Loma-ajan bloggausviikko

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat ja vierailijat niin täällä blogissa kuin Facebookissa. Teidän runsaiden vierailujen vuoksi päätin hieman raottaa harrasteblogini kulisseja Kototeon haasteen mukaisesti. Taustalla usein tapahtuu paljon, mutta vain murto-osa näkyy täällä. Näin on erityisesti nyt loma-aikaan, kun pelkälle ajatustyölle on jo niin paljon enemmän aikaa kuin arkena. Siksi tämä pitkä postaus ei taida olla realistinen viikkokuvaus harrastamiseni suhteen, vaikka olin lähes koko viikon mökillä ja muutakin kesäohjelmaa ilmeni, mutta silti, syksyllä tuskin ehtisin näin moneen. Pitääkin sitten palata asiaan uudemman kerran, mutta vielä ainakin pari viikkoa, näillä mennään! 😀


Maanantaina virkkasin loppuun perjantaina Jyväskylän Kesän Neulefestareilla aloitetun harjoitustyön, popcorn-virkkaustyön. Aloitin sen Molla Millsin kurssilla, mitä varten olin ostanut etukäteen langat, mutta unohdin ne festareille lähtiessäni kotiin, joten jouduin paikan päältä ostamaan uudet langat.

popcornvirkkaus_Molla_Mills_jyvaskylanknitfestival_2017

Nyt kotiin jääneet langat odottavat vuoroaan, ja mielen päällä pyörii ajatus laukusta… Hmmm, joka tapauksessa oli idea mikä tahansa, kannattaisi se laittaa pian alulle, koska harjoitustyön avulla käsiala on tasoittunut ja kuviovirkkaus näyttää nyt hyvältä.

Tiistai oli bloggaamisen suhteen vaisu päivä, koska Uunimies piti viedä kotiin loppuviikon töitten vuoksi. Mökillä pakkaamisen ohessa en ehtinyt kuin räpsiä kuvia aina sieltä sun täältä. Kaiken touhun keskellä pyöri toki koko ajan oma päänsisäinen käsityökanavani, että miten laukkuni niistä kotiin jääneistä puuvillalangoista toteuttaisinkaan…

kirjosiepon_poikanen

Keskiviikkona takaisin mökille lähtiessä mietin, että mitä käsitöitä otan mukaan eli minkä tekemiseen ahtaassa ja hämärässä jaksaisin keskittyä. Siitä syystä hylkäsin yhden pitkään to do-listalla olleen laskospuseron, koska ohje oli jo niin pitkä, että en edes sitä jaksanut lukea loppuun asti eli ei, jääkööt kotiin ja yhä haaveeksi. Loppuviimein otin mukaan Ommellisen aniliiinin Anemonen ja pari keskeneräistä työtä. Eiköhän näillä pärjäisi loppuviikon.

sunset_july_17

Mökille asettumisen jälkeen kävin läpi viime päivinä otettuja kuvia sekä tilasin Molla Millsin Virkkuri-kirjan. Siis sen ihka ensimmäisen, vaikka viime päivinä julkaistiin jo neljäs kirja. Kaikki Virkkurit ovat hyviä – ja niin varmasti uusinkin – mutta ensimmäisessä olisi ohje suunnitelmallani laukkuprojektille, joka oli kirkastunut viime päivien aikana. Toki se olisi kirjastostakin ollut, mutta en nyt malta jonottaa. Odottaessa pian tasainen kuviovirkkauskäsialakin katoaisi. 😉 Tilasin myös lisää puuvillalankaa ja ergonomisen Clover-virkkuukoukun.

Torstai oli varsin touhukas blogipäivä. Korjasin vihdoin ja viimein neulostakin pääntien, joka on alun alkaen istunut olalta huonosti ja siten jäänyt pitämättä. Heh, korjaamisen meni noin viisi minuuttia ja sen suunnitteluun lähes kaksi vuotta… Istuvuudesta ei vieläkään ihan priimaa tullut, mutta lopputulos kuitenkin menettelee, ja takista tuli niin hyvä kuin suoralla kaitaleella voi tulla. Pääasia on, että nyt sitä kehtaa pitää.

neulostakki_nosh

Illan päälle leikkasin vielä mekon ja ompelin sen viimeistelyjä vaille valmiiksi.

ommellinen_anemone_aniliini_ottobre_relax_mekko

Lisäksi  kirjoitin luonnosta 365 erilaista päivää -projektiini liittyen, koska tänään oli 300. kuvauspäivä. Loppukiri herätti ajatuksia siitä, mikä on toiminut ja mikä ei. Lueskelin myös muiden blogeja, joista parasta antia oli ehdottomasti Sannan jutut-blogin Uskalla rakastaa arkeasi-postaus.

Joidenkin blogien kohdalla harmittelin, että en voinut komentoida, jättää puumerkkiä käynnistäni, koska kommenttikenttien profiileista puuttuivat nimi/url-osoite- ja/tai anonyymi -vaihtoehdot. Niiden avulla voin siis kommentoida esim. Blogger-blogeja, koska jostain syystä WordPress-vaihtoehto ei niissä toimi. Kommentoinnin rajallisuus onkin ainut harmi tässä WP-blogissani, ja se saa kaipaamaan entistä Blogger-tiliäni, missä valtavirta blogeista tuntuu olevan.

Lueskelin myös Facebookin puolelta Blogisiskojeni pohdintaa tunnisteiden käytöstä, ja hetken murehdin jo vuoden vaihdetta oman blogini kategoria-otsikoinnin osalta. Selkeyden vuoksi olen siis luokitellut postaukset tunnisteiden lisäksi eri kategorioihin, joista osa liittyy vahvasti vain tähän meneillään olevaan vuoteen. Mitä kummaa teen niille vuoden vaihtuessa? Selkeys katoaa, jos joka vuosi nostan esille tuolla tavoin teemoja, jotka ovat käytössä lähinnä vain yhden vuoden ajan. Eih, siitä seuraa sillisalaatti, joten jotain pitää loppuvuoden aikana keksiä!

Perjantaina viimeistelin mekon, ja hain Uunimiehen asemalta mökkiseuraukseni. Siksi unohdin, että kuudelta illalla alkoi Verson Puodin heinäkuun ompelukerho. Iiiks! Muistin sen vasta illalla saunassa, mutta pyyhe päällä, saunanraikkaana, ehdin kuitenkin vielä mukaan. Tälläkin kertaa ompelukerhossa on mahtava idea eli tavoitteena on 100 paitaa Puodista. Heti alkoi jännittämään, että millainenhan minun kuosini tulee olemaan, siis se yksi sadan kuosin joukosta.

Lauantaina kesä yllätti eli suunnitelmat meni tuosta noin vain ihan uusiksi ja käsitöitä, Instagramia yms. en ehtinyt, koska tuli muita menoja.

raviliput

Sunnuntaina jälleen vein Uunimiehen kotiin, ja mietin taas seuraavaa mökkiviikkoa varten mukaan otettavia käsitöitä. Ilokseni Virkkuri-kirja, uusi virkkuukoukku ja langat olivat tulleet.

virkkuri_1_kuviovirkkaus_limupussi

Lisäksi Anemone-mekosta tuli niin hyvä, että päätin tehtailla syksyä varten muutaman mekon lisää. Niitä varten vaatekaapistani 😉 tuli otettua mukaan jo melko harmaita kankaita, mutta sellainenhan on jo tuo merikin: harmaa ja syksyinen. Toivottavasti tulisi vielä kuitenkin edes muutama aurinkoinen päivä! 

purjevene


Kulissien taakse pääset kurkistamaan myös näissä blogeissa:

 

Keskikesän tunnelmia

Jokunen kuva tuli juhannuksena otettua, vaikka kamera tuntui olevan aina väärässä paikassa eli minä jossain ja kamera mökillä. Muutamaan otteeseen se harmitti, mutta toisaalta kaverijuhannukset ei oikein mitään valokuvausreissuja ole, että uskoakseni kameran etu oli jättää se mökille. Huippumukavaa kuitenkin oli ja sehän se on pääasia!

juhannus_sunnuntai_2017

mokinverhot

keltavastarakki_oksalla

halkopino

metsatahdet

mökkipyörä

Juhannusta vietimme siis mökkimaisemissa meren rannalla, josta nämä muutamat tunnelmakuvat. Rannnassa olisi riittänyt kyllä kuvattavaa jo ihan siitäkin syystä, että sää vaihteli melko nopeasti aurinkoisesta pilviseen lopulta sunnuntain sateeseen, minkä vuoksi meri muutti väritystään ja tunnelmaansa jatkuvasti. Sitä luonnonnäytelmää voisi ihailla loputtomasti, mutta juhannusperinteet – kavereiden ja lähimmäisten tapaamiset – vei tällä kertaa voiton: oli ihana liikkua ihmisten ilmoilla pitkän talven ja arkisen aherruksen jälkeen!

lohen_savutus

Mitä perinteitä sinun juhannukseesi kuului?

 

 

Lomasuunnitelmia

Toukokuussa on ihana seurata lapsia, kuinka he odottavat jännittyneinä tulevan kesän seikkailuja. Se taianomainen tunne tarttuu, vaikka itsellä viimeiset viikot menee tiukasti töihin keskittyen. Kiireen vuoksi omien lomasuunnitelmien aika onkin yleensä vasta sitten, kun suvivirsi on laulettu ja muutama päivä henkeä vedetty eli nyt.

Toki kesäkäsitöitä olen suunnitellut jo vuoden vaihteessa lähtiessäni mukaan Vuosi väriterapiaa-haasteeseen eli jatkan kesän ajan kaappien konmaritusta kankaista ja muista tilpehööreistä tuon blogihaasteen merkeissä.

virkkukoukkunen_taulu_miul_on_ompelunssa

Kovasti kyllä tulevan perjantain Kankaiden yö-tapahtuma houkuttelee, mutta yritän pysyä kovana. Jospa työhuoneen siivous motivoisi pysymään ostolakossa. 😉 Ja lohdutuksesi Verson Puodin Ompelukerho-paketti näyttää lähteneen, joten ihan ilman kangaspakettia en minäkään jää.

Kesäkuu meneekin varmaan ommellen, mutta heinäkuussa aion virkata: osallistun ensimmäistä kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille Molla Millsin popcornvirkkauskurssille. Popcornvirkkaus on entuudestaan jo tuttua puuhaa, mutta ennen kaikkea odotan sitä inspiroivaa fiilistä ja tunnelmaa, mitä yhteisen asian äärellä jaetaan.

Valokuvaus kuuluu olennaisena osana kesään. Kuvauskohteet eivät ainakaan loppu kesken! Kesäkuun alusta lähtien olenkin jälleen herätellyt kuva päivässä projektiani henkiin Istagramin puolella (@maaritso).

oranssi_auringonlasku

Valokuvaamisen tekee helpoksi meren läheisyys niin kotona kuin mökillä. Tänä kesänä en kuitenkaan tyydy vain kuvaamiseen, vaan aion asiaan paneutua nettikurssin avulla sekä pystytän oman näyttelyn kotiini, sillä alkuviikosta Ikeasta tuli ostettua Uunimiehen mukaan miljoona taulukehystä. Siitä se hauskuus syntyy, kun niitä nakutellaan seinälle. 😀

Suuret eivät ole siis suunnitelmani, vaan nautin pienistä arjen hetkistä, kuten aikaisista aamuista, päikkäreistä riipputuolissa, aamukahvista terassilla, siivoamisesta, ulkoilusta… Ennen kaikkea siitä, että ei tarvitse niin aikatauluttaa! 

Kevätbongausta

Oranssia – blogin Veera on tehnyt kivan kevätbongauspohjan lapsille. Sen mukaan kevät ei ole vielä täällä Pohjois-Pohjanmaalla, koska vain yksi bongauspohjan kevään merkkeistä sopii tänne, ja se on linnunlaulu. Se hieman hirvittää, koska ollaan jo huhtikuun puolessä välissä, niin mitenköhän on – onko kevät ja kesä peruttu???

haavannirkot

Toki jotain kevään merkkejä on havaittavissa, kuten kirkkaat, aurinkoiset päivät, mutta yhä väliin mahtuu päiviä, jolloin sataa lunta ihan reippaasti. Pakkastakin on ollut vielä öisin ja aamuisin melko paljon vuoden aikaan nähden.

jäniksenjäljet

rantajäät

Mutta kun aurinko paistaa, tuntuu se kovin paahtavalta, joten ehkä sittenkin, kevät tulee kuitenkin…

liiterijahaapa

liiteri

Mitä kevään merkkejä sinä olet bongannut?

Harrastamisen kipinä ja kitka

Nämä pääsiäiskokkokuvat ovat varmaankin kolme vuotta vanhoja. Silti muistan, kuinka jännitti mennä kameran kanssa kokolle, minne yleensä koko kylä kokoontuu.

kokko

Tuolloin minulla ei ollut vielä järkkäriä, vaan otin kuvia pokkarilla, joka on kokonsa puolesta melko huomaamaton. Lisäksi olimme tuolloin aika vasta muuttaneet, joten myös tuntemattomuus toimi eräänlaisena suojana: kun kukaan ei tunne, sitä on ikään kuin näkymätön ihmisvilinissä.

Tuon pääsiäisen, onnistuneiden kokkokuvien jälkeen, kypsyi pikku hiljaa ajatus järkkärin ostamisesta. Mutta kun sen viimein ostin, jätin sen aina kotiin, koska kooltaan se tuntui niin vaivanloiselta ja tosiaan, liian huomiota herättävältä.

Tuohon kamerakammooni auttoi viime kesänä aloitamani 365 erilaista päivää -projekti eli tavoitteeni ottaa kuva päivässä vuoden ajan: kun kameraa kuljettaa mukana päivittäin, luonnollisesti siihen myös tottuu. Valokuvusprojekti jäi kuitenkin harmittavasti helmikuussa tauolle, koska aika ei enää siihen riittänyt. Valitettavasti sen seurauksena tottumus myös katosi, ja kamera tuntuu jälleen jääkaapin kokoiselta järkäleeltä, mitä ei huvita kuljettaa mukana, vaikka jokin rako valokuvaamiselle löytyisikin. Mutta ei, ei kai tässä huokailu auta, vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja  jälleen mennä tulta päin…

kokkoneliö

Saako joku harrastus sinut tuntemaan näin, että samaan aikaan, kun se vetää puoleensa, mieli jarruttelee epäillen ja ahdistuen, koska kehittyminen vaatii askeleen ottamista mukavuusalueen ulkopuolelle? Sellaista tämä valokuvaaminen ainakin minulle tuntuu olevan, yhtäaikaista kipinää ja kitkaa!