En yleensä innostu trendeistä. Olen pikemminkin käytännöllinen neuloja, joka miettii tarkkaan, millaisia vaatteita tarvitsee ja tulee käyttämään. Mutta nyt tuli vastaan neule, minkä halusin tehdä ilman sen kummempia perusteluja. Sellainen oli Jonathan Ingbergin Siiri-neuletoppi Novitan syksy 2026 lehdestä.
En oikeastaan osaa edes sanoa, mikä mallissa alun perin viehätti. Ehkä se oli kukkien kolmiulotteisuus. En ollut aikaisemmin yhdistänyt neulomista ja virkkaamista tällä tavalla. Niinpä päätin neuloa Siirin. Ihan vain siksi, että huvitti. 😀
Siiri neulotaan kahdella mohairsäikeellä yhtä aikaa. Minun mohairini olivat True Crime Yarnsin Party värissä Vera Stanhope ja Lana Gatto Silk Mohair 9370. Alun perin olisin halunnut neuloa koko topin pelkästään Party-mohairista, jossa on pieniä paljetteja. Lankaa ei kuitenkaan ollut riittävästi, joten yhdistin siihen yksivärisen silkkimohairin.
En noudattanut ohjetta kuitenkaan aivan sellaisenaan. Muutin alhaalta ylös neulottavan mallin ylhäältä alas neulottavaksi, muokkasin pääntiestä matalan ja neuloin toppiin 3/4-pituiset hihat. Etuhelmaan tein lisää pituutta lyhennetyillä kerroksilla ja resoreihin valitsin 3 oikein, 1 nurin -joustinneuleen. Muutoksia ja Siiri-toppia yleisesti esittelen myös uusimmalla YouTube-jaksollani ( sekä kaikkea muutakin neulomaani kimmellystä): videolta muutokset ovat nähtävissä ehkä näitä kuvia paremmin.
Kukkien terälehdet virkattiin jälkikäteen ja niiden tekemisessä riitti puuhaa. Hihojen lisääminen tarkoitti tietysti myös lisää kukkia. Eikä langanpäiden päättelykään aivan hetkessä valmistunut. Viimeistelyssä kastelin ja pingotin neuleen, jolloin silmukat rentoutuivat ja kukkien terälehdet asettuivat paremmin paikoilleen.
Vaikka tein Siiriin useita muutoksia, yksi asia olisi vielä kannattanut muuttaa. Mallissa käytetty eurooppalainen olka eli taakse jäävä, viistoon putoava olkasauma ei nimittäin istu kovin hyvin suurille olkapäilleni. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut inspiroitua Siirin ideasta ja toteuttaa koko neule toisella rakenteella.
Siiri ei ehkä ole vaatekaappini käytännöllisin neule, eikä sen istuvuuskaan ole aivan täydellinen, mutta silti sen tekeminen tuotti paljon iloa. Ja sehän on lopulta aika hyvä syy tarttua puikkoihin; kuten jo alussa mainitsin, niin neuloin, koska huvitti. Ehkä ajankuva on nyt niin kovin totinen, että piti hullutella näin käsitöitä tehden. Varsinainen keski-ikäisen kapina. 😀
Miten sinä suhtaudut neulomiseen? Pitääkö jokaiselle neuleelle löytyä käyttötarkoitus, vai teetkö joskus jotakin ihan vain siksi, että huvittaa? Entä oletko huomannut kaipaavasi käsitöiltä viime aikoina tavallista enemmän iloa ja keveyttä?
