Kuulumisia

Blogijoululoma venähti pidemmäksi kuin ajattelinkaan, koska harmillinen flunssa on vaivannut jo joulukuun alusta lähtien eikä loppua oikein näy. Tällä viikolla pääsin tosin palaamaan jo töihin, mutta hieman nilkuttaen arki on edennyt. Siksi myös blogi on jäänyt taka-alalle.

Lankalaihikseni on kaikesta huolimatta voinut oikein hyvin: nyt jo olen tuhonnut jemmojani lähes 800 gramman verran.

Tilastoani vähän huijaa joulukuussa aloittamani Halibut-puserot miehelleni ja minulle, mutta magnetan värinen No Frills -pusero on ihan tämän vuoden puolella aloitettua ja Lankalaihis-ryhmän tammikuun tavoitteen mukaisesti neulottu. Facebookissa on siis ihan tällä nimellä oleva ryhmä, jossa saa vertaistukea lankojen vähentämiseen. Ryhmässä voi siis hengata vain mukana ja/tai osallistua mukaan erilaisiin haasteisiin. Esimerkiksi aloitushaasteessa tuli valita työn alle lanka, mitä ei ole raaskinut käyttää tai ohje, jonka on kokenut liian hankalana.

Minä valitsin aloitushaasteekseni purkaa keskeneräisen neuletakin, minkä olin aloittanut jo pari vuotta sitten Arwetta-langasta. Se oli jäänyt ärsyttävästi kesken, kun en ollut varma mallista. Langan väri, Deep Orchid, on kuitenkin niin ihana, että päätin nyt tehdä sen vihdoin ja viimein vaatteeksi asti. Haasteellisin osuus minulle tässä projektissa oli siis keskeneräisen työn purkaminen, lankojen kastelut ja uudelleen keriminen, mitä olin siirtänyt ja siirtänyt. Helpon puseron neulomisessa ei puolestaan mennyt aikaakaan, kun löysin vielä Arwetta-langan kaveriksi Dropsin pörröisen ja pehmeän Alpaca Silk-langan.

Vaikka lankalaihis on edistynyt hyvin, ihan ilman uusien lankojen ostoa en ole selvinnyt. Esimerkiksi sain toiveen Harry Potter-neuleista eli piti hankkia viinipunaista ja okraa. Mutta lahjalangoissa on se hyvä puoli, että ne tulee neulottua pois saman tien eikä ne jää nurkkiin pölyyntymään.

Nämä kaikki neuleet ovat kesken vielä viimeistelyjen osalta. Siinä näkyy se, että olen vähän heikolla hapella, kun päättelyt ja kylvettämiset ei ole kiinnostaneet. Olen vain hypännyt aina yhden työn jälkeen seuraavaan. Kuten esimerkiksi nyt minulla on työn alla, testineulonnassa, alla olevassa kuvassa olevat Aalto-sukat.

Ompeleminen ei puolestaan ole oikein edistynyt. Tavoitteenani oli tehdä tässä kuussa keskeneräisten ja valmiiksi leikattujen pinoa pienemmäksi, mutta se ei kovin hyvin ole sujunut ja nekin, mitä olen tehnyt, ovat joltain osin epäonnistuneet.

Esimerkiksi ompelukerhossani oli vuoden alussa haasteena ommella mustaa mustalle. Minä kokeilin uutta paitakaavaa ja siihen alikeompeluna koristelin mustan timantin selkäpuolelle (sinne piiloon, jos se ei onnistuisi). Alikeompelu onnistui kyllä, mutta paidasta tuli liian pieni. Ainakin sen verran, ettei sitä voi julkisilla paikoilla yksinään pitää.

Toinen mustaa mustalle -työ puolestaan oli ihan liian suuri: yritin ommella kahdesta eri mustasta farkkujämäpalasta Cap Sleeve -mekon. No, postailen myöhemmin näistä sovituskuvien kera, niin kerron tarkemmin näiden molempien – trikoopuseron ja mekon – hopeareunukset. Eli ei nyt mennyt ihan maaliin, mutta uusien taitojen kannalta molemmat olivat hyvä ommella…

Tälläistähän tämä kässäilyharrastus on, että aina ei vaan onnistu. Varsinkaan ommellessa, kun kaikki pitää ensin testata, kuten tänään uutta poolokaavaa: testiversion mukaan ainakin olkasaumaa pitää siirtää eteenpäin ja pääntietä korottaa edestä. Onneksi on kuitenkin joitakin asioita, mihin voi aina luottaa, kuten Ommellisen Taskutunikaan ja siihen, kuinka ideat eivät (ompelumerkinkään mukaan) lopu koskaan kesken. 😀

Käsityövuosi 2021 aakkosin

A niin kuin Aika. Se on se ikuinen valituksen aihe, kun sitä ei ole, ei ainakaan käsitöitä varten riittävästi. Ei ikinä. Kuluneen vuoden aikana koen, että sitä on ollut vielä entistä vähemmän, vaikka todistetusti jotain on tullut tehtyä. Silti yleisesti on tunne paikallaan junnaamisesta, mikä saattaa tulla toki koronatilanteen aaltoilusta. Tai sitten ei. Piti kuitenkin ihan palata vuosi sitten kirjoitettuihin aakkosiin, kun en enää muistanut, mitä sitä on tullut tehtyä tai ajateltua tämän vuoden aikana tekevänsä.

Vuoden 2020 vuosiaakkoset vakuuttivat paikallaan junnaamiseni, sillä siellä oli paljon tekstiä, mikä pitää vieläkin paikkaansa. Toki eihän tietyt perusasiat muutukaan, ei ainakaan vuodessa. Joten vuoden 2021 vuosiaakkoset pitävät sisällään paljon samaa tekstiä kuin edellisen vuoden postaus. Niihin on hyvä ainakin paikka paikoin palata, että onnistuinko vai en. Myös lukijoita on täällä käynyt paljon enemmän kuin vuosi sitten, niin kertaus ei kaikille ole toistoa, vaan ihan uusinta uutta. 🙂

B niin kuin Blogi. Kuten jo vuosi sitten totesin, niin kaikille on varmaan selväksi käynyt, että minä en ole mikään ohjenikkari. Sen homman jätän niille velhoille, jotka sen osaavat. Minä vain innokkaasti kokeilen, testaan, sovellan ja sähellän sitä, mitä muut ovat suunnitelleet. Käsitöiden lisäksi haluaisin ottaa inspiroivia valokuvia, joita aina välillä innostun harjoittelemaan, mutta suurimmaksi osaksi se harrastus jää ajan puutteen takia haaveen tasolle.

Halibut

C niin kuin Caitlin Hunter on alaskalainen neulesuunnittelija, jolla on suomalaiset sukujuuret. Tästä johtuen hänen monella neuleella on suomalainen nimi, kuten alla oleva Talvinen-pusero. Tällä hetkellä hänen suunnitelmistaan puseroista minulla on kesken myös Galisteo (ks. kohta G) sekä Halibut-puserot minulle ja miehelleni. Muuta keskeneräistä ei taida ollakaan, mutta tuo määrä kertoo sen, kuinka kovin tykkään Caitlinin tyylistä. Aikaisemmin olen neulonut hänen Soldotnan Cropin, Feel the Bern ja Nordiska-puseron.

Talvinen

D niin kuin The Dress Shirt.

E niin kuin englannin kieli, mikä on nykyisin minulle vaivattomampi neulekieli kuin suomi, koska useita tekniikoita olen opetellut alunperin englanniksi. Hassua ja vähän hämmentävääkin. Olen kuitenkin yrittänyt nykyisin ostaa neulekirjani suomenkielellä, jos se on mahdollista, koska oma kieli, oma mieli. Että omalta osaltani yritän ylläpitää suomenkieltä, kun englanti vaikuttaa ottavan vallan niin kovin arjestamme esim. walk-in-rokotuksillaan jne. Hassua ja hämmentävää sekin.

F niin kuin FaceBook, mikä aiheuttaa aina vaan päänvaivaa, koska postausteni linkittäminen onnistuu vaihtelevasti. Ongelman ratkaisu ei ole onnistunut kuluneen vuoden aikana, joten sama sekavuus varmaankin jatkuu: välillä blogin FB-sivuilta postaukseni pääsee lukemaan suoraan kuvaa klikkaamalla ja toisinaan kuvan liittäminen ei onnistu mitenkään, jolloin postaukseen pääsee vain tekstissä olevan linkin kautta. Sen verran syyn selvittelyni on edistynyt, että saatoin löytää ratkaisun tähän vaihteluun blogini asetuksista. Tai sitten en. Jää nähtäväksi. 😄

G niin kuin Galisteo, mikä on myös Caitlin Hunterin suunnittelema tunika. Olen aloittanut tämän kauan kauan sitten. Suurin työ eli tunikan helman kirjoneuleosuus olisi valmiina, mutta siihen se on jäänyt. En ole ihan varma tuleeko tästä koskaan puseroa minulle. Mutta otan työn alle tämänkin asian tulevan vuodan aikana, että selvitän, jatkanko vai puranko.

Galisteo

H niin kuin Hope-mekko, mikä oli Instagramin mukaan kuluneen vuoden tykätyin kuvani sekä myös blogini suosituin ompelupostaus. Suosituin neulepostaus oli myös h:lla alkava eli Hnetur-islantilaispaita.

Hope Woven Dress
Hnetur

J niin kuin joulukalenteri. Tämän vuoden joulukalenteri ei tullut helpolla, koska olen koko vuoden käsitöiden suhteen mennyt ikään kuin virran mukana ilman sen suurempi suunnitelmia. Toki niitä vuosi sitten tein kuten ennenkin, mutta unohdin ne saman tien sen sijaan, että olisin aikatauluttanut tavoitteitani jotenkin. Siten koko joulukalenterini oli mennä sivu suun. Onnistuin vielä joulukuun alussa ja aatonaattonaattona saamaan kuumetaudin, mitkä olivat sammuttaa virtani kokonaan. Mutta kaikesta huolimatta sain kuin sainkin räpiköityä joka päivälle kalenteriluukun niin hyvin, että kipinä ensi joulua ajatellen on olemassa.

K niin kuin kirjoneule. Nykyään helppoa kuin heinänteko. Ei ahdista eikä purista niin kuin joskus aikaisemmin. Vielä voisin tosin sen tikapuu-tekniikan opetella, että eihän tässä valmiita olla. Ei lähelläkään, mutta varmuutta dominanssien yms. suhteen on karttunut kovasti. Dominanssi oli erityisesti tarpeen Hopi-neuletta tehdessä, mikä oli myös yksi Instagramin #bestnine2021.

Hopi

L niin kuin Luotsi-huivi (#bestnine2021).

M niin kuin Mukulasukat ja Maikki-mekko. Myös nämä kuvat olivat Instagramin tykätyimpiä kuvia kuluneelta vuodelta. Mukulasukkien ohje liittyi Nonnu Neulojan sukkalaatikko-haasteseen, mikä jäi minulta harmittavan vähästä kesken: muistaakseni jo alkukesästä minulla oli seitsemän, kahdeksan, paria valmiina, mutta sitten oikea ranne ja etusormi kipeytyi mystisesti niin kovasti, että olin lähes koko kesän neulomatta. Syksyn tullen yksinkertaisesti olin unohtanut kaikki ihanat sukkasuunnitelmat, mitkä olin haastetta varten tehnyt. No, niistä sitten uutena vuotena jatkaa taas…

Mukulasukat
Maikki-mekko

N niin kuin Nuppu Print Company, joiden Sydäntalvi-trikoosta ompelin taskutunikan Äiti Armaalle. Taskutunikan kaava on Ommellisen ja se on niin nerokas monin tavoin. Siinä on sellaisia ratkaisuja, että jopa minä uskalsin tehdä näitä joululahjoiksi useamman. Esimerkiksi kaavan mukana tulleen ohjevideon avulla ompelujälkeni on niin siistiä, että olen haljeta ylpeydestä. 🙂

Taskutunika (#bestnine2021)

O kuin Oslo-pipo. Jo vuosi sitten ihmettelin tämän pipon suosiota ja jatkan siitä tänäkin vuonna. Se on yhä luetuin postaukseni, minkä olen tehnyt siis vuonna 2018.

P niin kuin Pfaff, mikä rokkaa yhä yhtä lujaa yläsyöttäjänsä ja automaattisen päättelynsä vuoksi kuten viime vuonnakin. Myös Poniletti-kuosia tuli pitkästä aikaa ostettua tänä vuonna ja siitä tehty Emppu-hupparimekko sekä Kyyhky-mekko olivat Instagarmin yhdet #bestnine -kuvat.

Emppu-hupparimekko
Kyyhky-mekko

Q kuin Quilting eli tilkkutyöt kiinnostivat jo vuosi sitten kovasti ja niitä olin ajatellut tänä vuonna opettelevani. Ihan en siinä valmiiksi tullut, mutta kovin jo trikoojämiä leikellyt sekä muutaman neliön jo yhteen ommellutkin. Niitä on jo sen verran, että saisin ihan hyvän kokoisen tilkkutäkin tai useamman suuren sisustustyynyn päällisen. Niiden loppuun saattamista on hidastanut jahkailuni: yhdistelin kuoseja summanmutkassa, niin sain aikaan melko rumaa jälkeä. Nyt siis pähkäilen, että kestänkö niitä vähän pienempänä pintoina tyynyjen päällä vai annanko mennä silmät kiinni täkiksi asti.

R niin kuin Raidat -kirja (Veera Välimäki), mikä taitaa olla tulevan vuoden suurin neuleinspiraationi. Raidat vaan ovat niin ♥. Olenkin jo neulonut Anni-sukat, joihin halusin värit, joiden välillä ei ole suurta kontrastia. Samalla tyylillä ajattelin jatkaa tästä Aino-takkiin. Annit tosin eivät ole ihan oikeat Annit, koska olen neulonut niitä vähän siellä sun täällä, niin kantapäätkin tuli tehtyä oman pään mukaan.

Anni-sukat ja Raita-kirja

S niin kuin Suomu-takki. Myös yksi Instagramin vuoden tykätyimpiä kuvia. Ja onhan tämä ihana. ♥

Suomu

T niin kuin Tauko Magazine, minkä julkkaritapahtumaan sain kunnian ottaa osaa. Tämä tapahtuma nousee vuoden koho kohdaksi, kun pitkästä aikaa pystyi hieman kevyimmin mielin matkustamaan ja osallistumaan johonkin tapahtumaan. Se oli silloin se. Joka tapauksessa hyvin inspiroiva reissu monin tavoin, mihin vieläkin ajatuksissani palaan: ensi vuoden aikana suunnitelmissa on ainakin parin mekon ompelu, joihin jo kankaatkin on valmiina odottamassa. Toinen niistä on alla olevassa kuvassa oleva, @hommanhuoneen Sanne-Maijan päällä oleva rimpsumekko. Kesäksi sitten.

U niin kuin Unelmien Uunimies, joka on kannustava mieheni, joka toimii blogin taustalla muun muassa elävänä kameranjalustana ja -kaukolaukaisijana. ♥

V niin kuin viskoosi ja vohvelikangas ja ja ja … Onhan noita. Kankaat eivät tule minun jemmoistani loppumaan. Viimeisin villitykseni on jemmata viskoosikankaita, vaikka joustamattomien ompelu ei varsinaisesti ole vahvuuteeni. Vohvelikangastakin tuossa loppuvuodesta hamstrasin, kun halvalla sai. Voi veljet, ihan niin kuin sitä ompelisi sen vuoksi, että se olisi halvempaa kuin ostovaatteet. Sitähän se ei siis todellakaan ole. Tai ehkä joskus, mutta hyvin harvoin. Kuten esimerkiksi minulla tulee olemaan ensi vuonna edullisesta vohvelikankaasta ommeltu kylpytakki. 😉

W niin kuin Wool eli villa. Koronasta on tainnut seurata ainakin se hyvä asia, että neulomisbuumin myötä myös suomalainen villa on noussut suosioon. Niitä on kertynyt minullekin, kuten monen monituista muutakin kerää. Värimaailmani on melko synkeä, tosin mukana on aina jokin väriläiskä, jokin sen hetken ihastukseni. Tykkään neuloa enemmän ohuesta langasta kuin paksusta. Suosin myös pyöröpuikkoja ja looppaan tarpeen mukaan. Suosikkitekniikkani on ylhäältä-alas saumaton neulominen ja ehdottomasti neulon mieluummin neulepuseroita ja -takkeja kuin sukkia.

X niin kuin tuntematon x-määrä kankaita on jemmoissani. Näin taitaa olla lankojenkin suhteen. Nyt seuraakin tunnustus, että hamstraukseni on lähtenyt tänä vuonna ihan lapasesta. Viime vuonna onnistuin pääsemään lähes tulkoon plusmiinus nolla -tilanteeseen, mutta tänä vuonna olen – varmaankin – reilusti plussalla. Yksi syy siihen on se, että en ole pysynyt suunnitelmissani, vaan kuten jo aikaisemmin totesin, vaan ollut hetkellisten päähänpistojen vietävissä. En myöskään pitänyt kirjanpitoa, kuten viime vuonna. Siihen siis pitää palata, joten olen nyt jo kirjannut paremmin tavoitteeni, mitä haluan oppia ja tehdä sekä aikatauluttanutkin noita suunnitelmia. Lisäksi lisäsin blogin oikeaan sivuun otsikot, joiden alle kirjaan lankojen ja kankaiden tulot sekä menot. Jospa se julkisuus toisi paineita ja lisäsi, jos ei ihan kontrollia, niin ainakin tunnetta siitä. 🙂

Y niin kuin yksityiskohdat. Tänä vuonna kesän ompeluhaasteen vuoksi olen opetellut tekemään paljon erilaisia yksityiskohtia. Tämä on selvästi sellainen asia, minkä haluan ottaa mukaan tulevalle vuodelle. Hauskaa näpräämistä ja tekee yllättävän säväyksen lopputulokseen, vaikka yksityiskohta olisikin pienen pieni.

Itse tehty ompelumerkki

Z niin kuin zeuraava vuosi! 😉 Kuten viime vuosi sitten, toivon, että se olisi meillä kaikilla edellistään parempi! Kiitos, että olet tämän vuoden jakanut kanssani. ♥ Kiitollinen olen. 🙏🏻

Tonttu

Viime vuoden tonttupaidat, tämän vuoden pienet tonttulakit ja henkarit

sekä ripustuslenkki henkarin kautta piposta läpi. Näin syntyy neulottu tonttukoriste (mistä valonpuutteen vuoksi en saanut nyt hyvää roikkuvaa kuvaa) joulumieltä tuomaan.

Timantit kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.

Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.

Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.

Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.

Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Tonttujen henkarit

Viime vuoden kalenterissa esittelin pienen pieniä tontun paitoja. Suloiset tapaukset!

Päätin jatkojalostaa tätä ideaa ja tehdä paidoille omat henkarit. Tätäkin varten olin mukamas jemmannut valmiin ohjeen, mutta kalenterin viimeisiä luukkuja kiireessä pakertaessa, en löytänyt ainuttakaan oikein hyvää; kaikissa henkarit taiteltiin niin kovin vaikeasti. Minä päätin pärjätä taittelussa vain muutaman pihdin avulla ja sillä saisi olla hyvä. Tämä Littlemoshin blogipostaus kuitenkin toimi innoittajana, missä tehtiin rautalangasta pieniä henkareita nukenvaatteille.

Oikeaa kokoa hahmotin mallailemalla henkaria aina puseron päälle. Tein siis aina ensin nuo ns. kolmion kulmat alas.

Sen jälkeen katkaisin toisen langan ja kiedoin toisen ympärille sekä loppulangan taittelin kiemuralle ripustuskoukuksi.

Eihän tuosta nyt niin siisti eikä mitenkään lasten leikkeihin sopiva tullut (repii pian ihon rikki ), mutta koristetarkoitukseeni ihan hyvä.

Tarkoitus on siis, että näitä puseroita voisi henkareitten avulla laittaa helpommin roikkumaan koristeeksi tai esim. kiinnittää helpommin joulukortteihin muistoksi.

Että sen suhteen ajaa asiansa. 🙂