Vuoden vaihteessa innostuin mukaan #stashistasukiksi -haasteeseen, vaikka normaalisti neulon mieluiten sukkaa suurempia töitä, kuten puseroita ja/tai takkeja. Koen, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla kuin sukat. Isommissa projekteissa on ikään kuin enemmän tilaa hengittää: neulomisen rytmi on rennompaa ja työ etenee sujuvampaa.
Tällä kertaa sukkainnostuksen taustalla on kuitenkin syksyinen työpaikan vaihto. Uusi koulu ja uudet toimintatavat toivat tullessaan jouluna yllättäviä muistamisia. Häkellyin ja hieman hävettikin, koska en ollut varautunut sellaiseen lainkaan. Siitä ajatus sitten lähti: yritän neuloa vuoden mittaan sukkia kiitokseksi.
Ensimmäiset lahjasukat valmistuivat paksuista sukkalangoista. Molemmissa pareissa musta lanka on Sandnes Garn Perfectiä, joka oli minulle mukavan tuntuinen uusi tuttavuus (enkä edes muista, mihin tarkoitukseen olin sen alun perin hankkinut 😬).
Toiseen pariin valitsin malliksi #sukkalaatikko -haasteen ilmaisohjeen, Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren väripilkut ovat jokin Smart-lankajämä, mikä ei ole vahvikkeellista sukkalankaa, mutta konepestävää, mikä on mielestäni lahjasukissa erityisen tärkeää. Oletan sen kuitenkin kestävän käyttöä sukanvarressa.
Näihin sukkiin neuloin ristiin vahvistetun kantapään. Lisäksi tein kantalapun molemmin puolin kaksi silmukkaa aina-oikeaa, jolloin silmukoiden poimiminen lapun reunasta onnistuu takuu siististi. Kärjet päättelin nauhakavennuksin.
Toinen sukkapari puolestaan mukailee Lankavan Körttisukka-ohjetta, mikä oli #stashistasukiksi-haasteen helmikuun malli. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varpaista varteen, tein tiimalasikantapään ja jätin varret lyhyemmiksi. Sininen lanka on jokin vanha 7 veljestä -jemma.
Molemmat sukat onnistuivat ja ne otettiin ilolla vastaan. Joten projekti etenee ja lankavarastot siinä sivussa: näiden sukkien myötä emotionaalinen painolastini keveni 240 grammaa… 😀 Tekemistä vielä siis riittää, vaikka en tarkalleen lankavarastoni suuruutta tiedäkään. 🫣
Innostuin vuoden vaihteessa #stashistasukikiksi26 -sukkahaasteesta. Haasteen idea on yksinkertainen, mutta koukuttava: neulotaan vuoden ajan joka kuukausi teemaan sopivat sukat jo olemassa olevista langoista. Ja lankajemman pienentäminenhän houkuttelee aina…
Jokaiselle kuukaudelle on kaksi teemavaihtoehtoa. Tammikuun teemoina olivat palkkiraidat ja kirjoneulesukat. Minä valitsin palkkiraidat, sillä raitasukat ovat pyörineet mielessäni jo pitkään. Lisäksi olen päättänyt, että ainakin alkuvuoden ajan teen vanhat ideat loppuun ennen kuin aloitan uusia. Muuten en saa ikinä mitään ajatusta maaliin saakka.
Palkkiraitoja varten olin jo aiemmin varannut jemmaan ohutta Sandnes Garnin Sisu -sukkalankaa. Alkuperäinen suunnitelmani oli neuloa pitkävartiset punaharmaat raitasukat, mutta lanka loppui yllättäen kesken. Olin varma, että lisää löytyy jostain, mutta etsinnöistä huolimatta en löytänyt. Niinpä päätin tehdä toisesta sukkaparista eriparisen eli korvasin punaisen vihreällä Sisulla. Korostin eriparisuutta vielä lisäämällä toiseen sukkaan leveämmät raidat.
Ja kuten arvata saattaa: heti kun sukat olivat valmiit, löytyi myös se kadonnut lankajemma. 😄Löytyneet langat saavat nyt odottaa vuoroaan, sillä raita-teema tulee haasteessa vastaan vielä uudelleen vuoden aikana. Ehkä silloin neulon vielä uuden sukkaparin, jotta molemmille väreille löytyy samanlaiset parit, sillä onhan tämä nykyinen väriyhdistelmä aika jouluinen.
Samasta lankajemmasta löytyi myös kesken jääneet musta-harmaat raitasukat, joten todellakin: kyseessä oli vanha, mutta keskeneräinen idea. Nyt tuli kuitenkin testattua useampaa eri raita leveyttä.
Neuloessa leveämmät raidat näyttivät omaan silmään paremmilta. Valmiita sukkia sovittaessa huomasin kuitenkin, että kapeammat raidat toimivat paremmin, koska jalkaterä on pinta-alaltaan melko pieni. Tämä oli hyvä ja konkreettinen oppi raitasukkien suunnittelua ajatellen.
Raitojen leveyttä testaillessa kuvasin samalla lyhyen YouTube-videon, jossa näytän, kuinka neuloa siistiä palkkiraitaa ilman, että lankaa tarvitsee katkaista raitojen välissä. Videon lopussa annan myös vinkin kohdistettuihin raitoihin, jotta kerroksen vaihtumiskohtaan ei synny pykälää, vaan raidat jatkuvat tasaisesti kerroksesta toiseen.
Innostuin sukkahaasteesta lankavaraston pienentämisen lisäksi myös siitä syystä, että tarvitsen lahjasukkia. Raitasukista tuli kuitenkin niin istuvat omaan jalkaan, etten raaski antaa niitä pois. Sillä aloitin toisen parin, Johanna Walliuksen luotsaaman villasukkalaatikko-haasteen tammikuun sukat, ilmaisella Vuodenvartijat-ohjeella.
Tämä pari muistutti minua nopeasti siitä, etten ole varsinaisesti mikään sukkaneuloja. Ajattelin tehdä sukat töissä sellaisena aivottomana neuletyönä – paksusta langasta, nopeasti valmista. Niinpä niin. Onnistuin sekoamaan heti ensimmäisen sukan varren kerrosten laskemisessa, ja nyt samat virheet pitäisi toistaa myös toiseen sukkaan. Että näin… ei ihan mennyt kuin ajattelin. 😅
Neuloin kolme paria suuren suosion saavuttaneita Sailor Slippers –tossuja. Ohje on saatavissa ainakin Raverlystä, se on maksullinen, englanninkielinen ja sen on suunnitellut Annie Germain.
Itse en varsinaisesti innostunut näiden tossujen ympärillä velloneesta hypestä enkä yleensä muutenkaan ratsasta trendien aallonharjalla. Tossut nähtyäni mieleeni kuitenkin muistui yli 15-vuotta vanha Huopanen-lankajemma, ja siitä se ajatus sitten lähti. Lankoja riitti kolmeen pariin koossa 37–38. Jemmalankojen määrä oli ollut aiemmin niin pieni, että ne olivat jääneet käyttämättä, mutta tähän projektiin ne sopivat värejä myöden täydellisesti.
Ohjeessa suositellaan Dropsin Snow-lankaa, mikä on vahvuudeltaan hieman paksumpaa kuin Novitan jo valikoimista poistunut Huopanen. Sovitin kuitenkin langan ja ohjeen yhteen mittaamalla neuletiheyteni työn edetessä. Mittasin vielä valmiit tossut ennen pesukoneeseen laittamista varmistaakseni, että niissä oli vyötteen mukaisesti noin 40 % kutistumisvaraa. Yhden tossuparin painoksi tuli tällä langalla hieman yli 100 grammaa.
Tossuista neulotaan ensin kantapäät. Juuri nämä kohdat huopuivat omissa tossuissani kaikkein heikoimmin. Alakuvassa päällimmäisen tossun kantapää huopui selvästi vähiten, mutta toisaalta se myös venyi helpoiten oikeisiin mittoihinsa.
Kantapään jälkeen neulottiin päälliosat…
ja sen jälkeen pohjat.
Neulomisen jälkeen vuorossa oli päälliosan ja pohjan yhteen saumaaminen, tossunsuiden i-cord-reunat ja lankojen päättely (alla olevasta kuvasta näkee valmiin huovutetun ja huovutusta odottavien tossujen kokoeron).
Ja sitten – koneeseen pyörimään! Käytin kaikkien kolmen parin kohdalla samaa 40 asteen pesuohjelmaa, joka kesti hieman yli tunnin. Mukana oli joka kerralla samat pikkupyyhkeet, mutta silti jokainen pari huopui eri tavalla. Ensimmäinen pari huopui kaikkein tasaisimmin, kun taas viimeisessä parissa näkyy selvästi eniten silmukoiden alkuperäistä muotoa ja rytmiä. Kaikista tossuista tuli kuitenkin hyvät, vaikka ne huopuivat eri tavalla.
Ensimmäinen pari huopui niin napakaksi, etten meinannut saada niitä millään venytettyä oikeaan muotoonsa. Siksi otin avuksi kippurakärkiset kenkälestit, jotka osoittautuivat erinomaisiksi apuvälineiksi. Tossujen muodosta tuli niiden avulla niin kaunis, että käytin lestien venytysapua myös muiden parien kanssa.
Tossuni ovat söpöt kuin mitkä, ja sain lähes kaikki Huopaset käytettyä. Silti en ole varma, oliko tämä nyt niin hyvä juttu kuitenkaan…
Ymmärrän täysin ohjeen suosion, erityisesti näin joulun alla. Ohje julkaistiin lokakuussa 2025, ja YouTube on sen jälkeen täyttynyt muun muassa videoista, joissa kellotettiin tossujen neulomisaikaa, jotta kukin omalla tahollaan voisi aikatauluttaa tossulahjaneulomisiaan. Raidallinen muotokieli on myös miellyttävä ja suositeltu lanka helposti saatavilla (ei tosin enää, sillä se on myyty loppuun lähes kaikkialta 🙂). Lisäksi pari viikkoa sitten jouduin malliston suunnittelutehtävän vuoksi perehtymään tuleviin trendeihin. Yhtenä selkeänä suuntauksena nousi esiin huovutetut materiaalit, koska ne ilmentävät tulevaisuudessa trendaavaa läsnäolon tunnetta, vastapainoa tekoälylle sekä muulle keinotekoiselle. Siinä valossa huovutetut tossut tuntuvat varsin ajankohtaisilta.
Ohjetta vielä suositellaan edistyneelle aloittelijalle, joten neulontakynnys ei ole kovin korkea. Ohjeen ymmärtämisen tueksi löytyy myös videotutoriaalit: Sailor Slippers Video Tutorial eli neuletuki löytyy painamalla tästä ja ohje tossujen ompeluun, Sailor Slippers Seaming Tutorial, puolestaan painamalla tästä.
Silti jäin miettimään, oliko projekti itselleni muuta kuin jemmalankojen hyötykäyttöä. Tossut ovat nimittäinerittäin liukkaat, joten niitä ei voi pitää turvallisesti jalassa ilman liukuestettä ellei sitten aio pysyä täysin paikallaan. 😉Ajatus liukuesteiden lisäämisestä ei oikein sovi minun päässäni yhteen villan kanssa, mutta muita vaihtoehtoja ei taida juuri olla. Lisäksi en tullut ajatelleeksi sitä, kuinka tehokkaasti nämä keräävät kaikki hiukset ja roskat lattialta. Äiti Armas ehdottikin, että ripustaisin tossut koristeeksi seinälle, kun käytännöllisyys ei aivan kohtaa arkea. 🤣
Mutta mietitään, mietitään. Aikanaan nämä varmasti löytävät paikkansa. Olkoon tämä kuitenkin muistutus itselleni: jatkossa voisin olla vielä hitusen harkitsevaisempi ennen uuden projektin aloittamista. Se olkoot ohjeena tulevalle vuodelle vähän kaiken suhteen, kun vauhtia on töihin paluun vuoksi ollut enemmän mukana kuin ymmärrystä.
Mitä sinä haluat kantaa mukanasi uuteen vuoteen, ja mitä voit hyvillä mielin jättää tähän? Oli miten oli, tavataan taas ensi vuoden puolella. Hyvää uutta vuotta. ♥
Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.
Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.
Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).
Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…
Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.
Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.
Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.
Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).
