Vaihtelu virkistää

Pitkästä aikaa kaivoin Ehtakaavan esille, ja tuntui tosi hyvältä ommella jotain, missä oli vähän haastettakin eli ihan suorien saumojen ompelemisella en tällä kertaa itseäni päästänyt.

maaritse_ehta_neulos_smartass_taskunsuu

maaritse_neulostunika_ehta

Ehta-taukoni vuoksi olin unohtanut, että kaava on minulle melko reilu alaosastaan: yläosan istuvuutta parantavat muotolaskokset olin kaavaan merkannut, mutta muut muutokset olin jostain syystä jättänyt tekemättä… Tunikaa piti siis kaventaa, jonka tein leikkaamalla takakappaleeseen keskisauman: minulla toimii parhaiten kaavat, joiden takakappale on hieman etukappaletta kapeampi. Siitäpä sitten otin sisään ja muokkasin sauman vielä notkoselälleni sopivaksi.

maaritse_neulostunika_ehta_takakappale

maaritse_ehtatunika_neuloksesta_smartass_raidat

Kaikki muokkaukset onnistuvat hyvin, ihan mahtavaa! Tälläisista jutuista sitä huomaa, että jotain on tullut näiden muutamien ompeluvuosien aikana opittua. 😃 Tunikasta tuli siis a-mallinen, koska besserwisserit eli SmartAss-neuloksen kuosi näytti mielestäni näin suorana paremmalta kuin alkuperäisellä Ehta-helmalla, mikä on pussitettu.

Kaula-aukon viimeistelin Mutturalla-blogin ohjeen (viimeinen vaihtoehto) mukaan leikkaamalla resorin 0,75 kertoimella. Taskunsuihin ja helmaan puolestaan lyhensin resoria vain pari senttiä, jotteivat ne kiristäisi. Ne ovat kuitenkin ommeltu samalla tavalla kuin pääntien resorikin: ensin suoralla ompeleella kiinni ja sitten kaksoisneulalla viimeistely.

maaritse_ehta_neulostunika_kaulus

maaritse_neulostunika_ehta_taskunsuu

Taskujen tikkaus kaksoisneulalla oli suurin haaste, koska neuloksen pinnan ja tummuuden vuoksi en voinut piirtää taskun ääriviivoja etukappaleeseen niin kuin yleensä teen eli taikatussilla (se on merkkauskynä, minkä jälki katoaa kankaasta yleensä muutamassa päivässä itsekseen). Siksi nyt piti nähdä enemmän vaivaa, joten vaihdoin valkoisen alalangan ja ensin harsin taskupussit paikoilleen pitkällä tikillä nurjalta puolelta. Näin valkoinen alalanka teki taskujen ääriviivat näkyväksi etupuolelle, joiden avulla tiesin, mistä ommella. Lopuksi tietenkin purin merkkilangat pois, vaikka tämän postauksen kuvissa toisessa se vielä näkyykin. Näistä kuvista huomasin unohtaneeni sen! 😀

maaritse_ehta_neulostunika_aputikki_taskujen_ompeluun

Molempia neuloksia jäi minulle vielä palaset, jotka aion hyödyntää Handy Pocket -svetarin etuosaan (Ottobre 5/2017). Saanpa sitten lyhyemmänkin yläosan näitä ihania mököjä, ja jämät hyödyntäen tulee samalla osallistuttua #mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen, missä tammikuun teemana on #jämätammikuu. Sellaista kässäilyä luvassa siis ensi viikolla!

Tammikuu

Pieni Lintu -blogin viikottaisessa MakroTex-valokuvahaasteessa on teemana tällä kertaa TAMMIKUU. Viime viikolla, yhtenä aamuna, se näytti näin kauniilta. Muiden tammikuisia kuvia voit käydä ihailemassa puolestaan täällä, klik. Mukavaa viikkoa meille kaikille! ♥

makrotex_tammikuu_kuusenoksa_maaritse

makrotex_tammikuu_kuusen_takana_auringonnousu_maaritse

makrotex_tammikuu_auringonnousu_merenrannassa_maaritse

makrotex_tammikuu_auringonnousu_maaritse

Theme of this weeks MakroTex-challenge is JANUARY. Last week, one morning, it looked like this. Have a nice week! ♥

Steekattu harmaa villatakki

Syyslomalla vilauttelin tätä, ensimmäistä steekkauskokeiluani. Silloin jännitin kovasti seuraavaa vaihetta, koneompelua ja auki-leikkaamista, mutta nyt villatakki on ollut valmiina jo hyvän aikaa ja käytössäkin.

Villatakin – kuten muidenkin käsitöiden – kuvaaminen on jäänyt pitkäksi aikaa mm. siksi, että valoa on ollut niin vähän eikä kameran edessä oleminen ole ikinä ollut luontevaa. Viime aikoina se on tuntunut jostain syystä erityisen vaikealta. Liian kiire, sitä kait se on ollut. 

tammikuinen_lumipyry_maaritse

Vaikka valoa ei ole ollut vieläkään, päätin eilen siitäkin huolimatta yrittää kuvaamista. Itseasiassa olimme mökillä ja lunta pyrytti ulkona vaakasuoraan, mutta ajattelin, että vain hihat käärimällä pääsisin blogijumini yli. Siinä ehkä onnistuin, mutta osa kuvista on melko tummia ja/tai kellertäviä, että niissä on mökkifiilistä kerrakseen. Mutta kyllä niistä selvää saa. Ainakin toivon niin. 🙂 

Mutta nyt takaisin aiheeseen eli ensimmäiseen steekkauskokeiluuni, mikä syntyi alunperin haaveestani saada pitkä vaaleanharmaa villatakki. Samoihin aikoihin luin Mehukekkerit-blogista steekkauksesta. Postauksessa Veera toteaa, että ”itselleni näin ompelijana tämä on aivan loistava tapa neuloa paita”. Näinpä. Steekkaamalla villatakki tehdään siis niin, että ensin neule kudotaan saumattomasti (joko ylhäältä tai alhaalta päin), minkä jälkeen etuosaan ommellaan ompelukoneella kaksi ommelta, joiden välistä neule leikataan auki ja reunoista poimitaan silmukat nappilistaa varten.

Omaksi saumattomaksi, ylhäältä-alas kudottavaksi mallisiksi valitsin Heidi Kirrmaierin Mountain High – puseron, koska sen neuletiheys sopi jäkälän väriseen seiska veikkaan, jota olin etukäteen jo hamstrannut. Myös ainaoikeat yksityiskohdat näyttivät kivalle eikä sitä tarvinut juurikaan muokata, vaikka aikomukseni oli muuttaa se pitkäksi villatakiksi.

Kutominen sujuikin hyvin mutkattomasti, mutta ennen auki-leikkaamista surffailin paljon netissä rauhoittaakseni mieltäni, jotta uskaltaisin ottaa sakset käteeni. Steekkauspostauksia, vinkkejä löytyikin hyvin: selväksi tuli ainakin se, että neule on hyvä pingottaa ennen koneompelua, koska siksak-ommel ei tule antamaan periksi ja siitä johtuen valmiin villatakin nappilista saattaa kiristää.

harmaanvillatakin_siksak

Vaikka steekatessa neuleen keskikohta merkitään yleensä kutomalla keskellä pari silmukkaa nurin, omassani niitä on kolme, koska sen levyinen ainaoikea-koristeraita kuului malliin valmiina, joten hyödynsin sitä. Pingotuksen jälkeen ompelin siis siksakin kahteen kertaan tuon koristeraidan molemmin puolin, sitten nips naps ja nappilistoja kutomaan.

steekattu_harmaa_mountainhigh_edesta_maaritse

Kaikesta jännittämisestä huolimatta, leikkaaminen ei sitten lopen tuntunutkaan miltään, mutta sen jälkeen huomasin, että olin unohtanut löysätä ompelukoneen paininjalan puristusta ja siksi neule oli hieman venynyt keskeltä. Sen vuoksi nappilista aaltoilee. Että minun neuleni ei vedä eikä kiristä, vaan päinvastoin, meni sitten ihan toiseen suuntaan.

steekattu_mountainhigh_maaritse

Aaltoilu ei tosin niin näy, jos kaikkia nappeja ei ole napitettu ja harvemmin niin olen tätä pitänyt. Yleensä napitan vain muutaman keskeltä. 

steekattu_mountain_high_maaritse

steekattu_harmaa_mountainhigh_takaa_maaritse

Toisekseen, näin pitkä takki olisi voinut olla pikkasen leveämpi, vaikka sujuu se hyvin näinkin esim. relaxed-mekkojeni päälle (kuvissa takin alla onkin yksi niistä, paljon pidetty kokomustani ja leggingsit olen ommellut Noshin hyvällä ilmaiskaavalla). Villatakki on siis pidennetty koosta M1 (vartalon ympärys noin 100 cm) ja korkeutta nappilistalla on 85 cm. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului melko tasan viisi kerää eli 750 g.

steekattu_harmaa_mountainhigh_sivusta_maaritse

Tykkään langan väristä, meleeratusta vaaleanharmaasta, mutta välissä oli muutama musta pätkä, joita en ymmärtänyt katkaista pois. Kutoessa minusta ne oli hauskoja, mutta niitä ei ollutkaan kuin vain muutamassa kohdin: luulin, että niitä olisi tullut enemmänkin. Yksittäisinä ne näyttävät vähän pöljiltä. Yksi työkaveri yrittikin pyyhkiä niitä pois tussinjälkinä… Pahuksen kauneuspilkut!

steekattu_harmaa_mountainhigh_etumus_maaritse

Niin hyvin kuitenkin onnistuin, että nyt on tekeillä jo toinen: leikkaaminen ei enää hirvitä ja ohjetta seuraamalla yläosasta tuli kerralla istuva (harteikkaana istuvuus on usein ongelma). En kuitenkaan koe tätä tapaa nopeammaksi kuin normisti ylhäältä-alas tehtynä, mutta minulle juurikin villatakin istuvuus oli näin helpompi hahmottaa. Nyt tuli kylläkin vähän liian istuva, mutta parempi sekin kuin säkit, joita yleensä kudon: liian suuret villatakit jäävät pitämättä, koska ne tuntuvat venyvän ja vanuvan päällä sekä rullaavat alla olevat vaatteet mytyiksi. Ja nythän tiedän, että hyvin istuvaan mekkoon pitää hieman lisätä väljyyttä, niin se toimii paremmin auki-leikattuna takkina. \o/

harmaanvillatakin_nappi

Ja seuraavaankin tulee tällaiset tavalliset, mutta ah niin ihanat, mattapintaiset napit. 😍

Talven ihmemaa

makrotex_talven_ihmemaa_maaritse

Kävin metsässä talvea ihmettelemässä.

makrotex_talven_ihmemaa_maaritse_stopkyltti

Rauhoituin,

tammikuu3

vedin syvään henkeä ja

makrotex_talven_ihmemaa_auringonpaiste_puunlatvat

nautin,  kunnes yksin metsässä

makrotex_talven_ihmemaa_maaritse_lato_lumisen_pellon_laidasssa

mielikuvitus lähti laukalle, joten

makrotex_talven_ihmemaa_lato_maaritse

palasin takaisin sisälle.

makrotex_talven_ihmemaa_lamppu_heijastuu

🙂


Vuoden ensimmäisen MakroTex-kuvahaasteen teema on ”Talven ihmemaa”. Muiden haasteeseen osallistuvien kuvalinkit löydät Pieni Lintu -blogista täältä, klik. Käyhän kurkkaamassa!