Kukka

Kolmen viikon sairastaminen oli elämää kuplassa, minne arki ei ruuanlaittoineen, siivouksineen yms. ylttänyt. Päivät vain jotenkin lipuivat ohi sohvalta käsin, ja kupla kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi sitä mukaan, mitä kauemmin kotona lepäilin.

maaritse_makrotex_kukka_aurinkopullo

Viimein kuin arki koitti, tuntui kuin olisin nukkunut satavuotta kestänyttä ruususen unta, sillä sairasloman aikana talvi oli muuttunut kesäksi ja kotini täysin kaaokseksi. Oli ihan hirveä paluu arkeen!

maaritse_makrotex_ruusun_kukka

Mutta niinhän se on, että kaikki menee ohi ajallaan. Niin teki tämänkin kertainen kuume, poskiontelotulehdus kuin lääkekuurikin, ja töihin palasin noin viikko sitten. Mieli on kyllä vieläkin vähän jossain tyynyn mutkassa, mutta pitkästä pitempien päivien ansiosta työt alkavat olla suhteellisen hyvin ajan tasalla. Suvivirren voin siis kohta ihan hyvillä mielin laulaa.

maaritse_makrotex_kukka_keltainen

Onkin aika toivottaa onnea kaikille valmistuville, kouluvuottaan päättäville ja työvuodesta selvinneille! Olemme jokainen ruusumme ja kesälomamme ansainneet. 💛

maaritse_makrotex_kukka_ruusu


Pieni Lintu -blogin tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa on teemana kukka.

Toukokuu

Opettajana toukokuu on todella kiireistä, mutta myös ihanan odottavaa aikaa: loppukiri täyttyy aina niin lasten kuin aikuisten huokauksista jäljellä olevasta työmäärästä, mutta myös kesälomasta haaveilusta.

maaritse_makrotex_toukokuu_pionin_puolikas

Nyt onkin paras hetki haaveilla, kun kaikki on vielä edessä. Lomahan sitten itsessään joko vahvistaa tai murskaa haaveemme, että oliko lämmintä vai sateista, pysyttiinkö terveinä vai sairastettiinko jne. Mutta vielä ei siis tarvi olla realistinen, vaan voi mielessään uppoutua aurinkoisiin päiviin sydämensä kyllyydestä!

Meneillään oleva toukokuu on erityinen siksikin, että viime syksynä sain ensimmäisen virkani. Siksi aikaisemmin en välttämättä tässä vaiheessa vuotta tiennyt, onko minulla töitä kesän jälkeen.

maaritse_makrotex_toukokuu_pionin_kukka

Mutta nyt viran myötä tuota epävarmuutta ei enää ole eikä siten työpaikkojen saati työkavereiden taakse jättämistä: vaikka ne ovat aina olleet tiedossa, on niihin liittynyt enemmän tai vähemmän haikeutta ja hämmennystä, kuinka muut jäävät omaan arkeensa ja minä jälleen lähden – jonnekin – omaani etsien.

maaritse_makrotex_toukokuu_suuri_pionin_kukka

Vuosi sitten eron hetkellä sain yhdeltä työkaverilta kauniin kiitoksen, kuvissa olevan pionin. Enää nämä kuvat eivät herätä haikeutta, sillä ensi syksynä yllättäen kohtaamme hänen kanssaan uusissa seikkailuissa töiden ohessa.

maaritse_makrotex_pioni_toukokuu

Onkin aika uskomatonta, kun nyt jo tiedän niin työpaikkani kuin yhdenlaisen projektin syksyllä alkavan. Onpa jotain mitä odottaa kesän jälkeen! 🙂

 

Joko sinä haaveilet aurinkoisista ja huolettomista kesäpäivistä?


Tämän viikon Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteen teemana on toukokuu. Sinne klikkaamalla näet, mitä muut ovat postailleet kuluvan kuukauden tiimoilta. 

#neulekuvahaaste2018

Terveisiä sairastuvalta. Viime viikonloppuna alkanut flunssa vaivaa yhä, joten blogikin on ollut hiljainen. Hiljaisolo jatkuu varmasti vielä ensi viikollakin, sillä niin sitkeä tauti tuntuu nyt olevan.

Instagramissa minua seuraavat ovat kuitenkin varmasti huomanneet, että olen jaksanut osallistua toukokuussa alkaneeseen Nonnu Neulojan neulekuvahaasteeseen. Sen verran voimia on siis löytynyt, ja lepäillessä muiden haastekuvien seuraaminen on ollut mukavaa viihdettä. Haasteen kautta olenkin löytänyt uusia mielenkiintoisia ja inspiroivia neulojia seurattavaksi. 🙂

Ensimmäisenä päivänä aiheena oli neule ja minä. Kuvakammoisena jatkoin jälleen näiden päättömien kuvien sarjaani. Se jäi vähän harmittamaan, sillä oli kiva nähdä, keitä eri neuleiden takana oikeasti on. Mitenköhän kuvissa olemisesta tulisi luontevampaa?

maaritse_annis_huivi

Ensimmäisessä kuvassa on siis vuonna 2012 kudottu Annis-huivi. Kuvan etsin entisestä blogistani, ajalta jolloin oikeastaan vain kudoin ja virkkasin. Nykyiseltä ompeluinnoltani olin aivan unohtanut, mitä kaikkea aikaisemmin olenkaan tehnyt ja jaksanut värkätä. Esimerkiksi nuo nyppylät olivat aluksi ihan älytöntä nysväämistä, koska vahingossa katkoin monin kerroin puikon ympärille kudottuja silmukoita, mutta loppuen lopuksi kärsivällisyyteni palkittiin.

Toisena päivän aihe oli lanka, mihin valitsin meneillään olevan neuletakin lankakerän eli Lustig Yarnin väri Monday Funday.

maaritse_lystigyarn_mondayfunday_kera

Kolmantena päivänä esiteltiin, mitä on puikoilla nyt. Usein minulla on meneillään monta eri työtä, joista voi valita sen hetkiseen mielentilaan sopivimman. Aina ei siis jaksa keskittyä, jolloin tikuttelen perussukkaa: niitä voi kutoa ihan aivottamana ja niitä tarvitaan aina.

maaritse_makrotex_nro4_saapassukka

Neljäs päivä oli jo hieman vaikea, koska aiheena oli silmukkamerkki. En juurikaan käytä niitä, koska aikoinaan olen ostanut liian painavat ja tarkertuvat. Siksi olen yleensä solminut langanpätkistä merkkejä, mutta @mekkomummu vinkkasi, että parhaat merkit saa leikkaamalla vanhoista rintaliiveistä olkainten rinkulat irti. Näinpä! Huomaisin myös, että moni oli itse tehnyt merkkejä kevyistä aakkoshelmistä, joita muistin itsekin omistavani.

maaritse_silmukkamerkki

Viidentänä päivänä vuorossa oli käsinvärjätty. Kuvaan valitsin ensimmäisen sukkaa suuremman työn, minkä olen kutonut käsivärjätystä langasta. Tuo lanka on Louhittaren Luolan Väinämöinen ja neulehuppari on ylhäältä-alas kudottu Well Water Hoodie. Tämä neule valmistui viime lokakuussa ja käytössä lanka on pehmennyt ihan unelmaksi.

well_water_hoodie_maaritse

Tänään, kuudentena päivänä aiheena on keskeneräinen: toinen hiha vielä, ja viimeistelyt, niin kevyt ja kesäinen neuletakkini on valmis.

maaritse_keskeneräinen

Haasteeseen voi osallistua koko toukokuun ajan, koska kaikkiin päiviin osallistuminen ei ole pakollista (minulta jäävät väliin ainakin päivät 21. Knit Along ja 22. Neuleseura, koska sellaisiin en ole osallistunut/kuulunut). Eli jos haluat vielä mukaan tai muuten vain kuvia seuramaan, vielä ehtii alla olevia linkkejä klikkaamalla:

Keltainen

Nyt en jaksanut olla positiivinen enkä iloinen, vaikka tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteen teema onkin piristivä keltainen. Vappukaan ei nyt auta, olen ihan mökönä, flunssan nujertama.

Mieli ei nouse, vaikka kuinka yritän ajatella tämän olevan ohi menevää. Niitäkin sairauksia minulla on, jotka eivät enää parane, eivät ohi mene, mutta silti. Että kärsimys ei ketään jalommaksi jalosta. Ei, tällä hetkellä tuntuu ihan päinvastaiselta.

maaritse_makrotex_keltainen_lilja

Vaikka tiedän, että tämä menee ohi ajallaan, kiukuttaa, kun olin niin hyvin ennakoinut ompeluita ja kevätsiivouksia, niin nyt kaikki, töitä myöten seisoo. Ahdistuksissani kävin jälleen – kun en muuta voinut – valokuvatiedostojani läpi, jottei vappuloma ihan pelastusarmeijalle menisi.

Sieltäpä nämä liljan kuvat löytyivät. Ne on otettu monta vuotta sitten pokkarillani kesäsateen jälkeen. Katsokaa tuota taivasta! Se toi minulle ainakin hetken helpotuksen, mielikuvan, miltä kesätuuli ja aurinko tuntuikaan iholla ja hiuksissa…

maaritse_makrotex_keltainen_liljat

Että kun vielä jaksaa, jaksaa, tehdä kaikki kuperkeikat eteen ja taaksepäin, niin on edessä kesäloman huolettomia päiviä, jolloin kurkku ei ole kipeä eikä tarvitse miettiä kodin sotkuja eikä kiireisten työpäivien aikatauluja. Voimia muidenkin arkeen! 💛

maaritse_makrotex_keltainen_liljan_teralehdet


Pieni Lintu -blogista löytyvät linkit blogeihin, joista löydät lisää keltaisia postauksia. Pitääpä itsekin käydä kurkkaamassa, löytyisikö niistä simaa ja serpentiinejä, jonkinlaista vappuiloa, kun sitä ei nyt omasta takaa ole… 

Ihme

Tämän viikon Pieni Lintu -blogin Makrotex-valokuvaasteen teemana on ihme, mitä pitikin hetki ihmetellä. Mieleeni ei ensin tullut muuta kuin aamukahvi, mikä saa minunkin silmät heti aamusta tuikkimaan. 😉

Itseasiassa yritinkin tiedostoistani kahvikupin kuvaa löytää, kunnes muistin nämä auringonlaskukuvat. Ne on otettu elokuussa 2016 ja yksi niistä on useamman kerran täällä vilahtanutkin, mutta en maltanut olla postaamatta näistä vielä kerran.

Vanhat kuvani ovat siis otettu mökkirannassa pari vuotta sitten, kun olin aloittelemassa valokuvausharrastustani. Tuo ensimmäinen kesä kameran kanssa sai minut tekemään – niin silloin kuin yhä vieläkin – asioita, joita en ollut aikaisemmin tehnyt: moni itsestäänselvyys ei ollutkaan enää niin selvää, vaan uutta ja ihmeellistä.

maaritse_makrotex_ihme_rantakivet_ja_auringonlasku.jpg

Tuona iltana meri oli paennut mökin edustalta, mikä paljasti poukaman suulla olevan kiviröykkiön kokonaan. Se oli tapahtunut monta kertaa aikaisemminkin, mutta nyt ensimmäisen kerran kävelin kivien luo katsomaan, miltä auringonlasku näyttää niiden vasemmalla puolen, minne mökiltä ei suoraan voi nähdä.

maaritse_makrotex_ihme_sunset

Yllätyin, kuinka korkeita kivet olivatkaan. Ensin yritin kurkkia niiden yli nähdäkseni auringonlaskun. Mutta se otti hartioihin, niin lepäsin hetken nojaamalla yhteen kiveen. Kivi oli sileä ja auringon lämpöä täynnä, joten painoin toisen posken sitä vasten, suljin silmäni ja huokaisin syvään kerran jos toisenkin.

auringonlasku

Siitä, kun maltoin jälleen katseeni nostaa, huomasin, että auringonlaskua mielenkiintoisempi olikin kiven pinta, mihin nojasin.

maaritse_ihme_rantakivi

Kova kivi oli pinnastaan meren pehmentämä, pieniä uria täynnä. Aallot olivat kuluttaneet kiven päälle matalan kuopan, jossa oli pieni lammikko. Sen reunalta oli jopa erotettavissa pienen pieniä hippusia, mitkä olivat kivestä veden voimasta irronneet.

maaritse_ihme_rantakivet

Siinä hetki menikin täysin lumoutuneena. Taika kuitenkin raukesi kääntäessäni katseeni sivulle, poispäin laskevasta auringosta, sillä silloin huomasin tuulen kovenevan ja meren tummuvan. Siitä tiesin, että nyt olisi mentävä, jos kuivin jaloin ajattelin vielä rantaan samaa reittiä palata…

Että sen pituinen se. 🙂 Mutta tosiaan, kameran – ja varmaan myös iän – myötä maailma  on kaiken kaikkiaan muuttunut niin kovin ihmeelliseksi ja kauniiksi. Erityisesti kesäaika on taianomaista aikaa ja sehän on taas ihan kohta täällä! ♥