Nordiska-kirjoneule

Uusin kirjoneuleeni on Caitlin Hunterin suunnittelema Nordiska, mihin maksullisen ja englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä täältä, klik.

Tykkään kovasti tämän suunnittelijan tyylistä ja helpoista, mutta näyttävistä, kirjomalleista. Aikaisemmin olen hänen malleista neulonut jo Lilou-pipon ja Soldotna-puseroita, ja mielen päällä suunnitelmissa on vielä monen monta muuta. Esimerkiksi haluan tehdä joskus vielä Sipila-nimisen puseron, minkä tämä alaskalainen suunnittelija on nimennyt mummonsa suomalaisia sukujuuria kunnioittaen. Siitä syystä häneltä löytyy melko monta ohjetta, joilla on suomalainen tai pohjoismaihin viittaava nimi.

Kirjoneuleessani on Louhittaren Luolan fingering vahvuista Väinämöistä väreissä hopea ja noki sekä Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä värissä metsä. Ah, mitkä langat ja niiden värit ! ♥ Väinämöinen on jo minulle vanha tuttu, mikä on ihastuttavan rouhea ja pehmeä lanka yhtäaikaa. Suoma oli puolestaan uusi tuttavuus sekä ensimäinen kerta, että neuloin 100 % suomalaista villaa. Se sopi hyvin Väinämöisen kaveriksi, vaikka ei kovin hyvin kuvioista erotukaan, mutta lopptulos on harmoninen. Lisäksi se on Väiskiin verrattuna pörröisempää, mikä tuo kivan lisän neuleen pintaan.

Ohjeesta poiketen käytin pienempiä puikkoja, koska tykkäsin enemmän tiheämmästä neuletiheydestä, mitä ohjeessa oli suositeltu. Neuleeseen meni yhteensä 271 grammaa lankaa ja kaapelini oli siis 3mm paksu, jolla neuletiheyteni oli 22 s / 10 cm. Laskin kuitenkin, että L-koon mukaiseilla silmukoilla neuleesta pitäisi tulla minulle sopiva.

Ohjeen mukaan neuleen silhuetti on vartalo-osalta väljän laatikkomainen, kädentiet reilun lepakkomaiset ja hihansuut pussittavat. Minun vartalo-osa on kyllä suora, mutta ei tosiaan niin väljä pienemmästä puikkokoostani johtuen. Lisäksi hihojeni raglansaumat palmikkoineen istuvat melko hyvin tavan kädentien mukaisesti. Niissä on ohjeen mukainen pussimainen muoto, mutta pidensin niitä ohjeen 2,5 senttimetrin sijaan 12 senttimetriä ennen kuvion aloittamista. Sillä lisäyksellä sain ne näyttämään saman mittaiselta kuin ohjeessa, ulottumaan kyynärpäihin saakka.

Saman lisäyksen tein helmaan, niin se ylttää juuri ja juuri niin sanotusti housun vyötärökaitaleelle. Näin lyhyttä neuletta tuskin housujen kanssa kuitenkaan pidän, mutta aikaisemmin ompelemani Myosotis-mekko sopii tämän kanssa täydellisesti.

Nämä sopivat täydellisesti myös näihin harmaisiin ja sateisiin kesäpäiviin. Tykkään kovasti!

Hyvää viikonloppua!

Heinäkuu | MakroTex 2020

Useampana kesänä olen ottanut osaa Instagramissa Fat Mum Slim -blogin valokuvahaasteeseen. Tämä tapa on jäänyt vuodelta, jolloin otin vuoden ajan kuvan jokainen päivä, minun 365 erilaista päivää -projektistani.

Haaste toimii toimii niin, että jokaisella kuukauden päivälle on oma teemansa. Osa ottaa kuvia kuukausittaisten listojen mukaan koko vuoden tai lyhyemmän ajan kuten minä. Olen siis ottanut osaa jo useampana kesänä joko kesä- tai heinäkuun ajan, koska sillä tavoin huomaan kesäkuvien, -muistojen, jäävän paremmin talteen: kuvat tulee siirrettyä kameralta koneelle nopeammin ja myös käytyä läpi (ainakin joltain osin).

Ensimmäisen päivän kuvani oli kännykkä räpsy, joten siirryn suoraan toisen päivän kuvaan: teemana oli lempiväri. Ne sattui olemaan juuri valmistuneessa neuleesssani eli musta, hopeanharmaa ja metsänvihreä.

Kolmantena päivänä jatkoin käsityöteemalla, vaikka aiheena oli peili. Satuin vain sinä päivänä huomaamaan, kun käsityösuunnitelmiani tein, että pöydälle alkoi kertymään melkoisesti harmaata niin neuleissa kuin kankaissa. Yhteen väriin mieltyminen ei sinällään ole ihme, sillä olen jo aikaisemmin huomannut, että minulla on jonkinlaisia värikausia. Mutta miksi harmaata nyt, kun kesä on kuitenkin kauneimmillaan. Ehkäpä juuri siksi! Menneen kesäkuun olen elänyt kuin viimeistä päivää: väsyyhän sitä vähemmästäkin, kun yrittää nähdä ja kokea kaiken kauniin kesän, kuten esimerkiksi jokaisen auringonlaskun ja -nousun. 😀 Mieltymys harmaaseen voisi olla siis tarpeeni rauhoittua, ehkä jopa tylsistyä vähän.

Että sellainen peili. Uskotko sinä värien heijastelevan eri elämäntilanteita?

Neljännen päivän teemana oli tähti, joita auringonsäteet tekivät veden pintaan. Ne toimivat tukkakoskelon näyttämön spottivaloina, kun koiras yritti hurmata rannalla olevan naaraan syvään niiamalla. Ei tehonnut niiaukset enää, sillä naaraan mielestä ei tässä vaiheessa kesää ole enää kuhertelun aika.

Viidennen päivän teema oli puutarha. Eihän minulla sellaista ole! 😀 Kuvassa siis villinä kasvavaa keltamaksaruohoa. Nättiä.

Eilisen teema oli kuuma. Nyt ei kovin kuuma ole sateiden saavuttua, joten eilinen kuvani on ns. pari päivää vanha. Tuolloin puolen yön aikaan saaresta alkoi nousemaan sankka savu. Myöhemmin selvisi, että saaren kärjessä oleva kalastajamökki paloi maan tasalle. Onneksi kenellekkään ei käynyt mitenkään eikä tuli levennyt tuulen mukana.

Kovin tiukka pipoisesti en siis haasteeseen osallistu, vaan käytän joko sinä päivänä otettuja tai sitten tämän kesän aikana otettuja kuvia; kuinka teema sitten sattuu kohdalle sopimaan. Esimerkkiksi eiliseen teemaan ei ollut juuri sinä päivänä mitään sopivaa kuvattavaa, niin vanhalla mentiin. Puolestaan tämän päivän teemana on lattialla, mihin ei valmiina ole kuvaa, niin katson, mitä päivä tuo tulleessaan. Päivittäiset heinäkuu kuvat löytyvät siis Instagram-tililtäni täältä, klik.

Mukavaa heinäkuuta!


Tällä postauksella osallistun myös Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteeseen, jonka teemana on tällä viikolla heinäkuu. Tarkemmat osallistumisohjeet sekä muiden heinäkuun kuvia löydät täältä, klik.

Luonto | MakroTex 2020

Viime viikolla en ehtinyt ottaa osaa Pieni Lintu -blogin viikottaiseen MakroTex-valokuvaushaasteeseen, vaikka kuvatkin olivat valmiina teemasta jotain herkullista. Eipä mitään, samat kuvat käyvät myös tämän viikon teemaan, mikä on luonto.

Kuvissani on lokkeja, jotka lämpimän ilman myötä hiljaisina ja matalana liitelivät rannan tuntumassa.

Syyksi paljastuivat lämpimän myötä ilmaantuvat suuret hevospaarmat.

Auts! Onneksi niistä on jollekin iloa!


Lisää muiden luonto-aiheisia kuvia ja/tai osallistumisohjeet löydät täältä, Pieni Lintu -blogista.

Haalarikaavasta kesämekoksi

Kesäkuu on ollut varsinainen ompelukuukausi ompelukerhoni kesäisen bingohaasteen myötä, vaikka en koko tänä kesänä koko ruudukkoa täyteen saanutkaan.

Kuitenkin kolme, lähes neljä, bingoriviä tuli valmiiksi: tänäkin vuonna ompelukseni olivat laidasta laitaan aina syksyisistä tumpuista kesävaatteisiin, niin tuttua kuin turvallista, mutta myös uutta ja jännittävää sekä kaikkea tätä yhdistäen. Kuten esimerkiksi tämä mekko, jonka muokkasin viime kesän haalarikaavasta, South Shore Romperista (Ellie & Mac).

Aina kaavoja tulee muokattua hieman, mutta aikaisemmin en näin paljoa, vaan jostain syystä ostan aina mielummin uuden. Mutta nyt oli toisin, koska tavoitteenani oli testata, minkämallinen maksimekko minulle mahdollisesti sopisi. Siksi en halunnut ostaa – mahdollisesti turhaan – uutta mekkokaavaa, vaan lyhensin haalarin yläosaa ja housuosan sijaan rypytin frillat helmaksi. Tämä oli siis testaus, johon käytin The Night of The Fabcics -tapahtumasta ostettua Mereenin edullista luomutrikoota, Piharuusua (näytti olevan tälläkin hetkellä hyvässä alennuksessa, vink vink!).

Testaus ei täysin turha ollut, mutta vielä pitää jonkin verran yläosaa säätää lyhemmäksi, ihan rinnan alle. Frillojakin voisi olla alas asti neljä saman levyistä: luulen, että kunkin frillan hyvä korkeus voisi olla noin 25 senttimetriä eli puolet nykyisestä ensimmäisestä (leveyttä sillä on noin 90 cm *2). Nyt helma jäi lyhyeksi, koska kaksimetrisestä trikoopalastani ei riittänyt ihan maksimittaan saakka. Ehkä se olisi paremmin riittänyt, mutta kuosittelin yläosan etukappaleisiin pienet ruusut ja suuren taakse, joten kangasta meni vähän hukkaan.

Siksi jouduin tekemään alemman frillan neljästä palasta, mutta saumat jäävät kuvion ja rypytyksen vuoksi piiloon (korkeutta sillä on ilman saumanvaroja n. 18 cm ja leveyttä n. 126 cm*2). Lopuista riekaleista tein vielä irtovyön mekolle, samanlaisen kuin haalariinkin: sen kanssa vyö lisää käyttömukavuutta, mutta mekon kanssa se tuntuikin melko turhalta. Mutta onpa tehty. 😀

Joka tapauksessa, testaus tai ei, niin lopputulos tällä kuosilla ja frillahelmalla on kaunis sekä kesäinen. Ja niistä muista bingoiluista jatketaan sitten myöhemmin, että hetkeksi heips! 🙂