Kevätbongausta

Oranssia – blogin Veera on tehnyt kivan kevätbongauspohjan lapsille. Sen mukaan kevät ei ole vielä täällä Pohjois-Pohjanmaalla, koska vain yksi bongauspohjan kevään merkkeistä sopii tänne, ja se on linnunlaulu. Se hieman hirvittää, koska ollaan jo huhtikuun puolessä välissä, niin mitenköhän on – onko kevät ja kesä peruttu???

haavannirkot

Toki jotain kevään merkkejä on havaittavissa, kuten kirkkaat, aurinkoiset päivät, mutta yhä väliin mahtuu päiviä, jolloin sataa lunta ihan reippaasti. Pakkastakin on ollut vielä öisin ja aamuisin melko paljon vuoden aikaan nähden.

jäniksenjäljet

rantajäät

Mutta kun aurinko paistaa, tuntuu se kovin paahtavalta, joten ehkä sittenkin, kevät tulee kuitenkin…

liiterijahaapa

liiteri

Mitä kevään merkkejä sinä olet bongannut?

Harrastamisen kipinä ja kitka

Nämä pääsiäiskokkokuvat ovat varmaankin kolme vuotta vanhoja. Silti muistan, kuinka jännitti mennä kameran kanssa kokolle, minne yleensä koko kylä kokoontuu.

kokko

Tuolloin minulla ei ollut vielä järkkäriä, vaan otin kuvia pokkarilla, joka on kokonsa puolesta melko huomaamaton. Lisäksi olimme tuolloin aika vasta muuttaneet, joten myös tuntemattomuus toimi eräänlaisena suojana: kun kukaan ei tunne, sitä on ikään kuin näkymätön ihmisvilinissä.

Tuon pääsiäisen, onnistuneiden kokkokuvien jälkeen, kypsyi pikku hiljaa ajatus järkkärin ostamisesta. Mutta kun sen viimein ostin, jätin sen aina kotiin, koska kooltaan se tuntui niin vaivanloiselta ja tosiaan, liian huomiota herättävältä.

Tuohon kamerakammooni auttoi viime kesänä aloitamani 365 erilaista päivää -projekti eli tavoitteeni ottaa kuva päivässä vuoden ajan: kun kameraa kuljettaa mukana päivittäin, luonnollisesti siihen myös tottuu. Valokuvusprojekti jäi kuitenkin harmittavasti helmikuussa tauolle, koska aika ei enää siihen riittänyt. Valitettavasti sen seurauksena tottumus myös katosi, ja kamera tuntuu jälleen jääkaapin kokoiselta järkäleeltä, mitä ei huvita kuljettaa mukana, vaikka jokin rako valokuvaamiselle löytyisikin. Mutta ei, ei kai tässä huokailu auta, vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja  jälleen mennä tulta päin…

kokkoneliö

Saako joku harrastus sinut tuntemaan näin, että samaan aikaan, kun se vetää puoleensa, mieli jarruttelee epäillen ja ahdistuen, koska kehittyminen vaatii askeleen ottamista mukavuusalueen ulkopuolelle? Sellaista tämä valokuvaaminen ainakin minulle tuntuu olevan, yhtäaikaista kipinää ja kitkaa!

Lempilankani Kaisla

Vihreä maaliskuu meni, tervetuloa musta huhtikuu! Jälleen kuukausi vaihtui, niin vaihdoin myös blogin ylätunnisteen kuukauden teeman mukaisesti, mustan puhuvaksi. Eli osallistun tänä vuonna Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tulee tehdä kuukausittain jokin työ/töitä ennalta valitun värin mukaan, ja etukäteen olen siis valinnut huhtikuun värikseni mustan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun aikaisemmista haastetöistä puolestaan täältä, klik.

Kuukauden ensimmäinen musta työni on tehty Novitan Kaisla  -langasta. Muutama vuosi sitten, ollessani pitkässä tulehduskierteessä, se oli ainut lanka, jota pystyin kutomaan ilman rintarangan tulehtumista tai järjettömiä niska-hartiakipuja. En tiedä miksi, sillä se on melko paksua, painaavaakin, mutta niin vain oli.

MUSTASNUG

Plussaa on myös se, että Kaisla-langasta tehdyt neuleet voi pestä jopa 60:ssä asteessa, se on suomalaista ja tehty osittain kierrätyspuuvillasta. Kaikkine hyvine ominaisuuksineen, kutoisinkin siitä kaikkea mahdollista, mutta paksuna puuvillalankana se ei ihan kaikkeen taivu.

Heh, mutta silti piti yrittää. Veera Välimäen Snug on tarkoitettu ohuemmalle sporttivahvuiselle, kolmosen puikoilla kudottavalle langalle. Kaisla on puolestaan viitosen puikoilla kudottavaa, joten ihan suoraan ohjeen noudattaminen ei onnistunut.

Ensimmäiseksi yläosan jouduin kutomaan uudelleen omalla silmukkajaolla, koska näin paksu lanka ei armahtanut yhtään, kun raglansaumat eivät olleet täysin kohdallaan. Ensimmäisessä versiossa olikin kamalat kainalopussit.

mustakaisla

Seuraavaksi sain aikaiseksi pussin selän puolelle. Olin aivan ihmeissäni, kuinka onnistuin tuon ompelusta tutun ongelman siirtämään kutomiseen. No, ihmettelyt sikseen: toki raskas neulekin pussittaa, jos väljyyttä on vyötärön kohdalla liikaa ja lantion kohdalla liian vähän, joten uusiksi meni.

mustaneule

Myös helma piti tehdä kahteen kertaan, koska alkuperäinen taaksepäin pitenevä helma ei sopinutkaan minulle. Joten purin jälleen ja kudoin omanlaiseni, tasapitkän.

MSNUG

Tällainen on siis minun lempilankani ♥. Millainen on sinun?

Maaliskuun vihreät

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään vuoden ajan kuukausittain jokin työ/töitä ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Maaliskuun värini oli vihreä, ja ehdin kuukauden aikana tehdä kuvissa olevat kaksi puseroa (tarkempiin postauksiin pääsee kuvan alta). En ehtinyt tehdä kaikkea vihreää, mitä suunnittelin, koska sain viime viikolla kamalan flunssan. Se vaikutti tekemisiini hitaasti, mutta varmasti, lopulta kaataen sohvapotilaaksi. Siksi Ruoska-Maurista aloitettu t-paita jäi kesken ja yksi vihreä t-paita kokonaan leikkaamatta.

mauri

Innostuin vihreästä väristä pitkästä aikaa. Erityisesti tykästyin metsänvihreään, jota pidin kyllästymiseen asti ollessani kakskymmentäjajotain. Olinkin unohtanut, kuinka hyvin se sopii minulle, ja tällä hetkellä, kun jouduin luopumaan hiusväreistä, kaikki apu harmaaseen, värittömään olemukseeni, on tervetullutta.

talvikki4

Vihreä Talvikki

kevättärinnassa3

Babushka Roses (kevät)

Vihreän sävyistä metsänvihreä sopii siis minulle erityisen hyvin, vaikka muutoin vihreää minun pitäisi kartella, jos väripsykologiaan on uskominen. Vihreällähän on rauhoittava, verenpainetta laskeva vaikutus, joka minulla on useimmiten muutenkin liian alhainen. Tosin vihreällä uskotaan olevan myös parantavia voimia, joita vuosia kestäneen tulehduskierteen jälkeen tarvinkin: sanotaan, että alintajunta janoaa tiettyä väriä tietyistä syistä, ja minun kohdalla se vaikuttaa nyt olevan tämä vihreä eikä ilmeisen syyttä.

Huhtikuun värini  on puolestaan riemukas musta 😉 , jota kaapeista löytyy paljon, sillä onhan kyseessä lempivärini. Kunhan tämä flunssa vain loppuisi, niin jaksaisin jotain tehdäkin. Tosin yksi musta huppari ja neule ovat jo viimeistelyjä vaille valmiit, että postailen niistä varmaankin ensi viikon aikana. Huhtikuussa aion myös rohkeasti kokeilla ensimmäistä kertaa laukun, repun tekemistä. Sellaistakin on siis myöhemmin luvassa. Millainen käsityökuukausi sinulla on suunnitteilla?

Kevättä rinnassa

Kun muut ovat innoissaan kevään aurinkoisista päivistä, minä kiroan sokaistumista ja päänsärkyä, mikä tulee yhtäkkisestä kirkkaudesta. Ja ärsyttää kaikki pöly ja muu sotku, mikä tulee näkyviin.

kaihtimiet

Tällaisena pimeyden lapsena kiitänkin, että sälekaihtimet ovat keksitty, niin ei tarvitse joka päivä murjottaa 😉 . Ja toisaalta eihän tuo aurinko joka päivä paista, vaan välillä sataa vettä tai märkkiä rättejä taivaan täydeltä… Voihan  rospuutto, kunpa olisit ohi jo!

Onhan keväässä toki hyviäkin puolia: lisääntynyt valo piristää, ja se keveys alkaa näkymään värivalinnoissakin. Hiihtolomalla valmiiksi leikatut tummat kankaat saivatkin odottaa, sillä niiden sijaan Ommellisen joustocollege, Babushka Roses (väri kevät) veti puoleensa.

babushka

Mielestäni tämä kangas on kaunis kuin mikä! Se oli ensimmäinen tilaukseni Ommelliselta, mutta laadun vuoksi ei varmastikaan viimeinen. Tuoksuyliherkkänä olin tyytyväinen myös siihen, että kangas oli tuoksuton jo ennen esipesua, joten pystyin alusta lähtien, heti postista sen kotiin haettua, ihastelemaan sitä ilman oireita.

Olin päättänyt tehdä tästä kankaasta jonkin kesävaatteen, mutta lopen kyllästyneenä synkkiin vaatteisiini, leikkelin siitä puseron jo nyt pidettäväksi. Tai huppari siitä alunperin piti tulla, mutta puseroksi jäi, koska en saanut huppua istumaan kunnolla.

kevättärinnassa3

babushkaa

kevättärinnassa

Nyt on kirjaimellisesti kevättä rinnassa, ja sitä kyllä tarvinkin, jotta jaksan odottaa, että kevät loppuisi ja vihdoinkin alkaisi KESÄ!

kevättrinnassa2


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan maaliskuun värini on vihreä. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Arki alkakoot!

Heti alkuun mainittakoon, että ensimmäiset lukijani, olette lämpimästi tervetulleita! Ja kiitollinen olen myös kaikista teistä, jotka täällä vierailette – tervetuloa toistekin! 😘

Yritän postailla ainakin kerran viikossa, yleensä loppuviikosta, käsitöistä ja/tai valokuvista. Jotta se onnistuu, suunnittelen ja ennakoin, kuten nyt lomaviikon aikana.

kankaat1.jpg

Näitä sitten pakerran illoin hitaasti, mutta varmasti, sauman sieltä ja täältä, niin pakostakin aina jotain valmiiksi tulee. Pinossa on siis valmiiksi leikkattuna kaksi t-paitaa, huppari ja pusero (mitkä ovat melko synkeitä – ei uskoisi, että kevät on tulollaan… 😮 ).

Koska olen viime aikoina keskittynyt ompelemiseen, valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Luotan kuitenkin, että sen aika on kuitenkin viimeistään kesällä, kun tulee oltua ulkona enemmän. Että kaikella on oma aikansa ja paikkansa.

Tosin ompelun haastajaksi on tällä viikolla noussut kutominen, mistä olen pitänyt taukoa jonkin aikaa. Se uhkaa ompelua – tai yleensäkin kaikkea tekemistä – siksi, että toistamiseen lankean siihen samaan vanhaan ansaan: vaikka ulkona paistaa aurinko, nälkä vaivaa tai hartiat huutaa hoosiannaa, niin aina pitää vielä se yksi kierros tehdä

vpinkki

Onneksi tämä villatakki alkaa olla loppusuoralla, sillä hartiat alkavat olla melko kireät. Johtuuko siitä vai mistä, mutta en keksi, minkä väriset napit tähän pitäisi laittaa: tuskin löydän langan kanssa saman värisiä, niin mitkä olisivat hyvät. Puiset? Vielä vaaleammat vai roimasti tummemmat, esim. viininpunaiset? Siniset? Vihreätkin olisivat hienot, mutta sitten takki ei mätsää kovinkaan monen t-paitani tai housujeni kanssa, ehkä ei yksienkään…  Äh, en osaa päättää. Mitä mieltä sinä olet?

Vihreä maaliskuu

Olen mukana Vuosi väriterapiaa-haasteessa, jossa kuukausittain tulee tehdä jokin työ ennalta sovitun värin mukaan. Värilistani sekä aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik

Ensimmäinen vihreä työni on Namedin Talvikki. Pdf oli helppo ja nopea koota, mutta kokovalintani meni ihan metsään, ja puserosta tuli aivan liian suuri.

Pienentämisen suhteen oli taidot loppua kesken, koska ylimääräistä kangasta oli niin paljon, ja toisaalta tietty rentous kuuluu tämän puseron henkeen. Sen säilyttäminen ja yhtäaikainen pienentäminen ei siis ollut minulle helppoa, mutta lopputuloksesta, minun versiostani, tuli ihan ok. 

talvikki1

Korkea kaulus laskoksineen on kyllä kiva ja väri on ihan loistava!

talvikki4

talvikki2

Juuri tämä vihreä oli yksi lempiväreistäni parikymppisenä, ja pidin sitä silloin kyllästymiseen asti. Kahdenkymmenen vuoden tauko on tehnyt tehtävänsä ja jälleen sitä taas sietää.

Muitakin vihreitä töitä on mielessä, mutta ne saavat hetken odottaa, sillä ajattelin tämän hiihtolomaviikon hyödyntää piirtämällä kaavoja ja leikkaamalla kankaita valmiiksi. Arki-iltoina voin sitten istua suoraan koneelle ilman noita tuiki tärkeitä, mutta niin tappavan tylsiä ompeluvaiheita, eikä ompelu takkua ainakaan niiden vuoksi.

kevätkankaat

Näin homma etenee, ja kangasvarastot tyhjenee. Ainakin luulen niin, vaikka täytyykin tunnustaa – repsahdin, ja tilasin kangasta… Mutta eihän noita kukkia voi vastustaa, eihän 😀 ?

Hiihtoloma

Koska arki on ollut kiireistä, loma alkoi kuin varkain: perjantai-iltapäivänä tajusin yhtäkkiä istuvani täyteen pakatussa autossa matkalla mökille.

maisema

Mökillä on ihanaa, kun on pakko olla vaan, koska kotityöt jäävät sinne kotiin. Toki mökilläkin pitää syömiset ja kahvittelut hoitaa, mutta kaikki muu jää taakse.

vpinkki

Että nyt ainakin muutama päivä tätä, takkatulta ja kutomista. Ehtii mielikin, tietoisuuskin taas mukaan sieltä jostakin, minne lie viikon aikana kiireessä unohtunut.

takka

Mukavaa lomaa muillekin lomalaisille sekä rentouttavaa viikonloppua ihan kaikille!

Helmikuun punainen

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa pitää tehdä kuukausittain jokin työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värien lisäksi päätin osallistua tähän haasteeseen jo ostetuilla käsityömateriaaleilla, joten uutta ei saa ostaa kuin äärimmäisessä tapauksessa. Tämä päätös on tapani konmarittaa, siivota ylisuureksi kasvanutta lanka- ja kangasvarastoani pienemmäksi.

Aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik. Tammikuuni oli harmaa ja helmikuuni puolestaan punainen, jota ei kaapeistani löytynyt kuin yhden puseron verran. Syy pieneen punaiseen varastooni on siinä, että värinä se ei minua oikein viehätä, ei ainkaakaan tällä hetkellä. Tämäkin joustofroteen ostin jouluhuuruissani.

img_20170203_053816_866

puutarha1

Punaisen ohessa viime jouluna heräsi kauan kadoksissa ollut kaipuu vihreää kohtaan: erityisesti ajatuksissani oli metsänvihreä, jota pidin kyllästymiseen asti parikymppisenä. Mutta sekin himo hiipui uuden vuoden myötä eli, kun joulun taika alkoi raukemaan, menetti vihreäkin viehätysvoimansa. Tuolloin ehdin kuitenkin ostaa havunvihreää joustocollegea, ja jos aikatauluni pitävät, postaan siitä ensi viikonloppuna, sillä maaliskuuni on vihreä. Joten puss och kram, vi ses! Mukavaa maaliskuuta ♥

Käsityölehdet – ilo vai ahdistus?

Olen jonkin sortin lohtusyöppö käsityölehtien suhteen, sillä en pysty lopettamaan niiden ostamista, vaikka minulla on niitä niin paljon, että vaikka hevosille syöttäis. Enkä osta niitä tarpeeseen, vaan hetkellistä mielihyvää varten, joka menee vielä ohi melko nopeasti lehden selattuani. Sitten seuraa morkkis, kun harmittaa paperin, rahan sekä hyllytilojen tuhlaus, sillä harvoin niistä mitään toteutan.

Tänäkään vuonna en ole yhtäkään mallia lehdistäni tehnyt, vaan lähes kaikki ompelutyöt ovat olleet pdf-kaavoja. Olenkin aivan ihastunut niihin (mielestäni kokoaminen voittaa piirtämisen), mutta silti viime viikolla ostin – jälleen kerran – uusimman Ottobreen kiireisen työviikon päätteeksi ikään kuin palkinnoksi.

ottobre

Ilokseni tämä kerta oli kuitenkin poikkeus, palkintolehti ei siis harmittanut niin kovasti, koska toteuttamiskelpoisia malleja lehdessä oli peräti kuusi. Eli seuraavia, yksinkertaisia peruskaavoja, aion kevään aikana kokeilla:

  • malli 1. teepaita
  • malli 2. svetari
  • malli 4. mekko
  • malli 8. huppari
  • malli 9. leggingsit
  • malli 11. teepaitamekko

ottobre3

Suunnitelmani sopivat Opi uutta-haasteeseen, jota venytän ainakin kevään loppuun asti Unelmallisen-blogin Katin luvalla. Uutta haastetta minulle, aloitelijalle, näissä on uuden kaavan testaamisen lisäksi monenlaista, kuten esim. mekon v-kauluksen ja helman huolittelu kaitaleella, hupparin upotetut taskut sekä piilovetoketjut leggingsien lahkeissa.

opiuuttahaaste

Toteutuksessa huomioin myös värien käytön Vuosi väriterapiaa-haasteen mukaisesti eli näin tulen lyömään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

vuosivariterapiaa

Vaikka tämä käsityölehti vaikuttaa hyvältä, niin yhä mietin, että mihin tarvin niitä kymmenittäin ja kuinka niitä vähentäisin. Kuinka sinun laitasi on? Oletko yhtä toivoton lehtihamstraaja vai ostatko vain tarpeeseen? Vai oletko niin rautaisella itsekurilla varustettu, että kykenet odottamaan, milloin haluamasi lehti on lainattavissa kirjastosta? Se olisi kyllä hyvä juttu, vaikkakin omakohtaisesti koen sen ihan utopistiseksi ajatukseksi 😀 .