Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Noiden muistojen innoittamana tein siis rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!

 

 

Kankaiden yö

Ei pitänyt, ei, mutta osallistuin kuitenkin. Kesäkuun alussa järjestettyyn Kankaiden yöhön siis. Se on verkkokauppatapahtuma, jonka Facebook-sivu täyttyy yhden yön ajan kangashamstereista, jotka yhtäaikaisesti saattavat olla niin tyytyväisiä ostoksiinsa kuin järkyttyneitä rahan käytöstäänsä, mutta silti ollen yhä toiveikkaita, että jos loppuyön aikana tulisi tarjous vielä monen monituisen unelmakankaan osalta. Kuulostaa kunnon kangasholismilta, vai mitä? 😉

IMG_20170610_005446_527

En siis malttanut pysyä poissa: joka tapauksessa kankaita tulee ostettua, niin miksipä ei näin hauskalla tavalla. Yö olikin oikein onnistunut kohdallani, sillä kaikki toiveeni toteutuivat.

Heti tapahtuman alkaessa tarjoukseen tulivat niin Ommellisen aniliini Anemone-joustocollege ja KatiK desing:n neulokset, Smartass ja Raidat. Alku oli siis oikein lupaava, sillä noilla ostoilla toiveistani toteutuikin jo puolet.

ommellinen_joustocollege_aniliini_anemone

katikdesing_smartass_raidat_neulokset

Hetken päästä tilasin vielä Ommelliselta Babushka Roses-trikoota (kesä), mutta ….

ommellinen_babushkaroses_kesä

… tämä antoi odottuttaa itseään yli puolen yön. Kyseessä on siis Ommelliselta uutta Mindflow-digitrikoota. Iik, kuinka ihanaa!

ommellinen_mindflow

Siinä olivat siis suurimmat toiveeni, joihin olin etukäteen antanut itselleni luvan sortua. Sen vuoksi tällä kertaa keskityinkin vain kahteen verkkokauppaan, vaikka valikoimat ja tarjoukset olivat muillakin hyviä. Iso kiitos kuuluukin kaikille järjestäjille – huippu yön järjestitte! Nyt vain sur sur ja seuraavaa kertaa odottaen… 😀

Miten on, tuliko sinun humputeltua Kankaiden yössä? 

Muitaihania-kaulahuivi

Tämän hetken lempivärini näyttävät yhdessä tältä!

muitaihania_kaulahuivi

Huivihan on siis Muitaihania-kaulahuivi. Kudoin sen näin kesähelteiden kynnyksellä lähinnä siksi, koska mä voin. 😀

Kiireiltäni en toukokuussa ehtinyt ompelemaan, mutta en osannut olla ilman minkäänlaista käsityötä. Siksi piti keksiä jotain riittävän yksinkertaista, kiireessä onnistuvaa, mutta koukuttavaa.

muitaihania_kaulahuivi_pää

Huivi osottautuikin hyväksi ”välityöksi”, sillä kirjoneuleesta huolimatta se eteni nopeasti, ja lopputulos on näyttävä, vaikka osa langanjuoksuista kiristääkin.

muitaihania_kaulahuivi_kireät_langanjuoksut

Kaikki kuviotkaan eivät ole ohjeen mukaisia, koska kiireen keskellä osan niistä aloitin väärin. Virheet huomatessani en viitsinyt niitä kuitenkaan purkaa, vaan tein omanlaisiani.

Hapsujen tilalle tein tupsun eli niitä on yhden pään sijaan molemmissa päissä.

muitaihania_kaulahuivi_tupsut

Lanka on Novitan Seitsemän Veljestä. Osa oli jämiä, mutta osan langoista jouduin ostamaan. Niitä siis vielä jäi Muitaihania-sukkia varten… Aikeissani ei siis ole laittaa puikkoja eikä edes villalankoja kesäteloille, vaan kudon yleensä aina kesät talvet.

Vaikuttaako vuodenajat sinulla käsitöiden tekemiseen? 


Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Kesäkuun värini ovat pinkki ja vaaleanpunainen. 

Lomasuunnitelmia

Toukokuussa on ihana seurata lapsia, kuinka he odottavat jännittyneinä tulevan kesän seikkailuja. Se taianomainen tunne tarttuu, vaikka itsellä viimeiset viikot menee tiukasti töihin keskittyen. Kiireen vuoksi omien lomasuunnitelmien aika onkin yleensä vasta sitten, kun suvivirsi on laulettu ja muutama päivä henkeä vedetty eli nyt.

Toki kesäkäsitöitä olen suunnitellut jo vuoden vaihteessa lähtiessäni mukaan Vuosi väriterapiaa-haasteeseen eli jatkan kesän ajan kaappien konmaritusta kankaista ja muista tilpehööreistä tuon blogihaasteen merkeissä.

virkkukoukkunen_taulu_miul_on_ompelunssa

Kovasti kyllä tulevan perjantain Kankaiden yö-tapahtuma houkuttelee, mutta yritän pysyä kovana. Jospa työhuoneen siivous motivoisi pysymään ostolakossa. 😉 Ja lohdutuksesi Verson Puodin Ompelukerho-paketti näyttää lähteneen, joten ihan ilman kangaspakettia en minäkään jää.

Kesäkuu meneekin varmaan ommellen, mutta heinäkuussa aion virkata: osallistun ensimmäistä kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille Molla Millsin popcornvirkkauskurssille. Popcornvirkkaus on entuudestaan jo tuttua puuhaa, mutta ennen kaikkea odotan sitä inspiroivaa fiilistä ja tunnelmaa, mitä yhteisen asian äärellä jaetaan.

Valokuvaus kuuluu olennaisena osana kesään. Kuvauskohteet eivät ainakaan loppu kesken! Kesäkuun alusta lähtien olenkin jälleen herätellyt kuva päivässä projektiani henkiin Istagramin puolella (@maaritso).

oranssi_auringonlasku

Valokuvaamisen tekee helpoksi meren läheisyys niin kotona kuin mökillä. Tänä kesänä en kuitenkaan tyydy vain kuvaamiseen, vaan aion asiaan paneutua nettikurssin avulla sekä pystytän oman näyttelyn kotiini, sillä alkuviikosta Ikeasta tuli ostettua Uunimiehen mukaan miljoona taulukehystä. Siitä se hauskuus syntyy, kun niitä nakutellaan seinälle. 😀

Suuret eivät ole siis suunnitelmani, vaan nautin pienistä arjen hetkistä, kuten aikaisista aamuista, päikkäreistä riipputuolissa, aamukahvista terassilla, siivoamisesta, ulkoilusta… Ennen kaikkea siitä, että ei tarvitse niin aikatauluttaa! 

Minttu toukokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Toukokuun värini oli minttu. 


Mintun värisiä töitä ei syntynyt toukokuussa kuin yksi, mutta tällä kertaa laatu korvaakin määrän: hupparini on saanut eniten kehuja, mitä yksikään aikaisemmin tekemäni vaate.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Minttua toukokuuta seuraa pinkki kesäkuu. Alustavista suunnitelmistani poiketen aion tehdä pinkin lisäksi myös vaaleanpunaisia töitä. Muutoinkin venytän sääntöjä, joten tulevan kuukauden aikana tulette näkemään niin pinkkejä kuin vaaleanpunaisia töitä sekä monivärisiä, joissa ne ovat yhtenä värinä muiden joukossa eli ei välttämättä pääosissa.

Kesäkuun ensimmäinen postaus on jo liki valmis, kunhan saan kaikki miljoona langanpätkää pääteltyä ja kuvat otettua. Sen voit tulla kurkkaamaan ensi viikon alussa. Varoitus, että se on varsin talvinen, mutta loput työt tulevat olemaan pääsääntöisesti kesäisen kukkaisia. Toivottavasti kelitkin muuttuisivat sellaisiksi…

vuosiväriterapiaa_haaste_muitaihania_kaulahuivi

vuosiväriterapiaa_haaste

Tuntuu hurjalta ajatella, että suurinpiirtein juhannuksen tienoilla näemme, mitä näistä ehdin tehdä. Että keskikesän juhla on ihan juuri täällä, vaikka hetki sitten vielä lumessa tarvottiin… Tulevana lauantaina onkin suvivirren aika, alku uuden seikkailun.

 Oikein hyvää kesää kaikille!

Rennompi ompeluote

Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin

hide away huppari sielunlintu minttu taskunsuu

Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…

hide away huppari hupunreuna

Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.

hide away huppari upoteut taskut sielunlintu minttu

Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀

Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Huhtikuun mustat

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Huhtikuuni värini oli musta, ja sellaiseksi kuukausi kääntyikin, mutta ei kylläkään käsitöiden suhteen, koska niitä en saanut kahdelta flunssaltani tehdyksi. Ensimmäinen räkätauti tuli noin kuukausi sitten. Sen jälkeen, kun olin saanut arjen jokseenkin takaisin raiteilleen, tuli uusi tauti. Että nyt vappukin menee toipilaana.

MSNUG

Mustia töitä syntyi siis huhtikuussa vain kaksi, Kaisla-neule ja nuolihuppari. Moni suunniteltu haave näin ollen siirtyi tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi ensimmäisen laukun tekeminen.

nuolitakaa

Minä siis suunnittelen aina kuukauden alussa, mitä aion tehdä, koska kuulun niihin ihmisiin, joiden ”pitää hallita eikä hajota ollakseen luovia” eli, jos en aikatauluta, aseta jotakin tavoitetta tekemiselleni, aikani menee haaveillessa enkä saa mitään aikaiseksi.

Sairastelujen vuoksi suunnitelmani tuli kuitenkin unohtaa, ja menin eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikka käsityöt jäivät taka-alalle, osallistuin pitkästä aikaa Instagramissa Fat Mum Slim valokuvaushaasteeseen. Tosin osallistuin vain viimeiseen kahteen viikkoon eli lähdin mukaan siinä vaiheessa, kun rytmi käsitöiden tekemiseen oli lopullisesti menetetty. Nämä kuvat ovat tuon kahden viikon suosituimmat (loput ovat nähtävissä Instagramissa @maaritso).

IMG_20170424_055609_651

Huomenna alkava toukokuuni on mintun värinen. Toivon mukaan kuukauden vaihtuminen tuo mukanaan taas viikottaisen postausrytminikin! Mukavaa vappua kaikille!

Nuolihuppari

nuolitakaa

Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).

nuolihuppari

Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.

peukalonreikä

Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.

nuolisivusta

Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂

nyörinreikä

Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Kevätbongausta

Oranssia – blogin Veera on tehnyt kivan kevätbongauspohjan lapsille. Sen mukaan kevät ei ole vielä täällä Pohjois-Pohjanmaalla, koska vain yksi bongauspohjan kevään merkkeistä sopii tänne, ja se on linnunlaulu. Se hieman hirvittää, koska ollaan jo huhtikuun puolessä välissä, niin mitenköhän on – onko kevät ja kesä peruttu???

haavannirkot

Toki jotain kevään merkkejä on havaittavissa, kuten kirkkaat, aurinkoiset päivät, mutta yhä väliin mahtuu päiviä, jolloin sataa lunta ihan reippaasti. Pakkastakin on ollut vielä öisin ja aamuisin melko paljon vuoden aikaan nähden.

jäniksenjäljet

rantajäät

Mutta kun aurinko paistaa, tuntuu se kovin paahtavalta, joten ehkä sittenkin, kevät tulee kuitenkin…

liiterijahaapa

liiteri

Mitä kevään merkkejä sinä olet bongannut?

Harrastamisen kipinä ja kitka

Nämä pääsiäiskokkokuvat ovat varmaankin kolme vuotta vanhoja. Silti muistan, kuinka jännitti mennä kameran kanssa kokolle, minne yleensä koko kylä kokoontuu.

kokko

Tuolloin minulla ei ollut vielä järkkäriä, vaan otin kuvia pokkarilla, joka on kokonsa puolesta melko huomaamaton. Lisäksi olimme tuolloin aika vasta muuttaneet, joten myös tuntemattomuus toimi eräänlaisena suojana: kun kukaan ei tunne, sitä on ikään kuin näkymätön ihmisvilinissä.

Tuon pääsiäisen, onnistuneiden kokkokuvien jälkeen, kypsyi pikku hiljaa ajatus järkkärin ostamisesta. Mutta kun sen viimein ostin, jätin sen aina kotiin, koska kooltaan se tuntui niin vaivanloiselta ja tosiaan, liian huomiota herättävältä.

Tuohon kamerakammooni auttoi viime kesänä aloitamani 365 erilaista päivää -projekti eli tavoitteeni ottaa kuva päivässä vuoden ajan: kun kameraa kuljettaa mukana päivittäin, luonnollisesti siihen myös tottuu. Valokuvusprojekti jäi kuitenkin harmittavasti helmikuussa tauolle, koska aika ei enää siihen riittänyt. Valitettavasti sen seurauksena tottumus myös katosi, ja kamera tuntuu jälleen jääkaapin kokoiselta järkäleeltä, mitä ei huvita kuljettaa mukana, vaikka jokin rako valokuvaamiselle löytyisikin. Mutta ei, ei kai tässä huokailu auta, vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja  jälleen mennä tulta päin…

kokkoneliö

Saako joku harrastus sinut tuntemaan näin, että samaan aikaan, kun se vetää puoleensa, mieli jarruttelee epäillen ja ahdistuen, koska kehittyminen vaatii askeleen ottamista mukavuusalueen ulkopuolelle? Sellaista tämä valokuvaaminen ainakin minulle tuntuu olevan, yhtäaikaista kipinää ja kitkaa!