Ostin tämän paidan langat vuosi sitten Pieniltä Lankafestivaaleilta Ruskanlehdeltä. Merino Sport -langat oli aseteltu esille valmiiksi värisuoraksi (tai pikemminkin värittömäksi suoraksi 😉 ), mikä vetosi minuun heti.
Värit olivat tummimmasta vaaleimpaan korppi, asfaltti, teräs ja pöytähopeat. Näin jo lankoja katsellessani mielessäni paidan, jossa sävyt liukuisivat toisiinsa tummasta vaaleaan.
Kaikissa neljässä värissä on sama sinisenharmaa pohjavire, toisessa vähän enemmän ja toisessa taas vähemmän.
Lähimpänä toisiaan ovat tummimmat värit, korppi ja asfaltti. Kontrastia niiden välillä on niin vähän, että ne sulautuvat toisiinsa täydellisesti. Tuo kohta onkin minun lempikohtani koko paidassa. Pidän yhdistelmästä niin paljon, että suunnittelen jo toista neuletta pelkästään niistä: ajatuksissani on intarsianeule, missä olisi yksiväriset hihat ja miehusta täynnä kirjoneuletta.
Alkuperäinen ajatukseni oli siis tehdä selvästi fade-tyylinen neule, jossa värit sulautuisivat vähitellen toisiinsa. Valmiista paidasta tuli kuitenkin enemmän raitapaita, kun päätin neuloa siihen meren väreilyä, ristikkäisiä aaltoja ja niiden väliin jääviä raitoja.
Näin syntyi Ristiaallokko-neule, missä raitojen väliin syntyivät pienet kirjoneulekuviot, joiden suunnat vaihtelevat. Ne näyttävät liikkuvan toisiaan kohti ja risteävän keskenään.
Tästä piti tulla fade-neule. Meri teki siitä raitapaidan. ♥
