Kevään aikana löysin kaapista, mitä kukkaisimman kankaan. Muistaakseni ostin tämän sisustusmielessä, mutta mihin, en enää muista. 😀 Sisustus-ajatusta vahvisti kankaan paksuus. Itsepintaisesti näin kuitenkin kankaan mekkona, joten päätin kokeilla.
Valitsin malliksi Style Arcin Hope Woven Dress -kaavan sen suoralinjaisuutensa vuoksi. Ajattelin, että siihen paksu kangas taipuisi. Voisi olla jopa etu runsaassa helmassa ja hihoissa.
Malli on tuttu jo entuudestaan. Ikinä en ole kuitenkaan onnistunut pääntien alavaran ompelussa: se on sopinut paikalleen, mutta jotenkin kummallisesti kiristänyt hieman reunan alapuolelta. Ajattelin syynä olleen sen, että olen joko tulostanut tai kasannut pdf-kaavan väärin.
Sisuuntuneena tilasin nyt valmiin kaava-arkin Jyväskylän Kangaskaupasta. Toiveikkaana ompelin alavaran jälleen kiinni, mutta ei. Ei se vaan sopinut siihen, vaan kiristi kuten aikaisemminkin. Aikaisemmat ratkaisin kääntämällä pääntien kanttinauhalla, mutta nyt piirsin pyöreämmän istuvan alavaran itse.
Muita muutoksia olivat helman lyhennys sekä niskan nappihalkion pois jättäminen. Mekko menee päälle ilman nappiakin.
Pääntiestä huolimatta tämä on mukava kaava. Väljyydestä huolimatta ei kuitenkaan mikään säkki, vaan kaunisti muotoiltu. Mekon voi ommella monenlaisista kankaista ja siinä on taskut.
Kässäopinnot ovat vieneet niin paljon aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, että ompeleminen on ollut lähes tauolla. Jospa se taas tästä. Aloitin ihan peruspertsan ompelulla.
Kaavaksi valitsin Puuhakaspajan Eerikan, mikä on suunniteltu joustaville kankaille. Päädyin Eerikaan sillä, että tarvitsen työarkeeni juuri rennon väljiä laatikkopaitoja joko sellaisenaan tai neuletakin alle sujuvaksi.
Eerikassa on alaslaskettu olkalinja, rintalaskokset ja useita eri hiha- sekä helmavaihtoehtoja. Omani tein suoralla helmalla ja 3/4-hihalla. Kaavan olin piirtänyt jo vuosia sitten, mihin olin merkannut kuuden senttimetrin helman pidennyksen. Muita muutoksia en tehnyt.
Kaapeistani valitsin aarteita vuosien takaa (yllä oleva kuva): alin on Vimman Rikkaruoho, Hellinin Kukin sidottu, Paapiin Ou Mua Mua (ainoa trikoo, mikä on vielä ostettavissa) ja Hellinin Sisaret. Valitsin nämä, jotta ei tarvitse vaihtaa lankoja välillä. Se auttaa vauhdin ylläpitämisessä sekä valmiiksi saattamisessa. Itseasiassa aikoinaan ompelukerhossani oli tunnin ompeluhaaste, jolloin ompelin tällaisen niukin naukin. Nyt hauskuutin itseäni – järjestämällä omatoimisen Sewing Been – kellottamalla yhden paidan ompelun, niin valmista tuli reilussa 40 minuutissa. 😀
Toki nämä trikoot tuli valittua silläkin, että ne ovat niin kauniita. Ei niitä turhaan ole hillottu! 😉 Mutta suosikikseni nousi tämä Sisaret-kuosi geometrisyydellään ja värityksellään.
Ehkä seuraavaksi kaivelen esille Puuhakaspajan Pinja-kaavan, hupparin, mikä oli aikoinaan suuri suosikkini. ♥ Siinä on yhtä kaunis pääntie kuin tässä Eerikassa, että se kaava on hyvä hupulla tai ilman.
Onko sinulla näitä aarteita – kankaita tai kaavoja – jemmoissa? Minkälaisia?
Koska käsityömestari-opinnoissa on vuorossa näyttö, johon täytyy muun muassa jollakin tapaa osoittaa oma osaaminen piirtäen, piirros-, valokuva-, video-, ääni- tai tekstimateriaalin avulla, päätin avata ns. kesäverstaani ovet YouTubessa kesän ajan.
Kesäverstas on todellisuudessa mökki meren rannassa, mikä teistä monelle on jo tuttu paikka kuvien kautta. Tai ainakin sen rannat, aallokot ja linnut. Se voi tulla kuitenkin uutena, että sitä puhutellaan leikkisästi verstaaana. Se johtuu siitä, että täytän sen erityisesti aina näin kesän alussa kaikilla käsityöjutuilla. Istumapaikat on pienessä mökissä vähissä. 😀
Ja taas sitä siis mennään! Nyt vain edellisiin vuosiin verrattuna teen viikoittain jakson @lankasorvari-tililleni, ikään kuin virtuaaliset avoimet ovet. Tarkoituksena on kertoa sekä tulevista suunnitelmista että valmistuneista töistä ja samalla avata käsityömestari-opintojen etenemistä.
Ensimmäinen jakso on tuossa alhaalla nähtävissä. Siinä esittelen lyhyesti sekä kesäverstaan että itseni ja kerron, mitä kaikkea valkoisilla langoilla aion tehdä viikon aikana. Ja perustelen tietenkin sen, miksi juuri keskityn valkoisiin.
YouTubesta löytyy jo toinen jakso katsottavaksi: mitkä yllä olevan jakson suunnitelmista toteutui ja millä tavalla sekä uusia suunnitelmia virkkauksen, neulomisen sekä tulevien Jyväskylän Neulefestereiden suhteen.
Niinpä! Ihan hirveän nopeasti aika on juossut, kun jo ensi viikonloppuna on festit! Mutta niin mukavaa. ♥
Jo viime syksynä ostin Dropsin Cotton Light -lankaa, vaikka se on koostumukseltaan puoliksi keinokuitua: 50 % puuvillaa ja 50 % polyamidia. Syynä oli aikomukseni neuloa uusi, parempi versio vanhasta pitsipaidastani, jonka olin vuosia sitten tehnyt Novitan Kaisla-langasta. Kyseessä oli hyvin samankaltainen sekoitelanka.
Vanhaa paitaa en enää löytänyt kuvattuna kuin alla olevassa kuvassa. Siitä ei ehkä täysin välity syy siihen, miksi halusin tehdä uuden version, mutta ongelma oli ennen kaikkea pääntiessä. Tämä oli luultavasti ensimmäinen neuleohje, jonka muokkasin ylhäältä alas neulottavaksi ja samalla saumattomaksi.
Alkuperäinen ohje oli jokin Novitan malli, joka neulottiin muistaakseni paloina tai ainakin alhaalta ylös kainaloihin saakka. Joka tapauksessa paitani pääntie venyi käytössä valtavasti, sillä en vielä tuolloin osannut toteuttaa sitä kovin hyvin. Vuosien mittaan myös neulepinta on kulunut melko nukkavieruksi.
Uuden version tavoitteena oli ennen kaikkea parempi istuvuus. En ollut täysin tyytyväinen alkuperäisen paidan käsialaankaan. Sen sijaan paidan muotokieli miellytti edelleen: kapeat hihat, laatikkomainen ja melko lyhyt miehusta sekä avara pääntie saisivat säilyä myös uudessa versiossa.
Pääntien muotoon otin mallia Caitlin Hunterin Manarola -puserosta. Tällä kertaa toteutin aloituksen Meiju Kallion opettamalla tavalla siten, että alkuun luodaan vain puolet pääntien silmukoista jämälangalle. Opin tekniikan viime kesän Neulefestareilla Meijun kurssilla, mutta sen voi opiskella kuka tahansa myös hänen YouTube-videoidensa avulla täältä klik.
Pitsikuvion puolestaan valitsin yhdestä Vogue Knittingin mallikirjasta. Kirjassa kuvio näytti kuitenkin hieman erilaiselta, sillä mallitilkku oli neulottu villalangasta. Pörröinen villa täytti aukkoja enemmän, jolloin neulepinta vaikutti vähemmän reikäiseltä kuin minun neuleessani. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Sain sovitettua pitsikuvion, olkapäiltä jatkuvat kierretyt joustimet sekä lisäykset hyvin yhteen. Myös pitsin kohdistaminen keskelle neuletta sekä pääntien ja helman joustimien kanssa onnistui täydellisesti.
Pitsikuvio tosin muistuttaa kovin jo aikaisemmin suunnitelmaani räyheän keltaisen Lysti-neuleen pitsiä. Mutta minkäs teet, kun samanlainen geometrisyys viehättää. 😄
Huomasin yhdennäköisyyden niin myöhään, etten enää halunnut purkaa. Varsinkin kun tämän langan neulominen ei minulle ollut mikään nautinto: nihkeä lanka ei juossut metallisista puikoista huolimatta, mistä johtuen käsivarret olivat kovilla. Onneksi erilaisten lankojen sekä värien ääripäiden vuoksi lopputulokset näyttävät kuitenkin kovin erilaiselta.
Hihat neuloin tarkoituksella melko kapeiksi, lähes tiukoiksi. Kokemuksesta tiedän, että puuvillaneule venyy käytössä ja vetäytyy pesussa jälleen kasaan. Pyrin tukemaan muodon säilymistä myös kaventamalla pitsikuviota ja lisäämällä joustinneuleen osuutta hihansuita kohti.
Hihansuiden kaunis, hieman epäsymmetrinen muoto syntyi siitä, että tein kaarrokkeen lisäykset ainoastaan olkapäiltä jatkuvien joustinnauhojen molemmin puolin.
