Stella-paitapusero

Ompeluryhmäni innoittamana kokeilin paitapuseron ompelua, vaikka en sellaista tarvitsekaan. Mutta huvin ja kannatuksen vuoksi, oppiakseni. Ja voihan se olla, että en aikaisemmin tiennyt tarvitsevani paitapuseroa. 😉

maaritse_stella_raglan_shirt

Aikaisemmin en ole siis paitapuseroa ommellut, joten opeteltavaa, mutta erityisesti vastoinkäymisiä riitti.

Suurin murhe oli Eurokankaan Vitosen viikoilta ostettu mustavalkoinen kangas, minkä olin aikoinaan ostanut edullisuutensa vuoksi kaavatestausta varten. Edullisuutensa lisäksi kangas oli omiaan tähän projektiin keveytensä ja laskeutuvuutensa ansiosta, mutta harmittavasti se osottautui myös hyvin hankalaksi leikata. Kaavapainotkaan eivät auttaneet, joten raitoja oli todella vaikea saada pysymään suorassa. Lisäksi pystyraidat alkoivat ikävästi vilisemään silmissäni, kun olin niitä hetken tuijotellut. Kaavojen leikkaaminen oli siis täyttä kidutusta.

maaritse_stella_raglan_hihainen_naisten_paitapusero

Kaikesta tuosta kuitenkin selviydyin. Menin kyllä siitä, mistä aita oli matalin eli kohdistin vain etukappaleiden raidoituksen yhtenäiseksi. Lisäksi kohdistin mustan raidan nappilistan keskelle, koska en ole koskaan näin montaa napinläpeä ommellut. Mustan raidan ajattelin tarvittaessa ”piilottavan” mustalla langalla ommellut napinlävet, jos ne niistä ei tule riittävän siistejä.

”Varasuunnitelmaa” ei olisi tarvittu, koska napinlävet onnistuivat uudella ompelukoneellani vaivatta (Pfaff 720). Napit kuitenkin ompelin käsin kiinni, kun oli tarpeeksi jännää muutenkin. Ensi kerralla voin opetella taas lisää…

maaritse_ompelublogi_stella_paitapusero

Paitapuseroksi valitsin rennon mallisen Namedin Stella-paitapuseron, koska harvemmin tulee tilanteita, joissa minun pitäisi olla aivan kovat kaulassa. Rentoudesta huolimatta paita ei ole muodoton säkki, vaan myötäilee kevyesti vartalon muotoja. Lisäksi paidassa oli minulle istuvat raglanhihat sekä pituudet – niin miehustan kuin hihojen osalta – olivat sellaisenaan sopivat.

Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan, ja tosiaan, sopiva tuli. Tosin jotain olin kaavoja teipatessa sohlannut, sillä kaulus oli aluksi aivan liian pieni. Tapani on, että piirtämisen sijaan leikkaan pdf-kaava-arkilta tarvittavat kaavat irti, jos se vaan on mahdollista. Näin olin tehnyt nytkin, joten en voinut tarkistaa, missä kohdin virheeni oli tullut.

maaritse_stella_paitapusero_raitapaita

En laiskuuttanut jaksanut kaavaa uudestaan kasata. Toki joudun tekemään sen, jos ompelen toisen Stellan, mutta nyt mittasin paidan pääntien ja sorvasin sen mukaisesti uuden suuremman.

maaritse_stella_paitapusero

Sekin onnistui! Kaulus on hauskan mallinen, ja kangasvaikeuksista huolimatta pystyraidatkin tuovat minusta mukavasti paitapuseroon sitä jotain. Ja tietenkin, mustavalkoisuus sopii hyvin värimaailmaani (tai sen puuttumiseen 😉 ).

maaritse_sewingblog_stella_raglan_shirt

Ehkä jo ensi viikon pakkasilla pääsen testaamaan tätä mustan No Frills -neuleen alla, olenko paitapusero-ihminen vai en. 🙂 Ensivaikutelma on yllättävän hyvä. Ja hitsit, mä osasin! 

Mukavaa lomaa lomalaisille ja tsemppiä arjen ahertajille! ♥

Törröpipo

maaritse_helppo_neulottu_joustinpipo

Uusimmassa Suuri Käsityölehdessä (2/2020) oli ohje kivan näköiseen Törröpipoon, minkä luvattiin olevan todella helpon ja nopean neuloa.

maaritse_neulontablogi_pipo_sk2020

Todellakin! Tämä valmistui muutaman illan tikuttamisella. Pipo neulottiin kaksinkertaisella langalla eli villa- ja silkkimohairlangalla yhdessä. Minun lankani olivat ohjeen mukaiset Cascade 220 (värissä Hunter Green) sekä Gepard Kid Seta (Forest Green).

maaritse_pipo_cascade2020_gepardkidseta

Lankojensa ansiosta piposta tuli mukavan pehmeä, mutta kahdella langalla neulottuna myös jämäkän oloinen, joten uskon sen pitävän muotonsa.

maaritse_nopea_pipo

Painoa pipolle tuli noin 90 grammaa: villalankaa kului lähes 70 ja silkkilankaa 20 grammaa.

maaritse_neulontablogi_helppo_mohairpipo

Ohjeesta poiketen käytin puolinumeroa pienempiä puikkoja, koska käsialani on löysä. Neuloin pipon siis looppaamalla 4 mm kaapelilla. Lisäksi neuloin käännettävän reunuksen vain 8 senttiä korkeaksi, koska sen olen aikaisemmista Oslo-pipoistani kokenut hyväksi korkeudeksi.

maaritse_helppo_ja_nopea_neulepipo

Avattuna pipo näyttää metkalta tonttulakilta. Yläkuvassa on siis avattuna reunus, mikä ensin neulotaan 1 oikein kiertäen, 1 nurin -joustinneuleena. Kun se on riittävän korkea, käännetään se nurjalle, ja jatketaan varsinaisen pipo-osuuden neulomista reunuksen tavoin kierrettynä joustinneuleena.

maaritse_helppo_neulottu_mohairpipo

Tykkään tästä ihan hirveästi: väri on ihana, joustinneule on pintana kaunista sekä pipon muoto on mukavan erilainen ja päähän istuva.

No Frills Sweater

Tämän vuoden ensimmäinen neule on PetiteKnitin No Frills Sweater. Hassu yhteensattuma, sillä viime vuoden tammikuussa neuloin samasta mallista takkiversion, violetin No Frills Cardiganin.

maaritse_mohairneule_neulontablogi

Myös käyttämäni langat ovat samoja eli mustaa Filcolanan Arwettaa (merinolanka) yhdessä Cewecin Anisian (kidmohair) kanssa.

maaritse_neulontablogi_naisten_mohairneuleita

Painoa neuleelle tuli 400 g. Se on neulottu koossa M muutoin, mutta pituutta sillä on L-koon mukaan.

maaritse_ingen_frills_sweater_top_down

Tämähän on tämmönen ylhäältä-alas neulottava raglanhihainen perusneule. Ohje on ostettavissa englannin kielellä PetiteKnitin sivuilta täältä, klik tai Ravelystä, klik.

maaritse_ingen_frills_sweater

Tätä pystyi neulomaan menemään siellä sun täällä ja valmista tuli melko nopeasti. Varsin aivoton työ siis.

maaritse_perusneule_ingen_frills_sweater

Mustan kuvaamisessa oli puolestaan omat haasteensa, kuten puseron nukka: paljain silmin en puseroa noin nukkaiseksi huomannut eli noita valkoisia pallukoita. Se on sinällään ihme ja kumma, koska harmaat ohimoni näkyivät selvästi ilman kameraakin. 😉

maaritse_topdown_ingen_frills_sweater

Eipä tästä tämän pitempiä lauluja syntynyt, kun neule on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan mutkaton, moneen sopiva. Taidan tarvita toisenkin. 🙂

Tumput ommellen

Minulla on haaveena ommella nahkakinttaat mieheni käyttämättömästä nahkatakista, mutta tuo mieheni mun, Unelmien Uunimies, ei millään suostu tähän projektiin, vaikka muutoin tukee käsityöharrastustani kaikin puolin.

maaritse_tilkuista_ommellut_lapaset

Ehkä parempi niin, sillä taitoni eivät vielä taida vielä riittää, koska hermot olivat mennä jo matalan kynnyksen tumppujen kanssa.

maaritse_ompelublogi_tumput_ommellen

maaritse_tumput_ommellen

Kaava on PuuhakasPajalta (Tumput aikuisille). Käytin näihin merinokerraston ja mustavalkoisen tunikan jämiä, vuoriksi mustaa joustocollegea ja ranteeseen mustaa resoria.

maaritse_tilkuista_ommellut_tumput

Kaava ja ohje ovat selkeät. Kuvitetut ompeluohjeetkin löytyvät, PuuhakasPajan FaceBook-sivuilta täältä.

maaritse_ompelublogi_merinotilkuista_ommellut_aikuisen_lapaset

Mistä ne hermot sitten meni? No, kahden samanlaisen käsineen aikaansaamisessa. Ensimmäinen pari merinonjämistä oli selvästi eri paria kooltaan. Siitä sitten seurasi se peruskiroaminen, ettei tästä mitään tule… 😀 😀 😀

maaritse_lapaset_ommellen

Heh, tulihan siitä, kun keskityin paremmin. Toiset eli raidalliset ovat, jos ei ihan identtiset, niin lähellä kuitenkin. Eikä lopen ollut edes vaikeaa. Eikä tekeminen ottanut aikaakaan.

maaritse_ompelublogi_tilkuista_ommellut_lapaset

Nyt vain käytännössä testaamaan, miten toimivat. Ainakin tuntuma, istuvuus, vaikuttaa hyvältä. Tilkkukasakin taas pieneni! Jes!