Blogijoulukalenteri 2021

Vuosi sitten pidetystä ensimmäistä blogijoulukalenteristani jäi niin hyvät muistot, että päätin vuoden vaihteessa satsata siihen tänäkin vuonna. Mutta kun vuosi vieri eteenpäin, muisto haaleni ja kalenterin kasaaminen tuntui toissijaiselta. Kalenteri palautuikin muistiini takaisin vasta marraskuun alussa. Kauhistuneena ajattelin, että antaapa olla, en ehdi enää. En ainakaan samaan aikaan yhtä yhtenäistä ilmettä, minkä onnistuin viime vuoden kalenterin kuviin luomaan.

Kuvatiedostoistani löytyi valmiina kuitenkin melkein puolet luukuista, niin hetken mietittyäni muutin mieleni. Olin siis vuoden aikana kerännyt sellaisia lahjavinkkejä tai pieniä käsitöitä, joista ei mielestäni riitä ihan kokonaiseksi postaukseksi, mutta osana tällaisesta postaussarjaa ne menevät hyvinkin. Suurin osa kuvista on siis otettu pitkin vuotta ja siksi niissä saattaa näkyä menneen talven lumia tai kesän aurinkoa.

Viime vuoden kalenterin tavoin lähes kaikki luukuista ovat syntynyt tarpeesta ja/tai kässävarastojani vähentäen, mutta on mukana myös muutama ns. jouluinen luukku. Muutama luukku on myös vielä tekemättä, että jännäksi vetää… 🙂 Ensi viikolla kuitenkin startataan: ensin suuritöisemmät työt aina loppua kohden nopeampiin kässäilyihin edeten.

Aivi-neule

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa testineulojaksi, kun @neuloosisko eli sisarukset Laura Pajula ja Liisa Saarenmaa huhuilivat vapaaehtoisia testaajia uudelle Aivi-ohjeelle: olin nähnyt siitä vilauksen heidän Instagram-tilillä aikaisemmin ja jo silloin päätin, että tuon neuletakin haluan.

Ilmoittauduin siis vapaaehtoiseksi testineulojaksi ja kävin vielä niin onnellisesti, että kelpasin. ♥

Pahus sentään! Helmakuvioon tuli virhe ja vielä melko näkyvälle paikalle. Pitää siis opetella silmukointi. 🙂

Aivi on siis neuletakki, missä on kuvioneuletta niin hihansuilla kuin helmassa. Sen päätie, helma ja nappilista viimeistellään helmineuleena. Se neulotaan alhaalta-ylöspäin ensin pyöränä ja lopuksi steekataan eli auki-leikataan neuletakiksi. Hihoissa on raglansaumat ja hihan muoto hihansuuta kohden on hieman pallomainen pussihiha. Juuri tuo hihanmuoto sai minut alun perin haluamaan Aivin, koska kaapistani puuttuu neuletakki, minkä alle mahtuisi myös suuremmat hihat. Esimerkiksi tämmöisten paitojen päälle, klik.

Aivin ohje oli helppolukuinen ja -tajuinen: tykkään @neuloosiskojen tyylistä esittää asiat lyhyesti, mutta informatiivisesti. Myös neulekaaviot olivat selkeitä seurattavia. Sen vuoksi tämä ohje sopisi mielestäni hyvin aloittelijankin neuletyöksi. Lisäksi Aivi neulotaan vielä keskipaksulla langalla (ja kuvioita on vain helmoissa), niin neule edistyy nopeasti. Minulla oli lankana tässä Filcolanan Peruvian Highland Woolia mustana, sinisenä (Fisherman Blue 818) ja keskiharmaana (Medium Grey 955). Naalien naamat ovat puolestaan pehmeääkin pehmoista Sandnes Garn Kos-lankaa värissä vaaleanharmaa (1021). Ohjeessa suosituslankana on mainittu Lettlopi.

Neuloin testineuleeni koossa L, mikä osoittautui minulle suureksi: neuletakki on malliltaan rento, mutta siitäkin huolimatta hippasen häiritsevästi roikkuu päälläni (koon väärä valinta ei johtunut ohjeesta, vaan se oli ihan oma vika). Suuruus näkyy erityisesti hihoissa, mitkä yleensäkin saan neuloa muutaman sentin ohjetta lyhyemmäksi. Nyt seurasin orjallisesti kuitenkin ohjetta, jotta voisin tarkistaa ohjeen langankulutuksen. Lisäksi luotin siihen, että ne ovat noin neljä senttiä liian pitkät eli resorin verran, mitkä voisin halutessani kääntää takin sisälle päin. Sehän vain korostaisi hihojen muotoa (alla).

Kokoa voin hieman kyllä puolustella sillä, ettei neule näytä ihan noin säkkimäiseltä normi-oloissa. Kuvat on otettu Helsingin reissulla nopeasti hyisessä tuulessa eikä siinä tullut mieleen (ei minun eikä kuvaajan), että takin alla neule oli valahtanut alaspäin. Että se näyttäisi ryhdikkäämmältä, kun olisin pienellä liikkeellä nostanut pääntietä edes hiukan ylemmäs. Mutta aina ei voi voittaa… 😉

Aivia neuloessa sain ihmeellisiä mielikuvia, kuinka tämä olisi huikea bilehileneule, jos neuloisi kuviot sekä viimeistelisi helmineule-osiot erilaisilla efektineuloilla: kultaa, glitteriä, hapsuja, pörröä… Heh hee, lopulta tajusin, että tuo helmineule laukaisee vanhat muistot niiltä neuleajoilta, jolloin in ja pop olivat TV-kuuluttajan Irene Usvasalon suunnitelmat neuleet, joissa yhdistyivät erilaiset neulepinnat niin neulottuna kuin erilaisia lankoja vuorottelemalla. Voi pojat! Silloin ei tiedetty kaarrokepuseroista mitään, mutta intarsianeuleista sitäkin enemmän. 😀 Melkein tekisi mieli neuloa jokin sellainen överihässäkkä, tehdä vielä toinen yhden koon pienempi Aivi. Tosin luulen, etten pysty ekologisuuden nimissä sellaista tekemään, koska ne langat taisivat olla melko keinokuituisia. Tai siis olivatkin, sillä olihan minullakin niitä muutama mummoni neulomana.

Että sellainen teinimuisto. 🙂 Teille muille Aivi-neule ja sen mukana tulevat mielenyhtymät ovat ostettavissa – ilmeisesti – loppuvuodesta esimerkiksi Raverlystä, täältä @neuloosisko -sivulta. Ohjeen julkaisua voi seurata myös heidän FaceBook-sivuilta ja/tai Instagram-tililtä.

Viikonlopppuja!


TAUKO Magazine

Viime viikolla sain kunnian osallistua TAUKO Magazinen ennakkojulkistamistilaisuuteen Helsingin Glasshousessa.

TAUKO ei ole perinteinen kaavalehti, vaan julkaisu sisältää muun muassa haastatteluja, vinkkejä, artikkeleita ja suosituksia ottaen huomioon niin käsityöt, kulttuurin kuin ilmaston. Runsas 128-sivun julkaisu on englanninkielinen, koska se on suunnattu kansainvälisille markkinoille.

Mila Moisio, Editor-in-Chief / TAUKO Magazine

Jo ennen julkkareita somen perusteella mieleeni tuli TAUKO-lehdestä sama henki, mitä on neulojille tutussa neulonta- ja lifestyle -lehdessä Laineessa. Julkkareissa Mila Moisio vahvistikin yhteyden Laine-lehteen kertomalla sen toimineen heille esimerkkinä sekä kiittäen – yhtenä monien muiden joukossa – Jonna Hietalaa taustatuesta.

Mila avasi myös lehden nimen taustaa, mikä oli minusta äärimmäisen viehättävä: Tauko-nimellä viitattaan tässä kohdin perinteisen tauon sijaan kalastustermiin, mikä tarkoittaa tietynlaista hyvin hidasta vetoliikettä, mitä hitaudessaan on vaikea edes havaita. Minusta tämä oli niin ihana kuvaus, koska uskon kovasti siihen, että hyvin pienikin päivittäinen ele tai teko, vie vuodessa suuren harppauksen eteenpäin asiassa kuin asiassa. Tai päinvastoin, pienet päivittäiset teot voivat vuodessa muuttaa kurssia oikealta tieltä pahasti.

TAMARA dress

Ihastuin myös tämän ensimmäisen numeron The Age of the Maker -teemaan, mikä korostaa jokaisen tekijän omaa ääntä eli omaa kädenjälkeä, mitä muotiteollisuus pyrkii piilottamaan tekemällä kaikesta samannäköistä ja -tuntoista. Teema ilmenee esimerkiksi niin, että yllä olevaan Tamara-mekon helman laskoksia rohkaistaan tekemään kukin omalla tavallaan. Ohjeissa on toki annettu valmiit mitat, mutta oman mekkoversion, oman laskostyylin etsimistä rohkaistaan muun muassa Ivona Fodoran artikkelissa A Dance of Pleats.

HommaHuone / Sanne-Maija Morelius

Ensimmäisessä numerossa on kaksitoista mallia, joista suurin osa oli julkkareissa nähtävillä. Ihana seuralaiseni, HommaHuoneen Sanne-Maija, innostui kokeilemaan osaa niistä. Yllä olevassa kuvassa hänellä on päällään Tamara-mekosta pisin versio. Aikaisemmasta henkarikuvasta on nähtävissä, että kyseisestä mekosta on siis lyhyempikin versio saatavilla.

BASE dress

Näin oli monen muunkin mallin kohdalla, että niistä oli suunniteltu kaksi eri versiota. Esimerkiksi Tamaran lisäksi ylläolevassa kuvassa on Base-mekko, minkä voi ommella hihallisena tai ilman. Pitkän Tamara-mekon lisäksi tämä malli hihattomana kesämekkona kutkuttaa kovasti: Tamara olisi joustamattomasta kankaasta runsain laskoksineen hulluttelevan hurmaava ja yksikertaisuudessaan trikoinen Base puolestaan käytännöllisyyden huipentuma.

Jos kiinnostuit, niin suuntaa TAUKOn kotisivuille, missä kaikki ensimmäisen numeron mallit ovat nähtävillä eli täällä, klik. Sieltä voit myös tilata halutessasi oman lehden tai voit kokeilla onneasi HommaHuoneen Instagram-tilillä, sillä Sanne-Maijalla on yksi lehti arvottavana. Arvonta-aika on 13.11.21 saakka. Minä jään sillä aikaa tänne fiilistelemään uusien kaavojen ja inspiroivien tarinoiden äärelle. Mieleni on myös odottava tulevan suhteen, miten tämän tarinan alku jatkuu.. Mielenkiintoista.

Sydäntalvi

Ompelukerhossani juhlistettiin 5-vuotiasta Nuppu Print Companyä parisen viikkoa sitten ompeluhaasteella, jossa piti yhdistää heidän Sydäntalvi-kuosia ja siihen sopivaa yksiväristä trikoota.

Vaikka tämä kuosi on hurmaavan kaunis, mielestäni se sopi paremmin äidilleni. Aikaisemmin ei juurikaan ole muille ommellut, että lähes ensimmäistä kertaa mentiin, mutta otin varman päälle ja ompelin siitä Ommellisen Taskutunikan.

Varman päälle ottamisella tarkoitan sitä, että tiesin tämän väljän tunikan mahtuvan äidilleni (kuten minullekin) koossa M-L sekä osaavani ommella sen siististi ja mallin toimivan vastaanottajan halutessaan joko kotona tai kodin ulkopuolella. Että win-win. 🙂

Ensimmäisestä Nuppu-ompelustani viisastuneena, nyt ymmärsin tarkistaa kuosin pieniä yksityiskohtia, jotta se menisi oikeinpäin. Yksityiskohdat tosin ovat tässä – kuten olivat Juhannustanssi-trikoossa – niin pieniä, että nurinkurisuus ei haittaisi. Mutta siis, nimensä mukaisesti tässä kuosissa on kukkien sisällä sydämen muotoisia heteitä sekä pienen pieniä lintuja sinne tänne piilotettuna. Niitä pitäisi olla minun laskujen mukaan neljässä kohdassa. Löydätkö sinä ne?

Jokohan se sydäntalvi tulee? Toivottavasti. ♥

Ps. sitä yksiväristä trikoota käytin etukappaleen sivuilla, taskujen yläpuolella, mutta kuosin kanssa saman sävyisenä hukkuu melko hyvin piiloon.