Väriterapiaa | MakroTex

Tämän vuoden aikana olen osallistunut melko harvakseltaan Pieni Lintu -blogin tiistaisin vaihtuvaan MakroTex-haasteeseen, koska valokuvaus on ollut tänä vuonna taka-alalla. Kuvia olen kyllä ottanut, mutta viime päivinä olen käynyt läpi vasta kesällä otettuja kuvia.

maaritse_makrotexvalokuvaushaaste

Koska olen käynyt läpi ottamiani kuvia sekä osasta jo teettänyt valokuvia ja jopa suurempia julisteita portaikkomme tasanteelle kehyksiin laitettavaksi, tämän viikon teema, väriterapia, on minulle hyvinkin ajankohtainen.

maaritse_taulukollaasi

Tämä on kyllä mukava tapa siivota ja muistella mennyttä vuotta! Vielä kaikki kuvat eivät ole paikoillaan, mutta nyt on tarkoitus kerätä kuvakollaasiin viime syksyn ja talven kuvia. Kun valoa kohden mennään, vaihdan puolestaan tilalle kevät– ja kesäkuvia. Niitäkin olen jo valmiiksi katsonut – mitkä värit niissä onkaan!

maaritse_makrotexhaaste

maaritse_auringonlasku_valokuvaushaaste

Mutta ensin on haaleampien ja seesteisiempien värien aika, mitkä toisaalta sointuvat paremmin yhteen nyt jouluisen punaisen kanssa ja ehkä hieman talviseen mieleenikin. Mutta toki välilä voi fiilistellä näihin kesän auringonlaskuihin palaamalla: voikohan laskevaan aurinkoon ja mereen ikinä kyllästyä. ♥ En usko. 🙂

maaritse_pienilintu_blogin_makrotexhaaste


Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteeseen voi osallistua sekä makro- että tavallisilla kuvilla. Lisää osallistumisohjeista ja muiden haasteeseen osallistuvien kuvista löydät täältä, klik.

Kiila-tunika

Pari vuotta sitten ompelin Noshin Kiila-tunikan, minkä mansetteja moitin ihan liian pieniksi. Kaava oli Suuri Käsityölehdessä 9/2017.

maaritse_kiilatunika_nosh

Kuinka väärässä olinkaan! Ensimmäisen jälkeen ompelin näitä vielä kaksi lisää, mitkä onnistuivat erinomaisesti ilman kaavan muokkaamista. Nuo kaksi, joista viimeisin kuvissa, onnistuivat, koska ompelin ne viskoositrikoosta. Joustavuutensa ansiosta se toimii siis tässä kaavassa loistavasti: mansetit ovat mittasuhteiltaan juuri sopivan tiukat levään miehustaan verrattuna, mutta eivät purista. Lisäksi ohut viskoositrikoo laskeutuu ja liikkuu liikkeen mukana kauniisti. Eikä miehustakaan purista tai kiristä mistään. 😀

maaritse_ompelublogi_kiilatunika

maaritse_noshin_kiilatunika

Helman kulmat ompelin, kuten edellisetkin, siististi vinoon. Aikaisemmin minulla ei vaan ollut saumuria, joten nyt helman käänteistä tuli erityisen siistit. Eli saumuroin reunat, mittasin käänteet sekä kulmat ja silitin ne, ompelin kulmat sekä silitin ne uudelleen ja ompelin koko helman käänteet kiinni. Siistit, eikö vain?

maaritse_kiila_tunika_halkioiden_siisti_ompelu

Ensimmäinen Kiila, jota hieman moitin, oli joustocollegea. Kiila toimi toki siinäkin kankaassa, mutta tuolloin mansetteja piti sorvata, jotta niistä sai kädet läpi. Toki paksummasta ja vähemmän joustavammasta kankaasta lopputuloskin oli tönkömpi, mutta kuitenkin niin hyvä, että se tunika on jo käytössä kulunut kotipaidaksi, kun en raaski sitä poiskaan laittaa.

maaritse_kiilatunika_eurokankaan_palalaari

Mutta tämä on ihana. Sopii väreiltään hyvin joulun aikaan, ja muutenkin, kukathan on yhä in ja pop. Alunperin olisin halunnut tehdä tästä kukkakuosista juhlavamman kietaisumekon, mutta jo esipesussa tuli ilmi, että tästä Eurokankaan palalaari-ihmeestä pesujen myötä nousee valkoinen pohja pintanukaksi. Eli tämä menee arkikäyttöön, koska on liian nuhjuinen juhlahetkiin. Mutta perusarkihan on sitä parasta!

maaritse_kiila_tunika_suuri_kasityolehti

Tai no, ei nämä viikonloputkaan aivan huonoja ole. 😉


Ompeluvinkki helman vinojen kulmien ompeluun:

  •  Yksi hyvin selkeä ohjevideo tähän tekniikkaan löytyy mm. Hääräämö-blogista täältä, klik. Kannattaa tutustua niin ohjeeseen kuin blogiin muutoinkin!

Ruusutarhurit-neuletakki

maaritse_steekattu_villatakki

Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.

maaritse_kirjoneulottu_neuletakki_looppaamalla

Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.

Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema.  Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.

maaritse_lumi_karmitsan_ruusupuutarhurit_neuletakki_taitolehti

Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.

Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.

Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.

maaritse_ruusupuutarhurit_neuletakki_neuleblogi

Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.

maaritse_auki_leikattu_neuletakki_ruusupuutarhurit

Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Lilou-pipo

Kirjoneule-innostukseni alkoi jo kesällä: osallistun Neulefestareilla Soile Pyhänniskan pitämälle kirjoneulontakurssille, mistä inspiroituneena ostin ainoat lankavyyhtini tuolta reissulta tätä pipoa varten. Käyttämäni lanka on siis BC Garnin Bio Shetland -luomuvillalankaa, mitä ostin kutakin väriä 50 gramman vyyhdit. Ne riittivät hyvin, ylikin vielä jäi.

maaritse_caitlin_hunterin_lilou_pipo

Tämän Caitlin Hunterin Lilou-pipon piti olla siis ensimmäinen kirjoneuleharjoitustyöni sitten vuosiin, mutta Soldotnasta innostuneena, se jäi toiseksi. Jälkikäteen ajateltuna, tämä oli parempi järjestys, sillä Soldotna-pusero onnistui kuin unelma, mikä tietenkin motivoi harjoittelemaan lisää.

maaritse_lilou_hat

Pusero olisi siis saattanut jäädä tekemättä, jos olisin neulonut Liloun ensin: pikkupusero onnistui kaikin puolin tiheyden ja langanjuoksujen suhteen, mutta pipo piti liian suurena aloittaa kolme kertaa uudelleen. Otin sen vielä mukaani syysloman reissuneuleeksi, joten en ehtinyt tehdä mallitilkkua. Jokin viisaus kuitenkin oli matkassa, sillä olin varautunut eri kokoisilla kaapeleilla. Lopullinen piponi on kudottu 2 ja 2,5 mm puikoilla koossa S/M (mikä siis tarkoitti ohjeen mukaan 47 senttiä ja pääni on 56 senttinen, ettei tiheys nyt ihan mennyt kuin strömsössä).

maaritse_caitlin_hunterin_lilou

Resorin tein hieman ohjetta korkeammaksi yksi oikein ja yksi nurin, oikeat kiertäen. Jätin myös lopun mallikertoja pois, koska piposta olisi muutoin tullut ihan liian korkea. Lisäksi reissussa, mihin sisältyi yksi koulutuspäiväkin, tuli neulottua vähän sitä sun tätä, joten eivät nuo tehdyt kuviotkaan menneet ihan ohjeen mukaan…

maaritse_kirjoneulottu_pipo_lilou

Onhan tämä ihan pidettävä, mutta käyttöäkin tärkeämpää nyt taisi olla saatu kokemus. Esimerkkiksi viimestelyn tärkeys, sillä kuviot olivat häiritsevän epätasaisia ennen lankojen päättelyä ja pipon kastelua. Siksi sievät suukkosuut näyttivät enemmän irvisteleviltä kurpitsanaamoilta. Osalla oli nenäkin ihan poskella. Kastelun jälkeen ne siisteytyivät kuitenkin huomattavasti, vaikka osalla on vieläkin huulipunat vähän levinneet. 😉 Muttei olenkaan enää niin pahasti.

maaritse_kirjoneule_pipo_lilou_hat

maaritse_neulontablogi_kirjoneulepipo

Ja pipon pingottaminen, huh: se on joka kerta semmoista värkkäämistä. Nyt kuivattelin tasona ensin enimmät pois, minkä jälkeen tein pyyhkeistä pallon pipon sisälle ja annoin kuivua kuivaksi asti. Jotenkin vaivalloista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen instassa näkemääni ilmapallon ja mariskoolin yhdistelmää…

maaritse_lilou_pipo

Onko sinulla jokin kikkakolmonen pipojen pingoittamiseen?