Maikki-mekko

Harvinainen tilanne, että huomenna vaihtuu jo maaliskuu, enkä ole ommellut tälle vuodelle vielä mitään. Nämä Maikki-mekot ovat siis viime vuotisia, mutta jääneet kaappiin odottamaan keväisempiä kelejä.

Yhden tein hyvin hillotusta Dream Circuksen Kuutar-trikoosta, mikä taisi olla muutaman vuoden takaisen Kankaiden Yö -ostos.

Tykkään, että mustavalkoinen kuosi sopii hyvin tähän mekkomalliin ja tämä onkin lempparini näistä kolmesta. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Maikki-mekon kaavan ostin Ommelkuplalta (yritin etsiä linkkiä kaavan tähän kohtaan, mutta en jostain syystä enää löytänyt heidän sivuilta kokoa mekkoa). Tykkäsin tästä mallista, että se on rento ja frillat maltilliset, joten mekko ei ole niin överi hulmuhelma, mitä monet muut kaavat ovat. Eli tämä päällä ei ole sellainen olo, että olisi kääriytynyt kokonaiseen kangaspakkaan eikä portaissa juostessa mekon helma tule kaksi metriä perässä (mikä tosin välillä tuntuu ihan kuninkaallista, kun kuin viitta päällä hulmuten kuljen sekä helman liike lumoaa ihastuksesta osan oppilaista, joten ei runsaat helmat aina huono ole ). 😀

Parhaiten Maikki toimii kevyistä trikoista tehtynä. Testiversion ompelikin Vimman kevyestä trikoosta, uudesta Mystical Flower -kuosista. Yksinkertainen mekkomalli toimiikin hyvin runsaan kuvion kanssa.

Jos totta puhutaan tämä on minun makuuni hieman liian räiskyvä ja vielä niin kovin oranssi, mikä on inhokkivärini eikä sovi minulle mitenkään. Toisin sanoen hutiostos (palaan tähän vielä toisessa postauksessa). Siksi tein siitä lyhythihaisen kesämekon, sillä ruskettuneena se menee minulla paremmin kuin nyt kalman kalpeana. Farkkutakin kaverina varmasti ihan ok mekko. Toki sitä voisi pitää jo esimerkiksi violetin värisen No Frills –neuletakin tai mustan No Frills –neuleen kanssa. Ehkä.

Kolmas Maikkini on musta, minkä tein Kangaskapinan trikoosta, joka on neliöpainoltaan 220 grammaa. Kyseinen trikoo on äärimäisen hyvää, mutta tähän mekkoon hieman liian jäykkää. Kaksi ensimmäistä laskeutuivat sievemmin, vaikka Kuutar-trikoossa taisi olla saman verran painoa. Tai sitten se on vain tämä totinen musta, mikä ei sovi niin hyvin tähän leikkisän herkkään malliin ja vaikutelma oli, niin kuin jo totesinkin, liian totinen ja raskas. Perjantaina piristin mekon ilmettä Kalevalan päivän kunniaksi yhdellä Kalevalan korulla ja huivilla, mikä sopi pronssisen korun kanssa: yhdistelmä ei näin ollut mitenkään hilpeä 😉 , mutta menetteli.

Vaikka en ole ommellut, neulottua on tullut sitäkin enemmän ja bingoruutuni ovat täyttyneet melko hyvällä tahdilla. Olen myös neulonut sen ulkopuolelta, esimerkiksi innostuin nyt tekemään ensimmäistä islantilaisneuletta, vaikka sitäkin hypetystä viimeiseen asti vastustelin. 😀 Seuraavat postaukseni ovat oletettavasti siis villaisia, mutta vihkooni olen kyllä hahmotellut tämän vuoden ompelutavoitteitani. Toiveissani on, että hiihtolomalla voisin jo niihin palata, että siihen mennessä olisi ommeltuna jotain uutta päälle pantavaa. Piristystä kaipaisin.


Ompeluvinkit:

  • Pääntien huolitteluun (ylin kuva) siisti vinkki löytyy HommaHuone-blogista täältä, klik.
  • Kokeilin frillojen rypytystä Kangaskorjaamo-blogin ohjeella käyttäen apuna puuvillalankaa kahden poimitusompeleen sijaan. Superhelppo tekniikka, mutta joustavan kankaan rypyttämisessä itselle tuttu ja vanha tapa tuntui luontevammalta. Esimerkiksi puuvillalanka ei mielestäni vähentänyt työvaiheita, koska se piti purkkaa joustavasta saumasta pois ja sen kanssa – näin ensikertalaisena ainakin – meni aikaa yhtä kauan kuin kahden poimituslangan kanssa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tekniikka toimisi sinulla, joten käy tutustumassa täällä näin, klik. Minäkin aion vielä kokeilla tätä kikkaa joustamattoman kankaan kanssa, osaisinko niitä ommellessa käyttää puuvillalankaa siksak-ompeleen kanssa sujuvammin ja nopeammin kahden poimitusompeleen sijaan.

Y-sukat

Y niin kuin ystävä! ♥ Tai sitten Y kuin Leeni Hoimelan suunnittelamat Y-sukat, joiden ohje löytyy Urban Knit -neulekirjasta. 🙂

En valinnut tätä mallia ystävänpäivän kunniaksi, vaikka ne tänään sattuivatkin ikään kuin teeman mukaisesti valmistumaan. Nämä ovat itseasiassa jo toiset neulomani Y-sukat, mutta postaamistahtini (kuten myös käsitöiden tekeminen) on tällä hetkellä hyvin hidasta opintojeni ja työkiireiden vuoksi. Eilen havahduinkin kiirettäni miettien, että olen syksystä tähän päivään mennessä suorittanut töiden lomassa ja ohessa lähes 40 opintopistettä. Ettei ole kummakaan, kun olen ihmetellyt muiden koronan tuomaa lisäkotoiluaikaa… 😀 Minulle tosiaan korona on avannut etäyhteyksien ja muutaman sattuman kautta sellaisia osallistumismahdollisuuksia, mistä en aikaisemmin päässyt nauttimaan.

Tämä malli toimii varmasti paremmin yksivärisenä, mutta kiireitteni lomassa tein virhearvion ja aloitin sukat Louhittaren Luolan fingering-vahvuisella Väinämöisellä. Tuo noen värinen lanka ei riittänyt varsiin saakka, minkä toki tiedostin jo alussa, mutta ajatukset eivät nyt olleet oikein mukana kuitenkaan. Varret jatkoin sitten Retrosarian mustalla Mondim -langalla, mikä on muoviton sukkalanka: ihan uusi tuttavuus minulle, mutta neuletuntuma siinä oli samantyylinen kuin Väinämöisessä eli rouhea rehellinen sukkalanka.

Y-sukissa on tiimalasikantapää ja ne neulotaan varpaista varteen. Malli on simppelin kaunis ja pintaneule tuo sukkaa istuvuutta. Erityisesti nuo nilkkojen kohdalla alkavat y:n kaarteet tukevat sukan asettumista hyvin jalkaan.

Ihanaa ystävänpäivää ja mukavaa talven jatkoa! Nautitaan kirkkaista, kirpeistä päivistä! Minä vielä tänään tosin jatkan opintojani muutaman opintopisteen verran, jotta ensi viikonloppuna ehtisin ulkoilemaan tai polkaisemaan Pfaffini käyntiin. Sitä olen erityisesti kaivannut, mutta onneksi langat kuitenkin välillä kaipuussani lohduttavat. 🙂

Luotsi-huivi

Viime vuoden puolella valmistui Huvila-pipon tapaan myös Luotsi-huivi Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjasta.

En koe olevani huivi-ihminen, joten niiden neulominen on jäänyt ihan muutamaan. Tämän Luotsin struktuuriin, siksak-kuvioihin, ihastuin kuitenkin heti niin päätä pahkaa, etten edes miettinyt, tuleeko sitä pidettyä vai ei.

Huivi neulotaan kahdella langalla yhtä aikaa, jotka minulla olivat vaaleanharmaat Filcolanan Arwetta ja Sandnes Garnin Silk Mohair.

Tästä tuli kaunis! Vaikka huivit eivät ole niin olleet mieleeni, tämän neulomisessa ei harmita mikään muu kuin hieman neulomisjälkeni: yleensä käsialani on siistin sileä, mutta nyt valitsin vääränlaiset puikot. Kokeilin neuloa nämä uudella kaapelilla, mitä suositeltiin löysän käsialan omaaville. Ehkä kaapeli auttoi siinä, mutta niissä oli myös hyvin pyöreät kärjet. Olen tottunut teräviin ja lisäksi pyöreys hankaloitti kierrettyjen silmukoiden neulomista. Niiden puikolle kiskomisesta johtuen pinnasta tuli siis epätasaisempaa, mitä yleensä saan aikaiseksi.

No, tuonkin asian kanssa elää, joten se siitä. Otan kokemuksena, opikseni, niin tiedän jatkossa. 🙂 Itseasiassa olen neulonutkin jo toisen huivin, Sulan, tuosta samaisesta kirjasta ja kuvaan sen heti, kun keksin, miten se voisi tehdä valoisaan aikaan ja sulana eikä ihan jäässä. 😉

Mukavaa lauantaita!

Huvila-pipo

Viime postauksessani hehkutin Leeni Hoimelan Urban Knit -neulekirjaa, mistä olin jo pipon ja huivin neulonutkin. Niiden kuvaaminen on jäänyt, koska vapaa-aika ja säät eivät ole kohdanneet. Nämäkin kuvat on otettu lumisateessa, kun kerrankin olimme – minä ja Uunimies – vapaalla yhtäaikaa eikä pilvisellä säällä valo riittänyt sisällä kuvaamiseen.

Mutta asiaan! Tämä pipo oli siis ensimmäinen neule tuosta ihanasta kirjasta eli simppeli oikein nurin -resoripipo Huvila nimeltään. Pipo ei vaan näytä helpolta, vaan oikeasti on myös sitä: taisin tehdä tämän yhden sunnuntain aikana.

Pipo neulottiin kahdella langalla yhtä aikaa. Minun lankani olivat Hjertegarnin Vidal Alpaca (väri 1012) ja Arwettan Tilia-mohairlanka (väri 360). Pipon väri on oikeasti syvempi, sellainen kirsikkaisempi, mutta ympäröivä lumi hohti niin kovin, että väri vähän laimeni.

Sään puolesta tällaiset pipot ovat just nyt parhaita! ♥ Ja näyttäähän se myös hyvältä. 🙂