Neuletakki-kokeilu

Tämä neuletakki on viime vuoden neulekokeiluni, jonka lähtökohtana oli ajatus monikäyttöisestä, pitkästä neuletakista. Halusin neuleen, jota voisi käyttää alku- ja loppukesällä takin sijaan, talvella taas lisälämmikkeenä pakkasilla. Malliltaan neuletakin tuli olla yläosasta istuva, jotta se pysyy hyvin olkapäillä eikä valu käytössä.

Minulle sopivat parhaiten raglanhihat ja v-pääntie. Hihojen leveyden halusin maltilliseksi: ei liian kapeita, mutta ei myöskään ylikorostetun leveitä.

Tällaisen joka paikan ja -tilanteen takin päätin neuloa muutama vuosi sitten ostetuista Noron Silk Garden Sock Solo -langasta yhdessä mustan silkkimohairin kanssa. Ajattelin Noron eläväisen värin (T20) olevan omiaan minulle aina lähes mustaan pukeutuvalle: se toisi yksitotiseen pukeutumiseen leikkisyyttä, mutta sopisi hyvin yhteen mustan kuin mustan kanssa. 😂

Neuletakin mitat ja silmukkamäärät laskin itse, ja neuloin takin ylhäältä-alas saumattomasti. Valmiin neuleen etukappaleen nappilistan reunat vahvistin ompelukoneella ennen kuin leikkasin työn auki. Steekkauksen jälkeen poimin silmukat nappilistaa varten.

Ainoa merkittävä muutos alkuperäiseen suunnitelmaan syntyi työn edetessä: yksipuolisen neuletakin sijaan päätin tehdä tästä kääntöneuletakin. Molemmat puolet olivat yksinkertaisesti liian viehättäviä, niin en osannut valita oikeaa puolta.

Käännettävyyden huomioin jo kainalosilmukoissa. Loin ne huomaamattomasti silikonikaapelin ja turkkilaisella aloitustekniikan avulla. Tätä tekniikkaa käytetään yleensä sukkia neuloessa varpaista varteen, mutta sitä voi hyödyntää myös kainalosaumojen luomisessa: kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, kainalo ja miehusta yhdistyvät saumattomasti raglansauman uran jälkeen.

Käännettävyyden vuoksi myös langanpäät tuli päätellä huomaamattomasti. Tätä olen harjoitellut jo aikaisemmin Käsityökekkereiden Veeran ohjeiden avulla. Suosittelen!

Nappilistan tein niin, että steekattu reuna jäi ikään kuin pussiin piiloon. Se onnistui niin, että silmukoita kerätessä pyöräytin aina teknisellä nurjalla puolella langan silikonikaapelin ympäri (alakuva). Näin sain luotua reunasilmukat molemmin puolin samaan kohtaan ja saman verran.

Ensin neuloin molempien puolien silmukoita steekkausreunan korkeuden verran eli neljä kerrosta, minkä jälkeen yhdistin reunapiilon neulomalla samassa kohdassa olevat silmukat yhteen. Vasta tämän jälkeen aloin neulomaan varsinaista nappilistaa 2 oikein, 2 nurin – joustimena.

Yksityiskohtana neuloin reunapiilon aina puolensa mukaisesti vastaamaan päällipuolen neulosta (alakuvassa tekninen nurja nähtävissä).

Napinlävet on vain toisella puolella, joten nurjan puolen ollessa päällä, myös napit ovat nurinkurin. Siis sitten, kun saan ne ommeltua kiinni… 🫣😉

Vuodenvartijat ja körttiset

Vuoden vaihteessa innostuin mukaan #stashistasukiksi -haasteeseen, vaikka normaalisti neulon mieluiten sukkaa suurempia töitä, kuten puseroita ja/tai takkeja. Koen, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla kuin sukat. Isommissa projekteissa on ikään kuin enemmän tilaa hengittää: neulomisen rytmi on rennompaa ja työ etenee sujuvampaa.

Tällä kertaa sukkainnostuksen taustalla on kuitenkin syksyinen työpaikan vaihto. Uusi koulu ja uudet toimintatavat toivat tullessaan jouluna yllättäviä muistamisia. Häkellyin ja hieman hävettikin, koska en ollut varautunut sellaiseen lainkaan. Siitä ajatus sitten lähti: yritän neuloa vuoden mittaan sukkia kiitokseksi.

Ensimmäiset lahjasukat valmistuivat paksuista sukkalangoista. Molemmissa pareissa musta lanka on Sandnes Garn Perfectiä, joka oli minulle mukavan tuntuinen uusi tuttavuus (enkä edes muista, mihin tarkoitukseen olin sen alun perin hankkinut 😬).

Toiseen pariin valitsin malliksi #sukkalaatikko -haasteen ilmaisohjeen, Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren väripilkut ovat jokin Smart-lankajämä, mikä ei ole vahvikkeellista sukkalankaa, mutta konepestävää, mikä on mielestäni lahjasukissa erityisen tärkeää. Oletan sen kuitenkin kestävän käyttöä sukanvarressa.

Näihin sukkiin neuloin ristiin vahvistetun kantapään. Lisäksi tein kantalapun molemmin puolin kaksi silmukkaa aina-oikeaa, jolloin silmukoiden poimiminen lapun reunasta onnistuu takuu siististi. Kärjet päättelin nauhakavennuksin.

Toinen sukkapari puolestaan mukailee Lankavan Körttisukka-ohjetta, mikä oli #stashistasukiksi-haasteen helmikuun malli. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varpaista varteen, tein tiimalasikantapään ja jätin varret lyhyemmiksi. Sininen lanka on jokin vanha 7 veljestä -jemma.

Molemmat sukat onnistuivat ja ne otettiin ilolla vastaan. Joten projekti etenee ja lankavarastot siinä sivussa: näiden sukkien myötä emotionaalinen painolastini keveni 240 grammaa… 😀 Tekemistä vielä siis riittää, vaikka en tarkalleen lankavarastoni suuruutta tiedäkään. 🫣

Palkkiraitaa

Innostuin vuoden vaihteessa #stashistasukikiksi26 -sukkahaasteesta. Haasteen idea on yksinkertainen, mutta koukuttava: neulotaan vuoden ajan joka kuukausi teemaan sopivat sukat jo olemassa olevista langoista. Ja lankajemman pienentäminenhän houkuttelee aina…

Jokaiselle kuukaudelle on kaksi teemavaihtoehtoa. Tammikuun teemoina olivat palkkiraidat ja kirjoneulesukat. Minä valitsin palkkiraidat, sillä raitasukat ovat pyörineet mielessäni jo pitkään. Lisäksi olen päättänyt, että ainakin alkuvuoden ajan teen vanhat ideat loppuun ennen kuin aloitan uusia. Muuten en saa ikinä mitään ajatusta maaliin saakka.

Palkkiraitoja varten olin jo aiemmin varannut jemmaan ohutta Sandnes Garnin Sisu -sukkalankaa. Alkuperäinen suunnitelmani oli neuloa pitkävartiset punaharmaat raitasukat, mutta lanka loppui yllättäen kesken. Olin varma, että lisää löytyy jostain, mutta etsinnöistä huolimatta en löytänyt. Niinpä päätin tehdä toisesta sukkaparista eriparisen eli korvasin punaisen vihreällä Sisulla. Korostin eriparisuutta vielä lisäämällä toiseen sukkaan leveämmät raidat.

Ja kuten arvata saattaa: heti kun sukat olivat valmiit, löytyi myös se kadonnut lankajemma. 😄Löytyneet langat saavat nyt odottaa vuoroaan, sillä raita-teema tulee haasteessa vastaan vielä uudelleen vuoden aikana. Ehkä silloin neulon vielä uuden sukkaparin, jotta molemmille väreille löytyy samanlaiset parit, sillä onhan tämä nykyinen väriyhdistelmä aika jouluinen.

Samasta lankajemmasta löytyi myös kesken jääneet musta-harmaat raitasukat, joten todellakin: kyseessä oli vanha, mutta keskeneräinen idea. Nyt tuli kuitenkin testattua useampaa eri raita leveyttä.

Neuloessa leveämmät raidat näyttivät omaan silmään paremmilta. Valmiita sukkia sovittaessa huomasin kuitenkin, että kapeammat raidat toimivat paremmin, koska jalkaterä on pinta-alaltaan melko pieni. Tämä oli hyvä ja konkreettinen oppi raitasukkien suunnittelua ajatellen.

Raitojen leveyttä testaillessa kuvasin samalla lyhyen YouTube-videon, jossa näytän, kuinka neuloa siistiä palkkiraitaa ilman, että lankaa tarvitsee katkaista raitojen välissä. Videon lopussa annan myös vinkin kohdistettuihin raitoihin, jotta kerroksen vaihtumiskohtaan ei synny pykälää, vaan raidat jatkuvat tasaisesti kerroksesta toiseen.

Innostuin sukkahaasteesta lankavaraston pienentämisen lisäksi myös siitä syystä, että tarvitsen lahjasukkia. Raitasukista tuli kuitenkin niin istuvat omaan jalkaan, etten raaski antaa niitä pois. Sillä aloitin toisen parin, Johanna Walliuksen luotsaaman villasukkalaatikko-haasteen tammikuun sukat, ilmaisella Vuodenvartijat-ohjeella.

Tämä pari muistutti minua nopeasti siitä, etten ole varsinaisesti mikään sukkaneuloja. Ajattelin tehdä sukat töissä sellaisena aivottomana neuletyönä – paksusta langasta, nopeasti valmista. Niinpä niin. Onnistuin sekoamaan heti ensimmäisen sukan varren kerrosten laskemisessa, ja nyt samat virheet pitäisi toistaa myös toiseen sukkaan. Että näin… ei ihan mennyt kuin ajattelin. 😅

Sailor Slippers

Neuloin kolme paria suuren suosion saavuttaneita Sailor Slippers –tossuja. Ohje on saatavissa ainakin Raverlystä, se on maksullinen, englanninkielinen ja sen on suunnitellut Annie Germain.

Itse en varsinaisesti innostunut näiden tossujen ympärillä velloneesta hypestä enkä yleensä muutenkaan ratsasta trendien aallonharjalla. Tossut nähtyäni mieleeni kuitenkin muistui yli 15-vuotta vanha Huopanen-lankajemma, ja siitä se ajatus sitten lähti. Lankoja riitti kolmeen pariin koossa 37–38. Jemmalankojen määrä oli ollut aiemmin niin pieni, että ne olivat jääneet käyttämättä, mutta tähän projektiin ne sopivat värejä myöden täydellisesti.

Ohjeessa suositellaan Dropsin Snow-lankaa, mikä on vahvuudeltaan hieman paksumpaa kuin Novitan jo valikoimista poistunut Huopanen. Sovitin kuitenkin langan ja ohjeen yhteen mittaamalla neuletiheyteni työn edetessä. Mittasin vielä valmiit tossut ennen pesukoneeseen laittamista varmistaakseni, että niissä oli vyötteen mukaisesti noin 40 % kutistumisvaraa. Yhden tossuparin painoksi tuli tällä langalla hieman yli 100 grammaa.

Tossuista neulotaan ensin kantapäät. Juuri nämä kohdat huopuivat omissa tossuissani kaikkein heikoimmin. Alakuvassa päällimmäisen tossun kantapää huopui selvästi vähiten, mutta toisaalta se myös venyi helpoiten oikeisiin mittoihinsa.

Kantapään jälkeen neulottiin päälliosat…

ja sen jälkeen pohjat.

Neulomisen jälkeen vuorossa oli päälliosan ja pohjan yhteen saumaaminen, tossunsuiden i-cord-reunat ja lankojen päättely (alla olevasta kuvasta näkee valmiin huovutetun ja huovutusta odottavien tossujen kokoeron).

Ja sitten – koneeseen pyörimään! Käytin kaikkien kolmen parin kohdalla samaa 40 asteen pesuohjelmaa, joka kesti hieman yli tunnin. Mukana oli joka kerralla samat pikkupyyhkeet, mutta silti jokainen pari huopui eri tavalla. Ensimmäinen pari huopui kaikkein tasaisimmin, kun taas viimeisessä parissa näkyy selvästi eniten silmukoiden alkuperäistä muotoa ja rytmiä. Kaikista tossuista tuli kuitenkin hyvät, vaikka ne huopuivat eri tavalla.

Ensimmäinen pari huopui niin napakaksi, etten meinannut saada niitä millään venytettyä oikeaan muotoonsa. Siksi otin avuksi kippurakärkiset kenkälestit, jotka osoittautuivat erinomaisiksi apuvälineiksi. Tossujen muodosta tuli niiden avulla niin kaunis, että käytin lestien venytysapua myös muiden parien kanssa.

Tossuni ovat söpöt kuin mitkä, ja sain lähes kaikki Huopaset käytettyä. Silti en ole varma, oliko tämä nyt niin hyvä juttu kuitenkaan…

Ymmärrän täysin ohjeen suosion, erityisesti näin joulun alla. Ohje julkaistiin lokakuussa 2025, ja YouTube on sen jälkeen täyttynyt muun muassa videoista, joissa kellotettiin tossujen neulomisaikaa, jotta kukin omalla tahollaan voisi aikatauluttaa tossulahjaneulomisiaan. Raidallinen muotokieli on myös miellyttävä ja suositeltu lanka helposti saatavilla (ei tosin enää, sillä se on myyty loppuun lähes kaikkialta 🙂). Lisäksi pari viikkoa sitten jouduin malliston suunnittelutehtävän vuoksi perehtymään tuleviin trendeihin. Yhtenä selkeänä suuntauksena nousi esiin huovutetut materiaalit, koska ne ilmentävät tulevaisuudessa trendaavaa läsnäolon tunnetta, vastapainoa tekoälylle sekä muulle keinotekoiselle. Siinä valossa huovutetut tossut tuntuvat varsin ajankohtaisilta.

Ohjetta vielä suositellaan edistyneelle aloittelijalle, joten neulontakynnys ei ole kovin korkea. Ohjeen ymmärtämisen tueksi löytyy myös videotutoriaalit: Sailor Slippers Video Tutorial eli neuletuki löytyy painamalla tästä ja ohje tossujen ompeluun, Sailor Slippers Seaming Tutorial, puolestaan painamalla tästä.

Silti jäin miettimään, oliko projekti itselleni muuta kuin jemmalankojen hyötykäyttöä. Tossut ovat nimittäin erittäin liukkaat, joten niitä ei voi pitää turvallisesti jalassa ilman liukuestettä ellei sitten aio pysyä täysin paikallaan. 😉Ajatus liukuesteiden lisäämisestä ei oikein sovi minun päässäni yhteen villan kanssa, mutta muita vaihtoehtoja ei taida juuri olla. Lisäksi en tullut ajatelleeksi sitä, kuinka tehokkaasti nämä keräävät kaikki hiukset ja roskat lattialta. Äiti Armas ehdottikin, että ripustaisin tossut koristeeksi seinälle, kun käytännöllisyys ei aivan kohtaa arkea. 🤣

Mutta mietitään, mietitään. Aikanaan nämä varmasti löytävät paikkansa. Olkoon tämä kuitenkin muistutus itselleni: jatkossa voisin olla vielä hitusen harkitsevaisempi ennen uuden projektin aloittamista. Se olkoot ohjeena tulevalle vuodelle vähän kaiken suhteen, kun vauhtia on töihin paluun vuoksi ollut enemmän mukana kuin ymmärrystä.

Mitä sinä haluat kantaa mukanasi uuteen vuoteen, ja mitä voit hyvillä mielin jättää tähän? Oli miten oli, tavataan taas ensi vuoden puolella. Hyvää uutta vuotta. ♥