Rennompi ompeluote

Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin

hide away huppari sielunlintu minttu taskunsuu

Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…

hide away huppari hupunreuna

Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.

hide away huppari upoteut taskut sielunlintu minttu

Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀

Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Huhtikuun mustat

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Huhtikuuni värini oli musta, ja sellaiseksi kuukausi kääntyikin, mutta ei kylläkään käsitöiden suhteen, koska niitä en saanut kahdelta flunssaltani tehdyksi. Ensimmäinen räkätauti tuli noin kuukausi sitten. Sen jälkeen, kun olin saanut arjen jokseenkin takaisin raiteilleen, tuli uusi tauti. Että nyt vappukin menee toipilaana.

MSNUG

Mustia töitä syntyi siis huhtikuussa vain kaksi, Kaisla-neule ja nuolihuppari. Moni suunniteltu haave näin ollen siirtyi tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi ensimmäisen laukun tekeminen.

nuolitakaa

Minä siis suunnittelen aina kuukauden alussa, mitä aion tehdä, koska kuulun niihin ihmisiin, joiden ”pitää hallita eikä hajota ollakseen luovia” eli, jos en aikatauluta, aseta jotakin tavoitetta tekemiselleni, aikani menee haaveillessa enkä saa mitään aikaiseksi.

Sairastelujen vuoksi suunnitelmani tuli kuitenkin unohtaa, ja menin eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikka käsityöt jäivät taka-alalle, osallistuin pitkästä aikaa Instagramissa Fat Mum Slim valokuvaushaasteeseen. Tosin osallistuin vain viimeiseen kahteen viikkoon eli lähdin mukaan siinä vaiheessa, kun rytmi käsitöiden tekemiseen oli lopullisesti menetetty. Nämä kuvat ovat tuon kahden viikon suosituimmat (loput ovat nähtävissä Instagramissa @maaritso).

IMG_20170424_055609_651

Huomenna alkava toukokuuni on mintun värinen. Toivon mukaan kuukauden vaihtuminen tuo mukanaan taas viikottaisen postausrytminikin! Mukavaa vappua kaikille!

Nuolihuppari

nuolitakaa

Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).

nuolihuppari

Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.

peukalonreikä

Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.

nuolisivusta

Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂

nyörinreikä

Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Kevätbongausta

Oranssia – blogin Veera on tehnyt kivan kevätbongauspohjan lapsille. Sen mukaan kevät ei ole vielä täällä Pohjois-Pohjanmaalla, koska vain yksi bongauspohjan kevään merkkeistä sopii tänne, ja se on linnunlaulu. Se hieman hirvittää, koska ollaan jo huhtikuun puolessä välissä, niin mitenköhän on – onko kevät ja kesä peruttu???

haavannirkot

Toki jotain kevään merkkejä on havaittavissa, kuten kirkkaat, aurinkoiset päivät, mutta yhä väliin mahtuu päiviä, jolloin sataa lunta ihan reippaasti. Pakkastakin on ollut vielä öisin ja aamuisin melko paljon vuoden aikaan nähden.

jäniksenjäljet

rantajäät

Mutta kun aurinko paistaa, tuntuu se kovin paahtavalta, joten ehkä sittenkin, kevät tulee kuitenkin…

liiterijahaapa

liiteri

Mitä kevään merkkejä sinä olet bongannut?

Harrastamisen kipinä ja kitka

Nämä pääsiäiskokkokuvat ovat varmaankin kolme vuotta vanhoja. Silti muistan, kuinka jännitti mennä kameran kanssa kokolle, minne yleensä koko kylä kokoontuu.

kokko

Tuolloin minulla ei ollut vielä järkkäriä, vaan otin kuvia pokkarilla, joka on kokonsa puolesta melko huomaamaton. Lisäksi olimme tuolloin aika vasta muuttaneet, joten myös tuntemattomuus toimi eräänlaisena suojana: kun kukaan ei tunne, sitä on ikään kuin näkymätön ihmisvilinissä.

Tuon pääsiäisen, onnistuneiden kokkokuvien jälkeen, kypsyi pikku hiljaa ajatus järkkärin ostamisesta. Mutta kun sen viimein ostin, jätin sen aina kotiin, koska kooltaan se tuntui niin vaivanloiselta ja tosiaan, liian huomiota herättävältä.

Tuohon kamerakammooni auttoi viime kesänä aloitamani 365 erilaista päivää -projekti eli tavoitteeni ottaa kuva päivässä vuoden ajan: kun kameraa kuljettaa mukana päivittäin, luonnollisesti siihen myös tottuu. Valokuvusprojekti jäi kuitenkin harmittavasti helmikuussa tauolle, koska aika ei enää siihen riittänyt. Valitettavasti sen seurauksena tottumus myös katosi, ja kamera tuntuu jälleen jääkaapin kokoiselta järkäleeltä, mitä ei huvita kuljettaa mukana, vaikka jokin rako valokuvaamiselle löytyisikin. Mutta ei, ei kai tässä huokailu auta, vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja  jälleen mennä tulta päin…

kokkoneliö

Saako joku harrastus sinut tuntemaan näin, että samaan aikaan, kun se vetää puoleensa, mieli jarruttelee epäillen ja ahdistuen, koska kehittyminen vaatii askeleen ottamista mukavuusalueen ulkopuolelle? Sellaista tämä valokuvaaminen ainakin minulle tuntuu olevan, yhtäaikaista kipinää ja kitkaa!

Lempilankani Kaisla

Vihreä maaliskuu meni, tervetuloa musta huhtikuu! Jälleen kuukausi vaihtui, niin vaihdoin myös blogin ylätunnisteen kuukauden teeman mukaisesti, mustan puhuvaksi. Eli osallistun tänä vuonna Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tulee tehdä kuukausittain jokin työ/töitä ennalta valitun värin mukaan, ja etukäteen olen siis valinnut huhtikuun värikseni mustan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun aikaisemmista haastetöistä puolestaan täältä, klik.

Kuukauden ensimmäinen musta työni on tehty Novitan Kaisla  -langasta. Muutama vuosi sitten, ollessani pitkässä tulehduskierteessä, se oli ainut lanka, jota pystyin kutomaan ilman rintarangan tulehtumista tai järjettömiä niska-hartiakipuja. En tiedä miksi, sillä se on melko paksua, painaavaakin, mutta niin vain oli.

MUSTASNUG

Plussaa on myös se, että Kaisla-langasta tehdyt neuleet voi pestä jopa 60:ssä asteessa, se on suomalaista ja tehty osittain kierrätyspuuvillasta. Kaikkine hyvine ominaisuuksineen, kutoisinkin siitä kaikkea mahdollista, mutta paksuna puuvillalankana se ei ihan kaikkeen taivu.

Heh, mutta silti piti yrittää. Veera Välimäen Snug on tarkoitettu ohuemmalle sporttivahvuiselle, kolmosen puikoilla kudottavalle langalle. Kaisla on puolestaan viitosen puikoilla kudottavaa, joten ihan suoraan ohjeen noudattaminen ei onnistunut.

Ensimmäiseksi yläosan jouduin kutomaan uudelleen omalla silmukkajaolla, koska näin paksu lanka ei armahtanut yhtään, kun raglansaumat eivät olleet täysin kohdallaan. Ensimmäisessä versiossa olikin kamalat kainalopussit.

mustakaisla

Seuraavaksi sain aikaiseksi pussin selän puolelle. Olin aivan ihmeissäni, kuinka onnistuin tuon ompelusta tutun ongelman siirtämään kutomiseen. No, ihmettelyt sikseen: toki raskas neulekin pussittaa, jos väljyyttä on vyötärön kohdalla liikaa ja lantion kohdalla liian vähän, joten uusiksi meni.

mustaneule

Myös helma piti tehdä kahteen kertaan, koska alkuperäinen taaksepäin pitenevä helma ei sopinutkaan minulle. Joten purin jälleen ja kudoin omanlaiseni, tasapitkän.

MSNUG

Tällainen on siis minun lempilankani ♥. Millainen on sinun?

Maaliskuun vihreät

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään vuoden ajan kuukausittain jokin työ/töitä ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Maaliskuun värini oli vihreä, ja ehdin kuukauden aikana tehdä kuvissa olevat kaksi puseroa (tarkempiin postauksiin pääsee kuvan alta). En ehtinyt tehdä kaikkea vihreää, mitä suunnittelin, koska sain viime viikolla kamalan flunssan. Se vaikutti tekemisiini hitaasti, mutta varmasti, lopulta kaataen sohvapotilaaksi. Siksi Ruoska-Maurista aloitettu t-paita jäi kesken ja yksi vihreä t-paita kokonaan leikkaamatta.

mauri

Innostuin vihreästä väristä pitkästä aikaa. Erityisesti tykästyin metsänvihreään, jota pidin kyllästymiseen asti ollessani kakskymmentäjajotain. Olinkin unohtanut, kuinka hyvin se sopii minulle, ja tällä hetkellä, kun jouduin luopumaan hiusväreistä, kaikki apu harmaaseen, värittömään olemukseeni, on tervetullutta.

talvikki4

Vihreä Talvikki

kevättärinnassa3

Babushka Roses (kevät)

Vihreän sävyistä metsänvihreä sopii siis minulle erityisen hyvin, vaikka muutoin vihreää minun pitäisi kartella, jos väripsykologiaan on uskominen. Vihreällähän on rauhoittava, verenpainetta laskeva vaikutus, joka minulla on useimmiten muutenkin liian alhainen. Tosin vihreällä uskotaan olevan myös parantavia voimia, joita vuosia kestäneen tulehduskierteen jälkeen tarvinkin: sanotaan, että alintajunta janoaa tiettyä väriä tietyistä syistä, ja minun kohdalla se vaikuttaa nyt olevan tämä vihreä eikä ilmeisen syyttä.

Huhtikuun värini  on puolestaan riemukas musta 😉 , jota kaapeista löytyy paljon, sillä onhan kyseessä lempivärini. Kunhan tämä flunssa vain loppuisi, niin jaksaisin jotain tehdäkin. Tosin yksi musta huppari ja neule ovat jo viimeistelyjä vaille valmiit, että postailen niistä varmaankin ensi viikon aikana. Huhtikuussa aion myös rohkeasti kokeilla ensimmäistä kertaa laukun, repun tekemistä. Sellaistakin on siis myöhemmin luvassa. Millainen käsityökuukausi sinulla on suunnitteilla?

Kevättä rinnassa

Kun muut ovat innoissaan kevään aurinkoisista päivistä, minä kiroan sokaistumista ja päänsärkyä, mikä tulee yhtäkkisestä kirkkaudesta. Ja ärsyttää kaikki pöly ja muu sotku, mikä tulee näkyviin.

kaihtimiet

Tällaisena pimeyden lapsena kiitänkin, että sälekaihtimet ovat keksitty, niin ei tarvitse joka päivä murjottaa 😉 . Ja toisaalta eihän tuo aurinko joka päivä paista, vaan välillä sataa vettä tai märkkiä rättejä taivaan täydeltä… Voihan  rospuutto, kunpa olisit ohi jo!

Onhan keväässä toki hyviäkin puolia: lisääntynyt valo piristää, ja se keveys alkaa näkymään värivalinnoissakin. Hiihtolomalla valmiiksi leikatut tummat kankaat saivatkin odottaa, sillä niiden sijaan Ommellisen joustocollege, Babushka Roses (väri kevät) veti puoleensa.

babushka

Mielestäni tämä kangas on kaunis kuin mikä! Se oli ensimmäinen tilaukseni Ommelliselta, mutta laadun vuoksi ei varmastikaan viimeinen. Tuoksuyliherkkänä olin tyytyväinen myös siihen, että kangas oli tuoksuton jo ennen esipesua, joten pystyin alusta lähtien, heti postista sen kotiin haettua, ihastelemaan sitä ilman oireita.

Olin päättänyt tehdä tästä kankaasta jonkin kesävaatteen, mutta lopen kyllästyneenä synkkiin vaatteisiini, leikkelin siitä puseron jo nyt pidettäväksi. Tai huppari siitä alunperin piti tulla, mutta puseroksi jäi, koska en saanut huppua istumaan kunnolla.

kevättärinnassa3

babushkaa

kevättärinnassa

Nyt on kirjaimellisesti kevättä rinnassa, ja sitä kyllä tarvinkin, jotta jaksan odottaa, että kevät loppuisi ja vihdoinkin alkaisi KESÄ!

kevättrinnassa2


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan maaliskuun värini on vihreä. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Arki alkakoot!

Heti alkuun mainittakoon, että ensimmäiset lukijani, olette lämpimästi tervetulleita! Ja kiitollinen olen myös kaikista teistä, jotka täällä vierailette – tervetuloa toistekin! 😘

Yritän postailla ainakin kerran viikossa, yleensä loppuviikosta, käsitöistä ja/tai valokuvista. Jotta se onnistuu, suunnittelen ja ennakoin, kuten nyt lomaviikon aikana.

kankaat1.jpg

Näitä sitten pakerran illoin hitaasti, mutta varmasti, sauman sieltä ja täältä, niin pakostakin aina jotain valmiiksi tulee. Pinossa on siis valmiiksi leikkattuna kaksi t-paitaa, huppari ja pusero (mitkä ovat melko synkeitä – ei uskoisi, että kevät on tulollaan… 😮 ).

Koska olen viime aikoina keskittynyt ompelemiseen, valokuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Luotan kuitenkin, että sen aika on kuitenkin viimeistään kesällä, kun tulee oltua ulkona enemmän. Että kaikella on oma aikansa ja paikkansa.

Tosin ompelun haastajaksi on tällä viikolla noussut kutominen, mistä olen pitänyt taukoa jonkin aikaa. Se uhkaa ompelua – tai yleensäkin kaikkea tekemistä – siksi, että toistamiseen lankean siihen samaan vanhaan ansaan: vaikka ulkona paistaa aurinko, nälkä vaivaa tai hartiat huutaa hoosiannaa, niin aina pitää vielä se yksi kierros tehdä

vpinkki

Onneksi tämä villatakki alkaa olla loppusuoralla, sillä hartiat alkavat olla melko kireät. Johtuuko siitä vai mistä, mutta en keksi, minkä väriset napit tähän pitäisi laittaa: tuskin löydän langan kanssa saman värisiä, niin mitkä olisivat hyvät. Puiset? Vielä vaaleammat vai roimasti tummemmat, esim. viininpunaiset? Siniset? Vihreätkin olisivat hienot, mutta sitten takki ei mätsää kovinkaan monen t-paitani tai housujeni kanssa, ehkä ei yksienkään…  Äh, en osaa päättää. Mitä mieltä sinä olet?

Vihreä maaliskuu

Olen mukana Vuosi väriterapiaa-haasteessa, jossa kuukausittain tulee tehdä jokin työ ennalta sovitun värin mukaan. Värilistani sekä aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik

Ensimmäinen vihreä työni on Namedin Talvikki. Pdf oli helppo ja nopea koota, mutta kokovalintani meni ihan metsään, ja puserosta tuli aivan liian suuri.

Pienentämisen suhteen oli taidot loppua kesken, koska ylimääräistä kangasta oli niin paljon, ja toisaalta tietty rentous kuuluu tämän puseron henkeen. Sen säilyttäminen ja yhtäaikainen pienentäminen ei siis ollut minulle helppoa, mutta lopputuloksesta, minun versiostani, tuli ihan ok. 

talvikki1

Korkea kaulus laskoksineen on kyllä kiva ja väri on ihan loistava!

talvikki4

talvikki2

Juuri tämä vihreä oli yksi lempiväreistäni parikymppisenä, ja pidin sitä silloin kyllästymiseen asti. Kahdenkymmenen vuoden tauko on tehnyt tehtävänsä ja jälleen sitä taas sietää.

Muitakin vihreitä töitä on mielessä, mutta ne saavat hetken odottaa, sillä ajattelin tämän hiihtolomaviikon hyödyntää piirtämällä kaavoja ja leikkaamalla kankaita valmiiksi. Arki-iltoina voin sitten istua suoraan koneelle ilman noita tuiki tärkeitä, mutta niin tappavan tylsiä ompeluvaiheita, eikä ompelu takkua ainakaan niiden vuoksi.

kevätkankaat

Näin homma etenee, ja kangasvarastot tyhjenee. Ainakin luulen niin, vaikka täytyykin tunnustaa – repsahdin, ja tilasin kangasta… Mutta eihän noita kukkia voi vastustaa, eihän 😀 ?