Suomu-neuletakki

Olen haavaillut Suomu-paidan neulomisesta jo pitempään, mutta paksummalle neuleelle ei ole enää oikein tarvetta, kun onhan noita. Niinpä tein Suomun ja steekkasin sen neuletakiksi, sillä niitä puolestaan ei voi koskaan olla liikaa. Eihän. 🙂

Suomu on sisarusten Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli @neuloosiskon suunnittelema. Nykyisin ohje löytyy maksullisena Ravelrystä niin suomeksi kuin englanniksi. Aikaisemmin ohje oli saatavilla ilmaiseksi heidän FaceBook-sivuilta, mistä olin sen talteen napannut ennen Ravelrymuuttoa. Voi siis olla, että ohje on noista ilmaisajoista muuttunut palautteen mukaan. Tiedä häntä, mutta hyvän sain aikaan tälläkin.

Neuloin Suomun koossa XL, koska sen koon silmukkamäärät vastasivat hetki sitten neulomaani Hopia. Se oli melko reilu minulle, mutta ajattelin sen väljyyden olevan juuri sopiva neuletakkiin, jotta allekin mahtuu vaatetta. Arvailuni osuivat väljyyden suhteen oikeaan, vaikka käyttämällä langalla, Filcolanan Peruvian Highland Woolilla, neuletiheyteni oli pienempi kuin Lettlopista neulotussa Hopissa. Tästä tuli siis pienempi kuin oletin, mutta siltikin koko on tosi hyvä.

Hihansuiden, pääntien ja helman resorit tein ohjeesta poiketen kierretyllä joustimella. Vaihdoin niiden värin myös mustaan, sillä ohjeen mukaisesti ne olisi pitänyt tehdä valkoisena. En vaan uskonut valkoisen olevan minulle kovin käytännöllinen väri. 😀

Auki-leikkauksen eli steekkauksen takia lisäsin eteen keskelle kolme silmukkaa, mitä neuloin joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Kun neule oli valmis sekä kylvetetty ja kuivattu, ompelin tiheällä suoralla ompeleet tuon raidan vierestä molemmin puolin. Muistin tällä kertaa löysätä (yleensä aina unohdan!!!) ompelukoneen paininjalan puristuksen lähes olemattomiin. Tällä kertaa siis onnistuin saamaan aikaiseksi suoran nappilistan reunan ilman aallon aaltoa. \o/

Koneompelun jälkeen leikkasin ompeleiden väliin jääneen raidan pois, nostin silmukat ja neuloin nappilistan kierrettynä joustimena, kuten muutkin resorit. Napit vielä puuttuvat, mutta jemmoista löysin ihanat mattamustat, mitkä sopivat väreihin ja neuleen luonteeseen kuin nenä päähän.

Neuleen kuvaaminen meni vähän kiemurteluksi, koska kamera hanakasti kohdisti aina taustalla olevaan syksyiseen marja-aroniapensaaseen. Kauempaa otetut kuvat ovat siksi vähän utuisia ja ylläoleva lähikuva tarkempana on lähempänä totuutta kuvion selkeydestä ja värien kontrasteista. Väreinä minulla oli siis hieman totiset vaihtoehdot, mutta niin toimiva trio kuin musta, valkoinen ja keskiharmaa.

Tästä tuli siis varsin onnistunut neule: onnistuin steekkauksessa, malli ja värit ovat minun mieleiset sekä sopivat niin mökille kuin töihin. Myös lanka on ihana pehmeää ja neuloituikin lähes itsessään. Se on siis hyvä vaihtoehto karhealle Lettlopille, mutta suosittelen tarkistamaan neuletiheyden. Ainakin omalla kohdalla ne eivät vastanneet toisiaan, koska Lettlopia jouduin ikään kuin vetämään puikolle ja siksi käsialani on sitä neuloessa löysempi kuin tällä Filcolanan langalla.

Emppu-hupparimekko ja messukuulumisia

Viikonloppuna ovat olleet kuudennet käsityömessut netissä. Tämä on tapahtuma, joka on minusta ollut korona yksi hyvä puoli: messuille on voinut osallistua ilman tungosta ja aivan rauhassa tuoksuyliherkkänäkin.

Messujen myötä näytteilleasettajat tuottavat myös monenlaista innostavaa sisältöä, kuten tänä viikonloppuna Ommellisen Liisa. Huh, mitä menoa oli tuossa Facebookin ompelulivessä, jossa Liisa ompeli näytösluontoisesti heidän hupparimekkonsa. Hänen työskentelyä on aivan ihana seurata: hän on selkeä ja rempseä sekä antaa hyviä ompeluvinkkejä ylipäätään. Eli todella lämmin suositus tuon liven katsomiseen sekä heidän kaavoihin, joiden mukana tulee myös liven kaltaiset ompeluvideot sähköpostiin. ♥

Liven innostamana itsekin intouduin pitkästä aikaa ompelemaan monta viikkoa valmiiksi leikattuna odottavan Ommelkuplan Emppu-hupparimekon.

Tein sen samoilla tuunauksilla kuin aikaisemman kanervanpunaisen, mitä viime viikolla olen pitänyt ensimmäisiä kertoja tälle syksylle ja todennut nuo sivusaumojen taskut ihanan syviksi ja ah, niin tarpeellisiksi. Vyötärön noston ja takasauman lisäämisen lisäksi tällä kertaa kuitenkin jätin hupun pois, koska minulla ei ollut Hellinin Poniletti-joustocollege riittävästi. Se ei riittänyt ihan kaulukseenkaan saakka, vaan sen sisäpuoli oli tehtävä mustasta trikoosta. Tämä kaulus on siis kaavaan kuuluva, valmis vaihtoehto hupulle.

Tykkään, että siitä tuli oikein kiva sekä mukavan kevyt ja sulava vaihtoehto hupun sijaan esimerkiksi takin alle.

Neulomisen suhteen innostuksesta pirskahtelemaan minut sai puolestaan Ihastu suomalaiseen villaan! -live, jonka pitivät Jenni Vanhanen ja Anni Laitinen. He jakoivat vinkkejä ja esittelivät syksyn uutuuslankoja. Jos et heidän liveä innostu katsomaan, mutta suomalainen lanka kiinnostaa, niin käy tutustumassa Suomalainen Villa -sivustoon. Sieltä löytyy esimerkiksi ostopaikat, mistä suomalaista villaa on saatavilla sekä tietoa suomalaisesta langasta yleisesti. Tiedon puutteesta ei siis enää suomalaisen langan suosiminen voi olla kiinni!

Itselle mielen päälle pyörimään jäivät ainakin Myrksyluodon Villa sekä Wetterhoffin Wanja -langat. Kunhan nyt saisin ensin entisiä vähemmäksi… Ylipursuavien varastojen vuoksi nyt en ostanutkaan mitään muuta kuin tarpeeseen mustaa trikoota ja Ommellisen uutuuskaavoja, jotta se entisten vähentäminen onnistuisi paremmin.

Miten sinun messuillut sujuivat? Vai sujuivatko lainkaan? Mikä ostos ja/tai live sai sinun silmäsi säihkymään?

Muscari-neuletakki

Loppukesästä Wool Me Once Fibersin Instagramin tilillä oli pohdintaa siitä, että somessa joku oli pähkäillyt käsityötubettamisen kulutus- ja suorituskeskeisyyttä sekä epäekologisuutta: kuinka työlästä ja rankkaa on saada sisältöä aikaiseksi joka viikolle joko valmiin neuleen tai uusien lankojen muodossa. Tuosta pohdinnasta inspiroituneena tuolle lankatilille on kerätty hyviä vinkkejä Tubeideapankki-otsikon alle. Vaikka ne vinkit ovat tarkoitettu vloggaajille, mielestäni ne sopivat hyvin myös käsitöistä bloggaaville.

Omakohtaisesti en ajatelle, että blogin vuoksi pitäisi saada joka viikolle jotain uutta tehtyä, mutta silti voisin enemmän tehdä vinkkien avulla jonkinlaisia fiilistelypostauksia. Käsitöissä on kuitenkin kyse usein muustakin kuin vain valmiista tuotteesta, sellaisesta arkisesta riemusta, kun niitä tekee ja käyttää eli se aika ennen valmistumista ja sen jälkeen. Näitä asioita voisi tuoda paremmin esille esimerkiksi tekemällä postaukset Neuleet osana lemppiriasuja, Jäi kesken, koska tuli muuta akuutimpaa, Mitä aion neuloa syksyn (tai muun vuodenajan) aikana, Syksyn (tai muun vuodenajan) inspiroivimmat värit jne.

Tämän postauksen otsikko olisi puolestaan voinut olla Viikonlopun neulekuulumiset: viikolla sain valmiiksi Sandrine Costan suunnitelman Muscari-neuletakin. Neulon sen Sadnes Garnin kitin värisestä merinolangasta, Merinoullista, mikä venyi viimeistelypesussa harmittavasti hihojen osalta liikaa. Neule on siis vielä kesken, koska joudun purkamaan hihat ja tekemään nimensä mukaisesti helmililjaan viittaavat kuviot uusiksi. Myös napit vielä odottavat ostajaa… 😉

Muuta syksyistä fiilistelyä käsitöiden ohella. ♥

Muscarissa on satulahihat ja miehusta on suora.

Miehustan mitta ohjeen mukaan on vyötärölle, mutta tein omastani pitemmän.

Tykkään, että väri on ihana. Mutta tämä taitaa olla ensimmäinen täysin merinosta neulomani neule, enkä ole oikein varma, että tykkäänkö merinon venyvästä tuntumasta. Ihanan pehmeä lanka kyllä, mutta mutta.

Hihat pitää siis purkaa ja lyhentää.

Vaikka kuvio on todella kaunis, taidan vain lyhentää sitä eli en pura kuviota kuin sen verran, kun on tarve. Tai eihän sitä tiedä, kuinka innostun. 😀 Tällä hetkellä tuntuu tosin siltä, että voisin purkaa nuo kuviot kokonaan pois, että voisin tehdä yhtä korkeat resorit hihan suihin kuin helmassakin. Tykkään kuitenkin sellaisista selkeistä ja mutkattomista vaatteista, niin niin…. Eli fiilistelen tätä takkia nyt hetken, etsin sopivat napit ja mietin kokonaisuuden muunkin vaatekaapin huomioiden. Sillähän se selviää. 🙂

Ihanaa ja insprioivaa lauantaita kaikille! ♥

Hopi

Viime maaliskuussa neulomastani islantilaispaidastani jäi hieman lankoja, joista päätin neuloa myös miehelleni Hnetur-kaarrokepaidan. Jämien vuoksi miehen puseron värit ovat siis lähes samat kuin itselläni: valitsin Käsityökekkereiden sivulta löytyvistä värivinkeistä vaihtoehdon, minkä avulla saisin kulutettua jäljelle jääneet Lettlopit pois. Näin pohjaväriksi valikoitui 1707 Galaxy sekä kuvioväreiksi 1402 Heaven Blue, 0051 White ja 9426 Golden. Miehen paita on kuitenkin lahjapaita, joten siitä teen postauksen myöhemmin. Sen verran siitä kuitenkin voin kertoa, että siitä tuli väriensä vuoksi ihan kamalan ihana! 🙂

Miehenikin puserosta jäi ylimääräisiä lankoja lähes puolikkaan puseron verran, niin päätin tehdä samoilla väreillä kauan himoitsemani Linka Neumannin Hopi-neuleen itselleni. Ohje löytyy hänen Norjalaisia Villapaitoja 2 -kirjastaan.

Neuleestani tuli kiva, mutta en onnistunut taikaa enää toista kertaa uusimaan eli ei tästä niin upea tullut kuin mieheni neuleesta. Mutta hämmentävää kokemusta kuitenkin, kuinka erilaiselta voi sama malli (miehen ja minun Hneturit) näyttää eri väreillä tehtynä sekä siitä, kuinka samat värit näyttävät erilaisilta eri kuvioneuleissa (minun Hopini ja miehen Hnetur). Tämän vertailun voin tosiaan näyttää toteen paremmin sitten tulevaisuudessa, kun miehen paidan voi julkaista….

Eihän tämä tokikaan huono ole, ja sainpas Lettlopit kulutettua loppuun: ihan pienet nyssäkät enää jäi, joista voisi taikoa vaikka patalaput (esim. nämä Eerot olisivat ihanat). Painoa neuleelleni tuli noin 540 grammaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neulon puseron saumattomasti alhaalta-ylöspäin eli ensin neulottiin miehusta helmaresorista ylöspäin sekä hihat hihansuista kainaloihin ja kaarroke viimeisenä. Uusi tapa tuntui hieman epämiellyttävältä, koska yleisesti neuleen kokoa sekä helman ja hihojen lopullista pituutta oli vaikea arvioida.

Kokopohdintoihin käytin kuitenkin hyväkseni aikaisemmin neulomaani Hneturia. Esimerkiksi sen silmukkamäärien mukaan Hopin kooksi valikoitui itselle hieman reilu L-koko, mutta näin sen alle tarvittaessa mahtuu lisävaatetusta.

Helma on Hopin ohjeen mukainen, mutta hihat ovat puolestaan kolme senttiä lyhyemmät. Silti niistä tuli hieman liian pitkät eikä niitä voi purkaa niin sujuvasti kuin toisin päin, ylhäältä-alas-neuloessa. Tälle tekniikalle miinus siis siitä. Kuviovärit ovat myös ohjeesta poikkeavat hihansuiden ja kaarrokkeen suhteen: neuloin kaarrokkeen kahteen kertaa, sillä vaihdoin sinisen ja valkoisten kuviovärien paikkaa saadakseni kuvion näyttämään paremmalta. Ylhäältä-alaspäin neuloessa olisin varmaankin vaihtanut kokonaan mallia tässä vaiheessa, koska huomasin, etteivät värit toimi kovin hyvin yhteen tässä kuviossa. Mutta en raaskinut, kun paita oli kaarroketta vaille valmis, joten tyydyin tähän ja neuloin loppuun. Mutta toinen miinus siitä.

Mutta suuri plussa alhaalta-ylös neuloessa on se, että pusero tulee ikään kuin kerrasta valmiiksi eikä puuttuvat hihat saa jättämään neuletta keskeneräisenä nurkkaan pölyttymään. Tällä tavoin ne on pakko tehdä aikanaan, koska muutoin homma ei etene mihinkään.

Muutaman muutoksen tein myös pääntielle: koska vaihdoin kuviovärit lennossa toisenlaiseksi, piti pääntien viimeisiä kuviokerroksia sorvata. Muuten viimeiset kuviot eivät olisi erottuneet oikein. Ratkaisin ongelman neulomalle kaulalle samanlaisen kuviorenkaan, mitä hihansuilla on. Lisäksi neuloin pääntielle 2 o, 2n -resorin, johon tein taakse lyhennettyjä kerroksia istuvamman pääntien toivossa.

Aika suureksi pääntie silti jäi, mutta mahtuupa alle hupullinenkin takki, jos niikseen tulee. 🙂


Neulontavinkki:

  • Koska Hopin kuviot muodostuvat lähes kokonaan yhden rivin silmukoista, on lankadominanssin muistaminen tärkeää. Kuvioväri kannattaa pitää siis dominoivana, jotta yksittäiset silmukat erottuvat hyvin pohjasta. Lankadominanssin avulla itse sain Hopin raidat nousemaan pohjasta näin paksulla langalla jopa niin erottuvaksi, että korkeusero on sormenpäillä tunnusteltavissa. Ohjeita lankadominanssiin löytyy netistä paljon, yksi esimerkiksi Novitan Neulekoulun sivuilta täältä, klik.