Samettitrikoosta

Taitaa olla jo kuukausi siitä, kun ompelin mustasta samettitrikoosta itselleni leggingsit. Kaavana käytin Unelmallisen Unelmaa, mistä tällä kertaa käytin sivusaumatonta perusversiota (sivutaskulliset löydät täältä, klik).

Samettitrikoon ostin puolestaan Myllymuksuilta. Se yllätti pehmeydellään ja joustavuudelleen – aivan ihanaa päällä ja kankaan pinta, struktuuri, on niin kaunista.

Loput samettijämät käytin Misusun Stereo-kaavan kokeiluun.

Kaavassa on useampi vaihtoehto, kuinka leikitellä erilaisilla kankailla ja pinnoilla kauluksen ja hihojen suhteen eli tämä on hyvä kaava jämien tuhoamista ajatellen. Minulla oli kuitenkin puute koko mustista yläsosista, joten en hullutellut sen kummimin, vaan yhdistelin sametin palat mustaan joustocollegeen. Sitä minulle on jemmattuna niin paljon, että en muista, mistä juuri tämä on ostettu. Yleensä kuitenkin tilaan sitä joko Kangaskapinalta tai Ommelliselta, sillä niissä on sellainen laatu, mikä miellyttää.

Kaavassa on myös kolme eri helman pituutta, mistä minä valitisin pisimmän: halusin enemmän tunikamittaisen eri kuosisten leggingsien kanssa pidettäväksi. Koon valitisin mittataulukon mukaan, mikä oli ihan hyvä kaiken muun suhteen paitsi hihoista tuli liian pitkät. Kaavan mukana oli kyllä hyvät ohjeet, kuinka kaavaa soveltaa kaikkien mittojen suhteen itselle paremmin sopivammaksi. En kuitenkaan muokannut mitään, koska halusin testata kaavaa sellaisenaan ja toisekseen nuo samettihihat ovat kuin halaus. ♥ Eivätkä ne edes näytä pahalta, koska pusero on muutoinkin overzize-mallinen.

Ohjeesta poiketen tikkasin kauluksen takaa kiinni, koska epäilin sen nousevan ylös. Tikkaus saattaisi kiristää, jos pusero olisi kokonaan joustocollegea, mutta edessä oleva samettitrikoon palanen antaa niin hyvin periksi, että pusero sujahtaa päälle hyvin.

Vaikka samettirikoo on todella mielyttävää päällä, sen ompelu ei ollut minusta mitenkään mukavaa. Ensiksikin se rullaantui kovasti reunoistaan eli kaikki saumat piti neulottaa huolella. Lisäksi se helposti pakeni paininjalan alta kaikesta kikkailuistani huolimatta. Tosin mun sewjo on ollut hukassa jo useamman viikon, että saattoihan se olla sitäkin. 🙂 Itseasiassa käsitöiden tekeminen on ollut niin tahmeaa, että taidan pitää kuukauden mittaisen tauon. Minulla olisi valmiina leikattuna vaikka ja mitä, kuten esimerkiksi softshellistä anorakki, mutta en tällä keskittymisenmäärällä uskalla aloittaa sen – enkä oikein minkään muunkaan – ompelua. Joten ne saavat odottaa parempia aikoja…

Kesällä puolestaan olen ollut niin ahkera mm. monen käsityöhaasteen suhteen ja kaappeihin on kertynyt monenmoista pientä tehtyä, joista en halunnut itsekseen postailla. Sen sijaan keräsin ne pienet jutut postaussarjaksi, ihka ensimmäiseksi blogijoulukalenterikseni. Eli jos sitä mojota ei käsitöiden suhteen minulta aikaisemmin löydy, tapaamme seuraavan kerran joulukuun ensimmäisenä päivänä. Siihen saakka, pidetään huolta itsestä ja toisistamme! ♥

Ps. Sähköpostilla minua seuraavat ovat olleet etuoikeutettuja 😉 ja nähneet muutaman vilautuksen jo tulevasta joulukalenterista. Ne ovat olleet puhtaita vahinkoja, kun olen editoinut kuvia. Eli olette saaneet sähköpostiinne pari postausta, missä on ollut kuvia ilman tekstejä. Otsikotkin ovat olleet vähän mitä sattuun. Sori siitä, mutta tällainen tohelo kun olen, joten en voi luvata muuta kuin sen, että tällaisia vilautuksia tulee varmasti vielä jatkossakin…. 😀

Mohairkauluri

Viime viikolla postattusta Soldotnasta jäi yli sen verran lankoja, että sain niistä neulottua muhkean kaulurin.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, mikä on kaunis kolmionmallinen kauluri mosaiikkapinnalla ja i-cord-reunoilla. Englanninkielinen ohje on ostettavissa Ravelrystä täältä, klik.

Kesällä neuloin saman kaulurin ohuemmasta langasta ohjetta soveltaen, mutta tällä kertaa neuloin täysin ohjeen mukaisesti ja ohjeen paksuisella langalla. Paitsi 😉 vihreät ja violetit osuudet neuloin merino- ja mohairlangoilla yhtäaikaa. Vihreät lankani olivat siis Amore 240 sekä Gepard Kid Seta ja violetit lankani Arwetta sekä Anisia. Niin vihreitä kuin violettejä lankoja kului reilut 50 grammaa kutakin (30 g + 20 g). Liila lanka puolestaan oli Hjertergarnin Extrafine Merino 120 -lankaa, jota kului noin 70 grammaa.

Muhkea kauluri sopii kuitenkin hyvin takin alle sekä moniin muihin asusteisiini, kuten vihreään Törröpipooni sekä violettiin Oslooni ja solmupantaani.

Vaikka neuloin tällä kertaa ohjeen mukaan, tein saman muutoksen kauluriin kuten kesäiseeni eli lisäsin taakse nappilistan sen sijaan, että olisin ommellut kaulurin lyhyistä reunoista tuubiksi.

Napit kuitenkin helpottavat niin paljon talvella, kun hiukset sähköistyvät herkästi muutoinkin.

Kiva tuli eivätkä enää nuo mohairlangatkaan kiusaa minua, sillä niitä jäi enää vain pienen pienet nökköset. Sellaiset, jotka on hyvä olla siltä varalta, jos joutuu esimerkiksi korjaamaan jotain.

Vielä kuitenkin minulla on jäljellä mustaa mohairlankaa, että sen tuhoamista voisin miettiä seuraavaksi. Ehkä jokin simppelin sievä slipoveri…


Vinkki napinlävin tekemiseen neuleeseen sekä napin ompeluun

  • Napinlävet usein neuloin yksinkertaisesti tämän Punomon ohjeen mukaan: pieni näpinläpi langankierrosta
  • Napit ompelen usein kiinni tulitikun avulla, jotta saan napin nostettua neulotusta pinnasta koholleen (ks. nappikuvat). Tämä napin kaula helpottaa sen läpi pujoittamista paksuun neuleeseen tehtyyn napinlävestä. Hyvin tapaani havainnollistavat kuvat löytyvät esimerkiksi täältä, Kodin Kuvalehden sivuilta. Huomioi, että yleensä tulitikku laitettaan napin päälle, mutta tällä kertaa pörröinen mohairlanka, ompelulankani, takertui siihen kiinni, joten napin kiinnittäminen oli helpompaa, kun tikku oli napin alla.

Mohair Soldotna

Heipä hei! Blogissa ei ole ollut mikään luova tauko, vaan ihan sitä itseään eli KIIRE. Siis sellaista kiirettä, etten ole ehtinyt oikein sauman saumaa ommella tai kerroksen kerrosta neuloa. Toki jossain välissä yritin, mutta mistään ei ole tullut mitään. Sen takia vino pino keskeneräisiä ompeluksia odottaa ratkojaa ja neulomisen suhteen yritän niellä tämän kirjoneulepuseron kaikki komeat virheet. Kiireessä stressi on siis siirtynyt käsien kautta tekemiseen ja viimeisen kuukauden ajan olen saanut aikaiseksi virheitä koko vuoden edestä.

Eli tätä pitkähihaista ja -helmaista Caitlin Hunterin Soldotnaa olen pakertanut koko syksyn tuskallisen hitaasti: sen tekeminen on ollut sellaista raivoneulontaa kaiken maailman säätämisen ja virheiden vuoksi, että Uunimies meinasi laittaa koko neuleen muutamaan otteeseen jo jäähylle. 😉 Esimerkiksi pääntien tein kolme kertaa uusiksi ennen kuin se miellytti silmää ja hartialinjaa. Alkuperäisessä mallissahan pääntie on pienempi ja hartialinja pullonkaulan muotoinen, mikä ei sovi minun suoralle hartialinjalleni.

Pääntietä takaa muotoilevat kerrokset tein jo pääntien resoria neuloessa.

Soldotnan kaarroke on melkon nopea tehdä, mutta nuo piskut miehustassa ja hihoissa. Yök! Ne menivät ihan miten saattuun. En kuitenkaan purkannut, koska ajattelin, etteivät ne erotu. Pah ja pöh! Erottuvathan ne.

Enkä ymmärrä, mitä tuolle oikealle hihallekin tapahtui! Pilkut ovat jonossa kuin ristipistotyössä. Mutta myös ne annoin olla, vaikka yleensä en kestä tuollaisia virheitä. Se tuntuu siltä, että kaikki vaiva ja veivaaminen menee hukkaan. Että jos tehdään, niin sitten tehdään kunnolla. Mutta nyt en vaan löytänyt sellaista sisua itsestäni. Kumma juttu.

Myös koon suhteen epäonnistuin, sillä tästä tuli liian istuva erityisesti hihojen suhteen. Olin ajatellut steekata tämän neuletakkiksi, mutta ei tätä voi, koska alle ei mahtuisi mitään. Lisäsin kyllä hihoihin enemmän silmukoita kainaloiden alle, muttei lisäykseni nyt vaan riittänyt.

Mutta myönnettävä on, että puseron jalokivivärit ovat kauniit: smaragdin vihreät langat ovat Amore 240 (merino) sekä Gepard Kid Seta (kidmohair) ja ametistin violetit Filcolanan Arwetta (merino) sekä Anisia (kidmohair). Laventelin värinen pohjalanka on Extrafine Merino 120 -lankaa. Puikkona olivat 3 mm (resorit) ja 3,5 mm kaapelit. Yhteensä lankaa puseroon kului 460 grammaa.

Lisäksi sain kulumaan tämän puseron kuviohin melko hyvin vähäiset mohairlankavarastoni, mikä oli tavoitteeni. Niitä on jäänyt edellisistä projekteista jäljelle sen verran, ettei niistä oikein mitään saa yksinään tehtyä, mutten lisääkään halunnut tilata. Puseron kuviot ovat siis jämiä aikaisemmin neulotuista Copenhagen– ja No Frills -neulatakeista.

Vaikka viimeisin Taito-lehtikin sai postilaatikkoon kolahtessaan tuntemaan, että koko maailma irvailee sotkuisille langoilleni, hitaalle neulomiselleni ja kaiken kirjaville virheilleni, nyt puseron valmistuessa kiitollisuus alkaa hiiipiä mielen päälle. Muistan kuitenkin vielä kovin hyvin ne monet vuodet, kun sairastelin jatkuvasti huonon sisäilman vuoksi. Yhä oireiluni toisinaan eristää tehokkaasti kotiin muusta maailmasta, mutta nyt olen kuitenkin kiireesssäni saanut ollut olla mukana, olla osallinen ja osallistuva, sen sijaan, että elämä olisi vain kulunut päivästä toiseen. Sillä elämän ei pitäisi kulua, vaan täyttyä. Ja tekevällehän sattuu, joten ehkä nyt annan itselleni armoa ja kannan virheellisen puseroni ilolla.

Että nyt vain huokaisen ja puen mut villapuseroon, vien mut meren ääreen…

Miten on sinun laita virheiden suhteet – puratko vai voiko niiden kanssa elää?


Neulontavinkit Soldotnan muokkaamiseen:

  • Aikaisemmat lyhyet Soldotnani löydät täältä: Kirjoneulottu Soldotna Crop ja Pitkähihanen Soldotna
  • Pääntiehen loin 120 silmukkaa. Siirsin taakse tulevat muotoilevat lyhennetyt kerrokset pääntien resoriin (ks. kuva). Lyhennetyt kerrokset tein Käsityökekkereiden Veeran Nurin nurin -paitaohjeen avulla.
  • Kaikki resorit tein kierrettynä 1 oikein, 1 nurin 3 mm kaapelilla. Muutoin käytin 3,5 mm kaapelia.
  • Kaarrokkeen aloituksesta jätin pois kolme ensimmäistä kuvioriviä, koska aloituksen silmukkamäärä sopi suoraan neljännelle riville.
  • Kaarrokeen neuloin koossa kolme.
  • Lisäsin ohjeesta poiketen kainaloon 16 silmukkaa, jotta sain väljyyttä hihoihin ja vartalo-osaan.
  • Kainaloiden alta mitattuna pusero on noin 52 cm leveä.
  • Hihoissa vähensin silmukoita 65: een silmukkaan ennen vihreitä kuvioita. Ennen hiharesoria vähensin silmukat vielä 48:saan silmukkaan.
  • Hihoilla on pituutta reilut 40 cm kainalosta mitattuna.
  • Ennen helmaresoria vähensin silmukoita neulomalla joka 3. ja 4. silmukan yhteen.
  • Miehustalla on pituutta olkapäältä helmaan noin 60 cm.

Simppeli syyspipo

Vuosien varralla on tullut neulottua monenlaisia pipoja, joista vain yksi on ollut musta. Sekin on aina hukassa, joten tein varalle toisen.

Varsin hyvän teinkin, nimittäin Nurjan Jaska-pipon.

Muutin kuitenkin päälaen kavennukset, jotta sain tuollaisen piipulan päälaelle. 🙂 Kavennukset tein samalla tavalla kuin aisempaan Törröpipooni (Suuri Käsityö -lehti 2/2020).

Mutta muutoin neuloin ohjeen mukaan kokoni mukaan (päänympärykseni on 56 cm). Lankana minulla on Filcolanan Arwetta ja puikot 2mm kaapelit. Lankaa meni vaivaiset 56 grammaa eli vähän matalamman, jos olisin tehnyt, olisin selvinnyt yhdellä kerällä. Tosin pipo tuntuu tosi hyvältä päässä kahdeksan sentin käänteellä, että en ole ihan varma, kannataisiko pipoa madaltaa.

Tykkään kovasti pipon raidotuksesta, mikä kierretystä joustinneuleesta tulee. Raidat taitavat viehättää tällä hetkellä muutenkin, sillä ompelin itselleni samettitrikoiset leggingsit. Ah, mikä yhdistelmä: pehmeä samettinen struktuuri ja musta väri. ♥ Trikoo on Myllymuksuilta.

Vielä pitäisi Uunimiehelle tikutella oma pipo, mutta kokonaan alkuperäisellä Jaskan ohjeella. Ensin neulon kuitenkin jotain muuta ja pidän tauon pipoiluista, sillä kierretty joustinneule sattuu usein oikeaan kyynärpäähän. Pipotauolla yritän siis olla pahentamatta tilannetta, ettei vaan käy niin, että tulee pitempi tauko kaikenkaikkiaan.

Kipeytyykö teillä muilla kädet neulomisen huumasta?