Opettajana toukokuu on todella kiireistä, mutta myös ihanan odottavaa aikaa: loppukiri täyttyy aina niin lasten kuin aikuisten huokauksista jäljellä olevasta työmäärästä, mutta myös kesälomasta haaveilusta.
Nyt onkin paras hetki haaveilla, kun kaikki on vielä edessä. Lomahan sitten itsessään joko vahvistaa tai murskaa haaveemme, että oliko lämmintä vai sateista, pysyttiinkö terveinä vai sairastettiinko jne. Mutta vielä ei siis tarvi olla realistinen, vaan voi mielessään uppoutua aurinkoisiin päiviin sydämensä kyllyydestä!
Meneillään oleva toukokuu on erityinen siksikin, että viime syksynä sain ensimmäisen virkani. Siksi aikaisemmin en välttämättä tässä vaiheessa vuotta tiennyt, onko minulla töitä kesän jälkeen.
Mutta nyt viran myötä tuota epävarmuutta ei enää ole eikä siten työpaikkojen saati työkavereiden taakse jättämistä: vaikka ne ovat aina olleet tiedossa, on niihin liittynyt enemmän tai vähemmän haikeutta ja hämmennystä, kuinka muut jäävät omaan arkeensa ja minä jälleen lähden – jonnekin – omaani etsien.
Vuosi sitten eron hetkellä sain yhdeltä työkaverilta kauniin kiitoksen, kuvissa olevan pionin. Enää nämä kuvat eivät herätä haikeutta, sillä ensi syksynä yllättäen kohtaamme hänen kanssaan uusissa seikkailuissa töiden ohessa.
Onkin aika uskomatonta, kun nyt jo tiedän niin työpaikkani kuin yhdenlaisen projektin syksyllä alkavan. Onpa jotain mitä odottaa kesän jälkeen! 🙂
Joko sinä haaveilet aurinkoisista ja huolettomista kesäpäivistä?
Tämän viikon Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteen teemana on toukokuu. Sinne klikkaamalla näet, mitä muut ovat postailleet kuluvan kuukauden tiimoilta.