Kukka

Kolmen viikon sairastaminen oli elämää kuplassa, minne arki ei ruuanlaittoineen, siivouksineen yms. ylttänyt. Päivät vain jotenkin lipuivat ohi sohvalta käsin, ja kupla kasvoi suuremmaksi ja suuremmaksi sitä mukaan, mitä kauemmin kotona lepäilin.

maaritse_makrotex_kukka_aurinkopullo

Viimein kuin arki koitti, tuntui kuin olisin nukkunut satavuotta kestänyttä ruususen unta, sillä sairasloman aikana talvi oli muuttunut kesäksi ja kotini täysin kaaokseksi. Oli ihan hirveä paluu arkeen!

maaritse_makrotex_ruusun_kukka

Mutta niinhän se on, että kaikki menee ohi ajallaan. Niin teki tämänkin kertainen kuume, poskiontelotulehdus kuin lääkekuurikin, ja töihin palasin noin viikko sitten. Mieli on kyllä vieläkin vähän jossain tyynyn mutkassa, mutta pitkästä pitempien päivien ansiosta työt alkavat olla suhteellisen hyvin ajan tasalla. Suvivirren voin siis kohta ihan hyvillä mielin laulaa.

maaritse_makrotex_kukka_keltainen

Onkin aika toivottaa onnea kaikille valmistuville, kouluvuottaan päättäville ja työvuodesta selvinneille! Olemme jokainen ruusumme ja kesälomamme ansainneet. 💛

maaritse_makrotex_kukka_ruusu


Pieni Lintu -blogin tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa on teemana kukka.

Toukokuu

Opettajana toukokuu on todella kiireistä, mutta myös ihanan odottavaa aikaa: loppukiri täyttyy aina niin lasten kuin aikuisten huokauksista jäljellä olevasta työmäärästä, mutta myös kesälomasta haaveilusta.

maaritse_makrotex_toukokuu_pionin_puolikas

Nyt onkin paras hetki haaveilla, kun kaikki on vielä edessä. Lomahan sitten itsessään joko vahvistaa tai murskaa haaveemme, että oliko lämmintä vai sateista, pysyttiinkö terveinä vai sairastettiinko jne. Mutta vielä ei siis tarvi olla realistinen, vaan voi mielessään uppoutua aurinkoisiin päiviin sydämensä kyllyydestä!

Meneillään oleva toukokuu on erityinen siksikin, että viime syksynä sain ensimmäisen virkani. Siksi aikaisemmin en välttämättä tässä vaiheessa vuotta tiennyt, onko minulla töitä kesän jälkeen.

maaritse_makrotex_toukokuu_pionin_kukka

Mutta nyt viran myötä tuota epävarmuutta ei enää ole eikä siten työpaikkojen saati työkavereiden taakse jättämistä: vaikka ne ovat aina olleet tiedossa, on niihin liittynyt enemmän tai vähemmän haikeutta ja hämmennystä, kuinka muut jäävät omaan arkeensa ja minä jälleen lähden – jonnekin – omaani etsien.

maaritse_makrotex_toukokuu_suuri_pionin_kukka

Vuosi sitten eron hetkellä sain yhdeltä työkaverilta kauniin kiitoksen, kuvissa olevan pionin. Enää nämä kuvat eivät herätä haikeutta, sillä ensi syksynä yllättäen kohtaamme hänen kanssaan uusissa seikkailuissa töiden ohessa.

maaritse_makrotex_pioni_toukokuu

Onkin aika uskomatonta, kun nyt jo tiedän niin työpaikkani kuin yhdenlaisen projektin syksyllä alkavan. Onpa jotain mitä odottaa kesän jälkeen! 🙂

 

Joko sinä haaveilet aurinkoisista ja huolettomista kesäpäivistä?


Tämän viikon Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteen teemana on toukokuu. Sinne klikkaamalla näet, mitä muut ovat postailleet kuluvan kuukauden tiimoilta. 

Keltainen

Nyt en jaksanut olla positiivinen enkä iloinen, vaikka tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteen teema onkin piristivä keltainen. Vappukaan ei nyt auta, olen ihan mökönä, flunssan nujertama.

Mieli ei nouse, vaikka kuinka yritän ajatella tämän olevan ohi menevää. Niitäkin sairauksia minulla on, jotka eivät enää parane, eivät ohi mene, mutta silti. Että kärsimys ei ketään jalommaksi jalosta. Ei, tällä hetkellä tuntuu ihan päinvastaiselta.

maaritse_makrotex_keltainen_lilja

Vaikka tiedän, että tämä menee ohi ajallaan, kiukuttaa, kun olin niin hyvin ennakoinut ompeluita ja kevätsiivouksia, niin nyt kaikki, töitä myöten seisoo. Ahdistuksissani kävin jälleen – kun en muuta voinut – valokuvatiedostojani läpi, jottei vappuloma ihan pelastusarmeijalle menisi.

Sieltäpä nämä liljan kuvat löytyivät. Ne on otettu monta vuotta sitten pokkarillani kesäsateen jälkeen. Katsokaa tuota taivasta! Se toi minulle ainakin hetken helpotuksen, mielikuvan, miltä kesätuuli ja aurinko tuntuikaan iholla ja hiuksissa…

maaritse_makrotex_keltainen_liljat

Että kun vielä jaksaa, jaksaa, tehdä kaikki kuperkeikat eteen ja taaksepäin, niin on edessä kesäloman huolettomia päiviä, jolloin kurkku ei ole kipeä eikä tarvitse miettiä kodin sotkuja eikä kiireisten työpäivien aikatauluja. Voimia muidenkin arkeen! 💛

maaritse_makrotex_keltainen_liljan_teralehdet


Pieni Lintu -blogista löytyvät linkit blogeihin, joista löydät lisää keltaisia postauksia. Pitääpä itsekin käydä kurkkaamassa, löytyisikö niistä simaa ja serpentiinejä, jonkinlaista vappuiloa, kun sitä ei nyt omasta takaa ole… 

Ihme

Tämän viikon Pieni Lintu -blogin Makrotex-valokuvaasteen teemana on ihme, mitä pitikin hetki ihmetellä. Mieleeni ei ensin tullut muuta kuin aamukahvi, mikä saa minunkin silmät heti aamusta tuikkimaan. 😉

Itseasiassa yritinkin tiedostoistani kahvikupin kuvaa löytää, kunnes muistin nämä auringonlaskukuvat. Ne on otettu elokuussa 2016 ja yksi niistä on useamman kerran täällä vilahtanutkin, mutta en maltanut olla postaamatta näistä vielä kerran.

Vanhat kuvani ovat siis otettu mökkirannassa pari vuotta sitten, kun olin aloittelemassa valokuvausharrastustani. Tuo ensimmäinen kesä kameran kanssa sai minut tekemään – niin silloin kuin yhä vieläkin – asioita, joita en ollut aikaisemmin tehnyt: moni itsestäänselvyys ei ollutkaan enää niin selvää, vaan uutta ja ihmeellistä.

maaritse_makrotex_ihme_rantakivet_ja_auringonlasku.jpg

Tuona iltana meri oli paennut mökin edustalta, mikä paljasti poukaman suulla olevan kiviröykkiön kokonaan. Se oli tapahtunut monta kertaa aikaisemminkin, mutta nyt ensimmäisen kerran kävelin kivien luo katsomaan, miltä auringonlasku näyttää niiden vasemmalla puolen, minne mökiltä ei suoraan voi nähdä.

maaritse_makrotex_ihme_sunset

Yllätyin, kuinka korkeita kivet olivatkaan. Ensin yritin kurkkia niiden yli nähdäkseni auringonlaskun. Mutta se otti hartioihin, niin lepäsin hetken nojaamalla yhteen kiveen. Kivi oli sileä ja auringon lämpöä täynnä, joten painoin toisen posken sitä vasten, suljin silmäni ja huokaisin syvään kerran jos toisenkin.

auringonlasku

Siitä, kun maltoin jälleen katseeni nostaa, huomasin, että auringonlaskua mielenkiintoisempi olikin kiven pinta, mihin nojasin.

maaritse_ihme_rantakivi

Kova kivi oli pinnastaan meren pehmentämä, pieniä uria täynnä. Aallot olivat kuluttaneet kiven päälle matalan kuopan, jossa oli pieni lammikko. Sen reunalta oli jopa erotettavissa pienen pieniä hippusia, mitkä olivat kivestä veden voimasta irronneet.

maaritse_ihme_rantakivet

Siinä hetki menikin täysin lumoutuneena. Taika kuitenkin raukesi kääntäessäni katseeni sivulle, poispäin laskevasta auringosta, sillä silloin huomasin tuulen kovenevan ja meren tummuvan. Siitä tiesin, että nyt olisi mentävä, jos kuivin jaloin ajattelin vielä rantaan samaa reittiä palata…

Että sen pituinen se. 🙂 Mutta tosiaan, kameran – ja varmaan myös iän – myötä maailma  on kaiken kaikkiaan muuttunut niin kovin ihmeelliseksi ja kauniiksi. Erityisesti kesäaika on taianomaista aikaa ja sehän on taas ihan kohta täällä! ♥

Neljä

Ilmeisesti jo pari vuotta on ollut meneillään villitys kutoa laatikollinen sukkia. Koska minulta usein menevät nämä villitykset ohi, en ollut tästäkään kuullut kuin vasta viime viikolla. En, vaikka omanlaisen sukkalaatikkoprojektini olen vuoden vaihteessa aloittanutkin.

maaritse_makrotex_nro4_saapassukka

Eli siinä missä toiset kutovat valitsemansa laatikon vuoden aikana sukkia täyteen, minä olen päättänyt puolestaan kutoa yhden laatikollisen lankoja sukiksi. Urakakseni otin säilytyslaatikon, johon olen kerännyt kaikki Novitan Nalle-lankani ja muita jokseenkin saman paksuisia lankoja.

maaritse_makrotex_nro4_nallelanka

maaritse_makrotex_nro4_lankalaatikko

Syy sukkien urakointiin on kyllästymiseni lankojen ja kankaiden hamstraamiseen: kässäilytavaroitani on joka paikassa, joten kotimme on kuin yhtä suurta työhuonettani.  Kasat siellä sun tällä ärsyttävät, joten jo viime vuonna aloitin varastoni vimmatun tuhoamisen ja päätin ostolakosta. Se ei ole kuitenkaan täysin pitänyt, joten työtä vielä riittää. Tavoitteeni on, että varastoni mahtuisi vielä joskus siististi yhteen kaappiin.

maaritse_makrotex_nro4_villasukkat_nallelanka

Sukkia on nyt valmiina neljät parit, viidennet tulollaan. Ne ovat ihan tavallisia varresta terään kudottuja saapassukkia, koska niitä on helppo kutoa kierros silloin sun tällöin, ohi mennen, ilman sen kummemmin ajattelematta, että missä kohdin olin menossa. Eikä koolla eikä näölläkään ei ole niin väliä eli tulee sen kokosia ja näköisiä, kun sattuu tulemaan.

maaritse_makrotex_nro4_villasukkien_varret_nallelanka

Loppuvuodesta näkee keiden jalkaan nämä ja vielä tulevat sopivatkaan. 🙂


Tämä villasukkapostaus liittyy MakroTex-valokuvahaasteeseen, minkä teemana tällä viikolla on nro 4. Tarkemmat tiedot haasteesta ja mukaan tulemisesta löytyvät Pieni Lintu -blogista.  Sieltä löytyvät myös muiden neloset, joten sinne siis. Hei, hei!