Vuosi sitten innostuin Make Nine- sekä Nonnu Neulojan sukkalaatikko-haasteesta. Vuoden mittaan tuli otettua osaa myös Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogien järjestämään Kässähamsterihaasteeseen sekä ompelukerhoni erilaisiin tempauksiin.
Kaikki haasteet olivat mieluisia, sellaisia, jotka sopivasti haastavat opettelemaan uutta ja niiden avulla tehtyjen käsitöiden määrä kasvoi huimasti edeltävistä vuosista. Ennen kaikkea tekemisen kautta viime vuonna sainkin varmuutta ja rohkeutta kokeilla uutta.
Esimerkiksi sukkalaatikkohaasteen avulla opettelin vihdoin ja viimein neulomaan sukat varpaista varteen: yritin sitä ensin itsekseni netin ohjeilla, mutta Leymus-ohje ns. räjäytti potin. Sitä varioimalla neuloin muutamat muutkin istuvat sukat sekä havahduin siihen, että sielultani suosin simppeleitä perussukkia: vaikka kauniita pitsi- ja kirjoneulesukkamalleja on maailma pullollaan, perussukat ilman mitään krumeluureja miellyttävät eniten niin jalkojani kuin mieltäni. Siltä nyt ainakin tällä hetkellä tuntuu.
Varpaista varteen neulottujen Leymus-sukkien lisäksi ihastuin tähän Tiina Kuun varresta varpaisiin neulottavaan malliin, mutta näistäkin jätin varren kirjoneuleen pois. Malli on Autioituu rannan talot Tuhansien villasukkien maa -kirjasta ja lankana Louhittaren luolan Väinämöinen. Neuloin sukat looppaamalla 2 mm kaapeleilla.
Ihan en sukkalaatikkohaastetta selättänyt, sillä sain viime vuoden aikana valmiiksi yhdeksän paria 12:sta sijaan. Samoin kävi Make Nine -haasteenkin kanssa, mikä jäi puolestaan kahta vajaaksi. Lisäksi tavoitteeni oli vähentää kässätavaroiden ostamista ja vähentää varastojani, mutta sekään ei onnistunut, koska yllättäen viime vuoden alussa paikkakuntamme ainut kangaskauppa lopetti toimintansa. Vuoden mittaan on siis pitänyt ostaa varalta kaikenlaista varastoon. Siihen onneksi on tulossa muutos, koska tänä vuonna ainakin ompelutarvikkeita on jälleen saatavilla. Eli enää ei tarvitse hamstrata kerralla kymmenittäin mustia ompelulankarullia… 😀
Vaikka en viime vuoden suunnitelluissa haasteissa onnistunut, silti en voi ajatella vuoden aloittamista niitä ilmankaan. Ne kuitenkin motivoivat ja niiden yhteisöllisyys insipiroi, mutta nyt mietin tarkemmin tarpeeni. Esimerkiksi villasukille ei ole viime vuoden tikuttelujen vuoksi tarvetta, joten uuteen sukkalaatikkohaasteeseen en nyt lähde mukaan.
Make Nine -haaste on kuitenkin yhä ajankohtainen ja siihen voi yhdistää niin neulomista kuin ompelua. Suunnittelussa otin huomioon niin tarpeet (ks. kotiompelijan vaatekaappi) kuin kokeilunhaluisena jotain pitempiaikaisia haaveita. Lisäksi lähes kaikkiin ruutuihin tarvikkeet ovat jo valmiina, joten varaston pitäisi tyhjentyä tänä vuonna aikaisempaa paremmin. Sen toiveen toteutumisen tueksi lisäsin myös oikeaan sivupalkkiin kirjauspaikat lankojen ja kankaiden kulutukselle. Jospa kirjanpito, asian konkretisoiminen, auttaisi.
Koska onnistuin viime vuonna tekemään yli 60 ompelusta ja suurehkon läjän neuleita, suunnittelin samantien kollaasit talven, kevään ja kesän varralle. Koin suunnittelun helpommaksi tällä tavoin, koska mielessäni oli melko kirkkaana eri vuodenaikojen vaatepuutteet.
Talven osalta olen ollut ahkerana (koska uusi ompelukone 😉 ), sillä siitä on valmiina viisi ruutua. Vain neuleet ja tekoturkisasusteet puuttuvat. Seuraavat postaukset – kunhan valo riittää kuvaamiseen – sisältävät siis ylärivin merinovillaisen kerraston PuuhakasPajan Aino-kaavalla (tuli tosi kiva!) ja joustamattomasta viskoosista ruusuinen Roscoe-pusero sekä alarivin jämäompeluna/vanhasta uutta-tyyliin mustavalkoraidallinen tunika (tästä tuli superhieno 🙂 ) ja lapaset.
Kevään ruudukosta tuli kivan harmonisen näköinen, ehkä vähän iloton, mutta toisiinsa sopivia värejä kuitenkin. Kankaista puolet ovat joustamattomia ja toinen puoli joustavia. Luulen, että työläin tulee olemaan ensimmäisen ruudun takki, mutta yritettävä on, sillä materiaalit ovat olleet ostettuna muistaakseni jo pari vuotta. Huh. Helpoin surautus puolestaan on alarivin keskellä, Vimman Rikkaruoho-trikoo, jota en ole raaskinut leikata. Nyt siitä on tarkoitus tehdä pusero arkikäyttöön, sillä siinä on sopivat värit useamman neuletakin kanssa.
Erityisesti kesävaatteiden ompelu on jäänyt minulla vähemmälle, koska en ole ymmärtänyt ikinä varautua hyvissä ajoissa eikä kesällä enää huvita istua koneen ääressä. Näistä ruuduista olen siis haaveillut pitkään ja ne ovat pääsääntöisesti joustavia, kahdessa jopa Poniletti-lycraa. Niistä toinen taitaa olla tämän yhdeksikön kunnianhimoisin tavoite: ajattelin aloittaa rintaliivien ompeluharjoitukset Make Bran Ulla Sport -rintaliiveillä. Helpoin uskoakseni on puolestaan pinkin perusneuletakin neulominen.
Myös syksyä varten olen mielessä hahmoitellut suunnitelmia, mutta sinne on vielä niin pitkä aika, että mieli ehtii muuttua vielä monet kerrat. Siinä vaiheessa on muutenkin hyvä tehdä inventaario, mitä tarvin vai tarvinko mitään. Eikä tarkoitukseni ole näihin jo olemassa oleviin kollaaseihinkaan hirttäytyä, mutta onpa jokin suunnitelma olemassa, sillä ilman niitä yleensä minulta jää kaikki haaveilun tasolle. 🙂
Aiotko sinä haastaa itsesi käsitöiden tai jonkun muun suhteen uuden vuoden kunniaksi?