Myöhäinen isänpäivälahja

Kudoin isälleni isänpäivälahjaksi samanlaisen Oslo-pipon kuin itselleni lähes kuukausi sitten. Isänkin pipo valmistui kyllä ajoissa, mutta flunssani takia se on jäänyt vielä antamatta. Isälleni kudoin siis mustan ja itselleni harmaan

MaarItse - neulontablogi

Sen jälkeen, kun omastani postasin, olen saanut monta kyselyä vähän siellä sun täällä, mistä ohje ja mikä lanka, joten tässäpä ne vielä kerran. 

  • Käyttämäni lanka oli ohjeen mukainen Filcolina Arwetta Classic (omani ostin Lankamaailmasta, mutta sitä näyttää olevan muuallakin myynnissä). Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus, mutta voin suositella lämpimästi: jälki on niin tasaista kuin pipo olisi koneella kudottu! 
  • Käyttämiäni lanka oli fingering-vahvuista ja sitä kudottiin kaksinkerroin. Molempiin, niin omaan naisten kuin isäni miesten kokoiseen, tuli sitä varata kolme kerää eli 150 grammaa.
  • Puikkosuosituksena ohjeessa ovat 3,5 mm puikot, mutta löysän käsialani vuoksi minä kudoin ½ numeroa pienemmillä eli 3 mm puikoilla. Niin sain aikaiseksi ohjeen mukaisen neuletiheyden.
MaarItse - neulontablogi
  • Pipo itsessään on vain pitkää tuubin kutomista välillä kutomissuuntaa vaihtaen ja päälaella kaventaen.
  • Viimeistelyt eivät hirveitä vaadi:  tuubin alaosa käännetään lähes koko pituudeltaan kaksinkerroin ja ommellaan kiinni. 
  • Käännetty, kaksinkertainen alaosa puolestaan käännetään kohti päälakea, ja tadaa – pipo on valmis! Muutoin pipo on siis yksinkertainen, mutta korvia suojaa kolminkertainen neulos.
Oslo-pipo lahjaksi miehelle.

Isäni on toivonut tällaista hyvin korvia suojaavaa pipoa jo vuosia, mutta silti jännittää, että kelpaako ja sopiikohan tämä. Ehkä vähänä pienesti toivon, ettei kelpaisi, niin saisin tämän itselleni: harmaa, pienempi koko istuu minulle tätä paremmin, muttei huono tämäkään. 🙂 

Oslo-pipo

Kun muutkin, niin minäkin. 🙂

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Kudoin siis Oslo-pipon (mikä löytyy Ravelrystä täältä, klik). Siitäkin huolimatta, että Uunimies pyysi tämän mallin nähtyään, että ethän tee tuollaista. Pipo ei mieheni silmiä hivellyt, ja siksi sain tuollaisen toiveen, vaikka yleensä hän tukee harrastuksiani, erityisesti käsitöiden tekemistä, kaikin tavoin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Maaritse - käsityöblogi

Toive oli siis äärimmäisen harvinainen, itseasiassa vasta toinen meidän 25-vuotisen yhteiselon aikana. Mutta minä olin jo niin tähän malliin hullaantunut ja langat (Filcolana Arwetta Classic) ostanut, ettei siinä enää mahtanut mitään.

Nyt pipo on valmis, ja Uunimiehen mielikin muuttui. Eikä suotta, sillä tämä on aivan ihana: ymmärrän täysin, miksi tästä on tullut talven must have -pipo!

Harmaa kudottu Oslo-pipo Arwetta Classic -langasta.

Harmaa kudottu Oslo-pipo Arwetta Classic -langasta.

Saa nähdä, mitä hän sanoo turbaanipiposta, mikä on siis se toinen asia, mitä hän on toivonut, etten ikinä tekisi. Kevättä varten olin kuitenkin jo kaavan valmiiksi tulostanut, ennen kun toive esitettiin… 🙈


Toinen kutomani Oslo-pipo löytyy täältä:  Myöhäinen isänpäivälahja

Elämä ei ole mustavalkoista

Ihan ensimmäisenä pyydän anteeksi sähköpostitse minua seuraavilta, kun sohlasin, vahingossa julkaisin postausluonnoksen. En tiedä, miten sen tein, sillä se ei onnistu yhdellä klikkauksella: puhelin lipesi kädestä kesken kirjoittamisen ja varmennuksesta huolimatta se lähti jakoon ennen aikojaan.

Poistin luonnoksen heti blogistani enkä asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes tänä aamuna mieheni, Unelmien Uunimies, luki sähköpostejaan ja ihmetteli, kuinka huonon postauksen olin tehnyt: huonoa suomen kieltä eikä kuvan kuvaa (kyllä, hän on ensisijaisesti blogini lukija, mutta tarpeen mukaan toimii myös oikolukijana ja elävänä kamerajalustana ♥ ). Silloin vasta tajusin, että vaikka poistin raakileen blogistani, se ei luonnollisestikaan poistunut teidän sähköposteista.

Musta Peura-tunika Suuri Käsityölehdestä (9/18).

Aluksi mokani hieman nolotti, mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Eihän siinä ollut kuin listattuna ajatuksia, mitä yhden mekon tekemiseen liittyi. Käsitöitä tehdessähän mieli tekee monen monta mutkaa, koska se on aikaa omille ajatuksille ja tunteille tulla käsitellyksi, saati sitten pohdinnat materiaalien ja mallien suhteen jne.

Kaikista noista ajatuksista postauksiini yleensä päätyy kuitenkin vain murto-osa, koska en osaa vielä tiivistää kovin hyvin. Lisäksi haluaisin pitää postaukset melko lyhyenä ja siten luettavampana. Joskus siinä onnistun, joskus en (nyt varmaan jo huomasit, ettei tämä ole sellainen kerta… 😀 ).

Maaritse

Vaikka nolottikin, niin en kuitenkaan kokonaista postausta halunnut tehdä vain pyytäkseeni anteeksi. En kuitenkaan voinut tehdä karannutta mekkoluonnostakaan loppuun, koska tarvin tuon edellä mainitun elävän kamerajalustan sen viimeistelyyn eikä aikataulut sopineet tänään yksiin. Omillaan piti siis pärjätä, joten päätin ottaa kuvat viimeisistä ompeluksistani sekä vihdoin ja viimein Poniletti-mekostani, kuten olen joskus vuoden vaihteessa luvannut. Samalla otin uusia, parempia kuvia myös steekatusta villatakistani, koska aikaisemmat ovat harmittavan huonoja.

maaritse_kasityoblogi

Alunperin en siis ajatellut postata näistä tunikoista, mutta toisaalta nämä on niin mutkatonta arkityyliäni, mustaa ja valkoista harmaalla höystettynä, että miksipä ei. Olenhan moneen otteeseen todennnutkin, että tarvitsen yksivärisiä yläosia, sellaisia, mitä olisi helppo yhdistellä jo olemassa oleviin vaatteisiin ja mahtuisi sujuvasti villatakin alle. Nyt niitä on siis kaksin kappalein, talviväritykseni mukaisesti musta ja valkoinen, mikä kylläkin vaikuttaa niin kirkkaalta tähän vuoden aikaan, että sen käyttö taitaa odottaa kevätaurinkoa. Musta puolestaan tuntui heti omalta, ja onkin ollut päällä jo moneen otteeseen.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Tunikat tein aikaisemmin testatulla Suuri Käsityö -lehden Peura-kaavalla (9/2018), missä on juuri sopivan kapeat hihat villatakin alle. Se on siis perusedellytys yläosille, sillä tykkään erityisesti talvisin kerrospukeutua.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Viime talvena yksi pidetyin villatakkini oli tämä harmaa, jäkälän värinen. Se oli ensimmäinen aukileikkaamani, steekattu. Muokkasin sen Mountain High -neuleesta ja se onnistui yli odotusten.

maaritse_steekattu_villatakki

Kovasta pidosta huolimatta villatakki on myös pysynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka on kudottu Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jota moni on moittinut aikaisempaa huonommaksi laadultaan. Eli tämä harmaa on kestänyt ainakin minun käytössäni enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen karheaa (tosin muutama muu väri on nyppääntynyt nopeasti, ja mustaa seiskaveikkaa en voi edes kutoa, koska se yskittää ja kutisee silmiä).

Harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta.

Ensin luulin, että villatakista tuli liian kapea varsinkin näin pitkänä, mutta itseasiassa se on ollut oikein hyvä. Se on lähes yhtä hyvä kuin kahvi, mitä rakastan. Huomasin vasta jälkikäteen, että tuon rakkauden voi bongata näistä kuvistakin… 🙂

Steekkaamalla harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta. Muokattu Mountain High -puserosta.

Villatakin alle sopii erinoimaisesti monet mekkoni, mitkä olen ommellut luottomekkokaavallani, Ottobren Relaxed-taskumekosta muokatulla kaavalla.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Tämä mustavalkoinen Poniletti-mekko on ehdoton suosikkini. Sen värit onkin hieman jo kovasta käytöstä kuluneet, mutta onhan se siltikin aivan ihana.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Että tällaista tällä kertaa – kiitos ja anteeksi! 😀 Mukavaa viikonloppua!

Päähänpistoinen pipo

Kuluneella viikolla sain päähäni kutoa talvipipon, vaikka paljon muuta ajankohtaisempaa puuttuisi vaatekaapistani: ensin yritin vastustella, hetken itselleni selitellä, ettei tämä ole nyt tarpeellisin asia, mutta ihan kuin varkain kädet tarttui puikkoihin.

Pompom-pipoja

Pipon kutomiseen ei hirmuisen kauaa mennyt, koska lanka oli kohtuullisen paksua. Myös malli oli entuudestaan tuttu Veera Välimäen Looking Ahead -pipo: samanlaisia pipoja olen aikaisemmin kutonut jo kaksi, sillä tykkään kovasti tästä mallista, korkeasta resorista ja päälaen neljästä kavennussaumasta.

maaritse_neulontablogi_kudottu_pipo

Tumman harmaa lanka on Gjestal Garnin 100 % Merinovillaa ja tupsu puolestaan Rosala-neuleestani jäänyttä Lystig Yarnsia. Ihana yhdistelmä, tykkään!

Merinovillainen Looking Ahead -pipo.

Rykäisin siihen samaan syssyyn myös peruskaulurin pipon kaveriksi. Tämäkin on lempparini, hyvin takin alle sujahtava. Erityisesti tykkään napituksesta eli siitä, ettei kauluria tarvitse vetää pään yli niin, että tukka menee sekaisin tai sähköistyy. Kauluri kudotaan poikittain lyhennetyin kierroksin. Ohje siihen löytyy ilmaiseksi täältä, Dropsin sivuilta, klik.

Kudottu kauluri merinovillasta Dropsin ilmaisohjeella.

Tällaisissa päähänpistoissa on se etu, että olen – ainakin osittain – ajoissa talven suhteen. Ennakoinnin sijaan pipon tekeminen taisi kuitenkin olla itsepetosta parhaimmillaan: nyt en saa ajoissa valmiiksi vaikeaksi kokemaani syystakkia, minkä tekemistä tällä siis välttelin. Kas, kun en alkanut siivoamaan… 😀


Aiemmat pipot löytyvät täältä:

Heinäkuun keskeneräiset

Craft Candidate -blogissa on Keskeneräisten keskiviikko -postaussarja, missä Teresa esittelee niin omia kuin muiden keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta löydät täältä, klik!


Tällä kertaan postaan vain heinäkuussa aloitetuista lankakässäilyistäni, sillä ompelutyöt näyttävät valmistuvan ja vaihtuvan niin tiuhaan, ettei niitä kannata erikseen mainita. Ei ainakaan nyt, kun teen helppoja arkivaatteita töitä varten.

maaritse_kukkia_betonilla

Kesäkuun lopulla löysin puuvillalankavarastoni, joista päätin virkata ainakin toilettipussukan, koska olen tässä jo jonkun aikaa kuljettanut niin meikkini kuin shampoot yms. minigrippusseissa. Entiset ovat siis menneet rikki enkä ole suostunut ostamaan uusia, koska kaappini ovat täynnä sopivaa materiaalia niiden tekoon. Mutta se tekeminen on vaan jäänyt ja jäänyt…

kirjovirkkaus_maaritse

Nyt vihdoin ensimmäinen aloitettu. Tämä on siis kuviovirkattu kiinteillä silmukoilla, joten työ etenee melko hitaasti, mutta jälki on mukavan siistiä ja tiivistä. Kuvio on Molla Millssin suunnitelma, ja Pinterestistä bongattu, sillä eihän minulla ollut – kuten ei yleensäkään – mökillä mukana kolmea Virkkuriani, kun ajatus tällaisesta tuli.

maaritse_kirjovirkkaus

maaritse_keskeneneraisten_keskiviikko

Puikoilla puolestaan on ylhäältä-alas kudottava Kirrmaerin Icefields-neuletakki. Alunperin tästä Opus-langasta piti tulla Neulistin Dre. Tuosta mallista hehkutin Neulefestareiden jälkeen, että se oli minulle kuin match made in heaven. Muutin kuitenkin mieleni, koska tarvitsen elokuun alussa oleviin merenrantahäihin kapeamman ja lyhyemmän neuleen. Dreen ehdin kutomaan myöhemminkin.

maaritse_aloitettu_icefields

So far, so good… Helteiden takia takki on edennyt kuitenkin vasta yläosan verran. Nyt pitäisi erottaa hihat vartalosta ja kutoa vauhdilla, että tämä ehtii häitä varten.

maaritse_itsetehty_silmukkamerkki

Onneksi ohje on selkeä. Lisäksi luotan siihen, että Kirrmaierin mitoitus sopii minulle yhtä hyvin kuin aikaisempi hänen ohjeella tehty Mountain High. Ilmeisesti helteetkin kohta loppuvat, joten nyt vain pitää tikutella mennemään, että ehdin saada tämän ajoissa valmiiksi. Heh, mekkoa en noita juhlia varten tosin ole vielä aloittanutkaan, että pitäisikö ensin keskittyä siihen.