Poolopusero nro 19

Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä toimituspäällikkö Leeni Hoimela kuvasi neuleiden suunnittelua muun muassa niin, että ikinä ei tiedä, kuinka käy, ja se juuri kiehtoo. Olen täysin samaa mieltä. Tosin itse en suunnittele neuleita, mutta tuo on juuri se juttu, mikä koukuttaa neulomaan toistuvasti sen yhden kerroksen lisää: jotta näkisin, onnistunko vai enkö, miltä neulepinta näyttää ja tuntuu, riittääkö lanka ja niin edelleen.

maaritse_mohairneule_arwetta_ja_tilia_langoista

Harvoin neulon kuitenkaan täysin ohjeiden mukaan. Myönnän, että kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan suunniteltuja, vaan tulevat usein vahingon kautta. Pienen vahingon vuoksi muuttui käsissäni myös tämä Leenin suunnittelema poolopusero. Ohje siihen löytyy tuosta jo aikaisemmin mainitsemastani elokuun lehdestä, pusero mallinumerolla 19.

maaritse_neulontablogi_mohairneule

Lankavarastostani löytyi tähän kylmän kirkasta keltaista, Filcolanan Arwettaa ja Tiliaa värissä Limelight, joilla tiesin pääseväni ohjeen tiheyteen aikaisempien Oslo-pipojeni vuoksi (mitkä löytyvät täältä, täältä ja täältä).

maaritse_neulepuseron_resorit_silmukat_kiertaen

Aloitin M2-koon mukaan, millä sain aikaiseksi hyvin istuvan yläosan, sillä raglansaumat osuvat juuri oikeaan kohtaan.

maaritse_poolopusero_neuloen

Raglanit jatkuvat kauniisti pitkästä kauluksesta, minkä neulominen oli alkuun tuskastuttavan hidasta. Se ei siis alkuun tuntunut etenevän millään, koska käännöksen verran piti neuloa kiertäen myös nurjat oikeiden silmukoiden lisäksi, jotta se olisi saman näköinen niin suorana kuin käännettynä.

maaritse_mohairneule_poolopuseron_raglansaumat

Jostain syystä tuossa aloitusvaiheessa, kun piti neuloa kaikki kiertäen, minulta jäi usein paksumpi merinolanka, Arwetta, ottamatta puikolle ohuen silkkimoharin, Tilian, mukana. Virkkuukoukun kanssa kaulusta sitten paikkailin eli nostelin Arwettaa kuin pudonneita silmukoita, minkä vuoksi kauluksesta tuli hieman epätasainen eikä se silottunut oikein edes viimeistelypesussa: se on yhtä ihanan ryppyinen kuin omistajansa. 😀

maaritse_neulottu_poolopusero

Olin niin tyytyväinen yläosan istuvuuteen, että sovitin puseroa toisen kerran vasta kun helma oli jo melkein valmis. Yllätykseni se oli liian sopiva eikä mielikuvieni mukainen rento mohairneule. Mittanauhan kanssa tajusin, että se olikin kokoa M1, joten väljyyttä oli puolet vähemmän kuin olin ajatellut. Ei siis ihme, että pusero tuntui liian istuvalta.

maaritse_mohairneuleen_helman_koristeraidat

Syyksi huomasin tiheyteni, mikä olikin ollut suurempi kuin puseron ohjeessa eli  olin muistanut Oslo-pipojen tiheyden väärin. Pusero ei ollut kuitenkaan peltiä enkä halunnut menettää hyvin istuvaa yläosaa, joten neuloin helman uudelleen: purin sen lähes alkuunsa ja neuloin uudestaan tehden lisäyksiä tasaisesti helmaa kohti. Lisäsin rentoutta malliin vielä lisää lisäämällä pituuteen noin 13 senttiä, mitä varten jouduin tilaamaan lankaakin hieman lisää. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului noin seitsemän kerää kutakin.

maaritse_top_down_mohairsweater

Lisätilaus ja purkaminen kuitenkin kannatti, koska muutoin neule olisi mennyt hukkaan: tiedän nykyisin aika nopeasti, mitä pidän ja mitä en. Siksi jätin myös helman taskut pois, koska en uskonut niiden toimivan tässä pitemmässä mitassani, vaikka yhdenlainen taskufriikki olenkin.

maaritse_syksyinen_laituri

maaritse_laiturin_kettingit

Tästä tuli kyllä kiva! Mietinkin, kuinka neuloessa sitä sietää huomattavasti enemmän epävarmuutta ja purkamista kuin ommellessa. Esimerkiksi inhoan ratkomista, mutta neuloessa purkaminen kuuluu ikään kuin tähän juttuun, että veivataan edes takaisin, kunnes lopputulos on halutunlainen. Ommellessa puolestaan hyväksyn usein vaatteen, mikä on jotain sinne päin, ja ratkominen pakon edessä aiheuttaa tunnemyrskyn vihasta aina ahdistukseen. Voi, kuinka usein olenkaan miettinyt ompelukoneen ja kankaiden myyntiä… 😉

maaritse_mohairneule

Ehkä nämä asenne-erot liittyvät materiaalien eroihin, sillä neuloessa voi purkaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta kankaan voi hetkessä menettää esimerkiksi leikkaamalla väärin. Vai liittyisikö siihen, että olen neulojana taitavampi kuin ompelijana: usein tiedän, kuinka neuleen voi korjata, mutta ompelukoneen edessä istuin sormi suussa…

Kuinka sujuvasti sinulta sujuvat erilaiset käsityöt?


Edit. Instagramin syöväreistä löysin tänään 30.9. tälle puserolle nimenkin, Sahra Sweater, minkä ohje näyttäisi tulevan myöhemmin myös Ravelryyn myyntiin, englannin kielisenä tosin.

Jämäkauluri

Minulla on tauti. Tai oikeastaan kaksi: kamala blogijumi ja sitten jokin todellisen elämän virustauti, kuumetta ja kurkku on kipeä. Kuumeisena sain sitten idean alkaa hoitamaan noista toista, blogijumia, kuvaamalla jo alkukesästä neulomaani kauluria, kun se nyt on ajankohtainen: tälläkin hetkellä ulkona sataa välillä vettä ja välillä rakeita.

maaritse_neulontablogi_kauluri

Idea oli huono, sillä tuli vaan hiki ja hankala olo. Blääh, kuvatkaan ei oikein onnistuneet. Tai ainakin siltä väsyneenä tuntui. Mutta hetken huokasin, ja päätin viedä homman loppuun, kun olin aloittanut. Sillä täällä nyt valittelen. 😉

maaritse_kauluri_arwetta

Kaulurissa ei kyllä ole mitään valittamisen aihetta, vaan se on tosi jees. Yhdistin siihen kaksi mallia eli Joji Locatellin 3 Color Cashmere Cowl sekä Hanna Leväniemen Stripes to Keep Me Warm. Molemmat ohjeet löytyvät Ravelystä. Jojin ohje on maksullinen ja Hannan puolestaan ilmainen.

maaritse_oslopipo_ja_kauluri_arwettasta

Yhdistin nämä ohjeet, koska halusin käyttää kauluriin Oslo-pipojen jämät, harmaan ja violetin Arwettan. Ne värit sopivat hyvin Jojin tuubikauluriin, mutta levensin sitä alaosastaan Hannan ohjeen mukaan, jotta se suojaisi myös hartioita.

maaritse_mohair_oslo_pipo_ja_kauluri

Eli aloitin Jojin ohjeella, mutta väärästä päästä ylhäältä – alaspäin. Sillä kuvioneulepinnat ovat kaulurissani nurinkurin. Hieman tuli matkan varrella sävellettyäkin, joten eivät ne ihan samanlaiset ole kuin ohjeessa. Ylhäältä päin aloittamalla sain kuitenkin käytettyä varmuudella kaikki jämät loppuun, kun pystyin neulomaan niin pitkään kuin lankaa riitti.

Harmaa ja violetti olivat siis jämiä, mutta keltaista jäi vielä ylikin. Tilasin sitä itseasiassa lisääkin, kun sain idean keltaisesta poolopuserosta. Että semmoista sitten myöhemmin, kun sain inspiraation elokuun Suuresta Käsityö -lehdestä…

maaritse_kauluri_arweta_langasta

Mutta vielä tästä kaulurista. Se on siis hyvä, kun siitä voi pyöräytellä esille aina sen värin ja struktuurin mikä sopii kunkin päivän fiilikseen ja pipoon/pantaan. Arwettasta tehtynä se on myös ihanan pehmeä ja kevyt, niin ei ahdista eikä purista, mutta on lämmin.

maaritse_jamalanka_kauluri

Tarkalleen tähän meni Arwettaa yhteensä 120 grammaa. Silmukoita alussa oli reippaat 150 ja neuloin 2,5 mm puikoilla. Tuubin korkeus on 45 ja leveys 32 senttiä. Olkapäille tuli korkeutta kymmenen senttiä.

maaritse_3_color_cashmere_cowl_stripes_to_keep_me_warm_arwetta

No, niin. Nyt on hoidettu tätä virtuaalimaailman tautia, seuraavaksi toisen taudin vuoro pyjamapäivän muodossa. 🙂 Mukavaa lauantaita!

Projektina Neulefestarit

Hip Hei! Parhaillaan olen matkalla Jyväskylän Neulefestareille.

maaritse_neuleblogi

Eilen oli siis pakkauspäivä, niin – luonnollisestikin – mieli harhaili ja piti ommella jotain. 😉 Koska reissumekko oli jo hyvissä ajoin ommeltu, ompelin pienen projektipussin, minne sujauttaa kurssilangat.

maaritse_kankaanpainanta_kloriitilla

Pussin päällikankaaksi valitsin onnistuneen kloriittivärjätyn kangaspalan ja vuoriksi puolestaan vähemmän onnistuneen. Nuo mustat kankaat on siis värjätty sumuttelemalla vesi-kloriittiseosta niiden päällä muovisten pitsiliinojen ollessa sabluunoina. Toisessa vaikutustaika on vaan mennyt pahasti yli, joten lopputulos on kovin läikykäs ja kuviot epämääräisempiä.

maaritse_ompelublogi_kankaanpainanta

Pussin tein oman pään mukaan ja siitä tuli niin suuri kuin päällikankaasta sain: se on noin 30 cm * 30 cm, josta pohja on noin 10 cm leveä.

maaritse_projektipussi

Katsotaan nyt, miten tämä käytännössä toimii. Pieni tasku olisi kyllä ollut paikallaan, esim. silmukkamerkeille, että sellainen sitten seuraavaan.

maaritse_silmukkamerkki

maaritse_projektipussi_neuleelle

maaritse_projektipussi_langoille

Näyttää siltä, että festareille mukaani lähtee myös hiekkaranta … 🙂

maaritse_projectbag

maaritse_projectbag_selfpainted_fabrik

maaritse_projektipussi_jyvaskylanneulefestareille

Tämä tulee olemaan kolmas kertani, kun menen Neulefestereille. Erilaiseksi tämän kerran tekee se, että mies on mukana ja siksi reissulle on sovittu hieman muutakin ohjelmaa kuin vain neulomista ja langoista hullaantumista. Osallistun nyt kuitenkin kolmelle kurssille ja jos aikataulut antavat myöten, lauantaina myös LeymusKAL-sukkien yhteiskuvaukseen.

maaritse_leymys_socks

Erilaiseksi festarireissun tekee myös se, että tällä kertaa en ole  tehnyt ostoslistaa etukäteen. Yritänkin olla ostamatta lankoja, koska viime vuoden ostokset ovat vielä kerällä. Jos jotain, niin ostan lisää ChiaoGoon letkeitä pyöröpuikkoja ja festaripinssin muistoksi.

maaritse_projektipussi_neulefestarit2019

Ihanaa festarikesää kaikille, missä ikinä sitä vietättekään!  ♥

Tuhansien villasukkien maa -kirja

Sain kustantajalta arvostelukappaleena Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_kirja
Blogiyhteistyö: Moreeni

 

Kirjassa on 20 sukkamallia, joista lähes kaikissa on kirjoneuletta enemmän tai vähemmän. Kirjoneuleita enemmän minua viehätti kuitenkin sukkien muodot, erityisesti kauniit kantapäät, kuten esimerkiksi nämä Autioituu rannan talot -sukat.

maaritse_autioituu_rannan_talot_ohje

Tämän mallin otinkin ensimmäisenä kokeiluun, mutta jätin pois nuo varren ikkunat sekä jalkaterän kuviot. Niissä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta yritän olla lankalaihiksella eikä jemmoissani ollut niihin sopivia värejä. Muutoinkin tällä hetkellä minulla on jonkinmoinen kuosiähky niin kankaiden kuin neuleiden kuvioiden suhteen, joten halusin mutkattomat villasukat ilman krumeluureja.

Lankana minun yksivärisisssä versioissani on Louhittaren Luolan villiviinin värinen Väinämöinen, mikä on ohut, fingering-vahvuinen lanka (100g  / 400m).

maaritse_autioutuu_rannan_talot_sukkaa

Itse pidän näin ohuesta sukkalangasta, joille lähes kaikki kirjan mallit on suunnitteltu, sillä haluan tehdä istuvia, kenkään sopivia arkisukkia.

maaritse_autioituu_rannan_talot_kanta

Ohuiden lankojen lisäksi muutamat ohjeet on tarkoitettu keskipaksuille ns. sport-vahvuiselle langalle (kuten mm. Novitan Nalle tai Kaupunkilangan Rotvalli), kuten nämä Silmitön talvi – sukat, mitkä ajattelin tehdä seuraavaksi miehelleni.

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_sukkamalli

Kirjan kaikki sukat tehdään looppaamalla eli pyöröpuikolla joko varresta varpaisiin tai varpaista varteen. Ohjeissa on kuitenkin vinkit myös sukkapuikoille.

maaritse_looppaamalla_autioituu_rannan_talot_sukat

Ohjeiden lisäksi kirjassa on tekniikkaosio, mistä löytyy vinkit aina lankavaihtoehdoista silmukoiden luomiseen, lisäyksiin, päättelyyn jne. Kirja ei kuitenkaan pyri olemaan yksityiskohtainen, tyhjentävä sukkatekniikkakirja, mutta antaa vinkit siihen, mistä tarpeen mukaan voi etsiä lisäohjeistusta.

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_tekniikka_sivut

Esimerkiksi kaikille tekniikoille ei vielä ole olemassa vakiintuneita suomenkielisiä termejä, minkä vuoksi lisätiedon, kuten ohjevideoiden etsiminen, on helpompaa englannin kielisten hakusanojen avulla: tekniikoitahan voi opetella kuka tahansa kielestä / kielitaidon tasosta riippumatta videoita katsomalla, mutta ensin pitää luonnollisesti tietää, miten ja mistä niitä Internetistä hakea.

maaritse_palanen_kauneinta_sukka

Itselleni toiset tämän kirjan sukat taitavat olla nämä, Palanen kauneinta -sukat, mutta yksinkertaistaisin näitäkin jättämällä varren kuviot ja helmet pois. Koska se kuosiähky ja lankalaihis. 😉 Mutta tuo kantapää on kerrassaan ihana. ♥

maaritse_kirjoneulesukka

Edellä mainittujen lisäksi ihastuin kovasti myös kirjan kannessakin oleviin geometrisiin Täältä sinne -sukkiin, mutta ne jäävät odottamaan lankavaraston täydentämistä. Ehkä nämä voisivat olla tämän vuoden Neulefestareiden ostoslistalla, sillä siellä on lupa pienesti repsahtaa. 🙂

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_sukkakirja

Kaiken kaikkiaan tämä kirja on minusta hyvin inspiroiva: ohjeet ovat selkeitä sekä sovellettavissa oman maun ja jalan mukaan (kuten minä jo teinkin 🙂 ). Uskon, että kirjasta on iloa pitkäksi aikaa. Erityismainintana, että kuvat ovat todella kauniita.