Marettimo

Viime postauksesta on vierähtänyt tovi lähinnä koronan vuoksi, mihin sairastuin heinäkuun alussa. Toipilasaika vaikuttaakin pitkää pitemmältä vaihtelevineen oireineen. Harmillisinta on väsymys, minkä vuoksi niin käsityöt kuin kaikki muu tekeminen on jäänyt vähälle. Mutta hiljaa hyvä tulee, että ei se nyt muu auta, kun ottaa rauhallisesti.

Ihan tekemättömänä en tokikaan ole ollut. Väsymyksen mukana on vaan tullut sellainen tylsämielisyys, että postausten tekeminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Siten tämän kesätopin lisäksi on muutama muukin vaate valmistunut neuloen ja ommellen, mutta postataan nyt tästä ensin, kun se on _kesä_neule ja sitähän meillä on vielä hetki jäljellä. 🙂

Neule on Caitlin Hunterin suunnitelma Marrettimo, minkä neuloin elämäni ensimmäisen kerran silkkilangasta, Iton Kinusta värissä charcoul. Se on pehmeää ja ohutta, mutta rouhean tuntuista tweed-lankaa, minkä pitäisi silkille ominaisesti tuntua viileältä kuumalla säällä. Silkkilankaa neuloin kahdella säikeellä yhtä aikaa.

Mustat pitsiosuudet neuloin helmassa BC Garinin Bio Shetlandista ja hihoissa Louhittaren Luolan Väinämöisestä värissä noki. Alun perin kaikki pitsiosuudet piti tulla samasta langasta, mutta sekoitin pienet lankakerät keskenään. Minulla kun on tekeillä toinen pusero samaan aikaan, ja sattumoisin noita mustia oli molemmissa projekteissa saman kokoiset kerät jäljellä. Eli neuloin epähuomioissa siltä kerältä, mikä sattui projektipussista ensimmäisenä käteen osumaan… 🙂 Huomasin tämän sekaannukseni vasta myöhemmin, mutta lopputuloksesta eri lankoja ei kylläkään huomaa.

Neule neulottiin helmasta ylöspäin. Uutena asiana, uutena tekniikkana, minulle tässä oli olkapäiden muotoilu lyhennetyin kerroksin. Sinällään lyhennetyt kerrokset eivät olleet se uusia asia, mutta en ollut aikaisemmin niitä hyödyntänyt olkapäillä. Onnistuin niissä kuitenkin hyvin, ja tykkään, että neule on kivan mallinen: se on muutoin neulottu koossa M, mutta hihansuun korkeus ja hihan leveys on kokoa L suurten hartioitteni vuoksi.

Neuleen alla minulla on viskoosipellavasta ommeltu pitkä versio Nova Midi -mekosta (lyhyt versio löytyy täältä, klik), mikä sopii vähän tilaisuuteen kuin tilaisuuteen ja monen neuleen(kin) seuraksi, joiden avulla käyttöä voi venyttää alkusyksyyn. Tai ainakin toivon niin.

Maija

Viime postauksen Knit Love Unite -huivi ei ollut ainoa neule, minkä kuvaamisen deadline paukkuu. Toinen ns. pakkokuvattava neule ennen Neulefestareita on Veera Välimäen Raidat-kirjasta Maija-neule. Kuvauksen syynä on kyseiseen kirjaan liittyvän yhteisneulonnan päättyminen festareille: olisi harmi, että kauan aikaa valmiina ollut työ jäisi kuvaamatta ja sitten #stripeskal2022 -haasteeseen osallistumatta.

Joten tadaa – tässä se on! 😀 Maijan neuloin mustasta Regia Premium Silkistä sekä Lucky Omenin Grey Morning-värisestä merinosukkalangasta ja Louhittaren Luolan jalokiven hohtoisesta Louhitar II:sta.

Kaipaan aina merta. Minusta on ihana istua laiturilla, kuunnella lokkien laulua ja katsella, miten purjeita nostetaan. Aallot voimistuvat ja taas hiljenevät, ja näen, miten meri hengittää. Veden äärellä tunnen rauhan.

– Veera Välimäki, Raidat-neulekirja

Ihastuin kovin Maijaan sisältyvästä uudenlainen merimiespaita -ajatuksesta sekä raikkaasta raidoituksesta. Mutta Maijan uudenlainen rakenne ei ole minulle paras mahdollinen: totuus on, että olen neulonut istuvampiakin puseroita.

Koon valitsin suosituksen mukaisesti reilulla väljyydellä, mutta leveän yläselkäni ja suurten hartioideni vuoksi, sitä ei ole siltikään riittävästi olkapäillä. Siksi paita istuu olkapäiltä just eikä melkein, mutta vetäen kainaloita ja helmaa kurttuun.

Maija neulotaan ylhäältä-alas, mutta sellaisella tavalla, että istuvuutta noiden ongelmakohtieni osalta en voinut kunnolla tarkistaa tehdessä. Lisäksi yläosan huono istuvuus ja rinnat saivat helman kaartamaan ylös päin kaarelle eli lyhyin kohta oli edessä sekä takana keskellä, mikä ei miellyttänyt minua.

Helma oli kuitenkin helposti korjattavissa niin, että tein sinne lyhennettyjä kerroksia, jotta helma kaartaa nyt puolikaarena alaspäin eikä ylöspäin. Tuon korjauksen myötä neuloin myös mustaa osaa pari senttiä pidemmäksi, mutta muutoin paita on ohjeen mukaisesti tehty.

Toki sekään ei aina takaa samanlaista lopputulosta kuin alkuperäinen paita on kirjassa: koska Louhitar II oli suomalaisena karstalankana hyvin eri tyyppinen lanka kuin harmaa ja musta lanka, leveni helma hieman vihreällä osuudella. Mallitilkun perusteella oletin, että näin tulisi käymään ja pidin huolen koko loppuhelman ajan, että tuo leveys myös pysyisi helman halkioihin saakka. Näin olleen paitani on laatikon sijaan hieman a-mallinen ohjeen seuraamisesta huolimatta.

Maijaa neuloessa mietin, kuinka armollinen käsityötekniikkana neulominen onkaan. Muutoksia voi tehdä melko sujuvasti ja pienellä vaivalla. Mutta koko työtä en lähtenyt purkamaan olkapäiden vuoksi, vaan annan paidalle mahdollisuuden – katotaan, tuleeko pidettyä. Tulipa kuitenkin opeteltua uusi tekniikka, ja onhan olemassa Äiti Armas, joka on muutoin lähes saman kokoinen, mutta pienempi hartioistaan. Ehkä hänelle tämä ja itselle uusi sopivampi. 🙂 We’ll see…

Knit Love Unite -huivi

Viikonloppuna pääsee kahden vuoden tauon jälkeen Jyväskylän Neulefestareille. \o/

Festareita olen fiilistellyt kesäkuun aikana neulomalla Knit Love Unite -etkoiluhuivia. Ohje siihen on ilmaiseksi ladattavissa esimerkiksi Titityyn sivuilta täältä, klik (ohje sisältää myös videolinkit eri tekniikkojen opettelun tueksi).

Huivissani on 100 % suomalaista, fingering-vahvuista, Tukuwool-villaa väreissä humu (vaaleanharmaa) ja haave (violetti). Musta lanka on Retrosarian Mondim-lankaa, mikä on puolestaan 100 % portugalilaista villaa.

Huivin neulominen eteni melko vauhdilla, koska suositeltu puikkokoko oli neljä ja neuletiheys melko reilu ohuesta langasta huolimatta. Minä neuloin huivini 3,5 mm puikoilla, jotta sain tiheyden täsmäämään. Huivista tulikin lähes ohjeessa annettujen mittojen mukainen, taisi jäädä viisi senttimetriä pienemmäksi kaikin puolin.

Neulomista jonkin verran hidastivat raitojen väliin tehtävät latvialaiset letit, mutta ne toivat mukavaa piristystä muutoin niin yksitoikkoiseen aina oikean neulomiseen. Olihan tuo mukava oppia myös uusi tekniikkakin!

Huivin reunaa kiertävät tekstit neuloin mosaiikkineuleena. Sitä olen joskus kokeillut, mutta hieman eri tapaan kuin tässä. Tämäkin tuntui siis ihan uudelta tekniikalta, mutta varsin mutkattomalta sellaiselta. Näin kirjoittaminen oli niin helppoa, että ensin olin aikeissa muuttaa huivin sanomaa toisenlaisesi, oman mieleni mukaiseksi, mutta se vain kumisi tyhjyyttään: en millään keksinyt mitään nokkelaa sanottavaa, niin koin paremmaksi pysyä alkuperäisessä. 😀 Ja onhan tuo teksti hieno ja osuva niin monin eri tavoin, että mitäpä sitä muuttamaan. ♥

Huivin reuna viimeisteltiin i-cord-päättelyllä. Kärkeen pitäisi lisätä vielä tupsu, mutta sen lisään siihen myöhemmin: violettia Tukuwoolia jäi vielä vähän, mistä pitää tehdä vielä koristeraidat kämmekkäisiin. Sen jälkeen näen, jääkö sitä vielä tupsun verran. Jos ei, niin sitten on tyytyminen mustaan.

Kaikenlaista kesätohinaa on tässä viime päivinä ollut, niin kokonaan on jäänyt miettimättä reissuneule. Mitä sitä siis kannattaisi ottaa työn alle? Mikä on sinusta hyvä neule matkalle mukaan otettavaksi?

Helene

Vaikka kesä tekee tuloaan, ja neuloin Veera Välimäen Raidat-kirjasta Helene-kesäpuseron, en osaa jaotella neuleitani eri vuodenaikoina pidettäväksi. Aikaisemmin ehkä niin oli jopa siinä määrin, että en kesällä ikinä kokenut tarvetta neuloa, mutta virkata saatoin. Nyt on toisin, sillä neuleita tulee pidettyä milloin mitäkin. Esimerkiksi viime kesän pidetyin yläosani oli Bowline (mikä muuten on myös Veeran malli), sillä tunnetustihan Suomen kesä on niin lyhyt ja vähäluminen. 😉

Tämän Helenenkin näen niin puserona kuin liivinä, mitä voin pitää talven tullen poolon kanssa. Sen värit valitsinkin niin, että ne sopivat lähes kaikkeen muuhun: musta lanka oli jemmoistani löytyvää Cascade Heritage-lankaa ja raitaväriksi valitsin kirjan mallin innoittamana tweedlankaa.

Päädyin Isager Tweediin, koska siitä löysin itselle mieluisan väriyhdistelmän. Minua miellytti myös sen koostumus, sillä siinä on 70 % villaa ja loput mohairia. Eläväisestä pinnasta huolimatta, siinä ei siis ole keinokuitua, mutta ei myöskään mohairin pörröisyyttä. Kiva lanka, tykkään.

Kuten tykkään tästä puserostakin! Ensin epäilin kovin istuvuutta, koska olat tehdään sellaisella tekniikalla, mitä en ole koskaan kokeillut. Suuret hartiat ovat muutenkin ongelmakohtani, niin epävarmuuden tunne oli alussa suuri. Neuloin kuitenkin ”kiltisti” ohjeen mukaan kaiken muun, mutta ennen helmaresoria kavensi muutamia silmukoita. Siksi pusero ei ole alkuperäisen mallin mukaan laatikkomainen, vaan pusittaa. Puserossani ei myöskään ole ohjeen suosituksen mukaista 20 senttimetrin väljyyttä, koska mallitilkkuni tiheys oli hieman suurempi kuin ohjeessa. Eli minulle oikea koko olisi ollut kolmonen, mutta tiheyteni vuoksi neulon Helenen koon kaksi silmukkamäärillä, jolloin väljyys jäi vähän pienemmäksi.

Minusta tästä tuli just täydellinen. Tässä on kivana yksityiskohtana vielä erilaisia raitoja muitakin kuin vain neulotut. Esimerkiksi resoreiden kierretyistä oikeista silmukoista nousevat pystyraidat. Lisäksi vartalon lisäyksistä syntyivät kauniit reikäraidat olkapäille. Nuo lisäykset muuten pussittavat pahasti, vetävät koko yläosaa kasaan, saaden näyttämään koko tekeleen melko erikoiselta. Sitä ei tarvitse kuitenkaan säikähtää, koska ne silottuvat sievästi, kun valmiin neuleen kastelee.

Viimeistelypesun yhteydessä painellen venytin myös pääntien takaa hieman etuosaa korkeammaksi, koska huomasin sen sovitusvaiheessa nousevan hieman häiritsevästi edestä kaulalle lyhennettyjen kerrosten puuttumisen vuoksi. Tein ensimmäisen kerran näin, vaikka olen kuullut jo aikoja sitten, että joitakin lankoja voi muotoilla viimeistelyvaiheessa melko paljonkin. Ehkä aikaisemmin ei tälle tiedolle ole ollut käyttöä, mutta nyt se tuli testattua, ja se näytti toimivan.

Minä itse en ole puolestaan ollut muutamaan päivään oikein toimintakunnossa, vaan olo on kuin yläkuvassa: etuosa on selvästi keväinen, jopa kesäinen, mutta taustalla meressä on vielä paljon jäälauttoja. Ristiriitaisesti minäkin olen ollut kotona kuumeessa sälekaihtimien suojassa, jotta ei niin ärsyttäisi paikallaan olo. Olisi niin paljon kaikkea keväthommia, niin sairaana olemisen vuoksi haluaisin jarruttaa kevään ja kesän tuloa.

Mutta ei se auta. Eikä auttanut meri-ilmakaan, minkä ajattelin kuivattavan limakalvoja.

Että paikallaan on nyt vain oltava, maltettava vielä hetki, niin takaisin arkeen pääsee siten nopeammin. Lohtuna on kuitenkin jo uusi neule puikoilla, Raidat-kirjan Maija, uudenlainen merimiespaita. Melkoisen ihanan värisistä langoista raidat tulee tähänkin. Tosin myös Maija pitää neuloa oudolla ja uudella tavalla, ylhäältä-alas kylläkin, niin taas saa jännittää.

Toivotaan, että onnistuu. 😀


Helenellä osallistun raitojen yhteisneulontaan eli Instagramissa meneillään olevaan Stripes KAL:iin (#stripeskal2022). Neule sopii myös @Hommahuoneen neuleaiheeseen bingoon, kohtaan uusi tekniikka. Siinä olen jo ns. toisella kierroksella, koska ensimmäinen bingo (mikä löytyy Instagram-tilini kohokohdista) on jo valmis. 🙂