Avainsana: käsityöhaaste

Käsityöt

Pestyä puuvillaa

by MaarItseLeave a Comment on Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.

Käsityöt

EpäkeräKAL

by MaarItseLeave a Comment on EpäkeräKAL

HommaHuoneen Sanne-Maija on järjestänyt yhteisneulonnan ( Knit along eli KAL) epäkeriin liittyen. Tarkemmat kalisteluohjeet löydät joko Hommanhuoneen Instagram– tai FaceBook-tililtä.

Tiivistetysti KAL:n ideana on yhdessä inspiroitua ja neuloa lankajemmoista niitä epämääräisiä yksittäisiä keriä ja vyyhtejä, mitkä ihastuksissa on kotiuttanut, mutta ne ovat jääneet jemmoihin pyörimään joko unohdettuna, riittämättöminä tai vain yksinkertaisesti liian rakkaana aarteena. Neulonta-aikaa on kesäkuun loppuun.

Minun ensimmäinen epäkeräneuleeni on tässä, Petite Knitin Sophie-huivi. Neuloin sen Louizesta ylijääneistä kahdesta Semilla-kerästä: ensin neuloin ohjeen mukaisesti yhden kerän toistaen kahdeksaa kerrosta lisäyksineen ja sitten toisen kerän ohjeen mukaisilla kahdeksalla kerroksella kavennuksineen. Siksi huivini on huomattavasti suurempi, mitä ohjeessa. Lankatiheytenikin oli mitä oli, koska tavoitteena oli tuhota nuo kaksi merinokerää pois.

Huivista tuli mieleen reilun kymmenen vuoden takainen Baktus-villitys. Ainoa ero Baktuksen ja tämän huivin kanssa on i-cord-reunat, jotka tuovat Sophieen hivenen viimeistellympää vaikutelmaa. Mutta muutoin idea on sama eli huivi neulotaan poikittain ja variointimahdollisuudet halutessaan ovat monet.

Muistaakseni tuolloin vuosia sitten tein sellaisen version, missä oli jokin yksinkertainen pitsikuvio joka neljäs tai kuudes kerros.

Pitsin kokeilu kävi mielessä, kun aloitin tekemään toista huivia. Sen neulon puolestaan Poetriasta jääneistä vihreistä merinoista, joita löysin kummallisia nyssyköitä vähän sieltä sun täältä. En tiedä, mitä niistä olen ajatellut alun perin tehdä ja sitte päätynyt purkamaan, mutta kiharaista lankaa löytyi noin 160 grammaa.

Vihreästä huivistani tulee siis tätä ensimmäistä suurempi ja leveämpikin, koska olen tehnyt lisäykset tällä kertaa joka kuudennella kerroksella kahdeksannen sijaan. Lisäksi jätin pitsikokeilut sikseen. Ehkä vuodet tässä välissä – Baktuksesta Sophieen – ovat muuttaneet mieltymyksiäni niin, että enemmän nykyisin puhuttelee mutkaton yksinkertaisuus.

Nämä huiviprojektini ovat ehkä epäkeriä enemmän jämiä, mutta Sanne-Maijan luvalla saan osallistua yhteisneulontaan niillä. Onhan nämä merinot kuitenkin sillä tavalla epämääräisiä, ettei näistä määristä oikein mitään yksinään saa aikaiseksi eivätkä ne kirjoneuleeseenkaan sovellu. Tämä lanka toimii parhaiten pintaneuleessa.

Sellaisia todellisia epäkeriä minulla ei kovin montaa olekaan, koska olen aina ostanut lähes paidallisen verran lankaa ( siis apua, mutta näin olen tehnyt, joten lankavarastoni muistuttavat pientä lankakauppaa). Poikkeuksena ovat yläkuvassa olevat kaksi aarretta. Ehkäpä nyt, kesäkuun loppuun mennessä, taion näistä jotain. Vähän mielessä kutkuttelisi Susanne Sommerin eli Sosun Treelight, mutta sitä varten pitää ostaa vielä kolmas epäkerä. Tuo Sosun huiviohje on siis suunniteltu Jyväskylän Neulefestareita varten sillä silmällä, jos runsauden pulan vuoksi tulee ostettua erilaisia yksittäisiä vyyhtejä. Eli kun ei enää näe metsää puilta. 🙂 Siinä mielessä tämä voisi olla hyvä epäkeräsuunnitelma. Myös siitä syystä, että minäkin olen ostanut nämä lankahuuruissani Neulefestareilta vuonna miekka ja kivi. 😀

Käsityöt

Launoset

by MaarItseLeave a Comment on Launoset

Tammikuun puolessa välissä aloitin kahden viikonlopun kestävän Tallukkaat-kurssin. Tavoitteenani oli kurssin aikana tutustua tallukkaiden tekoon hyödyntämällä jo kaapista löytyviä materiaaleja. Ajatukseni oli siis, että myöhemmin voisin satsata, kun olen ensin testannut, tuleeko tästä mitään vai jopa jotain…

Tallukkaat ovat alun perin pula-ajan korvikekengät ja ne on valmistettu tekstiileistä, mitä kotoa sattui löytymään. Sillä periaatteella myös minä siis lähdin kurssille. Päätin tehdä näistä testiversioista sisäkengät, koska minulla ei ollut sopivaa villakangasta ulkovuoreksi.

Ulkovuoreksi leikkelin ompelemani vakosamettitakin. Se oli jäänyt käyttämättä, koska en päässyt irti kammostani, että nepparit lentävät kesken kaiken irti. Näin siis kävi, kun ne itse kiinnitin, että ensimmäisellä sovituskerralla ne ropisi lattialle. Ihan hirveä tunne! Uunimiehen voimilla uudet nepparit puristettiin takaisin takkiin, mutta silti se kamala tunne tuli aina mieleen takin nähdessäni, joten nyt tuo turha kaapintäyte sai uuden, pelottamattoman, elämän.

Sisävuoreen käytin vanhan puuvillaisen viiksijemman ja välivuoreksi leikkasin kulahtaneen neulostunikan. Välivuoreksi lisäsin myös laukkuhuopaa, mitä jemmoistani löysin. Se myös antoi hyvän tuen esimerkiksi sirkkareikärivistölle.

Tallukkaat onnistuivat monilta osin oikein hyvin, vaikka – jälleen kerran – sairastuin. Siitä johtuen en osallistunut viimeiseen kurssiviikonloppuun vaan sen sijaan itsekseni koneompelin päälliompeleet, käsinompelin kärjet kiinni, kiinnitin sirkkarenkaat (Uunimiehen avustuksella tietenkin 😀 ), ompelin iltit sekä tein viimeiset sovitukset, minkä jälkeen pystyin ompelemaan niin väli- kuin ulkopohjat kenkiin.

Melko paljon jouduin siis omatoimisesti opiskelemaan, mutta onneksi en ihan kaikkea. Esimerkiksi ensimmäisen kurssiviikonlopun aikana opettajan avustuksella kaava hiottiin niin hyvin jalkaani ja valitsemiini lesteihin sopivaksi, että kotona viimeisessä sovituksessa jouduin hieman vain pohjia pienentämään. En ehkä ilman apua olisi ymmärtänyt myös kengän eri vuoriosioiden kasaamista, vaikka tein ne vähän oman pään mukaan jo opettajan ohjauksessa. Ohjeesta poikkesin mm. siksi, että sisäkenkiin ei tarvinnut paksua välivuorta ja laukkuhuovan vuoksi muun kovikekankaan käyttö ei ollut tarpeen.

Pohjiin en ommellut kantalappua sisäkäyttöisyyden vuoksi. Niistä tuli siistit, mutta kovin liukastahan tuollainen huopa on. Mietin vielä, saisinko siististi tuohon päälle ommeltua nahkalaput. Muuten näitä ei kyllä uskalla esim. portaikossa käyttää.

Koska en tehnyt näitä villakankaasta, tein iltit myös omalla tavalla. Kirjailin niihin koneella koristetekstit, ettei liian totiseksi menisi. 🙂

Uunimies sai idean, että näihin sopisi punaiset nauhat. Totta! Punaisen sopivuus oli käynyt minunkin mielessä, mutta nauhoja en ollut ajatellut. Nauhojen sijaan olin hänen tietämättään jo kirjaillut välipohjiin kokomerkinnät punaisella eli punaiset nauhat sopivat kokonaisuuteen enemmän kuin hyvin. Great minds think alike, vai miten se nyt meni. ♥

Kovin söpöthän näistä tuli, vaikka kangasvalintani ovat sysihuonot. Ajattelin näitä mökille sisäkengiksi, niin miettikää näiden materiaalien, sametti ja huopa, käytännöllisyyttä niissä olosuhteissa. Itse ajattelisin, että näistä saattaa olla jo muutaman minuutin käytön jälkeen söpöys kaukana, kun ovat keränneet mm. kaiken puunpölyn itseensä. Sellainen tunne tuli sen perusteella, kun muutaman kerran tässä kotosalla näitä testasin. Ehkä aina ei siis kannattaisi yrittää tehdä siitä, mitä kaapissa valmiina on. 😉

Tallukkaat olisi voinut tehdä tavallisella kärjellä, mutta halusin nyt testata, millaista on tehdä tällaiset kippurakärkiset. Lisäksi ihastuin heti näihin lesteihin, kun ne näin: näin heti, että ne ovat minulle sopivat, vaikkei minulla kenkien tekemisestä mitään aikaisempaa kokemusta olekaan.

Ja näin kävi, ne olivat sopivat. Hieman jouduin pienentämään tallukaskaavaa koossa 37, jotta se istuisi paremmin kapeaan jalkaterääni ja pieniin nilkkoihini sekä olisi yksi yhteen lestin kanssa.

Launoset-tallukkaat oli kuitenkin varsin onnistunut kässäprojekti vastoinkäymisistä huolimatta. Tallukkaat nimesin siis lainalestien mukaan, sillä niissä molemmissa lukee koukeroisella kaunokirjoituksella Launonen. Harmillisesti ne piti kurssin loputtua palauttaa, vaikka ne olisivat niin sopivat ja kauniin patinoituneet. Lisäksi minulla olisi intoa tehdä vielä ainakin yhdet, priimat villaiset, tämän testiparin jälkeen.

Niin kauniit, eikö vain? ♥

Käsityöt

Make Nine ja moni muu

by MaarItseLeave a Comment on Make Nine ja moni muu

Haastehamsterina olen jälleen miettinyt, mitä sitä tänä vuonna kässäilisi. Viime vuonna bingoiluni ei ihan kaikilta osin onnistuneet, koska korona ja kaikki muut tuhannet eri flunssataudit, mutta ei sen niin väliä – tärkeintä on matka, ei päämäärää! Mutta tavoitteita pitää kuitenkin asettaa, jotta sille matkalle tulee lähdettyä. 🙂

Make Nine

Vuoden tauon jälkeen asetin itselleni yhdeksän ompelutavoitetta Make Nine -tyyliin, mikä on tuttu haaste monelle erityisesti Instagramista. Kuvakollaasi tavoitteistani on vielä tekemättä. Sen sijaan listasin sekalaiset tavoitteeni:

  1. Taru-takkikaava / PuuhakasPaja: vaikuttaa tarpeeksi simppeliltä takkikaavalta, kun en ole takkeja juurikaan ommellut. Siinä on myös vetoketju, niin tulee samalla harjoiteltua sitäkin.
  2. The Dress Shirt / Merchant and Mills : kerran kokeillut ja todennut, että pääntietä pitäisi hieman viilata. Nyt sen teen, jotta kaava ei jää yhden tempun poniksi. Haluasin tehdä tämän harmaasta pellavasta.
  3. Phoenix-pusero / Hey June Handmade : on pyörinyt mielen päällä vuosi kaudet monenlaisena versiona, niin laitan tavoitteekseni toteuttaa monista haaveistani edes yhden.
  4. Ulla Sport -rintaliivit / Make Bra: huh, tämän liivikaavan materiaalipaketti on ollut kaapin täytteenä niin pitkään, etten edes muista. Liivien ompelu tuntuu vain niin kovalta haasteelta, että en uskalla edes kokeilla. Mutta niinhän ne eivät valmistu ikinä eikä taidot – varmuus ja rohkeuskaan – lisäänny.
  5. Sadie-tunika / Style Arc: kesää varten olisi kiva. Tätä varten olen jemmannut nättiä fuksian väristä struktuuriviskoosia.
  6. Mula-housut / Tauko (No. 5): housujen ompelu on yksi haave. Näistä kesähousuista voisin aloittaa, koska ne kiehtovat jollakin kummallisella tavalla. Siitäkin huolimatta, että housujen lahkeet auki olleessaan muistuttavat minua lapsuuden traumasta, housuhameesta. 😀
  7. Pulmu-hame / Named Clothing: haavehame niin mitaltaan kuin malliltaan ! ♥
  8. Kalle-pusero / Closet Core Patterns: koska kaipaan joustavien vaatteiden rinnalle myös jotain ns. parempaa seppälää… 😉
  9. Tallukkaat: olin jo aikeissa ostaa Kepsut-verkkokurssin, kun huomasin, että Opistomme tarjontaan oli tullut Tallukkaat-kurssi tammikuulle. Kepsut ja tallukkaat eivät tokikaan ole sama asia, mutta lähiopetus vei tällä kertaa voiton. Viime viikonloppuna aloitimme ja ensi viikonloppuna vielä jatkamme. Tässä postauksessa jo fiilistelykuvia keskeneräisistä sisäkengistäni.

Bingot

Viime vuoden tyyliin aion osallistua FaceBookissa Elina Wikstömin valmiiksi suunnitelmiin ruudukoihin eli Neulebingo 2023 ja Ompelubingo 2023. Viime vuonna osallistuin edellä mainittujen lisäksi Hommahuoneen neule- ja ompelubingoihin, mitkä olivatkin ainoat, mitkä sain tehtyä kokonaan. Luonnollisesti suunnitelmat minulla oli alussa kaikkein bingojen suhteen kovat, mutta toteutus oli sitten vähän toista. 😀

Bingojen etenemisen kirjaan FaceBookin bingoryhmien lisäksi Instagram-tilini kohokohtiin eli tänne, klik, siis.

Sukkalaatikko ja epäkerät

Tavoitteeni ovat näin alkuvuodesta melko maltilliset tänä vuonna, koska en ota enää huomioon esimerkiksi sitä ompelua, mikä on jo rutiinin omaista, kuten esimerkiksi tavanomaisten tunikoiden ja t-paitojen ompelua. Neulonnan suhteen puolestaan kaikkia tavoitteita ei voi vielä kertoa, koska osa liittyy salaisiin testineulontoihin.

Saattaa kuitenkin olla, että tässä vuoden edetessä, matkan varrella, innostun vielä hamstraamaan haasteita lisää. Ainakin Sukkalaatikko-haasteeseen tekisi mieli osallistua, mutta nyt jo tiedän, ettei meidän perheessä ole tarvetta sukkatusinalle. Tammikuun teemana oli kuitenkin neuloa sukat omista jemmalangoista, mikä on mielestäni hyvä idea. En kuitenkaan taida enää tälle kuulle ehtiä sitä ajatusta toteuttamaan, mutta onhan noita kuukausia vielä tässä vuodessa jäljellä, että vielä ehtii…

Toinen haaste, mikä kiehtoo, on Hommahuoneen EPÄKERÄKAL. Epäkerä on siis yksittäinen lankakerä, mikä on tullut ostettua syystä ja toisesta, mutta se ei sitten löydä paikkaansa eikä ohjettansa. Tässä haasteessa on siis tarkoitus ottaa nuo aarteet syyniin ja miettiä, mitä niillä voisi tehdä yksin tai yhdessä toisten epäkerien kanssa.

Että näillä reissueväillä nyt mennään, ja toivotaan, että matka olisi säkenöivän inspiroiva sekä huolella hurmaava, vastoin- ja myötäkäymisillä opettava ja loppujen lopuksi kotiin paluutta huokaisten juhlistava eli Hyvää matkaa! Pidetään hauskaa! 😀