Violetti pakkaspipo

Viime talven pakkasilla parhaimmaksi pipoksi osottautui Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Se on ryhdikäs ja hyvin päässä pysyvä korkean joustinreunan ja päälaen suoraviivaisten kavennusten ansiosta.

Tänä vuonna tein toisen pakkaspipon sopimaan jo aikaisemmin tehtyyn, mutta käyttämättä jääneeseen tuubikauluriin. Kaulurin kudoin muistaakseni Novitan Silmu- ja Rose Mohair -langoista. Pipo on puolestaan tehty Hverdags-alpakkalangasta, mitä meni itse pipoon vain yhden kerän verran, mutta toista tarvittiin kuitenkin tupsua varten.

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti_tupsu

Lankojen suhteen tällä kertaa itse tehty oli siis edullista, sillä yksi kerä maksoi noin kuusi euroa. Tupsunhan olisi voinut tehdä säästäen esim. mustasta jämälangasta, mutta halusin nyt ehdottomasti kokonaan yksivärisen pipon kaulurin kirjavuuden vuoksi eli toinen kerä oli ostettava. Mutta siitäkin huolimatta, tämä työ oli varsin halpa, helppo ja nopea. Harvinaista. 😉


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan marraskuun värini on violetti. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Sininen syyskuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikSyyskuun värini oli sininen ja tuleva lokakuu on sinivihreä. 


Syyskuun sininen työni oli NOSHin Kiila-pusero, jonka kaava löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (9/2017). Se oli täydellinen valinta Vimman sinisille fisu-kuosille, sillä mielestäni se pääsee parhaiten oikeuksiinsa suurena ja liikkuvana pintana.

Oversize-pusero olisi siis fisuja ajatellen mitä parhain, mutta itsestäni en ollut varma, koska olen melko lyhyt ja leveä. Mielestäni Kiilan tapaiset reilut paidat sopivat enemmän pitkille ja laihoille. Siis sellaiselle mallille, jollainen käsityölehdessäkin oli. Googlettamalla löysin kuitenkin kuvia Kiilasta monen eri kokoisen naisen päällä, ja vaikutti siltä, että se voisi olla ihan sopiva ennakkoluuloistani huolimatta.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

Tästä tuli oversize, vaikka valitsin pienemmän koon, mitä normaalisti pidän. Mansetit näyttivät tekovaiheessa hurjan pieniltä, ja liian tiukat olisi tullutkin, jos olisin tehnyt ne taitteella. Kaksinkertaisena ne eivät siis joustaneet tarpeeksi, joten leikkaisin osan pois ja päärmäsin ne siksak-ompeleella, kuten kaiken muunkin, koska laiskotti.

vimma_fisut_kiila_oversize_nosh

Ihastuin tähän kovasti, ja pusero olikin päällä lähes koko viime viikon. Työkaveritkin kehuivat ja oppilaat puolestaan ihastelivat kaloja niin, että matematiikan laskut olivat jäädä toiseksi. Pusero on siis hyväksi havaittu, vaikka pääntie olisi voinut olla minun makuuni hieman kapeampi. Sen muutoksen voin tehdä sitten toiseen, jonka huolittelen siistimmin kaksoisneulalla. 🙂

Vimma-ihastus

Yksi lempisanoistani kautta aikojen on ollut vimma siitä syystä, että lapsena minulla oli naapurissa hoitohevonen nimeltään Vimma. Oi niitä aikoja, mitä tuon ison eläkkeellä olevan ravitamman kanssa elettiinkään… Nostalgian lisäksi pidän muutoinkin vimma-sanan vahvasta tunnelatauksesta, koska rauhallisesta olemuksestani huolimatta olen sellainen, joka innostuessaan jostakin voi uppoutua täysillä niin, että paikka ja aika unohtuvat, periksi antamatta, vaikka ei heti osaisikaan.

Nykyisin tuo rakas sana on saanut uuden ulottovuuden, ja sehän taitaa ollakin jo kaikille ompelijoille tuttu eli Vimma Company. En tiedä, miksi juuri nyt Vimman kankaat kolahtivat, sillä jos totta puhutaan, en ole oikein ikinä ymmärtänyt jo pitkään jatkunutta lettikankaan suosiota. Ilmiö alkoi kuitenkin kiinnostamaan, ja tietenkin siinä kävin niin, että kohta minullakin oli Vimmaa: lettejä ja fisuja.

vimma_muva_lettikangas

 

Uteliaisuudestani tilasin lettejä, mutta en vieläkään oikein niistä syttynyt. Valkopohjaisena se on mielestäni tähän hetkeen liian kesäinen, joten ne jäävät odottamaan oikeaa aikaa ja oikeaa kaavaa. Niitä pitää siis sulatella, mutta fisut – oi että! Muva-vaihtoehtohan toimii aina, mutta erityisesti ihastuin sinisten fisujen sävyyn.

vimma_fisu_joustocollege.jpg

 

Kädenvääntö itseni kanssa oli kova, koska en olisi raaskinut kangasta leikellä, mutta ei se jättänyt rauhaankaan. Lopullinen niitti oli se, että samalla viikolla kankaiden kanssa postilaatikkoon kolahti uusin Suuri Käsityö- lehti (9/2017), jossa oli oversize-kaava Noshin Kiila-puseroon. Se mielestäni sopi tähän kuosiin, kun fisut pääsevät uiskentelemaan vapaasti suurena pintana ilman häiritseviä saumoja.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero

Nyt kun olen tutustunut Vimman kankaisiin, vielä haaveilen saavani Rikkaruoho-, Mystical flower-, Maailma muovautuu- ja Voimakukka-kuoseja. Niitä – kuten kaikkia muutakin Vimman kankaita – on varsin vaikea saada verkkokaupasta: Teresan Belle Époque Wedding -blogissa onkin mainio postaus tästä Vimman kehittelemästä nettipelistä, missä verkkokaupan sivuja tulee päivittää niin vimmatusti. 😀 Koska aika ei tahdo riittää tuohon peliin, jonkinlanen diileri pitäisi kivijalkakauppaa ajatellen saada…

 

Onko  sinulla omat Vimma-suosikit? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan syyskuun värini on sininen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt sen käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?

Viininpunainen elokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikElokuun värini oli viininpunainen ja tulevan syyskuun sininen. 


Töiden alku on verottanut harrastamista, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan niin paljoa kuin blogin hiljaiselo antaa ymmärtää. Ei, vaikka Vuosi Väriterapiaa- työkin oli jäädä postaamatta. Tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen, sillä pää on täynnä ideoita sekä koti aloitettuja, keskeneräisiä projekteja eli nyt on oikein lennokas syksyinen fiilis, kun tekisi mieli kaikkea kokeilla ja aloittaa.  Voihan syksy, yhdenlainen uusi vuosi! ♥

kuviovirkkaus_popcornvirkkaus_molla_mills

Kesken ovat esimerkiksi virkatut laukut sekä Well Water Hoodie viininpunaisesta Väinämöisestä. Hupparin piti olla alunperin tämän kuukauden teematyö, mutta se on edistynyt hyvin hitaasti, koska olen sovitellut ja muokannut sitä tuon tuosta, jotta tulisi heti kerrasta mieluinen. Vartalo-osa alkaakin olla valmis, mutta hihat ja nappilista vielä mietityttävät, kuinka ne olisi parhain tehdä.

wellwaterhoodie_kesken

Ompelun suhteen tekeillä on perusvaatteita töihin, joista esimerkkinä tämä viininpunainen paita. Se ei kylläkään onnistunut kuin ihmisen ajatus: yritin tehdä etukappaleeseen pystysuoraan trendikästä röyhelöä, mutta se ei onnistunut, koska tein virheen toisensa perään.

viininpunainen_trikoopaita

Pahin virhe oli se, että sijoitin pystysauman liian sivulle. Lisäksi yritin oikotietä onneen eli leikkasin etukappaleen auki röyhelöä varten tuosta noin vaan… Ups, saumanvarat!

Röyhelö ei siis istunut, ja yritin korjata mokani koristetikkauksella. Sehän ei tietenkään korjannut sitä tosiasiaa, että toiselta puolelta miehusta kapeni saumanvarojen verran eli toisesta olkasaumasta tuli kapeampi ja hiat istuvat sen vuoksi eri tavalla. Voihan pah ja pöh!  Taisin saada paidan sijaan uuden pipon…

viininpunainen_koristetikkaus

Nyt siis tuli vain kokemusta ja ompelukonekuume, koska tulin testanneekseni koneeni koristeompeleet: ne ovat kivoja, mutta niitä on aika vähän. 😉

Mitä ompelukonetta kuumeeni parantamiseen suosittelisit? Mitäs sitten tekisin, jos tautini talttuukin vain saumurilla?

Valkoinen heinäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikHeinäkuun värini oli valkoinen. 


Tässä kuussa mieli on ollut niin lomalla, että teflon pinnan lailla se on hyljeksinyt kaikkea, mikä vähänkään on vaikuttant pakolta. Siten Vuosi väriterapiaa-haasteeseen osallistuminen oli jäädä kokonaan väliin. Onneksi loppukuusta tuli Verson Puodin heinäkuun ompelukerho, mistä sain valkopohjaisen kuosin. Se olikin pelastukseni: vaikka olenkin niin lomalla, ajatus yhdenkään kuukauden väliin jättämisestä ei tuntunut mukavalta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Kankaasta tuli tehdä peruspaita, koska kerhon tavoitteena tällä kertaa oli sata erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kerhoon osallistuminen oli jälleen mukavaa, vaikka saamani kuosi ei niin hirveästi miellyttänyt. Mutta tulihan kokemusta! Kerhon ansiosta vihdoin kokeilin ommella kapea hihaisen, mutta miehustasta väljän arkipaidan. Sellaiset paidat ovat töissä tarpeen, jotka eivät missään menossa kiristä eivätkä purista ja tarpeen mukaan voi heittää neuletakin joko päälle tai pois.

Elokuun värini on viininpunainen, jota varten aloitin hyvissä ajoin kutomaan villatakkia Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Ennakoinnistani huolimatta villatakki on yhä kesken, sillä kuriton kesämieleni ei ole suostunut kutomaan sitäkään loppuun, vaan hihattomana se on odottanut vuoroaan koko kesän. Sen sijaan olen varautunut töihin paluuseen, mikä on ensi viikolla edessä. Olen tehnyt mm. mekkoja ja leggingsejä.

työmekot_ottobre_relax

leggingsit_sugarskulls_siksak

Oletan, että postaan ennen villatakin valmistumista työvaatteista. Töihin palaaminen onkin jo ihan tervetullutta. Siinä se mielikin taas asettuu uomiinsa, joten toiveissa on, että villatakkikin valmistuu tulevan kuukauden puitteissa. 😉

Hyvää lomaa lomalaisille ja tsemppiä töihin palaaville!