2019 käsityöhaasteet

Näiden kahden blogivuoden aikana olen valinnut aina jonkin/ joitakin haasteita, sillä kimpassa tekeminen on mukavaa. Haasteiden avulla sitä myös innostuu ihan eri tavalla kuin yksin tehdessä ja mahdollisesti oppii uuttakin. Esimerkiksi ensimmäisen blogivuoteni Vuosi Väriterapiaa -haasteen avulla minusta tuli suunnitelmallisempi, koska ennakkoon piti suunnitella niin koko vuoden teemat kuin kuukausittain toteuttaa niitä. Tuon vuoden aikana teinkin aiempaa enemmän käsitöitä, joten tuli tehtyä paljon virheitä, mutta tuli myös onnistuttua. Se motivoi eteenpäin ja taitoni karttuivat.

Make Nine Challenge

Aikaisempien haastekokemusteni vuoksi jälleen uuden vuoden vaihtuessa, nyt tammikuussa olen jälleen innokkaasti miettinyt, mihin haasteeseen lähtisin tänä vuonna mukaan. Toinen haaste, johon lopulta päädyin, on Make Nine -haaste, mihin nimensä mukaisesti tulee tehdä vuoden aikana yhdeksän käsityötä.

make_nine_challenge_2019

Yllä on minun haastetaulukkoni, mihin valitsin yhdeksän materiaalia ja päätin, mikä vaatekappalle kustakin tulee. Moni haasteeseen osallistuja on valinnut jo kaavatkin, mitkä toteuttavat, mutta minä lähdin liikkeelle olemassa olevasta käsityövarastostani. En siis vielä ole päättänyt ohjeita/kaavoja, vaan sen vuosi sitten näyttäkööt. Taulukossa on niin joustavia kuin joustamattomia kankaita sekä lankaakin.

Taulukko näyttää niin totisen mustalta, että se on jo huvittavaa. Mutta materiaalit valitsin sen mukaan, mitä vaatekaapistani puuttuu. Yritin ottaa myös huomioon sen, että yhdeksikköni sopisi yhteen toinen toistensa kanssa. Jotta kapselipukeutuminen onnistuisi helpoiten, vaatteiden on hyvä olla ainakin lähes yksivärisiä. Niin mitäpä muuta sitä varastostani löytyikään kuin iki-ihanaa mustaa… Muutaman väriläiskän kelpuutin kuitenkin mukaan. 😉

Sukkalaatikko 2019

Toinen haaste on Nonnu Neulojan Sukkalaatikko 2019, missä tavoitteena on kutoa kaksitoista paria sukkia laatikkoon joko itselle tai lahjaksi.

Räsysukan ristiin vahvistettu kantapää

Yritin jo viime vuonna tuhota sukkalankojani vähemmäksi, mutten onnistunut, joten tämä on uusi yritys. Nyt pitää vain jokin nätti laatikko hankkia ja kaivaa langat esille kaapin nurkasta sekä luottaa, että tällä kertaa onnistun. 🙂

Oletko sinä lähtenyt johonkin haasteeseen mukaan tai tehnyt jopa uuden vuoden lupauksia käsitöiden suhteen? 


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteeseen, jossa viikkottain vaihtuva teema oli tällä kertaa tammikuu. Muiden tammikuiset kuvat löydät täältä, klik

Vuosi 2018

Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.

MEKOT

Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.

Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).

LOTTA-TUNIKAT

Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀

NEULETAKIT

Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!

Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!

KIRJOVIRKKAUS

Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.

PIPOT

Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset. 

Toinen suosittu pipopostaus on alkusyksystä kutomani Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Tykkään kovasti tästäkin mallista istuvuutensa vuoksi.

Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.

Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.

Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀

Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?

Kankaita omilla väreillä

Ompelin itselleni kauniin vihreän mekon, mutta näinä valottomina päivinä  koko mekon kuvaaminen ei onnistunut. Tosin tein sen tutuksi tulleella mallilla eli se on samanlainen kuin pallomekkoni, joten sehän on oikeastaan jo nähty. 😉

Ompelin mekon Hellinin Blizzard luomupuuvillatrikoosta. Väri on Deep Emerald/True Winter.

Toisekseen mallia tärkeämmässä roolissa on nyt mekon värin tausta-ajatus 12 värivuodenajasta, minkä mukaisesti osa Hellinin kankaista on jaoteltu. Nämä kankaat löytyvät helposti mm. Paintboxista.

Tilasin kangasta Hellinin Paintboxista, johon on suunniteltu kankaita 12 värivuodenajan mukaan. Tilaamani luomupuuvillatrikoon väri on Deep Emerald/True Winter.

Itse olen värianalyysissä käynyt noin kymmenen vuotta sitten, jolloin minut analysoitiin neljän vuodenajan mukaisesti talveksi. Vuosien aikana on kuitenkin lisääntynyt ymmärrykseni, ettei analyysin mukana tulleeseen värikarttaan kannata hirttäytyä: kaikki sen värit eivät välttämättä ole niin sopivia. Lisäksi omia värejä voi löytää myös toisten vuodenaikojen värikartoista, joita voi oppia tunnistamaan värin kylmyyden/lämpöisyyden sekä kirkkauden perusteella. 

Tällä kokemuksella oletin olevani 12 värivuodenajasta True Winter, jolle sopivat talven jäiset jalokivisävyt. Tilaamani luomupuuvillatrikoon värin nimi onkin Deep Emerald, mutten – tietenkään :/ – senkään kaunista sävyä onnistunut aivan oikein kuvaamaan. Jotenystävät kalliit, käykäähän itse värejä ihailemassa siellä Paintboxissa Hellinin sivuilla, klik, klik

Ompelin trikoomekon Hellinin luomukankaasta. Kankaan väri on Deep Emerald/True Winter.

Tosin vierailu Hellinin sivuillakaan ei täysin poista sitä ongelmaa, että joka näyttö toistaa värit omalla tavallaan. Onneksi hutiostoksia välttääkseen Helliniltä voi nykyisin tilata myös mallitilkkuja ja/tai käydä Helsingissä Salapakassa kuoseihin tutustumassa. 

Ompelin mekon Hellinin Blizzard luomupuuvillatrikoosta. Väri on Deep Emerald/True Winter.

Tällainen palvelu on ainakin minulle tarpeen: vuosi sitten turhautuneena postasin, kuinka tulee tehtyä hutiostoksia niin netistä, mutta valaistuksen takia välillä myös kangaskaupasta. Siksi mielestäni on huikeata, että joku jaksaa tehdä ns. esivalintaa puolestani mallitilkkupalvelua unohtamatta: värikoodauksesta huolimatta en voi pitää selviönä, että kaikki True Winter -värit sopisivat minulle tai tuntuisivat kotoisilta. Muutama väri tilaamieni mallitilkkujen perusteella vaikuttaakin liian kirkkaalta minun mielenmaisemaani, vaikka tämä vihreä oli kyllä täysi kymppi kaikin puolin!

Värianalyysin mukaan olen talvi, jolle sopivia kankaita voi tilata Hellinin Paintboxista.

Tämän postauksen myötä blogini hiljentyy jo joululomalle, sillä ensi viikolla on tiedossa niin joulujuhlia kuin -ruokailuja sekä -kahvitteluja. Lisäksi keskityn käsitöiden sijaan uuden ompeluhuoneeni järjestämiseen: vaihdamme huoneen paikkoja, sillä nukkumaan mahtuu pienemmässäkin huoneessa. Minä ja kankaani saamme siis lisätilaa! 😀 

Tunnelmallista joulun aikaa kaikille!

Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

Olin haaveillut reilusta tikkihupparista, millainen löytyikin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2018). Tikkineulos löytyi puolestaan Eurokankaan palalaarista, johon yhdistin jämiäni, Hellinin Poniletti-joustocollegea sekä Ehtalta ostettua second skiniä eli joustavaa keinonahkaa.

MaarItse-blogi: tikkineuloshuppari.

Yleensähän ensimmäiseksi osoitetaan virheet, mitä tuli tehtyä, niin aloitetaan nyt niistä.  😉 Eli tuo huppu, se piti alunperin tulla kokonaan Poniletistä, mutta vahingossa leikkasin kaksi saman puolen kappaletta. Tietenkään jämäpalasta ei enää rittänyt uuteen, kolmanteen. Se harmitti niin, että melkein leikkelin Poniletti-mekostani puuttuvan kappaleen.

Harmiltani en tajunnut luopua alkuperäisestä ajatuksestani kokonaan, joten tein yksivärisen hupun sijasta toispuoleisen: ajattelin kengurutaskun jäävän jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta ihan yksinään. Että Ponilettiä pitää olla jossain muuallakin kuin vain taskussa. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi tarvinnut, yksivärinen olisi ollut parempi, mutta toki, ihan ok näinkin….

MaarItse-blogi: sirkkojen kiinnitys huppuun.

Ohjeesta poiketen tein huppuun vuoren ohuesta joustocollegesta alavaran sijaan. Ensimmäisen kerran kokeilin myös sirkkojen laittamista ja se kyllä kannatti: lopputulos on viimeistellymmän näköinen kuin aikaisemmat nahanpaloilla tekemäni nyörinreiät. Sirkkojen laittamiseen katsoin kuvalliset ohjeet täältä, Jujunan blogista.

MaarItse-blogi: huppari tikkineuloksesta, joustocollegesta ja joustavasta keinonahasta. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2018.

Minun sirkkani ovat lävistäjältään 1,1 cm, mihin sopii hyvin Ehtan litteä nyöri. Ja näet aivan oikein, nyörin päät ovat vielä viimeistelemättä, muttaku en osaa päättää pituutta jne…. 

MaarItse-ompelublogi: tikkineuloshuppari.

Yritin mittailla kaava-arkilta oikea kokoa, mutta tuhraan: en ole koskaan tehnyt mitään näin reilulla mitoituksella, joten en hahmottanut mittasuhteita, vaikka kuinka mitoin. Siksi summanmutkassa vain piirsin kaavat yhden koon pienempänä kuin ns. normikokoni (jokseenkin inhoan koko normikoko-sanaa, koska mielestäni ompelussa ei ole normikokoa olemassa, vaan aina pitää koko kaava-arkilta mitata ja muokata, soveltaa ja säheltää, jos meinaa onnistua). Lisäksi jätin sivusaumaan kuuluvan vetoketjun turhakkeena pois.  

MaarItse-käsityöblogi: tikkineuloshuppari.

Pienempi koko ei kuitenkaan riittänyt, vaan lopputulos oli teltta. Onnistuin kuitenkin kaventamaan siitä hyvän tekemällä takasauman, minkä avulla ompelin takaa kolmion mallisen palan pois: ylhäällä oli ikään kuin kolmion kärki, josta ompelin alaspäin tasaisesti sivuja kohti leventäen. Ylhäältä kavennuksen syvyydeksi tuli siis noin sentti ja alhaalta puolestaan viisi senttiä. Näin hyvä pääntie ja hartiaseutu sekä kengurutasku pysyi ennallaan, mutta ylisuuri vartalo-osa kapeni.

MaarItse-blogi. Jämäompelua: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä. Kaava Suuri Käsityölehti, 11-12/2018.

Lisäksi lyhensin helmaa, koska alkuperäinen mitta oli hupparin sijaan minulle enemmän mekko. Tuon muutoksen tein jo kaavoja piirtäessä, koska muutoin kengurutasku olisi jäänyt liian alas ja pienentynyt kovasti. Nyt tasku on siis alkuperäisessä koossa, nostin sitä vain ylemmäs noin kymmenen senttiä eli sen verran, mitä helmaa lyhensin. Myös hihat piti lopuksi lyhentää.  

MaarItse-blogi: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä.

Huppari onnistui kaikkiin muutoksiin nähden hyvin ja on mukava päällä. Vaikuttaa lämpimältäkin, että tästä tuli nyt tällainen ylisuuri ysärihuppari, mihin on ihana kietoutua pakkassäillä. ♥ Kunhan niitä nyt vain tulisi!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #talvi. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.  Minun aikaisemmat vuodenaikahaasteenpostaukseni löytyvät alta: 

Vuodenaikahaaste: syksyn trikoopipovinkit!

Syy varhaiselle pipotehtailulle oli se, että lähden ensi viikolla kuntotukseen ja oletin tarvitsevani pipoja siellä. Sää ei kyllä ole muutamaan päivään ollut lähelläkään syksyistä, mutta ovatpa nyt valmiina viileämpiä kelejä varten.

Trikoopipo Kodin kuvalehden ilmaiskaavalla.

Ensimmäisen pipon tein aikaisemmin tutuksi tulleella Kodin kuvalehden –kaavalla ja kuvallisilla ohjeilla. Kooksi valitsin aikuisten koon.

Tällä kaavalla piposta tulee ihan ok: siinä ei ole sinällään mitään vikaa, mutta päälaen kantikkuus on aina vähän häirinnyt.

maaritse_trikoopipo_ompelublogi

Siksi seuraavat tein Kangaskapinan Trikoopipo-kaavalla. Sekin on ilmainen, kuten Kodin kuvalehden kaava. Tästä kaavasta koko 54 (koululainen ??? 😉 ) oli sopiva.

Trikoopipo Kangaskapinan kaavalla: korkeampi malli, ns. ruttupipo.

Vaikka näissä kaavoissa ei ollut suurta eroa, tykkäsin Kangaskapinan kaavasta enemmän, koska sillä päälaesta tulee pyöreämpi. Tässä kaavassa päälle tulevat saumatkin olivat helpompi kohdistaa, joten lopputulos oli siistimpi.

maaritse_kangaskapinan_Trikoopipo_kaava

Kaavassa oli myös kaksi vaihtoehtoa: korkeampi ruttupipo (ylempi kuva mustasta) ja matalampi päänmuotoinen (alla oleva kuva tummanvihreästä).

Trikoopipo Kangaskapinan kaavalla, korkeampi malli, ns. ruttupipo.

Matalammasta mallista luulen tulevan suosikin lenkkipolulle (jos vain tämä jo kolme viikkoa kestänyt flunssa paranisi!), mutta ruttupiposta muuhun käyttöön, sillä pipon sisälle pitäisi mahtua myös tuuhea tukkani. Ja mielellään vielä poninhännällä, sillä eihän aamuisin nyt muuhun ole aikaa. Vai onko? 😀

maaritse_trikoopipo

Kolmatta pipovinkkiäni en ole kokeillut, mutta myös Mehukekkerit-blogista löytyy trikoopipon kaava ohjeineen. Sieltä löytyy myös vinkki, kuinka voi hyödyntää pienempiä kangaspalasia pipojen teossa, joten tuokin linkki kannattaa ehdottomasti tsekata. Pipoilemisiin!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #syksy. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.