Haalarikaavasta kesämekoksi

Kesäkuu on ollut varsinainen ompelukuukausi ompelukerhoni kesäisen bingohaasteen myötä, vaikka en koko tänä kesänä koko ruudukkoa täyteen saanutkaan.

Kuitenkin kolme, lähes neljä, bingoriviä tuli valmiiksi: tänäkin vuonna ompelukseni olivat laidasta laitaan aina syksyisistä tumpuista kesävaatteisiin, niin tuttua kuin turvallista, mutta myös uutta ja jännittävää sekä kaikkea tätä yhdistäen. Kuten esimerkiksi tämä mekko, jonka muokkasin viime kesän haalarikaavasta, South Shore Romperista (Ellie & Mac).

Aina kaavoja tulee muokattua hieman, mutta aikaisemmin en näin paljoa, vaan jostain syystä ostan aina mielummin uuden. Mutta nyt oli toisin, koska tavoitteenani oli testata, minkämallinen maksimekko minulle mahdollisesti sopisi. Siksi en halunnut ostaa – mahdollisesti turhaan – uutta mekkokaavaa, vaan lyhensin haalarin yläosaa ja housuosan sijaan rypytin frillat helmaksi. Tämä oli siis testaus, johon käytin The Night of The Fabcics -tapahtumasta ostettua Mereenin edullista luomutrikoota, Piharuusua (näytti olevan tälläkin hetkellä hyvässä alennuksessa, vink vink!).

Testaus ei täysin turha ollut, mutta vielä pitää jonkin verran yläosaa säätää lyhemmäksi, ihan rinnan alle. Frillojakin voisi olla alas asti neljä saman levyistä: luulen, että kunkin frillan hyvä korkeus voisi olla noin 25 senttimetriä eli puolet nykyisestä ensimmäisestä (leveyttä sillä on noin 90 cm *2). Nyt helma jäi lyhyeksi, koska kaksimetrisestä trikoopalastani ei riittänyt ihan maksimittaan saakka. Ehkä se olisi paremmin riittänyt, mutta kuosittelin yläosan etukappaleisiin pienet ruusut ja suuren taakse, joten kangasta meni vähän hukkaan.

Siksi jouduin tekemään alemman frillan neljästä palasta, mutta saumat jäävät kuvion ja rypytyksen vuoksi piiloon (korkeutta sillä on ilman saumanvaroja n. 18 cm ja leveyttä n. 126 cm*2). Lopuista riekaleista tein vielä irtovyön mekolle, samanlaisen kuin haalariinkin: sen kanssa vyö lisää käyttömukavuutta, mutta mekon kanssa se tuntuikin melko turhalta. Mutta onpa tehty. 😀

Joka tapauksessa, testaus tai ei, niin lopputulos tällä kuosilla ja frillahelmalla on kaunis sekä kesäinen. Ja niistä muista bingoiluista jatketaan sitten myöhemmin, että hetkeksi heips! 🙂

The Shift-kauluri

Aikaisemmin neulomiseen tuli tauko aina kesäksi, mutta nyt on toisin: puikot heiluu tasaiseen tahtiin kesät talvet. Neulominen ei siis enää katso paikkaa eikä aikaa, joten viimeisin puikoilta pudonnut on varsin syksyinen tai jopa talvinen asuste, kauluri.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, minkä maksullinen ja englannin kielinen ohje löytyy Raverlystä täältä, klik. Sovelsin ohjetta kuitenkin melko paljon, koska ohje oli sport-vahvuiselle langalle ja minun lankani olivat ohuempia fingereitä. Siitä syystä toistin joitain kerroksia huomattavasti useammin, mitä ohjeessa sanottiin.

Lisäkerrokset olivat tarpeen, vaikka halusin alunperinkin ohjetta pienemmän huivin, mutta ilman niitä tästä olisi tullut ihan mini. Lisäysten suhteen menin ihan näppituntumalla eli ohjekuvista yritin päätellä, missä vaiheessa olen menossa ja minkä kokoinen huivista on tulossa. Että vähän veikkaamalla tälle tuli kokoa seuraavanlaisesti: suora reuna on noin 56 cm leveä ja kolmion kärki noin 43 cm korkea.

Kauluri siis aloitetaan neulomaan vasemmasta yläkulmasta silmukoita lisäten aina päättelyreunaan saakka, mikä on oikean puolen pitkä reuna.

Ohjeen mukaan kaulurista tulisi tehdä yhtenäinen tuubi ompelemalla lyhyet pystyreunat yhteen.

Minä lisäsin taakse kuitenkin nappilistan, koska en pidä pään yli vedettävistä. Sähköistävät vaan hiukset talvisin kattoa kohti.

Kauluri neulotaan mosaiikkineuleena, mitä luulin, etten ole aikaisemmin kokeillut. Olinhan minä, mutta en ollut vain tiennyt tekniikan nimeä. Muistaakseni esimerkkisi körttisukissa on tällaista kuvioneuletta, mikä on neulottu yhdellä värillä kerrallaan. Mosaiikkineuleessa lankoja ei siis vaihdella ja juoksuteta mukana, vaan jokainen kerros neulotaan yhdellä värillä ja kuviot syntyvät nostetuin silmukoin. Kaunista ja helppoa. 🙂

Kauluri on viimeistellyn ja siistin näköinen i-cord-reunusten ansiosta.

Neuloin kaulurin kolmea lankaa käyttäen: Nurjan merino singleä väreissä (vanha) sielu ja kuuran kukka sekä Hedgehog Fibresin skinny singles ( lisään viimeisimmän langan värin ja kuvan kaikista vyyhdeistä tänne myöhemmin, koska en enää muista Hedgehogin väriä ja vielä hukkasin vyötteet sekä kuvat vyyhdeistä jonnekin). Ihania uusia lankatuttavuuksia kaikkinensa, mitkä ostin alkukeväästä koronan ja #tuenkäsityötä -hengen siivittämänä.

Tykkään, että tästä tuli juuri sopivan kokoinen: menee takin alla, mutta voi talvella pitää ihan asusteena muuten vain. Lisäksi kauluri sopii hyvin muihin neulomiin yksivärisiin pantoihin ja kämmekkäisiin. Erityisesti violetit asusteet näyttivät hyvältä yhteen. Eli ihan napakymppi kokemus ja lopputulos! \o/


Nyt on meneillään #nurjalankakal Ravelryssä ja Instagramissa, mihin osallistun tällä kaulurilla. Tarkempia ohjeita löydät täältä Nurjan-sivulta, klik. Yksi kriteeri KALiin eli yhteisneulontaan osallistumisella on kuitenkin se, että monivärisessä työssä tulee olla ainakin puolet Nurja-lankaa (yhteisneulontaan voi siis osallistua myös yksi- tai kaksivärisellä työllä): minun työni painaa 124 grammaa, mistä 84 grammaa on nurjaa ( sielua 60 ja kuuran kukkaa 24) eli yli puolet täyttyy tällä erää ja vielä vyyhdeistä jää toisiinkin projekteihin. 🙂

MMM2020

Toukokuu ja itse tehdyt vaatteet eli Me Made May tekee loppuaan.

Joustamattomasta viskoosista Roscoe Blouse / True Bias.

On risujen ja ruusujen vuoro, miten se sitten menikään…

Me Made May eli MMM-haasteeseen osallistumisesta olin haaveillut useamman vuoden ajan, mutta aina ajan ja vaatteiden puuttesta olin jättänyt osallistumatta. Mutta nyt! Ajattelin siis, että itse tehtyjä on jo riittävästi koko kuukaudelle. Aikaa ei kylläkään ollut yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta se ei tällä kertaa hidastanut.

Mutta kun alkuun päästiin, laski myös intoni nopeasti. Syynä ei ollut ajanpuute, vaan motivaationi ottaa kuvia edes viikottain, saati päivittäin, katosi olemattomiin. Tajusin, että itse tehdyt vaatteet ovat jo niin arkinen asia, että haaste tuntui aika kummalliselta. Vielä pöljemmältä tuntui ajatukseni vaatteiden riittämättömyydestä. Voi veljet! 😀 Tokikaan en kaikkia vaatteita tee itse, mutta aina jotain itse tehtyä on päällä kuitenkin.

Joustamattomasta viskoosista bohotyylinen Roscoe-pusero.

Ei haaste turha kuitenkaan ollut, mutta ehkä ei kuitenkaan mun juttu. Tai mistä sitä tietää, haluanko vuoden päästä juhlistaa omaa ompelutaitoani näin. 😉 Nyt se ei lopulta tuntunut kuitenkaan omalta. Varsinkaan siitä syystä, että olen tullut ihan kamalan laiskaksi kuvaamaan tekemisiäni.

MaarItse-ompelublogi: naisten viskoosipusero

Kuten esimerkiksi tämä kukallinen viskoosipusero on ollut valmis tammikuusta lähtien. 😀 Se on Roscoe Blouse, millaisen tein jo viime kesänä ensimmäisen kerran. Toisen ompelin kokeillakseni, että olisiko yhden koon pienempi mukavampi, sillä ensimmäisen väljyys yllätti. Tuolloin en siis ymmärtänyt, mitä puseron bohotyyli tarkoitti eli hyvin väljäää ja laskeutuvaa silhuettia.

MaarItse-ompelublogi

Mutta eihän se silhuetti muutu toiseksi kokoa vaihtamalla. 🙂 Ei ainakaan yhden koon erolla. Eikä sen niin väliäkään, sillä olen oppinut pitämään tämän mallista puseroa sitten viime kesän: nyt väljyys viehtää siinä, missä se viime kesänä hirvitti telttamaisuudellaan.

Bohotyylinen pusero joustamattomasta viskoosista (Roscoe Blouse / True Bias).

Eli näitä eri haasteita ja puseron malleja näyttäää menevän ja tulevan, mutta mitä ihmettä sitä keksisi kuvaamisen helpottamiseksi? Tuntuu, etten enää millään jaksaisi nähdä vaivaa. Mutta sitten pitäisi luopua kaikista ompelukerhoista ja muista, jos ei kuvan kuvaa saa aikaiseksi. Höh. Kuinka te muut kuvauskammon ratkaisette?

Itse ommeltu bohotyylinen pusero joustamattomasta viskoosista..

Kaunista kesää kaikille! ♥

Me Made May 2020

Toukokuu alkoi uudella käsityöhaasteella, mitä olen vuosia seurannut sivusta eli Me Made May -haasteella. Sen tavoitteena on toukokuun ajan haastaa itsensä pukeutumaan useammin itse tehtyihin vaatteisiin tai eri tavalla niitä yhdistelemällä. Haaste ei ole kuitenkaan tiukka, vaan jokainen saa asettaa oman henkilökohtaisen tavoitteen osallistumisensa tasolle.

maaritse_joustocollege_tunika_ommelkupla_birdykaava

Aikaisemmin en ole lähtenyt mukaan, koska mielestäni minulla ei ole ollut tarpeeksi itse tehtyjä koko kuukaudeksi. Nykyisin on toisin, sillä yleensä minulla on päällä ainakin yksi oma tekemä vaate. Oma tavoitteeni onkin postata Instagramiin vähintään kerran viikossa niin sanottu päivän asu. Jos ehdin, niin toki sitten useammin, mutta tarkoitukseni ei ole tästä ylimääräisiä paineita ottaa. Ei varsinkaan nyt näinä poikkeavina aikoina.

maaritse_ommelkupla_joustocollege

Olen nyt siis mukana ensimmäistä kertaa tässä toukokuun haasteessa, kokeilin ensimmäistä kertaa Ommelkuplan joustocollegea ♥ sekä pidin tätä Birdy-tunikaa eilen toukokuun ensimmäisänä päivänä.

maaritse_birdy_girltripkaavakirja_jc_ommellinen

Tosin tässä taitaa mennä koko vappuviikonloppu. 🙂

maaritse_birdy_tunika_raglan_hihat

Tunika on siis Hellinin kaavakirjan Birdy-tunika, joita muutaman olen ommellut jo aikaisemminkin.

maaritse_birdy_tunika_joustocollegesta_ommelkupla

Siinä on lepakkomaiset raglanhihat ja helma kapenee alaspäin.

maaritse_birdy_patternsforfreestylers

Lisäsin kaavaan vain taskut.

maaritse_birdy_tunika_itse_ommeltu_naisten_vaatteet

Tämä onnistui kyllä yli odotusten: tykkään, että joustocollegen kuosi on kuin tehty tähän. Kangasta tilatessa ajattelin tehdä tästä vetoketjuhupparin, mutta saatuani paketin en raaskinutkaan saksia keskelle kuviota saumaa. Että uusi tuttavuus, uusi kangasrakkaus!

maaritse_birdy_tunika_ompelublogi

Varastosta löytyy vielä tähän sopivia yksivärisiä trikoita useampi, joten muutamat leggingsit pitää laittaa tulille… Miten teidän muiden toukokuu pyörähti käyntiin?