Virkattu jäätelökuosi

Molla_Mills_jäätelökuosi_virkkuri_kurittomat_kuosit

😀 Mä nyt vaan jätän tämän tähän, koska tämä ei ole vielä valmis, mutta en maltanut olla hiljaa, koska tämä jäätelökuosi on niin ihana (tötteröt löytyy Molla Millsin uusimmasta Virkkurista, Kurittomat kuosit/limupussi).

Molla_Mills_jäätelökuosi_limupussi

Tämä on siis laukun alku: virkattu osuus on nyt valmis, mutta vetoketju ja vuori pitää vielä ommella. Ne onkin jo hommattu, mutta mieluistä hihnaa en ole vielä löytänyt. Täytyy varmaan käydä naapurikaupungin suutarin juttusilla…

Palataan asiaan, ihanat!

Ps. Uuttakin jo alullaan…

Molla_Mills_kurittomat_kuosit_kolmioita

 

 

Valkoinen heinäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikHeinäkuun värini oli valkoinen. 


Tässä kuussa mieli on ollut niin lomalla, että teflon pinnan lailla se on hyljeksinyt kaikkea, mikä vähänkään on vaikuttant pakolta. Siten Vuosi väriterapiaa-haasteeseen osallistuminen oli jäädä kokonaan väliin. Onneksi loppukuusta tuli Verson Puodin heinäkuun ompelukerho, mistä sain valkopohjaisen kuosin. Se olikin pelastukseni: vaikka olenkin niin lomalla, ajatus yhdenkään kuukauden väliin jättämisestä ei tuntunut mukavalta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Kankaasta tuli tehdä peruspaita, koska kerhon tavoitteena tällä kertaa oli sata erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kerhoon osallistuminen oli jälleen mukavaa, vaikka saamani kuosi ei niin hirveästi miellyttänyt. Mutta tulihan kokemusta! Kerhon ansiosta vihdoin kokeilin ommella kapea hihaisen, mutta miehustasta väljän arkipaidan. Sellaiset paidat ovat töissä tarpeen, jotka eivät missään menossa kiristä eivätkä purista ja tarpeen mukaan voi heittää neuletakin joko päälle tai pois.

Elokuun värini on viininpunainen, jota varten aloitin hyvissä ajoin kutomaan villatakkia Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Ennakoinnistani huolimatta villatakki on yhä kesken, sillä kuriton kesämieleni ei ole suostunut kutomaan sitäkään loppuun, vaan hihattomana se on odottanut vuoroaan koko kesän. Sen sijaan olen varautunut töihin paluuseen, mikä on ensi viikolla edessä. Olen tehnyt mm. mekkoja ja leggingsejä.

työmekot_ottobre_relax

leggingsit_sugarskulls_siksak

Oletan, että postaan ennen villatakin valmistumista työvaatteista. Töihin palaaminen onkin jo ihan tervetullutta. Siinä se mielikin taas asettuu uomiinsa, joten toiveissa on, että villatakkikin valmistuu tulevan kuukauden puitteissa. 😉

Hyvää lomaa lomalaisille ja tsemppiä töihin palaaville!

Peruspaitaa ompelukerhoon

Verson Puodin heinäkuun ompelukerhossa aiheena on 100 paitaa Puodilta. Aikaisemmin kerholaiset ovat saaneet aina saman kuosin, mikä tuli säilyttää salaisuutena sovittuun ompeluajankohtaan saakka, mutta nyt on toisin: lähes kaikki saivat erilaisen kankaan, josta tulee tehdä kuun vaihteeseen mennessä peruspaita, jotta tavoite 100 erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi toteutuisi.


Ensimmäisenä mietin, mikä on peruspaita. Käytänkö sellaista, että kannaattaako tällä kertaa ompelukerhoon edes lähteä mukaan? Samaa mietti moni muukin, ja ompelukerhon FB-sivuilla käytiin vilkasta keskustelua, mikä on peruspaita ja mikä ei. Oman rajoitteensa toteutukselle luonnollisesti toi myös kangasnpalan pituus, 0,8 metriä, josta ei aikuiselle kovinkaan helpolla paitaa venytetä.

Vaikka mysteerikuosi hirvitti, ensimmäisen ompelukerhokokemuksen, Zadie-mekon, innoittamana lähdin kuitenkin mukaan. Päätin, että laitan kerhotyön onnistumaan tavalla tai toisella, tuli sitten millainen kuosi tahansa. Kankaan vähyyskään ei ollut enää ongelma, koska tehtävää tarkennettiin sen verran, että siihen sai yhdistää jotakin yksiväristä. Myös peruspaidaksi keskustelujen perusteella alkoi muodostua sellainen, minkä kukin peruspaidaksi mieltääHetken tuntui siltä, että tämähän on helppo homma! 

Verson_Puodin_heinakuun_ompelukerho

Niin, se tuntui siltä niin kauan, kunnes sain kankaan. Kuosi oli kaikkea sitä, mitä pelkäsin: se oli turhan lapsekas ja siinä oli inhokkivärejäni, lämpimmän sävyistä keltaista ja punaista. Aluksi harmittikin kovasti, että miksi en saanut jotain muuta, jotain kivaa Verson Puodin monista ihanista kuoseista. Tämä punakeltainen Nallemaa (digiprintti) on siis yksi niistä harvoista, joista en tykkää edellä mainituista syistä.

Verson_Puodin_punakeltainen_Nallemaa

Heh, sen siitä saa, kun ostaa sian säkissä uuden kankaan kuvat silmissä! Hetken nieleskelyn jälkeen päätin hyödyntää tilanteen kaavakokeiluun. Ajattelin siis, että mahdollinen epäonnistuminen, kankaan turha saksiminen, ei nyt niin harmittaisi (vaikka ainahan se harmittaa, mutta yritin nyt uskotella itselleni jotain muuta), vaikka sopivan paidan sijaan tulisikin vain kokemusta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Yhdistin Ottobre-lehden teepaidan ja svetarin kaavat (2/2017), jotta saisin aikaiseksi kapeahihaisen, helposti villatakin alle menevän, mutta miehustasta riittävän väljän, arkeen sopivan paidan. Tämä kokeilu onnistui, tästä tuli hyvä arkipaita, mutta kuosi ei muuttunut valmiissakaan vaatteessa mieluisemmaksi, vaikka mustat hiat siihen hieman särmää tuovatkin. Silti tuntuu siltä, että olen varastanut päiväkoti-ikäisen paidan… Mutta kun en kykene muille ompelemaan, niin itse se on nyt tätä pidettävä. 😀

Kauneus on katsojan silmissä. Millaiset kuosit vetoavat sinuun ja mitkä jätät suosiolla kauppaan? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan heinäkuun värini on valkoinen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Rennompi ompeluote

Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin

hide away huppari sielunlintu minttu taskunsuu

Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…

hide away huppari hupunreuna

Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.

hide away huppari upoteut taskut sielunlintu minttu

Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀

Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Huhtikuun mustat

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Huhtikuuni värini oli musta, ja sellaiseksi kuukausi kääntyikin, mutta ei kylläkään käsitöiden suhteen, koska niitä en saanut kahdelta flunssaltani tehdyksi. Ensimmäinen räkätauti tuli noin kuukausi sitten. Sen jälkeen, kun olin saanut arjen jokseenkin takaisin raiteilleen, tuli uusi tauti. Että nyt vappukin menee toipilaana.

MSNUG

Mustia töitä syntyi siis huhtikuussa vain kaksi, Kaisla-neule ja nuolihuppari. Moni suunniteltu haave näin ollen siirtyi tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi ensimmäisen laukun tekeminen.

nuolitakaa

Minä siis suunnittelen aina kuukauden alussa, mitä aion tehdä, koska kuulun niihin ihmisiin, joiden ”pitää hallita eikä hajota ollakseen luovia” eli, jos en aikatauluta, aseta jotakin tavoitetta tekemiselleni, aikani menee haaveillessa enkä saa mitään aikaiseksi.

Sairastelujen vuoksi suunnitelmani tuli kuitenkin unohtaa, ja menin eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikka käsityöt jäivät taka-alalle, osallistuin pitkästä aikaa Instagramissa Fat Mum Slim valokuvaushaasteeseen. Tosin osallistuin vain viimeiseen kahteen viikkoon eli lähdin mukaan siinä vaiheessa, kun rytmi käsitöiden tekemiseen oli lopullisesti menetetty. Nämä kuvat ovat tuon kahden viikon suosituimmat (loput ovat nähtävissä Instagramissa @maaritso).

IMG_20170424_055609_651

Huomenna alkava toukokuuni on mintun värinen. Toivon mukaan kuukauden vaihtuminen tuo mukanaan taas viikottaisen postausrytminikin! Mukavaa vappua kaikille!

Nuolihuppari

nuolitakaa

Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).

nuolihuppari

Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.

peukalonreikä

Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.

nuolisivusta

Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂

nyörinreikä

Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.