Roscoe-pusero

Tänä vuonna lähdin mukaan Make Nine -haasteeseen, johon toteutettavaksi valitsin yhdeksän kangasta/lankaa jemmoistani. Tämä viime kesänä ostamani Eurokankaan joustamaton viskoosi oli yksi valinnoistani.

maaritse_kukkallinen_roscoe_blouse

Ompelin tästä laskeutuvasta ja kevyestä kankaasta boho-tyylisen Roscoe-puseron (True Bias), jossa on raglanhihat sekä rypytettyt pääntie ja hihansuut.

maaritse_roscoe_blouse_raglan_seam

maaritse_roscoe_puseron_hihansuu

Pääntiellä on halkio, mitä luulin puseron vaikeimmaksi kohdaksi, koska se piti saada suoraan ja keskelle etukappaletta. Lisäksi siitä piti tehdä siisti niin oikealta kuin nurjalta, jotta nauhoja voisi pitää auki tai kiinni.

maaritse_roscoe_puseron_paantien_halkio

Ensin suorakaiteen mallinen alavara ommeltiin kiinni etukappaleeseen lyhyellä tikillä, minkä jälkeen halkio vasta leikattiin auki.

maaritse_paantien_ommel

Vaikka ompelin tällaisen ensimmäistä kertaa, silitin vain etukappaleen ja päälle tulevan alavaran keskikohdat näkyviin, jotta ne olisi helpompi kohdistaa päällekkäin. Keskiviivan näkeminen auttoi myös ompelemaan aukon symmetrisesti v:n malliseksi. Ehkä olikin aloittelijan tuuria, mutta muoto onnistui täydellisesti näinkin vähällä valmistautumisella.

maaritse_halkion_aukileikkaus

Ompelun jälkeen halkio leikattiin auki ja alavara käännettiin nurjalle. Silittäminen tässä vaiheessa oli ihan ehdoton juttu.

maaritse_paantien_halkion_ommel

Silitin muutenkin ahkerasti kaikissa vaiheissa. Se esimerkiksi helpotti alavaran reunojen kääntämisessä ja niiden tikkaamisessa. Lopputulos onkin mainio!

maaritse_roscoe_puseron_nauhat

Halkiota hankalammaksi osottautui solmimisnauhojen kiinni ompelu pääntiehen: jouduin purkamaan molemmat puolet kolmeen kertaa ennen kuin ne olivat riittävän siistit niin oikealta kuin nurjalta. Jokin mittavirhekin oli tullut, sillä aluksi nauhat tulivat eri kohtiin, mistä johtuen toinen puoli oli pitempi kuin toinen ja halkio näytti vinolta.

maaritse_ompelublogi_pusero_joustamattomista

Yllätyin myös puseron väljyydestä: tuntuu, että hukun siihen. Väljyyttä tuli liikaa, koska en ymmärtänyt boho-tyylin nimenomaan tarkoittavan väljää ja ilmavaa pukeutumista. Toki kokoa valitsiessani tarkistin vartalonmittojen lisäksi valmiin puseron mitat, mutta kokemuksen puutteessa, kun en ole joustamattomista vuosiin ommellut, ne mitat eivät oikein sanoneet minulle mitään.

Eikä tämä kuitenkaan ole niin mahdoton, että pitämättä jäisi: kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kevyt pusero myötäilee kauniisti kehon liikkeitä vähentäen hieman vaikutelmaa puolijoukkueteltasta. Toisekseen tällainen ilmava pusero on toimiva aurinkosuoja lämpiminä kesäpäivinä. Syksymmällä puolestaan voisin korostaa hippityyliä leveillä lahkeilla ja mustalla rinnan alle tulevalla liivillä. Tarkemmin ajateltuna, se taisi olla tyylini jo noin parikymmentä vuotta sitten eli sellainen liivi ja leveät lahkeetkin taitavat kaapista valmiina löytyä. 🙂

maaritse_roscoe_blouse

Muuten, kuvassa en pitele kättä otsalla auringon häikäisemänä. Ei, syynä ovat hyttyset. Puhelimeni toimii siis kaukolaukaisijana silloin kun mieheni ei ehdi avustamaan eli kuvassa yritän katsoa puhelimesta, mikä on kameran näkymä. Hyttysiä on tänä kesänä ollut kuitenkin paljon ja tuossakin ne yrittävät täyttää niin silmät kuin suun. Kädellä yritän siis suojata silmiäni, huulet olen puristanut tiukaksi viivaksi ja mielessä vilahtelevat kaikki mahdolliset kirosanat. Voihan elävä luonto! 🙂

maaritse_roscoe_blouse_from_back

Puseron ompelussa onnistuminen ruokki ompeluintoani valtavasti: oli todella virkistävää ommella muutakin kuin vain joustavia sekä kokeilla ihan eri tyyppistä kaavaa, mihin olen tottunut, ehkä jopa juuttunut. Innostuneena uudesta, valmiiksi leikattuna odottaakin pellavamekko, missä uuden materiaalin lisäksi tehdään taskut minulle ihan uudella tavalla. Ihanan jännittävää! 🙂

Oletko sinä haastanut itseäsi jollain tapaa viime aikoina? Miltä se tuntui?


Ompeluvinkki:

  • Useammissa ostamassani ulkomaisissa pdf-kaavoissa on ollut 1,5 sentin saumanvarat valmiina. Tässä kaavassa vinkattiin, että nuo leveät saumanvarat voi kaventaa joko leikkaamalla harkkosaksilla ylimääräiset pois tai ompelemalla pussisaumat. Koska olin nyt uuden äärellä kaiken kaikkiaan, valitsin uutena tekniikkana pussisaumojen opettelun. Siihen kuvalliset ohjeet löytyvät esim. Kangaskapinalta, Jännittääkö hentojen kankaiden ompelutekniikka? -artikkelista, täältä.

maaritse_pussisauma_ohueen_kankaaseen

maaritse_pussisauma

Cumulus-pusero pitsineuleella

Suurin osa tämän vuoden postauksista on alkanut ajan kulun päivittelyllä eikä tämä postaus ole poikkeus. Jatkan siis samalla teemalla, kuinka hip hei! 😀 vanha kässäjemma muuttui jälleen aikomuksesta todeksi.

MaarItse - käsityöblogi

Pari vuotta sitten olin aloittanut kutomaan perusneuletta ylhäältä-alaspäin Novitan Miami-langasta. Se oli jäänyt kuitenkin kesken, koska lanka on kovin pehmeää, joten jo keskeneräisenä pusero venyi paljon. Valmiin puseron paino olisi siis luultavasti venyttänyt puseroa aivan liikaa, joten se aloitus jäi sitten siihen.

MaarItse - neuleblogi

Nyt keksin, että venymistä voisin yrittää hillitä pintaneuleella. Epäilykseni osoittautuikin oikeaksi eli kudoin muutaman mallitilkun testatakseni erilaisia pitsineuleita, joista nämä alaspäin osoittavat kolmiot osottautuivat parhaimmaksi: kolmioiden keskelle tulevat kavennusrivit selvästi pitävät neuletta kasassa, estävät liikaa venymistä.

Puseromalliksi valitsin jo aikaisemmin kutomani Cumulus-puseron. Tällä kertaa langan tiheys sopi suoraan ohjeessa mainittuun, minkä sain aikaiseksi 4 mm puikoilla. Kudoin puseron M-koon mukaan ja lankaa kului 410 grammaa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Mallitilkun lisäksi en kummemmin suunnitellut, tikuttelin vaan menemään ja jännitin, mitä tulee…

MaarItse - käsityöblogi

Ja hyvä tuli! Kuviot asettuivat hyvin niin eteen kuin taakse. Lisäksi pitsi tuo kevyttä laatikkomalliseen puseroon.

MaarItse - neulontablogi

Pitsineuleen lisäksi kudoin sivuille valesaumat varmistaakseni, ettei pusero venyisi. Valesauma kudotaan nostetuin silmukoin eli joka toinen kerros sama sivusilmukka nostetaan ja joka toinen kerros se kudotaan.

MaarItse - käsityöblogi

Tässä neuleessa valesauma ei juurikaan erotu, eikä sen tarvitsekaan, mutta se lisää toivomaani ryhtiä neuleeseen. Lisäksi valesaumat helpottavat myös neuleen pesemistä, sillä märkänä ja painavana sen kuivumaan asettelu on helpompaa, kun selvästi näkee, missä sivusaumat ovat.

MaarItse-blogi

Tästä tuli siis varsinainen mukavuusneule, koska valmistuakseen tämä puseromalli ei montaa ajatusta vaadi. Pusero siis kudotaan ylhäältä-alas ilman vartalon muokkauksia. Ainoat kavennukset tehdään hihan suissa ja helmassa juuri ennen i-cord-reunusta, jotta ne istuisivat kauniisti.  Alussa toki raglan- ja pääntienlisäysten kanssa pitää olla hieman ajatusta mukana, jotta kaikki tulee tehtyä ja oikealla kerroksella. Muutoin tämä on kovin yksinkertainen, mutta hyvännäköinen malli. Niin ainakin minä tykkään. 🙂

MaarItse - käsitöitä | valokuvia


Neulontavinkit:

  • Ohje Cumulus-puseroon löytyy Ravelrystä täältä, klik. Ohje on maksullinen ja englanninkielinen.
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Erilaisia pitsikaavioita löytyy mm. Dropsin sivuilta täältä, klik.

Valmisvaatteesta omaksi

Alkuvuodesta päätin tänä(kin) vuonna ostaa vähemmän ja tehdä entisiä varastoja vähemmäksi. Samansuuntaisia ajatuksia on ollut monella, kuten esimerkiksi Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogissa: Teresa ja Kati ovat yhdessä järjestäneet tälle vuodelle haasteen nimeltä Kässähamsterihaaste 2019.

maaritse_tunika_mysticalflowers_trikoosta

Itsellä vanhat varastot ovat huventuneet monin tavoin: olen kutonut, kirjonut ja ommellut. Nyt puolestaan palastelin muutaman vanhan ostovaatteen kaavaksi. Olen siis jemmannut muutamaa vanhaa vaatetta, että ompelisin itse niiden avulla uusia, mutta niin ne olivat kangaspinojen alle vuosiksi hautautuneet.

maaritse_taskullinen_tunika_vimman_mystical_flowers_trikoosta

Toinen unohdettu oli Marimekon taskullinen tunika. Samanlaisen tein Vimman Mystical Flowers -trikoosta, mikä myöskin on vanhoja jemmojani, tosin tuoreimmasta päästä.

maaritse_tunika_ostotunikan_kaavalla

Tämä tunika onnistui hyvin. Se on melko samanlainen kuin aikaisemmat A-linjaiset Peura-tunikani. Tämän tunikan hihan pyöriö istuu kuitenkin niin hyvin, ettei sitä oikein edes tunne päällä. Jännä tunne, mutta siis oikein hyvä.

maaritse_neonvioletti_poniletti

Toinen vanha ostovaate oli Vilan mekko, millaisen tein Hellinin Poniletti-joustocollegesta värissä neonvioletti.

maaritse_mekko_poniletti_joustocollegesta

Tämä mekko ei ollut niin menestys kuin tunika, mutta kuosi pelastaa ja paljon. En kuitenkaan oikein osaa sanoa, mikä tässä mättää: mekko vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin aikaisemmat mekkoni Relaxed-kaavalla tehtynä, muttei ole sitä kuitenkaan.

maaritse_ostomekon_kaavalla_mekko

Kuosi on puolestaan ollut yksi ehdoton suosikkini jo pitkään. Tykkään sen näyttävyydestä ja elävyydestä. Eikä se vaadi kohdistamista, vaan kuviot vaikuttavat sulautuvan toisiinsa saumoista huolimatta.

maaritse_hellinin_poniletti

Nyt on siis tämäkin vuosien jaamaaminen ohi, ja ostovaatteet kaavoina on kokeiltu. Tein nämä siis niin, että leikkasin surutta valmisvaatteiden saumat auki. Joten uusia leikatessa, vanhojen vaatteiden kappaleita kankaille asetellessa, piti muistaa lisätä saumanvarat.

maaritse_mekon_takasauma

Minun tapani oli siis kovin mutkasuoriksi-tyyli, mutta esimerkiksi Oma taipale -blogista löytyvät vinkit ompelijoille, jotka eivät ratkojaa pelkää. 😉


Kässähamsterihaasteeseen liittyvät toukokuun postaukset voit käydä lukemassa ja/tai omasi linkkaamassa tänne tai tänne.

Miniryijykokeilu

MaarItse - käsityöblogi

Vau, enpä ole ollut hetkeen mihinkään käsityöhön niin turhautunut kuin olin tähän kehyskudontaan. Mieli ei millään tahtonut hyväksyä, että – oikeasti – ryijyillessä keskeneräistä ei saa arvostella, koska se muuttuu koko ajan työn edetessä. Eli jokainen uusi rivi, väri tai pinta voi olla joko uhka tai mahdollisuus.

Turhautumiseni johtuikin siitä, että oli vaikea sietää sitä, etten tiedä lopputulosta. Oli vaikea päästää irti ja antaa mennä. Tehdä aina yksi kohta ja toinen perään sen kummemmin miettimättä.

maaritse_kehyskudonta_pienet_timantit

Koska yleensä teen  vain tarpeeseen, vielä vanhoja varastojani hyödyntäen, nyt olisi siis pitänyt olla järkeilemättä liikaa. Olla miettimättä esimerkiksi lankavaraston pienentämistä. Enkä siihen sitten lopulta taipunutkaan, vaikka tajusin, että varastossani ei ole riittävän paksuja lankoja, jotta saisin aikaseksi sellaisen ryijyn, joita olen Instagramissa ja Pinterestissä ihaillut.

Kaiken jaakobinpainin jälkeen ostin lisää vain paksua valkoista ja vihreää villalankaa. Muutoin langat ovat vanhaa varastoani: Novitan Huopanen- ja Seitsemän veljestä -lankaa, Noroa ja ripaus Arwettaa. Isä Aurinkoinen puolestaan teki kudontakehyksen minulle vanhasta taulunpohjasta ja ripustukseen käytin vanhaa tarpeettomaksi jäänyttä pitkää bambupuikkoani. Että tämä ahdistuskokemus oli lähes ilmainen kokemus. 😀

maaritse_kehyskudonta

maaritse_kehyskudonta_kudotut_timantit

Miniryijyn tekeminen oli siis hyvin erilaista, kuten myös kärsimättömyyteni määrä, mitä olin hetkeen tehnyt ja kokenut. Mutta onhan siinä myös jotain kiehtovaa, kun ei heti osaa, vaan pitää harjoitella. Nyt tällä erää tuli ainakin harjoiteltua tupsujen tekemistä, väripintojen yhdistämistä sekä kuviopinnan kutomista.

maaritse_kehyskudonta_struktuuri

Monivärisen ryijyn lisäksi tein paksusta vihreästä langasta pienemmän ryijyn, minkä yksivärisyys puhuttelee minua moniväristä enemmän. Luulen, että kokeilenkin vielä tehdä kuvioidun, mutta yksivärisen miniryijyn. Samalla voisin testata, kuinka saan paremmin pysymään laidat tasaisina…

maaritse_paksusta_villalangasta_miniryijy

Tai sitten osallistun uusimmassa Taito-lehdessä olleeseen haasteeseen tehdä miniryijy jonkin suomalaisen taideteoksen pohjalta. Se voisi olla hyvä ratkaisu hallita, jos ei muuta, niin ainakin pääni sisäistä kaaosta, kun miniryijyn tekoon olisi alusta lähtien valmis tavoite ja suunnitelma. 😉

maaritse_kehyskudonta_kokeilu

Joko sinä olet kokeillut kudontaa, vuoden 2019 käsityötekniikkaa?


😉 Tuskailevan tee-se-itse-kutojan vinkit:

  • Vanhoja pitkiä neulepuikkoja voi hyödyntää niin ryijyn ripustamiseen kuin viriön aukaisemiseen. Erityisesti se on hyödyllinen apuväline, kun haluaa tehdä kuviopintaa: langan pujoittaminen onnistui sujuvammin kun ensin nostin puikolla ylös kaikki loimilangat, joiden alta langan tuli kullakin rivillä mennä. Muuten minä ainakin menin alussa laskuissa sekaisin, että pitikö seuraavaksi mennä yhden, kahden vai kolmen alta vai päältä vaimitensemeni… 
  • Käytin neulepuikkoa tarvittaessa myös lankojen, väripintojen tiivistämiseen. Yleensä siihen taidetaan käyttää harvaa puukampaa (?).
  • Langan voi pujotella loimilankojen välistä neulalla. Paksummat langat sujuivat sormin. Itsellä oli käytössä myös Äiti Armaan varastoista löytynyt muovinen pitkä tikku (alimmassa kuvassa), minkä tapainen tehtiin Strömsö-ohjelmassa jäätelötikusta. Störmsön ohjeet löytyvät tiivistetysti täältä, klik.
  • Strömsön linkistä löytyy ohjeita myös siihen, kuinka kudontaa voi kokeilla pahvilla niin ympyrän kuin suorakaiteen muodossa. Minun kehykseni (46 cm x 56 cm) on siis isäni tekemä: hän yritti lyödä naulat ylhäältä ja alhaalta aina samaan kohtaan sentin välein, mutta hippanen mittavirhe oli keskellä tullut. Sen vuoksi jouduin sitomaan aina kunkin loimilangan erikseen alhaalta kiinni, että sain ne paremmin suoraan. Toimi ihan hyvin näinkin ja muutenkin somessa surffaillessani olen huomannut, että tapoja on monia, ei ole niin nöpönuukaa
  • Pinterestistä löytyy paljon vinkkejä niin kuvioihin kuin tekniikoihin. Niihin parempi tutustuminen on itselläkin vielä edessä, sillä niitä on niin hurja määrä, että mihin sitä sitten kannattaisi keskittyä… Mutta tässä vaiheessa ainakin Instagramissa suosittelen tutustumaan tähän, @maininkijaystävät.