Ruusutarhurit-neuletakki

maaritse_steekattu_villatakki

Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.

maaritse_kirjoneulottu_neuletakki_looppaamalla

Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.

Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema.  Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.

maaritse_lumi_karmitsan_ruusupuutarhurit_neuletakki_taitolehti

Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.

Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.

Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.

maaritse_ruusupuutarhurit_neuletakki_neuleblogi

Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.

maaritse_auki_leikattu_neuletakki_ruusupuutarhurit

Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Kuru-neuletakki

Ostin Walcot Yarnsin Opus-langan jo vuonna 2017 Jyväskylän Neulefestareilta Dre-neule mielessä, mutta parin yrityksen ja erehdyksen kautta tämä ihanan pehmeä lanka päättyi kuitenkin Jonna Hietalan Kuru-neuletakiksi. Ohje siihen lyötyy Ravelrystä, klik, tai viidennestä Laine Magazinestä.

maaritse_opus_langasta_kuru_neuletakki

maaritse_kuru_neule_opus_langasta

Aikaisemmat kaksi neuletakkiyritystä päättyi purkkuun siitä syystä, etteivät ne tuntuneetkaan omilta eikä näin ihanaa lankaa hyllyntäytteeksikään voi jättää. Mutta tämä kolmas on kiva: perusneuletakki perusmustana. Tai ei ihan perusmusta, vaan väri toistuu enemmän hopeisen hiilenmustana.

maaritse_laine_magazine_kuru_opus_yarn

Neuloin takin hieman ohjetta pidemmäksi. Onnistuin myös tekemään niin siistit nappilistat ja pääntienresorin, etten viimeistellyt niitä ohjeen mukaisesti i-cord-reunuksella kuten hihansuita.

maaritse_kurun_nappilista_opus

Myönnän, että loppuvaiheessa kaikessa ihanuudessaan lanka alkoi jo vähän kyllästyttämään, että eikö tästä ikinä valmista tule, joten päätös reunusten viimeistelemättömyydestä oli siitäkin syystä helppo tehdä.

maaritse_kuru_neuletakki_opuslangasta

Mutta siinä se nyt vihdoin on. 🙂 Sopii ainakin kukkallisen Roscoe-puseroni päälle lämmikkeeksi.

maaritse_kuru_cardigan_opus_yarn

Seuraavaksi ajattelin neuloa toisen keväällä aloitetun neuletakin, Lumi Karmitsan Ruusupuutarhurit, valmiiksi. Se on sentään tänä vuonna aloitettu, kuten muutama pariton sukkakin… Että onhan näitä.

Mikä on sinun viimeisin ikuisuusprojekti, minkä sait valmiiksi?


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Birdy-tunika

Kesällä ompelukerhon bingon vuoksi tuli tehtyä monenlaista ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi ompelin tämän Birdy-tunikan Hellinin kaavakirjasta Girl Trip.

maaritse_birdy_tunika_girl_trip_kaavakirjasta

Malliltaan tämä on oikea mukavuusvaate, rento ja väljä lepakkohihainen tunika.

maaritse_birdy_tunika_hellinin_kaavakirjasta

Ainoa huono puoli on taskujen puute, koska työni vuoksi tarvin ainakin hetkellisen säilytystilan avaimille, kännykkälle, mille milloinkin… Lisäänkin ne nykyisin yleensä itse kaavaan, jos niitä ei kaavassa muutoin ole. Nyt jätin ne kuitenkin lisäämättä, koska en ollut varma istuuko ne malliin ja riittääkö väljyys lantion kohdin. No, riittäähän se, joten se muutos sitten seuraaviin.

maaritse_birdy_tunika_fabrikingin_kunkkupussista

Tunikan koon valitsin mittataulukon mukaan enkä muutanut kaavassa mitään. Seuraaviin voisin kuitenkin lisätä ne aikaisemmin mainitsemani taskut sekä muutaman sentin helmaan, jotta tunika menisi mekostakin. Jos ihan rehellinen olen, niin luulin jo tämän mitan olevan ihan ok mekoksi. Kuvaamaan lähtiessä mieheni kuitenkin luuli, että työkiireet ovat jo niin pehmittäneet pääni, että olin unohtanut laittaa housut jalkaan: Uunimiehen aito hämmenys sai minut viime hetkellä vetämään leggingsit alle ja ymmärtämään, että jokunen lisäsentti helmaan voisi olla tarpeen. 😀

maaritse_fabriking_possupussi_joustocollege

Ensimmäistä kertaa en kokeillut vain kaavaa Hellinin kirjasta, vaan tilaisin myös sian säkissä eli kangaspussin, minkä tarkkaa sisältöä en tiennyt etukäteen. Sellaisia kangaspusseja en ole aikaisemmin tilannut, vaikka kovin suosittuja ne tuntuvat olevan. Omaan yksitotiseen värimaailmaan ja aikuiseen makuun monella kangaskaupalla on vaan niin monenkirjava tarjonta, joten olen yllätyspussit ohittanut tähän saakka suosiolla. Nyt oli kunnianhimoisena bingoilijana kuitenkin jotain keksittävä.

maaritse_birdy_patterns_for_freestylers

Onneksi hetken pähkäilyn jälkeen löysin FabriKing-nettikangaskaupan, jossa oli tummanpuhuvia aikuisten kuoseja: sieltä uskalsin tilata Kunkkupussin ilman pelkoa, että saisin monta metriä iloisen kirjavia lastenkuoseja. Tämä tunika on siis tuosta pussista tulleista joustocollegeista tehty ja olen tähän, kuten koko pussin sisältöön, tyytyväinen: kaikki kankaat vastasivat odotuksiani niin väreiltään kuin laadultaan. Lisäksi oli piristävää, kun joku toinen on valinnut kankaat ja mitat valmiiksi. En voi siis mennä siitä mistä aita on matalin, vaan joudun miettimään uusia kaavoja ja malleja tottumustani lyhyempiin kangaspalasiin sopivaksi ja/tai yhdisteltäväksi.

maaritse_vanha_portaikko

maaritse_katon_yksityiskohta

maaritse_itse_ommeltu_tunika_joustocollegesta

maaritse_vanha_ikkuna

maaritse_kunkkupussi_fabriking

Onko sinulla yhtä hyvät yllätyspussikokemukset kuin minulla? Ja muuten, joko olet huomannut, että Kankaiden Yö on 30.8. seuraavan kerran … 🙂

Namedin Esme ja Selja

Ompelutahtini on niin hurja, ettei kamera perässä pysy. 😉 Nämäkin, Namedin Esme Maxi Cardigan ja Selja Knot Tee, ovat valmistuneet heinäkuussa.

maaritse_esme_maxi_cardigan_namedclothing

Tämä oli minun ensimäinen merinovillaompelus eli neuletakin kangas on Mereenin Merenpohja-merinovillaa (näytti siltä, että heinäkuussa viimeisiä ostelin, enää ei kaupasta juuri tätä merinoa löytynyt).

maaritse_esme_maxi_cardigan

Takin alla on puolestaan siis musta Selja eli solmullinen t-paita, minkä tein Nappinjan trikoosta.

maaritse_selja_knot_tee

Kokeilin molempia kaavoja ensimäistä kertaa. Tykkään, että niissä molemissa on kivat yksityiskohdat, kuten neuletakissa taskut ja paidassa etuosan solmu, mutta molemissa on minulle myös sellaisenaan hieman liian reilu yläosa. T-paidan hihan pyöriötä pitää siis sorvata korkeammaksi, syvemmäksi, ja olkasaumaa vähän lyhentää, mutta neuletakki menisi varmaan sellaisenaan, kunhan kangas olisi jämäkkäämpää.

selja_knot_tee

Yllätyinkin merinovillan ohuudesta ja laskeutuvuudesta sekä muutaman käyttökerran jälkeen hengittävyydestä ja lämpimyydestä. Tämä taitaa olla ensi talven vaatehittini!

maaritse_esme_maxi_cardigan_merinowool

Esme on siis hartialinjaltaan väljä, mutta alaspäin kapeneva. Koon valitsin mittataulukon mukaan ja muutin vain helman mitan lyhyemmäksi.

maaritse_esme_cardigan

Saatan vielä lisätä neuletakkiini nepparit, jotta takki näin väljempänäkin pysyy paremmin menossa mukana ja taskut ojennuksessa.

elokuinen_kalastaja

rannan_elokuista_heinikkoa

rannan_elokuinen_heinikko

elokuinen_ranta

merenpohjaa

Merinon kuosi on kyllä niin kaunis ja aihe niin rakas, sillä meri ja merenranta ♥.

maaritse_namedclothing_esme_cardigan_selja_knot_tee

Nyt vain kylmempiä kelejä odotellessa….