Tuhansien villasukkien maa -kirja

Sain kustantajalta arvostelukappaleena Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjan.

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_kirja
Blogiyhteistyö: Moreeni

 

Kirjassa on 20 sukkamallia, joista lähes kaikissa on kirjoneuletta enemmän tai vähemmän. Kirjoneuleita enemmän minua viehätti kuitenkin sukkien muodot, erityisesti kauniit kantapäät, kuten esimerkiksi nämä Autioituu rannan talot -sukat.

maaritse_autioituu_rannan_talot_ohje

Tämän mallin otinkin ensimmäisenä kokeiluun, mutta jätin pois nuo varren ikkunat sekä jalkaterän kuviot. Niissä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta yritän olla lankalaihiksella eikä jemmoissani ollut niihin sopivia värejä. Muutoinkin tällä hetkellä minulla on jonkinmoinen kuosiähky niin kankaiden kuin neuleiden kuvioiden suhteen, joten halusin mutkattomat villasukat ilman krumeluureja.

Lankana minun yksivärisisssä versioissani on Louhittaren Luolan villiviinin värinen Väinämöinen, mikä on ohut, fingering-vahvuinen lanka (100g  / 400m).

maaritse_autioutuu_rannan_talot_sukkaa

Itse pidän näin ohuesta sukkalangasta, joille lähes kaikki kirjan mallit on suunnitteltu, sillä haluan tehdä istuvia, kenkään sopivia arkisukkia.

maaritse_autioituu_rannan_talot_kanta

Ohuiden lankojen lisäksi muutamat ohjeet on tarkoitettu keskipaksuille ns. sport-vahvuiselle langalle (kuten mm. Novitan Nalle tai Kaupunkilangan Rotvalli), kuten nämä Silmitön talvi – sukat, mitkä ajattelin tehdä seuraavaksi miehelleni.

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_sukkamalli

Kirjan kaikki sukat tehdään looppaamalla eli pyöröpuikolla joko varresta varpaisiin tai varpaista varteen. Ohjeissa on kuitenkin vinkit myös sukkapuikoille.

maaritse_looppaamalla_autioituu_rannan_talot_sukat

Ohjeiden lisäksi kirjassa on tekniikkaosio, mistä löytyy vinkit aina lankavaihtoehdoista silmukoiden luomiseen, lisäyksiin, päättelyyn jne. Kirja ei kuitenkaan pyri olemaan yksityiskohtainen, tyhjentävä sukkatekniikkakirja, mutta antaa vinkit siihen, mistä tarpeen mukaan voi etsiä lisäohjeistusta.

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_tekniikka_sivut

Esimerkiksi kaikille tekniikoille ei vielä ole olemassa vakiintuneita suomenkielisiä termejä, minkä vuoksi lisätiedon, kuten ohjevideoiden etsiminen, on helpompaa englannin kielisten hakusanojen avulla: tekniikoitahan voi opetella kuka tahansa kielestä / kielitaidon tasosta riippumatta videoita katsomalla, mutta ensin pitää luonnollisesti tietää, miten ja mistä niitä Internetistä hakea.

maaritse_palanen_kauneinta_sukka

Itselleni toiset tämän kirjan sukat taitavat olla nämä, Palanen kauneinta -sukat, mutta yksinkertaistaisin näitäkin jättämällä varren kuviot ja helmet pois. Koska se kuosiähky ja lankalaihis. 😉 Mutta tuo kantapää on kerrassaan ihana. ♥

maaritse_kirjoneulesukka

Edellä mainittujen lisäksi ihastuin kovasti myös kirjan kannessakin oleviin geometrisiin Täältä sinne -sukkiin, mutta ne jäävät odottamaan lankavaraston täydentämistä. Ehkä nämä voisivat olla tämän vuoden Neulefestareiden ostoslistalla, sillä siellä on lupa pienesti repsahtaa. 🙂

maaritse_tuhansien_sukkien_maa_sukkakirja

Kaiken kaikkiaan tämä kirja on minusta hyvin inspiroiva: ohjeet ovat selkeitä sekä sovellettavissa oman maun ja jalan mukaan (kuten minä jo teinkin 🙂 ). Uskon, että kirjasta on iloa pitkäksi aikaa. Erityismainintana, että kuvat ovat todella kauniita.

 

Cumulus-pusero pitsineuleella

Suurin osa tämän vuoden postauksista on alkanut ajan kulun päivittelyllä eikä tämä postaus ole poikkeus. Jatkan siis samalla teemalla, kuinka hip hei! 😀 vanha kässäjemma muuttui jälleen aikomuksesta todeksi.

MaarItse - käsityöblogi

Pari vuotta sitten olin aloittanut kutomaan perusneuletta ylhäältä-alaspäin Novitan Miami-langasta. Se oli jäänyt kuitenkin kesken, koska lanka on kovin pehmeää, joten jo keskeneräisenä pusero venyi paljon. Valmiin puseron paino olisi siis luultavasti venyttänyt puseroa aivan liikaa, joten se aloitus jäi sitten siihen.

MaarItse - neuleblogi

Nyt keksin, että venymistä voisin yrittää hillitä pintaneuleella. Epäilykseni osoittautuikin oikeaksi eli kudoin muutaman mallitilkun testatakseni erilaisia pitsineuleita, joista nämä alaspäin osoittavat kolmiot osottautuivat parhaimmaksi: kolmioiden keskelle tulevat kavennusrivit selvästi pitävät neuletta kasassa, estävät liikaa venymistä.

Puseromalliksi valitsin jo aikaisemmin kutomani Cumulus-puseron. Tällä kertaa langan tiheys sopi suoraan ohjeessa mainittuun, minkä sain aikaiseksi 4 mm puikoilla. Kudoin puseron M-koon mukaan ja lankaa kului 410 grammaa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Mallitilkun lisäksi en kummemmin suunnitellut, tikuttelin vaan menemään ja jännitin, mitä tulee…

MaarItse - käsityöblogi

Ja hyvä tuli! Kuviot asettuivat hyvin niin eteen kuin taakse. Lisäksi pitsi tuo kevyttä laatikkomalliseen puseroon.

MaarItse - neulontablogi

Pitsineuleen lisäksi kudoin sivuille valesaumat varmistaakseni, ettei pusero venyisi. Valesauma kudotaan nostetuin silmukoin eli joka toinen kerros sama sivusilmukka nostetaan ja joka toinen kerros se kudotaan.

MaarItse - käsityöblogi

Tässä neuleessa valesauma ei juurikaan erotu, eikä sen tarvitsekaan, mutta se lisää toivomaani ryhtiä neuleeseen. Lisäksi valesaumat helpottavat myös neuleen pesemistä, sillä märkänä ja painavana sen kuivumaan asettelu on helpompaa, kun selvästi näkee, missä sivusaumat ovat.

MaarItse-blogi

Tästä tuli siis varsinainen mukavuusneule, koska valmistuakseen tämä puseromalli ei montaa ajatusta vaadi. Pusero siis kudotaan ylhäältä-alas ilman vartalon muokkauksia. Ainoat kavennukset tehdään hihan suissa ja helmassa juuri ennen i-cord-reunusta, jotta ne istuisivat kauniisti.  Alussa toki raglan- ja pääntienlisäysten kanssa pitää olla hieman ajatusta mukana, jotta kaikki tulee tehtyä ja oikealla kerroksella. Muutoin tämä on kovin yksinkertainen, mutta hyvännäköinen malli. Niin ainakin minä tykkään. 🙂

MaarItse - käsitöitä | valokuvia


Neulontavinkit:

  • Ohje Cumulus-puseroon löytyy Ravelrystä täältä, klik. Ohje on maksullinen ja englanninkielinen.
  • Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
  • Erilaisia pitsikaavioita löytyy mm. Dropsin sivuilta täältä, klik.

Valmisvaatteesta omaksi

Alkuvuodesta päätin tänä(kin) vuonna ostaa vähemmän ja tehdä entisiä varastoja vähemmäksi. Samansuuntaisia ajatuksia on ollut monella, kuten esimerkiksi Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogissa: Teresa ja Kati ovat yhdessä järjestäneet tälle vuodelle haasteen nimeltä Kässähamsterihaaste 2019.

maaritse_tunika_mysticalflowers_trikoosta

Itsellä vanhat varastot ovat huventuneet monin tavoin: olen kutonut, kirjonut ja ommellut. Nyt puolestaan palastelin muutaman vanhan ostovaatteen kaavaksi. Olen siis jemmannut muutamaa vanhaa vaatetta, että ompelisin itse niiden avulla uusia, mutta niin ne olivat kangaspinojen alle vuosiksi hautautuneet.

maaritse_taskullinen_tunika_vimman_mystical_flowers_trikoosta

Toinen unohdettu oli Marimekon taskullinen tunika. Samanlaisen tein Vimman Mystical Flowers -trikoosta, mikä myöskin on vanhoja jemmojani, tosin tuoreimmasta päästä.

maaritse_tunika_ostotunikan_kaavalla

Tämä tunika onnistui hyvin. Se on melko samanlainen kuin aikaisemmat A-linjaiset Peura-tunikani. Tämän tunikan hihan pyöriö istuu kuitenkin niin hyvin, ettei sitä oikein edes tunne päällä. Jännä tunne, mutta siis oikein hyvä.

maaritse_neonvioletti_poniletti

Toinen vanha ostovaate oli Vilan mekko, millaisen tein Hellinin Poniletti-joustocollegesta värissä neonvioletti.

maaritse_mekko_poniletti_joustocollegesta

Tämä mekko ei ollut niin menestys kuin tunika, mutta kuosi pelastaa ja paljon. En kuitenkaan oikein osaa sanoa, mikä tässä mättää: mekko vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin aikaisemmat mekkoni Relaxed-kaavalla tehtynä, muttei ole sitä kuitenkaan.

maaritse_ostomekon_kaavalla_mekko

Kuosi on puolestaan ollut yksi ehdoton suosikkini jo pitkään. Tykkään sen näyttävyydestä ja elävyydestä. Eikä se vaadi kohdistamista, vaan kuviot vaikuttavat sulautuvan toisiinsa saumoista huolimatta.

maaritse_hellinin_poniletti

Nyt on siis tämäkin vuosien jaamaaminen ohi, ja ostovaatteet kaavoina on kokeiltu. Tein nämä siis niin, että leikkasin surutta valmisvaatteiden saumat auki. Joten uusia leikatessa, vanhojen vaatteiden kappaleita kankaille asetellessa, piti muistaa lisätä saumanvarat.

maaritse_mekon_takasauma

Minun tapani oli siis kovin mutkasuoriksi-tyyli, mutta esimerkiksi Oma taipale -blogista löytyvät vinkit ompelijoille, jotka eivät ratkojaa pelkää. 😉


Kässähamsterihaasteeseen liittyvät toukokuun postaukset voit käydä lukemassa ja/tai omasi linkkaamassa tänne tai tänne.

Miniryijykokeilu

MaarItse - käsityöblogi

Vau, enpä ole ollut hetkeen mihinkään käsityöhön niin turhautunut kuin olin tähän kehyskudontaan. Mieli ei millään tahtonut hyväksyä, että – oikeasti – ryijyillessä keskeneräistä ei saa arvostella, koska se muuttuu koko ajan työn edetessä. Eli jokainen uusi rivi, väri tai pinta voi olla joko uhka tai mahdollisuus.

Turhautumiseni johtuikin siitä, että oli vaikea sietää sitä, etten tiedä lopputulosta. Oli vaikea päästää irti ja antaa mennä. Tehdä aina yksi kohta ja toinen perään sen kummemmin miettimättä.

maaritse_kehyskudonta_pienet_timantit

Koska yleensä teen  vain tarpeeseen, vielä vanhoja varastojani hyödyntäen, nyt olisi siis pitänyt olla järkeilemättä liikaa. Olla miettimättä esimerkiksi lankavaraston pienentämistä. Enkä siihen sitten lopulta taipunutkaan, vaikka tajusin, että varastossani ei ole riittävän paksuja lankoja, jotta saisin aikaseksi sellaisen ryijyn, joita olen Instagramissa ja Pinterestissä ihaillut.

Kaiken jaakobinpainin jälkeen ostin lisää vain paksua valkoista ja vihreää villalankaa. Muutoin langat ovat vanhaa varastoani: Novitan Huopanen- ja Seitsemän veljestä -lankaa, Noroa ja ripaus Arwettaa. Isä Aurinkoinen puolestaan teki kudontakehyksen minulle vanhasta taulunpohjasta ja ripustukseen käytin vanhaa tarpeettomaksi jäänyttä pitkää bambupuikkoani. Että tämä ahdistuskokemus oli lähes ilmainen kokemus. 😀

maaritse_kehyskudonta

maaritse_kehyskudonta_kudotut_timantit

Miniryijyn tekeminen oli siis hyvin erilaista, kuten myös kärsimättömyyteni määrä, mitä olin hetkeen tehnyt ja kokenut. Mutta onhan siinä myös jotain kiehtovaa, kun ei heti osaa, vaan pitää harjoitella. Nyt tällä erää tuli ainakin harjoiteltua tupsujen tekemistä, väripintojen yhdistämistä sekä kuviopinnan kutomista.

maaritse_kehyskudonta_struktuuri

Monivärisen ryijyn lisäksi tein paksusta vihreästä langasta pienemmän ryijyn, minkä yksivärisyys puhuttelee minua moniväristä enemmän. Luulen, että kokeilenkin vielä tehdä kuvioidun, mutta yksivärisen miniryijyn. Samalla voisin testata, kuinka saan paremmin pysymään laidat tasaisina…

maaritse_paksusta_villalangasta_miniryijy

Tai sitten osallistun uusimmassa Taito-lehdessä olleeseen haasteeseen tehdä miniryijy jonkin suomalaisen taideteoksen pohjalta. Se voisi olla hyvä ratkaisu hallita, jos ei muuta, niin ainakin pääni sisäistä kaaosta, kun miniryijyn tekoon olisi alusta lähtien valmis tavoite ja suunnitelma. 😉

maaritse_kehyskudonta_kokeilu

Joko sinä olet kokeillut kudontaa, vuoden 2019 käsityötekniikkaa?


😉 Tuskailevan tee-se-itse-kutojan vinkit:

  • Vanhoja pitkiä neulepuikkoja voi hyödyntää niin ryijyn ripustamiseen kuin viriön aukaisemiseen. Erityisesti se on hyödyllinen apuväline, kun haluaa tehdä kuviopintaa: langan pujoittaminen onnistui sujuvammin kun ensin nostin puikolla ylös kaikki loimilangat, joiden alta langan tuli kullakin rivillä mennä. Muuten minä ainakin menin alussa laskuissa sekaisin, että pitikö seuraavaksi mennä yhden, kahden vai kolmen alta vai päältä vaimitensemeni… 
  • Käytin neulepuikkoa tarvittaessa myös lankojen, väripintojen tiivistämiseen. Yleensä siihen taidetaan käyttää harvaa puukampaa (?).
  • Langan voi pujotella loimilankojen välistä neulalla. Paksummat langat sujuivat sormin. Itsellä oli käytössä myös Äiti Armaan varastoista löytynyt muovinen pitkä tikku (alimmassa kuvassa), minkä tapainen tehtiin Strömsö-ohjelmassa jäätelötikusta. Störmsön ohjeet löytyvät tiivistetysti täältä, klik.
  • Strömsön linkistä löytyy ohjeita myös siihen, kuinka kudontaa voi kokeilla pahvilla niin ympyrän kuin suorakaiteen muodossa. Minun kehykseni (46 cm x 56 cm) on siis isäni tekemä: hän yritti lyödä naulat ylhäältä ja alhaalta aina samaan kohtaan sentin välein, mutta hippanen mittavirhe oli keskellä tullut. Sen vuoksi jouduin sitomaan aina kunkin loimilangan erikseen alhaalta kiinni, että sain ne paremmin suoraan. Toimi ihan hyvin näinkin ja muutenkin somessa surffaillessani olen huomannut, että tapoja on monia, ei ole niin nöpönuukaa
  • Pinterestistä löytyy paljon vinkkejä niin kuvioihin kuin tekniikoihin. Niihin parempi tutustuminen on itselläkin vielä edessä, sillä niitä on niin hurja määrä, että mihin sitä sitten kannattaisi keskittyä… Mutta tässä vaiheessa ainakin Instagramissa suosittelen tutustumaan tähän, @maininkijaystävät.