Virkattu kassi

Virkkasin käyttämättä jääneestä neulepuserosta rennon kesäkassin. Mitään valmista ohjetta minulla ei ollut, vaan somesta katselin inspiraatiokuvia.

Alunperin ajattelin tehdä aivan erilaisen laukun, mutta ensimmäisen neliöni virkattua ymmärsin, ettei lankani riittä siihen haaveeseen. Joten surffailin lisää, ja löysin Blueprintin Boho Market Bag -ohjeen. Jo virkattu neliö sopi siihen malliin kuin nakutettu, joten jatkoin sillä idealla. En kuitenkaan vaihtanut neliöideni mallia ohjeessa olleeseen, vaan jatkoin jo aloittamallani helpolla pitsineliöllä. Niitä tein kaksi ja pohjaneliöksi vielä neliön pelkillä kiinteillä silmukoilla. Niihin ohjeet katsoin Melody Griffithsin 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Yhden neliön koko oli noin 40 cm * 40 cm.

Valmiit neliöt yhdistin sisäpuolelta kiinteillä silmukoilla.

Sen jälkeen vahvistin kassin suuaukkoa virkkaamalla siihen ensin rivin kiinteitä silmukoita ja toisen rivin kiinteitä silmukoita, joden välissä on pompuloita.

Viimeiseksi virkkasin kassiin hihnan kiinteillä silmukoilla. Hihnan pituus on reilut 10 senttimetriä.

Tadaa, siinä se on!

Kassi vaikuttaa jämäkältä ilman vuortakin, mutta toisaalta se on helppo näin suoranmalliseen lisätä, jos tarve tulee.

Kassilla on painoa noin 350 kilogrammaa ja lankani oli siis Novitan vanhaa nauhalankaa, Kaislaa. Virkkuukoukkuni oli 3,5 mm.

Mukavan helppo ja nopea projekti. 🙂

Mira Dress

Voi ie! Tästä tuli kiva!

Mekko on Fibre Moodin Mira Dress ja kangas on Eurokankaan viskoosia nimeltään Farren.

Takasauman kuvioita ei ole kohdistettu, koska päätin käyttää kankaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi halusin mekkoon pidemmät hihat, mitkä pussitin kuminauhalla.

Lisäksi halusin pidemmän helman: kokoon 42 sain kolmesta metristä riittämään yhteen ylimääräiseen helmasalsaan. Tykkään.

Muita muutoksia kaavaan en tehnyt, koska ei ollut tarpeen, vaan kaava istuu minulle jopa olkapäiltä.

Helman rypytyksistä huolimatta, mekko oli myös melko nopea ommella, koska siinä ei ole erityisiä yksityiskohtia. Pukemisen helpottamiseksi taakse pääntiellekin tuli vain halkio ja hakanen, joten aikaa ei mennyt nappeihin tai vetoketjuihin.

Runsaasta helmasta huolimatta, valuva viskoosimekko sujuu hyvin neuleiden alle. Tässä kuvassa vuosia, vuosia sitten Novitan Kaisla-nauhalangasta neulomani kitin värinen kesäpaita. Se on jo melko rouhea ja nuhjaantunutkin, mutta semmoisella hyvällä tavalla, etten raaski siitä luopuakaan.

Tästä mekosta tuli sellainen fiilis, että sain pitkäikäisen kaverin moneen tilanteeseen. 🙂

Mereen-jemmat

Osallistuin Mereenin ompeluhaasteeseen. Haasteeseen tuli osallistua ompelemalla jotain jemmassa olevista Mereenin kankaista uusien sijaan. Hih, onneksi jemmoistani sellastakin löytyy. 😉 Totuuden nimissä vielä vähän jäikin…

Mutta asiaan: kahdella trikoolla lähdin haasteeseen mukaan. Toinen oli tämä Merenpohja-trikoo. Olen jo aikaisemmin todennut, että tämä on yksi lempikuoseistani. Yksi syy siihen löytyy, että aihe on minulle hyvinkin läheinen, sillä meri nyt vaan on niin ♥.

Toinen syy suosiooni on se, että – kuten olen jo aikaisemmin todennut – kuosia ei tarvitse kohdistella, koska kuviot soljuvat mutkattomasti saumoista huolimatta. Sehän säästää kangasta ja aikaa, kun ei tarvitse pähkäillä kuvioiden kohdistamista.

Ennen Merenpohjan leikkaamista, testasin PuuhakasPajan Ellen-paitulikaavan Kangaskapinan yksivärisellä trikoolla. Ihana kaava, missä on valmiina kaksi hihavaihtoehtoa, yllä kuvassa oleva ja toinen lyhyempi tampillinen. Testiversioni väri, vaalea laventeli, ei vain oikein miellytä, vaikka se on minun talvivärejäni ja taitaa olla nyt kovin trendikäskin. Kokonaisuus on vaan liian yöpaitamainen.

Mutta Mereenin trikoossa oli tarpeeksi särmää, jotta kaava toimii. Hyvä tuli! Tämä on yhtä ihana kuin PuuhakasPajan Pinja-huppari eli tästä taitaa tulla uusin lempikaavani.

Muutoin tein ihan kaavan mukaan, mutta venytin hihoja noin 20 senttimetriä pitemmäksi. Ne voisivat olla hieman kapeammat, mutta toisaalta tuollaisenaan ne on helppo kääriä kyynärpäille.

Paituli-kaavaan kuuluu myös taskut, mutta jätin ne nyt pois, koska paitulia on tarkoitus pitää neuletakkien alla.

Toinen jemmani oli Ruma ankanpoikainen -trikoo, millä kokeilin PaaPiin kaavakirjan Putous-paidan toimivuutta.

Toiveissani oli, että saisin myös lyhyemmän paidan neulatakkien alle pidettäväksi. No, lähellä ollaan, muttei ihan, sillä kaava on hippasen liian pieni olkapäistä. Olen siis kovin harteikas, joten tämä ei yllättänyt. Toki vähän harmittaa, koska muuten paita istuu todella hyvin. Ainoastaan se kiristää hieman olkapäiden korkeimmalta kohdalta eli hihoissa noiden sinisten ankkojen nokkien kohdalta, minkä vuoksi pääntie nousee herkästi korviin.

Istuvuusongelma ei kylläkään tule esille neuletakin alta, joten voi olla, että tämä paita menee tällaisena. Mutta seuraaviin pitää tehdä muutoksia. Tosin en vielä oikein tiedä, mitä tulee muuttaa ja miten mahdolliset muutokset vaikuttaa muihin mittasuhteisiin: miten suurentaa hihaa kuitenkaan suurentamatta muita mittoja. Hmmm, tätä joutuu kyllä miettimään ja opiskelmaan. 😀 Vinkkejä?

Samistelusukat

Ennen kuin aloin neulomaan sukkia varpaista varteen, neuloin usein pitkävartiset sukat samalla tavalla tuli ne sitten minulle tai miehelleni, Unelmien Uunimiehelle. Esimerkiksi Novitan Nalle-langasta meidän samistelusukkiin tuli 75 aloitussilmukkaa 2,5 mm puikoilla.

Varren ensimmäiset kymmenen senttiä neuloin 3 nurin, 2 oikein -joustinta. Sen jälkeen kavensin joka toisen nurjan raidan kahden silmukan levyiseksi neulomalla kaksi nurjaa yhteen (kavennusten jälkeen silmukoita oli yhteensä 68-69 silmukkaa). Jälleen kymmenen sentin jälkeen kavensin loput kolmen nurjan raidat kahden nurjan levyiseksi ja jatkoin viimeiset kymmenen senttiä 2 nurin, 2 oikein -joustinta lopuilla 60:llä silmukalla. Näin varresta tuli siis 30 senttiä korkea, mikä on sopiva mitta esimerkiksi miehen työkenkien varta ajatellen.

Joustinneuletta jatkoin sukan istuvuuden vuoksi myös jalkapöydän päälle niin, että päällimmäinen kerros alkoi ja loppui aina kahteen oikeaan silmukkaan.

Varren jälkeen jaoin silmukat kahteen (huomoiden joustimen jatkumisen edellä mainitulla tavalla) eli niin päällä kuin kantalapussa oli 30 silmukkaa kussakin. Kantapään tein aina miten milloinkin, mutta yleensä vahvistettuna kuitenkin. Varsinkin, jos vielä ei ollut varmuutta kummalle sukat tulevat: omillani ei ollut niin väliä, mutta keston vuoksi miehen sukkaan vahvistus oli tarpeellinen. Näissä sattuu molemissa olemaan ristiinvahvistetut kantapäät.

Kantalapun jälkeen yleensä viimeistään päätettiin kumpi sukat, jotta tiesin terän pituuden neuloa sen mukaisesti ennen kärkikavennuksia ja sileää neuletta.

Päätös siitä, kummalle sukat tulivat, tehtiin yleensä lähinnä fiiliksen mukaan: ne vain jostain syystä näyttivät aina enemmän toisen kuin toisen sukilta. Tosin nämä postauksen sukat ovat poikkeus tähän sääntöön, koska näiden värit ovat menneet ikään kuin väärin päin, mutta olin jo tuosta sinisävyisestä Nallesta neulonut itselleni ainakin kahdet sukat. Se ei tietenkään estä minua olemasta kateellinen miehelleni näistä uusvanhoista sukista, sillä olen tämän kaksikon neulonut jo pari vuotta sitten, mutta jemmannut jostain syystä kaapin perälle. Ehkä niiden söpöyttä varjellen, tiedä häntä, mutta nyt ne on korkattu käyttöön. 😀 Ja sitä erityisesti mieheni arvostaa: hänelle nämä ovat mieluisia kesät talvet, mutta itse tykkään nykyisin hitusen enemmän vielä ohuemmista.

PS. Yhdellä sukkaparilla on painoa 120 grammaa, joten näihin kuluu melko hyvin lankajemmoja…