Käsityöt

Hope-mekko

23.6.2026by MaarItse4 kommenttia

Kevään aikana löysin kaapista, mitä kukkaisimman kankaan. Muistaakseni ostin tämän sisustusmielessä, mutta mihin, en enää muista. 😀 Sisustus-ajatusta vahvisti kankaan paksuus. Itsepintaisesti näin kuitenkin kankaan mekkona, joten päätin kokeilla.

Valitsin malliksi Style Arcin Hope Woven Dress -kaavan sen suoralinjaisuutensa vuoksi. Ajattelin, että siihen paksu kangas taipuisi. Voisi olla jopa etu runsaassa helmassa ja hihoissa.

Malli on tuttu jo entuudestaan. Ikinä en ole kuitenkaan onnistunut pääntien alavaran ompelussa: se on sopinut paikalleen, mutta jotenkin kummallisesti kiristänyt hieman reunan alapuolelta. Ajattelin syynä olleen sen, että olen joko tulostanut tai kasannut pdf-kaavan väärin.

Sisuuntuneena tilasin nyt valmiin kaava-arkin Jyväskylän Kangaskaupasta. Toiveikkaana ompelin alavaran jälleen kiinni, mutta ei. Ei se vaan sopinut siihen, vaan kiristi kuten aikaisemminkin. Aikaisemmat ratkaisin kääntämällä pääntien kanttinauhalla, mutta nyt piirsin pyöreämmän istuvan alavaran itse.

Muita muutoksia olivat helman lyhennys sekä niskan nappihalkion pois jättäminen. Mekko menee päälle ilman nappiakin.

Pääntiestä huolimatta tämä on mukava kaava. Väljyydestä huolimatta ei kuitenkaan mikään säkki, vaan kaunisti muotoiltu. Mekon voi ommella monenlaisista kankaista ja siinä on taskut.

Voiko sitä nyt mekolta enempää toivoa? ♥

Toinen mekko-postaus harsokankaasta ommeltuna:

Hope Woven Dress

Käsityöt

Eerika-paidat

22.6.202622.6.2026by MaarItseLeave a Comment

Kässäopinnot ovat vieneet niin paljon aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, että ompeleminen on ollut lähes tauolla. Jospa se taas tästä. Aloitin ihan peruspertsan ompelulla.

Kaavaksi valitsin Puuhakaspajan Eerikan, mikä on suunniteltu joustaville kankaille. Päädyin Eerikaan sillä, että tarvitsen työarkeeni juuri rennon väljiä laatikkopaitoja joko sellaisenaan tai neuletakin alle sujuvaksi.

Eerikassa on alaslaskettu olkalinja, rintalaskokset ja useita eri hiha- sekä helmavaihtoehtoja. Omani tein suoralla helmalla ja 3/4-hihalla. Kaavan olin piirtänyt jo vuosia sitten, mihin olin merkannut kuuden senttimetrin helman pidennyksen. Muita muutoksia en tehnyt.

Kaapeistani valitsin aarteita vuosien takaa (yllä oleva kuva): alin on Vimman Rikkaruoho, Hellinin Kukin sidottu, Paapiin Ou Mua Mua (ainoa trikoo, mikä on vielä ostettavissa) ja Hellinin Sisaret. Valitsin nämä, jotta ei tarvitse vaihtaa lankoja välillä. Se auttaa vauhdin ylläpitämisessä sekä valmiiksi saattamisessa. Itseasiassa aikoinaan ompelukerhossani oli tunnin ompeluhaaste, jolloin ompelin tällaisen niukin naukin. Nyt hauskuutin itseäni – järjestämällä omatoimisen Sewing Been – kellottamalla yhden paidan ompelun, niin valmista tuli reilussa 40 minuutissa. 😀

Toki nämä trikoot tuli valittua silläkin, että ne ovat niin kauniita. Ei niitä turhaan ole hillottu! 😉 Mutta suosikikseni nousi tämä Sisaret-kuosi geometrisyydellään ja värityksellään.

Ehkä seuraavaksi kaivelen esille Puuhakaspajan Pinja-kaavan, hupparin, mikä oli aikoinaan suuri suosikkini. ♥ Siinä on yhtä kaunis pääntie kuin tässä Eerikassa, että se kaava on hyvä hupulla tai ilman.

Onko sinulla näitä aarteita – kankaita tai kaavoja – jemmoissa? Minkälaisia?

Käsityöt

Kesäverstaan virtuaaliset avoimet ovet

21.6.2026by MaarItseLeave a Comment

Koska käsityömestari-opinnoissa on vuorossa näyttö, johon täytyy muun muassa jollakin tapaa osoittaa oma osaaminen piirtäen, piirros-, valokuva-, video-, ääni- tai tekstimateriaalin avulla, päätin avata ns. kesäverstaani ovet YouTubessa kesän ajan.

Kesäverstas on todellisuudessa mökki meren rannassa, mikä teistä monelle on jo tuttu paikka kuvien kautta. Tai ainakin sen rannat, aallokot ja linnut. Se voi tulla kuitenkin uutena, että sitä puhutellaan leikkisästi verstaaana. Se johtuu siitä, että täytän sen erityisesti aina näin kesän alussa kaikilla käsityöjutuilla. Istumapaikat on pienessä mökissä vähissä. 😀

Ja taas sitä siis mennään! Nyt vain edellisiin vuosiin verrattuna teen viikoittain jakson @lankasorvari-tililleni, ikään kuin virtuaaliset avoimet ovet. Tarkoituksena on kertoa sekä tulevista suunnitelmista että valmistuneista töistä ja samalla avata käsityömestari-opintojen etenemistä.

Ensimmäinen jakso on tuossa alhaalla nähtävissä. Siinä esittelen lyhyesti sekä kesäverstaan että itseni ja kerron, mitä kaikkea valkoisilla langoilla aion tehdä viikon aikana. Ja perustelen tietenkin sen, miksi juuri keskityn valkoisiin.

YouTubesta löytyy jo toinen jakso katsottavaksi: mitkä yllä olevan jakson suunnitelmista toteutui ja millä tavalla sekä uusia suunnitelmia virkkauksen, neulomisen sekä tulevien Jyväskylän Neulefestereiden suhteen.

Niinpä! Ihan hirveän nopeasti aika on juossut, kun jo ensi viikonloppuna on festit! Mutta niin mukavaa. ♥

Käsityöt

Manarola

7.3.2026by MaarItse2 kommenttia

Pitkästä aikaa en säveltynyt omiani, vaan neuloin valmiista ohjeesta. Lankajemmoistani löytyi kauniita viileitä sävyjä, joista riitti Caitlin Hunterin suunnittelemaan Manarola-neuleeseen. Ostin tämän neuleohjeen jo vuosia sitten, kun hurmaannuin mallin kauniista v-pääntiestä sekä tietenkin lempisuunnittelijani upeista kirjoneulekuvioista.

Neulominen eteni kuitenkin vähän omalla twistillä. Alkuperäinen malli on lyhythihainen ja helmastaankin lyhyempi. Lisäksi olin tällä kertaa vähän kapinallinen: en tehnyt tyylilleni uskollisesti mallitilkkua. Olin vielä niin villi, etten edes sitonut pitkiä langanjuoksuja. Huh, kuinka hurjaa menoa. 😂

Onneksi lankani suhtautuivat kapinallisuuteni armollisesti. Viimeistelykastelussa ne avautuivat niin, että ne ikään kuin sitoivat itse itsensä toisiinsa kiinni. Minttu pohjalankani oli Garthenor Organic Preseli (väri Spearmint). Musta kuviolanka Bc Garn Bio Shetland, ja muut kuviovärit Tukuwool Fingering – lankaa väreissä Syringa ja Kajo (poistunut väri). Puseroon kului yhteensä 300 grammaa jemmalankoja.

Neuleen koko on jotakin kolmosen ja nelosen väliltä. Nelonen olisi ollut rennompi, mutta tähän on nyt tyytyminen, kun sitä mallitilkkua ei tullut tehtyä. Lopputuloksena syntyi tällainen lyhyehkö pikkupaita, joka yltää juuri vyötärökaitaleelle.

Yritin ensin neuloa puseroon lisää pituutta, mutta miehustan kapeus ei sopinut pidempään mittaan. Ylimääräinen pituus pussitti selän puolelle ikävästi. Jotta mitta olisi toiminut, olisi pitänyt purkaa kainaloihin saakka ja leventää miehustaa helmaa kohti. Siihen pohjalankani ei ehkä olisi riittänyt, enkä rehellisesti sanottuna muutenkaan ollut kovin innokas purkamaan. Nykyinen mitta on kuitenkin osoittautunut toimivaksi esimerkiksi leveälahkeisten suorien housujen kanssa. Sitä yhdistelmää on tullut käytettyä jo aika monta kertaa.

Loppuun vielä yhdet sukat, jotka valmistuivat tällä viikolla. Aikaisemmin postasin sukkavillityksestäni, yhdestä tavasta yrittää pienentää lankavarastojani. Tämä pari jatkaa sitä samaa teemaa (aikaisemmat postaukset ovat Palkkiraitaa sekä Vuodenvartijat ja körttiset). Minähän en varsinaisesti ole mikään sukanneuloja, mutta tämä pari on tälle vuodelle jo neljäs sukkapari!

Nämä neuloin Rva SilmuSolmun Villa Sukkis -langasta värissä Sinivuorten yö. Malli on Footnote Socks, joissa oli minulle ihan uudet kantapäät ja kärkikavennukset. Kiva perusmalli, joten toiset on jo puikoilla.