Käsityöt

Manarola

7.3.2026by MaarItse2 kommenttia

Pitkästä aikaa en säveltynyt omiani, vaan neuloin valmiista ohjeesta. Lankajemmoistani löytyi kauniita viileitä sävyjä, joista riitti Caitlin Hunterin suunnittelemaan Manarola-neuleeseen. Ostin tämän neuleohjeen jo vuosia sitten, kun hurmaannuin mallin kauniista v-pääntiestä sekä tietenkin lempisuunnittelijani upeista kirjoneulekuvioista.

Neulominen eteni kuitenkin vähän omalla twistillä. Alkuperäinen malli on lyhythihainen ja helmastaankin lyhyempi. Lisäksi olin tällä kertaa vähän kapinallinen: en tehnyt tyylilleni uskollisesti mallitilkkua. Olin vielä niin villi, etten edes sitonut pitkiä langanjuoksuja. Huh, kuinka hurjaa menoa. 😂

Onneksi lankani suhtautuivat kapinallisuuteni armollisesti. Viimeistelykastelussa ne avautuivat niin, että ne ikään kuin sitoivat itse itsensä toisiinsa kiinni. Minttu pohjalankani oli Garthenor Organic Preseli (väri Spearmint). Musta kuviolanka Bc Garn Bio Shetland, ja muut kuviovärit Tukuwool Fingering – lankaa väreissä Syringa ja Kajo (poistunut väri). Puseroon kului yhteensä 300 grammaa jemmalankoja.

Neuleen koko on jotakin kolmosen ja nelosen väliltä. Nelonen olisi ollut rennompi, mutta tähän on nyt tyytyminen, kun sitä mallitilkkua ei tullut tehtyä. Lopputuloksena syntyi tällainen lyhyehkö pikkupaita, joka yltää juuri vyötärökaitaleelle.

Yritin ensin neuloa puseroon lisää pituutta, mutta miehustan kapeus ei sopinut pidempään mittaan. Ylimääräinen pituus pussitti selän puolelle ikävästi. Jotta mitta olisi toiminut, olisi pitänyt purkaa kainaloihin saakka ja leventää miehustaa helmaa kohti. Siihen pohjalankani ei ehkä olisi riittänyt, enkä rehellisesti sanottuna muutenkaan ollut kovin innokas purkamaan. Nykyinen mitta on kuitenkin osoittautunut toimivaksi esimerkiksi leveälahkeisten suorien housujen kanssa. Sitä yhdistelmää on tullut käytettyä jo aika monta kertaa.

Loppuun vielä yhdet sukat, jotka valmistuivat tällä viikolla. Aikaisemmin postasin sukkavillityksestäni, yhdestä tavasta yrittää pienentää lankavarastojani. Tämä pari jatkaa sitä samaa teemaa (aikaisemmat postaukset ovat Palkkiraitaa sekä Vuodenvartijat ja körttiset). Minähän en varsinaisesti ole mikään sukanneuloja, mutta tämä pari on tälle vuodelle jo neljäs sukkapari!

Nämä neuloin Rva SilmuSolmun Villa Sukkis -langasta värissä Sinivuorten yö. Malli on Footnote Socks, joissa oli minulle ihan uudet kantapäät ja kärkikavennukset. Kiva perusmalli, joten toiset on jo puikoilla.

Käsityöt

Vuodenvartijat ja körttiset

14.2.202614.2.2026by MaarItseLeave a Comment

Vuoden vaihteessa innostuin mukaan #stashistasukiksi -haasteeseen, vaikka normaalisti neulon mieluiten sukkaa suurempia töitä, kuten puseroita ja/tai takkeja. Koen, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla kuin sukat. Isommissa projekteissa on ikään kuin enemmän tilaa hengittää: neulomisen rytmi on rennompaa ja työ etenee sujuvampaa.

Tällä kertaa sukkainnostuksen taustalla on kuitenkin syksyinen työpaikan vaihto. Uusi koulu ja uudet toimintatavat toivat tullessaan jouluna yllättäviä muistamisia. Häkellyin ja hieman hävettikin, koska en ollut varautunut sellaiseen lainkaan. Siitä ajatus sitten lähti: yritän neuloa vuoden mittaan sukkia kiitokseksi.

Ensimmäiset lahjasukat valmistuivat paksuista sukkalangoista. Molemmissa pareissa musta lanka on Sandnes Garn Perfectiä, joka oli minulle mukavan tuntuinen uusi tuttavuus (enkä edes muista, mihin tarkoitukseen olin sen alun perin hankkinut 😬).

Toiseen pariin valitsin malliksi #sukkalaatikko -haasteen ilmaisohjeen, Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren väripilkut ovat jokin Smart-lankajämä, mikä ei ole vahvikkeellista sukkalankaa, mutta konepestävää, mikä on mielestäni lahjasukissa erityisen tärkeää. Oletan sen kuitenkin kestävän käyttöä sukanvarressa.

Näihin sukkiin neuloin ristiin vahvistetun kantapään. Lisäksi tein kantalapun molemmin puolin kaksi silmukkaa aina-oikeaa, jolloin silmukoiden poimiminen lapun reunasta onnistuu takuu siististi. Kärjet päättelin nauhakavennuksin.

Toinen sukkapari puolestaan mukailee Lankavan Körttisukka-ohjetta, mikä oli #stashistasukiksi-haasteen helmikuun malli. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varpaista varteen, tein tiimalasikantapään ja jätin varret lyhyemmiksi. Sininen lanka on jokin vanha 7 veljestä -jemma.

Molemmat sukat onnistuivat ja ne otettiin ilolla vastaan. Joten projekti etenee ja lankavarastot siinä sivussa: näiden sukkien myötä emotionaalinen painolastini keveni 240 grammaa… 😀 Tekemistä vielä siis riittää, vaikka en tarkalleen lankavarastoni suuruutta tiedäkään. 🫣

Käsityöt

Sailor Slippers

30.12.202530.12.2025by MaarItseLeave a Comment

Neuloin kolme paria suuren suosion saavuttaneita Sailor Slippers –tossuja. Ohje on saatavissa ainakin Raverlystä, se on maksullinen, englanninkielinen ja sen on suunnitellut Annie Germain.

Itse en varsinaisesti innostunut näiden tossujen ympärillä velloneesta hypestä enkä yleensä muutenkaan ratsasta trendien aallonharjalla. Tossut nähtyäni mieleeni kuitenkin muistui yli 15-vuotta vanha Huopanen-lankajemma, ja siitä se ajatus sitten lähti. Lankoja riitti kolmeen pariin koossa 37–38. Jemmalankojen määrä oli ollut aiemmin niin pieni, että ne olivat jääneet käyttämättä, mutta tähän projektiin ne sopivat värejä myöden täydellisesti.

Ohjeessa suositellaan Dropsin Snow-lankaa, mikä on vahvuudeltaan hieman paksumpaa kuin Novitan jo valikoimista poistunut Huopanen. Sovitin kuitenkin langan ja ohjeen yhteen mittaamalla neuletiheyteni työn edetessä. Mittasin vielä valmiit tossut ennen pesukoneeseen laittamista varmistaakseni, että niissä oli vyötteen mukaisesti noin 40 % kutistumisvaraa. Yhden tossuparin painoksi tuli tällä langalla hieman yli 100 grammaa.

Tossuista neulotaan ensin kantapäät. Juuri nämä kohdat huopuivat omissa tossuissani kaikkein heikoimmin. Alakuvassa päällimmäisen tossun kantapää huopui selvästi vähiten, mutta toisaalta se myös venyi helpoiten oikeisiin mittoihinsa.

Kantapään jälkeen neulottiin päälliosat…

ja sen jälkeen pohjat.

Neulomisen jälkeen vuorossa oli päälliosan ja pohjan yhteen saumaaminen, tossunsuiden i-cord-reunat ja lankojen päättely (alla olevasta kuvasta näkee valmiin huovutetun ja huovutusta odottavien tossujen kokoeron).

Ja sitten – koneeseen pyörimään! Käytin kaikkien kolmen parin kohdalla samaa 40 asteen pesuohjelmaa, joka kesti hieman yli tunnin. Mukana oli joka kerralla samat pikkupyyhkeet, mutta silti jokainen pari huopui eri tavalla. Ensimmäinen pari huopui kaikkein tasaisimmin, kun taas viimeisessä parissa näkyy selvästi eniten silmukoiden alkuperäistä muotoa ja rytmiä. Kaikista tossuista tuli kuitenkin hyvät, vaikka ne huopuivat eri tavalla.

Ensimmäinen pari huopui niin napakaksi, etten meinannut saada niitä millään venytettyä oikeaan muotoonsa. Siksi otin avuksi kippurakärkiset kenkälestit, jotka osoittautuivat erinomaisiksi apuvälineiksi. Tossujen muodosta tuli niiden avulla niin kaunis, että käytin lestien venytysapua myös muiden parien kanssa.

Tossuni ovat söpöt kuin mitkä, ja sain lähes kaikki Huopaset käytettyä. Silti en ole varma, oliko tämä nyt niin hyvä juttu kuitenkaan…

Ymmärrän täysin ohjeen suosion, erityisesti näin joulun alla. Ohje julkaistiin lokakuussa 2025, ja YouTube on sen jälkeen täyttynyt muun muassa videoista, joissa kellotettiin tossujen neulomisaikaa, jotta kukin omalla tahollaan voisi aikatauluttaa tossulahjaneulomisiaan. Raidallinen muotokieli on myös miellyttävä ja suositeltu lanka helposti saatavilla (ei tosin enää, sillä se on myyty loppuun lähes kaikkialta 🙂). Lisäksi pari viikkoa sitten jouduin malliston suunnittelutehtävän vuoksi perehtymään tuleviin trendeihin. Yhtenä selkeänä suuntauksena nousi esiin huovutetut materiaalit, koska ne ilmentävät tulevaisuudessa trendaavaa läsnäolon tunnetta, vastapainoa tekoälylle sekä muulle keinotekoiselle. Siinä valossa huovutetut tossut tuntuvat varsin ajankohtaisilta.

Ohjetta vielä suositellaan edistyneelle aloittelijalle, joten neulontakynnys ei ole kovin korkea. Ohjeen ymmärtämisen tueksi löytyy myös videotutoriaalit: Sailor Slippers Video Tutorial eli neuletuki löytyy painamalla tästä ja ohje tossujen ompeluun, Sailor Slippers Seaming Tutorial, puolestaan painamalla tästä.

Silti jäin miettimään, oliko projekti itselleni muuta kuin jemmalankojen hyötykäyttöä. Tossut ovat nimittäin erittäin liukkaat, joten niitä ei voi pitää turvallisesti jalassa ilman liukuestettä ellei sitten aio pysyä täysin paikallaan. 😉Ajatus liukuesteiden lisäämisestä ei oikein sovi minun päässäni yhteen villan kanssa, mutta muita vaihtoehtoja ei taida juuri olla. Lisäksi en tullut ajatelleeksi sitä, kuinka tehokkaasti nämä keräävät kaikki hiukset ja roskat lattialta. Äiti Armas ehdottikin, että ripustaisin tossut koristeeksi seinälle, kun käytännöllisyys ei aivan kohtaa arkea. 🤣

Mutta mietitään, mietitään. Aikanaan nämä varmasti löytävät paikkansa. Olkoon tämä kuitenkin muistutus itselleni: jatkossa voisin olla vielä hitusen harkitsevaisempi ennen uuden projektin aloittamista. Se olkoot ohjeena tulevalle vuodelle vähän kaiken suhteen, kun vauhtia on töihin paluun vuoksi ollut enemmän mukana kuin ymmärrystä.

Mitä sinä haluat kantaa mukanasi uuteen vuoteen, ja mitä voit hyvillä mielin jättää tähän? Oli miten oli, tavataan taas ensi vuoden puolella. Hyvää uutta vuotta. ♥

Käsityöt, LankaSorvari

Viehättävät vihreät

14.12.2025by MaarItseLeave a Comment

Mennyt syksy on ollut melko levotonta aikaa: viimeistelin käsityöntekijä-tutkinnon neljä näyttöä, palasin töihin uuteen kouluun ja yritin päästä jyvälle, mistä uudessa oppimisen tuen laissa oikein on kyse.

Ponnistelu on heijastunut käsitöiden tekemiseen niin, että kaikki suurempaa keskittymistä vaativammat (kuten näyttöneuleiden ohjeiden kirjoittamiset) ovat jääneet. Kapasiteetti on riittänyt vain helppoon neulematematiikkaan ja peruspertsan neulomiseen, (mikä ei sinällään ole ollut huono asia soljuvan arjen kannalta). Sen verran olen kuitenkin itseäni haastanut, että peruspaitojenkin suhteen olen itse laskenut silmukkamäärät ja kokeilut erilaisia tekniikkoja, joita muun muassa somevilinässä on tullut vastaan.

Nämä vihreät yhdistin vahingon kautta, sillä tilaamani Sandnes Garnin Tynn Silk Mohairia ( 7772 Rainforest) oli täysin epäsopiva alun perin ajattelemani villalangan kaveriksi. Ylitsepursuvat lankavarastoni eivät kuitenkaan motivoineet ostamaan uutta sopivampaa villaa mohairin pariksi. En myöskään suostunut säilömään sitä kaappiinkaan, kun siellä sitä täytettä on jo muutoinkin.

Turhautuneena päätin, että tavoitteeni on palauttaa mieliin, kuinka neulottiin saumattomasti ylhäältä-alas istuva hiha, v-pääntie ja pyöristetty helma. Eli värillä ei nyt olisi niin väliä, joten valitsin jemmoistani toisen epäsopivan, mutta hieman paremman vaihtoehdon mohairille, BC Garnin Bio Shetland – villalangan värissä tumma oliivivihreä.

Kukapa olisi uskonut, että tällä reseptillä – viileä mohair ja lämpimän sävyinen villa – tulee ihan täydellisen vihreä paita. Yhdistelmä on kertakaikkisen ihana! Melko hyvin onnistui paitakin. 😉

Tavoitteeni oli neuloa yläosasta istuva paita kapeilla hihoilla. Istuva hiha onnistui muutoin (hihan ruma keskisauma on jäänyt pingotuksesta, en ehtinyt tähän hätään höyrytellä pois, mutta olkapää on siis kuvasta huolimatta istuva ja kaunis), mutta kainalo valahti hieman liian alas (alakuva).

Koska minulla on suuret olkapäät, joudun niille neulomaan yleensä tilaa enemmälti. Siksi en uskonut näkemääni, vaan koin, että olka-kainalomittani on liian lyhyt ja neuloin muutaman ylimääräisen sentin ennen hihojen erottelua miehustasta. Mutta mittanauha ei valehdellut tälläkään kertaa, eikä silmä aina ymmärrä näkemäänsä, joten … olisi pitänyt uskoa mittoja eikä mutuilla silmämääräisesti.

Kuvista tosin näkee, ettei se käyttöä haittaa, mutta tuntuma voisi olla parempi.

Halusin istuvalle yläosalle vastavuoroisesti hieman a-linjaisen ja pyöristetyn helman. Pyöristys onnistui ihan kivasti lyhennetyillä kerroksilla, mutta ehkä siitä tuli hieman liian maltillinen makuuni. Leveyttä sekä pyöristystä helmassa voisi siis olla hieman reilummasti, mutta erinomainen harjoituskappalehan tästä tuli ja jotain valmistakin kaiken kaaoksen keskellä. ♥