Ennen ja jälkeen

Tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa teemana on ennen ja jälkeen. Ylläri, ylläri, siitä tuli mieleen erilaiset käsityöt ja se, että niissä on aina meneillään jonkin asteinen ennen ja jälkeen -aspekti.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_pdf

Esimerkiksi nämä: ensin kasa irrallisia paperiarkkeja, mutta teippauksen jälkeen yhtenäinen kaava-arkki. Että yksi vaihe takana, mutta monta vielä edessä ennen ompelua saati valmista…

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaava-arkki

Aikaisemmin harmittelin kovastikin sitä, että ompeluharrastus on usein enemmän sellaista ennen-työskentelyä. Tämänkin Jujunan Kuura-hupparin (ladattavissa ilmaiseksi!!! täältä, klik) kaava-arkin kokoamisen jälkeen vielä piti mitata oikea koko, piirtää osat oikealle kaavapaperille ja lisätä niihin saumanvarat. Siinäpä se sunnuntain vapaa hetki menikin, että kaavat oli piirretty ja leikattu.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaava-arkkia

Ennen kankaan leikkaamista ja ompelua pitää siis tehdä monenlaista etukäteistyötä. Eikä valmiin ompelutyönkään kanssa voi aina ajatella olevansa valmis, koska usein jälkikäteen ainakin ajatustyö vielä jatkuu, että miten vielä kaavaa voisin parantaa tai mistä vielä toisen tekisin.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaavakohdistus

Onneksi olen jo jokseenkin sopeutunut siihen ajatukseen, että ompeluun kuuluu paljon, paljon muutakin kuin vain itse ompelu. Siksi nykyisin kykenen keskittymään aikaisempaa paremmin eri työvaiheisiin, sillä jos maltaa tehdä kaavat, merkinnät, leikkaamiset ym. huolella, niin ompelu onnistuu helposti ja nopeasti. Siinä mielessä tämä Kuura-projektini näyttää ainakin tähän saakka edistyneen hyvin, sillä tuon tarkemmin pdf-kaavan merkkejä ei olisi voinut kohdistaa! Että so far, so good… ☺️


Pieni Lintu - MakroTex challenge

 

Talvivärit

Kävin lähes kymmenen vuotta sitten värianalyysissä, minkä mukaan olen talvi eli minulle sopivat juuri tämän hetkisen vuodenajan puhtaat, kylmät sekä huurteiset värit. Värianalyysi yllätti, koska olin luullut mustan sopivan vain harvoille ja valituille, mitä itse en haalean vaaleana olisi.

Vaaleudestani johtuen, olinkin luullut ruskean olevan minulle mustaa parempi väri. Se oli siis väärä luulo, koska kaikki lämpimät sävyt saavat minut näyttämään sairaanoloisen keltaiselta tai muuten vain huonovointiselta. Ruskeat, keltaiset sekä oranssit sävyt eivät siis ole minun juttu kylmää sitruunankeltaista lukuunottamatta.

maaritse_talvivarit_varikartta

Analyysissä käynnin jälkeen jätin kaikki lämpimät sävyt kauppaan enkä enää varonut mustan käyttöä lähellä kasvojakaan. En kuitenkaan ole kulkenut kaupoilla värikartta mukana, vaan luottaen omaan silmääni, että erotan lämpimät ja kylmät sävyt toisistaan. Mutta! Välillä kauppojen valot sotkevat väritutkani tietokoneennäytöstä puhumattakaan, mikä vaikuttaa eritoten kangasostoihin.

Huteja on siis tullut ja siksi olen päättänyt, etten esimerkiksi netistä enää osta mitään, mikä vähänkään viittaa oranssiin tai edes keltaiseen, sillä siitäkin juuri oikean sävyn löytäminen tuntuu olevan mahdotonta. Noihin väreihin liittyen nämä kaksi hutia (perhostrikoon pohjaväri on oikeasti kuvaa kellertevämpi) ovat toisaalta melko helppoja ottaa käyttöön, koska molemmissa on mustaa, joten ajattelin kuositella sellaisen yläosan, jossa jonkin mallinen musta kaistale tulisi lähimmäksi kasvoja heikentäen väärien värien heijasteita.

maaritse_talvivarit_sorgenmantel

Näistä ruusuista puolestaan en ole varma sopivatko ne minulle vai eivät: vaaleamman pohja taitaa olla liian kirkas ja tummemman kukat väärän väriset, jolloin kankaan yleisilme muuttuu kokonaan. Näiden yhdistäminen johonkin minulle sopivampaan väriin ei ajatuksena jostain syystä nyt sytytä, joten taidan etäännyttää ne kasvoista kauemmaksi tekemällä niistä leggingsit.

maaritse_talvivarit_babushkaroses

Vaikeimmat hutiostokseni ovat nämä lintutrikoot, jotka ovat niin pois oikeasta, etten kykene tekemään näistä oikein mitään. Voisi ajatella, että niitähän voisi käyttää johonkin kaavakokeiluun.

maaritse_talvivarit_sielulintu_sininen

Sitä kokeilinkin jo yhden hudin kohdalla ja lopputulos on se, että nyt minulla on sievä lämpimän violetin värinen pusero, jota en kykene pitämään edes yöpaitana. 🙂

maaritse_talvivarit_marokkotrikoo

Vuosien saatossa tietoisuus omista väristä on tehnyt minusta siis hyvin rantun värien käyttäjän ja värinatsismismiani on entuudestaan lisännyt pari vuotta siten puhjennut monikemikaaliyliherkkyys, minkä vuoksi en voi enää värjätä hiuksiani tummaksi, lähes mustaksi, kuten tapanani oli. Tumma hiusväri heikensi väärien värien vaikutusta, mutta nyt en tosiaan voi enää edes peitellä harmaantumistanikaan. Hiusvärini onkin tällä hetkellä täysi kaaos, sillä se yhdistelmä niin omaa ruskeata kuin harmaata sekä latvoissa olevia mustia värijämiä, jotka eivät sitkeistä yrityksistä huolimatta lähteneet, vaan haalistuivat vain kuparin väriseksi.

maaritse_talvivarit_omakuvaVärillä on siis entistä enemmän väliä, ja onneksi omiakin värejä kangaskaapistani löytyy. Aika paljonkin…  😀

maaritse_talvivarit_kangaspino

Oletko sinä käynyt värianalyyissa tai kokemuksen kautta oppinut omat värisi? Vai onko värillä edes sinulle niin väliä? 


Tällä postauksella osallistun Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen, jossa tämän viikon teemana on talvi. Käyhän kurkkaamassa, mistä siinä on kyse! 

Keskeneräinen

Aikaisemmin olin tarkka siitä, että uutta käsityötä ei saa aloittaa ennen kuin entinen on valmis. Siitä periaatteesta luovuin, kun huomaisin sen vievän ilon tekemisestä ja aiheuttavan käsityöjumeja: aina ei jaksa innostua samasta käsityöstä, vaan päivien vireystilan ja jaksamisen mukaan on hyvä olla tekeillä eri tasoisia, eri asiaa vaativia, niin aina löytyy jotain, mitä jatkaa.

Tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa teemana onkin keskeneräinen, joten tässä omani: yleensä teen viikon aikana yhden ompelutyön ja kudon aina jotain, kun on aikaa istua alas.

makrotex_keskenerainen_saapassukka_maaritse

Mustien saapassukkien lisäksi kesken on myös ylhäältä-alas kudottava villatakki, joka tulee olemaan toinen steekkausyritykseni. Sen helma oli jo hyvällä mallilla, mutta jouduin viikonloppuna purkamaan sen lähes alkutekijöihin, koska takaosa pussitti.

Lanka on onneksi sen verran paksua, joten purkaminen ei niin harmita. Muutenkin se on huomattavasti pienempi harmi tässä vaiheessa sen sijaan, että tekisin villatakin valmiiksi kyllä tämä menettelee -ajatuksella. Näin on, sillä tiedän jo nyt, että vaikka istuvuusongelma oli pieni, sen takia en pitäisi villatakkia lainkaan ja siitä tulisi vain turhaa kaapin täytettä. Se vasta ärsyttävää onkin!

maaritse_makrotex_musta_villatakki_keskenerainen

Ja tarkoitushan itse tehdyssä on se, että saisi sellaista, mitä haluaa eikä jotain sinne päin. Ainahan ei tietenkään voi onnistua, varsinkaan kun ei aina tiedä tarkaalleen, mitä on haluamassa. Esimerkiksi viikonloppuna leikkasin valmiiksi tulevan viikon ompeluhetkiä varten Namedin Ruri-housut, jotka mielestäni näyttävät tosi kivalta, mutta en ole lainkaan varma sopivatko ne minulle. Luulen, että ei, mutta kokeilen silti. 🙂

makrotex_keskenerainen_ruri_housut_maaritse

Aika synkältähän tämän viikon keskeneräiseni näyttävät, mutta musta on lempivärini ja talvi-ihmisenä se sopiikin minulle. Loppuviikosta tarkoitukseni onkin postata värikartastani ja miten ajattelin sen mukaan lajitella kangasvarastoni.

makrotex_keskenerainen_talvivarit_maaritse

Mukavaa alkanutta viikkoa!


Postaus liittyy niin Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvahaasteeseen kuin Craft Candidate -blogin Keskeneräisten keskiviikkoon. Käyhän kurkkaamassa mistä niissä on kyse ja kuinka muut ovat osallistuneet. Voihan olla, että sinäkin innostut! 🙂 

Alku

Koska viime vuonna osallistuessani Vuosi väriterapiaa -haasteeseen opin suunnitelmallisuuden tärkeyden, valmistauduin tämän vuoden alkuun erinäisellä kasalla kalentereita ja vihkoja.

Jo syksyllä hankin seinäkalenteriksimme Virkkurin kuosikalenterin, koska se sopii erinomaisesti kotimme tyyliin. Lisäksi se ei koskaan kokonaan vanhene, koska siinä on jokaiselle kuukaudelle oma kirjovirkkauskuosi. Olisikin mahtava tehdä jokainen niistä! Mutta voihan realismi sentään, jospa edes yhden saisin vuoden aikana aikaiseksi…

teemapostaushaaste_alku_virkkurin_vuosikalenteri_maaritse

Alunperin omaksi kalenteriksi, niin bloggaamiseen kuin muuhunkin, ostin TN:n eli Traveler`s Notebook:n, koska viime vuotinen, mustavalkoinen Bloggaajan kalenteri jäi lähes kokonaan käyttämättä. Se ei toiminnut minulla lainkaan. TN ei siis ole perinteinen kalenteri, vaan kannet, joiden sisälle kukin voi kerätä vihkoja omien tarpeiden mukaan. Siksi ajattelin sen avulla saavani juuri sellaisen kalenterin kuin haluan.

teemapostaus_alku_tn_maaritse

teemapostaushaaste_alku_tn_kuminauhat_maaritse

Omaan TN:iin piti tulla kalenterivihkon lisäksi myös vihkot käsitöille ja valokuvaamiselle sekä postausten suunnittelulle ja seurannalle, mutta muutin mieleni, ja hankin Ajaston Project365 -kalenterin, kun näin Kalenterimanian esittelyvideon siitä. Se vaikutti niin hyvältä, että päätin, ettei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. 

teemapostaushaaste_alku_ajaston_project365

Kalenteri ainut miinus on liian hempeät kannet minun makuuni, mutta muutoin se on ollut loistava: siinä on riittävästi tilaa päiväkohtaisille muistiinpanoille, mutta myös postausideoille aina käsitöistä valokuvaamiseen. Minun tyylini on vaan niin sotkuinen, etten ala esittelemään sivujani tarkemmin (huom. sisältö näkyy hyvin Kalenterimanian esittelyvideolla, linkki yläpuolella).

Kalenterini on sen verran täysi, ettei TN:kaan jää käyttämättä. Vielä vihkot ovat tyhjiä, mutta ainakin yhdestä teen blogiseurantavihkon mukaillen Frutti Di Mutsi -tyyliä. Hyviä vinkkejä bloggaamiseen ja postausten tekoon löytyy myös Kivempi-blogista (esim. miksi kannattaa kirjoittaa ideat paperille), jotka löytyvät myös nopeasti ja vaivattomasti blogin Pinterest-taululta. Kannattaa tutustua, niin minä ainakin aion tulevan vuoden aikana tehdä!

teemapostaushaaste_alku_ajaston_project365_maaritse

Lisäksi toisesta vihkosta, jossa on noin kolmen kuukauden viikkoaukemat, teen ruokapäiväkirjan, koska monien yliherkkyyksien, ruokarajoitteiden vuoksi ruokaa pitää aina laittaa ajatuksella, vaikkei jaksaisikaan. Vihkoa täyttämällä helpotan siis tulevaa arkeani, kun kolmen kuukauden päästä voin hyödyntää valmiit suunnitelmat. Eikö olekin nerokas idea? Miksiköhän en ollut hoksannut tätä aikaisemmin…

teemapostaushaaste_alku_weeklyvihko_tn_maaritse

Kolmannen vihkon ajattelin Ajasto-kalenteristani huolimatta pyhittää käsitöille: kalenteriin olen kirjoittanut ideoita, mutta vihkoon tekisin muistiinpanoja, kuinka ideat muuttuvat todeksi. Siihen vihkoon ajattelin ottaa mallia täältä, Ideoiblogista, kuinka hallita käsityöprojekteja. Siellä on siis projektimalli kaikkien vapaasti tulostettavissa ja käytettävissä. Sekin vaikutti oikein hyvältä,  että vink! vink!. 🙂

teemapostaushaaste_alku_tn_sivusta_maaritse

Yhtäakaisesti kun iloitsen kaikkesta tästä tavarasta, olen hieman huvittunut, sillä pari viikkoa sitten sattumalta näin somessa jonkun yritysvalmentajan toteavan myynnin lisäämisestä, etteivät ihmiset halua ostaa tavaraa vaan paremman mielikuvan itsestään. Eli toisin sanoen, näillä hankinnoilla ehkä ajattelen olevani parempi ajankäyttäjä kuin olenkaan. 😉 No, loppuvuodesta näkee, että oliko nämä vain suuri suunnitelmia vai toteutuiko oikeasti… Toistaiseksi illuusioni on ainakin vielä pitänyt, tosin muutaman särön kera, mutta pitänyt kuitenkin. 😀 😀


Tällä postauksella osallistun Kahden talon väkeä -blogin teemapostaushaasteeseen. Käyhän kurkkaamassa, mistä siinä on kyse! 

Kirjailtu helppo talvisetti

Kun kymmenen vuotta sitten aloin taas kutomaan pitkän tauon jälkeen, tein tämän setin ensimmäisten joukossa. Tarkkoja ohjeita en enää muista, mutta jotain osviittaa voin kuitenkin antaa, jos satut innostumaan. Suorakaiteen mallisina nämä, pipo ja kämmekkäät, ovat ainakin hyvin yksinkertaisia, joten ilman tarkkoja silmukkamääriä ja puikkokokoja uskoisin, että voit onnistua. Jos et muuten, niin yrityksen ja erehdyksen kautta ainakin, kuten minäkin aikoinaan. 😉

En siis muista, minkä kokoiset puikkoni olivat, mutta lanka oli Novitan Rose Mohairia, joka oli jo monesta purkamisesta ohentunut. Siksi se piti kutoa kaksinkertaisena, jotta piposta tulisi riittävän paksu. Tuota lankaahan ei enää saa, muttei haittaa, sillä omasi voit kutoa ihan mistä tahansa langasta. Kirjailutkin ovat jotain Äiti Armaalta lainattuja jämälankoja.

Pipon voit kutoa joko pyörönä tai tasona oman mieltymyksesi mukaan. Omani kudoin tasona luoden silmukoita niin, että alareunan pituudeksi tuli n. 50 cm. Se oli sopiva mitta minun 56 senttiseen päähäni. Reunan sopivaan pituuteen vaikuttavat tietenkin myös langan joustavuus ja kunkin pään koko, mutta joka tapauksessa, sopivan silmukkämäärän – oli se sitten puoli metriä tai vähän yli tai ali – voit laskea joko kutomalla koetilkun (siihen löytyy ohje täältä) tai langan vyötetiedoista laskemalla. Koetilkkun (ts. mallitilkkun) kutominenhan on aina varmempi keino, mutta toki, se on myös hitaampi tapa.

maaritse_kirjailtu_laatikkopipo

maaritse_kirjailtu_pipo_virkatulla_kukalla

Kun sopiva silmukkämäärä löytyy, kudo niin kauan, että kappaleella on korkeutta n. 22 cm, päättele ja ompele tarvittavat saumat kiinni. Oletan, että minä ompelin aloutusreunan kiinni pään päälle tulevaksi saumaksi, koska usein aloitukseni joustaa huonommin kuin päätelty reuna. Päätelmäni tein siitä, että piponi ei ole täysin suorakaiteen mallinen, vaan kapenee aavistuksen ylöspäin, ja siksi oletan siirtäneeni kireämmän reunan sinne.

Lopuksi koristelin pipon virkatulla kukalla, ja tein sen kaveriksi yhtä mutkattomattomat kämmekkäät kuin pipokin on. Ne ovat siis suorakaiteet, joilla on leveyttä n. 23 cm ja korkeutta n. 19 cm. Ompelin sivusaumat kiinni jättäen kuitenkin peukaloille reiät kolme senttiä ennen yläreunaa. Lopuksi kirjailin ne yhtä kömpelösti kuin piponkin, kun en nätimminkään osannut.

maaritse_kirjailtu_helppo_talvisetti

Naurattaa vieläkin, kuinka kirjoin nämä nätin mallin perusteella (jota en enää löytänyt) ja lopputulokseni on tämä! 😀 Mutta onhan nämä omalla tavallaan hienot. En siis osannut koristella näitä millään oikeilla kirjontapistoilla, vaan pistelin täysin musta tuntuu –fiiliksellä sinne sun tänne, missä pistonpaikka näytti olevan.

maaritse_kirjaillut_talviasusteet

Kuvista näkee, että pitäsi kutoa jo uusi setti, koska tämä on jo niin nukkavieru. Mutta tykkään ihan hirveästi juuri näistä väreistä. Pipo on myös ihanan pehmeä ja menee syvälle päähän, mikä on suuri plussa pakkasella tai vinkassa ulkoillessa. Kämmekkäät ovat taas oivalliset hanskojen päällä, joita tykkään pitää talvellakin, koska ne kädessä autolla ajaminen on sujuvinta. Hanskat eivät kuitenkaan aina lämmitä tarpeeksi, joten kämmekkäät on helppo vetää hanskojan päälle tarpeen mukaan, esim. töissä välituntivalvojana ollessa.

kirjailtu_kammekas_maaritse

Miehenikin, Unelmien Uunimies, tykkää pitää kämmekkäitä keväisin ja syksyisin. Hänelle tehtyjä voit käydä kurkkaamassa täällä, mutta älä ihmettele, vaikka siinä postauksessa käytän kämmekkäistä murresanaa kyntöset. Uunimiehen mukaan oikea nimitys olisi kätöset, vaikka olemmekin samalta murrealueelta lähtöisin. Blogisisarieni mukaan ne olisivat puolestaan kynsikkäät tai juurikin kämmekkäät, minkä käyttämiseen minäkin nyt päädyin, jotta tulisin ymmärretyksi. 😀 Mikä sinulle näistä monista, rakkaan lapsen nimistä, on tutuin?


Henkilön Veera Saarela kuva.

Tämä postaus liittyy Blogisisarien Tervetuloa talvi -postaussarjaan, joka alkoi viime viikolla ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Eilen postausvuorossa oli Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset -blogi, jossa nähtävissä hurmaava lehtikuvioinen alpakkaneule. Huomenna puolestaan vuorossa on Saippuakuplia olohuoneessa -blogin kiva ohje, kuinka tehdä raudoitusverkosta muistitaulu. Kaikki postaukset ovat nähtävissä täältä ja täältä, tervetuloa mukaan!