Samettitrikoosta

Taitaa olla jo kuukausi siitä, kun ompelin mustasta samettitrikoosta itselleni leggingsit. Kaavana käytin Unelmallisen Unelmaa, mistä tällä kertaa käytin sivusaumatonta perusversiota (sivutaskulliset löydät täältä, klik).

Samettitrikoon ostin puolestaan Myllymuksuilta. Se yllätti pehmeydellään ja joustavuudelleen – aivan ihanaa päällä ja kankaan pinta, struktuuri, on niin kaunista.

Loput samettijämät käytin Misusun Stereo-kaavan kokeiluun.

Kaavassa on useampi vaihtoehto, kuinka leikitellä erilaisilla kankailla ja pinnoilla kauluksen ja hihojen suhteen eli tämä on hyvä kaava jämien tuhoamista ajatellen. Minulla oli kuitenkin puute koko mustista yläsosista, joten en hullutellut sen kummimin, vaan yhdistelin sametin palat mustaan joustocollegeen. Sitä minulle on jemmattuna niin paljon, että en muista, mistä juuri tämä on ostettu. Yleensä kuitenkin tilaan sitä joko Kangaskapinalta tai Ommelliselta, sillä niissä on sellainen laatu, mikä miellyttää.

Kaavassa on myös kolme eri helman pituutta, mistä minä valitisin pisimmän: halusin enemmän tunikamittaisen eri kuosisten leggingsien kanssa pidettäväksi. Koon valitisin mittataulukon mukaan, mikä oli ihan hyvä kaiken muun suhteen paitsi hihoista tuli liian pitkät. Kaavan mukana oli kyllä hyvät ohjeet, kuinka kaavaa soveltaa kaikkien mittojen suhteen itselle paremmin sopivammaksi. En kuitenkaan muokannut mitään, koska halusin testata kaavaa sellaisenaan ja toisekseen nuo samettihihat ovat kuin halaus. ♥ Eivätkä ne edes näytä pahalta, koska pusero on muutoinkin overzize-mallinen.

Ohjeesta poiketen tikkasin kauluksen takaa kiinni, koska epäilin sen nousevan ylös. Tikkaus saattaisi kiristää, jos pusero olisi kokonaan joustocollegea, mutta edessä oleva samettitrikoon palanen antaa niin hyvin periksi, että pusero sujahtaa päälle hyvin.

Vaikka samettirikoo on todella mielyttävää päällä, sen ompelu ei ollut minusta mitenkään mukavaa. Ensiksikin se rullaantui kovasti reunoistaan eli kaikki saumat piti neulottaa huolella. Lisäksi se helposti pakeni paininjalan alta kaikesta kikkailuistani huolimatta. Tosin mun sewjo on ollut hukassa jo useamman viikon, että saattoihan se olla sitäkin. 🙂 Itseasiassa käsitöiden tekeminen on ollut niin tahmeaa, että taidan pitää kuukauden mittaisen tauon. Minulla olisi valmiina leikattuna vaikka ja mitä, kuten esimerkiksi softshellistä anorakki, mutta en tällä keskittymisenmäärällä uskalla aloittaa sen – enkä oikein minkään muunkaan – ompelua. Joten ne saavat odottaa parempia aikoja…

Kesällä puolestaan olen ollut niin ahkera mm. monen käsityöhaasteen suhteen ja kaappeihin on kertynyt monenmoista pientä tehtyä, joista en halunnut itsekseen postailla. Sen sijaan keräsin ne pienet jutut postaussarjaksi, ihka ensimmäiseksi blogijoulukalenterikseni. Eli jos sitä mojota ei käsitöiden suhteen minulta aikaisemmin löydy, tapaamme seuraavan kerran joulukuun ensimmäisenä päivänä. Siihen saakka, pidetään huolta itsestä ja toisistamme! ♥

Ps. Sähköpostilla minua seuraavat ovat olleet etuoikeutettuja 😉 ja nähneet muutaman vilautuksen jo tulevasta joulukalenterista. Ne ovat olleet puhtaita vahinkoja, kun olen editoinut kuvia. Eli olette saaneet sähköpostiinne pari postausta, missä on ollut kuvia ilman tekstejä. Otsikotkin ovat olleet vähän mitä sattuun. Sori siitä, mutta tällainen tohelo kun olen, joten en voi luvata muuta kuin sen, että tällaisia vilautuksia tulee varmasti vielä jatkossakin…. 😀

Mohairkauluri

Viime viikolla postattusta Soldotnasta jäi yli sen verran lankoja, että sain niistä neulottua muhkean kaulurin.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, mikä on kaunis kolmionmallinen kauluri mosaiikkapinnalla ja i-cord-reunoilla. Englanninkielinen ohje on ostettavissa Ravelrystä täältä, klik.

Kesällä neuloin saman kaulurin ohuemmasta langasta ohjetta soveltaen, mutta tällä kertaa neuloin täysin ohjeen mukaisesti ja ohjeen paksuisella langalla. Paitsi 😉 vihreät ja violetit osuudet neuloin merino- ja mohairlangoilla yhtäaikaa. Vihreät lankani olivat siis Amore 240 sekä Gepard Kid Seta ja violetit lankani Arwetta sekä Anisia. Niin vihreitä kuin violettejä lankoja kului reilut 50 grammaa kutakin (30 g + 20 g). Liila lanka puolestaan oli Hjertergarnin Extrafine Merino 120 -lankaa, jota kului noin 70 grammaa.

Muhkea kauluri sopii kuitenkin hyvin takin alle sekä moniin muihin asusteisiini, kuten vihreään Törröpipooni sekä violettiin Oslooni ja solmupantaani.

Vaikka neuloin tällä kertaa ohjeen mukaan, tein saman muutoksen kauluriin kuten kesäiseeni eli lisäsin taakse nappilistan sen sijaan, että olisin ommellut kaulurin lyhyistä reunoista tuubiksi.

Napit kuitenkin helpottavat niin paljon talvella, kun hiukset sähköistyvät herkästi muutoinkin.

Kiva tuli eivätkä enää nuo mohairlangatkaan kiusaa minua, sillä niitä jäi enää vain pienen pienet nökköset. Sellaiset, jotka on hyvä olla siltä varalta, jos joutuu esimerkiksi korjaamaan jotain.

Vielä kuitenkin minulla on jäljellä mustaa mohairlankaa, että sen tuhoamista voisin miettiä seuraavaksi. Ehkä jokin simppelin sievä slipoveri…


Vinkki napinlävin tekemiseen neuleeseen sekä napin ompeluun

  • Napinlävet usein neuloin yksinkertaisesti tämän Punomon ohjeen mukaan: pieni näpinläpi langankierrosta
  • Napit ompelen usein kiinni tulitikun avulla, jotta saan napin nostettua neulotusta pinnasta koholleen (ks. nappikuvat). Tämä napin kaula helpottaa sen läpi pujoittamista paksuun neuleeseen tehtyyn napinlävestä. Hyvin tapaani havainnollistavat kuvat löytyvät esimerkiksi täältä, Kodin Kuvalehden sivuilta. Huomioi, että yleensä tulitikku laitettaan napin päälle, mutta tällä kertaa pörröinen mohairlanka, ompelulankani, takertui siihen kiinni, joten napin kiinnittäminen oli helpompaa, kun tikku oli napin alla.

Simppeli syyspipo

Vuosien varralla on tullut neulottua monenlaisia pipoja, joista vain yksi on ollut musta. Sekin on aina hukassa, joten tein varalle toisen.

Varsin hyvän teinkin, nimittäin Nurjan Jaska-pipon.

Muutin kuitenkin päälaen kavennukset, jotta sain tuollaisen piipulan päälaelle. 🙂 Kavennukset tein samalla tavalla kuin aisempaan Törröpipooni (Suuri Käsityö -lehti 2/2020).

Mutta muutoin neuloin ohjeen mukaan kokoni mukaan (päänympärykseni on 56 cm). Lankana minulla on Filcolanan Arwetta ja puikot 2mm kaapelit. Lankaa meni vaivaiset 56 grammaa eli vähän matalamman, jos olisin tehnyt, olisin selvinnyt yhdellä kerällä. Tosin pipo tuntuu tosi hyvältä päässä kahdeksan sentin käänteellä, että en ole ihan varma, kannataisiko pipoa madaltaa.

Tykkään kovasti pipon raidotuksesta, mikä kierretystä joustinneuleesta tulee. Raidat taitavat viehättää tällä hetkellä muutenkin, sillä ompelin itselleni samettitrikoiset leggingsit. Ah, mikä yhdistelmä: pehmeä samettinen struktuuri ja musta väri. ♥ Trikoo on Myllymuksuilta.

Vielä pitäisi Uunimiehelle tikutella oma pipo, mutta kokonaan alkuperäisellä Jaskan ohjeella. Ensin neulon kuitenkin jotain muuta ja pidän tauon pipoiluista, sillä kierretty joustinneule sattuu usein oikeaan kyynärpäähän. Pipotauolla yritän siis olla pahentamatta tilannetta, ettei vaan käy niin, että tulee pitempi tauko kaikenkaikkiaan.

Kipeytyykö teillä muilla kädet neulomisen huumasta?


Vakosamettinen Waver Jacket

Tätä takkia olen ponnistanut kauan! Takki on Papercut Patternsin Waver Jacket, jossa on huppu ja raglanhihat.

Ensimmäisen kerran kokeilin tätä kaavaa reilu vuosi sitten. Testimielessä ompelin tuolloin neuloksesta pitemmän, polviin saakka yltävän, hupparitakin. Sellaisen olisin tästäkin halunnut, mutta kokemattomuuttani olin ostanut liian vähän kangasta: ostin vakosametin jo pari vuotta sitten ohjeessa annetun mitan mukaisesti, mutta en ymmärtänyt tuolloin tarkistaa leikkuusuunnitelmaa. Nyt vasta huomasin, että etukappaleet leikattiin sen mukaan eri suuntiin, mitä sametin kanssa ei voi tehdä.

En tosin tiedä, onko vakosametin nukan kanssa niin tarkkaa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että etukappaleet näyttäisivät eri värisiltä. Otin siis varman päälle ja tein kaavasta lyhyemmän version ilman vyötärön kiristysnauhaa. Lisäksi muutin sitä vanhan hyväski todetun ostoisen samettitakkini mukaisesti hieman a-malliseksi ja päällitaskut siirsin sivusaumoihin.

Takki on varsin helppo ommella, mutta muutokseni aiheuttivat ylimääräisiä haasteita. Suora helma kun ei enää näyttänyt hyvältä, kun muutin mallia a-malliseksi. Sitä piti pyöristää. Sinällään sekin oli helppoa, mutta vuorin onnistuin onnettomasti leikkaamaan liian lyhyeksi sitä muotoillessani. Joten sen kanssa meni oma aikansa, kun piti lisätä jatkopalaa ja sovitella…

Vuori on cuproa, mikä oli liukkautensa ansiosta hankalaa käsiteltävää, mutta tuntuu ihoa vasten ihanalta ja takki liukuu hyvin päälle ja pois. Eli kaikki se kiroaminen sen kanssa oli vaivan arvoista. 😀

Että kauan meni ennen kuin tämä valmistui: monta vuotta meni ensin kangasta hillotessa ja sitten koko kesä neppareiden laittoa jännittäessä. Olen siis ommellut tämän takin jo keväällä, muistaakseni huhti-toukokuussa. Se ei vaan ehtinyt kevätkeleille, kun kesä jotenkin yllätti, niin neppareiden laittaminen jäi. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan eli nyt se on valmis neppareita myöten, mikä oli ihan kamalan jännittävää. Eikä edes heti onnistunut, sillä pihdeistä huolimatta en saanut itse puristettua niitä riittävän tiukalle: hirveä tunne, kun kuulin neppareiden ropisevan lattialle takkia riisuessa. Mutta onneksi on tuo Uunimieheni, niin ne saatiin takaisin paikalleen tiukasti ja pysyvästi. ♥