Hupparimekko

Kesäkuun viimeisellä viikolla kasasin fuksian värisiä kankaitani ompelujonoon.

Ompelukerhoni kesäisen ompeluhaasteen vuoksi tuo pino jäi odottamaan. Haasteen lisäksi en myöskään osannut päättää, mitkä mekot ompelisin: olin valinnut kaavat jo valmiiksi, mutta kesän kuluessa uusia sieviä kaavoja tuli kaupan ja pääni meni sekaisin, että mikä sitten olisikaan se unelmakaava.

Vain pinon päällimmäisenä oleva Kimmiltä ostettu joustocollege samanvärisen resorin kanssa pääsi työn alle. Niistä testasin syksyä varten Ommelkuplan kaavaa Emppu-hupparimekko. Siinä on minulle mieluisat raglanhihat ja taskut.

Koon valitsin kaavasta mittaamalla rinnanympäryksen. Vyötäröä nostin ylöspäin useamman sentin, koska kaava oli miehustan osalta kovin suora ja minä olen puolestaan kurvikas. Muutenkin vyötäröni kapein kohta on hieman tavallista ylempänä, joten tämän muutoksen joudun useimmiten tekemään kaavalle kuin kaavalle.

Lisäsin mekkoon taakse myös sauman sen sijaan, että olisin leikannut takakappaleen taitteelta. Näin siksi, että epäilin sivujen suoruuden tekevän selkäpussin. Se on myös ongelmani usein valmiskaavojen suhteen: siinä missä vyötäröni kapein kohta on korkeammalla, niin on myös selän notkoni.

Epäilykseni osui oikeaan, joten ennakointini kannatti. Keskisauman avulla oli helppo neulata ja ommella ylimääräinen kangas pois.

Muita muutoksia en tehnyt eli helman ja hihojen pituuden olivat sopivat juuri sellaisinaan. Muutama kuosikangas odottaakin ompelijaa, sillä helteiden hellittäessä, sitä heräsi siihen tosiasiaan, että ihan kohta on syksy …

Ulpu-treenishortsit

Viime kesänä ompelin ensimmäiset PuuhakasPajan Ulpu-treenishortsit. Tänä vuonna tein toiset, sillä nämä shortsit ovat osoittautuneet täydelliseksi kesävaatteiksi niin kävelylenkillä kuin muutoin vaan oleskellessa.

Viime vuotiset ovat olleet alkukesän kovassa käytössä, mutta näistä tuli kyllä kertaheitolla vielä paremmat. Ensimmäiset olivat pikkasen liian suuret ja kangas oli paksumpaa mattapintaista lycraa, mikä ei tuntunut päällä kovin mukavalta. Lisäksi tuo kangas ei palautunut eikä venynyt niin hyvin kuin liukas ohuempi lycra yleensä tekee. Paksu lycra olikin vahinkonettiostos. Tosin hyvä testaukseen, niin näistä Poniletti-shortseista tuli kerrasta hyvät.

Jalat on niin runnotut hyttysten ja paarmojen ansiosta. Kuvassakin verenhimoinen inisijä lentää kohti vasenta reittä. 😣Näiltä ei tänä kesänä ole rauhaa saanut.

Ulpu-kaavassa on siis shortsit joko yksinään tai kolmella eri helmalla. Koon valitsin mittataulukon mukaan, mitä nyt pienensin saumanvarojen verran sekä lisäsin pituutta niin shortsien lahkeisiin kuin hameen helmaan. Muistaakseni lisäsin mittaa jo viime vuonna, mitä en ollut kaavaan kirjoittanut, niin eihän sitä enää muista, minkä verran… Valistunut veikkaukseni on, että shortseissa on viiden sentin pidennys ja hameessa kymmenen.

Helman viimeistelin saumurin rullapäärmeellä.

Poniletti-lycra on vanhoja jemmojani, mikä on ostettu silloin, kun Hellinillä oli vielä oma nettikauppa. Nykyään Hellinin Ponilettejä saa ainakin Kimmiltä (trikoota ja joustocollegea ainakin, mutta lycrasta en tiedä), mistä olen ostanut lahkeissa olevan mustan lycran. Sitä jäi sen verran, että taidan tehdä vielä kolmannen, paremman kokomustan viime vuotisen tilalle. Ja kai tätä ponilettistä pitää pestäkin joskus. 😀


Ompeluvinkki:

  • Rullapäärmeen ompelu on onnistunut ne kaikki muutamat kerrat 😉 , joita olen kokeillut Lankaa ja kaksi kättä YouTube-videon avulla, mikä löytyy täältä, klik.

The Dress Shirt

Auringon suojaksi tarvitsin rennon kesähelttanan, mikä suojaisi erityisesti olkapäitä ja rintakehää. Ne kohdat tuppaavat herkästi palaamaan, vaikka en varsinaisesti aurinkoa koskaan otakaan.

Kaavana käytin Merchant & Millsin The Dress Shirt -mekkokaavaa, mitä lyhensin reilusti kankaani vähyyden vuoksi. Mekon vuoro on sitten joskus toiste kokoa pienempänä, sillä tämä ei istu minulle yläosasta: pääntie löpöttää ja olkasaumat tippuvat liian alas. Mutta pikkuvikoja. Ei haittaa aurinkosuojana toimimista, vaikka väljyyttä on liikaa. 😉

Ilmava valkoinen kangas on nimeltään seersucker, mitä Carl Magazine luonnehtii näin:

Seersucker, joka tunnetaan myös suomenkielisellä nimellä puuvillakreppi, on ohutta, aaltomaista ja myötäilevää kangasta, jonka ominaisuudet syntyvät niin, että osa kuiduista kudotaan toisia tiukemmalle. Tästä syystä suuri osa kankaasta ei ole kosketuksissa ihoon, mikä helpottaa ilman kiertämistä ja estää lämmön johtumisen. Lopputuloksena on kangas, joka hengittää hyvin ja pitää käyttäjän olon viileänä.

Kaavassa oli kaksi hihamahdollisuutta, joista ompelin pitemmän hihan kääntövaralla.

Vaikka koko menikin vähän metsään tällä kertaa, niin silti koen, että onnistuin: ajattelin mekkomittaan saksia kauniin pellava-aarteeni, niin kaava on nyt testattu valmiiksi sitä varten ja se mahdollisesti menee sitten kerralla nappiin.

Oli myös mukava tutustua uuteen kangaslaatuun. Ohuena kankaana ompelin sitä yleisneulalla (universal) koossa 70. Tarkkana sai olla nuppineulojen ja harsimisen kanssa, että ei vahingossa neulalla nostanut lankalenkkejä/langanjuoksuja. Pari kertaa niin kävi, mutta onneksi ne lenkit jäivät saumanvaroihin. Muutoin ompelu oli sujuvaa, kuten yleensäkin joustamattomien kanssa.

Hope Woven Dress

Aina ei ompelut eikä kuvaamiset helpolla onnistu, mutta tässäpä tämä nyt on eli Hope Woven Dress Mereenin tuplaharsosta.

Kuvaaminen oli vaikeaa, koska päivä oli hyvin tuulinen: helmat ja hiukset olivat karata koko ajan. 😉

Ompelun suhteen puolestaan haasteena oli pääntie, mikä olisi kaavan mukaan pitänyt tehdä alavaralla. Olin aikaisemmin tehnyt jo tällä kaavalla yhden mekon, mutta silti, tähän samalla kaavalla tehty alavara ei yllätyksekseni sopinut. Lopulta kaivoin jemmoistani vihertävän kukikkaan kanttinauhan ja käänsin sen avulla, koska alavara ei kaiken sorvaamisen jälkeen istunut paikalleen. Niin monta kertaa kuitenkin yritin, että kangas hieman venyi, niin jouduin korjailemaan raglansaumoja suoriksi ja leikkaamaan hieman pääntietä suuremmaksi, jotta sain venyneen ja haperon kankaan pois.

Kanttinauhalla sain siis pääntien viimein onnistumaan, joten nyt minulla kevyesti peittävä hellemekko, missä on taskut! ♥

Hihat ovat 3/4-hihat, mitkä on kasattu kapean kuminauhan avulla pussimaiseksi.

Vaikka yritin pitää helmoista kiinnikin, ei mekosta oikein kunnollista kuvaa saanut. 🙂

Siksi otin kuvakaappauksen mekosta kaavafirman Style ARC -sivuilta. Ehkä piirustukset tukevat paremman mielikuvan muodostamista mekosta.

Kuvasta voi päätellä, että taakse pääntielle olisi pitänyt tulla nappi. Mutta mekko sujahti ihan hyvin pään yli ilman sitä, niin jätin sen pois. Lisäksi lyhensin kaavaa noin 15 senttimetriä alkuperäisestä puolipohkeeseen yltävästä mitasta.

Tämä Mereenin puuvilla-bambuinen tuplaharso eli double gauze oli mukava yllätys. Olen kerran aikaisemmin ommellut double gauze -kangasta, mutta se oli huomattavasti hankalampaa työstää. Tuolla ensimmäisellä kerralla mekkomallini oli haastavampi, mutta siltikin tämä ei ollut mielestäni esimerkiksi niin paksua kuin aikaisempi kokeiluni ja oli sen vuoksi helpommin ommeltavissa. Lisäksi tykkään, että tässä oli kiva eläväisempi, rosoisempi pinta, minkä vuoksi tästä ei ensimmäisenä tule mieleen vauvan vaipat. 🙂 Kaiken sen päälle tämä tuntuu päällä höyhenen kevyeltä.


Ompeluvinkit:

  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80. Tämän ompelin neulakoolla 70.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Itse tykkäsin pääntien huolittelusta kanttinauhalla. Sitä aion käyttää jatkossakin, jos malli sen sallii. Sain myös vinkin, että kanttinauhaa voi tehdä tulpaharsosta purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, niin sellaisenaan se on kanttaamiseen liian paksua.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.