Taskutunika

Viime aikaiset ompelukset toistavat itseään, sillä ompelin taas mustavalkoisesta printtikankaasta Ommellisen kaavalla. Mutta minkäs teet, kun mustavalkoisuus viehättää ja Ommellisen kaavat vaikuttavat niin käyttökelpoisilta. 😀

Tällä kertaa testasin Ommellisen taskutunikan kaavaa. Tämä oli jännä kaava, sillä se on kovin reilua mitoitukseltaan ja tuntuu ihanan rennolta päältä, mutta siitä huolimatta se ei ole mikään säkki.

En hoksannut ottaa tästä kuvaa kädet levällään, jotta tunikan leveys olisi tullut kunnolla esille. Mutta ei hätää, teen näitä varmasti lisää eli siihen tulee uusi mahdollisuus varmasti. 😉

Väljän mitoituksen vuoksi tässä kaavassa kokovaihtoehtoja on vain kolme: XS-S, M-L ja XL-XLL.

Taskut ovat myös ihanan reilut. ♥ Hihankäänteet on tarkoituksella leveät, jotta ne voi taittaa sisälle päin, jos on päiviä, että mielii lyhyemmän hihan. Levän käänteen ansiosta ne pysyvät ja asettuvat hyvin myös nurinkurin käännettyinä. Tämä on siis yksi yksityiskohta, mikä Ommellisella on mietitty. Tarkan harkinnan vuoksi heidän kaavojen ompelu ja pitäminen onkin niin helppoa ja miellyttävän sujuvaa.

Printtikangas on Kimmin oman tuotannon Peace-luomupuuvillatrikoota. Tykkäsin, että se sopi hyvin tähän reiluun kaavaan, niin tekstit tulevat hyvin esille.

Tässä printissä jotain mukavaa ysärifiilistä, eiköstä vaan. 🙂

Niin ommellinen!

Vaikka tätä vuotta on vielä jäljellä, voin nyt jo todeta, että tämän vuoden suurimmat ompeluoivallukset ovat olleet peittarin ja Ommellisen kaavojen ostaminen. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa siten, että Ommellisten kaavojen mukana tulee ompeluvideo sähköpostiin. Epäilen, että ilman näitä videoita en olisi oppinut niin sujuvasti käyttämään peittariani. En ainakaan näin helpolla ja nopeasti, vaan itseopiskelu olisi ottanut oman aikansa ja paikkansa (mitä on niin harvoin tarjolla…).

Toisekseen Ommellisen kaavat istuvat minulle hämmentävän hyvin: aikaisemmin olen ommellut Kamoonmekkoja, Rentoilutakin ja Sporttileggingsit. Nyt vuorossa oli Hupparimekko, mistä tuli aikaisempien ompelusten mukaan sopiva ilman mitään muokkauksia.

Toki mekossa on väljyyttä ja se on ommeltu joustocollegesta, mikä armahtaa jonkin verran istuvuuden suhteen. Mutta varmasti jokainen koti-ompelija tietää, että rajansa on niilläkin, mikä voi ilmetä esim. pussina kainaloissa tai selän puolella.

Ompelin hupparimekon Accidental Ideasin joustocollegesta, minkä tekstejä kääntelin sinne sun tänne. Yritin hyödyntää kuosin rytmiä asettelemalla kaavan osat tekstien soljuvuuden mukaan. Tästä syystä jätin kaavaan kuuluvan taskun pois, koska ajattelin, että liikaa on liikaa… Paikkatasku olisi pitänyt ommella etuosan kapeammalle puolelle, sunnilleen lantiolle nojaavan käden korkeudelle (alla oleva kuva).

WE ARE NOTHING BUT 
Ripples in the water. 
Particles trying to find their way.
Irregular beats on the steady pulse of time.
Flashes of color in gray nothingness. 

- Accidental Ideas - 

Emppu-hupparimekko ja messukuulumisia

Viikonloppuna ovat olleet kuudennet käsityömessut netissä. Tämä on tapahtuma, joka on minusta ollut korona yksi hyvä puoli: messuille on voinut osallistua ilman tungosta ja aivan rauhassa tuoksuyliherkkänäkin.

Messujen myötä näytteilleasettajat tuottavat myös monenlaista innostavaa sisältöä, kuten tänä viikonloppuna Ommellisen Liisa. Huh, mitä menoa oli tuossa Facebookin ompelulivessä, jossa Liisa ompeli näytösluontoisesti heidän hupparimekkonsa. Hänen työskentelyä on aivan ihana seurata: hän on selkeä ja rempseä sekä antaa hyviä ompeluvinkkejä ylipäätään. Eli todella lämmin suositus tuon liven katsomiseen sekä heidän kaavoihin, joiden mukana tulee myös liven kaltaiset ompeluvideot sähköpostiin. ♥

Liven innostamana itsekin intouduin pitkästä aikaa ompelemaan monta viikkoa valmiiksi leikattuna odottavan Ommelkuplan Emppu-hupparimekon.

Tein sen samoilla tuunauksilla kuin aikaisemman kanervanpunaisen, mitä viime viikolla olen pitänyt ensimmäisiä kertoja tälle syksylle ja todennut nuo sivusaumojen taskut ihanan syviksi ja ah, niin tarpeellisiksi. Vyötärön noston ja takasauman lisäämisen lisäksi tällä kertaa kuitenkin jätin hupun pois, koska minulla ei ollut Hellinin Poniletti-joustocollege riittävästi. Se ei riittänyt ihan kaulukseenkaan saakka, vaan sen sisäpuoli oli tehtävä mustasta trikoosta. Tämä kaulus on siis kaavaan kuuluva, valmis vaihtoehto hupulle.

Tykkään, että siitä tuli oikein kiva sekä mukavan kevyt ja sulava vaihtoehto hupun sijaan esimerkiksi takin alle.

Neulomisen suhteen innostuksesta pirskahtelemaan minut sai puolestaan Ihastu suomalaiseen villaan! -live, jonka pitivät Jenni Vanhanen ja Anni Laitinen. He jakoivat vinkkejä ja esittelivät syksyn uutuuslankoja. Jos et heidän liveä innostu katsomaan, mutta suomalainen lanka kiinnostaa, niin käy tutustumassa Suomalainen Villa -sivustoon. Sieltä löytyy esimerkiksi ostopaikat, mistä suomalaista villaa on saatavilla sekä tietoa suomalaisesta langasta yleisesti. Tiedon puutteesta ei siis enää suomalaisen langan suosiminen voi olla kiinni!

Itselle mielen päälle pyörimään jäivät ainakin Myrksyluodon Villa sekä Wetterhoffin Wanja -langat. Kunhan nyt saisin ensin entisiä vähemmäksi… Ylipursuavien varastojen vuoksi nyt en ostanutkaan mitään muuta kuin tarpeeseen mustaa trikoota ja Ommellisen uutuuskaavoja, jotta se entisten vähentäminen onnistuisi paremmin.

Miten sinun messuillut sujuivat? Vai sujuivatko lainkaan? Mikä ostos ja/tai live sai sinun silmäsi säihkymään?

Annu

Heipä hei, pitkästä aikaa! Elokuu vierähti töihin paluun ja sairastelujen merkeissä. Jotain pientä kässäilyviritystä on toki ollut kulissien takana koko ajan meneillään, mutta kiire ja kipeänä oleminen vaikuttaa vieneen kässäilyjumalten suosion jonnekin muualle: ei ole onnistunut ompelut eikä oikein neulomisetkaan. Siksi jumittaa vähän kaikella tapaa, ja tämä Ommelkuplan Annu-kaavalla tehty tunikakin (vai lieneekö mekko näin lyhyelle) on jäänyt kuvaamatta.

Tämän epäsymmetrisen helman omaavan Annun tein jo elokuun alussa. Se suositellaan tehtäväksi joustocollegesta, mutta minulla tässä on Dream Circuksen magentan värinen Serenity-trikoo. Se toimi ihan hyvin tässä mallissa, koska on napakkaa ja laskeutuu hyvin.

Annussa on useampi helmavaihtoehto. Itse valitsin edestä lyhyemmän ja taakse pitenevän vaihtoehdon, koska ihastuin siihen aikaisempien Kyyhky-mekkojen myötä.

Itseasiassa Annu on lähes identtinen Nupun Kyyhky-kaavan kanssa. Kyyhkystä se eroaa raglanhihoillaan ja takasaumallaan sekä pituudeltaan se on hieman lyhyempi. Myös pääntie on pyöreämpi, jota ei huolitella Kyyhkyn tavoin alavaralla.

Yleisilmeeltään a-malliset taskumekot Annu ja Kyyhky ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Jopa väljyys on mekoissa sama. Onko minulla nyt siis kaksi eri kaavaa, joilla saan aikaiseksi saman mekon? Oliko Annu-kaava turhaostos?

Itse en ajattele niin. Kyyhkyä voin käyttää silloin, kun haluan takakappaleen kuvioiden jatkuvan yhtenäisenä tai haluan hieman juhlavamman mekon, minkä pääntie on huoliteltu alavaralla. Annu on puolestaan raglaneiden vuoksi yläosastaan suoraan ilman muokkauksia minulle istuvampi kuin Kyyhky, mikä tekee luonnollisesti Annusta mukavamman päällä. Se on arjessa tärkeää.

Tämä Annu on tehty siis suoraan ilman muokkauksia hihoja ja pääntien resoreiden pois jättämistä lukuun ottamatta. Pääntien siis huolittelin samalla trikoolla 0,8 kertoimella ja hihat olivat hyvät sellaisinaan.

Ehkä nämä samantyyliset mekot nyt riittää, kun niitä näin vahingon kautta syntyi kolme. Annu-kaava sisältää kuitenkin lyhyemmän puseroversiokin, mitä taidan kokeilla, koska raglanit on vaan niin mun juttu. 🙂