Hupparitakki neuloksesta

Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.

Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.

maaritse_hupparitakki_neuloksesta

Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.

maaritse_hupparitakin_takaosa

Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.

maaritse_paallitaskutOlihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥

hupparitakki12

Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂

maaritse_hupparitakki_ja_ponilettimekko

Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.

maaritse_waverjacket_kaavalla_hupparitakki

Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!

Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉

Ruska-mekko

Käsityöt usein saavat minusta esille hirmuisen jahkailijan, eikä tämäkään ompelukerta, Namedin Ruska-mekko, ollut poikkeus: en millään haluaisi leikata mitään kangasta turhuuteen enkä purkaa saati epäonnistua. Tunnistaako kukaan muu itsessään samaa?

Niin. Muistattako, kuinka innoissani oli Namedin Breaking the Pattern –kaavakirjan lanseerausjuhlan jälkeen? Innostukseni kuitenkin muuttui kovin nopeasti ahdistukseksi, koska en osannut päättää, mitä kirjasta toteuttaisin. Syntyi uuden kaavan aiheuttama ramppikuume: olisin halunnut kokeilla kaikkea heti, mutta en kuitenkaan epäonnistua, mikä on aina todennäköisempää uusien kaavojen kanssa.

Viimein päädyin Ruska-mekkoon. Ompelu siirtyi kuitenkin useamman viikon, koska olisin kovasti halunnut kokeilla noita kaavoja ilman muokkauksia nähdäkseni, kuinka hyvin se istuu sellaisenaan. Mutta, mutta… Kaavakirjan kuvista oli pääteltävistä, että mekko olisi melko tyköistuva ja sellaisista en niin välitä.

Siksi mietin edestakaisin, että pitäisikö valita kokeilunhaluisena uusi kaava sellaisenaan vai mukavuudenhaluisena muokata sitä omaan suuntaan samantein? Mutta olenko edes varma, että omat muokkaukseni onnistuisivat, eli olisiko valmiskaava sittenkin varmempi vaihtoehto?

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Äh. Lopulta lakkasin kiusaamasta itseäni ja päätin olla välittämättä epäonnistumisesta, koska muuten mekko ei valmistuisi ikinä. Ja tuossa hetkessä muokkaaminen tuntui parhaimmailta vaihtoehdolta, joten lisäsin kaavaan rintalaskokset, nostin vyötäröä muutaman sentin ylemmäksi (kuten yleensä aina), suoristin hieman kylkien kaaria ja tein taakse sauman, mistä selän istuvuutta olisi tarpeen mukaan helpompi muokata.

MaarItse - käsityöblogi

Rintalaskosten myötä helmahan luonnollisesti jonkun sentin lyheni. Lisäksi laskin sivuhalkioita vähän alemmaksi, koska ajattelin niiden alkavan liian ylhäältä. Se olikin ainut muutokseni, minkä olisin voinut jättää tekemättä. Että seuraavaan mekkoon nostan halkiot takaisin niiden omalle paikalleen, sillä syvempinä ne ovat ehdottomasti tämän mekon ”se jokin” yhdessä poolokauluksen kanssa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Mekosta muokkauksineen tällä Ommellisen Anemone-kuosilla tuli aivan loistava. Onnistuminen tuntuikin huumavan hyvältä, etten lopulta enää yhtään ihmettellyt, miksi alkuun pääseminen on välillä niin tuskallisen vaikeaa, miksi onnistumista niin kovasti janoaa. Eli summa summarum: ”Hei, olen Maarit, ja olen ompeluholisti”. 😉

MaarItse - ompelublogi


Ompeluvinkki helman vinojen kulmien ompeluun:

  • Kaikessa tohinassa en edes muistanut, että kerrankin kaavakirjasta olisi löytynyt kuvalliset ohjeet mekon eri ompeluvaiheisiin. Ompelin siis omien oppieni mukaan. Yksi niistä oli tapa, kuinka helman ja halkioiden vinot kulmat saa ommeltua siististi (tällä tavalla viimeistelin siis tämän mekon kuin Kiila-tunikoiden helmat, mutta sitä voi käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen, kuten liinojen nurkkien viimeistelyyn). Yksi hyvin selkeä ohjevideo tähän tekniikkaan löytyy mm. Hääräämö-blogista täältä, klik. Kannattaa tutustua niin ohjeeseen kuin blogiinkin!

Tekoturkishattu

Mummollani oli aikoinaan kasakkamallinen karvalakki, mikä sopi minulle kuin nenä päähän malliltaan, mutta ei väriltään. Siksi se ”perintö” jäi harmittavasti pitämättä.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ilokseni löysin kolmisen vuotta sitten Cause to Wear -blogista ohjeen samanlaiseen hattuun. Ohje oli yksikertainen ja selkeä, mutta siitäkin huolimatta sain sen vasta nyt toteututtua. Vasta nyt, vaikka olin ostanut jo tuolloin valmiiksi niin turkispalan kuin vuorisatiininkin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ohjetta piti muokata, koska sen mukaan hatusta olisi tullut ympärysmitaltaan noin 58 senttinen ja minun pääni on hieman pienempi, 56 senttiä. Joten lyhensin parilla sentillä päänympärille tulevaa suorakaidetta ja laskin siitä uuden päänlaen halkaisijan laskukaavalla: piiri jaettuna 3,14. Lisäksi ohjeesta poiketen lopuksi ompelin käsin liukkaan vuoren kiinni päänlaensaumaan, koska muutoin se valahti otsalle näkyviin.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Turkispalan lopusta tein kaulahuivin, mikä on ihanan pehmeä. Siitä tuli kuitenkin melko muhkea, joten saatan sitä vielä kaventaa tai ommella siihen jonkin hakasen, niin siitä ei tässä vaiheessa enempää…

maaritse_ikkuna_syvennys

tuuliviiri

Vaikka näistä tuli ihanan pehmoiset ja tyylikkäätkin talviasusteet, hattu vaikuttaa vähän vaisulta, semmoiselta lama-ajan lakilta, verratettuna mummoni pitkäkarvaiseen. Mutta onneksi aina voi ommella toisen. Tosin tämä lyhyempikarvainen simppeli hattu on muhkeaa hattua helpompi koristella aina tilanteen mukaan esimerkiksi koruin. Muutenkaan en ole ihan varma, olenko valmis samanlaiseen siivous-ompelu-urakkaan, kun olen juuri saanut kotimme puhtaaksi mustasta karvaisesta keijupölystä. 😀

MaarItse - käsitöitä | valokuvia


Ompeluvinkit tekoturkikselle

  • Tekoturkista leikatessa imuri kannattaa ottaa heti esille, sillä turkis pölisee kovasti. Muun siivouksen lisäksi kannattaa kevyesti imuroida myös leikatut kappaleet.
  • Imurin lisäksi leikkuuvaiheessa myös hengityssuojain voi olla tarpeen niin pölyisyyden kuin turkiksessa olevien kemikaalien aiheuttaman ärsytyksen vuoksi.
  • Leikkasin hattuni pesuhuoneessa, jotta karvat eivät kulkeutuisi kaikkialle. Ihan en siinä onnistunut, mutta pesuhuoneen pinnoilta suurimmat karvakasat oli helpompi siivota pois, koska siellä ei ollut mm. muita tekstiilejä, mihin ne olisivat voineet tarttua.
  • Tarkistin ennen leikkuuta, onko karvan suunnalla merkitystä värin kannalta. Ainakin näin lyhyessä ja mustassa karvassa vaikutelma oli tasaisempi ja mustempi, kun karvan suunta oli ylöspäin, joten valitsin sen. Alaspäin menevä karva puolestaan teki turkiksesta läikykkäämmän ja harmaamman.
  • Leikkasin hatun kappaleet turkiksen nurjalta puolelta, mutta ennen ompelua päällipuolelta voi parturoida karvaa saumanverran leveydeltä eli noin sentin verran lyhyemmäksi. Parturointivinkin luin tosin vasta, kun olin jo omani ommellut, että itse en ole sitä kokeillut. Se kuulostaa kuitenkin ihan järkevältä vinkiltä, sillä minunkin hattuni reunasauma hieman pullottaa paksuuttaan. Ehkä tuolla tavoin se olisi ollut tasaisempi. Onko joku tätä kikkaa kokeillut ja hyväksi havainnut?

2019 käsityöhaasteet

Näiden kahden blogivuoden aikana olen valinnut aina jonkin/ joitakin haasteita, sillä kimpassa tekeminen on mukavaa. Haasteiden avulla sitä myös innostuu ihan eri tavalla kuin yksin tehdessä ja mahdollisesti oppii uuttakin. Esimerkiksi ensimmäisen blogivuoteni Vuosi Väriterapiaa -haasteen avulla minusta tuli suunnitelmallisempi, koska ennakkoon piti suunnitella niin koko vuoden teemat kuin kuukausittain toteuttaa niitä. Tuon vuoden aikana teinkin aiempaa enemmän käsitöitä, joten tuli tehtyä paljon virheitä, mutta tuli myös onnistuttua. Se motivoi eteenpäin ja taitoni karttuivat.

Make Nine Challenge

Aikaisempien haastekokemusteni vuoksi jälleen uuden vuoden vaihtuessa, nyt tammikuussa olen jälleen innokkaasti miettinyt, mihin haasteeseen lähtisin tänä vuonna mukaan. Toinen haaste, johon lopulta päädyin, on Make Nine -haaste, mihin nimensä mukaisesti tulee tehdä vuoden aikana yhdeksän käsityötä.

make_nine_challenge_2019

Yllä on minun haastetaulukkoni, mihin valitsin yhdeksän materiaalia ja päätin, mikä vaatekappalle kustakin tulee. Moni haasteeseen osallistuja on valinnut jo kaavatkin, mitkä toteuttavat, mutta minä lähdin liikkeelle olemassa olevasta käsityövarastostani. En siis vielä ole päättänyt ohjeita/kaavoja, vaan sen vuosi sitten näyttäkööt. Taulukossa on niin joustavia kuin joustamattomia kankaita sekä lankaakin.

Taulukko näyttää niin totisen mustalta, että se on jo huvittavaa. Mutta materiaalit valitsin sen mukaan, mitä vaatekaapistani puuttuu. Yritin ottaa myös huomioon sen, että yhdeksikköni sopisi yhteen toinen toistensa kanssa. Jotta kapselipukeutuminen onnistuisi helpoiten, vaatteiden on hyvä olla ainakin lähes yksivärisiä. Niin mitäpä muuta sitä varastostani löytyikään kuin iki-ihanaa mustaa… Muutaman väriläiskän kelpuutin kuitenkin mukaan. 😉

Sukkalaatikko 2019

Toinen haaste on Nonnu Neulojan Sukkalaatikko 2019, missä tavoitteena on kutoa kaksitoista paria sukkia laatikkoon joko itselle tai lahjaksi.

Räsysukan ristiin vahvistettu kantapää

Yritin jo viime vuonna tuhota sukkalankojani vähemmäksi, mutten onnistunut, joten tämä on uusi yritys. Nyt pitää vain jokin nätti laatikko hankkia ja kaivaa langat esille kaapin nurkasta sekä luottaa, että tällä kertaa onnistun. 🙂

Oletko sinä lähtenyt johonkin haasteeseen mukaan tai tehnyt jopa uuden vuoden lupauksia käsitöiden suhteen? 


Osallistun tällä postauksella Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvaushaasteeseen, jossa viikkottain vaihtuva teema oli tällä kertaa tammikuu. Muiden tammikuiset kuvat löydät täältä, klik