Neuletakki-kokeilu

Tämä neuletakki on viime vuoden neulekokeiluni, jonka lähtökohtana oli ajatus monikäyttöisestä, pitkästä neuletakista. Halusin neuleen, jota voisi käyttää alku- ja loppukesällä takin sijaan, talvella taas lisälämmikkeenä pakkasilla. Malliltaan neuletakin tuli olla yläosasta istuva, jotta se pysyy hyvin olkapäillä eikä valu käytössä.

Minulle sopivat parhaiten raglanhihat ja v-pääntie. Hihojen leveyden halusin maltilliseksi: ei liian kapeita, mutta ei myöskään ylikorostetun leveitä.

Tällaisen joka paikan ja -tilanteen takin päätin neuloa muutama vuosi sitten ostetuista Noron Silk Garden Sock Solo -langasta yhdessä mustan silkkimohairin kanssa. Ajattelin Noron eläväisen värin (T20) olevan omiaan minulle aina lähes mustaan pukeutuvalle: se toisi yksitotiseen pukeutumiseen leikkisyyttä, mutta sopisi hyvin yhteen mustan kuin mustan kanssa. 😂

Neuletakin mitat ja silmukkamäärät laskin itse, ja neuloin takin ylhäältä-alas saumattomasti. Valmiin neuleen etukappaleen nappilistan reunat vahvistin ompelukoneella ennen kuin leikkasin työn auki. Steekkauksen jälkeen poimin silmukat nappilistaa varten.

Ainoa merkittävä muutos alkuperäiseen suunnitelmaan syntyi työn edetessä: yksipuolisen neuletakin sijaan päätin tehdä tästä kääntöneuletakin. Molemmat puolet olivat yksinkertaisesti liian viehättäviä, niin en osannut valita oikeaa puolta.

Käännettävyyden huomioin jo kainalosilmukoissa. Loin ne huomaamattomasti silikonikaapelin ja turkkilaisella aloitustekniikan avulla. Tätä tekniikkaa käytetään yleensä sukkia neuloessa varpaista varteen, mutta sitä voi hyödyntää myös kainalosaumojen luomisessa: kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, kainalo ja miehusta yhdistyvät saumattomasti raglansauman uran jälkeen.

Käännettävyyden vuoksi myös langanpäät tuli päätellä huomaamattomasti. Tätä olen harjoitellut jo aikaisemmin Käsityökekkereiden Veeran ohjeiden avulla. Suosittelen!

Nappilistan tein niin, että steekattu reuna jäi ikään kuin pussiin piiloon. Se onnistui niin, että silmukoita kerätessä pyöräytin aina teknisellä nurjalla puolella langan silikonikaapelin ympäri (alakuva). Näin sain luotua reunasilmukat molemmin puolin samaan kohtaan ja saman verran.

Ensin neuloin molempien puolien silmukoita steekkausreunan korkeuden verran eli neljä kerrosta, minkä jälkeen yhdistin reunapiilon neulomalla samassa kohdassa olevat silmukat yhteen. Vasta tämän jälkeen aloin neulomaan varsinaista nappilistaa 2 oikein, 2 nurin – joustimena.

Yksityiskohtana neuloin reunapiilon aina puolensa mukaisesti vastaamaan päällipuolen neulosta (alakuvassa tekninen nurja nähtävissä).

Napinlävet on vain toisella puolella, joten nurjan puolen ollessa päällä, myös napit ovat nurinkurin. Siis sitten, kun saan ne ommeltua kiinni… 🫣😉

Musta tuntuu

Musta on ollut minulle aina tuttu ja turvallinen väri.

Gellilevyllä kuosisuunittelua

Viime vuonna opiskellessani käsityöntekijäksi, musta alkoi viehättämään vähän liiaksi. Aikaisemmin olin lukenut, että musta edustaa lähinnä jotain pysähtynyttä, raskasta ja/tai alakuloisuutta. Opintojen keskellä tuntui juuri siltä, että musta otti ylivallan luovuudestani: oli vaikea suunnitella ja ideoida (esimerkiksi uutta kangaskuosia), kun mikään muu väri ei tuntunut miltään.

”Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi” – tulkintani metallilangasta

Viehtymys synkkyyteen oli huipussaan, vaikka elin elämäni luovinta aikaa. Se tuntui hämmentävältä, kunnes törmäsin juttuun, että mustaan ei liity vain kielteisiä piirteitä. Mustan myönteiset puolet symboloivat esimerkiksi alkua – uudelleen syntymistä, hiljaista kasvua ja luovuutta, joka nousee jostain syvältä. Tämä näkökulma selvensi. Minulle käsityöntekijä-koulutus antoi siis niin paljon: se ravisteli, ravitsi ja jätti jälkeensä uudenlaisen ymmärryksen tekemisestä. Tuntuu kuin siemenet olisi istutettu opintojen aikana ja nyt ne alkavat hiljalleen versoa.

Koin tarvetta tehdä tämän postauksen, koska kaikki kokemani on ollut kovin hämmentävää enkä osaa pukea niitä sanoiksi. Vähän riippuu kumpi – kaaos vai kontrolli – ottaa kunakin päivänä vallan. Vastaukseni opintojen mielekkyydestä ( niin viime vuotisten kuin nyt käsityömestariopintoihin jatkaessani) ovat sen mukaisia eli välillä epämääräistä mutinaa ja välillä puolestaan selkeän ryhdikästä. Joten tämä vaihe elämässäni on nyt tällainen musta tuntuu -hetki: näkymätön työ on käynnissä, jotain uutta on muotoutumassa, vaikka kaikki näyttää vielä tutulta.

Musta väri voi siis muistuttaa myös siitä, että alku ei aina näytä kirkkaalta – joskus se on varjossa, hiljainen ja täynnä potentiaalia. Se haastaa katsomaan tarkemmin, tunnustelemaan ja luottamaan siihen, että jokainen silmukka sekä pisto, ovat osa suurempaa. ♥

Prudence

Tämä taitaa olla viides kerta, kun olen mukana TAUKO Magazinen Make and Share -ryhmässä eli pääsin valitsemaan etukäteen tänään julkaistusta lehdestä yhden kaavan ommeltavaksi etukäteen. Tämän kerran aiheena on juuret ja minun valintani on Marcia Lois Riddingtonin Prudence-liivimekko sen monikäyttöisyyden vuoksi: sitä voi pitää muita vaatekerroksia muuttamalla kunkin vuodenajan mukaan.

Alla on kuvakaappaus Tauko-lehdestä, jotta pääsisitte paremmin selville, millainen mekkomalli on kyseessä. Kaikki kappaleet on mahdollista viimeistellä vinonauhalla, helmakin piirroksesta huolimatta. Olkasaumat ovat ainoat saumat, mitkä ommellaan yhteen suoriltaan, mutta esimerkiksi sivusaumat ensin kantataan, astellaan pari senttimetriä päällekkäin ja ommellaan huomaamattomasti vinonauhan vierestä kiinni jättäen pitkät halkiot sivulle.

Ainoa muokkaukseni liittyykin tuohon sivusaumaan, mitä jouduin suoristamaan kainalon alta hieman eli ompelin sieltä etu- ja takakappaleita päällekkäin reilut kolme senttiä kahden sijaan. Ilman tätä viilausta kädentie olisi jäänyt roikkumaan epäsiististi. Muutoin koko pituuksineen ja väljyyksineen oli hyvä, kun valitsin sen ohjeessa annetun mittataulukon ja suositusten perusteella.

Toinen muokkaaminen liittyi sivusauman koristenappeihin, mitkä jätin pois. Toki ohjeessa neuvottiin sovittamaan, että pään yli pukeminen onnistuu sujuvasti ja suositeltiin tekemään napinlävet tarvittaessa.

Kolmas muokkaukseni liittyi helmaan. Tai ei se ehkä ollut muokkaaminen, vaan pikemminkin sellainen oma päätös, kuinka sen viimeistelin. Ohjeessa annetaan vaihtoehdoksi kääntää helma joko sellaisenaan tai kantata vinonauhalla näkyvästi, kuten kaikki muutkin reunat. Minä päätin kääntää helman vinonauhalla niin, että se kääntyi kokonaan sisäpuolelle piiloon. Näin siksi, että mustavalkoinen nauha loppui kesken, niin käytin helmaan hyllytavarana löytyvää vihreää nauhaa, kun nyt kerta nauhojen kanssa alettiin pelleilemään… 😉

Syy mustavalkoisen nauhan loppumiseen oli siinä, että kanttasin kaikki päällitaskujen reunat. Siis myös ne, jotka kääntyivät piiloon. Meni ehkä vähän överiksi, mutta tulipa tehtyä. Ja tässä pitää ne nyt esitellä, koska eihän niitä muuten kukaan näe. 😀

Syy övereydelleni oli se, että taskut olivat suurin ompeluhaasteeni tässä mallissa. Eikä edes ne taskut, vaan niiden kuvioiden kohdistaminen. Ehkä näin kirjavassa kuosissa kuvioiden kohdistaminen oli turhaa, mutta halusin pitkästä aikaa harjoitella sitäkin taitoa. Aika hyvin onnistuinkin, ainakin riittävän hyvin, kun nauhalla tuetut reunat helpottivat taskujen paikalleen ompelua.

Motivaatiota kohdistusharjoituksille tuli myös muiden ompelijoiden seuraamisesta, heidän upeita kohdistuksia nähdessä. Se onkin yksi syy, miksi tykkään osallistua tähän Make and Share -ryhmään, koska näin tulee ikään kuin pakotettua itsensä niin vahvistamaan jo opittuja taitoja kuin opettelemaan uutta.

Uusin taito tässä mekossa minulle oli tämän tyylisen mekon väljyyden ymmärtäminen. Alkuun olin varma, että sivusaumoja pitää suoristaa enemmänkin, mutta eihän se sitten olisi mennyt enää päälle pään yli. Myös alle tuleville vaatteille tulee jättää tilaa. Väljyys on nyt hyvä niin kapeammille (postauksen ensimmäiset kuvat) kuin leveimmille hihoille (postauksen kaksi viimeistä kuvaa).

Kirsikkana kakun päällä on upea kankaani, mikä on Atelier Jupen viskoosia. Se vaatimalla vaati tulla valituksi tähän mekkoon, kun sitä Jyväskylän Ompelukone Keinosella silittelin. 😉 😀 Siinä silitellessä unohdin täysin, että tähän malliin suositeltiin käytettäväksi puuvillaa, farkkua tai pellavaa, mutta ei mitään liukasta ja/tai joustava kangasta. Tämä viskoosi ei onneksi olekaan mitenkään liukasta, toki hyvin laskeutuvaa, mutta kädentunto kankaasta oli pehmeä ja hieman tahkea, jos tiedättemitätarkoitan… Eli onnistui hyvin tästäkin.


Aikaisemmat TAUKO-postaukset:

Käsityövuosi 2024 aakkosin (2)

Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana. Mutta muutin mieltäni, ja ensimmäiset 12 kirjainta postasin viime viikolla: puolet tuolloin ja puolet nyt, jotta tekstin määrä pysyisi lukijaystävällisempänä.

Tässä siis loput 12 kirjainta. Muutama kirjain puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024. Aikaisemmat vuodet löytyvät täältä: 2020, 2021, 2022 ja 2023.


Näyttelyn suunnittelu- ja toteutustyöpajaan liittyen tein useamman postauksen alkusyksystä. Yhä voisin kirjoittaa tuosta oppimisprosessista ainakin yhden postauksen verran, sillä sen verran opettavainen ja tunnepitoinen kokemus oli. Eikä oppiminen liittynyt vain näyttelyyn, vaan siinä joutui menemään myös syvälle itseensä ja peilaamaan suhdettaan ympärillä olevaan sekä aikaisemmin oppimaansa. Sen vuoksi koen, että tämä työpaja oli enemmän alku kuin loppu jollekin, mitä en osaa vielä sanoittaa.

Näyttelyyn liittyvät postaukset:

Omat ensimmäiset kangaskuosit suunnittelin ns. kässäkoulun ulkopuolella Elina Savolaisen Piirrä omat kuosisi -etäkurssilla. Tavoitteena oli tehdä käsin piirretty kuosi, mikä yhdessä Elinan kanssa digiviimeisteltiin tehdaskuntoon.

Koska en ole mikään piirtäjä, alku tuntui tahmealta, mutta kolme kuosia loppujen lopuksi sain tehtyä. Ne kaikki ehdittiin jopa Elinan kanssa viimeistellä sovitun digiajan puitteissa, vaikka yleensä kullekin kurssilaisella varattu digiaika takaa varmuudella vain yhden kuosin viimeistelyn. Eikä siinä kaikki, vaan olen jo kangastilauksen tehnyt ja ne on jopa tulleetkin (yllä oleva kuva). Ihan ei priimaa pukannut, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa, joten tämän(kin) suhteen harjoitukset tänä vuonna vielä jatkukoot.

Pirtanauhan opettelu on ollut haaveeni, mikä toteutui käsityöopintojeni kautta viime vuoden lopulla. Jatkojalostin tekemiäni nauhojani korvakoruiksi ja ansiomerkiksi reippaudestani. 😉

Rohkelikkokaulahuivi ja -pipo on yllätyksekseni ollut yksi viime vuoden suosituimmista postauksista. Se sai minut itsenikin innostamaan postauksestani uudestaan ja neuloin 10-vuotiaan päähän tarkoitetusta ohjeestani itselleni sopivan palmikkopipon: joulukuun puolessa välissä tarvitsin koko mustan pipon mummun hautajaisiin.

Suunnittelun alla viime vuonna oli Lysti-pitsipaita sekä olen hahmotellut näyttötöihini tulevaa neuletuoteperhettä. Suunnittelin myös, että käärisin hihat teidän kanssa ja luotaisiin yhdessä silmukat uuden vuoden kunniaksi. Ajattelin siis alkuun esitellä lempitapani luoda silmukat eli italialaisittain. Voidaan sitten vertailla, mikä kenenkin suosikki on ja miksi sekä jatkaa matkaa alusta loppuun esim. lapasohjeen avulla, minkä joulun aikaan hahmottelin Alafosslopi-langalle. Kunhan vaan päivät pitenisi ja valo kuvaamista varten lisääntyisi…

Tilaihmelaukku oli yksi ompelukerhoni yhteisompelu viime vuonna. Laukun ompelua ei – kuten ei takinkaan – kannata tehdä väsyneenä, se on selvä, sillä saumanvarojen soisi olla tarkkaan mitatut ja tukikappaleet hyvin silitetyt. Erityisesti saumanvarojen tarkkuuteen tarvitsen vielä harjoitusta, mutta kelpo laukun sain aikaan, vaikka viimeistään vetoketjun ompelu oli viedä hermot, järjen jamitänäitänyton. Mutta laukku on ollut hyvä ja todella tarpeellinen koulu-/harrastelaukku.

Uunimieheni mun ♥ eli rakas aviomieheni.

Villaviitta taisi olla viime vuoden ensimmäinen ompelutyö. Pääsin siis mukaan Jujunan kaavatestaukseen, minkä takia ompelin yhden vanhaakin vanhemman kangasjemmani. Lopputulos oli niin onnistunut, että jemmaaminen – ainakin tällä kertaa – oli kannattavaa.

Wacom Intuos -piirtopöytä tuli hankittua tämän vuoden uuden kuosikurssin vuoksi. Eli jatkan Savolaisen Elinan kahdella etäkurssilla, joissa toisessa opetellaan itse viimeistelemään digitaalisesti omat kuosit. Taitona se kiehtoo, mutta kieltämättä myös vähän hirvittää, koska piirtopöydän ja kynähiiren käyttö ei ole vielä itsellä kovin hyvin hallussa. Enkä ota kantaa, onko ostamani piirtopöytä hyvä. Siihen ei asiantuntijuus todellakaan riitä.

Yrittäjyysopinnot tuli kahlattua syksyn aikana. Ne ovat merkittävä osa käsityöntekijä-opintoja, mutta oma kiinnostus asiaa kohtaan oli melko vähäistä. Opettaja oli kyllä niin hyvä ja selkeä, että sai innostumaan ja tekemään tehtävät parhaat mahdollisella tavalla, mutta silti. Huh. Mutta kokemus tämäkin ja ainahan sitä oppii, kun on kotoa pois. Että näkökulmat, ymmärrys, lisääntyi siihenkin suuntaan, jos ei muuta.

Ääretön määrä ideoita on tarttunut mukaan viime vuoden aikana. Käsityöntekijä-opintojen myötä olen saanut huomata, ettei ikinä ole riittävästi aikaa käsitöille. Nyt opintovapaalla minulla periaatteessa on kaikki aika käytettävissä vain käsitöiden tekemiseen, muttakun oppii koko ajan uusia tekniikoita, vuorokauden hereillä oloaika tuntuu ikävän vähäiselle. 😀

Överi määrä iloa, valoa ja inspiraatiota myös kaikille teille tähän vuoteen! Vaikka vähän kaikesta tapahtuneesta hänmmentynyt olen, niin sen viime vuosi opetti, että heittäytyminen on pelottavaa, mutta kannattavaa. Kiitos kaunis teille kanssamatkustajat, hurjastellaan yhdessä eteenpäin myös tänä vuonna! ♥