ompelublogi

Keskellä

19.3.202319.3.2023by MaarItse8 kommenttia

Pari viikkoa sitten hiihtolomalla Uunimiehen kanssa matkasimme Helsinkiin. Sinne lähdettiin kaiken kiireen keskeltä ilman sen kummempia suunnitelmia. Suunnitelmia ei tehty, koska myös tänä vuonna olen sairastellut monen monta flunssaa. Siitä johtuen töitä oli kertynyt rästiin ja puolikuntoisena räpistellessä väsykin oli kasvanut jo melkoiseksi. Joten vielä suunniteltuna lähtöaamuna mietimme, perummeko koko reissun, koska minulla oli se fiilis, että juoksen koko ajan kiinni menetettyä aikaa…

Mutta sain kun sainkin laukun pakattua ja raahattua itseni junaan. Onneksi! Sillä siinä huokaistaessa huomasin somesta, että Helsingin Wanhassa Satamassa oli tuolloin meneillään Käsityömessut. Lähtömme vuoksi minun oli siis mahdollista toteuttaa yksi asia, mitä en ollut koskaan kokenut eli osallistua ihan livenä messuille. Tuoksuyliherkkänähän yleensä suosin ulkoilma- ja nettitapahtumia, mutta nyt ajoitus oli suotuisa, koska minulla olisi koko viikko aikaa toipua, jos kovin hankalaksi olotila menisi.

Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin: siellä olin kaikkien ihmisten keskellä onnistuneesti. Messukokemus oli muutenkin kokonaisuudessaan mukava kokemus. Ennalta olin siis epäillyt, että väenpaljous olisi ärsyttävää ja kokemus lähinnä kiduttava, mutta kerrankos katu-uskottavan kässäilijän pitää messuilla käydä. 😉 😀

Onnistumiseen vaikutti oletettavasti se, että messupäivämme oli sunnuntai, joten hätäisimmät olivat messuilleet jo edellisenä päivänä. Lisäksi ostin liput ennakkoon välttääksemme lippujonot ja menimme paikan päälle vähän kymmenen jälkeen, heti messujen avaamisen aikoihin. Näin siellä ei ollut ruuhkia ensimmäisen tunnin-puolentoistatunnin aikana. Rauhassa sai kävellä ja katsella, tehdä ostoksia sekä pitää kahvi-/ruokataukoa.

Kuvia en kuitenkaan muistanut ottaa kovinkaan montaa, kun ajatukset olivat niin kiinni siinä, mitä silmät näkivät. Monenmoista. Ainoat messuosastokuvat tuli otettua vasta pois lähtiessämme Riikka-Piikkan messuosastolta teille esimerkiksi, kuinka jo yhdellä osastolla oli silmänruokaa tarjolla.

Olin aikaisemmin lukenut, että onnistuneen messukäynnin tae on etukäteissuunnittelu. Niinpä tein etukäteen messuostoslistan, missä ensimmäisenä oli Almandiini, japanilaisten kankaiden erikoisliike. Almandiini myy kankaiden lisäksi myös muun muassa Sashiko-kirjontaan liittyviä tarvikkeita, joita en netin kautta ole osannut ostaa. Nyt sain hyvät vinkit ja päädyin ostamaan tee-se-itse-paketin, mikä sisältää langan, neulan ja valmiiksi kuvioidun kankaan. Muita täsmäostoja olivat Vanja Sean neulos sekä Rva Silmusolmun lanka. Jotain muuta pientä ostoslistan ulkopuolelta tarttui myös matkaan, kuten saksiin kiinnitettäviä magneetteja saumanvarojen leikkaamisen avuksi.

Ensimmäisestä messukäynnistäni tuli siis oikein hyvä mieli. Erityisesti niin väsyneenä tuli tunne, että paistaa se aurinko lopulta risukasaankin. Ehkäpä vielä joskus uudestaan. 🙂

Käsityöt

Launoset

11.2.202311.2.2023by MaarItseLeave a Comment

Tammikuun puolessa välissä aloitin kahden viikonlopun kestävän Tallukkaat-kurssin. Tavoitteenani oli kurssin aikana tutustua tallukkaiden tekoon hyödyntämällä jo kaapista löytyviä materiaaleja. Ajatukseni oli siis, että myöhemmin voisin satsata, kun olen ensin testannut, tuleeko tästä mitään vai jopa jotain…

Tallukkaat ovat alun perin pula-ajan korvikekengät ja ne on valmistettu tekstiileistä, mitä kotoa sattui löytymään. Sillä periaatteella myös minä siis lähdin kurssille. Päätin tehdä näistä testiversioista sisäkengät, koska minulla ei ollut sopivaa villakangasta ulkovuoreksi.

Ulkovuoreksi leikkelin ompelemani vakosamettitakin. Se oli jäänyt käyttämättä, koska en päässyt irti kammostani, että nepparit lentävät kesken kaiken irti. Näin siis kävi, kun ne itse kiinnitin, että ensimmäisellä sovituskerralla ne ropisi lattialle. Ihan hirveä tunne! Uunimiehen voimilla uudet nepparit puristettiin takaisin takkiin, mutta silti se kamala tunne tuli aina mieleen takin nähdessäni, joten nyt tuo turha kaapintäyte sai uuden, pelottamattoman, elämän.

Sisävuoreen käytin vanhan puuvillaisen viiksijemman ja välivuoreksi leikkasin kulahtaneen neulostunikan. Välivuoreksi lisäsin myös laukkuhuopaa, mitä jemmoistani löysin. Se myös antoi hyvän tuen esimerkiksi sirkkareikärivistölle.

Tallukkaat onnistuivat monilta osin oikein hyvin, vaikka – jälleen kerran – sairastuin. Siitä johtuen en osallistunut viimeiseen kurssiviikonloppuun vaan sen sijaan itsekseni koneompelin päälliompeleet, käsinompelin kärjet kiinni, kiinnitin sirkkarenkaat (Uunimiehen avustuksella tietenkin 😀 ), ompelin iltit sekä tein viimeiset sovitukset, minkä jälkeen pystyin ompelemaan niin väli- kuin ulkopohjat kenkiin.

Melko paljon jouduin siis omatoimisesti opiskelemaan, mutta onneksi en ihan kaikkea. Esimerkiksi ensimmäisen kurssiviikonlopun aikana opettajan avustuksella kaava hiottiin niin hyvin jalkaani ja valitsemiini lesteihin sopivaksi, että kotona viimeisessä sovituksessa jouduin hieman vain pohjia pienentämään. En ehkä ilman apua olisi ymmärtänyt myös kengän eri vuoriosioiden kasaamista, vaikka tein ne vähän oman pään mukaan jo opettajan ohjauksessa. Ohjeesta poikkesin mm. siksi, että sisäkenkiin ei tarvinnut paksua välivuorta ja laukkuhuovan vuoksi muun kovikekankaan käyttö ei ollut tarpeen.

Pohjiin en ommellut kantalappua sisäkäyttöisyyden vuoksi. Niistä tuli siistit, mutta kovin liukastahan tuollainen huopa on. Mietin vielä, saisinko siististi tuohon päälle ommeltua nahkalaput. Muuten näitä ei kyllä uskalla esim. portaikossa käyttää.

Koska en tehnyt näitä villakankaasta, tein iltit myös omalla tavalla. Kirjailin niihin koneella koristetekstit, ettei liian totiseksi menisi. 🙂

Uunimies sai idean, että näihin sopisi punaiset nauhat. Totta! Punaisen sopivuus oli käynyt minunkin mielessä, mutta nauhoja en ollut ajatellut. Nauhojen sijaan olin hänen tietämättään jo kirjaillut välipohjiin kokomerkinnät punaisella eli punaiset nauhat sopivat kokonaisuuteen enemmän kuin hyvin. Great minds think alike, vai miten se nyt meni. ♥

Kovin söpöthän näistä tuli, vaikka kangasvalintani ovat sysihuonot. Ajattelin näitä mökille sisäkengiksi, niin miettikää näiden materiaalien, sametti ja huopa, käytännöllisyyttä niissä olosuhteissa. Itse ajattelisin, että näistä saattaa olla jo muutaman minuutin käytön jälkeen söpöys kaukana, kun ovat keränneet mm. kaiken puunpölyn itseensä. Sellainen tunne tuli sen perusteella, kun muutaman kerran tässä kotosalla näitä testasin. Ehkä aina ei siis kannattaisi yrittää tehdä siitä, mitä kaapissa valmiina on. 😉

Tallukkaat olisi voinut tehdä tavallisella kärjellä, mutta halusin nyt testata, millaista on tehdä tällaiset kippurakärkiset. Lisäksi ihastuin heti näihin lesteihin, kun ne näin: näin heti, että ne ovat minulle sopivat, vaikkei minulla kenkien tekemisestä mitään aikaisempaa kokemusta olekaan.

Ja näin kävi, ne olivat sopivat. Hieman jouduin pienentämään tallukaskaavaa koossa 37, jotta se istuisi paremmin kapeaan jalkaterääni ja pieniin nilkkoihini sekä olisi yksi yhteen lestin kanssa.

Launoset-tallukkaat oli kuitenkin varsin onnistunut kässäprojekti vastoinkäymisistä huolimatta. Tallukkaat nimesin siis lainalestien mukaan, sillä niissä molemmissa lukee koukeroisella kaunokirjoituksella Launonen. Harmillisesti ne piti kurssin loputtua palauttaa, vaikka ne olisivat niin sopivat ja kauniin patinoituneet. Lisäksi minulla olisi intoa tehdä vielä ainakin yhdet, priimat villaiset, tämän testiparin jälkeen.

Niin kauniit, eikö vain? ♥

Käsityöt

Make Nine ja moni muu

24.1.202325.1.2023by MaarItseLeave a Comment

Haastehamsterina olen jälleen miettinyt, mitä sitä tänä vuonna kässäilisi. Viime vuonna bingoiluni ei ihan kaikilta osin onnistuneet, koska korona ja kaikki muut tuhannet eri flunssataudit, mutta ei sen niin väliä – tärkeintä on matka, ei päämäärää! Mutta tavoitteita pitää kuitenkin asettaa, jotta sille matkalle tulee lähdettyä. 🙂

Make Nine

Vuoden tauon jälkeen asetin itselleni yhdeksän ompelutavoitetta Make Nine -tyyliin, mikä on tuttu haaste monelle erityisesti Instagramista. Kuvakollaasi tavoitteistani on vielä tekemättä. Sen sijaan listasin sekalaiset tavoitteeni:

Taru-takkikaava / PuuhakasPaja: vaikuttaa tarpeeksi simppeliltä takkikaavalta, kun en ole takkeja juurikaan ommellut. Siinä on myös vetoketju, niin tulee samalla harjoiteltua sitäkin.
The Dress Shirt / Merchant and Mills : kerran kokeillut ja todennut, että pääntietä pitäisi hieman viilata. Nyt sen teen, jotta kaava ei jää yhden tempun poniksi. Haluasin tehdä tämän harmaasta pellavasta.
Phoenix-pusero / Hey June Handmade : on pyörinyt mielen päällä vuosi kaudet monenlaisena versiona, niin laitan tavoitteekseni toteuttaa monista haaveistani edes yhden.
Ulla Sport -rintaliivit / Make Bra: huh, tämän liivikaavan materiaalipaketti on ollut kaapin täytteenä niin pitkään, etten edes muista. Liivien ompelu tuntuu vain niin kovalta haasteelta, että en uskalla edes kokeilla. Mutta niinhän ne eivät valmistu ikinä eikä taidot – varmuus ja rohkeuskaan – lisäänny.
Sadie-tunika / Style Arc: kesää varten olisi kiva. Tätä varten olen jemmannut nättiä fuksian väristä struktuuriviskoosia.
Mula-housut / Tauko (No. 5): housujen ompelu on yksi haave. Näistä kesähousuista voisin aloittaa, koska ne kiehtovat jollakin kummallisella tavalla. Siitäkin huolimatta, että housujen lahkeet auki olleessaan muistuttavat minua lapsuuden traumasta, housuhameesta. 😀
Pulmu-hame / Named Clothing: haavehame niin mitaltaan kuin malliltaan ! ♥
Kalle-pusero / Closet Core Patterns: koska kaipaan joustavien vaatteiden rinnalle myös jotain ns. parempaa seppälää… 😉
Tallukkaat: olin jo aikeissa ostaa Kepsut-verkkokurssin, kun huomasin, että Opistomme tarjontaan oli tullut Tallukkaat-kurssi tammikuulle. Kepsut ja tallukkaat eivät tokikaan ole sama asia, mutta lähiopetus vei tällä kertaa voiton. Viime viikonloppuna aloitimme ja ensi viikonloppuna vielä jatkamme. Tässä postauksessa jo fiilistelykuvia keskeneräisistä sisäkengistäni.

Bingot

Viime vuoden tyyliin aion osallistua FaceBookissa Elina Wikstömin valmiiksi suunnitelmiin ruudukoihin eli Neulebingo 2023 ja Ompelubingo 2023. Viime vuonna osallistuin edellä mainittujen lisäksi Hommahuoneen neule- ja ompelubingoihin, mitkä olivatkin ainoat, mitkä sain tehtyä kokonaan. Luonnollisesti suunnitelmat minulla oli alussa kaikkein bingojen suhteen kovat, mutta toteutus oli sitten vähän toista. 😀

Bingojen etenemisen kirjaan FaceBookin bingoryhmien lisäksi Instagram-tilini kohokohtiin eli tänne, klik, siis.

Sukkalaatikko ja epäkerät

Tavoitteeni ovat näin alkuvuodesta melko maltilliset tänä vuonna, koska en ota enää huomioon esimerkiksi sitä ompelua, mikä on jo rutiinin omaista, kuten esimerkiksi tavanomaisten tunikoiden ja t-paitojen ompelua. Neulonnan suhteen puolestaan kaikkia tavoitteita ei voi vielä kertoa, koska osa liittyy salaisiin testineulontoihin.

Saattaa kuitenkin olla, että tässä vuoden edetessä, matkan varrella, innostun vielä hamstraamaan haasteita lisää. Ainakin Sukkalaatikko-haasteeseen tekisi mieli osallistua, mutta nyt jo tiedän, ettei meidän perheessä ole tarvetta sukkatusinalle. Tammikuun teemana oli kuitenkin neuloa sukat omista jemmalangoista, mikä on mielestäni hyvä idea. En kuitenkaan taida enää tälle kuulle ehtiä sitä ajatusta toteuttamaan, mutta onhan noita kuukausia vielä tässä vuodessa jäljellä, että vielä ehtii…

Toinen haaste, mikä kiehtoo, on Hommahuoneen EPÄKERÄKAL. Epäkerä on siis yksittäinen lankakerä, mikä on tullut ostettua syystä ja toisesta, mutta se ei sitten löydä paikkaansa eikä ohjettansa. Tässä haasteessa on siis tarkoitus ottaa nuo aarteet syyniin ja miettiä, mitä niillä voisi tehdä yksin tai yhdessä toisten epäkerien kanssa.

Että näillä reissueväillä nyt mennään, ja toivotaan, että matka olisi säkenöivän inspiroiva sekä huolella hurmaava, vastoin- ja myötäkäymisillä opettava ja loppujen lopuksi kotiin paluutta huokaisten juhlistava eli Hyvää matkaa! Pidetään hauskaa! 😀

Käsityöt

Applikointi-haaste

14.1.202319.3.2023by MaarItseLeave a Comment

Viva! Eläköön käsityöt tai mitä ikinä sitten ikinä kukanenkin haluaa ilakoida. 🙂 Tämä PuuhakasPajan Hanna-tunika on tämän vuoden ensimmäinen ompelukseni. Käytin sen etukappaleeseen edellisen postauksen Smile-mekosta jäänyttä jämäpalaa eli Hujauksen Linnut -joustocollegea. Musta joustocollege on jostain, mitä en nyt muita, kun sitä hamstraan aina sieltä sun täältä.

Tämä on toinen hannani. Ensimmäisen tein jo kesällä, mistä tiesin kaavan sopivan ylävartalolleni. Alaosa puolestaan oli liian suuri, niin nyt yritin ensimmäisen testiversioni jälkeen siirtää tekemäni muutokset kaavaan. Niitä muutosten onnistumista siis testasin. Samalla osallistuin ompeluryhmäni vuoden ensimmäisen ompeluhaasteeseen eli A kuin applikointi.

Katsoin vuoden vaihteessa Yle Areenasta Frida Kahlo -dokumentin, niin siitä se ajatus sitten lähti. Dokumentti kosketti minua monella tapaa, mutta erityisesti nyt, kun vuoden vaihteessa pohdinnan alla oli, mitä menneestä vuoristoratavuodesta oli jäänyt käteen ja mitä ei, se nostatti tietynlaista kapinahenkeä minussa. Tiivistetysti siihen tyyliin, että pitäisi keskittyä vielä enemmän siihen, mikä oikeasti on tärkeää. Keskittyä enemmän siihen, mikä toimii ja onnistuu eikä kielteisesti siihen, mikä päinvastoin ei toimi eikä onnistu. Iloita eikä murehtia, koska kaikella on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella, mutta lopulta kuitenkin.

Jatkoin Kahlo-teemaa selän puolelle kirjomalla geometrisesti tyylitellyn Fridan mustaa mustalle -tyylillä. Kuvan piirsin kahden värityskuvan avulla ja tikkasin ääriviivat kankaaseen ompelukoneella.

Eihän se tuolta selän puolelta ja vielä mustalla kirjottuna oikein mihinkään näy, että nyt pitää lopettaa tällainen nössöily. 😉 Viilaan kuvaa vielä selkeämmäksi eli yksinkertaisemmaksi ja teen sen seuraavaksi johonkin näkyvälle paikalle pelkäämättä, että se näyttää kummalliselta tai epäonnistuu jotenkin.

Päässäni minulla ei suinkaan ole vuoden ensimmäinen neule, mutta kun uusimmat ovat salaisia testineulontoja, niin ne jääkööt vielä pimentoon syksyyn saakka. Myös tämä pipo on vielä raakile, ensimmäinen protoni yhden suvun nuorimmaisen toiveen perustella, sillä nuo tädin mussukat ♥, niin ne nuoremmat kuin vanhemmat, osaavat hyvin hyödyntää aseista riisuvan asemansa minua kohtaan. Yhdellä heistä on siis sellainen pipotoive, että ihan piti itse alkaa ohjetta tekemään, kun en valmista löytänyt. Ihan vielä en vielä maaliin tällä päässyt, mutta lähellä jo olen. \o/

Applikointi-vinkit:

Applikoinnissa käytin apuna Prymin spraylimaa, jolla kiinnitin kirjaimet etukappaleeseen. Sprayliima on tarkoitettu tilapäiseen kiinnitykseen, joten kirjaimia pystyi siirtämään, jos ne eivät heti tulleet oikeaan paikkaan.
Applikoidessa joustava kangas pitää vielä tukea. Minä käytin tukikankaana silitettävää ja irti revittävää tukikangasta. Näin tikkaaminen onnistui eivätkä kirjaimet venyneet tai liikkuneet paininjalan alla.
Applikontiin hyvät vinkit löytyvät HommaHuone-blogista, täältä Applikaation lyhyt oppimäärä. Säädin täysin HommaHuoneen Sanne-Maijan ohjeilla ompelukoneeni, niin niillä onnistuin (toki piti ensin itse sooloilla jotain, mikä ei toiminut 😀 ). Ohjeista poiketen applikointitikki löytyi koneestani numerolla yhdeksän eikä seitsemän. Ompelukoneeni on Pfaff quilt experssion 720.