Käsityövuosi 2020 aakkosin

Alavaran avulla mielestäni saa pääntiestä tyylikkäämmän kuin kanttaamalla (esimerkiksi Oliver-tunika), mutta silti sitä tulee melko harvoin käytettyä. Sen nimistä ompeluryhmää puolestaan seuraan tiiviisti FaceBookissa, minkä ansiosta olen tämänkin vuoden aikana inspiroitunut ja hullaantunut vähän siitä sun tästä. Kunnianhimoisimmat tavoitteeni taitavat kyseisen ryhmän ansioista olla alkuvuodesta ommeltu Stella-paitapusero ja loppuvuodesta osittain sen eri ompeluhaasteista kerätty blogijoulukalenteri.

B niin kuin Blogi. Tässä vaiheessa kiitän jo kaikkia teitä kuluneesta vuodesta! Toivotan myös lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat, joita viime kuukausien aikana on tullut niin tänne kuin muihin somekanaviin. ♥ Selväksi varmaan on jo kaikille tullut, että minä en ole mikään ohjenikkari. Sen homman jätän niille velhoille, jotka sen osaavat. Minä siis vain innokkaasti kokeilen, testaan, sovellan ja sähellän sitä, mitä muut ovat suunnitelleet. Käsitöiden lisäksi haluaisin ottaa inspiroivia valokuvia, joita aina välillä innostun harjoittelemaan, mutta suurimmaksi osaksi se harrastus jää ajan puutteen takia haaveen tasolle.

Bowline

Copenhagen Cardigan  

Dear Björn

Englannin kieli on nykyisin minulle jo lähes vaivattomampi neulekieli kuin suomi, koska useita tekniikoita olen opetellut alunperinkin englanniksi. Hassua ja vähän hämmentävääkin.

FaceBook aiheuttaa minulle päänvaivaa tuon tuosta, koska postausteni linkittäminen onnistuu vaihtelevasti. Eli välillä blogin FB-sivuilta postaukseni pääsee lukemaan suoraan kuvaa klikkaamalla ja toisinaan kuvan liittäminen ei onnistu mitenkään, jolloin postaukseen pääsee vain tekstissä olevan linkin kautta. Syy todennäköisesti on tietokoneen ja tuolin välissä, mutta niin kauan kuin en tiedä, miten ongelman ratkaista, tämä sekavuus jatkukoot. 😉

Geodesic

Haasteet ovat elämän suola! Pidän siis paljon erilaisista käsityöhaasteista. Vuosien saatossa ajatukseni niitä kohtaan ovat muuttuneet, sillä aikaisemmin ajattelin, että tärkeintä on päämäärä eli toteuttaa kaikki haasteet alusta loppuun ja vielä huolella. Nykyisin ajattelen, että ei se päämäärä, vaan matka itsessään on tärkeämpi. Esimerkiksi tämän vuoden haasteita kaikkia en saanut loppuun saakka, mutta olen kuluneen vuoden aikana oppinut ompelijana ja neulojana varmaan enemmän kuin ikinä, koska haasteiden vuoksi olen kokeillut monenlaista, mitä en olisi muutoin kokeillut.

Iltasanomat lähestyivät minua kesällä Ellen-paitulini vuoksi. Jutun teksti osaltani on tosin vähän niin ja näin, mutta Ellen on toki yksi suosikkikaavoistani ja huomionsa ansainnut. Ilmeisesti Iltasanomien ansiosta, vaikka jutun linkkaus ohjaakin Instagram-tililleni, Ellen-postaukset nousivat viime vuoden luetuimmiksi ompelupostauksiksi.   

Joulukalenteri oli lähinnä kesäprojektini, kuten myös muutama muu käsityöhaaste, jotka hoksasin yhdistää toisiinsa. Näin joulukalenteri ei ollut kovin työläskään.

Kirjoneuleita olen tehnyt tämän vuoden aikana useamman. Harjoitus todella tekee mestarin! Tosin en minä vielä mikään mestari ole, ei suinkaan, mutta enää kirjoneule ei aiheuta suurta jännitystä ja/tai ärsytystä, tuleeko tästä mitään…

Luovus Neon on Ommelkuplan joustocollegea, mistä ompelemani tunika on ollut Instagramissa yksi vuoden suosituimmista.

Mira – ja Myosotismekot löytyvät myös Instagramin bestnine-kollaasista.

Nurin nurinpaita oli keväällä neulotun Bowlinen lisäksi vuoden aikana pidetyimpiä puseroitani.

Oslopipo vaikuttaa olevan yhä kova hitti, sillä pari vuotta sitten kirjoitetut postaukseni minun osloistani ovat yhä myös tämän vuoden luetuimpia ja googlatuimpia postauksia. Vaikka Oslo on helppo ja hyvänmallinen pipo, silti hieman sen suosio yllättää, kuinka se kiinnostaa niin paljon aina vaan.

Pfaffin ompelukoneen yläsyöttäjä ja automaattinen päättely ♥

Quilting eli tilkkutyöt kiinnostavat kovasti, joten siinä on yksi haave ja opettelun kohde ensi vuodelle.

Roscoe

Stella-paitapusero

Törröpipo oli Oslojen lisäksi yksi luetuimmista neulepostauksista.

Unelmien Uunimies ♥ on siis kannustava mieheni mun, joka toimii blogin taustalla muun muassa elävänä kameranjalustana ja -kaukolaukaisijana.  

Varakoukku on neulekerhoni, mikä myös osaltaan inspiroi minut joulukalenterin tekoon: ilman sitä en olisi keskellä kesää virkannut tiskirättejä, neulonut tonttua, virkannut kuteesta lumihiutaletta jne. 😀

Waver Jacket!

X-määrä eli tuntematon määrä on kankaita varastoissani. Onnistuin tänä vuonna ompelemaan lähes yhtä paljon kuin ostinkin (eli lähes 70 metriä!!!), mutta vielä riittää petrattavaa. Mutta suunta on todella hyvä: jos olisin ehtinyt kaikki leikatut ommella, olisi kangasvarastoni päätynyt miinuksen puolelle eikä viisi metriä plussan puolelle kuten nyt.

Ylimääräiset lankani hieman vähenivät kuluneen vuoden aikana, mutta uuttakin tuli ostettua. Lankojen suhteen tilanteeni on kuitenkin vielä parempi kuin kankaiden, sillä niiden kulutus jäi selvästi miinuksen puolelle: neuloin vuoden aikana reilut viisi kiloa ja ostin lähes 4,5 kiloa eli miinusta tulio puoli kiloa. Lankalaihis olisi onnistunut paremmin ilman virtuaalimessuja yms., sillä en kyennyt kaikkia tarjouksia vastustamaan. Varsinkaan kun olin juuri saanut Leeni Hoimelan Urban Knit -kirjan, mistä löytyi monta niin ihanaa mallia. Niitä tikuttelen siis ensi vuonna.

Zeuraava vuosi 😉 olkoon edellistä parempi! Kiitos, että olet jakanut sen kanssani. ♥ Pysytään terveinä!

Lautasliinat

Eilisen postauksen jatkoksi esittelen lautasliinat, jotka olen myös itse painanut. Samalla kuosilla olevat keittiöpyyhkeet esittelin siis eilen ja tiskirättejä muutama päivä aikaisemmin. Niitä ennen puolestaan oli postaus patalapuista, jotka olin tehnyt painamastani lintukankaasta.

Aikaisemmista nämä poikkeavat niin, että näiden keskellä on vain yksi kuvio: tiskiräteissä oli vain puolikas ja keittiöpyyhkeissä useampi rinnakkain.

Idean pestäviin kestolautasliinoihin sain, kun joulusiivouksia tehdessä löysin monen monta avattua jouluservettipakettia. Kaikki eivät enää olleet edes käyttökelpoisia, vaan ruttuisia ja nuhjaantuneita. Mitä tuhlausta!

Siitä se ajatus sitten lähti.

Lautasliinat ompelin samoin kuin keittiöpyyhkeet eli käänsin kahdesti saumuroidut reunat ompeleen verran. Käänteet ompelin kiinni suoralla ompeleella auttamalla koneen aina alkuun paksuissa nurkissa monitoimityökalun avulla (kuten jo eilen totesin, olen yrittänyt ommella senkin jossain vaiheessa työhöni kiinni ja siksi siinä on ylimääräinen neulanmentävä reikä 🙂 ) .

Ei enää montaa päivää, kun nämä saa käyttöön. ♥


Tämän päivän luukulla osallistun Käsityöblogien joulukalenteriin. Eilisestä luukusta löytyi tuunattuja joulupalloja Käsintehtyä ja kaunista -blogista ja huomisesta luukusta vastaa puolestaan Pygminkoukussa-blogi. Kaikki luukut löydät muun muassa ensimmäisestä luukusta, Katrin Tilkkublogista. Sinne kannattaa suunnata, vaikka bloggaajien joulukalenteri ei kiinnostaisikaan, sillä ensimmäisestä luukusta löytyy hurmaava tilkkuohje punatulkkuun ja talitinttiin. Niitä aion ensi vuonna kokeilla!

Keittiöpyyhkeet

Tänään postauksessa on kolme keittiöpyyhettä, jotka olen myös ommellut itsepainamistani kankaanpaloista.

Pyykeitä on kolme, kaksi vihreää ja yksi valkoinen.

Vihreät ovat kuvioiltaan samanlaisia, mutta valkoisessa on vain osittain onnistuneita kuvioita. Kuviot ovat samoja kuin aikaisemmin esitellyissä tiskiräteissä.

Meillä keittiöpyyhkeitä varten ei tarvitse ripustinta, joten käänsin vain saumuroidut reunat piiloon ja tikkasin kiinni.

Hyvä apuväline paksuissa nurkissa oli monitoimityökalu, jolla autoin koneen alkuun. Muutoin kone jäi vain junnaamaan paikalleen.

Ja kyllä, näet ihan oikein. Minun monitoimityökalu on joutunut jossain vaiheessa elämäänsä väkivallan kohteeksi. Yllä siis todiste siitä, kuinka ompelukoneen neula voi mennä läpi lähes mistä vaan… 😀

Kankaat olen kuvioinut jo lähes kymmenen vuotta sitten itse tehdyllä seulalla kankaanpainantakurssilla. Ennen osallistuinkin kankaanpainokursseille melko tiuhaan, mistä vieläkin muistona on useampi valoitettu seula, raakeli ja painovärejä.

Sittemmin kursseilla käynti on jäänyt, kuten moni muukin harrrastus, monikemikaaliyliherkkyyden myötä. Toki voisin yrittää kankaanpainantaa kotonakin, mutta tilat eivät oikein riitä eivätkä sovellu muutenkaan. Pelkään ihan liikaa, että värit tarttuvat joka paikkaan, kuten mm. pesuhuoneen kaakeleihin. Seulojen pesemistä varten olisikin hyvä olla leveä ja syvä teräksinen pesuallas. Voi huokaus, eikö olisikin ihanaa, jos olisi ihan oma studio, missä mahtuisi tekemään kaikkea aina kankaiden leikkaamisesta painamiseen asti? Tai mitä sitten ikinä mieleen juolahtaakaan… 🙂

Kestovanulaput

Hip hei! Tänään joulukalenterissa on vuorossa kestovanulappujen esittelyä.

Ne saumuroin vanhasta joustofroteisesta paidasta eli siitä samasta, mistä olin tehnyt tiskirättejä eiliseen postaukseeni.

Pyöreät kestovanulaput saumuroiden

Kangaskorjaamolla-blogista löytyy hyvät saumurointivinkit symmetrisesti pyöreisiin kestovanulappuihin.

Itse tosin saumuroin omani ns. vapaalla kädellä, ilman ympyrän mallista muottia. Aika pyöreitä sain aikaiseksi silläkin tavalla. Toki aluksi tuli tehtyä muutama ovaali harjoituskappale ennen kuin oivalsin, miten saan tiukat kurvit ommeltua.

Nämä ovat siis tällä hetkellä paketissa aattoa odottamassa. Vähän skeptinen tosin olen kestolappujen käytännöllisyyden suhteen, mutta niiden ompelu oli kyllä hyvää harjoitusta: minähän olen aika tuore saumurin omistaja, niin näiden avulla oivalsin paremmin kaarteiden ompelun. Sen vuoksi esimerkiksi taskunpohjien ompelu sujuu nykyään vaivattomammin kuin aikaisemmin. Että näiden myötä tuli ainakin saumurointikokemusta! Siitä näkökulmasta suosittelinkin lämpimästi kokeilemaan ja onhan nämä söpöjä lahjanakin. 🙂