Simppeli syyspipo

Vuosien varralla on tullut neulottua monenlaisia pipoja, joista vain yksi on ollut musta. Sekin on aina hukassa, joten tein varalle toisen.

Varsin hyvän teinkin, nimittäin Nurjan Jaska-pipon.

Muutin kuitenkin päälaen kavennukset, jotta sain tuollaisen piipulan päälaelle. 🙂 Kavennukset tein samalla tavalla kuin aisempaan Törröpipooni (Suuri Käsityö -lehti 2/2020).

Mutta muutoin neuloin ohjeen mukaan kokoni mukaan (päänympärykseni on 56 cm). Lankana minulla on Filcolanan Arwetta ja puikot 2mm kaapelit. Lankaa meni vaivaiset 56 grammaa eli vähän matalamman, jos olisin tehnyt, olisin selvinnyt yhdellä kerällä. Tosin pipo tuntuu tosi hyvältä päässä kahdeksan sentin käänteellä, että en ole ihan varma, kannataisiko pipoa madaltaa.

Tykkään kovasti pipon raidotuksesta, mikä kierretystä joustinneuleesta tulee. Raidat taitavat viehättää tällä hetkellä muutenkin, sillä ompelin itselleni samettitrikoiset leggingsit. Ah, mikä yhdistelmä: pehmeä samettinen struktuuri ja musta väri. ♥ Trikoo on Myllymuksuilta.

Vielä pitäisi Uunimiehelle tikutella oma pipo, mutta kokonaan alkuperäisellä Jaskan ohjeella. Ensin neulon kuitenkin jotain muuta ja pidän tauon pipoiluista, sillä kierretty joustinneule sattuu usein oikeaan kyynärpäähän. Pipotauolla yritän siis olla pahentamatta tilannetta, ettei vaan käy niin, että tulee pitempi tauko kaikenkaikkiaan.

Kipeytyykö teillä muilla kädet neulomisen huumasta?


Vakosamettinen Waver Jacket

Tätä takkia olen ponnistanut kauan! Takki on Papercut Patternsin Waver Jacket, jossa on huppu ja raglanhihat.

Ensimmäisen kerran kokeilin tätä kaavaa reilu vuosi sitten. Testimielessä ompelin tuolloin neuloksesta pitemmän, polviin saakka yltävän, hupparitakin. Sellaisen olisin tästäkin halunnut, mutta kokemattomuuttani olin ostanut liian vähän kangasta: ostin vakosametin jo pari vuotta sitten ohjeessa annetun mitan mukaisesti, mutta en ymmärtänyt tuolloin tarkistaa leikkuusuunnitelmaa. Nyt vasta huomasin, että etukappaleet leikattiin sen mukaan eri suuntiin, mitä sametin kanssa ei voi tehdä.

En tosin tiedä, onko vakosametin nukan kanssa niin tarkkaa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että etukappaleet näyttäisivät eri värisiltä. Otin siis varman päälle ja tein kaavasta lyhyemmän version ilman vyötärön kiristysnauhaa. Lisäksi muutin sitä vanhan hyväski todetun ostoisen samettitakkini mukaisesti hieman a-malliseksi ja päällitaskut siirsin sivusaumoihin.

Takki on varsin helppo ommella, mutta muutokseni aiheuttivat ylimääräisiä haasteita. Suora helma kun ei enää näyttänyt hyvältä, kun muutin mallia a-malliseksi. Sitä piti pyöristää. Sinällään sekin oli helppoa, mutta vuorin onnistuin onnettomasti leikkaamaan liian lyhyeksi sitä muotoillessani. Joten sen kanssa meni oma aikansa, kun piti lisätä jatkopalaa ja sovitella…

Vuori on cuproa, mikä oli liukkautensa ansiosta hankalaa käsiteltävää, mutta tuntuu ihoa vasten ihanalta ja takki liukuu hyvin päälle ja pois. Eli kaikki se kiroaminen sen kanssa oli vaivan arvoista. 😀

Että kauan meni ennen kuin tämä valmistui: monta vuotta meni ensin kangasta hillotessa ja sitten koko kesä neppareiden laittoa jännittäessä. Olen siis ommellut tämän takin jo keväällä, muistaakseni huhti-toukokuussa. Se ei vaan ehtinyt kevätkeleille, kun kesä jotenkin yllätti, niin neppareiden laittaminen jäi. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan eli nyt se on valmis neppareita myöten, mikä oli ihan kamalan jännittävää. Eikä edes heti onnistunut, sillä pihdeistä huolimatta en saanut itse puristettua niitä riittävän tiukalle: hirveä tunne, kun kuulin neppareiden ropisevan lattialle takkia riisuessa. Mutta onneksi on tuo Uunimieheni, niin ne saatiin takaisin paikalleen tiukasti ja pysyvästi. ♥

Cleo-lappumekko

Siitä on melko tarkalleen kaksi vuotta, kun ompelin joustofarkusta Tilly and the Buttonsin Cleo-mekon. Tuolloin heti tuskailin, että mekosta tuli turhan mini. Päätin kyllä jo tuolloin pidentää mekkoa, mutta niinpä se vain jäi…

kunnes nyt. Jatkon lappumekon helmaa keväällä yli jääneellä takkikankaalla, vakosametilla.

Nyt tämä on minun mieleen eikä tunnu siltä, että pylly vilkkuu. 🙂

Otin riskin, koska mekko on ommeltu hiilenharmaasta joustofarkusta ja jatkopala joustamattomasta mustasta vakosametista. En edes tehnyt kaavaan kuuluvaa etuhalkiota helmaan, koska en tykännyt siitä: se ei minusta vaan näyttänyt hyvältä.

Alustavasti tuntumani on, että mekko päällä voi sujuvasti liikkua, joten riskinotto kannatti. 🙂 Vihdoinkin tätä voi pitää!

Muistan, kuinka pari vuotta sitten jännitin noiden haalarinappien laittamista. Nyt puolestaan jännitän nappien laittamista siihen keväällä tekemääni samettitakkiin. Se on siis neppareita vaille valmis. Huh, yritän ensi viikolla kerätä rohkeuden sen suhteen, ettei siitäkin tule parin vuoden projekti. 😀


Ompeluvinkki:

  • Ensimmäistä Cleo-lappumekkoa aloittaessani mietin, kuinka esipestä paksu farkkukangas ilman, että siihen tulisi pesun aikana rumia taitejälkiä. Nyt tiedän, miten niiden syntymistä voi yrittää estää! Niksi on se, että kangaspala pitää kastella jo ennen pesukoneen laittamista: märkä kangas on notkeampi eikä taitteita synny.

Ellen-paituli

Esittelin jo aikaisemmin pari PuuhakasPajan Ellen-paitulia, joista toinen päätyi yllättäen jopa Ilta-Sanomien klikkiotsikkoon. 😀

Klikkiotsikosta saa mielestäni heiman vaikutelman, että Ellen-paitulin ompelu olisi jokin urotyö, mutta ei. 😉 Helppo ja mutkaton ommella sekä ihana pitää. Niinpä tällä opettajalla on uudet vaatteet kertaa kolme.

Ensimmäisen tein Dream Circuksen Smartass in Space -joustocollegesta. Nämä mököt ovat niin ihania!

Koon valitisin mittataulukon mukaan ja paitulista tuli sopiva. Muutoin ompelin ohjeen mukaan, jopa pääntien huolittelin alavaralla, mutta hihoja pidensin reilut 20 senttimetriä.

Toisen tein Mereenin Kuviot -joustocollegesta. Tykkään ihan hirveästi tästä heidän uudesta kuosista. Kuvitella, että sen on suunnitellut 9-vuotias Vertti Pelho korona-aikana saadun käsityöopettajan tehtävän pohjalta!

Kolmatta muokkasin enemmän eli tein hupparin. Muutoksiin hyödynsin Pinja-kaavan pääntietä, huppua ja hihoja.

Harmaa joustogollege on Ommellisen, väriltään kylmä meleerattu vaaleanharmaa.

Nyt ajattelin antaa tämän kaavan miehelle, jotta voi laittaa sen jonnekin hyvään piiloon: eiköhän tämä määrä elleneitä jo riitä… 😀