Mira Dress

Voi ie! Tästä tuli kiva!

Mekko on Fibre Moodin Mira Dress ja kangas on Eurokankaan viskoosia nimeltään Farren.

Takasauman kuvioita ei ole kohdistettu, koska päätin käyttää kankaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi halusin mekkoon pidemmät hihat, mitkä pussitin kuminauhalla.

Lisäksi halusin pidemmän helman: kokoon 42 sain kolmesta metristä riittämään yhteen ylimääräiseen helmasalsaan. Tykkään.

Muita muutoksia kaavaan en tehnyt, koska ei ollut tarpeen, vaan kaava istuu minulle jopa olkapäiltä.

Helman rypytyksistä huolimatta, mekko oli myös melko nopea ommella, koska siinä ei ole erityisiä yksityiskohtia. Pukemisen helpottamiseksi taakse pääntiellekin tuli vain halkio ja hakanen, joten aikaa ei mennyt nappeihin tai vetoketjuihin.

Runsaasta helmasta huolimatta, valuva viskoosimekko sujuu hyvin neuleiden alle. Tässä kuvassa vuosia, vuosia sitten Novitan Kaisla-nauhalangasta neulomani kitin värinen kesäpaita. Se on jo melko rouhea ja nuhjaantunutkin, mutta semmoisella hyvällä tavalla, etten raaski siitä luopuakaan.

Tästä mekosta tuli sellainen fiilis, että sain pitkäikäisen kaverin moneen tilanteeseen. 🙂

Mereen-jemmat

Osallistuin Mereenin ompeluhaasteeseen. Haasteeseen tuli osallistua ompelemalla jotain jemmassa olevista Mereenin kankaista uusien sijaan. Hih, onneksi jemmoistani sellastakin löytyy. 😉 Totuuden nimissä vielä vähän jäikin…

Mutta asiaan: kahdella trikoolla lähdin haasteeseen mukaan. Toinen oli tämä Merenpohja-trikoo. Olen jo aikaisemmin todennut, että tämä on yksi lempikuoseistani. Yksi syy siihen löytyy, että aihe on minulle hyvinkin läheinen, sillä meri nyt vaan on niin ♥.

Toinen syy suosiooni on se, että – kuten olen jo aikaisemmin todennut – kuosia ei tarvitse kohdistella, koska kuviot soljuvat mutkattomasti saumoista huolimatta. Sehän säästää kangasta ja aikaa, kun ei tarvitse pähkäillä kuvioiden kohdistamista.

Ennen Merenpohjan leikkaamista, testasin PuuhakasPajan Ellen-paitulikaavan Kangaskapinan yksivärisellä trikoolla. Ihana kaava, missä on valmiina kaksi hihavaihtoehtoa, yllä kuvassa oleva ja toinen lyhyempi tampillinen. Testiversioni väri, vaalea laventeli, ei vain oikein miellytä, vaikka se on minun talvivärejäni ja taitaa olla nyt kovin trendikäskin. Kokonaisuus on vaan liian yöpaitamainen.

Mutta Mereenin trikoossa oli tarpeeksi särmää, jotta kaava toimii. Hyvä tuli! Tämä on yhtä ihana kuin PuuhakasPajan Pinja-huppari eli tästä taitaa tulla uusin lempikaavani.

Muutoin tein ihan kaavan mukaan, mutta venytin hihoja noin 20 senttimetriä pitemmäksi. Ne voisivat olla hieman kapeammat, mutta toisaalta tuollaisenaan ne on helppo kääriä kyynärpäille.

Paituli-kaavaan kuuluu myös taskut, mutta jätin ne nyt pois, koska paitulia on tarkoitus pitää neuletakkien alla.

Toinen jemmani oli Ruma ankanpoikainen -trikoo, millä kokeilin PaaPiin kaavakirjan Putous-paidan toimivuutta.

Toiveissani oli, että saisin myös lyhyemmän paidan neulatakkien alle pidettäväksi. No, lähellä ollaan, muttei ihan, sillä kaava on hippasen liian pieni olkapäistä. Olen siis kovin harteikas, joten tämä ei yllättänyt. Toki vähän harmittaa, koska muuten paita istuu todella hyvin. Ainoastaan se kiristää hieman olkapäiden korkeimmalta kohdalta eli hihoissa noiden sinisten ankkojen nokkien kohdalta, minkä vuoksi pääntie nousee herkästi korviin.

Istuvuusongelma ei kylläkään tule esille neuletakin alta, joten voi olla, että tämä paita menee tällaisena. Mutta seuraaviin pitää tehdä muutoksia. Tosin en vielä oikein tiedä, mitä tulee muuttaa ja miten mahdolliset muutokset vaikuttaa muihin mittasuhteisiin: miten suurentaa hihaa kuitenkaan suurentamatta muita mittoja. Hmmm, tätä joutuu kyllä miettimään ja opiskelmaan. 😀 Vinkkejä?

Haalarikaavasta kesämekoksi

Kesäkuu on ollut varsinainen ompelukuukausi ompelukerhoni kesäisen bingohaasteen myötä, vaikka en koko tänä kesänä koko ruudukkoa täyteen saanutkaan.

Kuitenkin kolme, lähes neljä, bingoriviä tuli valmiiksi: tänäkin vuonna ompelukseni olivat laidasta laitaan aina syksyisistä tumpuista kesävaatteisiin, niin tuttua kuin turvallista, mutta myös uutta ja jännittävää sekä kaikkea tätä yhdistäen. Kuten esimerkiksi tämä mekko, jonka muokkasin viime kesän haalarikaavasta, South Shore Romperista (Ellie & Mac).

Aina kaavoja tulee muokattua hieman, mutta aikaisemmin en näin paljoa, vaan jostain syystä ostan aina mielummin uuden. Mutta nyt oli toisin, koska tavoitteenani oli testata, minkämallinen maksimekko minulle mahdollisesti sopisi. Siksi en halunnut ostaa – mahdollisesti turhaan – uutta mekkokaavaa, vaan lyhensin haalarin yläosaa ja housuosan sijaan rypytin frillat helmaksi. Tämä oli siis testaus, johon käytin The Night of The Fabcics -tapahtumasta ostettua Mereenin edullista luomutrikoota, Piharuusua (näytti olevan tälläkin hetkellä hyvässä alennuksessa, vink vink!).

Testaus ei täysin turha ollut, mutta vielä pitää jonkin verran yläosaa säätää lyhemmäksi, ihan rinnan alle. Frillojakin voisi olla alas asti neljä saman levyistä: luulen, että kunkin frillan hyvä korkeus voisi olla noin 25 senttimetriä eli puolet nykyisestä ensimmäisestä (leveyttä sillä on noin 90 cm *2). Nyt helma jäi lyhyeksi, koska kaksimetrisestä trikoopalastani ei riittänyt ihan maksimittaan saakka. Ehkä se olisi paremmin riittänyt, mutta kuosittelin yläosan etukappaleisiin pienet ruusut ja suuren taakse, joten kangasta meni vähän hukkaan.

Siksi jouduin tekemään alemman frillan neljästä palasta, mutta saumat jäävät kuvion ja rypytyksen vuoksi piiloon (korkeutta sillä on ilman saumanvaroja n. 18 cm ja leveyttä n. 126 cm*2). Lopuista riekaleista tein vielä irtovyön mekolle, samanlaisen kuin haalariinkin: sen kanssa vyö lisää käyttömukavuutta, mutta mekon kanssa se tuntuikin melko turhalta. Mutta onpa tehty. 😀

Joka tapauksessa, testaus tai ei, niin lopputulos tällä kuosilla ja frillahelmalla on kaunis sekä kesäinen. Ja niistä muista bingoiluista jatketaan sitten myöhemmin, että hetkeksi heips! 🙂

Myosotis-mekko

Myosotis-mekko tuplaharsokankaasta.

Tämän piti olla minun vappumekko, mutta koronanan takia into lopahti, ja tästä tuli juhannusmekko. Kaava on siis Deer & Doen Myosotis Dress ja kangas on tuplaharsoa eli double gauzea.

Deer & Doe Myosotis Dress made from double gauze fabric.

Niin kangas kuin kaava oli ensimmäistä kertaa kokeilussa.

MaarItse-käsityöblogi: naisten kesämekko tuplaharsosta

Kokeilu oli ihan onnistunut, vaikka napinlävet menivät mihin sattuun. Mutta ei se ole niin vakavaa. Merkkasin ne omasta mielestä huolella, mutta silti alin meni liian sivuun eivätkä niiden väleistäkään tulleet tasaiset. Alimman virheen peitin sillä, etten ratkonut napinläpiä auki, vaan ompelin napin siihen päälle oikealle kohdalla. Itseasiassa ompelin koko nappilistan käsin kiinni näiden kuvausten jälkeen, koska se irvisteli eikä sillä ole mitään merkitystä pukemisen kannalta. Onpa varmempi olo eikä tarvi vilautella. 🙂

Myosotis-mekko tuplaharsosta

Koon valitisin kaavan mukana tullen mittataulukon mukaan. Ainoastaan nostin hihanpyöriötä 1,5 senttiämetriä ylemmäksi ja pystykauluksen ompelin käsin kiinni, koska en sitä koneella siististi saanut (tuplaharso on yllättävän paksunoloista ommella, vaikka on kevyt päällä).

MaarItse-ompelublogi: Myosotis-kesämekko tuplaharsosta

Seuraavaan mekkoon kuitenkin lyhennän vielä hieman yläosaa. Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin, kuinka yläosan ja helman sauma tippuu hieman vyötäröni alapuolelle: se ei sinällään haittaa, mutta tuntuu hieman ikävältä. Lyhennys siis parantaisi istuvuuden tuntumaa, jos sellaisesta näin leveän mekon suhteen voi edes puhua.

Double gauze kesämekko

Mekko on kevyt ja kepeä sekä siinä on taskut eli aika täydellinen kesämekko. ♥

Hyvää keskikesän juhlaa!