Piper Boho Tunic

Nyt tuli kiva! Tämän viskoosipuseron kaava on Piper Boho Tunic (Wardrobe by Me). Päädyin siihen, koska ompelukerhoni yhdessä haasteessa piti etsiä nappi/nappeja ompeluprojektin lähtökohdaksi. Nämä tulivat ensimmäisenä vastaan eikä niitä ollut kuin kaksi, mutta juuri riittävästi tähän malliin, sen hihatamppeihin.

Kankaaksi valikoin mustavalkoisen viskoosin, minkä kuvioilla ja napeilla pystyin vähän leikittelemään. Kuosittelin siis tamppeihin puolikkaat kasvot ja napit niiden silmien kohdille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaisia tein. En kokenut vaikeaksi.

Kuten en pääntien halkiotakaan. Se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin tehdyissäni Roscoe-puseroissa. Siihen kaavaan kuului hyvin seikkaperäiset ohjeet, joita käytin tähänkin: alavarana ommellaan loiva V, minkä pohjan leveys on 1,5 tikillä kahden tikin levyinen. Ompelun jälkeen V leikataan huolellisesti auki lähes alas asti sekä käännetään ja silitetään alavara tarkasti, niin hyvä tulee. 🙂

Tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: kevyt ja rento. Hihoja voi rullailla tarpeen mukaan siistimmin tai koota tampin avulla ylös.

Suorana hihat ovat riittävän kapeat esimerkiksi uusimman neuletakkini, Anna Johannan JoJo-neuletakin, alle.

Se on varmaan seuraavan postauksen aihe, kunhan siihen saan ommeltua napit kiinni ja höyrytettyä nappilistan.

Ompelin loppuun toisenkin puseron joustamattomista. Tämä piti tulla valmiiksi jo jouluksi, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee. 😉 Paita on Array Top (Papercut Patterns) ja kangas on Eurokankaan tenceliä. Ihanan tuntoista päällä. Sovituskuvaa tästä nyt ei ole, mutta aikaisemmin olen jo ommellut näitä pussihihaisia, joista postaus löytyy täältä, klik.

Seuraava joustamattomien kaava on jo suunnitelmissa: laiska kun olen, niin nyt olisi sopivat neulat koneissa. Tästä olisi siis hyvä jatkaa valitsemallaan tiellä. 😀

Ps. Eikö ole ihana ranskalainen postimerkki kaavapaketin kuoressa? ♥

Mystical Flowers x 3

Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.

Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄

Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.

Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.

Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.

Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.

Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.

Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:

Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.

Hyvää pääsiäistä!

Maikki-mekko

Harvinainen tilanne, että huomenna vaihtuu jo maaliskuu, enkä ole ommellut tälle vuodelle vielä mitään. Nämä Maikki-mekot ovat siis viime vuotisia, mutta jääneet kaappiin odottamaan keväisempiä kelejä.

Yhden tein hyvin hillotusta Dream Circuksen Kuutar-trikoosta, mikä taisi olla muutaman vuoden takaisen Kankaiden Yö -ostos.

Tykkään, että mustavalkoinen kuosi sopii hyvin tähän mekkomalliin ja tämä onkin lempparini näistä kolmesta. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Maikki-mekon kaavan ostin Ommelkuplalta. Tykkäsin tästä mallista, että se on rento ja frillat maltilliset, joten mekko ei ole niin överi hulmuhelma, mitä monet muut kaavat ovat. Eli tämä päällä ei ole sellainen olo, että olisi kääriytynyt kokonaiseen kangaspakkaan eikä portaissa juostessa mekon helma tule kaksi metriä perässä (mikä tosin välillä tuntuu ihan kuninkaallista, kun kuin viitta päällä hulmuten kuljen sekä helman liike lumoaa ihastuksesta osan oppilaista, joten ei runsaat helmat aina huono ole ). 😀

Parhaiten Maikki toimii kevyistä trikoista tehtynä. Testiversion ompelikin Vimman kevyestä trikoosta, uudesta Mystical Flower -kuosista. Yksinkertainen mekkomalli toimiikin hyvin runsaan kuvion kanssa.

Jos totta puhutaan tämä on minun makuuni hieman liian räiskyvä ja vielä niin kovin oranssi, mikä on inhokkivärini eikä sovi minulle mitenkään. Toisin sanoen hutiostos (palaan tähän vielä toisessa postauksessa). Siksi tein siitä lyhythihaisen kesämekon, sillä ruskettuneena se menee minulla paremmin kuin nyt kalman kalpeana. Farkkutakin kaverina varmasti ihan ok mekko. Toki sitä voisi pitää jo esimerkiksi violetin värisen No Frills –neuletakin tai mustan No Frills –neuleen kanssa. Ehkä.

Kolmas Maikkini on musta, minkä tein Kangaskapinan trikoosta, joka on neliöpainoltaan 220 grammaa. Kyseinen trikoo on äärimäisen hyvää, mutta tähän mekkoon hieman liian jäykkää. Kaksi ensimmäistä laskeutuivat sievemmin, vaikka Kuutar-trikoossa taisi olla saman verran painoa. Tai sitten se on vain tämä totinen musta, mikä ei sovi niin hyvin tähän leikkisän herkkään malliin ja vaikutelma oli, niin kuin jo totesinkin, liian totinen ja raskas. Perjantaina piristin mekon ilmettä Kalevalan päivän kunniaksi yhdellä Kalevalan korulla ja huivilla, mikä sopi pronssisen korun kanssa: yhdistelmä ei näin ollut mitenkään hilpeä 😉 , mutta menetteli.

Vaikka en ole ommellut, neulottua on tullut sitäkin enemmän ja bingoruutuni ovat täyttyneet melko hyvällä tahdilla. Olen myös neulonut sen ulkopuolelta, esimerkiksi innostuin nyt tekemään ensimmäistä islantilaisneuletta, vaikka sitäkin hypetystä viimeiseen asti vastustelin. 😀 Seuraavat postaukseni ovat oletettavasti siis villaisia, mutta vihkooni olen kyllä hahmotellut tämän vuoden ompelutavoitteitani. Toiveissani on, että hiihtolomalla voisin jo niihin palata, että siihen mennessä olisi ommeltuna jotain uutta päälle pantavaa. Piristystä kaipaisin.


Ompeluvinkit:

  • Pääntien huolitteluun (ylin kuva) siisti vinkki löytyy HommaHuone-blogista täältä, klik.
  • Kokeilin frillojen rypytystä Kangaskorjaamo-blogin ohjeella käyttäen apuna puuvillalankaa kahden poimitusompeleen sijaan. Superhelppo tekniikka, mutta joustavan kankaan rypyttämisessä itselle tuttu ja vanha tapa tuntui luontevammalta. Esimerkiksi puuvillalanka ei mielestäni vähentänyt työvaiheita, koska se piti purkkaa joustavasta saumasta pois ja sen kanssa – näin ensikertalaisena ainakin – meni aikaa yhtä kauan kuin kahden poimituslangan kanssa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tekniikka toimisi sinulla, joten käy tutustumassa täällä näin, klik. Minäkin aion vielä kokeilla tätä kikkaa joustamattoman kankaan kanssa, osaisinko niitä ommellessa käyttää puuvillalankaa siksak-ompeleen kanssa sujuvammin ja nopeammin kahden poimitusompeleen sijaan.

Käsityövuosi 2020 aakkosin

Alavaran avulla mielestäni saa pääntiestä tyylikkäämmän kuin kanttaamalla (esimerkiksi Oliver-tunika), mutta silti sitä tulee melko harvoin käytettyä. Sen nimistä ompeluryhmää puolestaan seuraan tiiviisti FaceBookissa, minkä ansiosta olen tämänkin vuoden aikana inspiroitunut ja hullaantunut vähän siitä sun tästä. Kunnianhimoisimmat tavoitteeni taitavat kyseisen ryhmän ansioista olla alkuvuodesta ommeltu Stella-paitapusero ja loppuvuodesta osittain sen eri ompeluhaasteista kerätty blogijoulukalenteri.

B niin kuin Blogi. Tässä vaiheessa kiitän jo kaikkia teitä kuluneesta vuodesta! Toivotan myös lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat, joita viime kuukausien aikana on tullut niin tänne kuin muihin somekanaviin. ♥ Selväksi varmaan on jo kaikille tullut, että minä en ole mikään ohjenikkari. Sen homman jätän niille velhoille, jotka sen osaavat. Minä siis vain innokkaasti kokeilen, testaan, sovellan ja sähellän sitä, mitä muut ovat suunnitelleet. Käsitöiden lisäksi haluaisin ottaa inspiroivia valokuvia, joita aina välillä innostun harjoittelemaan, mutta suurimmaksi osaksi se harrastus jää ajan puutteen takia haaveen tasolle.

Bowline

Copenhagen Cardigan  

Dear Björn

Englannin kieli on nykyisin minulle jo lähes vaivattomampi neulekieli kuin suomi, koska useita tekniikoita olen opetellut alunperinkin englanniksi. Hassua ja vähän hämmentävääkin.

FaceBook aiheuttaa minulle päänvaivaa tuon tuosta, koska postausteni linkittäminen onnistuu vaihtelevasti. Eli välillä blogin FB-sivuilta postaukseni pääsee lukemaan suoraan kuvaa klikkaamalla ja toisinaan kuvan liittäminen ei onnistu mitenkään, jolloin postaukseen pääsee vain tekstissä olevan linkin kautta. Syy todennäköisesti on tietokoneen ja tuolin välissä, mutta niin kauan kuin en tiedä, miten ongelman ratkaista, tämä sekavuus jatkukoot. 😉

Geodesic

Haasteet ovat elämän suola! Pidän siis paljon erilaisista käsityöhaasteista. Vuosien saatossa ajatukseni niitä kohtaan ovat muuttuneet, sillä aikaisemmin ajattelin, että tärkeintä on päämäärä eli toteuttaa kaikki haasteet alusta loppuun ja vielä huolella. Nykyisin ajattelen, että ei se päämäärä, vaan matka itsessään on tärkeämpi. Esimerkiksi tämän vuoden haasteita kaikkia en saanut loppuun saakka, mutta olen kuluneen vuoden aikana oppinut ompelijana ja neulojana varmaan enemmän kuin ikinä, koska haasteiden vuoksi olen kokeillut monenlaista, mitä en olisi muutoin kokeillut.

Iltasanomat lähestyivät minua kesällä Ellen-paitulini vuoksi. Jutun teksti osaltani on tosin vähän niin ja näin, mutta Ellen on toki yksi suosikkikaavoistani ja huomionsa ansainnut. Ilmeisesti Iltasanomien ansiosta, vaikka jutun linkkaus ohjaakin Instagram-tililleni, Ellen-postaukset nousivat viime vuoden luetuimmiksi ompelupostauksiksi.   

Joulukalenteri oli lähinnä kesäprojektini, kuten myös muutama muu käsityöhaaste, jotka hoksasin yhdistää toisiinsa. Näin joulukalenteri ei ollut kovin työläskään.

Kirjoneuleita olen tehnyt tämän vuoden aikana useamman. Harjoitus todella tekee mestarin! Tosin en minä vielä mikään mestari ole, ei suinkaan, mutta enää kirjoneule ei aiheuta suurta jännitystä ja/tai ärsytystä, tuleeko tästä mitään…

Luovus Neon on Ommelkuplan joustocollegea, mistä ompelemani tunika on ollut Instagramissa yksi vuoden suosituimmista.

Mira – ja Myosotismekot löytyvät myös Instagramin bestnine-kollaasista.

Nurin nurinpaita oli keväällä neulotun Bowlinen lisäksi vuoden aikana pidetyimpiä puseroitani.

Oslopipo vaikuttaa olevan yhä kova hitti, sillä pari vuotta sitten kirjoitetut postaukseni minun osloistani ovat yhä myös tämän vuoden luetuimpia ja googlatuimpia postauksia. Vaikka Oslo on helppo ja hyvänmallinen pipo, silti hieman sen suosio yllättää, kuinka se kiinnostaa niin paljon aina vaan.

Pfaffin ompelukoneen yläsyöttäjä ja automaattinen päättely ♥

Quilting eli tilkkutyöt kiinnostavat kovasti, joten siinä on yksi haave ja opettelun kohde ensi vuodelle.

Roscoe

Stella-paitapusero

Törröpipo oli Oslojen lisäksi yksi luetuimmista neulepostauksista.

Unelmien Uunimies ♥ on siis kannustava mieheni mun, joka toimii blogin taustalla muun muassa elävänä kameranjalustana ja -kaukolaukaisijana.  

Varakoukku on neulekerhoni, mikä myös osaltaan inspiroi minut joulukalenterin tekoon: ilman sitä en olisi keskellä kesää virkannut tiskirättejä, neulonut tonttua, virkannut kuteesta lumihiutaletta jne. 😀

Waver Jacket!

X-määrä eli tuntematon määrä on kankaita varastoissani. Onnistuin tänä vuonna ompelemaan lähes yhtä paljon kuin ostinkin (eli lähes 70 metriä!!!), mutta vielä riittää petrattavaa. Mutta suunta on todella hyvä: jos olisin ehtinyt kaikki leikatut ommella, olisi kangasvarastoni päätynyt miinuksen puolelle eikä viisi metriä plussan puolelle kuten nyt.

Ylimääräiset lankani hieman vähenivät kuluneen vuoden aikana, mutta uuttakin tuli ostettua. Lankojen suhteen tilanteeni on kuitenkin vielä parempi kuin kankaiden, sillä niiden kulutus jäi selvästi miinuksen puolelle: neuloin vuoden aikana reilut viisi kiloa ja ostin lähes 4,5 kiloa eli miinusta tulio puoli kiloa. Lankalaihis olisi onnistunut paremmin ilman virtuaalimessuja yms., sillä en kyennyt kaikkia tarjouksia vastustamaan. Varsinkaan kun olin juuri saanut Leeni Hoimelan Urban Knit -kirjan, mistä löytyi monta niin ihanaa mallia. Niitä tikuttelen siis ensi vuonna.

Zeuraava vuosi 😉 olkoon edellistä parempi! Kiitos, että olet jakanut sen kanssani. ♥ Pysytään terveinä!