Kun muutkin, niin minäkin. 🙂
Kudoin siis Oslo-pipon (mikä löytyy Ravelrystä täältä, klik). Siitäkin huolimatta, että Uunimies pyysi tämän mallin nähtyään, että ethän tee tuollaista. Pipo ei mieheni silmiä hivellyt, ja siksi sain tuollaisen toiveen, vaikka yleensä hän tukee harrastuksiani, erityisesti käsitöiden tekemistä, kaikin tavoin.
Toive oli siis äärimmäisen harvinainen, itseasiassa vasta toinen meidän 25-vuotisen yhteiselon aikana. Mutta minä olin jo niin tähän malliin hullaantunut ja langat (Filcolana Arwetta Classic) ostanut, ettei siinä enää mahtanut mitään.
Nyt pipo on valmis, ja Uunimiehen mielikin muuttui. Eikä suotta, sillä tämä on aivan ihana: ymmärrän täysin, miksi tästä on tullut talven must have -pipo!
Saa nähdä, mitä hän sanoo turbaanipiposta, mikä on siis se toinen asia, mitä hän on toivonut, etten ikinä tekisi. Kevättä varten olin kuitenkin jo kaavan valmiiksi tulostanut, ennen kun toive esitettiin… 🙈
- Toinen kutomani Oslo-pipo löytyy täältä: Myöhäinen isänpäivälahja
- Ja kolmas, mohairversio, täältä: No Frills -neuletakki