Pitkäaikainen haaveeni on vihdoin valmis eli Petite Knitin No Frills -neuletakki: pari vuotta sitten ostin tällaisen pörröisen neuletakin hetken mielihalusta enkä ihastuksissani huomannut sen olevan täysin keinokuitua. Siksi se nyppääntyi parissa päivässä käyttökelvottomaksi. Ehkäpä tämä itse tehty kestää aikaa paremmin!
Neuletakki on kudottu kahdella langalla: toinen on ohjeen mukainen Filcolinan Arwetta (Royal Grape), mutta toisen, mohairlangan, korvasin Cewecin Anisialla (tummanvioletti), koska sitä olin aikaisemmin ties mitä varten ostanut. Niissä molemissa on hieman polyamidia (noin 20%), mutta suurin osa Arwettasta on merinoa ja Anisiassa on puolestaan kidmohairia.
Pitkän neuleen kutominen oli melko puuduttavaa, kunhan alkuun pääsin: oletin tämän alkavan lyhennetyin kerroksin kuten yleensä ylhäältä-alas-mallit, mutta ei. Ensin piti kutoa pelkästään niskan osalta reunaresori, mikä aloitettiin väliaikaisen aloituksen avulla keskeltä niskaa (kuvassa haalea katkoviiva).
Ensin siis kudottiin keskeltä niskaa toinen puoli, minkä jälkeen väliaikainen aloitus purettiin ja toinen puoli kudottiin ensimmäisen tavoin ikään kuin etukappaleen raglansaumaan saakka. Ylhäällä olevassa kuvassa vihreät nuolet kuvaavat alun kutomissuuntia ja sitä niskan resorinauhaa, mistä vasta kerättiin silmukat vartalo-osaa ja hihoja varten.
Aloitus ei varsinaisesti ollut vaikea, mutta hämmentävän erilainen, mistä johtuen hetken yritin pähkäillä, voisiko sen toteuttaa jotenkin helpommin, tutummalla tavalla. Onneksi en alkanut keksimään pyörää uudelleen, sillä nyt, neuletakki valmiina, ymmärrän, että tällä tavoin takki on heti siisti ja viimeistelty ilman ylimääräisiä kuperkeikkoja! Että kannatti opetella uutta!
Parasta tässä ohjeessa olikin se, että neuletakki tuli kerrasta valmiiksi eikä se vaatinut mitään viimeistelyjä, kuten esim. reunasilmukoiden keräämistä. Myös ohjeen mitta oli minulle hyvä, sillä se näyttää sopivan ompelemien mekkojeni pituuteen.
Taskut olisin kuitenkin voinut tehdä hieman ylemmäksi, vaikka toisaalta, nyt niiden alasauma tulee samaan kohtaan, mistä helmaresori alkaa. Näin ne eivät näy päälle päin.
Tykkään kovasti neuletakin mutkattamasta mallista, mutta en ole ihan varma osaanko pitää näin ylisuurta neuletakkia, kun siinä ei ole yhtään nappia: herkästi oversize-vaatteiden kanssa koen, vaikka ei olisi mitään syytä (kuten ei ole nytkään), että ne alkavat valumaan epämääräisesti olkapäille.
Mutta jos tämä on arjessa toimiva, teen toisenkin, vaaleamman. Tai sitten teen suosiolla seuraavaan muutaman napinläven: pari suurta nappia saattaisi sopia niin tyyliin kuin vahvistamaan tunnetta, että takki ei valu.
Ohje oli ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta olisin kaivannut tekstin lisäksi myös piirrosta takista mittoilla, jotta niitä olisi voinut helpommin sorvata tarpeen mukaan jo kutoessa. Hihoista tulikin ensin liian pitkät.
Lankaakin tuli ostettua ohjeen mukaan liikaa, sillä molempia niitä jäi kaksi kerää. Puolet noista jämistä on kuitenkin jo tuhottu Oslo-pipoon (juu, en malttanut olla tekemättä kolmatta vielä), mistä tuli aivan ihana. Tosin tämä ei ole niin jämäkkä kuin kaksinkertaisesta Arwettasta kudottu olisi, joten voipi olla, että tämä ihanuus venyy vielä liiaksi… Mutta ihana se ainakin vielä toistaiseksi on! 😀
Neulontavinkit:
-
VÄLIAIKAINEN ALOITUS: vinkkejä aloitukseen löytyy paljon, kun laittaa hakusanaksi ”provisional cast on”. Itse opettelin tämän Youtube-videon avulla (taisi olla ensimmäinen hakutulos 😉 ).
- OSLO-PIPO:
- aikaisemmat postaukseni:
- PetiteKnitin ohje, kuinka vaihtaa kutomissuuntaa Oslo-pipoa tehdessä
- PetiteKnitin ohje Oslo-pipon viimestelyyn
