Lankalaihista bingoillen

On tainnut käydä niin, että aina vuoden vaihteessa olen luvannut vähentää lankavarastoja. On tainnut käydä myös niin, ettei tuo lupaus ole toteutunut, ei ainakaan mitenkään suurieleisesti.

Toivottavasti tämä vuosi on poikkeus. Ainakin se on hyvin alkanut, sillä tammikuun aikana lankoja väheni yli kilon verran: viime kuussa valmistui neuleita yhteensä reilun kahden kilon edestä, mutta mm. lahjaostokset – kuten edellisen postauksen Rohkelikko-asusteet – vaativat myös lankojen ostamista reilun kilon verran.

Lankojen vähentämisen tueksi liityin Facebook-ryhmään nimeltään Lankalaihis, jossa aloitushaasteena oli neuloa ensimmäisenä jokin itselle haastava malli tai lanka pois jemmoista. Minä valitsin aloitushaasteeksi Filcolanan Arwetta-langasta aloitetun neuletakin, mikä oli jäänyt kesken – varmaankin – pari vuotta sitten huonon mallivalinnan vuoksi. Keskeneräisen työ purkaminen oli tuntunut kuitenkin jostain syystä niin työläältä, että se oli jäänyt harmittavasti lankalaatikkoon pölyyntymään, vaikka langan väri, Deep Orchid, on äärimmäisen ihana.

Mutta nyt oli sen aika! Eli purin aikaisemman tekeleen, kastelin ja kuivasin vyyhdit sekä kerin ne uudelleen. Ohuelle, fingering-vahvuiselle langalle olin myös löytänyt saman värisen Dropsin Brushed Alpaca Silk -langan (väri 9) kaveriksi, sillä ajatuksissani oli neuloa No Frills -pusero, mikä neulotaan siis yhdistämällä fingering-vahvuinen lanka ja lace-vahvuinen mohair. Jokin ajatusvirhe oli mohairia tilatessa tosin tullut, sillä tilaamani lanka ei ollutkaan mohairia, vaan alpakkkaa ja silkkiä. Se ei ollut edes lace-vahvuista. Voi veljet! Ehkä olin tuijotellut vain väriä, mutta tilaamani lanka oli niin paksua, että siitä olisi varmaan voinut yksinäänkin neuloa ajatuksissani olevan puseron.

En antanut mokani kuitenkaan häiritä, koska olin päättänyt, että nyt tai ei koskaan. Olin aikaisemmin neulonut jo yhden PetiteKnitin No Frills -puseron, mihin vertailemalla sain aikaiseksi samanlaisen mutkattoman, hieman ylisuuren, neulepuseron: siinä missä edellisen oli koko M, tämän neuloin mukaillen XS-koon silmukkamääriä. Mitat tosiaan otin kuitenkin aikaisemmin tehdystä puserosta ja resorit neuloin ohjeesta poiketen kiertäen eli yksi oikein takareunasta, yksi nurin – joustimena.

Ja tuli kyllä herkku! Upean värinsä lisäksi tämä on ihanan pehmeä, kuin pumpuliin kääriytyisi. ♥

Lankoja jäi sen verran, että sain vielä neulottua niistä pipon. Kuten pusero, pipokin on mutkattoman helppo: se on periaatteessa vain pitkä 2 oikein, 2 nurin -joustinputki. Pipon ohje on kuitenkin puseron ohjeesta poiketen ilmainen sekä suomenkielinen, mikä löytyy Ravelrystä nimellä The Silk Mohair Beanie (Silkkimohairpipo).

Lankalaihista vauhdittaakseni osallistun @elina.ween neulebingoon, sillä käsityöhaasteet, erityisesti bingoilut, ovat minusta _niin_ kivoja: suorittaja minussa hykertelee tyytyväisyydestä, kun saa suunnitella ja vedellä rasteja ruutuun. 😀 Nämä ovat siis bingoruudut paita ja jämälanka. Edellisen postauksen asusteet olivat puolestaan huivi ja pipo. Niillä osallistuin myös @hommahuoneen neulebingoon rastittamalla ruudun neulo tai virkkaa joitain hyväntekeväisyyteen tai lahjaksi.

Oletko sinä innostunut tänä vuonna jostain haasteesta? Ja psstt, Elinalta ja Hommahuoneen Sanne-Maijalta löytyvät myös ompelubingot, jos neulomiset eivät kiinnosta… 🤩🤩

Rohkelikko-kaulahuivi ja -pipo

Olen todella hyvä kieltäytymään kaikenlaisista tilaustöistä kaikkien muiden kanssa, mutta tietyt pienet ihmiset ovat heikko kohtani. Sen vuoksi huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että raivoneulon kaiken muiden arjen kuperkeikkojen keskellä Harry Potter -teemaisia neuleita yhdelle tammikuun synttärisankarille.

Jee! Ehdin ja onnistuin, vaikka mitään valmista ohjetta ei ollut. Sopivat Rohkelikon väriset langatkin löysin helposti Menitalta, jonka sivuilta kannattaa käydä myös värejä ihastelemassa, koska hämärässä otetuissa kuvissani viininpunainen väri ei taida toistua ihan oikein. Lanka on siis Sandnes Garnin konepestävää ja pehmeää Smart-lankaa väreissä okra (2527)ja viininpunainen (4065). Mukava oli huomata, että tuo viininpunainen sopi talviseen väriviuhkaani eli vink vink!, jos olet talvi ja viininpunaista lankaa halajat…

Kaulahuivissa on 60 silmukkaa ja neuloin sen pyörönä. Yhden raidan korkeus on aina 25 kerrosta ja raitoja on yhteensä 17, joilla pituutta huiville tuli ilman hapsuja noin 160 senttimetriä. Tuohon pituuteen päädyin selailemalla useampia lasten, noin 10-vuotiaiden, kaulahuiviohjeita, joista hahmottelin jonkinlaisen keskiarvon päässäni. En siis tiedä yhtään, onko tämä mitta käytännössä toimiva. Yritin kuitenkin tehdä ennemmin liian pitkän kuin lyhyen, jotta tarvittaessa on riittävästi solmimis- ja kieputteluvaraa. Tyhjästä kun on paha nyhjästä!

Viimeistelin kaulahuivin kiinnisilitettävällä merkillä ja hapsuilla. Pottereiden mukaan hapsujen olisi pitänyt olla vuorotellen punaisia ja keltaisia, mutta huomasin kesken tylsääkin tylsemmän kaulahuiviputken neulomisen, että olin arvioinut langanmenekin reilusti yläkanttiin: olin ostanut viisi kerää kutakin väriä, josta vain puolet vaikutti uppoavan huiviin. Siksi piristin itseäni neulomalla kesken huivin teon palmikkopipon, millaisen olin jossain mainoksessa nähnyt, kun valmista huiviohjetta haeskelin.

Heh, kesken huivin teon otin ja kulutin siis kaiken ylimääräisen punaisen langan pipoon, joten hapsuista oli tehtävä pelkästään keltaiset. Mutta näin sain lähes kaiken langan kulumaan: puolesta lankakilosta jäljellä jäi vain keltaista lankaa puolitoista kerää. Eli pipo meni noin 200 grammaa punaista (ja ripaus keltaista) sekä kaulahuiviin yhteensä noin 225 grammaa lankaa.

Pipollekaan minulla ei ollut valmista ohjetta eikä mitään ymmärrystä, minkä kokoisia päitä lapsilla on. Rohkenin kuitenkin kokeilla, koska ajattelin palmikkopipon joustavan sopivasti pään kuin pään mukaan. Neuloin pipoon myös kahdeksan senttimetriä korkean 2o, 2 n -reunajoustimen, niin siinä on melko hyvä kääntövara, jos sen korkeus tuntuu liialliselta.

Joustinneuleen neuloin puolinumeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon, mutta silmukoita oli alusta lähtien koko ajan 108 silmukkaa. Yhdellä kuviokerralla oli leveyttä 12 silmukkaa (2 oikein, 2 nurin, kuuden silmukan palmikko joka kuudes kerros, 2 nurin), mitkä toistuivat pipon ympäri yhdeksän kertaa. Päälaen kavennukset aloitin, kun pipolla oli käännetystä reunasta mitattuna noin 17 senttimetriä. Periaatteessa kavensin joka toinen kerros vähän sieltä sun täältä. Ainoastaan 2 oikean silmukan raidat jätin rauhaan, koska niiden kaventaminen muutti pipon ilmettä suuntaan, mistä en pitänyt. Yhden kerran jouduin siis purkamaan. 🙂

Kaikesta epävarmuudestani huolimatta loppujen lopuksi minussakin taitaa olla vähän velhon vikaa, kun palautteen mukaan synttärisankari oli näistä ikionnellinen. ♥


Neulontavinkit:

  • Hapsujen mittaan ja kiinnittämiseen ohjevideo löytyy täältä, klik.
  • Tupsun kiinnitän napin avulla, niin sen saa otettua tarvittaessa esim. pesun yhteydessä pois.
  • Hyvä vinkin siistiin värin vaihtoon joustinneuletta raidoittaessa löydät täältä Neulemedia-blogista. Alla olevassa kuvassa näkyy joustimen nurjapuoli, mikä on melko sekavan näköinen, mutta päällipuoli sen sijaan on siisti kuin mikä. Jos tämä raidoitusvinkki ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan, sillä näin saat hyvin helposti siistimmät ja viimeistellymmät raidat esimerkiksi villasukan varsiin.

Merinovillaiset

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.

Baggy Hat

Tämä on helppoa helpompi ja nopea pipo eli PetiteKnitin Baggy Hat.

Näitä pipoja neuloin viime talvena useamman aina työviikon päätteeksi perjantai-illan terapiana: yhden pipon neuloi parissa tunnissa, niin kyllä helpotti ja nauratti työn raskasta raatajaa.

Olisin neulonut enemmänkin, mutta ehkä neljä pipo kuitenkin riittää. 😀

Lankana näissä kaikissa on fingering-vahvuinen lanka yhdessä lace-vahvuisen mohairlangan kanssa. Langat olivat ylijäämäkeriä muista neuleprojekteista.

Eniten olen syksyllä pitänyt mustaa pipoa (esim. vilahti aikaisemmin jo täällä, klik).

Tämän pipon harmikseni olen jo ehtinyt kadottaa, niin täytyy tehdä uusi. Onneksi työ on sellaista, että terapiaa aina tarvitaan ja mustaa lankaa löytyy aina sen verran, että yhden pipon tekee. 😉 No, ihan aikuisten oikeasti, tämähän on vain suora putki päälaen kavennuksilla, että ei sinällään suuri vaiva tehdä toinen. Koon 55-58 pipon neuloo vielä yhdestä kerästä kumpaakin lankaa eli ei rahallisestikaan kovinkaan suuri menestys. Enemmän harmittaa mustat nahkahanskani, mitkä katosivat yhdessä pipon kera. 🙁

Toiseksi eniten olen pitänyt tätä täysin harmaata, mikä on neulottu samoista langoista kuin Luotsi– huivini. Sekin on aikaisemmin vilahtanut päässäni tässä postauksessa täällä, klik.

Pipo ei ole kovinkaan paksu, koska se neulotaan isoilla puikoilla (ohjeessa on suositus 4,5 mm puikoille, minulla oli käsialani vuoksi 4 mm). Se on yksi syy, miksi valmistuukin niin nopeasti. Mutta ehdottomasti mukava syksyinen pipo ja uskoakseni voisi olla mukava itse tehty lahjakin, mikä vielä tuhoaa ylijääneitä yksinäisiä mohairkeriä. Että win-win kaikin puolin! 🙂