Kirjailtu helppo talvisetti

Kun kymmenen vuotta sitten aloin taas kutomaan pitkän tauon jälkeen, tein tämän setin ensimmäisten joukossa. Tarkkoja ohjeita en enää muista, mutta jotain osviittaa voin kuitenkin antaa, jos satut innostumaan. Suorakaiteen mallisina nämä, pipo ja kämmekkäät, ovat ainakin hyvin yksinkertaisia, joten ilman tarkkoja silmukkamääriä ja puikkokokoja uskoisin, että voit onnistua. Jos et muuten, niin yrityksen ja erehdyksen kautta ainakin, kuten minäkin aikoinaan. 😉

En siis muista, minkä kokoiset puikkoni olivat, mutta lanka oli Novitan Rose Mohairia, joka oli jo monesta purkamisesta ohentunut. Siksi se piti kutoa kaksinkertaisena, jotta piposta tulisi riittävän paksu. Tuota lankaahan ei enää saa, muttei haittaa, sillä omasi voit kutoa ihan mistä tahansa langasta. Kirjailutkin ovat jotain Äiti Armaalta lainattuja jämälankoja.

Pipon voit kutoa joko pyörönä tai tasona oman mieltymyksesi mukaan. Omani kudoin tasona luoden silmukoita niin, että alareunan pituudeksi tuli n. 50 cm. Se oli sopiva mitta minun 56 senttiseen päähäni. Reunan sopivaan pituuteen vaikuttavat tietenkin myös langan joustavuus ja kunkin pään koko, mutta joka tapauksessa, sopivan silmukkämäärän – oli se sitten puoli metriä tai vähän yli tai ali – voit laskea joko kutomalla koetilkun (siihen löytyy ohje täältä) tai langan vyötetiedoista laskemalla. Koetilkkun (ts. mallitilkkun) kutominenhan on aina varmempi keino, mutta toki, se on myös hitaampi tapa.

maaritse_kirjailtu_laatikkopipo

maaritse_kirjailtu_pipo_virkatulla_kukalla

Kun sopiva silmukkämäärä löytyy, kudo niin kauan, että kappaleella on korkeutta n. 22 cm, päättele ja ompele tarvittavat saumat kiinni. Oletan, että minä ompelin aloutusreunan kiinni pään päälle tulevaksi saumaksi, koska usein aloitukseni joustaa huonommin kuin päätelty reuna. Päätelmäni tein siitä, että piponi ei ole täysin suorakaiteen mallinen, vaan kapenee aavistuksen ylöspäin, ja siksi oletan siirtäneeni kireämmän reunan sinne.

Lopuksi koristelin pipon virkatulla kukalla, ja tein sen kaveriksi yhtä mutkattomattomat kämmekkäät kuin pipokin on. Ne ovat siis suorakaiteet, joilla on leveyttä n. 23 cm ja korkeutta n. 19 cm. Ompelin sivusaumat kiinni jättäen kuitenkin peukaloille reiät kolme senttiä ennen yläreunaa. Lopuksi kirjailin ne yhtä kömpelösti kuin piponkin, kun en nätimminkään osannut.

maaritse_kirjailtu_helppo_talvisetti

Naurattaa vieläkin, kuinka kirjoin nämä nätin mallin perusteella (jota en enää löytänyt) ja lopputulokseni on tämä! 😀 Mutta onhan nämä omalla tavallaan hienot. En siis osannut koristella näitä millään oikeilla kirjontapistoilla, vaan pistelin täysin musta tuntuu –fiiliksellä sinne sun tänne, missä pistonpaikka näytti olevan.

maaritse_kirjaillut_talviasusteet

Kuvista näkee, että pitäsi kutoa jo uusi setti, koska tämä on jo niin nukkavieru. Mutta tykkään ihan hirveästi juuri näistä väreistä. Pipo on myös ihanan pehmeä ja menee syvälle päähän, mikä on suuri plussa pakkasella tai vinkassa ulkoillessa. Kämmekkäät ovat taas oivalliset hanskojen päällä, joita tykkään pitää talvellakin, koska ne kädessä autolla ajaminen on sujuvinta. Hanskat eivät kuitenkaan aina lämmitä tarpeeksi, joten kämmekkäät on helppo vetää hanskojan päälle tarpeen mukaan, esim. töissä välituntivalvojana ollessa.

kirjailtu_kammekas_maaritse

Miehenikin, Unelmien Uunimies, tykkää pitää kämmekkäitä keväisin ja syksyisin. Hänelle tehtyjä voit käydä kurkkaamassa täällä, mutta älä ihmettele, vaikka siinä postauksessa käytän kämmekkäistä murresanaa kyntöset. Uunimiehen mukaan oikea nimitys olisi kätöset, vaikka olemmekin samalta murrealueelta lähtöisin. Blogisisarieni mukaan ne olisivat puolestaan kynsikkäät tai juurikin kämmekkäät, minkä käyttämiseen minäkin nyt päädyin, jotta tulisin ymmärretyksi. 😀 Mikä sinulle näistä monista, rakkaan lapsen nimistä, on tutuin?


Henkilön Veera Saarela kuva.

Tämä postaus liittyy Blogisisarien Tervetuloa talvi -postaussarjaan, joka alkoi viime viikolla ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Eilen postausvuorossa oli Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset -blogi, jossa nähtävissä hurmaava lehtikuvioinen alpakkaneule. Huomenna puolestaan vuorossa on Saippuakuplia olohuoneessa -blogin kiva ohje, kuinka tehdä raudoitusverkosta muistitaulu. Kaikki postaukset ovat nähtävissä täältä ja täältä, tervetuloa mukaan! 

Violetti pakkaspipo

Viime talven pakkasilla parhaimmaksi pipoksi osottautui Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Se on ryhdikäs ja hyvin päässä pysyvä korkean joustinreunan ja päälaen suoraviivaisten kavennusten ansiosta.

Tänä vuonna tein toisen pakkaspipon sopimaan jo aikaisemmin tehtyyn, mutta käyttämättä jääneeseen tuubikauluriin. Kaulurin kudoin muistaakseni Novitan Silmu- ja Rose Mohair -langoista. Pipo on puolestaan tehty Hverdags-alpakkalangasta, mitä meni itse pipoon vain yhden kerän verran, mutta toista tarvittiin kuitenkin tupsua varten.

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti_tupsu

Lankojen suhteen tällä kertaa itse tehty oli siis edullista, sillä yksi kerä maksoi noin kuusi euroa. Tupsunhan olisi voinut tehdä säästäen esim. mustasta jämälangasta, mutta halusin nyt ehdottomasti kokonaan yksivärisen pipon kaulurin kirjavuuden vuoksi eli toinen kerä oli ostettava. Mutta siitäkin huolimatta, tämä työ oli varsin halpa, helppo ja nopea. Harvinaista. 😉


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan marraskuun värini on violetti. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Lempipiponi Rikke

Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.

Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin ”oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?

Ja miksi kolme? No,  kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…

rikkevih

… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….

rikkepun

… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!

rikkex3

Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen ”kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?

Pipo perässähiihtäjälle

Jostain syystä vuodenajat yllättävät minut kerta toisensa jälkeen; tuntuu, että olen – jos en aina, niin ainakin useimmiten – jotenkin jälkijunassa. Esimerkiksi keväällä, kun t-paita ym. kesävaatteiden ompelu pitäisi olla täydellä teholla, aloitan vasta suunnittelun ja ensimmäinen t-paita on valmis syksyllä kaikkien kaava- ja ompeluhasardien jälkeen. Jos ei into ole sitten jo loppunut jossain vaiheessa kesää.

Nyt olen kerrankin ajoissa pipoasioiden suhteen, sillä muutama päivä sitten kudoin lämpimän talvipipon. Ajoissa olemisen syynä on se, että minuunkin on iskenyt – luonnollisesti jälkijunassa tämäkin ilmiö – konmaritus-into inventoida kaappeja ja hävittää mahdollisia turhia tarvaroita pois.

perassahiihtaja5

Siivotessani löysin siis tämän aarteen eli pari kerää Schachenmayerin pehmeää alpakkaa, joka sopi ihailemaani Veera Välimäen Looking Ahead– pipomalliin (malli löytyy Ravelrystä täältä, klik). Kerät olivatkin todellinen aarre, sillä olin ne ostanut kolme vuotta sitten, joten ne olivat varmasti marinoituneet kaapissa jo ihan riittävästi…

perassahiihtaja1

Ohje oli helppo ja lanka suhteellisen paksua, joten pipo syntyi vauhdikkaasti nelosen puikoilla. Värivalintani olisivat voineet olla ”leikkisimmät” tavan musta-harmaan sijaan, sillä vaalean harmaan kaveriksi olisi makeasti sopinut jokin tehosteväri kuten pinkki tai vihreä. Tyydyin kuitenkin mustaan pom-pom-tupsuun, jotta pipo sopisi useamman takin kanssa pitkin syksyä ja talvea.

perassahiihtaja2

Pipo syntyi ”välityönä” kaikkien muiden keskeneräisten keskellä, joita on syksyn aikana tullut aloitettua innokkaasti melkoinen määrä. Yksi keskeneräinen ihanuus on Breathing Space – pusero, joka taitaa valmistua seuraavaksi, sillä neule on niin koukuttava, etten tahdo maltaa käsistäni laskea.

perassahiihtaja4

Heh, höpisen niin kuin olisi olemassa muunlaisiakin neuletöitä kuin koukuttavia ”vielä tämä kierros” -neuleita. Ei taida olla, vai mitä? 😉