pipo

Neulemaratoni

28.11.2022by MaarItse2 kommenttia

Osallistuin viime viikolla ensimmäisen kerran Wool Me Oncen järjestämään Neulemaratoniin Instagramissa. Viikon aikana tarkoituksena oli yhdessä neuloa maratonin eli 42 kilometrin verran lankaa sekä hupsutella yhdessä bingon ja valokuvahaasteen kanssa.

Maratonin alussa kukin sai asettaa omat tavoitteensa viikolle. Minun tavoitteeni olivat varsin vihreät: halusin neuloa loppuun Poetria-pitsineuleen ja toisen Ilya-testineuleen sekä keriä muutaman vihreän vyyhdin pipoja varten.

Nämä kaikki onnistuin tekemään ja vähän enemmänkin, sillä kaikki ajateltu tuli valmiiksi. Vihreän sävyistä Ilay-kirjoneuletta en voi vielä kokonaan paljastaa, mutta sen ohje julkaistaan tämän viikon lopulla, niin sitten postaan molemmista. Etukäteen voin myöntää, että tästä toisesta, vihreäsävyisestä, tuli heittämällä lempparini, sillä ovathan nuo Cascaden värit vaan niin ♥.

Myös Poetria-neule tuli valmiiksi, mutta postaan myös tästä paremmalla ajalla. Nyt siitä on vain muutama kuva nopeasti otettuna. Mutta kaunis, niin kaunis, on tämäkin. Lanka on Semillaa.

Maratoni aikana neuloin yhteensä 613 metriä lankaa. Näiden yllä olevien lisäksi en vaan kerinyt pipolankoja, vaan neuloinkin jo muutaman Laineen ilmaisella Softie-ohjeella.

Toiseen pipoon piti käyttää jämälankoja Ilyasta, mutta ne jäävät päässä käänteen alle. Toiseen pipoon puolestaan laitoin tupsun laelle, koska tein päälaen kavennukset väärin. Eli peitin sillä pöljän näköiset päättelyt, joiden ansiosta pipo näytti päässä puolikkaalta sydämeltä. 😀

Viikkoni oli siis varsin onnistunut. Innostuin niin bingoilemaankin, että viimeisenä aamuna piti keriä sukkalankaa viimeistä puuttuvaa ruutua varten. Sitä varten piti neuloa Allium Cepa -sukkia, joiden ohjeen olinkin ostanut jo elokuussa. Nytpä nekin on puikoilla ja koko bingoruudukko tuli täyteen! Ehkäpä postausintokin vielä löytyy, kunhan nämä kaikki saan kuvattua. 🙂 Nähdään!

Käsityöt

Lankalaihista bingoillen

5.2.2022by MaarItse2 kommenttia

On tainnut käydä niin, että aina vuoden vaihteessa olen luvannut vähentää lankavarastoja. On tainnut käydä myös niin, ettei tuo lupaus ole toteutunut, ei ainakaan mitenkään suurieleisesti.

Toivottavasti tämä vuosi on poikkeus. Ainakin se on hyvin alkanut, sillä tammikuun aikana lankoja väheni yli kilon verran: viime kuussa valmistui neuleita yhteensä reilun kahden kilon edestä, mutta mm. lahjaostokset – kuten edellisen postauksen Rohkelikko-asusteet – vaativat myös lankojen ostamista reilun kilon verran.

Lankojen vähentämisen tueksi liityin Facebook-ryhmään nimeltään Lankalaihis, jossa aloitushaasteena oli neuloa ensimmäisenä jokin itselle haastava malli tai lanka pois jemmoista. Minä valitsin aloitushaasteeksi Filcolanan Arwetta-langasta aloitetun neuletakin, mikä oli jäänyt kesken – varmaankin – pari vuotta sitten huonon mallivalinnan vuoksi. Keskeneräisen työ purkaminen oli tuntunut kuitenkin jostain syystä niin työläältä, että se oli jäänyt harmittavasti lankalaatikkoon pölyyntymään, vaikka langan väri, Deep Orchid, on äärimmäisen ihana.

Mutta nyt oli sen aika! Eli purin aikaisemman tekeleen, kastelin ja kuivasin vyyhdit sekä kerin ne uudelleen. Ohuelle, fingering-vahvuiselle langalle olin myös löytänyt saman värisen Dropsin Brushed Alpaca Silk -langan (väri 9) kaveriksi, sillä ajatuksissani oli neuloa No Frills -pusero, mikä neulotaan siis yhdistämällä fingering-vahvuinen lanka ja lace-vahvuinen mohair. Jokin ajatusvirhe oli mohairia tilatessa tosin tullut, sillä tilaamani lanka ei ollutkaan mohairia, vaan alpakkkaa ja silkkiä. Se ei ollut edes lace-vahvuista. Voi veljet! Ehkä olin tuijotellut vain väriä, mutta tilaamani lanka oli niin paksua, että siitä olisi varmaan voinut yksinäänkin neuloa ajatuksissani olevan puseron.

En antanut mokani kuitenkaan häiritä, koska olin päättänyt, että nyt tai ei koskaan. Olin aikaisemmin neulonut jo yhden PetiteKnitin No Frills -puseron, mihin vertailemalla sain aikaiseksi samanlaisen mutkattoman, hieman ylisuuren, neulepuseron: siinä missä edellisen oli koko M, tämän neuloin mukaillen XS-koon silmukkamääriä. Mitat tosiaan otin kuitenkin aikaisemmin tehdystä puserosta ja resorit neuloin ohjeesta poiketen kiertäen eli yksi oikein takareunasta, yksi nurin – joustimena.

Ja tuli kyllä herkku! Upean värinsä lisäksi tämä on ihanan pehmeä, kuin pumpuliin kääriytyisi. ♥

Lankoja jäi sen verran, että sain vielä neulottua niistä pipon. Kuten pusero, pipokin on mutkattoman helppo: se on periaatteessa vain pitkä 2 oikein, 2 nurin -joustinputki. Pipon ohje on kuitenkin puseron ohjeesta poiketen ilmainen sekä suomenkielinen, mikä löytyy Ravelrystä nimellä The Silk Mohair Beanie (Silkkimohairpipo).

Lankalaihista vauhdittaakseni osallistun @elina.ween neulebingoon, sillä käsityöhaasteet, erityisesti bingoilut, ovat minusta _niin_ kivoja: suorittaja minussa hykertelee tyytyväisyydestä, kun saa suunnitella ja vedellä rasteja ruutuun. 😀 Nämä ovat siis bingoruudut paita ja jämälanka. Edellisen postauksen asusteet olivat puolestaan huivi ja pipo. Niillä osallistuin myös @hommahuoneen neulebingoon rastittamalla ruudun neulo tai virkkaa joitain hyväntekeväisyyteen tai lahjaksi.

Oletko sinä innostunut tänä vuonna jostain haasteesta? Ja psstt, Elinalta ja Hommahuoneen Sanne-Maijalta löytyvät myös ompelubingot, jos neulomiset eivät kiinnosta… 🤩🤩

Käsityöt, Neulontavinkit

Rohkelikko-kaulahuivi ja -pipo

29.1.2022by MaarItse4 kommenttia

Olen todella hyvä kieltäytymään kaikenlaisista tilaustöistä kaikkien muiden kanssa, mutta tietyt pienet ihmiset ovat heikko kohtani. Sen vuoksi huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että raivoneulon kaiken muiden arjen kuperkeikkojen keskellä Harry Potter -teemaisia neuleita yhdelle tammikuun synttärisankarille.

Jee! Ehdin ja onnistuin, vaikka mitään valmista ohjetta ei ollut. Sopivat Rohkelikon väriset langatkin löysin helposti Menitalta, jonka sivuilta kannattaa käydä myös värejä ihastelemassa, koska hämärässä otetuissa kuvissani viininpunainen väri ei taida toistua ihan oikein. Lanka on siis Sandnes Garnin konepestävää ja pehmeää Smart-lankaa väreissä okra (2527)ja viininpunainen (4065). Mukava oli huomata, että tuo viininpunainen sopi talviseen väriviuhkaani eli vink vink!, jos olet talvi ja viininpunaista lankaa halajat…

Kaulahuivissa on 60 silmukkaa ja neuloin sen pyörönä. Yhden raidan korkeus on aina 25 kerrosta ja raitoja on yhteensä 17, joilla pituutta huiville tuli ilman hapsuja noin 160 senttimetriä. Tuohon pituuteen päädyin selailemalla useampia lasten, noin 10-vuotiaiden, kaulahuiviohjeita, joista hahmottelin jonkinlaisen keskiarvon päässäni. En siis tiedä yhtään, onko tämä mitta käytännössä toimiva. Yritin kuitenkin tehdä ennemmin liian pitkän kuin lyhyen, jotta tarvittaessa on riittävästi solmimis- ja kieputteluvaraa. Tyhjästä kun on paha nyhjästä!

Viimeistelin kaulahuivin kiinnisilitettävällä merkillä ja hapsuilla. Pottereiden mukaan hapsujen olisi pitänyt olla vuorotellen punaisia ja keltaisia, mutta huomasin kesken tylsääkin tylsemmän kaulahuiviputken neulomisen, että olin arvioinut langanmenekin reilusti yläkanttiin: olin ostanut viisi kerää kutakin väriä, josta vain puolet vaikutti uppoavan huiviin. Siksi piristin itseäni neulomalla kesken huivin teon palmikkopipon, millaisen olin jossain mainoksessa nähnyt, kun valmista huiviohjetta haeskelin.

Heh, kesken huivin teon otin ja kulutin siis kaiken ylimääräisen punaisen langan pipoon, joten hapsuista oli tehtävä pelkästään keltaiset. Mutta näin sain lähes kaiken langan kulumaan: puolesta lankakilosta jäljellä jäi vain keltaista lankaa puolitoista kerää. Eli pipo meni noin 200 grammaa punaista (ja ripaus keltaista) sekä kaulahuiviin yhteensä noin 225 grammaa lankaa.

Pipollekaan minulla ei ollut valmista ohjetta eikä mitään ymmärrystä, minkä kokoisia päitä lapsilla on. Rohkenin kuitenkin kokeilla, koska ajattelin palmikkopipon joustavan sopivasti pään kuin pään mukaan. Neuloin pipoon myös kahdeksan senttimetriä korkean 2o, 2 n -reunajoustimen, niin siinä on melko hyvä kääntövara, jos sen korkeus tuntuu liialliselta.

Joustinneuleen neuloin puolinumeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon, mutta silmukoita oli alusta lähtien koko ajan 108 silmukkaa. Yhdellä kuviokerralla oli leveyttä 12 silmukkaa (2 oikein, 2 nurin, kuuden silmukan palmikko joka kuudes kerros, 2 nurin), mitkä toistuivat pipon ympäri yhdeksän kertaa. Päälaen kavennukset aloitin, kun pipolla oli käännetystä reunasta mitattuna noin 17 senttimetriä. Periaatteessa kavensin joka toinen kerros vähän sieltä sun täältä. Ainoastaan 2 oikean silmukan raidat jätin rauhaan, koska niiden kaventaminen muutti pipon ilmettä suuntaan, mistä en pitänyt. Yhden kerran jouduin siis purkamaan. 🙂

Kaikesta epävarmuudestani huolimatta loppujen lopuksi minussakin taitaa olla vähän velhon vikaa, kun palautteen mukaan synttärisankari oli näistä ikionnellinen. ♥

Neulontavinkit:

Hapsujen mittaan ja kiinnittämiseen ohjevideo löytyy täältä, klik.

Tupsun kiinnitän napin avulla, niin sen saa otettua tarvittaessa esim. pesun yhteydessä pois.

Hyvä vinkin siistiin värin vaihtoon joustinneuletta raidoittaessa löydät täältä Neulemedia-blogista. Alla olevassa kuvassa näkyy joustimen nurjapuoli, mikä on melko sekavan näköinen, mutta päällipuoli sen sijaan on siisti kuin mikä. Jos tämä raidoitusvinkki ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan, sillä näin saat hyvin helposti siistimmät ja viimeistellymmät raidat esimerkiksi villasukan varsiin.

Joulukalenteri 2021, Käsityöt

Merinovillaiset

10.12.20216.12.2021by MaarItse2 kommenttia

Tadaa! Tämän päivän luukussa on merinoisia asusteita, joita olen ommellut jämistä.

Tämä vinkki on sekä hyvä että ilmainen eli pdf-kaava pipoon ja tuubikauluriin löytyy Jujunan sivuilta täältä, klik. Lataaminen maksaa siis mitään ja hyvät tulee! 🙂 Kaavasivulta löytyy myös linkki kuvallisiin ompeluohjeisiin.

Pipoa voi pitää joko suorana pitemmän mallisena tai lyhentää reunaa kääntämällä.

Aina ei kuvien ottaminen oikein onnistu. Tässä viiton kameramiehelleni jotain jänis-asiaa ilmeisesti ja alempana hytkyn naurusta niin, että kuva tärähti. Mutta kyllähän ne nyt sen pääasian havainnollistaa. 🙂

Molempien settien merinot, mustat ja siniset, ovat Mereeniltä.

Viime vuonna joulukalenterissani oli kangasjämistä ommeltuja PuuhakasPajan tumppuja, joista yhdet sopivat samaan settiin nyt ommeltujen pipon ja kaulurin kanssa.

Nyt tumpuista voin käytön perusteella sanoa, että ovat hyvät: hippasen epäilin niiden toimivuutta, kun mieleeni tuli lapsuuden ajan lapaset, joista tuuli meni läpi jne. Mutta nämä ovat lämpimät ja mukavat lenkkeillessä, vaikka ne ovat tehty merinosta ja joustocollegesta.

Nämä siniset ovat olleet käytössäni aina loppusyksystä saakka ja tykkään kovasti. Erityisesti ihastuin tuohon kauluriin, mikä suojaa hyvin. Hyviä istuvia pipoja olen tehnyt neulomalla aikaisemmin monet kerrat, että siihen nähden pipomalli ei niin suuresti sykähdyttänyt suuntaan eikä toiseen. Mutta hyvä senkin kaava on. Ja onhan tämä hyvä vinkki jämien käyttöön sekä heille, jotka eivät neulo, niin merinopipon voi tehdä yhtä hyvin ommellenkin. Sopisi myös aloittelevan ompelijan työksi.