Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt kaksoisneulan käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?

Valkoinen heinäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikHeinäkuun värini oli valkoinen. 


Tässä kuussa mieli on ollut niin lomalla, että teflon pinnan lailla se on hyljeksinyt kaikkea, mikä vähänkään on vaikuttant pakolta. Siten Vuosi väriterapiaa-haasteeseen osallistuminen oli jäädä kokonaan väliin. Onneksi loppukuusta tuli Verson Puodin heinäkuun ompelukerho, mistä sain valkopohjaisen kuosin. Se olikin pelastukseni: vaikka olenkin niin lomalla, ajatus yhdenkään kuukauden väliin jättämisestä ei tuntunut mukavalta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Kankaasta tuli tehdä peruspaita, koska kerhon tavoitteena tällä kertaa oli sata erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi. Kerhoon osallistuminen oli jälleen mukavaa, vaikka saamani kuosi ei niin hirveästi miellyttänyt. Mutta tulihan kokemusta! Kerhon ansiosta vihdoin kokeilin ommella kapea hihaisen, mutta miehustasta väljän arkipaidan. Sellaiset paidat ovat töissä tarpeen, jotka eivät missään menossa kiristä eivätkä purista ja tarpeen mukaan voi heittää neuletakin joko päälle tai pois.

Elokuun värini on viininpunainen, jota varten aloitin hyvissä ajoin kutomaan villatakkia Louhittaren Luolan Väinämöisestä. Ennakoinnistani huolimatta villatakki on yhä kesken, sillä kuriton kesämieleni ei ole suostunut kutomaan sitäkään loppuun, vaan hihattomana se on odottanut vuoroaan koko kesän. Sen sijaan olen varautunut töihin paluuseen, mikä on ensi viikolla edessä. Olen tehnyt mm. mekkoja ja leggingsejä.

työmekot_ottobre_relax

leggingsit_sugarskulls_siksak

Oletan, että postaan ennen villatakin valmistumista työvaatteista. Töihin palaaminen onkin jo ihan tervetullutta. Siinä se mielikin taas asettuu uomiinsa, joten toiveissa on, että villatakkikin valmistuu tulevan kuukauden puitteissa. 😉

Hyvää lomaa lomalaisille ja tsemppiä töihin palaaville!

Loma-ajan bloggausviikko

Toivotan lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat ja vierailijat niin täällä blogissa kuin Facebookissa. Teidän runsaiden vierailujen vuoksi päätin hieman raottaa harrasteblogini kulisseja Kototeon haasteen mukaisesti. Taustalla usein tapahtuu paljon, mutta vain murto-osa näkyy täällä. Näin on erityisesti nyt loma-aikaan, kun pelkälle ajatustyölle on jo niin paljon enemmän aikaa kuin arkena. Siksi tämä pitkä postaus ei taida olla realistinen viikkokuvaus harrastamiseni suhteen, vaikka olin lähes koko viikon mökillä ja muutakin kesäohjelmaa ilmeni, mutta silti, syksyllä tuskin ehtisin näin moneen. Pitääkin sitten palata asiaan uudemman kerran, mutta vielä ainakin pari viikkoa, näillä mennään! 😀


Maanantaina virkkasin loppuun perjantaina Jyväskylän Kesän Neulefestareilla aloitetun harjoitustyön, popcorn-virkkaustyön. Aloitin sen Molla Millsin kurssilla, mitä varten olin ostanut etukäteen langat, mutta unohdin ne festareille lähtiessäni kotiin, joten jouduin paikan päältä ostamaan uudet langat.

popcornvirkkaus_Molla_Mills_jyvaskylanknitfestival_2017

Nyt kotiin jääneet langat odottavat vuoroaan, ja mielen päällä pyörii ajatus laukusta… Hmmm, joka tapauksessa oli idea mikä tahansa, kannattaisi se laittaa pian alulle, koska harjoitustyön avulla käsiala on tasoittunut ja kuviovirkkaus näyttää nyt hyvältä.

Tiistai oli bloggaamisen suhteen vaisu päivä, koska Uunimies piti viedä kotiin loppuviikon töitten vuoksi. Mökillä pakkaamisen ohessa en ehtinyt kuin räpsiä kuvia aina sieltä sun täältä. Kaiken touhun keskellä pyöri toki koko ajan oma päänsisäinen käsityökanavani, että miten laukkuni niistä kotiin jääneistä puuvillalangoista toteuttaisinkaan…

kirjosiepon_poikanen

Keskiviikkona takaisin mökille lähtiessä mietin, että mitä käsitöitä otan mukaan eli minkä tekemiseen ahtaassa ja hämärässä jaksaisin keskittyä. Siitä syystä hylkäsin yhden pitkään to do-listalla olleen laskospuseron, koska ohje oli jo niin pitkä, että en edes sitä jaksanut lukea loppuun asti eli ei, jääkööt kotiin ja yhä haaveeksi. Loppuviimein otin mukaan Ommellisen aniliiinin Anemonen ja pari keskeneräistä työtä. Eiköhän näillä pärjäisi loppuviikon.

sunset_july_17

Mökille asettumisen jälkeen kävin läpi viime päivinä otettuja kuvia sekä tilasin Molla Millsin Virkkuri-kirjan. Siis sen ihka ensimmäisen, vaikka viime päivinä julkaistiin jo neljäs kirja. Kaikki Virkkurit ovat hyviä – ja niin varmasti uusinkin – mutta ensimmäisessä olisi ohje suunnitelmallani laukkuprojektille, joka oli kirkastunut viime päivien aikana. Toki se olisi kirjastostakin ollut, mutta en nyt malta jonottaa. Odottaessa pian tasainen kuviovirkkauskäsialakin katoaisi. 😉 Tilasin myös lisää puuvillalankaa ja ergonomisen Clover-virkkuukoukun.

Torstai oli varsin touhukas blogipäivä. Korjasin vihdoin ja viimein neulostakin pääntien, joka on alun alkaen istunut olalta huonosti ja siten jäänyt pitämättä. Heh, korjaamisen meni noin viisi minuuttia ja sen suunnitteluun lähes kaksi vuotta… Istuvuudesta ei vieläkään ihan priimaa tullut, mutta lopputulos kuitenkin menettelee, ja takista tuli niin hyvä kuin suoralla kaitaleella voi tulla. Pääasia on, että nyt sitä kehtaa pitää.

neulostakki_nosh

Illan päälle leikkasin vielä mekon ja ompelin sen viimeistelyjä vaille valmiiksi.

ommellinen_anemone_aniliini_ottobre_relax_mekko

Lisäksi  kirjoitin luonnosta 365 erilaista päivää -projektiini liittyen, koska tänään oli 300. kuvauspäivä. Loppukiri herätti ajatuksia siitä, mikä on toiminut ja mikä ei. Lueskelin myös muiden blogeja, joista parasta antia oli ehdottomasti Sannan jutut-blogin Uskalla rakastaa arkeasi-postaus.

Joidenkin blogien kohdalla harmittelin, että en voinut komentoida, jättää puumerkkiä käynnistäni, koska kommenttikenttien profiileista puuttuivat nimi/url-osoite- ja/tai anonyymi -vaihtoehdot. Niiden avulla voin siis kommentoida esim. Blogger-blogeja, koska jostain syystä WordPress-vaihtoehto ei niissä toimi. Kommentoinnin rajallisuus onkin ainut harmi tässä WP-blogissani, ja se saa kaipaamaan entistä Blogger-tiliäni, missä valtavirta blogeista tuntuu olevan.

Lueskelin myös Facebookin puolelta Blogisiskojeni pohdintaa tunnisteiden käytöstä, ja hetken murehdin jo vuoden vaihdetta oman blogini kategoria-otsikoinnin osalta. Selkeyden vuoksi olen siis luokitellut postaukset tunnisteiden lisäksi eri kategorioihin, joista osa liittyy vahvasti vain tähän meneillään olevaan vuoteen. Mitä kummaa teen niille vuoden vaihtuessa? Selkeys katoaa, jos joka vuosi nostan esille tuolla tavoin teemoja, jotka ovat käytössä lähinnä vain yhden vuoden ajan. Eih, siitä seuraa sillisalaatti, joten jotain pitää loppuvuoden aikana keksiä!

Perjantaina viimeistelin mekon, ja hain Uunimiehen asemalta mökkiseuraukseni. Siksi unohdin, että kuudelta illalla alkoi Verson Puodin heinäkuun ompelukerho. Iiiks! Muistin sen vasta illalla saunassa, mutta pyyhe päällä, saunanraikkaana, ehdin kuitenkin vielä mukaan. Tälläkin kertaa ompelukerhossa on mahtava idea eli tavoitteena on 100 paitaa Puodista. Heti alkoi jännittämään, että millainenhan minun kuosini tulee olemaan, siis se yksi sadan kuosin joukosta.

Lauantaina kesä yllätti eli suunnitelmat meni tuosta noin vain ihan uusiksi ja käsitöitä, Instagramia yms. en ehtinyt, koska tuli muita menoja.

raviliput

Sunnuntaina jälleen vein Uunimiehen kotiin, ja mietin taas seuraavaa mökkiviikkoa varten mukaan otettavia käsitöitä. Ilokseni Virkkuri-kirja, uusi virkkuukoukku ja langat olivat tulleet.

virkkuri_1_kuviovirkkaus_limupussi

Lisäksi Anemone-mekosta tuli niin hyvä, että päätin tehtailla syksyä varten muutaman mekon lisää. Niitä varten vaatekaapistani 😉 tuli otettua mukaan jo melko harmaita kankaita, mutta sellainenhan on jo tuo merikin: harmaa ja syksyinen. Toivottavasti tulisi vielä kuitenkin edes muutama aurinkoinen päivä! 

purjevene


Kulissien taakse pääset kurkistamaan myös näissä blogeissa:

 

Neulefestareilla

Kävin eilen ensimmäistä kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestivaaleilla: aamupäivän olin Toivolan Vanhan Pihan markkinoilla ja iltapäivällä osallistuin Molla Millssin popcorn-virkkauskurssille. Yritin tähän postaukseen tiivistää festaripäiväni, mutta en siinä onnistunut, vaikka olin jättävinäni pois paljon kuvia ja tekstiäkin. Siksi postailen festareista vielä ainakin virkkauskurssin osalta, kunhan saan kurssityöni valmiiksi. Siitä tulee muuten aivan ihana, mitä ovat myös langat, joita ostin!


Jyväskylään lähdin mökiltä Pohjois-Pohjanmaalta jo aamuviiden aikaan, jotta olisin markkinoilla ensimmäisten joukossa hypistelemässä lankoja ja tutustumassa rauhassa itse Toivolan Vanhaan Pihaan.

toivolan_vanha_piha_portti_hannikaisenkatu

jyvaskylan_neulefestarit_toivolan_vanhan_piha_manalanpaja

jyvaskylan_neulefestarit_toivolan_vanhan_pihan_kauppa

jyvaskylan_neulefestarit_titityyn_porstua

jyvaskylan_neulefestarit_toivolan_vanhan_pihan_markkinat

jyvaskylan_neulefestarit_markkinat

jyvaskylan_neulefestarit_lankavyyhtipino

Markkinapaikka oli yllätyksekseni melko iso, ja myyjiä mahtui tuolle käsityöläispihalle paljon. Siitä johtuen ostelu lähti hieman lapasesta, mutta kerrankin pääsin hypistelemään lankoja tietokoneen näytöltä tirkistelyn sijaan.

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta_ostettua

Mitä näistä langoistani teen, en vielä tiedä. Metrejä on kuitenkin niin paljon, että niistä voi tehdä melkein mitä vaan. Olisihan markkinoilla ollut paljon muutakin, esim. ilmeisen trendijuttuja ovat sockblankit eli sukkalankut, mutta jätin ne nyt kuitenkin ostamatta, koska tosiaan haluan tehdä jotain sukkaa suurempaa.

Aamupäivä meni siis niin Toivolan Vanhan Pihan kaupoissa kuin markkina-alueella, mutta iltapäivällä oli Mollan popcorn-virkkauskurssin vuoro Jyväskylän Kaupungintalolla. Kurssi sujui juuri kuten olin ajatellutkin: oli ihana olla muiden käsitöistä innostuneiden mukana, jännittyneen iloisena uuden oppimisesta. Ja Molla on vaan niin super! Suosittelen. ♥

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills_popcornvirkkaus

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills_popcornvirkkauskurssi

Kotimatkalle suuntasinkin hymyissä suin, eikä hymy hyytynyt vielä takaisin mökille päästyänikään, vaikka päivä oli ollut pitkä. Kerta kaikkiaan ihana päivä ja ihana kesä! Nämä on niitä hetkiä, joiden avulla sitten arkenakin jaksaa…

jyvaskylan_neulefestarit_kotiinpaluu_joutsenperhe

Mitä kesätapahtumia sinä suosittelisit pitkän talven varalle?

 

Pinkki kesäkuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Kesäkuun värini olivat pinkki ja vaaleanpunainen. 


Mä ooon _niin_ lomalla! Käsitöitä on tullut tehtyä, ja monenlaista kuperkeikkaa suuntaan jos toiseen, mutta blogiin asti ei oikein mikään ole ehtinyt. Nyt kävi siis niin, että pinkkien töiden postaaminen siirtyy ensi kuulle, valkoiselle heinäkuulle.

Vain muutama vaaleanpunainen neule ehti siis tänne asti kesäkuun aikana, vaikka olenkin tehnyt pinkin Hide Away-hupparin sekä muutamat leggarit ja kesken on vielä vadelman värinen pontso…

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Vaaleanpunainen villatakki Seitsemästä veljeksestä, klik.

muitaihania_kaulahuivi

Muitaihania-kaulahuivi, klik.

Koska mä oon niin lomalla 😀 , postailen jossain vaiheessa nuo pinkit työt, mutta mitähän muuta sitten… Ei jaksa oikein suunnitella sen pitempään kuin, että mitä syötäis ja milloin lämmittäis saunan.

kesäkuu_auringonlasku_lokki_kivi

Onko kesä sotkenut sinun alustavia suunnitelmia hyvällä tavalla? Toivottavasti on. ♥

Vaaleanpunainen villatakki

Taistelin pitkän aikaa tätä ruusunpunaista lankaa vastaan, ja ihan turhaan. Joulun aikaan se oli alennuksessa Novitan verkkokaupassa, niin tilasin sitä siltä seisomalta, silmääkän räpäyttämättä, ilman ainuttakaan harkitsevaa tai epäilevää ajatusta.

Aloitin villatakin kutomisen Novitan ylhäältä-alas-ohjeen mukaan, mutta loppujen lopuksi muokkasin ohjetta vähän joka käänteessä.

Kaulusen tein lyhennetyin kierroksin, jotta se olisi takaa etuosaa korkeampi. Muutoin tahtoo tulla sellainen fiilis, että on nuttu nurinpäin päällä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_kaulus

Harteikkaana saan yleensä aina kutoa yläosan pitämmäksi kuin ohjeessa. Niin tein nytkin. Ilokseni raglansaumat olivat kuitenkin juuri oikeissa kohdissa eli ohjeen mukainen silmukkajako toimii minulla. Ja sehän tietenkin parantaa istuvuutta ja ehkäisee kainalopussien syntymistä. Inhoan niitä yli kaiken.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_ylhaalta_alas

Kapealanteisena jätin osan helmalisäyksistä pois. Lisäksi kavensin muutaman silmukan ennen helman ainaoikeaareunusta, jotta se laskeutuisi paremmin. Niin A-mallista tuli enemmän maatuskamallinen. Kudoin villatakkiin myös valesaumat sekä päällitaskut.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_valesauma

Lopputuloksesta ensimäisenä ajattelin, että voi veljet, olikohan tämä nyt ihan loppuun asti ajateltu. Väri on ihana, mutta en ole varma tykkäänkö siitä näin suurena pintana. En aio tätä kuitenkaan purkkaakaan, koska sinällään takissa ole mitään vikaa, vaikka onhan se kooltaan aika reilu. Ehkä kuitenkin vielä tuunaan sitä, sillä mielestäni jotain särmää tähän supertyttömäiseen takkiin pitäisi saada. Ehkä jonkinlaiset yksinkertaiset sashiko-kirjontamallit voisivat  toimia, vai mitä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Oletko sinä hullaantunut vaaleanpunaiseen?