Heh ja eh. Kesken olivat jääneet niin monta vuotta sitten, ettei enää muista. Tekisi mieli sanoa, että viisi vuotta sitten. Todellisuudessahan siitä on sitten varmaan kymmenen vuotta. 😀
Eikä puuttunut kuin piposta tupsu ja lapasista peukalot.
Vielä ihan nätitkin. Muistaakseni Novitan Nallea väreissä vadelma ja farkku sekä jokin violetti, mikä lie.
Pipon ja lapasten yksinkertaiset kuviot ja mallit ovat omasta päästä sekä muutamalla ulkoilukerralla oikein hyväksi todettu. Että voi vaan ihmetellä, millä logiikalla tällaisia raatoja tulee. Näissä ei ainakaan ollut mitään vikaa eikä lankakaan ollut loppu.
Mites sinulla, tökkiikö kässäilyt joskus? Minulla – todistetusti – ainakin välillä jostain kumman syystä. Mutta olihan tuo mukava saada uusi pipo ja lapaset niin vähällä vaivalla, ja jälleen kässähamsterivarastoni vähän pieneni!
Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.
Koska sukkien kutominen ei ole hetkeen innostanut, en ollut aikaisemmin Laitisen ohjeita kokeillut: olin tyytynyt sivusta seuraamaan ihmisten hullaantumista hänen kauniisiin malleihin sekä yhteiseneulontoihin (kuten ystävän- ja äitienpäiväsukat).
Siitä huolimatta, jopa minulle, on Niina Laitinen desings -tyyli helposti tunnistettavissa esimerkiksi Instagramin ja Facebookin kuvatulvasta. Se sama valloittava tyyli jatkuu tässä Laitisen toisessa kirjassa, joten voisi sanoa, että hienoa, kuinka yllätyksetön kirja onkaan!
Näin on ainakin mallien kauneuden ja ohjeiden selkeyden näkökulmasta. Minut kuitenkin yllätti se, kuinka kirjassa on jokaisella jotain eli siinä on huomioitu eri paksuiset langat aina ohuista paksuihin sekä listattu vaihtoehtoja kirjassa käytetyille langoille. Itse ei siis välttämättä sitä vaivaa tarvitse nähdä.
Itselle tuo lista vaihtoehtoisista langoista olikin jo tarpeen, koska halusin heti kokeilla jotain. Kokeiluun valitsin Äärettömät, koska niiden ohjeessa mainitun langan pystyi korvamaan Nalle-langalla. Sitä minulta löytyi valmiiksi valkoisena riittävästi.
Löysän käsialani vuoksi vaihdoin myös puikot puoli numeroa pienemmäksi sekä vähensin jalkaterän kerroksia, jotta sukat sopivat 37-kokoiseen jalkaani koon 38/39 sijaan. Kaiken kaikkiaan pienennetyihin sukkiini, toiseen #sukkalaatikko2019-pariini, meni 150 g lankaa.
Ohjeen saatetekstissä todetaan, että nämä vaativat hieman kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, mutta ovat varmasti vaivan arvoiset. Todellakin, näin on, sillä onhan nämä istuvat ja kauniit kuin mitkä, vaikka muutama migreenin jälkimainingeissa tehty virhe niissä onkin.
Kaiken kaikkiaan kirjan ohjeista on siis 18 sukkia ja kuusi lapasia. Ohjeet on jaettu kolmeen teemaan: tarina meistä, eläinten valtakunta ja maailman ympäri. Minun suosikkini näyttävät suurilta osin liittyvän ensimmäiseen teemaan, rakkaustarinaan. Äärettömien lisäksi ajattelin tehdä siitä osiosta vielä ainakin Ensisilmäyksellä– ja…
… Jotain niin oikeaa -sukat.
Näiden lisäksi myös muutama muukin malli vielä kiinnostaa, että tästä kirjasta vaikuttaa olevan iloa pitkäksi aikaa. Suosittelen!
Satumaiset silmukat -kirja vaikuttaa olevan yhtä suosittu kuten sen edeltäjänsä, mistä johtuen siitä löytyy jo melko monta arvostelupostausta. Joten jos kiinnostuit kirjasta, lisää tietoja ja kuvia voit käydä katsomassa esimerkiksi Sormustin– tai Craft Candidate -blogeista.
Minä pidän yleensä mustasta ja vielä kerran mustasta. Siksi ensimmäisen kerran nähdessäni tämän värin Hellinin Paintboxissa sai se minut lähes voimaan pahoin. Tilasin kuitenkin siitä, kuten muista talviväreistä, mallitilkun. Siitä se sitten lähti: huomasin hypisteleväni sitä kerta toisensa jälkeen, ja kohta hain postista hupparin verran kangasta…
Kevättä varten, farkkujen kaveriksi, tarvin tällaisen lyhyen hupparin, millaisen olen ommellut jo kertaalleen PattyDoon Lynn-kaavalla. Kaava on muuten hyvä, mutta hihansuiden peukalonrei’istä tulee liian ahtaat, joten tuunasin nyt hihansuut korkeimmiksi ja peukalonreiät suuremmiksi. Harjoitusversiot teinkin viime viikon postauksessa olleeseen valkoiseen aluspaitaan.
Onnistuneesta hupparista huolimatta, en ole ihan varma, onko tämä pinkki kuitenkin liian vaalea minulle vai onko se synkeä mieleni, mikä tätä imelää hempeyttä vastustaa.
Oli miten oli, tajusin kotiuttaneeni tätä värisävyä enemmänkin. Että taidan nyt yksinkertaisesti olla keväisen kirkkauden sekä mainosten uhri. 🙈
Tuota pinkkiä sävyä oli yhtenä raitana jopa tässä ensimmäisessä #sukkalaatikko2019 parissani. Langan ( Schoppel Adimiral R Druck) olen ostanut ainakin kuusi vuotta sitten, mutta en tykännytkään noista hempeistä raidoista ja se jäi kutomatta. Kunnes nyt. 🙂
Tämä on siis minun tammikuun sukkaparini Nonnu Neulojan sukkalaatikkohaasteeseen. Ne ovat myös ensimmäiset sukkani, mitkä olen tehnyt looppaamalla yhtä aikaa varpaista varteen. Ruttuvarret niihin apinoin Pipo-otuksen päheistä säärystimistä. Patenttineulevarren ohje löytyy siis täältä, Kotivinkin sivuilta.
Helmikuun sukkaparin piti olla Niina Laitisen Äärettömät. Varret ovat jo pitkällä, mutta pitkään jatkuneen migreenin takia ne saavat vielä hetken odotella: keskittyminen neulekaaviohon ei päänsäryltä onnistu. Toki sitä piti yrittää, mutta sain aikaiseksi vain virheitä, joten odottakoot hetken parempaa aikaa tulevaa.
Näiden pinkkien ajatusteni keskellä tunnustan teille nyt vielä senkin, että katsoin viime viikolla ensimmäisen kerran neulepodcastin ihan alusta loppuun asti: kerrankin sairaana sohvalla maatessa sinni riitti alusta loppuun asti, ja katsoin Nonnun viimeisimmän.
En siis aikaisemmin ollut katsonut yhtään podcastia kokonaan, koska ne ovat niin pitkiä, ettei aika riitä eikä oikein mielenkiintokaan. No, nyt aloitin – sukkalaatikkohaasteenkin takia – Nonnusta ja sain pelottavan monta ideaa. 😀 Esimerkiksi Nonnu mainitsi podcastissaan Kalajoen, vanhan kotipaikkakuntani (mistä monet kuvat tänne blogiini on otettu), niin enhän minä malta olla tarttumatta haasteeseen, minkä Nonnu heitti. Maaliskuun sukkaparin malli on siis jo tiedossa, mutta sopivan hillitty lanka niihin vielä puuttuu…
Tämä on jo kolmas PetiteKnit-malli, mikä olen kutonut eli Oslo-pipojen lisäksi olen kutonut myös No Frills -neuletakin. Tämä on puolestaan Cumulus-pusero, minkä englannin kielisen ohjeen ostin Ravelystä.
Ohjeesta poiketen kudoin puseroni Onionin Mohair+Wool-langasta, missä nimensä mukaisesti on puolet ja puolet niin mohairia kuin villaa. Vaihtamani lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka, mutta se vain sattui olemaan helposti ja edullisesti saatavillani. Lisäksi Ulla-neuleen arvostelun mukaan sen paksuudesta huolimatta neulepinnasta tulisi kuitenkin harvaa valmistajan antamalla puikkosuosituksella, joten ajattelin sen sopivan hyvin tähän malliin.
Mallitilkun perusteella laskin kertoimen, minkä avulla ohje oli muutettavissa paksumalle langalleni. Kävikin niin onnekkaasti, että pystyin hyödyntämään ohjeesta XS-koon silmukkamääriä, sillä ne vastasivat minun langan neuletiheydellä M-koon leveyttä. Helman kudoin kuitenkin pari senttiä pitemmäksi kuin M, mutta hihoja piti puolestaan lyhentää sen pari senttiä. Muita muutoksia en tehnyt.
Näin lopputuloksena on rinnanympäryksen mukaan joko reilu M tai nafti L. Vai olisiko se paremmin koko “sopiva”, kuten kuvista näkyy. Ja lankaa meni vitosen puikoilla vain neljä kerää!
Malli oli tosi helppo. Pusero kudotaan siis saumattomasti ylhäältä-alas, joten lopuksi ei tarvitse saumoja ommella. Helman ja hihojen i-cord-reunatkin tehdään suoraan päättelyvaiheessa.
Vähän vaivaa joutui näkemään vain pääntien i-cord-reunuksen suhteen, mikä tehdään viimeisenä silmukat pääntieltä keräten. Mutta sekään ei ollut iso juttu.
Puseron alle ompelin pehmeästä viskoositrikoosta aluspaidan jollakin vanhalla kaavalla.
Tykkään takeissa ja puseroissa tuollaisista ylipitkistä hihoista, jotka voi sujauttaa tarvittaessa peukalon yli. Aikaisemmin olen yhteen huppariinsellaiset ommelutkin, mutta ne eivät täysin onnistuneet, koska rei`istä tuli ahtaan oloiset. Nyt päätin kokeilla tehdä paremmat.
Ne onnistuivatkin, mutta oliko niiden tekeminen ihan järkevää valkoiseen puseroon, on sitten ihan toinen tarina… 🙂
Nämä kaksi työtä liittyvät Make Nine -haasteeseen: nyt yhdeksästä työstä on jo kolme valmiina, joten hyvin etenee! Seuraavaksi taitaakin ruudukkoon, haastesuunnitelmaani, tulla bingo. 😉
Kässäilyvinkit:
Neuletiheyden laskeminen ohjetta ohuemmalle tai paksummalle langalle löytyy täältä, klik(kohta c.).
Ohje Cumulus-puseron i-cord-reunuksen kutomiseen löytyy YouTubesta täältä, klik. Video on tanskankielinen, mutta ymmärrettävä.
Peukalonreiät on tehty PattiDoon Lynn-hupparin ohjeella. Saksan kielinen videotutoriaali siihen löytyy puolestaan täältä, klik(noin kohdasta 17:17).
