Elämä ei ole mustavalkoista

Ihan ensimmäisenä pyydän anteeksi sähköpostitse minua seuraavilta, kun sohlasin, vahingossa julkaisin postausluonnoksen. En tiedä, miten sen tein, sillä se ei onnistu yhdellä klikkauksella: puhelin lipesi kädestä kesken kirjoittamisen ja varmennuksesta huolimatta se lähti jakoon ennen aikojaan.

Poistin luonnoksen heti blogistani enkä asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes tänä aamuna mieheni, Unelmien Uunimies, luki sähköpostejaan ja ihmetteli, kuinka huonon postauksen olin tehnyt: huonoa suomen kieltä eikä kuvan kuvaa (kyllä, hän on ensisijaisesti blogini lukija, mutta tarpeen mukaan toimii myös oikolukijana ja elävänä kamerajalustana ♥ ). Silloin vasta tajusin, että vaikka poistin raakileen blogistani, se ei luonnollisestikaan poistunut teidän sähköposteista.

Musta Peura-tunika Suuri Käsityölehdestä (9/18).

Aluksi mokani hieman nolotti, mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Eihän siinä ollut kuin listattuna ajatuksia, mitä yhden mekon tekemiseen liittyi. Käsitöitä tehdessähän mieli tekee monen monta mutkaa, koska se on aikaa omille ajatuksille ja tunteille tulla käsitellyksi, saati sitten pohdinnat materiaalien ja mallien suhteen jne.

Kaikista noista ajatuksista postauksiini yleensä päätyy kuitenkin vain murto-osa, koska en osaa vielä tiivistää kovin hyvin. Lisäksi haluaisin pitää postaukset melko lyhyenä ja siten luettavampana. Joskus siinä onnistun, joskus en (nyt varmaan jo huomasit, ettei tämä ole sellainen kerta… 😀 ).

Maaritse

Vaikka nolottikin, niin en kuitenkaan kokonaista postausta halunnut tehdä vain pyytäkseeni anteeksi. En kuitenkaan voinut tehdä karannutta mekkoluonnostakaan loppuun, koska tarvin tuon edellä mainitun elävän kamerajalustan sen viimeistelyyn eikä aikataulut sopineet tänään yksiin. Omillaan piti siis pärjätä, joten päätin ottaa kuvat viimeisistä ompeluksistani sekä vihdoin ja viimein Poniletti-mekostani, kuten olen joskus vuoden vaihteessa luvannut. Samalla otin uusia, parempia kuvia myös steekatusta villatakistani, koska aikaisemmat ovat harmittavan huonoja.

maaritse_kasityoblogi

Alunperin en siis ajatellut postata näistä tunikoista, mutta toisaalta nämä on niin mutkatonta arkityyliäni, mustaa ja valkoista harmaalla höystettynä, että miksipä ei. Olenhan moneen otteeseen todennnutkin, että tarvitsen yksivärisiä yläosia, sellaisia, mitä olisi helppo yhdistellä jo olemassa oleviin vaatteisiin ja mahtuisi sujuvasti villatakin alle. Nyt niitä on siis kaksin kappalein, talviväritykseni mukaisesti musta ja valkoinen, mikä kylläkin vaikuttaa niin kirkkaalta tähän vuoden aikaan, että sen käyttö taitaa odottaa kevätaurinkoa. Musta puolestaan tuntui heti omalta, ja onkin ollut päällä jo moneen otteeseen.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Tunikat tein aikaisemmin testatulla Suuri Käsityö -lehden Peura-kaavalla (9/2018), missä on juuri sopivan kapeat hihat villatakin alle. Se on siis perusedellytys yläosille, sillä tykkään erityisesti talvisin kerrospukeutua.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Viime talvena yksi pidetyin villatakkini oli tämä harmaa, jäkälän värinen. Se oli ensimmäinen aukileikkaamani, steekattu. Muokkasin sen Mountain High -neuleesta ja se onnistui yli odotusten.

maaritse_steekattu_villatakki

Kovasta pidosta huolimatta villatakki on myös pysynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka on kudottu Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jota moni on moittinut aikaisempaa huonommaksi laadultaan. Eli tämä harmaa on kestänyt ainakin minun käytössäni enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen karheaa (tosin muutama muu väri on nyppääntynyt nopeasti, ja mustaa seiskaveikkaa en voi edes kutoa, koska se yskittää ja kutisee silmiä).

Harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta.

Ensin luulin, että villatakista tuli liian kapea varsinkin näin pitkänä, mutta itseasiassa se on ollut oikein hyvä. Se on lähes yhtä hyvä kuin kahvi, mitä rakastan. Huomasin vasta jälkikäteen, että tuon rakkauden voi bongata näistä kuvistakin… 🙂

Steekkaamalla harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta. Muokattu Mountain High -puserosta.

Villatakin alle sopii erinoimaisesti monet mekkoni, mitkä olen ommellut luottomekkokaavallani, Ottobren Relaxed-taskumekosta muokatulla kaavalla.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Tämä mustavalkoinen Poniletti-mekko on ehdoton suosikkini. Sen värit onkin hieman jo kovasta käytöstä kuluneet, mutta onhan se siltikin aivan ihana.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Että tällaista tällä kertaa – kiitos ja anteeksi! 😀 Mukavaa viikonloppua!

Päähänpistoinen pipo

Kuluneella viikolla sain päähäni kutoa talvipipon, vaikka paljon muuta ajankohtaisempaa puuttuisi vaatekaapistani: ensin yritin vastustella, hetken itselleni selitellä, ettei tämä ole nyt tarpeellisin asia, mutta ihan kuin varkain kädet tarttui puikkoihin.

Pompom-pipoja

Pipon kutomiseen ei hirmuisen kauaa mennyt, koska lanka oli kohtuullisen paksua. Myös malli oli entuudestaan tuttu Veera Välimäen Looking Ahead -pipo: samanlaisia pipoja olen aikaisemmin kutonut jo kaksi, sillä tykkään kovasti tästä mallista, korkeasta resorista ja päälaen neljästä kavennussaumasta.

maaritse_neulontablogi_kudottu_pipo

Tumman harmaa lanka on Gjestal Garnin 100 % Merinovillaa ja tupsu puolestaan Rosala-neuleestani jäänyttä Lystig Yarnsia. Ihana yhdistelmä, tykkään!

Merinovillainen Looking Ahead -pipo.

Rykäisin siihen samaan syssyyn myös peruskaulurin pipon kaveriksi. Tämäkin on lempparini, hyvin takin alle sujahtava. Erityisesti tykkään napituksesta eli siitä, ettei kauluria tarvitse vetää pään yli niin, että tukka menee sekaisin tai sähköistyy. Kauluri kudotaan poikittain lyhennetyin kierroksin. Ohje siihen löytyy ilmaiseksi täältä, Dropsin sivuilta, klik.

Kudottu kauluri merinovillasta Dropsin ilmaisohjeella.

Tällaisissa päähänpistoissa on se etu, että olen – ainakin osittain – ajoissa talven suhteen. Ennakoinnin sijaan pipon tekeminen taisi kuitenkin olla itsepetosta parhaimmillaan: nyt en saa ajoissa valmiiksi vaikeaksi kokemaani syystakkia, minkä tekemistä tällä siis välttelin. Kas, kun en alkanut siivoamaan… 😀


Aiemmat pipot löytyvät täältä:

Heinäkuun keskeneräiset

Craft Candidate -blogissa on Keskeneräisten keskiviikko -postaussarja, missä Teresa esittelee niin omia kuin muiden keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta löydät täältä, klik!


Tällä kertaan postaan vain heinäkuussa aloitetuista lankakässäilyistäni, sillä ompelutyöt näyttävät valmistuvan ja vaihtuvan niin tiuhaan, ettei niitä kannata erikseen mainita. Ei ainakaan nyt, kun teen helppoja arkivaatteita töitä varten.

maaritse_kukkia_betonilla

Kesäkuun lopulla löysin puuvillalankavarastoni, joista päätin virkata ainakin toilettipussukan, koska olen tässä jo jonkun aikaa kuljettanut niin meikkini kuin shampoot yms. minigrippusseissa. Entiset ovat siis menneet rikki enkä ole suostunut ostamaan uusia, koska kaappini ovat täynnä sopivaa materiaalia niiden tekoon. Mutta se tekeminen on vaan jäänyt ja jäänyt…

kirjovirkkaus_maaritse

Nyt vihdoin ensimmäinen aloitettu. Tämä on siis kuviovirkattu kiinteillä silmukoilla, joten työ etenee melko hitaasti, mutta jälki on mukavan siistiä ja tiivistä. Kuvio on Molla Millssin suunnitelma, ja Pinterestistä bongattu, sillä eihän minulla ollut – kuten ei yleensäkään – mökillä mukana kolmea Virkkuriani, kun ajatus tällaisesta tuli.

maaritse_kirjovirkkaus

maaritse_keskeneneraisten_keskiviikko

Puikoilla puolestaan on ylhäältä-alas kudottava Kirrmaerin Icefields-neuletakki. Alunperin tästä Opus-langasta piti tulla Neulistin Dre. Tuosta mallista hehkutin Neulefestareiden jälkeen, että se oli minulle kuin match made in heaven. Muutin kuitenkin mieleni, koska tarvitsen elokuun alussa oleviin merenrantahäihin kapeamman ja lyhyemmän neuleen. Dreen ehdin kutomaan myöhemminkin.

maaritse_aloitettu_icefields

So far, so good… Helteiden takia takki on edennyt kuitenkin vasta yläosan verran. Nyt pitäisi erottaa hihat vartalosta ja kutoa vauhdilla, että tämä ehtii häitä varten.

maaritse_itsetehty_silmukkamerkki

Onneksi ohje on selkeä. Lisäksi luotan siihen, että Kirrmaierin mitoitus sopii minulle yhtä hyvin kuin aikaisempi hänen ohjeella tehty Mountain High. Ilmeisesti helteetkin kohta loppuvat, joten nyt vain pitää tikutella mennemään, että ehdin saada tämän ajoissa valmiiksi. Heh, mekkoa en noita juhlia varten tosin ole vielä aloittanutkaan, että pitäisikö ensin keskittyä siihen.

Neulefestarit 2018 | Tunnelmia ja tuliaisia

maaritse_neulefestarit18_kurssit

Heinäkuun alussa osallistuin toista kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille. Kolmen päivän festarireissuni ei olisi paremmin voinut mennä: aurinkoisessa kesäsäässä tarjolla oli upeita lankoja, hyvää musiikkia, kylmää juomaa sekä ennenkaikkea mahtavaa seuraa, missä yhdessä intoilla käsitöistä. Osallistuin festarimarkkinoiden lisäksi myös kolmelle kurssille: Neulevalokuvauksen salat, Sano se pistoin ja Briochea silmukka silmukalta. Niistä postasin jo aikaisemmin, ja nyt on vuorossa markkinafiilistelyä ja -tuliaisia.


Tuliaiset

Koska olin toista kertaa neulefestareilla, tiesin, että markkinoilla voi runsaudenpulasta johtuen tulla lankaähky. Sellaisessa tilanteessa teen herkästi hutiostoksia tai laamaannun, enkä saa ostettua yhtään mitään. Ja sehän se vasta harmittaakin! 😉 Sen välttämiseksi tein ostoslistan, minkä mukaan etenin.

Ensimmäisenä halusin ostaa langat talven brioche-kokeiluani varten. Yksi kriteeri oli ostaa sellaista lankaa, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Lisäksi yritin ostaa sellaisia värejä, jotka olisivat epätavallisia minulle, jotta saisin aikaiseksi kunnon kontrastin brioche-pintaan. Näin siksi, että pyrin yleensä tiedostamattakin harmoniaan, minkä vuoksi mm. kirjoneulekokeiluni ovat yleensä epäonnistuneet. Itseni tuntien, yritin siis olla vähemmän oma itseni, jotta saisin aikaiseksikin jotain erilaista.  🙂

maaritse_neulefestarit_tuliaislangat

Miten siinä onnistuin, aika näyttää. Ainakaan keskimmäiset langat eivät ole niin makuni mukaan valittu, mutta laidalla olevat taitavat olla tuttua Maarittia. Vyyhdit ovat siis vasemmalta oikealle: Louhittaren Luola / Luonnotar (syklaami), La Bien Aimée / Merino Twist Sock (Le Petit Nuage), Hedgehog Fibres / Sock Yarn (Parklife) ja Louhittaren Luola / Luonnotar (syyskuu).

Toinen tavoite oli puolestaan niin minua kuin vain olla ja taitaa eli halusin ostaa mustaa lankaa perusneuletakkia varten. Ajatuksissa oli siis ostaa festareilta langat ja etsiä myöhemmin niihin sopiva ohje, mutta viime tippaan siihen suunnitelmaan tulikin muutos: Neulisti julkaisi festariperjantaina ohjeen Dre-pappatakkiin, minkä oli neulottu Walcot Yarsin Opus-langasta, jota oli siis markkinoilla myynnissä. Sattui vielä niin sopivasti, että torstaina valokuvauskurssilla tapasin Heidin alias @carassius_, joka oli testineulonut ohjeen, ja hänen takkinsa oli aivan ihana.

maaritse_jyvaskylaknitfestival2018_opus_yarn

Ostamani Opus ei ole varsinaisesti mustaa, vaan charcoal eli sehän taitaa tarkoittaa kivihiiltä. Se on kuitenkin tarpeeksi mustaa minulle, sillä mielestäni tämä ei ole tumman harmaata kuitenkaan, vaan mustaa, missä on kaunis harmaa hohde.

maaritse_neulefestarit_pinssi_2018

Lankojen lisäksi ostin myös festaripinssin ihan vaan huvin ja kannatuksen vuoksi sekä rasian silmukkamerkkejä.

Tunnelmia

Viime vuonna osallistuin festareille päiväseltään yksin. Sekin kokemus oli hieno, mutta jo tuolloin koin, että olisi ollut kiva jakaa markkinakokemus jonkun toisen kanssa: istua alas, jutella niitä näitä ja kutoa muutama rivi.

maaritse_neulefestarit2018_markkinatunnelmia

Tänä vuonna sainkin seurakseni yhden blogisisaristani, Lumisiivet-blogin Katin enkä voi sanoin kuvailla, kuinka kivaa oli yhdessä kiertää kojuja, istua alas ja vaihtaa kuulumisia sekä kässäilykokemuksia. Terkut vaan Katille vielä tätäkin kautta, että kiitos viimeisestä! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan! 

maaritse_neulefestarit18_markkinatunnelma

Tunnelma Vanhan Toivolan Pihalla olikin tänä vuonna aivan huikea: päällimmäiseksi tunteekseni festareista jäi se, että kutojat on hurjan mukavaa porukkaa ja on mahtavaa olla yksi heistä. ♥ Kuinka ihmeessä tässä jaksaa vuoden odottaa!

maaritse_neulefestarit2018_markkinatunnelmaa

Lämmin kiitos festariväelle, mukana olleille ja eritoten järjestäjille! 

Neulefestarit 2018 | Kurssit

maaritse_neulefestarit18_kurssit

Heinäkuun alussa osallistuin toista kertaa Jyväskylän Kesän Neulefestareille. Kolmen päivän festarireissuni ei olisi paremmin voinut mennä: aurinkoisessa kesäsäässä tarjolla oli upeita lankoja, hyvää musiikkia, kylmää juomaa sekä ennenkaikkea mahtavaa seuraa, missä yhdessä intoilla käsitöistä. Osallistuin festarimarkkinoiden lisäksi myös kolmelle kurssille, joista kerron tässä postauksessa. Markkinafiilistelystä ja lankatuliaisista julkaisen erillisen postauksen ensi viikolla! 


Neulevalokuvauksen salat

Ensimmäinen kurssi, jolle osallistuin oli Laine Magazinen tekijöiden, Jonna Hietalan ja Sini Ellenin, valokuvauskurssi. Kurssi kesti neljä tuntia, minkä aikana kävimme läpi teoriaa, otimme kuvia sekä tutustuimme kuvankäsittelyyn.

maaritse_neulevalokuvauskurssi_lystigyarns

Jonnan ja Sinin opetus oli selkeää ja konkreettisesti esimerkein havainnollistettu. He olivat myös helposti lähestyttäviä, joten turhaan etukäteen häpeilin taidottomuuttani. Päinvastoin, he rohkaisivat, kuinka kukin voisi kehittää taitojaan, ottaa seuraavan askeleen omista lähtökohdistaan käsin. Kurssilla sai siis yleisiä vinkkejä ja opetusta, mutta myös henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi silloin, kun lähdimme kurssipaikan lähistölle itse kuvaamaan.

maaritse_neulefestarit18_valokuvauskurssi

Koko kurssin antia on mahdotonta tähän tiivistää, mutta selvää on, että ihan ensimmäiseksi minun tulee panostaa ajallisesti enemmän valokuvaamiseen. Nyt se on jäänyt vähäiseksi käsitöiden vuoksi eikä siten taidotkaan ole karttuneet ja kuvaustyylini on turhauttavaa sattumankauppaa. Jonnan ja Sinin mukaan oikotietä ei kuitenkaan ole eli nyt pitää vain harjoitella, harjoitella ja vielä kerran harjoitella. Ja lakata tuskailemasta, sillä ilman yritystä ja erehdystä ei tapahdu kehitystä. Ei tässäkään asiassa. 😉

Sano se pistoin

Toinen kurssi, mihin osallistuin, oli Emma Karvosen ja Taito-lehden yhdessä järjestämä ristipistokurssi. Tavoitteena oli tehdä nykyaikainen ristipistotaulu, mitä varten olin miettinyt etukäteen erilaisia ironisia toteamuksia.

Muutin kuitenkin mieleni saadessani eteeni suunnittelupaperin, sillä mieleeni tulvahti näkymä itsestäni talven pimeimpänä ajankohtana, kalpeana ja hiljaisena, riisumassa ulkovaatteita kotimme eteisessä pitkän työpäivän jälkeen. Silloin seinäteksti, että ”Huomenna on uusi (pitkä) päivä” (tai jotain muuta nasevaa) ei ehkä tunnu hauskan ironiselta saati kannustavalta. 😀

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit18

Sain kuitenkin laitettua alulle pienen harjoitustyön, minkä olen mökkeillessä jo kirjonut valmiiksikin.

maaritse_beniceorleave_sanosepistoin_neulefestarit18

Olin aivan unohtanut, kuinka kivoja ristipistotyöt ovat: ihan parasta ajanvietettä kesäkuumalla, kun kutominen eikä ompelu viehätä.

maaritse_sanosepistoin_neulefestarit

En myöskään muistanut, kuinka ihanaa pintaa näin tulee. Siksi aion tehdä vielä jonkin suuremman työn, mihin kirjoisin jonkin hauskan, aina naurattavan tai ainakin hymyn aiheuttavan lausahduksen, kuten ”Pakko kuunnella Bon Jovia!” (terveisiä asianomaisille 😀 ) muistuttamaan, että on olemassa muutakin kuin vain harmaata arkea.

Briochea silmukka silmukalta

Kolmas kurssini oli Soile Pyhänniskan brioche-kurssi, minne lähdin siksi, että haluan kutoa joskus itsekin jotain niin ihanaa kuin Soilen Lumimarja-huivi. Tuon ihanan mohairlangasta kudotun huivin näin siis Soilen Neulova Narttu -blogissa.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit2018

Mohairlankaa en aloittelijana kuitenkaan halua ensimmäisenä brioche-työnä kutoa, vaan ensin haluan opetella tekniikan hyvin. Siksi päätin lähteä kurssille ja jatkaa harjoittelua kotona kutomalla syksyksi Krysanteemi-kämmekkäät ja -pipon. Kuvissa olevat ovat siis Soilen mallit, ja niihin on saatavilla ilmaiset ohjeet hänen blogistaan.

maaritse_brioche_kurssi_neulefestarit18

Jos opin tämän, niin ensi vuonna voin sitten ostaa festareilta langat Lumimarja-huiviin (jos onnistun ohjeen siihen ET-lehdestä saamaan). Kurssin aikana ainakin tekniikka tuntui tulevan tutuksi, vaikka ensin vaatikin hirveän määrän keskittymistä: puhekykykin meni hetkeksi. 🙂 Mutta hitaat toistot tekivät tehtävänsä, ja harjoitustyö alkoi pikkuhiljaa etenemään vaivattomammin.

Alla kuvassa on siis minun harjoitustyöni, lehtikuvio, minkä avulla opeteltiin kaksivärinen aloitus ja lopetus sekä lisäykset ja kavennukset. Yksi virhekin siinä näyttäisi olevan, muttei haittaa: oli tosi kivaa opetella uusi tekniikka. Sillä innolla tulikin surffailtua Ravelryssä, ja Lumimarja-huivin lisäksi nyt niin kovin tahtoisin kutoa myös Susanne Sommerin Shusui Shrugin.

maaritse_neulefestarit18_briochekurssi

Tässä lyhyesti kurssikokemukseni, mutta totuushan on, että minne nämä polut vie, ei vielä tiedä, koska niin paljon opin ja inspiroiduin. Opetus oli siis huikeaa ja myös porukka kursseilla mahtavaa, joten ilmapiiri oli toinen toisilleen tuntemattomien kesken tuttavallista ja sujuvaa: vaikka yksin menin, en yksin ollut, vaan yhdessä muiden mukana. ♥