Kollaasi

Tuskin keneltäkään on mennyt ohi, että Tampereella oli viikonloppuna Suomen kädentaidot -messut. Alunperin messut eivät kiinnostaneet minua lainkaan, mutta erityisesti viime viikon loppua kohden, messuajankohdan lähestyessä, somessa kiihtyvä toitotus sai epäilemään, että voiko tässä pitää itseään vakavasti otettavana käsityöharrastajana, kun messut eivät juurikaan herätä minussa mitään mielenkiintoa. Hetkellisesti jopa mietin, että pitäisikö sinne sittenkin lähteä?

Messuille menemistä puolsi se, että olisi mukava jakaa muiden kässäilijöiden kanssa sama kokemus, nähdä ihan ite monen kangaskaupan valikoima tietokoneen näytön sijaan sekä kierrellä ja katsella erilaisia ideoita yms. Mutta olisinko nauttinut siitä monen kymmenen tuhannen muun kanssa yhtäaikaa?

En oikein usko, sillä väenpaljous ja tungos yleensä ahdistavat, tuoksuyliherkkyyteni tuomista vaikeuksista puhumattakaan. Mutta omakohtaisuudestani huolimatta, ilmiönähän messut ovat huikeat: messuväkeä oli viikonlopun aikana lähes 50 000. Ja osa, kuten minä, jäi vielä rannalle ruikuttamaan… 😉

Hurjasta messukiinnostuksesta on pääteltävissä, että yhä käsitöitä tehdään ja arvostetaan! Ja onneksi siellä oli monta bloggaria mukana, niin messufiilistely onnistuu kotikoneeltakin. Esim. Mehukekkerit-blogista löytyy postaus, johon on kivasti koottu vuoden hitit niidenkin katseltavaksi, jotka eivät mukaan päässeet.

Loppujen lopuksi some vaikuttikin minuun niin tehokkaasti, että kipinä joillekin pienemmille messuille menemiseen syntyi, mutta nyt, menneenä viikonloppuna, tyydyin kässäilemään omassa rauhassa kotona.

IMG_20171119_223151_278

Viime viikolla Kototeon Sanna teki Instagramissa gallupia, onko ideapoukkoilu ja monen työn yhtäaikainen tekeminen ok. Heh, on sanomattakin selvää, mitä mieltä minä olen. Kollaasissa on siis kaikki viikonlopun aikana aloitetut, kesken jääneet sekä valmiiksi tehdyt työt: kokosin pdf-kaavoja, ompelin mekkoja sekä villatakkiini nappeja, heiluttelin puikkoja ja suunnittelin joulukalenteria (omat postaukset näistä tulee myöhemmin).

Olen ollut joskus hyvin pedantti, että uutta ei saanut aloittaa ennen kuin entinen on valmis, mutta tuosta periaatteesta olen luopunut jo vuosia sitten. On paljon mukavampaa, kun on tekeillä monenlaisia käsitöitä, jotta on aina jotain, mitä jatkaa sen hetken mielialan ja tilanteen mukana. Esim. koulutuksiin osallistuessa ja automatkoille pitää olla riittävän yksinkertainen neuletyö, koska muuten en kykene kuuntelemaan tai tulee huono olo. Tai sitten kudon mitä sattuun, ja kotona pitää purkaa.

IMG_20171119_223151_280

Teen siis monenlaisia töitä yhtä aikaa sekä poukkoilen ideasta toiseen jo hajamielisyytenikin vuoksi. Esim. harmaaseen villatakkiini ostin napit jo pari viikkoa sitten, mutta kun en ehtinyt niitä heti ompelemaan, hukkasin ne. Ja näin teen ärsyttävän usein, että hyvissä ajoin hankkimani materiaalit ovat hukassa, ja siksi aloitan jotain muuta. No, nyt on uudet napit ostettu, takki viimeistelty ja itselle – jälleen kerran – luvattu, että jatkossa olen tarkkaavaisempi, mitä mihinkin jemmaan. 🙂

Millainen messuilija ja/tai käsityöharrastelija sinä olet?    


Pieni Lintu -blogin MakroTex-kuvahaasteen teemana tällä viikolla on kollaasi. Muiden kollaasit ovat klikkauksen päässä täällä

Violetti pakkaspipo

Viime talven pakkasilla parhaimmaksi pipoksi osottautui Veera Välimäen Looking Ahead -pipo. Se on ryhdikäs ja hyvin päässä pysyvä korkean joustinreunan ja päälaen suoraviivaisten kavennusten ansiosta.

Tänä vuonna tein toisen pakkaspipon sopimaan jo aikaisemmin tehtyyn, mutta käyttämättä jääneeseen tuubikauluriin. Kaulurin kudoin muistaakseni Novitan Silmu- ja Rose Mohair -langoista. Pipo on puolestaan tehty Hverdags-alpakkalangasta, mitä meni itse pipoon vain yhden kerän verran, mutta toista tarvittiin kuitenkin tupsua varten.

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti

maaritse_looking_ahead_pipo_violetti_tupsu

Lankojen suhteen tällä kertaa itse tehty oli siis edullista, sillä yksi kerä maksoi noin kuusi euroa. Tupsunhan olisi voinut tehdä säästäen esim. mustasta jämälangasta, mutta halusin nyt ehdottomasti kokonaan yksivärisen pipon kaulurin kirjavuuden vuoksi eli toinen kerä oli ostettava. Mutta siitäkin huolimatta, tämä työ oli varsin halpa, helppo ja nopea. Harvinaista. 😉


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan marraskuun värini on violetti. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Saumaton neulehuppari

Alkuperäinen Suvi Simolan Well Water Hoodie on nimensä mukaan kaunis sininen, raikas kuin kaivovesi, mutta minä kudoin omani villiviinin värisestä Väinämöisestä. Olen niiiiin ihastunut tämän käsinvärjätyn langan väriin, missä yhdistyvät puolukat, mustikat, juolukat sekä metsän kanervat. Punaisuudesta huolimatta mielestäni siis kovin metsäinen väri.

well_water_hoodie_maaritse_huppu

Huppari on tosiaan kudottu saumattomasti hupusta helmaan ja tein sen lähes ohjeen mukaisesti. Levensin vain hieman hihoja jättämällä osan kavennuksista pois ja miehustaa lisäämällä siihen nappilistan.

well_water_hoodie_maaritse

well_water_hoodie_takaosamaaritse

Nappilistan sijaan huppariin olisi pitänyt tulla kapea i-cord-reuna ja vain muutamia nappeja, mutta minä yritin nappilistan avulla lisätä huppariin hippasen lisää väljyyttä, koska en viihdy kovin tyköistuvissa vaatteissa. Onkin perin kummallista, miksi sitten tieten tahtoen valitsin istuvan mallin, vaikka en niissä viihdy.

Totuus on, etten uskonut saavani aikaiseiksi ohjeen mittojen mukaista takkia, koska käsialani yleensä löystyy jossain kohdin ylhäältä-alas kudottaessa, ja siksi neuleista tulee liian suuria. Jostain syystä nyt ei niin kuitenkaan käynyt, vaan oikea neuletiheys pysyi koko työn ajan ja lopputulos on istuva.

well_water_hoodie_nappilista_maaritse

Täysin varma en ole, mutta oletan mitoissa pysymisen yhdeksi syyksi sen, että huppari kudottiin tasona, sillä kuulemani mukaan monilla pyöröneuleena kudottessa käsiala löystyy nurjien kierrosten puuttumisen vuoksi. Miksipä ei siis minullakin?

Toisena syynä oletan olevan langan, Väinämöisen, sillä se tuntui sopivan käsialaani: siinä oli jotain samaa tuntua kuin Kaisla-langassa, mistä kutominen on jotenkin toisia lankoja sujuvampaa, ja siten onnistuminen varmempaa eikä hartiatkaan niin rasitu.

louhittaren_luola_vyyhti_vainamoinen_villiviini

Vielä tuota kaunista Väinämöistä olisi jäljellä vyyhdin verran. Mitähän siitä tekisi? Ehdotuksia?

Syysloman tunnelmia

Käsitöiden suhteen blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, vaikka kovasti koko ajan jotain on tekeillä. Mikään ei vaan ota valmistuakseen, kuten esimerkiksi harmaa villatakkini on ihan vaiheessa, vaikka suurin osa kutomisesta on tehty,  koska aion yrittää steekkausta, neuleen auki-leikkausta.

maaritse_steekkaus_mountainhigh_villatakki

Seuraavaksi päätelty ja pingotettu Mountain High -neule pitäisi siis viimeistellä koneompelulla, pääntien, helman sekä nappilistan kutomisella ja tadaa – aukileikkaamisella.

maaritse_steekkaus_mountainhig

Inspiraation steekkaukseen alunperin sain Mehukekkerit-blogista. Sen jälkeen ohjeita olen lueskellut paljon muualtakin, ja vaikuttaa siltä, että yksin tämän asian opettelu on mahdollista. Tai niin ainakin vielä luulen. 😀 Palataan asiaan syyslomaviikon jälkeen, jollen sitten pelkuruuttani tyydy vain silittelemään tätä lopun loman…  Ihanan kamala tilanne!

maaritse_steekkaus_mountainhig_harmaa_villatakki

Ihanaa ovat olleet myös alkuviikon kirkkaat ja kiireettömät pakkasaamut!

maaritse_syksy_pakkasaamu_auringonnousu

syksy_pihlajanmarjat

syksy_pakkkasaamu

maaritse_syksyinen_taivas

Mukavaa loppuviikkoa niin lomalaisille kuin arjessa ahertaville! 

Kolme

Pieni Lintu -blogin MakroTex-kuvahaasteen teemana tällä viikolla on kolme. Siitä mieleeni tuli heti nämä kolme kerää, jotka suorastaan huutavat päästä puikoille.

kolme_makrotex_valokuvaushaaste

Sammaleinen väri sopii hirvittävän hyvin meneillään olevaan vuodenaikaan, mutta yksinään nämä kerät eivät vielä riitä puseroksi. Ripaus jotain muuta pitää siis vielä laittaa sekaan…

Kaunista syksyä kaikille!

 

Vuosi väriterapiaa-haasteen loppukiri

Ensimmäinen blogivuosi alkaa olla takana! Mitään ihmeempää juhlahumua ei ole tiedossa, vaan vain tällaisia arkisen ihmisen arkisia mietteitä: viime viikonloppuna postasin jo yleisesti, mitä vuoden aikana on tapahtunut, ja nyt vuorossa on mietteitä käsityöhaasteesta, johon olen vuoden aikana osallistunut. Loppukuusta luvassa vielä postaus  365 erilaista päivää– projektistani, joka on muutamaa kuvaa vaille valmis.


Vuosi väriterapiaa-haaste alkoi tammikuussa ja sen ideana on siis tehdä kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Värit piti listata vuoden alussa ennen haasteen alkua, ja näin ne – toteutuneet kuin toteutumattomat kuukaudet – osaltani menevät:

  1. harmaa tammikuu
  2. punainen helmikuu
  3. vihreä maaliskuu
  4. musta huhtikuu
  5. minttu toukokuu
  6. pinkki kesäkuu
  7. valkoinen heinäkuu
  8. viininpunainen elokuu
  9. sininen syyskuu
  10. sinivihreä lokakuu
  11. violetti marraskuu
  12. kultainen joulukuu

Lähdin haasteeseen mukaan, koska halusin sen avulla tuhota kässäilyvarastoani vähemmäksi. Haastettahan on vielä jäljellä loppuvuosi, mutta nyt jo on selvää, että kankaat ja langat eivät ole vähentyneet toivomallani tavalla. Sen sijaan varastoni on pikemminkin vaihtunut eli olen onnistunut tuhoamaan vanhoja pois, mutta sortunut myös ostamaan jonkin verran uusia tilalle. Ostolakkoani horjuttivat mm. kesän Kankaiden yö-tapahtuma ja Neulefestarit.

Siitäkin huolimatta olen tykännyt haasteesta, sillä se on rajannnut yli-innokasta käsityöasennetta johonkin tiettyyn asiaan aina kerrallaan sen sijaan, että koko taivas olisi rajana. Silloin yleensä en saa mitään aikaiseksi, kun päässä olevat ideat kilpailevat keskenään, että mille sitä alettaisiin.

Haasteen ja siihen liittyvän suunnitelmallisuuden avulla olenkin onnistunut tekemään käsitöitä enemmän kuin koskaan aikaisemmin niin kuukauden väreissä kuin muutoinkin. Siten taidot ovat karttuneet ja tekemiseen on tullut varmuutta. Esimerkiksi alkuvuodesta jännitin joka kerta kaksoisneulan käyttöä, mutta nyt sen käyttö – kuten moni muukin asia – sujuu rutiinilla. Silti taidot eivät vielä riitä ihan siihen mihin mieli halajaisi. Mutta hyvä näinkin, sillä nyt ymmärrän, että vain harjoittelemalla vaikeammatkin jutut (joita minulle ovat esim. housujen ja takin ompelut), tulevat vielä onnistumaan, kuten nuo kanttaamiset kaksoisneulalla sitten alkuvuoden.

Käsityöhaaste on tehnyt minusta myös rohkeammin ottamaan kontaktia muihin haasteeseen osallistuviin ja sitä kautta innostuin kommentoimaan myös muita (käsityö)blogeja. Sen ansiosta olenkin saanut bloggaamisesta enemmän irti: bloggaaminen on ollut kaksinverroin hauskempaa. 🙂

Vaikka haastetta on vielä vähän  jäljellä, nyt jo jännityksellä odotan, mitähän ensi vuosi tuo mukanaan.

Millaisista blogihaasteista sinä pidät?