Aikaisemmin tein harmaasta viskoositrikoosta Papercut Patternsin puseron, Bowline Sweaterin. Kokeilupusero onnistui hyvin, vaikka sitä tehdessä epäilin – syystä ja toisesta – lähes kaikkia työvaiheita.
Toisen tein hieman paksummasta raitatrikoosta, jonka kanssa yksi epäilys, pääntiekaitaleen pituus, osottautuikin oikeaksi. Jo ensimmäisen kohdalla epäilin siis sen pituutta: onko se liian pitkä, jääkö se liian väljäksi, koska se oli yhtä pitkä kuin itse pääntiekin. Viskoositrikoisessa se kuitenkin laskeutui nätisti kaulalle, mutta nyt se sojotti kohti taivasta.
Muutoin ompelu sujui mutkattomasti eikä purkaminenkaan iso juttu ollut, sillä ompelin pääntiekaitaleen uusiksi vain takaosan levydeltä. Näin siksi, koska kaiteleen ompelu pääntielle on jo kolmas työvaihe. Renkaaksi se ommellaan kuitenkin vasta lopussa, joten kokonaan sen uusiksi ottaminen olisi tarkoittanut puseron purkamista lähes atomeiksi. Eiih… Toki olisin sen tehnyt, jos olisi ollut pakko, mutta onnekas olin eli pääntiestä tuli hyvä näinkin.
Tästä tuli kyllä kiva! Raidat on vielä kankaaseen kudottu, joten niiden ei pitäisi mennä pesussakaan miksikään. Ja mustavalkoisuus on kyllä niin mun juttu, mutta vielä puuttuu se kokonaan musta…