Pussihihainen Array Top

Ennen kuin olin katsonut netin kautta suoratoistona Ommel-festareiden Rinna Saramäen luennon, olin usein ihmetellyt, kuinka jokin trendi aluksi saattaa tuntua vastenmieliseltä ja/tai huvittavalta, mutta siihen sitä sitten kuitenkin lopulta itsekin päätyy. Kuten eläinkuosi ja pussihihat. 😀

maaritse_nappinjan_viskoosista_array_top_pussihihat

Rinna Saramäki selitti luennollaan, että silmä yksinkertaisesti tottuu erilaisiin muoti-ilmiöihin, kuten eri aikoina vaatteiden erilaisiin silhuetteihin. Nykyisinhän ne vaikuttavat kovasti levenevän ja materiaalit kevenevän niin, että vaatteet ovat leveyden lisäksi valuvia ja liikkuvia. Ensimmäisenä se oli nähtävissä housujen lahkeissa, mutta nyt myös hihoissa.

Lisäksi luennon avulla havahduin siihen, että minulta puuttuvat lähes täysin sellaiset vaatteet, mitkä sopivat hieman juhlavampaan arkeen. Siis sellaiset, joita voi pitää, kun ei tarvitse koulun portaissa juosta tennarit suorana. Eli sellaisia, joita voisi pitää ulos syömään mennessä, koulutuksiin osallistuessa jne. Oletusarvona on siis se, että ihmisellä olisi jotain muutakin elämää kuin työ… 😉

maaritse_arraytop

maaritse_joustamattomasta_viskoosista_pussihihainen_paita_arraytop

Tarvin siis siistimpää päälle pantavaa ja sillä päädyin tähän Papercut Patternsin Array Top -kaavaan, joista toisen ompelin Nappinjan joustamattomasta viskoosista. Se on ihana päällä: keveä, ilmava ja kauniisti laskeutuva. Se on minusta myös kauniin värinen, hieman siniseen taittuva.

maaritse_toppi_joustamattomasta_viskoosista

Onnistunut vaate siis, vaikka eläinkuosit taitavat olla jo menneen talven lumia. Tai ainakin tämän tyylinen, sillä seuraavaksi trendiksi ilmeisesti nousee krokotiilikuosi. Siitäkin ajattelin heti ensimmäiseksi, että voi kamala, mutta nähtäväksi jää, tottuvatko silmäni siihen(kin)…

maaritse_ompelublogi_trikoinen_arraytop_pussihihat

Toisen ompelin elastaanitrikoosta samalla koolla kuin joustamattoman. Se ei kuitenkaan onnistunut niin hyvin ja taitaa vaatia vielä tuunaamista, vaikka kaavassa keskivahva joustava trikoo oli yksi suositeltu kangasvaihtoehto. Trikoisesta tehty on kuitenkin vähän sellainen Michelin-ukkomainen. Ehkä trikooni oli sittenkin liian paksua.

maaritse_elastaanitrikoosta_arraytop_by_papercutpatterns

maaritse_arraytop_papercutpatterns

Yllätyin myös siitä, että trikoinen tuntuu pienemmältä kuin viskoosista tehty. Yleensähän joustavasta materiaalista tehtynä tulisi valita pienempi koko, mutta nyt kankaan jäykkyys ikään kuin syö pituutta niin miehustan kuin hihojen osalta. Pinkki vaikuttaa siis liian lyhyeltä, että taidan ommella siihen vyötärökaitaleen. Hihatkin ovat niin justiin, että niitä voisi jatkaa pitkillä ja kapeilla hiharesoreilla.

maaritse_ompelublogi_naistenvaatteet

Vaikka toista saatan joutua vielä tuunaamaan, olivat nämä viime vuoden viimeiset ompelukset kuitenkin helppoja toteuttaa: kaavassa on hyvä mittataulukko oikean koon valintaan sekä selkeät ohjeet. Lyhensin ainoastaan kapearanteisena hihansuiden kuminauhojen pituutta parilla sentillä. Myös joustamattomasta kankaasta ompelu oli mukavaa vaihtelua, ja kun kaikkiin koneisiin on neulat sen mukaisesti vaihdettu, taidan jatkaa (laiskana) sillä samalla linjalla.

maaritse_array_top

Onko sinulla joku trendi, jokin vaatekappale, joka aluksi veti silmät kieroon ja aiheutti kutinaa? 😀

Oliverit

Omissa luottokaavoissa on mukava pysytellä, kun tietää, mitä saa. Mutta vaatekaappini alkaa toistamaan itseään, ja mielikin kaipaa jo jotain uutta haastetta, joten kokeilin uutta puserokaavaa, Seamworkin Oliveria.

maaritse_kolme_oliver_puseroa

Niitä syntyi kolme kappaletta, joista ensimmäinen, harmaa, oli vain testausta varten, koska Oliver vaikutti hyvin lyhyeltä mallilta. Halusin kuitenkin kokeilla, miltä se näyttää kaavan mukaisella mitalla. Harmaa joustocollege oli hyvä testausta varten, koska olin sen ostanut edullisesti värivirheellisenä: kuvasta eri erotu, mutta siinä on valkoisia viivoja vähän siellä sun täällä. Jatkossa tähän paitaan voin sitten kokeilla kaikenmaailman kirjontavillityksiäni eli se jatkaa elämäänsä parrasvalojen tuolla puolen koti- ja testipaitana. Ehkä siitä voisi tuunata jopa ruman joulupaidan…

maaritse_pilkullinen_oliver_paita

Vaikka harmaa tuntui kovin lyhyeltä, tein toisen samanlaisen valkopilkkkuisesta trikoosta. En siis muuttanut mitään, vaan myös tässä on kaavan mukainen pituus. Lyhyen mitan halusin pitää sillä, että tarkoitusenani on ommella korkea vyötäröinen Pulmu-hame tämän kaveriksi, kunhan ehdin.

maaritse_seamwork_oliver_mustavalkopilkullinen

Olin kovin tyytyväinen ompelujälkeeni, sillä tämä onnistui hyvin siististi kaikin puolin. Mutta. On tämä lyhyt. Että saa nyt nähdä, miten ja minkä kanssa tätä käytän, kun vatsa vilkkuu kädet ylös nostaessa korkeavyötäröisistä housuista huolimatta.

maaritse_lyhyt_helmainen_oliver

Kolmannen tein piteämpänä ja korostin hihoja tekemällä niiden alaosan second skinistä eli joustavasta keinonahasta. Kahdessa edellisessä hihojen malli ei tule niin hyvin esille, vaikka sama rakenne ja sauma niissä on.

maaritse_pikku_palasta_oliver_paita

Hihojen ansiosta tämän tunikan sain aikaiseksi melko pienestä joustocollegepalasta, koska Hellinen Ponilettiä voi leikata kumpaankin suuntaan. Siksi tunikaan riitti noin 1,2 m palanen, kun leikkasin miehustat hulpion mukaisesti ja hihat sitä vastaan.

maaritse_oliver_paita_poniletti_joustocollegesta

Second skinin puolestaan leikkasin käyttämättä jääneistä, aikaisemmin ompelimistani, leggingseistä. Koska second skin on melko ohutta, vuoritin hihan alaosat mustalla joustocollegen jämäpaloilla. Ne tuntuvat ihoa vastenkin mukavammalta.  

maaritse_oliver_paidan_lyhtyhiha_second_skin_kankaasta

Oliverin venepääntie huoliteltiin alavaralla. Sitä en ollut aikohin tehnytkään enkä muistaakseni tämän mallisena koskaan. Vaikea se ei kuitenkaan ollut, kun silitin alavaraan joustavan tukikankaan sekä silitin joka vaiheessa huolella.

maaritse_poniletti_oliver

Tähän kaavaan voi vielä muokata korkean kauluksen tai venyttää mekkomittaan eikä tämä tunikakaan huono vaihtoehto ole. Nuo hihat varsinkin ovat kivat, mitkä ohjeessa oli nimetty englanniksi latern sleeve, mikä sanasta sanaa käännettynä tarkoittaisi lyhtyhihaa. Mutta sellaista sanaa ei taida suomeksi olla olemassakaan eikä pussihihakaan oikein niitä nyt kuvaa. Tiedätkö sinä, mikä tuo termi suomeksi voisi olla?

maaritse_seamwork_oliver_pattern_hacking

Pitkähihainen Soldotna

maaritse_soldotnan_kirjoneulotut_hihat

Jo ensimmäistä Soldotnaa neuloessa syntyi ajatus toisesta, mutta pitkähihaisesta.

maaritse_soldotnacrop_with_long_sleeves

Lisäksi jätin alun kuvioita pois ja lisäsin aloitussilmukoita, jotta pääntie olisi väljempi ja alle mahtuisi mekko paremmin.

maaritse_kirjoneule_soldotna_crop

Jätin pois myös kaarrokkeen jälkeiset vartalo-osan kuviot, koska tykkäsin, että se näytti paremmalta yksivärisenä, ilman pilkkuja. Siitä johtuen varaamani musta lanka alkoi uhkaavasti loppumaan, niin keksin neuloa hihoihin kaarokkeen kuvion. Tein myös ohjeesta poiketen kaikki resorit kiertäen yksi oikein ja yksi nurin, koska minusta se on siistein resorin tekotapa.

maaritse_taskullinen_babydoll_mekko_trikoosta

Kuvion istutin hihaan niin, että mittasin oman kuvitteellisen hihan pituuden ja vähensin siitä neulomani kaarokkeen eli kuvioiden korkeuden. Lisäksi kuvioiden silmukkamäärä piti sovittaa hihan silmukkamäärään. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että koon kolme hihaan piti lisätä yksi silmukka, jotta sain kuviot menemään tasan. Puolestaan neuloessa kuvioneulekaaviota alaspäin kavensin kaksi silmukkaa niillä kerroksilla, joilla oikeasti olisi pitänyt tehdä lisäyksiä.

maaritse_soldotnacropsweater_90babydolldress

Näillä eväillä syntyi siis tämä Caitlin Hunterin Soldotna Crop (ohje saatavissa Ravelrystä, klik). Lankana minulla oli, kuten aikaisemmassani, Hjertegarnin Merino Cotton, missä on puolet merinovillaa ja toinen puoli puuvillaa. Neule on neulottu koossa kolme. Langan kulutus vastasi ohjetta, mutta hihoihin meni vartalo-osan lisäksi vielä noin 150 grammaa: mustaa lähes 100g, farkunsinistä 36g ja harmaata 17g. Käytin 3,5 ja 3 mm puikkoja.

maaritse_ompelublogi_neulontablogi_naisten_vaatteet

Neuleen alle ompelin sinisestä trikoosta babydoll-mallisen mekon I Love the 90´s Dress -kaavalla. Mekko on niin erilainen vaate, mihin olen tottunut, että tätä joutuu hetken miettimään: aika kivalta se näyttää ja sopii mekon alle, mutta leveä helma tuo mieleeni vahvasti äitiysmekot, mikä ei minua miellytä. Tämä ysärimalli vaatii siis totuttelua. Luultavasti kokeilen tehdä vielä toisen viskoositrikoosta, mikä laskeutuu raskaammin, joten palaan tähän kaavaan tarkemmin vielä tuonnempana.

maaritse_trikoinen_babydoll_mekko_90_dress

Neule on kuitenkin niin onnistunut, että vielä mielessä kytee ajatus kolmannesta, pitkällä helmalla tosin. Vai pitäisikö pysytellä kohtuuden rajoissa? 😀

maaritse_neuleblogi_neulominen_kirjoneule

Yksiväristen haasteet

Vuoden alussa päätin ommella enemmän yksivärisiä, koska huomasin herkästi sortuvani toinen toistaan ihanampiin kuoseihin. Ne menettivät kuitenkin melko nopeasti viehätyksensä eivätkä useinkaan sopineet toinen toisiinsa, joten jatkossa halusin enemmän yksivärisiä. Ajattelin myös ottavani paremmin huomioon minulle sopivat talvityypin värit.

maaritse_naisten_vaatteita_ompelemalla

Mutta voi pyhä yksinkertaisuus! Kuoseista siirtyminen yksivärisiin ei ollutkaan niin helppoa. Ensinnäkin ne tuntuvat usein niin valjuilta, että herksti tekee mieli lisätä niihin jotain, sotkea se yksivärisyys ja yksinkertaisuus.

maaritse_yhteensopivat_itse_tehdyt_vaatteet

Tähänkin siniseen Birdy-tunikaan meinasin kirjoa hopeanharmaita kimalaisia olkapäille, mutta maltoin mieleni ja annoin olla, jotta yhdisteltävyys säilyisi paremmin. Tosin eivät ne tuolta Namedin Esme-neuletakin alta näkyisikään, minkä alle tunika on tarkoitettu.

maaritse_itse_ommeltu_tunika

Tämä on kolmas Birdy-tunika: kaksi ensimmäistä tein joustocollegesta ja tämä on trikoota. Jämäkämpi joustocollege toimii tässä tunikassa mielestäni paremmin kuin notkampi trikoo, koska nyt lepakkohihainen tunika ei oikein pysy mallissaan vaan valuu timanttimekon lailla lantiolle. Luulen, että tämäkään ei tulisi esille niin kuviollisesta trikoosta tehtynä, mutta yksivärisyys korostaa tunikan väljyyttä.

maaritse_ompelublogi_naisten_vaatteet

Siinä missä kuviot saattavat harhauttaa silmää ja peittää vaateen epäedullisia kohtia, peittävät ne myös huonoja tikkejä. Yksivärisissä vaatteissa viimeistelyt (kuten myös lika ja rypyt) näkyvät minusta siis selvemmin kuin kuosillisissa, joten ne pitää tehdä huolellisemmin.

maaritse_merinovillainen_neuletakki

Periksi en aio kuitenkaan antaa: jos tämä onkin vain tottumuskysymys, niin silloinhan vain pitää pitää enemmän ei-kuosillisia vaatteita sekä opetella näkemään, millaisiin malleihen ne sopivat parhaiten. Ja onhan tämäkin sininen hyvin kaunis sininen. Se on Kangaskapinan trikoota värissä Sargasso Sea, mikä yllätyksekseni sopi täydellisesti Mereenin merinoon, mistä olin aikaisemmin ommellut Esme-neuletakin. Tiesin tuon sinisen sopivan myös minulle, koska tilasin sen Kangaskapinalta aikaisemmin ostamani vuodenaika-värikartan mukaan.

maaritse_usva_leggingsit_trikoosta

Eikä käy kieltäminen, etteikö tunika sopisi vähän tämän ja tuon kanssa. Esimerkiksi runsaita kuosivarastojani tuhosin ompelemalla myös kolmet leggingsit eri tunikoille kaveriksi (talvipakkasia odottamaan, koska toimivat hyvin arjessani niin sisällä kun ulos lähtiessä toppahousujen alla), joista ainakin Nappinjan Ruudut ja Vimman Mystical Flowers -kuosit sopivat sen kanssa. Kokeilin myös neuleen vaihtamista, niin halutessani voin Esmen vaihtaa paksumpaan Ruusutarhurit-neuletakkiin eli yhdisteltävyydessä jokseenkin onnistuin.

maaritse_birdy_tunika_esme_cardigan_usva_leggingsit

Kumpia sinä ompelet ja/tai pidät mielummin – kuosikankaita vai yksivärisiä vai osaatko sekoitella niitä taitavasti keskenään?

maaritse_birdy_tunika_esme_cardigan