Annu

Heipä hei, pitkästä aikaa! Elokuu vierähti töihin paluun ja sairastelujen merkeissä. Jotain pientä kässäilyviritystä on toki ollut kulissien takana koko ajan meneillään, mutta kiire ja kipeänä oleminen vaikuttaa vieneen kässäilyjumalten suosion jonnekin muualle: ei ole onnistunut ompelut eikä oikein neulomisetkaan. Siksi jumittaa vähän kaikella tapaa, ja tämä Ommelkuplan Annu-kaavalla tehty tunikakin (vai lieneekö mekko näin lyhyelle) on jäänyt kuvaamatta.

Tämän epäsymmetrisen helman omaavan Annun tein jo elokuun alussa. Se suositellaan tehtäväksi joustocollegesta, mutta minulla tässä on Dream Circuksen magentan värinen Serenity-trikoo. Se toimi ihan hyvin tässä mallissa, koska on napakkaa ja laskeutuu hyvin.

Annussa on useampi helmavaihtoehto. Itse valitsin edestä lyhyemmän ja taakse pitenevän vaihtoehdon, koska ihastuin siihen aikaisempien Kyyhky-mekkojen myötä.

Itseasiassa Annu on lähes identtinen Nupun Kyyhky-kaavan kanssa. Kyyhkystä se eroaa raglanhihoillaan ja takasaumallaan sekä pituudeltaan se on hieman lyhyempi. Myös pääntie on pyöreämpi, jota ei huolitella Kyyhkyn tavoin alavaralla.

Yleisilmeeltään a-malliset taskumekot Annu ja Kyyhky ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Jopa väljyys on mekoissa sama. Onko minulla nyt siis kaksi eri kaavaa, joilla saan aikaiseksi saman mekon? Oliko Annu-kaava turhaostos?

Itse en ajattele niin. Kyyhkyä voin käyttää silloin, kun haluan takakappaleen kuvioiden jatkuvan yhtenäisenä tai haluan hieman juhlavamman mekon, minkä pääntie on huoliteltu alavaralla. Annu on puolestaan raglaneiden vuoksi yläosastaan suoraan ilman muokkauksia minulle istuvampi kuin Kyyhky, mikä tekee luonnollisesti Annusta mukavamman päällä. Se on arjessa tärkeää.

Tämä Annu on tehty siis suoraan ilman muokkauksia hihoja ja pääntien resoreiden pois jättämistä lukuun ottamatta. Pääntien siis huolittelin samalla trikoolla 0,8 kertoimella ja hihat olivat hyvät sellaisinaan.

Ehkä nämä samantyyliset mekot nyt riittää, kun niitä näin vahingon kautta syntyi kolme. Annu-kaava sisältää kuitenkin lyhyemmän puseroversiokin, mitä taidan kokeilla, koska raglanit on vaan niin mun juttu. 🙂

T-paitoja

Hah. Kesäkuun alussa ompelin muutaman t-paidan valmiiksi syksyn töihin paluuta ajatellen. Olen niitä säästellyt kaapissa, mutta näyttää kovasti siltä, että teepparikelit menivät jo. Voihan sää vielä toki lämmetäkin, tai sitten ei. Mutta onneksi se on varmaa, että kesä on ensi vuonnakin.

Lyhyt t-paita on PuuhakasPajan Eerika-laatikkopaita, mutta siinä on Ellen-paitulin hihat. 🙂 Trikoo on Dream Circuksen Black Lives Matter.

Tämä on puolestaan ihan PuuhakasPajan Elleniä kokonaan. 🙂 Myös tämä trikoo on Dream Circuksen, 2021 – Year of Friendship.

Muistin kerrankin lisätä ompelumerkin ja sain sen jopa ommeltua suoraan. Mutta etukappaleen epähuomioissa leikkasin väärinpäin. 😀 Vaikuttaa siltä, että aina sählään jotain pienempää tai suurempaa, mutta onneksi sitä ei niin tästä(kään) kuosista huomaa.

Tämän t-paidan olen ommellut tässä ihan vasta ikään ompelukerhoni kesäbingon merkeissä. Kuosi on varmaan ruminta, mitä ikinä olen ommellut. 😀 Mutta en voinut vastustaa sitä, kun se on Missä Vallu -trikoota. Vallu-kirjat ovat opettajan työssä ihan korvaamaton apua niinä päivinä, kun motivaatio työntekoon on hukassa ja saattaa jopa vähän kiukuttaa.

Vallu-kirjat ovat hyvin sekavia aukeamia, mistä kyseinen herra pitäisi aina löytää. Se tässä kankaassa vähän ihmetyttikin, kun se on niin selkeä ja kirjat ovat kaikkea muuta. Siksi sekoitin kuosia itse ompelemalla Misusun The Shift Teen, mikä olisi erinomainen kaava myös tilkkujen tuhoamiseen: niin etu- kuin takakappale hihoineen koostuu neljästä eri palasta. Moniulotteisuutta kaavaan lisää vielä se, että sivusaumat ovat ikään kuin keskellä paitaa päätyen helmahalkioihin.

Tämä oli tällainen testiversio, mikä kaikessa rumuudessaan menee kyllä jonkin neuletakin alla töissä. Pääntien resorikin on aivan liian valkoinen. Seuraavissa tuunaan hieman olkapäille lisää tilaa, sillä olkasaumat kaartuvat hieman liian jyrkästi alaspäin minun suorille olkapäille. Mutta puseron idea on hauska ja tässäkin kaavassa on monta eri mahdollisuutta helman ja hihojen suhteen, joten enköhän vielä muutaman tee lisää. 🙂

Kiuru-mekko

Tämä hihaton, taskullinen ja vesipääntiellä varustettu mekko on Nupun Kiuru ja trikoo on Accidental Ideasin Matters of the Dark. Mekon taustalla on tähän astisen elämäni erikoisin tarina.

Trikoon sain alkukesästä muun kangastilaukseni yhteydessä ns. nopean tilaajan etuna. Siihen liittyi haaste suunnitella viidelle valmiiksi nimetylle tai jollekin itse valitsemalle tiedehenkilölle annetusta 1,5 metristä jotain. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minun keksinkertaisella ja jähmeällä ajatuksen juoksullani keksitä mitään neroa ja nokkelaa yhdellekään tieteilijälle. Olinkin antamassa asian olla, mutta myöhemmin automatkan aikana, kun ajatuksilla oli aikaa vaeltaa rauhassa sinne sun tänne, keksin punaisen langan, kuinka ommella vaate ihmiselle, jota en oikein tiedä edes työsaavutuksiltaan.

Päätin lähestyä asiaa juurikin oman osaamiseni eli keskikertaisuuden kautta: yleensähän valmiskaavat valmistetaan keskiarvojen mukaan. Satuin myös muistamaan, että keskiverto suomalaisnainen on 164 cm pitkä ja 70,4 kg painava. Lisäksi suomalaisten naisten keski-ikä on noin 44,5 vuotta. Nämä faktat ovat jääneet mieleeni sen vuoksi, että ne kaikki sopivat melko hyvin minuun itseeni. 🙂

Näistä kriteereistä minulle ei ollut haasteessa käytettävissä kuitenkaan mitään muuta kuin ikä ja sukupuoli, joten valintani kohdistui annetuista vaihtoehdoista avaruusfyysikko ja filosofian tohtori Minna Palmrothiin. Mekon mallin puolestaan valitsin sillä periaatteella, että tyypillisesti suomalaiset naiset pitävät vaatteista, mitkä ovat käytännöllisiä ja mukavia. Sellainen on tämä Kiuru-mekko, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan pääntiensä ansiosta. Lisäksi hihattoman version oletettu kangasmenekki oli 1,5 metriä. Kiuru oli luonnollinen valinta myös siksi, että Accidental Ideas -konseptin taustalla häärivät samat ihmiset kuin Nupun: nämä geometriset kuosit eivät sovi Nuppu-brändin alle, joten niitä myydään aina silloin sun tällöin erikseen omassa verkkokaupassaan.

Myös kuosi vahvisti henkilövalintaani, sillä arvostettu Minna Palmroth toimii Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professorina. Näin puolestaan Accidental Ideas on kuvannut tätä kuosiaan Instagram-tilillään:

Matters of the dark.

Dark matter is a form of unseen matter thought to cover about 85 % of all matter in the Universe. It fills all expanding voids and keeps galaxies bound together – calculation show that star systems would actually fly apart if not for dark matter. It is like the love of the Universe, making the hearts of all stars and their companions beat in the same rhythm. For us humans, matters of the heart often dictate our doings, but it’s matters of the dark that really make a difference.

Valitsin siis mekon koon minun keskivertomittojen mukaan, joiden avulla sain aikaiseksi melko istuvan mekon. Seuraavissa mekoissa – kuten aikaisemmassa Nupun Kyyhky-mekossa – olkasaumoja saan kuitenkin siirtää eteenpäin, sillä ne jäävät minulla melko taakse. Myös sivusaumoja voisi hieman kaventaa lantiolta helmaa kohden: kolmannessa kuvassa näkyy, kuinka sauman linja ei jatku sulavasti helmaan saakka. Ei se ole hirvittävän huono tuollaisenaankaan, mutta mekon silhuetista tulisi parempi, jos helmaa kaventaisi hieman tulppaaninmalliin. Aloitteleville ompelijoille tiedoksi myös, että mekko oli nopea ja helppo ommella (huomasin myöhemmin, että Nupulta löytyy YouTubesta myös ohjevideo Kiurun ompeluun).

Vastasin haasteeseen siis kylmän viileästi tilastojen avulla, koska ne sattuivat nyt vaan olemaan minun puolellani. 😀 Eli sellainen accidental idea of mine. Kiitos haasteen heittäjille: tämä oli virkistävän erilainen, vaikka aluksi kylmä hiki nousikin otsalle! 😉 Mutta kuten Anna Taipale mainitsee Nuppunen 1 -kirjassa, että itse matka on tärkeämpi kuin lopputulos, niin näin taisi tämän prosessin aikana käydä, kun uskalsin ja yritin heittäytyä kaikessa keskinkertaisuudessani. ♥

Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.