Maikki-mekko

Harvinainen tilanne, että huomenna vaihtuu jo maaliskuu, enkä ole ommellut tälle vuodelle vielä mitään. Nämä Maikki-mekot ovat siis viime vuotisia, mutta jääneet kaappiin odottamaan keväisempiä kelejä.

Yhden tein hyvin hillotusta Dream Circuksen Kuutar-trikoosta, mikä taisi olla muutaman vuoden takaisen Kankaiden Yö -ostos.

Tykkään, että mustavalkoinen kuosi sopii hyvin tähän mekkomalliin ja tämä onkin lempparini näistä kolmesta. Ainakin tällä hetkellä. 🙂

Maikki-mekon kaavan ostin Ommelkuplalta (yritin etsiä linkkiä kaavan tähän kohtaan, mutta en jostain syystä enää löytänyt heidän sivuilta kokoa mekkoa). Tykkäsin tästä mallista, että se on rento ja frillat maltilliset, joten mekko ei ole niin överi hulmuhelma, mitä monet muut kaavat ovat. Eli tämä päällä ei ole sellainen olo, että olisi kääriytynyt kokonaiseen kangaspakkaan eikä portaissa juostessa mekon helma tule kaksi metriä perässä (mikä tosin välillä tuntuu ihan kuninkaallista, kun kuin viitta päällä hulmuten kuljen sekä helman liike lumoaa ihastuksesta osan oppilaista, joten ei runsaat helmat aina huono ole ). 😀

Parhaiten Maikki toimii kevyistä trikoista tehtynä. Testiversion ompelikin Vimman kevyestä trikoosta, uudesta Mystical Flower -kuosista. Yksinkertainen mekkomalli toimiikin hyvin runsaan kuvion kanssa.

Jos totta puhutaan tämä on minun makuuni hieman liian räiskyvä ja vielä niin kovin oranssi, mikä on inhokkivärini eikä sovi minulle mitenkään. Toisin sanoen hutiostos (palaan tähän vielä toisessa postauksessa). Siksi tein siitä lyhythihaisen kesämekon, sillä ruskettuneena se menee minulla paremmin kuin nyt kalman kalpeana. Farkkutakin kaverina varmasti ihan ok mekko. Toki sitä voisi pitää jo esimerkiksi violetin värisen No Frills –neuletakin tai mustan No Frills –neuleen kanssa. Ehkä.

Kolmas Maikkini on musta, minkä tein Kangaskapinan trikoosta, joka on neliöpainoltaan 220 grammaa. Kyseinen trikoo on äärimäisen hyvää, mutta tähän mekkoon hieman liian jäykkää. Kaksi ensimmäistä laskeutuivat sievemmin, vaikka Kuutar-trikoossa taisi olla saman verran painoa. Tai sitten se on vain tämä totinen musta, mikä ei sovi niin hyvin tähän leikkisän herkkään malliin ja vaikutelma oli, niin kuin jo totesinkin, liian totinen ja raskas. Perjantaina piristin mekon ilmettä Kalevalan päivän kunniaksi yhdellä Kalevalan korulla ja huivilla, mikä sopi pronssisen korun kanssa: yhdistelmä ei näin ollut mitenkään hilpeä 😉 , mutta menetteli.

Vaikka en ole ommellut, neulottua on tullut sitäkin enemmän ja bingoruutuni ovat täyttyneet melko hyvällä tahdilla. Olen myös neulonut sen ulkopuolelta, esimerkiksi innostuin nyt tekemään ensimmäistä islantilaisneuletta, vaikka sitäkin hypetystä viimeiseen asti vastustelin. 😀 Seuraavat postaukseni ovat oletettavasti siis villaisia, mutta vihkooni olen kyllä hahmotellut tämän vuoden ompelutavoitteitani. Toiveissani on, että hiihtolomalla voisin jo niihin palata, että siihen mennessä olisi ommeltuna jotain uutta päälle pantavaa. Piristystä kaipaisin.


Ompeluvinkit:

  • Pääntien huolitteluun (ylin kuva) siisti vinkki löytyy HommaHuone-blogista täältä, klik.
  • Kokeilin frillojen rypytystä Kangaskorjaamo-blogin ohjeella käyttäen apuna puuvillalankaa kahden poimitusompeleen sijaan. Superhelppo tekniikka, mutta joustavan kankaan rypyttämisessä itselle tuttu ja vanha tapa tuntui luontevammalta. Esimerkiksi puuvillalanka ei mielestäni vähentänyt työvaiheita, koska se piti purkkaa joustavasta saumasta pois ja sen kanssa – näin ensikertalaisena ainakin – meni aikaa yhtä kauan kuin kahden poimituslangan kanssa. Mutta sehän ei tarkoita, etteikö tekniikka toimisi sinulla, joten käy tutustumassa täällä näin, klik. Minäkin aion vielä kokeilla tätä kikkaa joustamattoman kankaan kanssa, osaisinko niitä ommellessa käyttää puuvillalankaa siksak-ompeleen kanssa sujuvammin ja nopeammin kahden poimitusompeleen sijaan.

Jämäpaloista alushousut

Alushousujen ompelu on hyvä tapa tuhota trikoojämiä, mutta minulle ne ovat melko työläitä ommella, kun en mistään pienestä nysväämisestä oikein pidä (tähän nyt voisi joku viisastella, ettei alushousuni pieniltä näytä 😉 😀 ). Nysväämisen tuskaa ohitan niin, että teen näitä sarjana pitkin vuotta: kun innostus iskee, kaapista löytyy useammat puolivalmiit, joista tehdä taas yhdet tai kahdet saumat eteenpäin. Näin ei mene hermot ja yhtäkkiä niitä on valmiina useammat.

Pikkarikaavani on Make Bran Retro-malli, mikä käy lähes sellaisenaan: hieman suurensin, nostin etulahkeen kaarta ylemmäs, mutta muita muutoksia ei ole tarvinnut tehdä. Tähän mallin päädyin aikoinaan, kun haaveilin tekeväni joskus bikinit itse: tämä olisi mielestäni hyvä alaosan kaava.

Näissä postauksessa oleviin pikkarehin ompelin ensimmäistä kertaa kuminauhaksi tuollaista sydämenmallista pitsinauhaa, mikä oli melko helppoa kiinnittää. Tämän toimivuudesta minulla ei kuitenkaan ole vielä tietoa, sillä sen nyt vain ompelin pois kaapeista kuleksimasta.

Aikaisempiin olen ommellut sellaista kuminauhaa, missä on taitos, minkä väliin trikoo jää piiloon. Sen ompelu ei tapahdu ihan niin sukkelaan kuin tämän, mutta lopputulos on siistimpi, kun kangas jää kuminauhan väliin. Käyttökokemus taitekuminauhasta on myös hyvä.

Eli minun kuminauhakokemuseni ei ole suuren suuri, mutta onneksi Kangaskorjaamolla Johannalla on. 🙂 Hän jakaa tietämyksensä Alusvaatekuminauhat vertailussa -postauksessa, jonka löydät täältä, klik! Eli suuntaa sinne, jos alushousujen ompelu tai mainitsemani taitekuminauha kiinnostaa, sillä se on yksi Johannan postauksen vertailujen kohde.

Siisti solmupanta edestä ja takaa

Tänään siirrytään neulotusta pannasta ommeltuun solmupantaan.

Nämä ovat varmasti tulleet somesta tutuksi jo useammalle viime vuoden aikana.

Kaikki eivät kuitenkaan tunnu tietävän Kangas Keitaan kehittelemää keinoa, kuinka näitä voi ommella niin, että pannan päät yhdistävä keskisauma jää piiloon kuin tuubihuivissa ikään. Yllä kuvassa on siis ns. perinteisellä tyylillä tehty, jossa otsaa vasten tuleva sauma on jäänyt näkyviin. Itselläni tämäkin tapa toimii, mutta ilmeisti joillakin keskisauma saattaa ikävästi panta päässä livahtaa näkyville. Alla on taas kuva solmupannasta, missä keskisauma on puolestaan ommmeltu piiloon pannan sisälle. Näin ruma sauma on varmasti piilossa katseilta.

Minun kuvani ei tuo esille kovinkaan hyvin sauman piiloon jäämistä (olisi pitänyt käyttää jalustaa, jotta molemmat kädet olisivat olleet käytössä), mutta käyhän vilkasemassa Kangas Keitaan Solmupanta-ohje YouTubesta. 🙂

Pantojen lisäksi tein kesällä itselleni samaan settiin sopivan trikoopipon. Käytin hyväksi havaitsemaani Kangaskapinan Trikoopipo-kaavaa.

Näiden, kuten huomisen luukun sisällön, piti sopia syksyiseen anorakkiini, mutta se jäi ompelematta: syksyllä tuli hirmuinen ompelujumi, mikään ei sujunut, niin jätin sen odottamaan parempia aikoja. Se on kyllä leikattu valmiiksi, mutta keskittymistä ja rohkeutta pitää vielä kerätä…

Rusettiina-tonttulakki

Viime vuonna tarvin tonttulakin lyhyellä varoitusajalla eikä minulla tietenkään ollut mitään punaista eikä mitään muutakaan jouluista kangasta jemmoissa. Jouluisen värin suhteen jouduin siis tekemään myönnytyksen, vaikka lakin olin päättänyt tehdä. Niin, siitä se ajatus sitten silloin lähti: miksipä ei tehdä tonttulakkia omasta lempiväristä, kun itse sen kuitenkin tekee. 🙂

Mustahan siitä tietenkin tuli.

Kaavaksi ostin Ainoalta Rusettiina-rusettitonttulakkikaavan. Tykkään, että siinä oleva rusetti antaa lakille sopivan ripauksen jouluista leikkisyyttä.

Mustan lakin kruunaa vielä Uunimiehen ostama sydämen mallinen kulkunen, kun itse en tuolloin kauppaan ehtinyt. ♥