Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.

Juhannustanssit

Kolmen metrinen palasta Nupun Juhannustanssit-trikoota ompelin itselleni Ommelkuplan Maikki-kaavalla mekon. Näitä olen jo tehnyt aikaisemmin monen monta, mutta en tässä mitassa eli tällä kertaa lyhensin kahdeksan senttiä korkeimmasta helmaosasta. Lisäksi pyöristin selkäosaa niin, että keskeltä leikkasin sivusaumoja kohden ikään kuin kiilapalan pois. Kiila oli takaa keskeltä noin kahden sentin korkuinen, mutta sivuista kapeni samalle tasolle etuosan sivusauman kanssa. Tällä tempulla sain helman kokonaisuudessaan tasaisemmaksi, koska rinnat lyhentävät edestä mittaa.

Raskas povi verottaakin mekon mitasta sen verran, että vyötärösauma tulee minulla heti rintojen alapuolelle. Useammalla olen nähnyt sen tulevan alemmaksi, joten ota huomioon omat mittasuhteesi ja haluamasi yläosan pituus, jos tämän mekon mielit. Mekko on kuitenkin helppo ommella ja mahdolliset muutoksetkin esimerkiksi pituuksien suhteen helppo tehdä. Instagramista löytyy muuten Ommelkuplan hyvä vinkkivideo monipuolisen Maikki-kaavan käytöstä ja koon valinnasta täältä, klik.

Trikoosta riitti myös Uunimiehen t-paitaan. Onkin kulunut jo kaksi vuotta, kun hänelle ensimmäisen kerran yritin t-paitaa ommella. Kaavana tuolloin oli kaava Joka tyypin parhaat kaavat -kirjasta, mikä oli pääntietä lukuun ottamatta hyvä. Niin näinkin nopeasti sain kaavamuutokset tehtyä. 😉 Saapas nähdä meneekö pari vuotta siihen, että saan hihan koukkua vielä hieman muokattua, koska aika oli kullannut muistot eikä se kaava sitten niin hyvin päälle istunutkaan.

Harmikseni olin myös leikannut niin oman mekkooni kuin miehen paitaan kuosin väärinpäin: en katsonut kuvioita tarkemmin, vaan asettelin kaavat niin kuin ruusut omissa mielikuvissani painavina hieman nököttävät alaspäin. Huomasin vasta leikattuani, että ruusujen joukossa oli pieniä kahviastioita, jotka nyt ovat sitten nurin kurin. Onneksi ne ovat niin pieniä ja kuosi niin epäsymmetrinen, että ei ne niin sieltä silmiin pomppaa. Mutta tulipa taas kokemusta! 😀 Ehkä muistan taas olla jatkossa tarkempi.

Lopuista jämistä tein mekkoon sopivat MakeBran Boy Shorts, mitkä on leikattu niin langan suuntaisesti kuin langansuunnan vastaisesti sekä kuosi nurin ja oikein päin. Eli sikin sokin, kunhan sain kaikki tarvittavat palat, joita onkin enemmän muotoiltujen reisiosien vuoksi. Niiden vuoksi housut näyttävät myös tasona hieman kummalliselta, mutta istuvat päälle kuin tauti! Näiden idea on siis muun muassa estää reisien hankautumista yhteen. Inspiraation näiden ompeluun sain Virtuaali-Ommelista, missä MakeBra piti työpajan. Näiden ompelemiseen ohjevideo löytyy heidän FaceBook-sivuilta, klik.

Virtuaali-Ommellissa katsoin myös yhden Nupun liven, jossa esiteltiin heidän eri kangasmateriaaleja. Tuo hyödyllinen tietoisku on puolestaan katsottavissa täältä, klik, jos kaipaat esimerkiksi juhannuksena viihdykettä. Itselle jäi erityisesti mieleen trikoiden linkousnopeussuositus, jotta kangas pysyy parempana pitempään sekä heidän kierrätyspolyesteristä tehdyt uv-suojatut urheilutrikoot. Aikaisemmin en ollut niitä oikein noteerannut, mutta seuraavan kerran, kun lycran tarve tulee, niin taidan suunnata heille.

Ihanaa keskikesän juhlaa!

Kamoonmekko

Heipä hei! Näin pitkää suunnittelematonta taukoa ei blogissani ole ollut koskaan. Uusille lukijoillekin tiedoksi, että tämä on harvinaista. Mitään draamaa taukoon ei liity, vaan ihan vain loppukevään arkinen kiire ja väsymys. Mutta nyt blogitahtini taitaa kiihtyä entiseensä, ainakin postaus per viikko, kun lomani on alkanut. Postausaiheita onkin kertynyt, sillä pelkästään jo viime viikolla ompelin reilut kymmenen metriä ja myös muutama muukin aikaisempi ompelus on jäänyt kuvaamatta.

Kuten esimerkiksi tämä Ommellisen Kamoonmekko-kaavalla ommeltu joustocollegemekko. Kangas on Hellinin Sisarukset.

Mekkokaavan olen ostanut jo kevättalvella, kun Ommelliselle tuli kaavoja myyntiin. Uusien kaavojen testaamiseen minulla menee yleensäkin aika kauan, koska mahdollinen pettymyksen tunne kaavan epäsopivuudesta ja viilaamisen tarpeesta hidastaa aina aloittamista. Tämän kaavan suhteen aloittamista vaikeutti vielä se, että kyseessä ei ollut mikä tahansa kaava-arkki, vaan täysin valmis kaava leikattavaksi ja silitettäväksi leikkuuta varten kankaalle.

Minkä koon siis valita, että se menisi oikein enkä tuhoaisi kaava-arkkia. Lopulta jätin arvailut sikseen, mittasin rinnanympäryksen kaavalta, ja piirsin sen mukaisen kaavan. En siis raaskinut leikata kiinni silitettävää kaava-arkkia.

Hyvä niin, sillä tästä tuli hieman liian reilu. Pidettävä toki, mutta tämä ei istu yläosasta niin hyvin kuin mallin pitäisi. Mitään muokkauksia en siis tehnyt kaavaan, jätin vain pois hihoihin kuuluvat peukalonreiät.

Viime viikolla piirsin testattavaksi yhden koon pienemmän, niin nyt tuli hyvä, ellei jopa ihan jo täydellinen. 🙂 Hihavaihtoehdoista valitsin tällä kertaa kesäisemmän version. Lyhensin myös helmaa kymmenisen senttiä.

Tänään ei vaan ollut sellainen päivä, että olisin halunnut kovin sääriä vilautella, koska tuuli niin hirveän kylmästi ja kovasti. Jalassa minulla onkin uudet legginssit. Nekin olen ommellut Ommellisen sporttilegginssit -kaavalla. Testiversion tein kuitenkin Verson Puodin Paratiisin universumi -trikoosta. Sporttikaava taitaa kuitenkin olla tarkoitettu lycralle, niin postailen paremmin sitten, kun sellaiset teen. Näiden testiversioiden avulla testasin koon (jep, jälleen jäljensin kaavat, koska en uskaltanut leikata) niin leveyden kuin pituuden suhteen. Koon valitsin sen mukaan, minkä kokoinen oli musta mekkokin, vaikka vyötärökaitale näytti siinä samassa koossa kovin pieneltä. Mutta sopivat tuli, kaiken puolin. 🙂

Olen ostanut näitä Ommellisen kaavoja enemmänkin, koska ne vaikuttavat toimivalta arkivaatteilta, joissa on kuitenkin se jokin. Erityisesti kaavoissa on mahtavaa se ajatus, että ompelijalle on yritetty tehdä kaikki ne vaiheet, mitkä usein ovat tylsimpiä, kuten mm. kaavojen piirtäminen, kankaalle asettelu ja leikkaaminen, helpoksi. Kaavat on myös pakattu kauniisti ja käytännöllisesti. Lisäksi niiden mukana sähköpostiin saa myös ohjelinkin, missä neuvotaan vaatteen ompelu vaihe vaiheelta. Eli kaavan ostaessasi, saat kaupan päälle ompelukurssin. Äärimmäisen kätevää!

Peitetikkikone

Otti monta vuotta, kun ajattelin, että pärjään ihan pelkällä ompelukoneella. Reilu vuosi sitten hankin kuitenkin saumurin, mikä sai ihmettelemään moisia ajatuksia: nyt ajattelen, etten tulisi ilman saumuria toimeen.

kuva 1.

Nyt taisi käydä samoin peitetikkikoneen eli peittarin suhteen: olen ajatellut, että en tarvitse sellaista, koska minulla on aina ollut ompelukone, missä kaksoisneula toimii hyvin. Muutoinkin olen – ainakin ajatuksieni ja kangasvarastoni osalta 😉 – siirtynyt enemmän joustamattomien ompeluun. Mutta kaikesta tuosta huolimatta, yhtäkkiä otin ja ostin peittarin.

Testiajojeni eli muutaman t-paidan ompelun jälkeen voin sanoa, että se on aivan ihana! Miksi en ole tätä aikaisemmin hankkinut! Esimerkiksi on tosi mukava, kun ei tarvitse vaihdella ompelukoneeseen neuloja viimeistelyjä varten. Toisekseen peittari vaikuttaa melko helppokäyttöiseltä langoituksen suhteen sekä kulkee kevyesti kuin unelma. Olen useamman kerran joutunut tarkistamaan, menikö langat poikki tai lähtivätkö ne neulasta, kun se ompelee kuin tyhjää vain. Plussaa on myös hiljainen ääni.

Ostin Jukin MCS-1800 Kirei – peitetikkikoneen, jolla voi ommella erilevyisiä tikkauksia joko kahdella tai kolmella neulalla. Yllä olevassa kuvassa näkyy, kuinka huolittelin mustan t-paitani kolmella neulalla. Kuvanotto hetkellä olin tosin jo ottanut keskimmäisen neulan pois, koska toiseen paitaan kokeilin kahden tikin huolittelua kuin kaksoisneulalla konsanaan (alla oleva kuva).

T-paitojen kaavana käytin PuuhakasPajan Eerikaa. Aikaisemmin olen testannut kaavan pitempihihaisena.

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan, mikä on istuva kaikilta muilta osin, mutta tämä lyhyt hiha on omaan makuuni liian leveä. Näin leveä näyttää paremmalta käärittynä, missä kaikki printtikankaat puolestaan valkoisen pohjavärinsä vuoksi eivät ole niin edukseen.

Kangas on FabriKingin luomutrikoo Crystal lila. Olen sen joskus saanut Kunkkupussin ostaessani ja sitä oli juuri sopiva pala t-paitaa varten. Jopa niin hyvin, että pystyin kohdistamaan raidat kohdalleen (huom! kohdistin siis raidat, mutta en kuvioita).

kuva 2.
kuva 3.

Ainoat pienet muutokset, mitkä tein kaavaan olivat helman pidentäminen kuusi senttimetriä (sis. kolmen senttimetrin käännevaran) sekä pääntien pieni pyöristys ja syvennys. Muutoin tämä kaava on mielestäni oikein hyvä ja toimiva. Itseasiassa se voipi olla the t-paitakaava, kun noita hihoja vähän säädän.

Toki voisin vielä rintalaskoksen paikkaa tarkentaa, sillä se on vähän liian korkealla minulle. Mutta se näytä vaikuttavan puseron istuvuuteen eikä kuosikankaasta oikein erotukaan, niin saapa nähdä… Ehkä en siihen ryhdy, vaan surruuttelen huoletta näitä peittarin kanssa läjän lisää. 😄


Raitojen kohdistusvinkit:

  • Raidat on helpompi kohdistaa paidan sivusaumoissa, jos piirtää etu- ja takakappaleiden kaavat kokonaisina puolikkaiden sijaan. Eli kaavoja piirtäessä kaavapaperi kannattaa taitaa kaksin kerroin ja asettaa tuo taitos kaavan keskikohtaa osoittavalle pystysuoralle linjalle (keskietu- ja keskitakaviivoille). Näin kaavasta tulee kokonainen ja raitojen suoruutta on leikatessa helpompi tarkistaa sen sijaan, että kangas olisi taitteella.
  • Piirrän kaavoihin yleensä saumanvarat ja käänteet valmiiksi. Se helpottaa varsinkin raitojen kohdistamisessa, kun ne ovat varmuudella molemmissa kappaleissa samat .
  • Koska tässä paidassa on rintalaskos, muuttaa se hieman etukappaleen raidoitusta. Sen vuoksi kohdistin sivusaumojen raidat toisiinsa sopivaksi helmasta lähtien (kuva 1. helman käännevarat ja kuva 2. sivusauma), jotta muotolaskosten vaikutus ei niin näkyisi.
  • Hihojen raidat puolestaan kohdistin takakappaleen avulla niin, että niiden raidoituksista tuli samanlaiset takakappaleen kanssa kainalosaumasta alaspäin (kuva 3.)