Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Noiden muistojen innoittamana tein siis rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!

 

 

Huhtikuun mustat

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Huhtikuuni värini oli musta, ja sellaiseksi kuukausi kääntyikin, mutta ei kylläkään käsitöiden suhteen, koska niitä en saanut kahdelta flunssaltani tehdyksi. Ensimmäinen räkätauti tuli noin kuukausi sitten. Sen jälkeen, kun olin saanut arjen jokseenkin takaisin raiteilleen, tuli uusi tauti. Että nyt vappukin menee toipilaana.

MSNUG

Mustia töitä syntyi siis huhtikuussa vain kaksi, Kaisla-neule ja nuolihuppari. Moni suunniteltu haave näin ollen siirtyi tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi ensimmäisen laukun tekeminen.

nuolitakaa

Minä siis suunnittelen aina kuukauden alussa, mitä aion tehdä, koska kuulun niihin ihmisiin, joiden ”pitää hallita eikä hajota ollakseen luovia” eli, jos en aikatauluta, aseta jotakin tavoitetta tekemiselleni, aikani menee haaveillessa enkä saa mitään aikaiseksi.

Sairastelujen vuoksi suunnitelmani tuli kuitenkin unohtaa, ja menin eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikka käsityöt jäivät taka-alalle, osallistuin pitkästä aikaa Instagramissa Fat Mum Slim valokuvaushaasteeseen. Tosin osallistuin vain viimeiseen kahteen viikkoon eli lähdin mukaan siinä vaiheessa, kun rytmi käsitöiden tekemiseen oli lopullisesti menetetty. Nämä kuvat ovat tuon kahden viikon suosituimmat (loput ovat nähtävissä Instagramissa @maaritso).

IMG_20170424_055609_651

Huomenna alkava toukokuuni on mintun värinen. Toivon mukaan kuukauden vaihtuminen tuo mukanaan taas viikottaisen postausrytminikin! Mukavaa vappua kaikille!

Nuolihuppari

nuolitakaa

Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).

nuolihuppari

Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.

peukalonreikä

Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.

nuolisivusta

Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂

nyörinreikä

Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Maaliskuun vihreät

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään vuoden ajan kuukausittain jokin työ/töitä ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Maaliskuun värini oli vihreä, ja ehdin kuukauden aikana tehdä kuvissa olevat kaksi puseroa (tarkempiin postauksiin pääsee kuvan alta). En ehtinyt tehdä kaikkea vihreää, mitä suunnittelin, koska sain viime viikolla kamalan flunssan. Se vaikutti tekemisiini hitaasti, mutta varmasti, lopulta kaataen sohvapotilaaksi. Siksi Ruoska-Maurista aloitettu t-paita jäi kesken ja yksi vihreä t-paita kokonaan leikkaamatta.

mauri

Innostuin vihreästä väristä pitkästä aikaa. Erityisesti tykästyin metsänvihreään, jota pidin kyllästymiseen asti ollessani kakskymmentäjajotain. Olinkin unohtanut, kuinka hyvin se sopii minulle, ja tällä hetkellä, kun jouduin luopumaan hiusväreistä, kaikki apu harmaaseen, värittömään olemukseeni, on tervetullutta.

talvikki4

Vihreä Talvikki

kevättärinnassa3

Babushka Roses (kevät)

Vihreän sävyistä metsänvihreä sopii siis minulle erityisen hyvin, vaikka muutoin vihreää minun pitäisi kartella, jos väripsykologiaan on uskominen. Vihreällähän on rauhoittava, verenpainetta laskeva vaikutus, joka minulla on useimmiten muutenkin liian alhainen. Tosin vihreällä uskotaan olevan myös parantavia voimia, joita vuosia kestäneen tulehduskierteen jälkeen tarvinkin: sanotaan, että alintajunta janoaa tiettyä väriä tietyistä syistä, ja minun kohdalla se vaikuttaa nyt olevan tämä vihreä eikä ilmeisen syyttä.

Huhtikuun värini  on puolestaan riemukas musta 😉 , jota kaapeista löytyy paljon, sillä onhan kyseessä lempivärini. Kunhan tämä flunssa vain loppuisi, niin jaksaisin jotain tehdäkin. Tosin yksi musta huppari ja neule ovat jo viimeistelyjä vaille valmiit, että postailen niistä varmaankin ensi viikon aikana. Huhtikuussa aion myös rohkeasti kokeilla ensimmäistä kertaa laukun, repun tekemistä. Sellaistakin on siis myöhemmin luvassa. Millainen käsityökuukausi sinulla on suunnitteilla?

Hiomaton timantti

Miten ne jutut epäonnistuneista käsitöistä menikään, että kuinka niistä oppii, tulee paremmaksi ihmiseksi? Joskus semmoisesta olen lukenut, mutta nyt ei just tule mieleen, mikä hopeareunus epäonnistumiseen olikaan kätketty… Nyt ei siis ole mitenkään jalo ja ylevä olo. Juu ei, sillä tämä ompeluprojekti jäi kutakuinkin Instagramissa nähdyn prosessikaavion neljänteen kohtaan.

screenshot_2017-01-07-13-24-57

Yritin ommella Sew Scoundrelin ohjeiden mukaan timantin puserooni. Tutoriaali oli selkeä, ja onnistuinkin timantin piirtämisessä (tosin liian ylös) ja kankaan leikkaamisessa, mutta ompelu olikin sitten eri juttu.

timanttipaita

No, tulipa kokemusta. Muokkasin timantin vielä uuteen hupparikaavaan, joka ei päälleni oikein istunutkaan: etuosa oli liian leveä ja olkasaumat puolestaan liian kapeat, joten kaavakaan ei taida päästä jatkoon.

timanttisweater

Toisaalta harvoin olen heti ensimmäisen kokeilun jälkeen luovuttanut, että saa nyt nähdä. Vähänhän tuo jäi kyllä kaivelemaan, että asettuisiko olkasaumat paremmin, kun pääntielle ompelisi kaavan mukaisen hupun ja etuosan leveys tekemällä sivusaumoihin kuuluvat taskut. Että muutinko kaavaa nyt sellaiseen suuntaan, mihin se ei taitu… Koska sitä en osaa arvioida vain kaavaa katsomalla, pitää varmaankin kokeilla 🙂 .

Mutta sitä ennen kaivan puikot esille, sillä nyt tarvitaan lohtuneulontaa ♥.

Raidallinen Bowline

Aikaisemmin tein harmaasta viskoositrikoosta Papercut Patternsin puseron, Bowline Sweaterin. Kokeilupusero onnistui hyvin, vaikka sitä tehdessä epäilin – syystä ja toisesta – lähes kaikkia työvaiheita.

punainenhelmi

Toisen tein hieman paksummasta raitatrikoosta, jonka kanssa yksi epäilys, pääntiekaitaleen pituus, osottautuikin oikeaksi. Jo ensimmäisen kohdalla epäilin siis sen pituutta: onko se liian pitkä, jääkö se liian väljäksi, koska se oli yhtä pitkä kuin itse pääntiekin. Viskoositrikoisessa se kuitenkin laskeutui nätisti kaulalle, mutta nyt se sojotti kohti taivasta.

punainenhelmi3

Muutoin ompelu sujui mutkattomasti eikä purkaminenkaan iso juttu ollut, sillä ompelin pääntiekaitaleen uusiksi vain takaosan levydeltä. Näin siksi, koska kaiteleen ompelu pääntielle on jo kolmas työvaihe. Renkaaksi se ommellaan kuitenkin vasta lopussa, joten kokonaan sen uusiksi ottaminen olisi tarkoittanut puseron purkamista lähes atomeiksi. Eiih… Toki olisin sen tehnyt, jos olisi ollut pakko, mutta onnekas olin eli pääntiestä tuli hyvä näinkin.

paaluso

punainenhelmi4

Tästä tuli kyllä kiva! Raidat on vielä kankaaseen kudottu, joten niiden ei pitäisi mennä pesussakaan miksikään. Ja mustavalkoisuus on kyllä niin mun juttu, mutta vielä puuttuu se kokonaan musta