Vimma-ihastus

Yksi lempisanoistani kautta aikojen on ollut vimma siitä syystä, että lapsena minulla oli naapurissa hoitohevonen nimeltään Vimma. Oi niitä aikoja, mitä tuon ison eläkkeellä olevan ravitamman kanssa elettiinkään… Nostalgian lisäksi pidän muutoinkin vimma-sanan vahvasta tunnelatauksesta, koska rauhallisesta olemuksestani huolimatta olen sellainen, joka innostuessaan jostakin voi uppoutua täysillä niin, että paikka ja aika unohtuvat, periksi antamatta, vaikka ei heti osaisikaan.

Nykyisin tuo rakas sana on saanut uuden ulottovuuden, ja sehän taitaa ollakin jo kaikille ompelijoille tuttu eli Vimma Company. En tiedä, miksi juuri nyt Vimman kankaat kolahtivat, sillä jos totta puhutaan, en ole oikein ikinä ymmärtänyt jo pitkään jatkunutta lettikankaan suosiota. Ilmiö alkoi kuitenkin kiinnostamaan, ja tietenkin siinä kävin niin, että kohta minullakin oli Vimmaa: lettejä ja fisuja.

vimma_muva_lettikangas

 

Uteliaisuudestani tilasin lettejä, mutta en vieläkään oikein niistä syttynyt. Valkopohjaisena se on mielestäni tähän hetkeen liian kesäinen, joten ne jäävät odottamaan oikeaa aikaa ja oikeaa kaavaa. Niitä pitää siis sulatella, mutta fisut – oi että! Muva-vaihtoehtohan toimii aina, mutta erityisesti ihastuin sinisten fisujen sävyyn.

vimma_fisu_joustocollege.jpg

 

Kädenvääntö itseni kanssa oli kova, koska en olisi raaskinut kangasta leikellä, mutta ei se jättänyt rauhaankaan. Lopullinen niitti oli se, että samalla viikolla kankaiden kanssa postilaatikkoon kolahti uusin Suuri Käsityö- lehti (9/2017), jossa oli oversize-kaava Noshin Kiila-puseroon. Se mielestäni sopi tähän kuosiin, kun fisut pääsevät uiskentelemaan vapaasti suurena pintana ilman häiritseviä saumoja.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero

Nyt kun olen tutustunut Vimman kankaisiin, vielä haaveilen saavani Rikkaruoho-, Mystical flower-, Maailma muovautuu- ja Voimakukka-kuoseja. Niitä – kuten kaikkia muutakin Vimman kankaita – on varsin vaikea saada verkkokaupasta: Teresan Belle Époque Wedding -blogissa onkin mainio postaus tästä Vimman kehittelemästä nettipelistä, missä verkkokaupan sivuja tulee päivittää niin vimmatusti. 😀 Koska aika ei tahdo riittää tuohon peliin, jonkinlanen diileri pitäisi kivijalkakauppaa ajatellen saada…

 

Onko  sinulla omat Vimma-suosikit? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan syyskuun värini on sininen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Viininpunainen elokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikElokuun värini oli viininpunainen ja tulevan syyskuun sininen. 


Töiden alku on verottanut harrastamista, mutta ei todellisuudessa kuitenkaan niin paljoa kuin blogin hiljaiselo antaa ymmärtää. Ei, vaikka Vuosi Väriterapiaa- työkin oli jäädä postaamatta. Tilanne on itseasiassa täysin päinvastainen, sillä pää on täynnä ideoita sekä koti aloitettuja, keskeneräisiä projekteja eli nyt on oikein lennokas syksyinen fiilis, kun tekisi mieli kaikkea kokeilla ja aloittaa.  Voihan syksy, yhdenlainen uusi vuosi! ♥

kuviovirkkaus_popcornvirkkaus_molla_mills

Kesken ovat esimerkiksi virkatut laukut sekä Well Water Hoodie viininpunaisesta Väinämöisestä. Hupparin piti olla alunperin tämän kuukauden teematyö, mutta se on edistynyt hyvin hitaasti, koska olen sovitellut ja muokannut sitä tuon tuosta, jotta tulisi heti kerrasta mieluinen. Vartalo-osa alkaakin olla valmis, mutta hihat ja nappilista vielä mietityttävät, kuinka ne olisi parhain tehdä.

wellwaterhoodie_kesken

Ompelun suhteen tekeillä on perusvaatteita töihin, joista esimerkkinä tämä viininpunainen paita. Se ei kylläkään onnistunut kuin ihmisen ajatus: yritin tehdä etukappaleeseen pystysuoraan trendikästä röyhelöä, mutta se ei onnistunut, koska tein virheen toisensa perään.

viininpunainen_trikoopaita

Pahin virhe oli se, että sijoitin pystysauman liian sivulle. Lisäksi yritin oikotietä onneen eli leikkasin etukappaleen auki röyhelöä varten tuosta noin vaan… Ups, saumanvarat!

Röyhelö ei siis istunut, ja yritin korjata mokani koristetikkauksella. Sehän ei tietenkään korjannut sitä tosiasiaa, että toiselta puolelta miehusta kapeni saumanvarojen verran eli toisesta olkasaumasta tuli kapeampi ja hiat istuvat sen vuoksi eri tavalla. Voihan pah ja pöh!  Taisin saada paidan sijaan uuden pipon…

viininpunainen_koristetikkaus

Nyt siis tuli vain kokemusta ja ompelukonekuume, koska tulin testanneekseni koneeni koristeompeleet: ne ovat kivoja, mutta niitä on aika vähän. 😉

Mitä ompelukonetta kuumeeni parantamiseen suosittelisit? Mitäs sitten tekisin, jos tautini talttuukin vain saumurilla?

Peruspaitaa ompelukerhoon

Verson Puodin heinäkuun ompelukerhossa aiheena on 100 paitaa Puodilta. Aikaisemmin kerholaiset ovat saaneet aina saman kuosin, mikä tuli säilyttää salaisuutena sovittuun ompeluajankohtaan saakka, mutta nyt on toisin: lähes kaikki saivat erilaisen kankaan, josta tulee tehdä kuun vaihteeseen mennessä peruspaita, jotta tavoite 100 erilaista paitaa Suomen juhlavuoden kunniaksi toteutuisi.


Ensimmäisenä mietin, mikä on peruspaita. Käytänkö sellaista, että kannaattaako tällä kertaa ompelukerhoon edes lähteä mukaan? Samaa mietti moni muukin, ja ompelukerhon FB-sivuilla käytiin vilkasta keskustelua, mikä on peruspaita ja mikä ei. Oman rajoitteensa toteutukselle luonnollisesti toi myös kangasnpalan pituus, 0,8 metriä, josta ei aikuiselle kovinkaan helpolla paitaa venytetä.

Vaikka mysteerikuosi hirvitti, ensimmäisen ompelukerhokokemuksen, Zadie-mekon, innoittamana lähdin kuitenkin mukaan. Päätin, että laitan kerhotyön onnistumaan tavalla tai toisella, tuli sitten millainen kuosi tahansa. Kankaan vähyyskään ei ollut enää ongelma, koska tehtävää tarkennettiin sen verran, että siihen sai yhdistää jotakin yksiväristä. Myös peruspaidaksi keskustelujen perusteella alkoi muodostua sellainen, minkä kukin peruspaidaksi mieltääHetken tuntui siltä, että tämähän on helppo homma! 

Verson_Puodin_heinakuun_ompelukerho

Niin, se tuntui siltä niin kauan, kunnes sain kankaan. Kuosi oli kaikkea sitä, mitä pelkäsin: se oli turhan lapsekas ja siinä oli inhokkivärejäni, lämpimmän sävyistä keltaista ja punaista. Aluksi harmittikin kovasti, että miksi en saanut jotain muuta, jotain kivaa Verson Puodin monista ihanista kuoseista. Tämä punakeltainen Nallemaa (digiprintti) on siis yksi niistä harvoista, joista en tykkää edellä mainituista syistä.

Verson_Puodin_punakeltainen_Nallemaa

Heh, sen siitä saa, kun ostaa sian säkissä uuden kankaan kuvat silmissä! Hetken nieleskelyn jälkeen päätin hyödyntää tilanteen kaavakokeiluun. Ajattelin siis, että mahdollinen epäonnistuminen, kankaan turha saksiminen, ei nyt niin harmittaisi (vaikka ainahan se harmittaa, mutta yritin nyt uskotella itselleni jotain muuta), vaikka sopivan paidan sijaan tulisikin vain kokemusta.

Verson_Puodin_ompelukerhon_peruspaita

Yhdistin Ottobre-lehden teepaidan ja svetarin kaavat (2/2017), jotta saisin aikaiseksi kapeahihaisen, helposti villatakin alle menevän, mutta miehustasta riittävän väljän, arkeen sopivan paidan. Tämä kokeilu onnistui, tästä tuli hyvä arkipaita, mutta kuosi ei muuttunut valmiissakaan vaatteessa mieluisemmaksi, vaikka mustat hiat siihen hieman särmää tuovatkin. Silti tuntuu siltä, että olen varastanut päiväkoti-ikäisen paidan… Mutta kun en kykene muille ompelemaan, niin itse se on nyt tätä pidettävä. 😀

Kauneus on katsojan silmissä. Millaiset kuosit vetoavat sinuun ja mitkä jätät suosiolla kauppaan? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan heinäkuun värini on valkoinen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik

Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Ja noiden muistojen innoittamana ompelin rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!

Huhtikuun mustat

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik.

Huhtikuuni värini oli musta, ja sellaiseksi kuukausi kääntyikin, mutta ei kylläkään käsitöiden suhteen, koska niitä en saanut kahdelta flunssaltani tehdyksi. Ensimmäinen räkätauti tuli noin kuukausi sitten. Sen jälkeen, kun olin saanut arjen jokseenkin takaisin raiteilleen, tuli uusi tauti. Että nyt vappukin menee toipilaana.

MSNUG

Mustia töitä syntyi siis huhtikuussa vain kaksi, Kaisla-neule ja nuolihuppari. Moni suunniteltu haave näin ollen siirtyi tulevaisuuteen, kuten esimerkiksi ensimmäisen laukun tekeminen.

nuolitakaa

Minä siis suunnittelen aina kuukauden alussa, mitä aion tehdä, koska kuulun niihin ihmisiin, joiden ”pitää hallita eikä hajota ollakseen luovia” eli, jos en aikatauluta, aseta jotakin tavoitetta tekemiselleni, aikani menee haaveillessa enkä saa mitään aikaiseksi.

Sairastelujen vuoksi suunnitelmani tuli kuitenkin unohtaa, ja menin eteenpäin päivä kerrallaan. Vaikka käsityöt jäivät taka-alalle, osallistuin pitkästä aikaa Instagramissa Fat Mum Slim valokuvaushaasteeseen. Tosin osallistuin vain viimeiseen kahteen viikkoon eli lähdin mukaan siinä vaiheessa, kun rytmi käsitöiden tekemiseen oli lopullisesti menetetty. Nämä kuvat ovat tuon kahden viikon suosituimmat (loput ovat nähtävissä Instagramissa @maaritso).

IMG_20170424_055609_651

Huomenna alkava toukokuuni on mintun värinen. Toivon mukaan kuukauden vaihtuminen tuo mukanaan taas viikottaisen postausrytminikin! Mukavaa vappua kaikille!

Nuolihuppari

nuolitakaa

Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).

nuolihuppari

Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.

peukalonreikä

Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.

nuolisivusta

Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂

nyörinreikä

Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.