Avainsana: trikoo

Käsityöt

Silityskalvopallot

by MaarItse4 kommenttia artikkeliin Silityskalvopallot

Erilaisten käsityöhaasteiden kautta olen innostunut miettimään, miten itse tehtyihin vaatteisiin voi lisätä erilaisia yksityiskohtia. Tänä vuonna olen testannut jo applikointia ja koristetikkauksia. Nyt oli silityskalvon vuoro.

Tyylilleni uskollisena lähdin – jälleen kerran – testaamaan uutta ideaa mustaa mustalle ajatuksella. Valmiit pallot löytyivät Leikellen-verkkokaupasta, missä niitä oli irroteltu ja yhdistelty yhteen esimerkiksi lasten kauhakuormakuvien kanssa. Mutta minusta ne sopivat myös vähän varttuneemmalle väelle kokonaisena arkkina paidan rintamukseen. 😉

Mustan joustocollegehupparin kaava on Ommellisen Sporttihuppari, minkä hihoja olen lyhentynyt.

Nyt enää jää jäljelle jännittäminen, pysyykö pallot pesussa paikallaan. Kovin huolellisesti ajan kanssa yritin silitellä ne kiinni, joten toiveikas olen. Kaapista löytyisi muutama muukin kuva, mutta en tohdi niitä vielä kiinnittää ennen kuin näen, miten tämän kävi…

Jalassa minulla on silityskuvalle jatkeeksi pallotrikoosta ommellut housut. Niiden kaava on Style Arcin Sue Palazzo Pant, mitkä kokeilin epäonnisesti ensimmäisen kerran viime kesänä. Ensimmäisistä tuli liian suuret ja haarakoukkuun viikset, joita yritin korjata vähän niin ja näin. Toiset housut tein syksyllä pienemässä koossa ja ne onnistuivat melkoisen hyvin. Ainoastaan vyötärö jäi aavistuksen liian matalaksi, minkä korjasin nyt näin kolmansiin.

Toiset housut syksyllä tein siis DreamCircuksen kukkatrikoosta.

Silloin hihittelin lahkeiden leveydelle, kun niiden sisään mahtuvat kokonaan piiloon 37-kokoinen jalkateräni. Muistan nuoruudestani, jolloin viimeksi näin leveitä lahkeita on tullut pidettyä, että välillä saatoin kaatua, kun kenkä jäi jumiin lahkeen sisälle. Toivon mukaan nyt ei enää niin käy. 😀

Kukallisten housujen kaverina minulla on päälläni musta No Frills-pusero, mikä eittämättä sopii myös uusien pallohousujen kanssa. Pallopusero puolestaan taas sopii yhteen kukkahousujen kanssa, että se yhdisteltävyyden etu näissä tutuissa valinnoissani on. ♥

Käsityöt

Talvinen

by MaarItse8 kommenttia artikkeliin Talvinen

Caitlin Hunterin Talvinen on varmaan kaunein kaarrokeneule, minkä olen tähän saakka tehnyt. Aloitin sen jo viime syksynä, mutta se jäi toista hihaa vaille. Itseasiassa se oli jo hyvän matkaa aloitettu, mutta ilmeisesti pelko epäonnistumisesta oli liian kova: oli helpompi jättää neule kesken, kun todeta epäonnistuneensa äärimmäisen kauniisti ja tasaisesti neulotun kaarrokkeen jälkeen.

Epävarmuuden syynä oli helman a-malli, mikä neulottiin muuttamalla puikkokokoa isommaksi helmaa kohden edetessä. Tämä tekninen seikka jäi minulta huomioimatta, kun neuleen aloitin. Se, että en lukenut ohjetta kokonaan heti läpi, saattoi oli ihan hyvä asia. Sillä jos olisin ollut huolellisempi, en varmaan olisi edes aloittanut koko puseroa, koska en tykkää neuloa ohutta lankaa suurilla puikoilla. Yleensä silloin neulomisesta katoaa mielekkyys, koska silmukat tuntuvat liukkailta ja koko homma menee jännittämiseksi sekä käsiala muuttuu usein vielä epätasaiseksi.

Mutta hyvinhän tässä kävi. ♥ Aloitin tämän neuleen siis viime syksynä haikein mielin seuraten samalla kesän kaikkoamista vähitellen pois. Tänä vuonna tuo haikeus oli tiessään, sillä korona on kurittanut vielä sen verran, että olen ollut yhä sairauslomalla: kotona ollessa tahtoo mennä sekaisin niin viikonpäivät kuin vuodenajat, kun ulkoilut ja kaikki muutkin menemiset ja tulemiset ovat jääneet vähiin.

Neuloin Talvisen kaikilta muilta osin ohjeen mukaan, paitsi hihoihin tein pitkät resorit. Ohjeen mukaisesti ne olivat jääneet hieman vajaiksi, mutta kokemuksesta talvella sellainen vajaamitta ei tunnu kivalta. Tilanne olisi ollut eri, jos pääntiestä olisi tullut väljempi, niin neuleen alle olisi voinut – ohjeen mallikuvien mukaan – pukea poolon, minkä hihat olisivat sievästi jatkuneet neuleen hiharesoroiden alta. Mutta ku ei. 😀

Ohjeessa oli myös nypyllinen kuviovaihtoehto, mutta minä tein omani ilman niitä. En vaan ajatellut niiden olevan sieviä.

Sen lisäksi, että malli on kaunis ja käsialani on siisti, onnistuin valitsemaan värit hyvin: pohjalanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Magenta ja kuviovärini Bio Shetlandin nro 14 Sapphire (vaaleansininen) sekä Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä värissä metsä (tummanvihreä) .

Onni oli myötä siinäkin mielessä, että Väinämöistä minulla oli kahta eri värjäyserää: yksi vyyhti poikkesi muista. Huomasin sen vasta, kun olin jo hyvän matkaa kaarroketta neulonut eli olin onnistunut valitsemaan juuri sen yhden erilaisen alkuun ja siinä tietenkin oli toisiin vyyhteihin nähden silmiinpistävän tummia kohtia. Voi vietävä, kun alkuun otti päästä! Mutta loppujen lopuksi ne tummat kohdat alkoivat näyttääkin oikein hyviltä tuossa kohdin, lintujen taustalla: ne ovat ikään kuin syksyisen taivaan tummanpuhuvia pilviä ( ensimmäisessä kuvassa näkyvät parhaiten) ja tuovat kaarrokkeeseen kolmiulotteisuutta. Kokonaisuudesta ne eivät siis pistä silmään, vaan pikemmin hivelevät. 🙂

Neuleen lisäksi minulla on jalassani itse tehdyt housut. Housuja en ole aikaisemmin tehnytkään, niin aloitin helpommasta päästä, trikoisista. Kaavana minulla oli Style Arcin Sailor Sue Palazzo Pants.

Valitsin tämän mallin juurikin helppouden vuoksi, vaikka ajattelin, että minulle ei sovi tällaiset leveät housut. Ehkä ei sovikaan, mutta voi voi, kuinka ihanat nämä ovat päällä. Trikoo on vielä Nuppu Printin pehmoista laatua. Ai että!

Helppoudestaan huolimatta jo nämä harjoitteluhousut osoittivat, että ihminen ei ole seppä syntyessään. Housujen kokovalintaa ja istuvuutta saan siis jatkossa harjoitella: pääsin heti tutustumaan haarakoukun muokkaamiseen, kuinka etuviikset saisi pois. Täysin en vielä muokkauksieni kanssa onnistunut, koska se olisi vaatinut kaikkien saumojen purkamisen ja housujen pienentämisen vähän sieltä sun täältä, niin menkööt nyt näin pitemmän yläosan kanssa. Seuraavien, pienemmän koon, kanssa sitten enemmän harsimista ja harjoittelua heti alusta lähtien. 🙂

Käsityöt

Mekkotunika ja Katinka

by MaarItseLeave a Comment on Mekkotunika ja Katinka

PuuhakasPajan kaavoista löytyy minulle useampi sopiva ilman sen suurempia muutoksia. Muun muassa olen ommellut useamman Pinja-hupparin. Myös Ulpu-treenishortsit haluaisin tehdä monen monessa värissä. Samaan listaan voin liittää myös tämän viimeisimmän kokeilun, Katinka-neulostakin.

Ompelin Katinkan Mereenin Kasvot-neuloksesta, mikä toimii erittäin hyvin tässä mallissa. Myös neuloksen leikkaaminen ja käsittely oli helppoa lukuun ottamatta paksuimpia kohtia (kuten mm. taskut), mitkä saivat koneeni vähän kiukuttelemaan. Ei mitään suuren suurta, mutta vauhtia piti hidastaa ja tarkistaa, että ompeleesta tuli varmasti pitävä. Testiversion teinkin joustocollegesta (postaan sen myöhemmin), mikä kaikin puolin sujui koneen kun koneen alla.

Koon valitsin rinnanympäryksen mukaan. Hihat ovat ainoastaan käänteen verran liian pitkät, mutta ne on helppo kääntää halutessaan sisälle päin. Leveän käänteen vuoksi ne pysyykin hyvin lyhyeksi käännettyinä.

Tässä on ihanan isot taskut ja muutenkin tykkään takin mittasuhteista. Hihat eivät ole kovinkaan leveät, joten tämä ei mahdu trendikkäiden leveiden hihojen päälle. Mutta Ommellisen Mekkotunikan päälle menee, minkä ompelin mustana juurikin siitä syystä, että se sopii sitten vähän kaiken kanssa yhteen.

Tässäkin on taskut. ♥

Mustan trikoo olen myös ostanut Ommelliselta, mikä pehmeydeltään sopii hyvin tähän malliin. Istuvuutta mekkoon tuo myös selän keskisauma, mikä on muotoiltu ja mitä luonnollisestikin voi tarvittaessa muotoilla lisää, jos selkäosa pussittaa. Omalla kohdalla muutokset suuntaan jos toiseen eivät olleet tarpeen.

Tämä mekko on sellainen mutkaton kesävaate, mitä voi käyttää pitkälle syksyyn neuletakin kanssa (kuten esim. JoJon tai Kurun). Niin, ja onhan kohta juhannuskin, tuo viileimmistä viilein keskikesän juhla. 😂

Käsityöt

Kivoja ompeluprojekteja

by MaarItse2 kommenttia artikkeliin Kivoja ompeluprojekteja

Huh hah hei! Postaustahdissani oli pieni tauko, vaikka käsitöitä on koko ajan tullut tehtyä. Mutta valmiiksi on tullut melkeinpä yhtä ja samaa, peruspertsaa Ommellisen kaavoilla ja vieläpä lähinnä ensi syksyä varten, niin into kuvaamista ja postauksia kohtaan on ollut melko nollissa.

Paljon kaikenlaista mustaa on siis tullut ommeltua, mutta myös yksi ihastuttava väriläiskä: kaava on Ommellisen Lea-tunika ja trikoo Dream Circuksen Yhdessä-trikoota.

Postausten tekemiseen motivaatio on ollut heikko siitäkin syystä, että yhden Lean olen jo täällä esitellyt. Se koeversio, ensimmäinen, oli lyhythihainen mustasta trikoosta, niin nyt tein lisää vielä kaksi pitkähihaista. Niistä toisen siis ompelin DreamCircuksen värikkäästä trikoosta, minkä lopuista sain ommeltua vielä Ommellisen Sporttileggarit.

Toinen puolestaan on musta, jota voi helpommin yhdistellä vähän sen ja tuon kanssa. Tosin kirjoin sen oikeaan taskuun hauskan kuvion, kun en enää halunnut toista täysin mustaa tehdä.

Kirjontamallin ostin Etsystä Alifera-nimiseltä suunnittelijalta. Ihan se ei onnistunut ajatukseni mukaisesti, mutta eipä tuota hävetäkään tarvitse.

Paljon olen siis ommellut, mutta tosiaan montaa sellaista vaatetta, mistä olen jo postannut aikaisemmin. Ajatukset on myös jostain syystä jo tulevassa syksyssä, niin tuntuu turhalta postailla, kun minun ompelumojo ei vastaa vuodenaikaa. Lisäksi kaikki tehdyt on lähes joko mustaa trikoota, mustaa pontea, mustaa joustocollegea jne. Eli monesta syystä olen vähätellyt ompeluksiani, että mitäpä näistä huutelemaan.

Postausinnostus kuitenkin löytyi yllättäen tässä yhtenä iltana nukkumaan mennessä selaillessani tilaamaani Tiina Kaarelan Nyt on saumaa! -kirjaa. Sen viimeisiltä sivuilta, Lähteitä ja inspiraatiota -osioista, löysin blogini nimen.

Siellä se maininta, Maaritse – kivoja ompeluprojekteja, on Käsityökekkereiden ja Punatukan välissä. ♥ Ilostuin, että näinhän se on: ehkä projektini ovat kovin tavallisia (sekä mustia 😀 ) , mutta ovathan ne kivoja.

Ei tietenkään aina ole kivaa, varsinkaan uutta opetellessa. Esimerkiksi viime aikoina olen opetellut kreppilangan käyttöä saumurissa ja peittarissa. Erityisesti opettelun alla on ollut lycraisten leggareiden päällitikkausten tekeminen. Huh, ihan ei vielä suorat tikkirivit onnistu. Eri merkkiset kreppilangat myös aiheuttavat päänvaivaa, sillä siinä missä toisella ompelu onnistuu tuosta noin vain, toinen vaikuttaa saavan koneet ihan solmuun.

Mutta onhan se kiva huomata, että jossain kohdin lopputulos on jo ihan siedettävä. Että ehkäpä tämäkin vielä iloksi muuttuu!