Viime postauksen Knit Love Unite -huivi ei ollut ainoa neule, minkä kuvaamisen deadline paukkuu. Toinen ns. pakkokuvattava neule ennen Neulefestareita on Veera Välimäen Raidat-kirjasta Maija-neule. Kuvauksen syynä on kyseiseen kirjaan liittyvän yhteisneulonnan päättyminen festareille: olisi harmi, että kauan aikaa valmiina ollut työ jäisi kuvaamatta ja sitten #stripeskal2022 -haasteeseen osallistumatta.
Joten tadaa – tässä se on! 😀 Maijan neuloin mustasta Regia Premium Silkistä sekä Lucky Omenin Grey Morning-värisestä merinosukkalangasta ja Louhittaren Luolan jalokiven hohtoisesta Louhitar II:sta.
Kaipaan aina merta. Minusta on ihana istua laiturilla, kuunnella lokkien laulua ja katsella, miten purjeita nostetaan. Aallot voimistuvat ja taas hiljenevät, ja näen, miten meri hengittää. Veden äärellä tunnen rauhan.
– Veera Välimäki, Raidat-neulekirja
Ihastuin kovin Maijaan sisältyvästä uudenlainen merimiespaita -ajatuksesta sekä raikkaasta raidoituksesta. Mutta Maijan uudenlainen rakenne ei ole minulle paras mahdollinen: totuus on, että olen neulonut istuvampiakin puseroita.
Koon valitsin suosituksen mukaisesti reilulla väljyydellä, mutta leveän yläselkäni ja suurten hartioideni vuoksi, sitä ei ole siltikään riittävästi olkapäillä. Siksi paita istuu olkapäiltä just eikä melkein, mutta vetäen kainaloita ja helmaa kurttuun.
Maija neulotaan ylhäältä-alas, mutta sellaisella tavalla, että istuvuutta noiden ongelmakohtieni osalta en voinut kunnolla tarkistaa tehdessä. Lisäksi yläosan huono istuvuus ja rinnat saivat helman kaartamaan ylös päin kaarelle eli lyhyin kohta oli edessä sekä takana keskellä, mikä ei miellyttänyt minua.
Helma oli kuitenkin helposti korjattavissa niin, että tein sinne lyhennettyjä kerroksia, jotta helma kaartaa nyt puolikaarena alaspäin eikä ylöspäin. Tuon korjauksen myötä neuloin myös mustaa osaa pari senttiä pidemmäksi, mutta muutoin paita on ohjeen mukaisesti tehty.
Toki sekään ei aina takaa samanlaista lopputulosta kuin alkuperäinen paita on kirjassa: koska Louhitar II oli suomalaisena karstalankana hyvin eri tyyppinen lanka kuin harmaa ja musta lanka, leveni helma hieman vihreällä osuudella. Mallitilkun perusteella oletin, että näin tulisi käymään ja pidin huolen koko loppuhelman ajan, että tuo leveys myös pysyisi helman halkioihin saakka. Näin olleen paitani on laatikon sijaan hieman a-mallinen ohjeen seuraamisesta huolimatta.
Maijaa neuloessa mietin, kuinka armollinen käsityötekniikkana neulominen onkaan. Muutoksia voi tehdä melko sujuvasti ja pienellä vaivalla. Mutta koko työtä en lähtenyt purkamaan olkapäiden vuoksi, vaan annan paidalle mahdollisuuden – katotaan, tuleeko pidettyä. Tulipa kuitenkin opeteltua uusi tekniikka, ja onhan olemassa Äiti Armas, joka on muutoin lähes saman kokoinen, mutta pienempi hartioistaan. Ehkä hänelle tämä ja itselle uusi sopivampi. 🙂 We’ll see…
