Roscoe-pusero

Tänä vuonna lähdin mukaan Make Nine -haasteeseen, johon toteutettavaksi valitsin yhdeksän kangasta/lankaa jemmoistani. Tämä viime kesänä ostamani Eurokankaan joustamaton viskoosi oli yksi valinnoistani.

maaritse_kukkallinen_roscoe_blouse

Ompelin tästä laskeutuvasta ja kevyestä kankaasta boho-tyylisen Roscoe-puseron (True Bias), jossa on raglanhihat sekä rypytettyt pääntie ja hihansuut.

maaritse_roscoe_blouse_raglan_seam

maaritse_roscoe_puseron_hihansuu

Pääntiellä on halkio, mitä luulin puseron vaikeimmaksi kohdaksi, koska se piti saada suoraan ja keskelle etukappaletta. Lisäksi siitä piti tehdä siisti niin oikealta kuin nurjalta, jotta nauhoja voisi pitää auki tai kiinni.

maaritse_roscoe_puseron_paantien_halkio

Ensin suorakaiteen mallinen alavara ommeltiin kiinni etukappaleeseen lyhyellä tikillä, minkä jälkeen halkio vasta leikattiin auki.

maaritse_paantien_ommel

Vaikka ompelin tällaisen ensimmäistä kertaa, silitin vain etukappaleen ja päälle tulevan alavaran keskikohdat näkyviin, jotta ne olisi helpompi kohdistaa päällekkäin. Keskiviivan näkeminen auttoi myös ompelemaan aukon symmetrisesti v:n malliseksi. Ehkä olikin aloittelijan tuuria, mutta muoto onnistui täydellisesti näinkin vähällä valmistautumisella.

maaritse_halkion_aukileikkaus

Ompelun jälkeen halkio leikattiin auki ja alavara käännettiin nurjalle. Silittäminen tässä vaiheessa oli ihan ehdoton juttu.

maaritse_paantien_halkion_ommel

Silitin muutenkin ahkerasti kaikissa vaiheissa. Se esimerkiksi helpotti alavaran reunojen kääntämisessä ja niiden tikkaamisessa. Lopputulos onkin mainio!

maaritse_roscoe_puseron_nauhat

Halkiota hankalammaksi osottautui solmimisnauhojen kiinni ompelu pääntiehen: jouduin purkamaan molemmat puolet kolmeen kertaa ennen kuin ne olivat riittävän siistit niin oikealta kuin nurjalta. Jokin mittavirhekin oli tullut, sillä aluksi nauhat tulivat eri kohtiin, mistä johtuen toinen puoli oli pitempi kuin toinen ja halkio näytti vinolta.

maaritse_ompelublogi_pusero_joustamattomista

Yllätyin myös puseron väljyydestä: tuntuu, että hukun siihen. Väljyyttä tuli liikaa, koska en ymmärtänyt boho-tyylin nimenomaan tarkoittavan väljää ja ilmavaa pukeutumista. Toki kokoa valitsiessani tarkistin vartalonmittojen lisäksi valmiin puseron mitat, mutta kokemuksen puutteessa, kun en ole joustamattomista vuosiin ommellut, ne mitat eivät oikein sanoneet minulle mitään.

Eikä tämä kuitenkaan ole niin mahdoton, että pitämättä jäisi: kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kevyt pusero myötäilee kauniisti kehon liikkeitä vähentäen hieman vaikutelmaa puolijoukkueteltasta. Toisekseen tällainen ilmava pusero on toimiva aurinkosuoja lämpiminä kesäpäivinä. Syksymmällä puolestaan voisin korostaa hippityyliä leveillä lahkeilla ja mustalla rinnan alle tulevalla liivillä. Tarkemmin ajateltuna, se taisi olla tyylini jo noin parikymmentä vuotta sitten eli sellainen liivi ja leveät lahkeetkin taitavat kaapista valmiina löytyä. 🙂

maaritse_roscoe_blouse

Muuten, kuvassa en pitele kättä otsalla auringon häikäisemänä. Ei, syynä ovat hyttyset. Puhelimeni toimii siis kaukolaukaisijana silloin kun mieheni ei ehdi avustamaan eli kuvassa yritän katsoa puhelimesta, mikä on kameran näkymä. Hyttysiä on tänä kesänä ollut kuitenkin paljon ja tuossakin ne yrittävät täyttää niin silmät kuin suun. Kädellä yritän siis suojata silmiäni, huulet olen puristanut tiukaksi viivaksi ja mielessä vilahtelevat kaikki mahdolliset kirosanat. Voihan elävä luonto! 🙂

maaritse_roscoe_blouse_from_back

Puseron ompelussa onnistuminen ruokki ompeluintoani valtavasti: oli todella virkistävää ommella muutakin kuin vain joustavia sekä kokeilla ihan eri tyyppistä kaavaa, mihin olen tottunut, ehkä jopa juuttunut. Innostuneena uudesta, valmiiksi leikattuna odottaakin pellavamekko, missä uuden materiaalin lisäksi tehdään taskut minulle ihan uudella tavalla. Ihanan jännittävää! 🙂

Oletko sinä haastanut itseäsi jollain tapaa viime aikoina? Miltä se tuntui?


Ompeluvinkki:

  • Useammissa ostamassani ulkomaisissa pdf-kaavoissa on ollut 1,5 sentin saumanvarat valmiina. Tässä kaavassa vinkattiin, että nuo leveät saumanvarat voi kaventaa joko leikkaamalla harkkosaksilla ylimääräiset pois tai ompelemalla pussisaumat. Koska olin nyt uuden äärellä kaiken kaikkiaan, valitsin uutena tekniikkana pussisaumojen opettelun. Siihen kuvalliset ohjeet löytyvät esim. Kangaskapinalta, Jännittääkö hentojen kankaiden ompelutekniikka? -artikkelista, täältä.

maaritse_pussisauma_ohueen_kankaaseen

maaritse_pussisauma

Treenivaatteita

Alunperin olin ajattelut ompelevani uudet treenitrikoot Noshin leggingskaavalla, jonka olen jo pari vuotta sitten sorvannut omaan jalkaan sopivaksi. Mutta minä onneton olin hukannut tuon kaavan!

maaritse_urheilutrikoot_lycrasta

Hajamielisyydestäni harmistuneena en innostunut kasaamaan vanhaa pdf-kaavaa uudelleen, vaan ostin uuden testattavaksi. Se kannatti, sillä PuuhakasPajan Usva-treenitrikoot on suunniteltu hyvin joustavalle kankaalle, kuten lycralle, mitä olin siis uusia housujani varten varannut. Noshin kaava olisi ollut puolestaan trikoisille leggingseille, mistä johtuen siinä olisi ollut liikaa väljyyttä ja lopputulos olisi ollut liian suuri. Joten kävi onni onnettomuudessa, sillä enhän minä muuten olisi muistanut ottaa eri kankaille tarkoitettuja väljyyksiä huomioon, kun lycraa ei ole tullut ommeltua sitten teinivuosien pyöräilyshortsien. 🙂

maaritse_juoksutrikoot_hellinin_neonvioletti_urheilulycra

Tykkäsin myös siitä, että Usva-trikoissa ei ole kuin sisäsaumat, niin Hellinin kaunis Poniletti-kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun ulkosaumat eivät riko kuvioita.

maaritse_korkeat_juoksutrikoot

Ainoa muutokseni kaavaan oli se, että korotin vyörärökaitaletta alkuperäisestä viidestä kahdeksaan senttiin, koska halusin kunnolla korkean vyötärön. Viiden sentin korkuinen vyötärökappale olisi tullut hieman navan yläpuolelle, joten tämä on reippaasti ylempänä. Itseassa näin se tuntuu mukavan istuvalta, koska korkeampi vyötärö yltää minun vyötäröni kapeimpaan kohtaan, joka on muutaman sentin normaalia korkeamalla.

maaritse_ompelublogi_juoksutrikoot

Trikoiden kaveriksi ompelin pari Pinja-hupparia, mikä on myös PuuhakasPajan kaava. Tästäkin tykkään kovasti! Pinja on istuva ja mutkaton peruspusero kauniilla pääntiellä ilman huppua tai hupun kanssa.

maaritse_kangaskapinan_limelight_trikoo

maaritse_ompelublogi_pinja_huppari

maaritse_puuhakaspajan_pinjahuppari_kangaskapinan_newyorktrikoosta

Poniletti-kuosihan on yksi suosikkini ja varsinkin tässä värissä, neonviolettinä, johon sopivat hyvin ompelemani yksiväriset hupparit. Ne on tehty Kangaskapinan syksy/talvi New York 2019 -trikoista (värit Limelight/ärhäkkä kylmä keltainen ja Ultraviolet/raikas violetti), joista löytyy muuten melko monta talvityypille sopivaa väriä. Vinkkinä siis ihan yleisesti, mutta tosiaan omia talvivärejä hamstraaville, että viime sesongin väreinä nämä trikoot ovat tällä hetkellä myynnissä alennettuun hintaan ja ovat vielä 175 senttiä leveitä kankaita…

maaritse_puuhakaspajan_treenitrikoot_usva_hellinin_poniletti_lycra

Nämä trikoot tulivat niin tarpeeseen entisten vedellessä loppujaan. Ehkä oisin voinut paremmin kohdistuksia miettiä, sillä nyt leikkelin kangasta säästellen siitä mistä sain. Silti aion ihan ylpeänä häntää heilutella! 😀 Ehkäpä ensi viikolla jopa ihan hihattomissa, niin tarkenisin valmiita toppejanikin kuvata…

Haalari – hot or not?

Viikonlopun aikana osallistuin erääseen haalarihaasteeseen, vaikka kovin epäileväinen olin haalarimuodin sopivuudesta minulle. Yhtä epäileväinen kuin viime viikolla ennustettuihin lämpimiin juhannussäihin… Niin varmaan!

maaritse_trikoohaalari_shortsimittaisena_ja_sivutaskuilla

Siinä missä juhannuksen sääennuste muuttui kuin muuttuikin tänään pohjoisen osalta vesisateeksi, alkoi puolestaan haalarin aiheuttama ompelukrapulani helpottamaan: usein heti ompelun jälkeen koen, että valmis vaate on ihan hirveä, siinä on kerta kaikkiaan kaikki pielessä. Se tunne yleensä helpottaa parin päivän jälkeen, mutta joskus jokin vaate on odottanut selviämistäni jopa vuoden verran. 🙂

maaritse_itse_ommeltu_haalari_majapuun_trikoosta

Haalarin tein siis South Shore Romper -kaavalla, mikä oli suurin pdf-palapeli mitä ikinä olen koonnut: kaava-arkki muodostui reilusta 50:stä paperiarkista. Huh! Kaava ei kuitenkaan vaatinut osaltani mitään muokkauksia, vaan ompelin suoraan ohjeen mukaan hihattoman ja shortsimittaisen version. Lisäksi haalariin tuli taskut sivusaumoihin ja vyötärölle erillinen vyö. Trikoo oli vanha jemma, aikoinaan Majapuulta ostettu.

maaritse_trikoohaalari

Koon valinta aiheutti – kuten yleensä aina uuden kaavan kanssa – päänvaivaa, sillä koot oli ilmoittu melko laajasti. Esimerkiksi valitsemaani XL-kokoon pitäisi ohjeen mukaan mahtua noin 101-108 mittainen povi. Olisin mahtunut yhtä pienempään kokoon, mutta mittani olivat niin noiden mittavälien ylärajoilla, että epäilin haalarista tulevan minun makuuni epämiellyttävän tiukan. Siksi valitsin väljemmän vaihtoehdon.

maaritse_ompelublogi

Vielä en ole täysin vakuuttunut, oliko kokovalinta oikea: haalari näyttää nyt hyvältä, mutta muutaman kerran sen sisään päänaukosta sujantaneena, huomaan, että pääntie alkaa venymään paljastaen alla olevat rintaliivit. Olisko pienempi koko ollut nimenomaan käytön suhteen parempi? Vai olisko pienempi pääntie ollut hankala pukea päälle? Vai pitääkö liivit jättää pois? 😀 😀 😀

maaritse_south_shore_romper_

Aluksi koin haalarin siis olevan ihan kamalan. Vyökin tuntui kovin oudolta enkä osannut sitä nätisti eteen sitoa, niin sidoin sen taakse. Se ei kyllä juurikaan erotu kankaan kirjavuudesta johtuen (vertailun vuoksi alimmassa kuvissa haalari päällä ilman vyötä), mutta tekee toki haalarista istuvamman näköisen ja antaa ryhdikkäämmän tunteen.

maaritse_south_shore_haalari_majapuun_trikoosta

Eli nyt tämä on mielessäni jo ihan ok ompelus, vaikka en vieläkään ole varma, sytynkö tähän trendiin, osaanko ihmisten ilmoille tämmöisessä lähteä. Käytännöllisyyskin, että miten vessassa käynnit yms., jos kauemmaksi kotoa lähtisi… No, tulipa tehtyä ja pidän, jos pidän. Jos ei nyt, niin ehkä ensi vuonna. 😀

Hupparitakki neuloksesta

Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.

Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.

maaritse_hupparitakki_neuloksesta

Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.

maaritse_hupparitakin_takaosa

Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.

maaritse_paallitaskutOlihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥

hupparitakki12

Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂

maaritse_hupparitakki_ja_ponilettimekko

Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.

maaritse_waverjacket_kaavalla_hupparitakki

Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!

Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉