Virtuaalinen ompelukerho

Verson Puodin kesäkuun ompelukerhossa oli aiheena Kotiinpaluu. Tuli heittäytyä Koivu ja tähti-sadun tunnelmiin, ja ommella rakkaudesta Suomeen: palata siihen aikaan, kun sota oli vihdoin ohi ja kauan poissa ollut vihdoin seisoo kotipihan polun päässä ja näkee oksien lomasta rakkaimman paikkansa maailmassa.

Virtuaalinen ompelukerho toimii siis niin, että kukin ompelee yllätyskankaasta aiheen mukaisen työn tykönänsä. Aiheeseen ei suhtauduta kuitenkaan tiukkapipoisesti, vaan pienikin juju riittää, ja muun materiaalin yhdistäminen yllätyskankaaseen on sallittua.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_merkki

Nyt ompeluaika oli 16.-21.6., jolloin työt laitetiin myös näkyviin kerhon fb-sivuille ja/tai tägättiin Instagramiin kaikkien ihailtaviksi. Ennen tuota sovittua ajankohtaa kuoseja ei siis saanut somessa esitellä, vaikka oman kankaan olisi jo saanut ja jopa ommellutkin, jotta yllätyskangas pysyisi salaisuutena kaikille tasapuolisesti.

Tämän kertaiset yllätyskankaat liittyivät Verson Puodin Suomi 100-kuosisarjaan, joista minä ensikertalaisena valitsin metrin verran turvallisimmaksi kokemaani mustavalkoista kangasta. Siltikin ennen kankaan tuloa jännitin kovasti, että millainenhan se kangas on ja onnistunkohan tekemään siitä mitään. Turhaan, sillä kankaan saatuani, se oli selkeästi mielestäni mekkokangas, ja hetken tuumattuani aihetta, muistin lapsena nähdyn ryijyn, jossa poika ja tyttö olivat koivun edessä kotiin palaamassa. Ryijyn tytöllä oli yllään kellohelmainen mekko, niin siitä se ajatus sitten lähti.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_kellotettuhelma

zadiedress_versonpuotiompelukerho_yläselkä

Muistaakseni ryijyn olen nähnyt jollakin kyläreissulla pappani kanssa. Se oli vielä sitä aikaa, kun kylään mentiin talosta taloon sen kummemmin etukäteen ilmoittamatta. Noissa muistoissa kesät oli pitkiä sekä kuumia, ja kesävaatteet olivat joko äidin tekemiä tai serkuilta pieneksi jääneitä puuvillamekkoja ja -hameita. Mutta voikukat ja ruoho värjäsivät vaatteet tuolloinkin ja pellonsänki sattui paljaisiin jalkapohjiin kuten nyt aikuisenakin.

zadiedress_versonpuotiompelukerho_selkämys

zadiedress_versonpuotiompelukerho_helma

Minun Koivu ja tähti-paluuseeni liittyvät siis omat lapsuuden muistot, kuten isovanhempani ja se maaseutumaisema, jossa he tuolloin asuivat. Ja noiden muistojen innoittamana ompelin rennon taskullisen Zadie-mekon, joka ei purista eikä kiristä, kuten ei kiristäneet väljät kesävaatteet lapsenakaan. Juhannuksena tässä ei kyllä tarkene tanssia, mutta onneksi vielä on kesää jäljellä…

koivunoksat

Hyvää juhannusta kaikille!

Vihreä maaliskuu

Olen mukana Vuosi väriterapiaa-haasteessa, jossa kuukausittain tulee tehdä jokin työ ennalta sovitun värin mukaan. Värilistani sekä aikaisemmat haastetyöni löydät täältä, klik

Ensimmäinen vihreä työni on Namedin Talvikki. Pdf oli helppo ja nopea koota, mutta kokovalintani meni ihan metsään, ja puserosta tuli aivan liian suuri.

Pienentämisen suhteen oli taidot loppua kesken, koska ylimääräistä kangasta oli niin paljon, ja toisaalta tietty rentous kuuluu tämän puseron henkeen. Sen säilyttäminen ja yhtäaikainen pienentäminen ei siis ollut minulle helppoa, mutta lopputuloksesta, minun versiostani, tuli ihan ok. 

talvikki1

Korkea kaulus laskoksineen on kyllä kiva ja väri on ihan loistava!

talvikki4

talvikki2

Juuri tämä vihreä oli yksi lempiväreistäni parikymppisenä, ja pidin sitä silloin kyllästymiseen asti. Kahdenkymmenen vuoden tauko on tehnyt tehtävänsä ja jälleen sitä taas sietää.

Muitakin vihreitä töitä on mielessä, mutta ne saavat hetken odottaa, sillä ajattelin tämän hiihtolomaviikon hyödyntää piirtämällä kaavoja ja leikkaamalla kankaita valmiiksi. Arki-iltoina voin sitten istua suoraan koneelle ilman noita tuiki tärkeitä, mutta niin tappavan tylsiä ompeluvaiheita, eikä ompelu takkua ainakaan niiden vuoksi.

kevätkankaat

Näin homma etenee, ja kangasvarastot tyhjenee. Ainakin luulen niin, vaikka täytyykin tunnustaa – repsahdin, ja tilasin kangasta… Mutta eihän noita kukkia voi vastustaa, eihän 😀 ?

Raidallinen Bowline

Aikaisemmin tein harmaasta viskoositrikoosta Papercut Patternsin puseron, Bowline Sweaterin. Kokeilupusero onnistui hyvin, vaikka sitä tehdessä epäilin – syystä ja toisesta – lähes kaikkia työvaiheita.

punainenhelmi

Toisen tein hieman paksummasta raitatrikoosta, jonka kanssa yksi epäilys, pääntiekaitaleen pituus, osottautuikin oikeaksi. Jo ensimmäisen kohdalla epäilin siis sen pituutta: onko se liian pitkä, jääkö se liian väljäksi, koska se oli yhtä pitkä kuin itse pääntiekin. Viskoositrikoisessa se kuitenkin laskeutui nätisti kaulalle, mutta nyt se sojotti kohti taivasta.

punainenhelmi3

Muutoin ompelu sujui mutkattomasti eikä purkaminenkaan iso juttu ollut, sillä ompelin pääntiekaitaleen uusiksi vain takaosan levydeltä. Näin siksi, koska kaiteleen ompelu pääntielle on jo kolmas työvaihe. Renkaaksi se ommellaan kuitenkin vasta lopussa, joten kokonaan sen uusiksi ottaminen olisi tarkoittanut puseron purkamista lähes atomeiksi. Eiih… Toki olisin sen tehnyt, jos olisi ollut pakko, mutta onnekas olin eli pääntiestä tuli hyvä näinkin.

paaluso

punainenhelmi4

Tästä tuli kyllä kiva! Raidat on vielä kankaaseen kudottu, joten niiden ei pitäisi mennä pesussakaan miksikään. Ja mustavalkoisuus on kyllä niin mun juttu, mutta vielä puuttuu se kokonaan musta

Bowline Sweater – kokeilu

Olen jokseenkin sanaton, kun sain tehtyä tämän Instagramissa nähdyn puseron. Kyseessä on siis uusiseelantilaisen Papercut  Patternsin  Bowline Sweater.

greybow3

Pusero oli yllättävän helppo ja nopea tehdä: lauantaina ompeluun meni vain pari tuntia, kun olin viikolla valmiiksi kaavan koonnut ja kankaastakin osat leikanut.

Puserosta tuli täydellinen, vaikka tekovaiheessa epäilin vähän kaikkea. Esimerkiksi kangasvalintani, harmaa viskoositrikoo mietitytti: valitsin sen, koska se oli halpa tarjouskangas, joten sen raaskin saksia, vaikka epäilinkin sen olevan liian laskeutuvaa ja valuvaa kauluksen solmun kannalta.

greybow2

Myös pääntien huolittelu epäilytti, koska yleensä sen olen tehnyt kaitaleella, jonka pituus on ollut 70-80% pääntien pituudesta. Tässä kaitale oli yhtä pitkä kuin itse pääntie, joten pelkäsin sen löpöttävän. Jälleen väärin.

Pääntie huoliteltiin lähes ensimmäisenä eikä vasta loppuvaiheessa, mikä oli mukavaa vaihtelua. Siten hiha- ja sivusaumojen ompelun jälkeen jäljellä olivat enää helman ja hihansuiden viimeistelyt. Niidenkin epäilin jäävän liian väljiksi, mutta ei – hyvät tuli. Hihat ovat liian pitkät tosin, mutta mielestäni ylipitkät hihat sopivat etuosan laskoksiin, kun ylimääräinen kangas ruttaantuu ranteisiin.

greybow

Suunnittelin tekeväni vielä kaksi samanlaista, mustan ja valkomustan. Sitten, kun olen toipunut siitä, että onnistuin näin hyvin. Sitten, kun pystyn tekemään jotain muutakin kuin vain istumaan hiljaa tyytyväisenä hymyillen.


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan tammikuun värini on harmaa, joten tämä työ sopii myös vuoden kestävän käsityöhaasteen teemaan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Betoniromu-leggingsit

Voi kääk, kun tämä Käpysen Betoniromu onkin ihanaa!!! Vuoden hilloamisen jälkeen sain sen vihdoin leikeltyä ja tadaa – ihka ensimmäiset itse tehdyt leggingsit ovat valmiit.

tammileggarit3

Kaavana käytin Noshin ilmaista pdf-kaavaa, mikä oli hyvä kaikin puolin. Ensinnäkin kaava oli helppo koota.

tammileggarit4

Toisekseen kaava vastasi hyvin myös kokoa. Tai noh, lyhyt on lyhyt, eikä muuksi muutu edes leggingseissä, joten lahkeita jouduin lyhentämään noin viitisen senttiä. Pituutta minulla on siis noin 163 senttiä enkä lisännyt alunperinkään minkäänlaista alavaraa lahkeeseen.

tammileggarit

Myös vyötärö oli hieman liian korkea, mutta paljon kanssa pärjää aina, joten se oli helppo muokata oman navan ympärille sopivaksi.

Onkohan se niin, kun ei liiemmin yritä, niin onnistuu? Tämä ompelutyö ainakin sujui sillä fiiliksellä nopeasti: kerrankin minäkin voin sanoa, että otin ja ompelin – tunnissa valmista 😀 . Ihan huikea fiilis!!!

tammileggarit2

Mustan yläosan kanssa nämähän toimivat kuin tauti, mutta jotain väriäkin voisi mielestäni kokeilla…. Ehkä vihreä yläosa, vai mitä?


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan tammikuun värini on harmaa, joten nämä leggarit ovat yksi kuukauden haastetyö. Enemmän haasteesta voit lukea täältä Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.