Namedin Esme ja Selja

Ompelutahtini on niin hurja, ettei kamera perässä pysy. 😉 Nämäkin, Namedin Esme Maxi Cardigan ja Selja Knot Tee, ovat valmistuneet heinäkuussa.

maaritse_esme_maxi_cardigan_namedclothing

Tämä oli minun ensimäinen merinovillaompelus eli neuletakin kangas on Mereenin Merenpohja-merinovillaa (näytti siltä, että heinäkuussa viimeisiä ostelin, enää ei kaupasta juuri tätä merinoa löytynyt).

maaritse_esme_maxi_cardigan

Takin alla on puolestaan siis musta Selja eli solmullinen t-paita, minkä tein Nappinjan trikoosta.

maaritse_selja_knot_tee

Kokeilin molempia kaavoja ensimäistä kertaa. Tykkään, että niissä molemissa on kivat yksityiskohdat, kuten neuletakissa taskut ja paidassa etuosan solmu, mutta molemissa on minulle myös sellaisenaan hieman liian reilu yläosa. T-paidan hihan pyöriötä pitää siis sorvata korkeammaksi, syvemmäksi, ja olkasaumaa vähän lyhentää, mutta neuletakki menisi varmaan sellaisenaan, kunhan kangas olisi jämäkkäämpää.

selja_knot_tee

Yllätyinkin merinovillan ohuudesta ja laskeutuvuudesta sekä muutaman käyttökerran jälkeen hengittävyydestä ja lämpimyydestä. Tämä taitaa olla ensi talven vaatehittini!

maaritse_esme_maxi_cardigan_merinowool

Esme on siis hartialinjaltaan väljä, mutta alaspäin kapeneva. Koon valitsin mittataulukon mukaan ja muutin vain helman mitan lyhyemmäksi.

maaritse_esme_cardigan

Saatan vielä lisätä neuletakkiini nepparit, jotta takki näin väljempänäkin pysyy paremmin menossa mukana ja taskut ojennuksessa.

elokuinen_kalastaja

rannan_elokuista_heinikkoa

rannan_elokuinen_heinikko

elokuinen_ranta

merenpohjaa

Merinon kuosi on kyllä niin kaunis ja aihe niin rakas, sillä meri ja merenranta ♥.

maaritse_namedclothing_esme_cardigan_selja_knot_tee

Nyt vain kylmempiä kelejä odotellessa….

Kielo-mekko

Tämä kaunokainen on Namedin Kielo Wrap Dress, minkä ompelusta olen haaveillut kauan. Nyt vihdoin osui kohdalle sellainen palalaarilöytö Eurokankaasta, että se oli tehtävä: tähän saakka en ollut löytänyt kangasta, mikä miellyttäisi niin silmää kuin olisi sopivan notkeaa eri tavoilla sidottavaksi.

maaritse_namedin_kielo_mekko

Mekon juju on siis sivulla olevissa siivissä, jotka voi pitkien solmimisnauhojen avulla sitoa kiinni useammalla tavalla.

maaritse_kielo_mekko_nauhat_taakse_solmittuna

Yllä olen solminut nauhat edestä ristiin ja taakse, jolloin siivet asettuvat vatsan päälle. Tämä tyyli on minusta melko juhlava. Lisäksi näin solmittuna sain nostettua ylipitkän helman korkeammalle ja takana oleva syvä halkio tulee hyvin esille.

maaritse_kielo_mekon_takahalkio

Näin esille tulee valitettavasti myös se, että keskitakasauman kuvion kohdistaminen ei onnistunut. Takasauma on ylhäältä hieman kaareva, joten kohdistaminen ei onnistunut siitäkään syystä. Silti, olisihan tuota voinut vähän enemmän miettiä, sillä nyt kuvioiden yhteensopivuus jää ärsyttävästi niin vähästä kiinni, että silmä tarttuu siihen. Parempi olisi ollut ehkä harhauttaa katsetta kunnon sekamelskalla eli kohdistamalla ihan päin seiniä… 

maaritse_namedin_kielo_wrap_dress

Nauhat voi sitoa myös rennosti taakse, jolloin kankaan kuosi näkyy hyvin edestä ja takaosan takakappaleiden epäonnistunut kohdistaminen ei puolestaan kovin erotu.

maaritse_ompelublogi_kielo_wrap_dress

Valitsin koon mittataulukon mukaan sekä ompelin ohjeen mukaisesti muutoin, mutta pienensin hieman kainoloaukkoja sekä jätin jätin takakappaleiden pystylaskokset pois ohuen viskoositrikoon (vai voiko laarilöydöistä varmuudella tietää ?) laskeutuvuuden vuoksi. En siis kokenut niitä tarpeelliseksi: ainahan ne voi lisätä jälkikäteen, jos tuntuu, että istuvuus ne vaatii. Mietinnän alla on myös pituus, että onko mekko tällaisena liian pitkä vai just hyvällä tavalla pitkä….

maaritse_kielo_mekko_nauhat_eteen_solmittuna

Siivet voi sitoa myös takakautta ristiin ja rusetti eteen eli päinvastoin kuin ensimmäisessä kuvassa. Tämä on minun suosikkini, koska näin näyttävä kuosi näkyy selvästi edestä katsottuna ja taakse menevät siivet puolestaan peittävät takasauman huonon kohdistuksen. Tykkään myös siitä, että tällä tavoin sidottuna kangas rypyttyy takapuolen päälle vatsan sijaan, mikä ei tarvitse yhtään enempää volyymiä. Pyllyn päällä sitä ei taas voi olla koskaan liikaa. 😀

maaritse_kielo_mekko_takaa_nauhat_eteen_solmittuna

maaritse_namedin_kielo_mekon_solmimisnauhat

maaritse_kielo_mekon_sivunauhat

Neljäs sidontatapa, nauhojen solmiminen niskan taakse, saa mekon näyttämään  hieman kaftaanilta.

maaritse_kielo_wrap_dress_niskan_taakse_solmittuna

Niskan taakse solmitut nauhat tuovat mekkoon myös hieman timanttimekoista tuttua muotoa.

maaritse_kielo_mekko_niskaan_taakse_solmittuna

Tästä mekosta on siis moneksi eikä sen ompelukaan ollut vaikeaa. Hankalaa oli ainoastaan ohuen ja valuvan kankaan leikkaaminen, erityisesti sen paikallaan pitäminen, mutta vielä pitää toinen kokeilla, lyhyempänä ja hihallisena… 🙂

Roscoe-pusero

Tänä vuonna lähdin mukaan Make Nine -haasteeseen, johon toteutettavaksi valitsin yhdeksän kangasta/lankaa jemmoistani. Tämä viime kesänä ostamani Eurokankaan joustamaton viskoosi oli yksi valinnoistani.

maaritse_kukkallinen_roscoe_blouse

Ompelin tästä laskeutuvasta ja kevyestä kankaasta boho-tyylisen Roscoe-puseron (True Bias), jossa on raglanhihat sekä rypytettyt pääntie ja hihansuut.

maaritse_roscoe_blouse_raglan_seam

maaritse_roscoe_puseron_hihansuu

Pääntiellä on halkio, mitä luulin puseron vaikeimmaksi kohdaksi, koska se piti saada suoraan ja keskelle etukappaletta. Lisäksi siitä piti tehdä siisti niin oikealta kuin nurjalta, jotta nauhoja voisi pitää auki tai kiinni.

maaritse_roscoe_puseron_paantien_halkio

Ensin suorakaiteen mallinen alavara ommeltiin kiinni etukappaleeseen lyhyellä tikillä, minkä jälkeen halkio vasta leikattiin auki.

maaritse_paantien_ommel

Vaikka ompelin tällaisen ensimmäistä kertaa, silitin vain etukappaleen ja päälle tulevan alavaran keskikohdat näkyviin, jotta ne olisi helpompi kohdistaa päällekkäin. Keskiviivan näkeminen auttoi myös ompelemaan aukon symmetrisesti v:n malliseksi. Ehkä olikin aloittelijan tuuria, mutta muoto onnistui täydellisesti näinkin vähällä valmistautumisella.

maaritse_halkion_aukileikkaus

Ompelun jälkeen halkio leikattiin auki ja alavara käännettiin nurjalle. Silittäminen tässä vaiheessa oli ihan ehdoton juttu.

maaritse_paantien_halkion_ommel

Silitin muutenkin ahkerasti kaikissa vaiheissa. Se esimerkiksi helpotti alavaran reunojen kääntämisessä ja niiden tikkaamisessa. Lopputulos onkin mainio!

maaritse_roscoe_puseron_nauhat

Halkiota hankalammaksi osottautui solmimisnauhojen kiinni ompelu pääntiehen: jouduin purkamaan molemmat puolet kolmeen kertaa ennen kuin ne olivat riittävän siistit niin oikealta kuin nurjalta. Jokin mittavirhekin oli tullut, sillä aluksi nauhat tulivat eri kohtiin, mistä johtuen toinen puoli oli pitempi kuin toinen ja halkio näytti vinolta.

maaritse_ompelublogi_pusero_joustamattomista

Yllätyin myös puseron väljyydestä: tuntuu, että hukun siihen. Väljyyttä tuli liikaa, koska en ymmärtänyt boho-tyylin nimenomaan tarkoittavan väljää ja ilmavaa pukeutumista. Toki kokoa valitsiessani tarkistin vartalonmittojen lisäksi valmiin puseron mitat, mutta kokemuksen puutteessa, kun en ole joustamattomista vuosiin ommellut, ne mitat eivät oikein sanoneet minulle mitään.

Eikä tämä kuitenkaan ole niin mahdoton, että pitämättä jäisi: kuten alla olevassa kuvassa näkyy, kevyt pusero myötäilee kauniisti kehon liikkeitä vähentäen hieman vaikutelmaa puolijoukkueteltasta. Toisekseen tällainen ilmava pusero on toimiva aurinkosuoja lämpiminä kesäpäivinä. Syksymmällä puolestaan voisin korostaa hippityyliä leveillä lahkeilla ja mustalla rinnan alle tulevalla liivillä. Tarkemmin ajateltuna, se taisi olla tyylini jo noin parikymmentä vuotta sitten eli sellainen liivi ja leveät lahkeetkin taitavat kaapista valmiina löytyä. 🙂

maaritse_roscoe_blouse

Muuten, kuvassa en pitele kättä otsalla auringon häikäisemänä. Ei, syynä ovat hyttyset. Puhelimeni toimii siis kaukolaukaisijana silloin kun mieheni ei ehdi avustamaan eli kuvassa yritän katsoa puhelimesta, mikä on kameran näkymä. Hyttysiä on tänä kesänä ollut kuitenkin paljon ja tuossakin ne yrittävät täyttää niin silmät kuin suun. Kädellä yritän siis suojata silmiäni, huulet olen puristanut tiukaksi viivaksi ja mielessä vilahtelevat kaikki mahdolliset kirosanat. Voihan elävä luonto! 🙂

maaritse_roscoe_blouse_from_back

Puseron ompelussa onnistuminen ruokki ompeluintoani valtavasti: oli todella virkistävää ommella muutakin kuin vain joustavia sekä kokeilla ihan eri tyyppistä kaavaa, mihin olen tottunut, ehkä jopa juuttunut. Innostuneena uudesta, valmiiksi leikattuna odottaakin pellavamekko, missä uuden materiaalin lisäksi tehdään taskut minulle ihan uudella tavalla. Ihanan jännittävää! 🙂

Oletko sinä haastanut itseäsi jollain tapaa viime aikoina? Miltä se tuntui?


Ompeluvinkki:

  • Useammissa ostamassani ulkomaisissa pdf-kaavoissa on ollut 1,5 sentin saumanvarat valmiina. Tässä kaavassa vinkattiin, että nuo leveät saumanvarat voi kaventaa joko leikkaamalla harkkosaksilla ylimääräiset pois tai ompelemalla pussisaumat. Koska olin nyt uuden äärellä kaiken kaikkiaan, valitsin uutena tekniikkana pussisaumojen opettelun. Siihen kuvalliset ohjeet löytyvät esim. Kangaskapinalta, Jännittääkö hentojen kankaiden ompelutekniikka? -artikkelista, täältä.

maaritse_pussisauma_ohueen_kankaaseen

maaritse_pussisauma

Treenivaatteita

Alunperin olin ajattelut ompelevani uudet treenitrikoot Noshin leggingskaavalla, jonka olen jo pari vuotta sitten sorvannut omaan jalkaan sopivaksi. Mutta minä onneton olin hukannut tuon kaavan!

maaritse_urheilutrikoot_lycrasta

Hajamielisyydestäni harmistuneena en innostunut kasaamaan vanhaa pdf-kaavaa uudelleen, vaan ostin uuden testattavaksi. Se kannatti, sillä PuuhakasPajan Usva-treenitrikoot on suunniteltu hyvin joustavalle kankaalle, kuten lycralle, mitä olin siis uusia housujani varten varannut. Noshin kaava olisi ollut puolestaan trikoisille leggingseille, mistä johtuen siinä olisi ollut liikaa väljyyttä ja lopputulos olisi ollut liian suuri. Joten kävi onni onnettomuudessa, sillä enhän minä muuten olisi muistanut ottaa eri kankaille tarkoitettuja väljyyksiä huomioon, kun lycraa ei ole tullut ommeltua sitten teinivuosien pyöräilyshortsien. 🙂

maaritse_juoksutrikoot_hellinin_neonvioletti_urheilulycra

Tykkäsin myös siitä, että Usva-trikoissa ei ole kuin sisäsaumat, niin Hellinin kaunis Poniletti-kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun ulkosaumat eivät riko kuvioita.

maaritse_korkeat_juoksutrikoot

Ainoa muutokseni kaavaan oli se, että korotin vyörärökaitaletta alkuperäisestä viidestä kahdeksaan senttiin, koska halusin kunnolla korkean vyötärön. Viiden sentin korkuinen vyötärökappale olisi tullut hieman navan yläpuolelle, joten tämä on reippaasti ylempänä. Itseassa näin se tuntuu mukavan istuvalta, koska korkeampi vyötärö yltää minun vyötäröni kapeimpaan kohtaan, joka on muutaman sentin normaalia korkeamalla.

maaritse_ompelublogi_juoksutrikoot

Trikoiden kaveriksi ompelin pari Pinja-hupparia, mikä on myös PuuhakasPajan kaava. Tästäkin tykkään kovasti! Pinja on istuva ja mutkaton peruspusero kauniilla pääntiellä ilman huppua tai hupun kanssa.

maaritse_kangaskapinan_limelight_trikoo

maaritse_ompelublogi_pinja_huppari

maaritse_puuhakaspajan_pinjahuppari_kangaskapinan_newyorktrikoosta

Poniletti-kuosihan on yksi suosikkini ja varsinkin tässä värissä, neonviolettinä, johon sopivat hyvin ompelemani yksiväriset hupparit. Ne on tehty Kangaskapinan syksy/talvi New York 2019 -trikoista (värit Limelight/ärhäkkä kylmä keltainen ja Ultraviolet/raikas violetti), joista löytyy muuten melko monta talvityypille sopivaa väriä. Vinkkinä siis ihan yleisesti, mutta tosiaan omia talvivärejä hamstraaville, että viime sesongin väreinä nämä trikoot ovat tällä hetkellä myynnissä alennettuun hintaan ja ovat vielä 175 senttiä leveitä kankaita…

maaritse_puuhakaspajan_treenitrikoot_usva_hellinin_poniletti_lycra

Nämä trikoot tulivat niin tarpeeseen entisten vedellessä loppujaan. Ehkä oisin voinut paremmin kohdistuksia miettiä, sillä nyt leikkelin kangasta säästellen siitä mistä sain. Silti aion ihan ylpeänä häntää heilutella! 😀 Ehkäpä ensi viikolla jopa ihan hihattomissa, niin tarkenisin valmiita toppejanikin kuvata…