Topista mekoksi

Edellisen postauksen Misurinan alla minulla oli mekko, josta en ajatellut postata. Ajatuksissani oli tehdä toinen pienempi ja tehdä postaus vasta sen jälkeen, koska tätä ensimmäistä piti tuunata melko paljon pienemmäksi. Mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että en ehdi tälle kesälle enää toista ommella. Kiinnostusta mekkoa kohtaan on kuitenkin ollut, niin ta-daa tässäpä tämä.

Tuunasin mekon Helen’s Closetin Reynols toppi- ja mekkokaavasta, minkä mukaan topin ja mekon helmat olisivat suoria. Tässä minä käytin topin kaavasta vain yläosaa: kaavassa oli merkkiviiva, mistä toppia oli mahdollista joko lyhentää tai pidentää, niin siitä viivasta katkaisin kaavan, ompelin mekon yläosan, vuoritin sen ja kiinnitin alareunaan rypytetyn helmaosan.

Helmaosassa on kolme frillaa, mitkä ei kovin hyvin erotu kirjavan kuosin vuoksi. Kaksi ensimmäistä on noin 30 cm ja alin 40 cm korkea. Minulle, noin 160 senttiselle, näin tuli hyvän mittainen helma. Käännevaraa tosin oli niukasti, kun en halunnut yhtään mitasta verottaa, niin yhdellä sentillä piti pärjätä. 🙂 Frillojen leveydet sovelsin niitä leikatessa kankaan leveyteen sopivaksi, jotta ei tulisi hukkapaloja.

Mekkokangas on viime vuoden ostos Leni Pepunkt -nettikaupasta.

Päädyin tähän kaavaan, koska tykkäsin leveistä olkaimista ja korkealle nousevasta etukappaleesta niin takaa kuin edestä. Tykkään, että liivit olkaimineen peittyvät kesä kuumallakin. Nyt alla oleva toppi tekee vähän raskaan vaikutelman, mutta kun oli niin kolea keli, että en kyennyt ilman sitä olemaan. Mutta periaatteessa tämä toimisi siis myös liivimekon tavoin.

Kaikkinensa muutin yläosaa (toppikaavan lyhentämisen lisäksi) niin, että suoristin takasaumaa. Siinä olisi ollut kaareva linja, jotta toppiin tai mekkoon ei tulisi selkäpussia. Lisäksi kavensin sitä sivusaumoista useamman sentin ja lyhensin olkaimia noin kuusi senttiä. Näillä muutoksilla sain aikaiseksi hyvän istuvuuden, ettei mitään ylimääräisiä vilku. 😉

Mekosta on moneksi, satoi tai pastoi. ♥

Misurina

Olen neulonut niin monta Caitlin Hunterin mallia, että voin huoletta todeta hänen olevan lempisuunnittelijani. Hänen malleissaan on muun muassa tietynlaista selkeää rytmiä, mikä miellyttää minua.

Näin on tässä hänen suunnitelmassaan Misurina-paidassa, vaikka ensin ihmettelin pääntiellä olevaa pitsineuletta. Että mitä turhaa krumeluuria! Mutta loppujen lopuksi se istuu siihen kuin nenä päähän: ilman pitsiosuutta graaffinen kukkakuvio ei olisi niin täydellinen.

Neuloin paitani silkkilangoista, mikä oli hieman uhkarohkea teko, koska silkkilanka ei ole paras mahdollinen kirjoneuleeseen. Kovin tarkkana langanjuoksujen kanssa saikin olla, jotta kuvio asettuisi. Pohjavärini on BC Garnin Tussah Tweediä värissä valtameri ja musta kuvioväri on Lana Gatton Silkyä.

Kaarrokkeen kuviot onnistuivat hyvin, kun tein ne rauhassa ja huolella. Myös Tussah Tweed -lanka oli onnistumisen suhteen armeliasta: mustat langanjuoksut nousivat paikoittain liikasi esille, mutta onneksi pohjalangan eläväinen väri nyppyineen lopulta peitti ne joukkoonsa. Luulin, että esille nouseminen johtui silkkilangasta, mutta Jyväskylän neulefestareilla minua moikkasi toinen Misurinan neulonut, jota harmitti minun tavoin palmikoiden kohdalla esiin tulevat langanjuoksut. Kuulin, että Tässä mallissa se on ollut haaste vähän yhdellä ja toisella, minkä monet ovat ratkaisseet jättämällä tekemättä langan sitomiset. Siinä suhteessa silkkilanka kohdallani toimi siis paremmin mitä olisi voinut ajatella, koska ne eivät ole loppujen lopuksi silmiin pistävät eli varsinkaan ei-neulovat ei niitä huomaa.

Silkkilangan joustamattomuuden vuoksi tein helmaan pienen halkion neulomalla lopusta noin viisi senttiä tasona edes-takaisin kaventaen muutamin kerran halkion molemmin puolin. Halkioon ja helmaan tein i-cord-reunat sekä nauhat, millä ajattelin sääteleväni helman venymistä.

Ajatukseni oli ihan hyvä, mutta ei ehkä käytännössä niin toimiva eikä sieväkään kuin ajattelin. Helma venähti viimeistelypesussa hieman liian pitkäksi. Luulen, että halkion olisi pitänyt olla myös suurempi, jotta se olisi toiminut mielikuvieni mukaisesti. Mutta epäonnistuneessa halkiossa on kuitenkin etunsa, sillä käytännössä silkkinen joustinreuna olisi varmaankin levennyt tätäkin epäsiistimmäksi. Että tällä mennään.

Ja on siis jo menty. Paita oli muun muassa Jyväskylän Neulefestareilla päällä, kuten sen kaveriksi ommeltu festarimekko. Mekkokaava on muokattu Helen’s Closetin Reynolds toppi- ja mekkokaavasta. Kangas on puolestaan vuoden vanha viskoosiostos saksalaisesta nettikaupasta, minkä nimeä en juuri nyt muista millään. 😬 Mekkoon palaan myöhemmin, kun teen toisen: pitää kokeilla vielä yhtä kokoa pienempänä, koska tämän yläosa joudin kaventamaan melkoisesti vähän sieltä sun täältä ja olkaimiakin lyhentämään kuutisen senttimetriä eli melko reilu oli, vaikka valitsin koon rinnanympäryksen mukaan.

Sadie-tunika

Voi kääk! Postaustaukoni venähti niin pitkäksi, että piti ihan muistella, miten näitä postauksia tehtiinkään. 😀 Yksi syy taukooni on ollut kesäkuussa aloittamani käsityöntekijä-opintoni. Siksi takana on noin monen monta keskeneräistä reissukäsityötä, uutta asiaa ja ihmistä sekä noin 3 000 ajettua kilometriä. Opintoihini palaan myöhemmin, mutta nyt ensin muutama sana ja kuva ompelukerhoni viimeisimmästä haasteesta, tuplaharson ompelusta.

Olen usean vuoden hillonnut kaapissani harmaata tuplaharsoa eli double gauzea. Se on jäänyt odottamaan inspiraatiota, sillä suuresta suosiostaan huolimatta, tämä ei ole minun lempparimatskua. En pidä sen paksuudesta, vaikka se keveää ja ilmavaa kesäkangasta onkin.

En myöskään ole kovin innostunut tämän kankaan käsittelystä, vaikka moni muu on sen helppoutta kiitellyt. Eihän tämä tokikaan mitään ohutta ja liukasta ole, mutta päänvaivaa minulle tuottaa nuo rypyt ja niiden mahdollinen siliäminen kesken ompelun. Se voi muuttaa mittasuhteita niin, ettei esimerkiksi alavarat tai hihat enää sovikaan paikalleen ilman sorvaamista. Sitä voi toki yrittää välttää sillä, että pesee ja silittää kankaan etukäteen.

Tämän tunikan kohdalla ompelu kuitenkin tällä kertaa onnistui ihan suosiolla kankaan puolesta. Mallia piti pääntieltä muokata, koska se oli liian suuri. Se ei ollut mikään suuren suuri muutos, sillä ratkoin vain taakse tarkoitetun nappihalkion pois ja ompelin keskisauman ylös asti hieman reilummalla saumanvaralla. Ja hyvin sujahtaa päälle näinkin, napittomana. Toki ratkominen oli ärsyttävää ja sohlasin kaikenlaista muutenkin, kun tätä yötä myöten ompelin. Ratkoja oli siis omista töpeistä johtuen valitettavan tarpeellinen kapistus, vaikka sinällään malli ei ollut vaikea.

Kaava on Style Arc:n Sadie Tunic. Kaavaan alkuperäisesti kuuluisi taakse pääntielle nappihalkio, mutta sen siis jätin pois. Pääntie ja helma huolitellaan alavaralla. Hihoissa on kivana yksityiskohtana solmut ja helmassa sivuhalkiot. Istuvuutta parantaa rintalaskokset. Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan ja hyvä tuli. Ainoastaan helma on minusta ehkä vähän liian pitkä tai sitten se on vaan yksinkertaisesti tylsä, että siihen pitää jotakin miettiä…

Mutta ihan onnistunut fiilis tästä tuli kaiken kaikkiaan. Varsinkin, kun olen tämän kaavan testaamista kauan suunnitellut. Tällä kertaa muistin jopa ommella ompelumerkkejä mukaan, jotta työ olisi viimeistellympi. Niiden sanoma sopiikin tilanteeseen enemmän kuin hyvin: sain korjattua kaikki virheeni ja osallistuttua haasteeseen. Yay!

Aikaisemmista tuplaharsokokemuksista johtuen en edes yrittänyt tehdä pääntien ja helman alavaroja samasta kankaasta. En ole siinä koskaan onnistunut tuplaharson paksuuden vuoksi, niin tein ne suosiolla eri kankaasta. Alavarojen materiaali on Pure Waste:n harmaata palttinaa.

Lopuksi vielä muutama fiilistelykuva juhannuksen mökkielämästä. Joutsenien ja oravan jälkeen löydät listattuna minun vinkkini tuplaharson ompeluun. Nähdään! ♥


Ompeluvinkit tuplaharsolle:

  • Pese ja silitä tuplaharso ennen ompelua. Se helpottaa kankaan käsittelyä ja oikean kokoisen vaatteen ompelua.
  • Tuplaharsosta ei voi ommella mitään kovin istuvaa, koska se on nimensä mukaisesti harsomaista. Näin ollen istuvissa malleissa uhkana on saumojen periksi antaminen. Valitse siis kaava, jossa on reilusti väljyyttä. Siten vältät saumojen irvistämisen sekä polvi- ja kyynärpussien muodostumisen.
  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Pääntien voi huolitella myös kanttinauhalla (kuten mekossani täällä, klik). Kanttinauhaa voi tehdä myös tulpaharsosta itsestään purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, mikä sellaisenaan se on liian paksua kanttaamiseen.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Talvinen

Caitlin Hunterin Talvinen on varmaan kaunein kaarrokeneule, minkä olen tähän saakka tehnyt. Aloitin sen jo viime syksynä, mutta se jäi toista hihaa vaille. Itseasiassa se oli jo hyvän matkaa aloitettu, mutta ilmeisesti pelko epäonnistumisesta oli liian kova: oli helpompi jättää neule kesken, kun todeta epäonnistuneensa äärimmäisen kauniisti ja tasaisesti neulotun kaarrokkeen jälkeen.

Epävarmuuden syynä oli helman a-malli, mikä neulottiin muuttamalla puikkokokoa isommaksi helmaa kohden edetessä. Tämä tekninen seikka jäi minulta huomioimatta, kun neuleen aloitin. Se, että en lukenut ohjetta kokonaan heti läpi, saattoi oli ihan hyvä asia. Sillä jos olisin ollut huolellisempi, en varmaan olisi edes aloittanut koko puseroa, koska en tykkää neuloa ohutta lankaa suurilla puikoilla. Yleensä silloin neulomisesta katoaa mielekkyys, koska silmukat tuntuvat liukkailta ja koko homma menee jännittämiseksi sekä käsiala muuttuu usein vielä epätasaiseksi.

Mutta hyvinhän tässä kävi. ♥ Aloitin tämän neuleen siis viime syksynä haikein mielin seuraten samalla kesän kaikkoamista vähitellen pois. Tänä vuonna tuo haikeus oli tiessään, sillä korona on kurittanut vielä sen verran, että olen ollut yhä sairauslomalla: kotona ollessa tahtoo mennä sekaisin niin viikonpäivät kuin vuodenajat, kun ulkoilut ja kaikki muutkin menemiset ja tulemiset ovat jääneet vähiin.

Neuloin Talvisen kaikilta muilta osin ohjeen mukaan, paitsi hihoihin tein pitkät resorit. Ohjeen mukaisesti ne olivat jääneet hieman vajaiksi, mutta kokemuksesta talvella sellainen vajaamitta ei tunnu kivalta. Tilanne olisi ollut eri, jos pääntiestä olisi tullut väljempi, niin neuleen alle olisi voinut – ohjeen mallikuvien mukaan – pukea poolon, minkä hihat olisivat sievästi jatkuneet neuleen hiharesoroiden alta. Mutta ku ei. 😀

Ohjeessa oli myös nypyllinen kuviovaihtoehto, mutta minä tein omani ilman niitä. En vaan ajatellut niiden olevan sieviä.

Sen lisäksi, että malli on kaunis ja käsialani on siisti, onnistuin valitsemaan värit hyvin: pohjalanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä värissä Magenta ja kuviovärini Bio Shetlandin nro 14 Sapphire (vaaleansininen) sekä Kässäkerho Pom Pomin Suoma Singleä värissä metsä (tummanvihreä) .

Onni oli myötä siinäkin mielessä, että Väinämöistä minulla oli kahta eri värjäyserää: yksi vyyhti poikkesi muista. Huomasin sen vasta, kun olin jo hyvän matkaa kaarroketta neulonut eli olin onnistunut valitsemaan juuri sen yhden erilaisen alkuun ja siinä tietenkin oli toisiin vyyhteihin nähden silmiinpistävän tummia kohtia. Voi vietävä, kun alkuun otti päästä! Mutta loppujen lopuksi ne tummat kohdat alkoivat näyttääkin oikein hyviltä tuossa kohdin, lintujen taustalla: ne ovat ikään kuin syksyisen taivaan tummanpuhuvia pilviä ( ensimmäisessä kuvassa näkyvät parhaiten) ja tuovat kaarrokkeeseen kolmiulotteisuutta. Kokonaisuudesta ne eivät siis pistä silmään, vaan pikemmin hivelevät. 🙂

Neuleen lisäksi minulla on jalassani itse tehdyt housut. Housuja en ole aikaisemmin tehnytkään, niin aloitin helpommasta päästä, trikoisista. Kaavana minulla oli Style Arcin Sailor Sue Palazzo Pants.

Valitsin tämän mallin juurikin helppouden vuoksi, vaikka ajattelin, että minulle ei sovi tällaiset leveät housut. Ehkä ei sovikaan, mutta voi voi, kuinka ihanat nämä ovat päällä. Trikoo on vielä Nuppu Printin pehmoista laatua. Ai että!

Helppoudestaan huolimatta jo nämä harjoitteluhousut osoittivat, että ihminen ei ole seppä syntyessään. Housujen kokovalintaa ja istuvuutta saan siis jatkossa harjoitella: pääsin heti tutustumaan haarakoukun muokkaamiseen, kuinka etuviikset saisi pois. Täysin en vielä muokkauksieni kanssa onnistunut, koska se olisi vaatinut kaikkien saumojen purkamisen ja housujen pienentämisen vähän sieltä sun täältä, niin menkööt nyt näin pitemmän yläosan kanssa. Seuraavien, pienemmän koon, kanssa sitten enemmän harsimista ja harjoittelua heti alusta lähtien. 🙂