Vakosamettinen Waver Jacket

Tätä takkia olen ponnistanut kauan! Takki on Papercut Patternsin Waver Jacket, jossa on huppu ja raglanhihat.

Ensimmäisen kerran kokeilin tätä kaavaa reilu vuosi sitten. Testimielessä ompelin tuolloin neuloksesta pitemmän, polviin saakka yltävän, hupparitakin. Sellaisen olisin tästäkin halunnut, mutta kokemattomuuttani olin ostanut liian vähän kangasta: ostin vakosametin jo pari vuotta sitten ohjeessa annetun mitan mukaisesti, mutta en ymmärtänyt tuolloin tarkistaa leikkuusuunnitelmaa. Nyt vasta huomasin, että etukappaleet leikattiin sen mukaan eri suuntiin, mitä sametin kanssa ei voi tehdä.

En tosin tiedä, onko vakosametin nukan kanssa niin tarkkaa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että etukappaleet näyttäisivät eri värisiltä. Otin siis varman päälle ja tein kaavasta lyhyemmän version ilman vyötärön kiristysnauhaa. Lisäksi muutin sitä vanhan hyväski todetun ostoisen samettitakkini mukaisesti hieman a-malliseksi ja päällitaskut siirsin sivusaumoihin.

Takki on varsin helppo ommella, mutta muutokseni aiheuttivat ylimääräisiä haasteita. Suora helma kun ei enää näyttänyt hyvältä, kun muutin mallia a-malliseksi. Sitä piti pyöristää. Sinällään sekin oli helppoa, mutta vuorin onnistuin onnettomasti leikkaamaan liian lyhyeksi sitä muotoillessani. Joten sen kanssa meni oma aikansa, kun piti lisätä jatkopalaa ja sovitella…

Vuori on cuproa, mikä oli liukkautensa ansiosta hankalaa käsiteltävää, mutta tuntuu ihoa vasten ihanalta ja takki liukuu hyvin päälle ja pois. Eli kaikki se kiroaminen sen kanssa oli vaivan arvoista. 😀

Että kauan meni ennen kuin tämä valmistui: monta vuotta meni ensin kangasta hillotessa ja sitten koko kesä neppareiden laittoa jännittäessä. Olen siis ommellut tämän takin jo keväällä, muistaakseni huhti-toukokuussa. Se ei vaan ehtinyt kevätkeleille, kun kesä jotenkin yllätti, niin neppareiden laittaminen jäi. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan eli nyt se on valmis neppareita myöten, mikä oli ihan kamalan jännittävää. Eikä edes heti onnistunut, sillä pihdeistä huolimatta en saanut itse puristettua niitä riittävän tiukalle: hirveä tunne, kun kuulin neppareiden ropisevan lattialle takkia riisuessa. Mutta onneksi on tuo Uunimieheni, niin ne saatiin takaisin paikalleen tiukasti ja pysyvästi. ♥

Mira Dress

Voi ie! Tästä tuli kiva!

Mekko on Fibre Moodin Mira Dress ja kangas on Eurokankaan viskoosia nimeltään Farren.

Takasauman kuvioita ei ole kohdistettu, koska päätin käyttää kankaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi halusin mekkoon pidemmät hihat, mitkä pussitin kuminauhalla.

Lisäksi halusin pidemmän helman: kokoon 42 sain kolmesta metristä riittämään yhteen ylimääräiseen helmasalsaan. Tykkään.

Muita muutoksia kaavaan en tehnyt, koska ei ollut tarpeen, vaan kaava istuu minulle jopa olkapäiltä.

Helman rypytyksistä huolimatta, mekko oli myös melko nopea ommella, koska siinä ei ole erityisiä yksityiskohtia. Pukemisen helpottamiseksi taakse pääntiellekin tuli vain halkio ja hakanen, joten aikaa ei mennyt nappeihin tai vetoketjuihin.

Runsaasta helmasta huolimatta, valuva viskoosimekko sujuu hyvin neuleiden alle. Tässä kuvassa vuosia, vuosia sitten Novitan Kaisla-nauhalangasta neulomani kitin värinen kesäpaita. Se on jo melko rouhea ja nuhjaantunutkin, mutta semmoisella hyvällä tavalla, etten raaski siitä luopuakaan.

Tästä mekosta tuli sellainen fiilis, että sain pitkäikäisen kaverin moneen tilanteeseen. 🙂

Haalarikaavasta kesämekoksi

Kesäkuu on ollut varsinainen ompelukuukausi ompelukerhoni kesäisen bingohaasteen myötä, vaikka en koko tänä kesänä koko ruudukkoa täyteen saanutkaan.

Kuitenkin kolme, lähes neljä, bingoriviä tuli valmiiksi: tänäkin vuonna ompelukseni olivat laidasta laitaan aina syksyisistä tumpuista kesävaatteisiin, niin tuttua kuin turvallista, mutta myös uutta ja jännittävää sekä kaikkea tätä yhdistäen. Kuten esimerkiksi tämä mekko, jonka muokkasin viime kesän haalarikaavasta, South Shore Romperista (Ellie & Mac).

Aina kaavoja tulee muokattua hieman, mutta aikaisemmin en näin paljoa, vaan jostain syystä ostan aina mielummin uuden. Mutta nyt oli toisin, koska tavoitteenani oli testata, minkämallinen maksimekko minulle mahdollisesti sopisi. Siksi en halunnut ostaa – mahdollisesti turhaan – uutta mekkokaavaa, vaan lyhensin haalarin yläosaa ja housuosan sijaan rypytin frillat helmaksi. Tämä oli siis testaus, johon käytin The Night of The Fabcics -tapahtumasta ostettua Mereenin edullista luomutrikoota, Piharuusua (näytti olevan tälläkin hetkellä hyvässä alennuksessa, vink vink!).

Testaus ei täysin turha ollut, mutta vielä pitää jonkin verran yläosaa säätää lyhemmäksi, ihan rinnan alle. Frillojakin voisi olla alas asti neljä saman levyistä: luulen, että kunkin frillan hyvä korkeus voisi olla noin 25 senttimetriä eli puolet nykyisestä ensimmäisestä (leveyttä sillä on noin 90 cm *2). Nyt helma jäi lyhyeksi, koska kaksimetrisestä trikoopalastani ei riittänyt ihan maksimittaan saakka. Ehkä se olisi paremmin riittänyt, mutta kuosittelin yläosan etukappaleisiin pienet ruusut ja suuren taakse, joten kangasta meni vähän hukkaan.

Siksi jouduin tekemään alemman frillan neljästä palasta, mutta saumat jäävät kuvion ja rypytyksen vuoksi piiloon (korkeutta sillä on ilman saumanvaroja n. 18 cm ja leveyttä n. 126 cm*2). Lopuista riekaleista tein vielä irtovyön mekolle, samanlaisen kuin haalariinkin: sen kanssa vyö lisää käyttömukavuutta, mutta mekon kanssa se tuntuikin melko turhalta. Mutta onpa tehty. 😀

Joka tapauksessa, testaus tai ei, niin lopputulos tällä kuosilla ja frillahelmalla on kaunis sekä kesäinen. Ja niistä muista bingoiluista jatketaan sitten myöhemmin, että hetkeksi heips! 🙂

MMM2020

Toukokuu ja itse tehdyt vaatteet eli Me Made May tekee loppuaan.

Joustamattomasta viskoosista Roscoe Blouse / True Bias.

On risujen ja ruusujen vuoro, miten se sitten menikään…

Me Made May eli MMM-haasteeseen osallistumisesta olin haaveillut useamman vuoden ajan, mutta aina ajan ja vaatteiden puuttesta olin jättänyt osallistumatta. Mutta nyt! Ajattelin siis, että itse tehtyjä on jo riittävästi koko kuukaudelle. Aikaa ei kylläkään ollut yhtään sen enempää kuin ennenkään, mutta se ei tällä kertaa hidastanut.

Mutta kun alkuun päästiin, laski myös intoni nopeasti. Syynä ei ollut ajanpuute, vaan motivaationi ottaa kuvia edes viikottain, saati päivittäin, katosi olemattomiin. Tajusin, että itse tehdyt vaatteet ovat jo niin arkinen asia, että haaste tuntui aika kummalliselta. Vielä pöljemmältä tuntui ajatukseni vaatteiden riittämättömyydestä. Voi veljet! 😀 Tokikaan en kaikkia vaatteita tee itse, mutta aina jotain itse tehtyä on päällä kuitenkin.

Joustamattomasta viskoosista bohotyylinen Roscoe-pusero.

Ei haaste turha kuitenkaan ollut, mutta ehkä ei kuitenkaan mun juttu. Tai mistä sitä tietää, haluanko vuoden päästä juhlistaa omaa ompelutaitoani näin. 😉 Nyt se ei lopulta tuntunut kuitenkaan omalta. Varsinkaan siitä syystä, että olen tullut ihan kamalan laiskaksi kuvaamaan tekemisiäni.

MaarItse-ompelublogi: naisten viskoosipusero

Kuten esimerkiksi tämä kukallinen viskoosipusero on ollut valmis tammikuusta lähtien. 😀 Se on Roscoe Blouse, millaisen tein jo viime kesänä ensimmäisen kerran. Toisen ompelin kokeillakseni, että olisiko yhden koon pienempi mukavampi, sillä ensimmäisen väljyys yllätti. Tuolloin en siis ymmärtänyt, mitä puseron bohotyyli tarkoitti eli hyvin väljäää ja laskeutuvaa silhuettia.

MaarItse-ompelublogi

Mutta eihän se silhuetti muutu toiseksi kokoa vaihtamalla. 🙂 Ei ainakaan yhden koon erolla. Eikä sen niin väliäkään, sillä olen oppinut pitämään tämän mallista puseroa sitten viime kesän: nyt väljyys viehtää siinä, missä se viime kesänä hirvitti telttamaisuudellaan.

Bohotyylinen pusero joustamattomasta viskoosista (Roscoe Blouse / True Bias).

Eli näitä eri haasteita ja puseron malleja näyttäää menevän ja tulevan, mutta mitä ihmettä sitä keksisi kuvaamisen helpottamiseksi? Tuntuu, etten enää millään jaksaisi nähdä vaivaa. Mutta sitten pitäisi luopua kaikista ompelukerhoista ja muista, jos ei kuvan kuvaa saa aikaiseksi. Höh. Kuinka te muut kuvauskammon ratkaisette?

Itse ommeltu bohotyylinen pusero joustamattomasta viskoosista..

Kaunista kesää kaikille! ♥