Raidallinen Bowline

Aikaisemmin tein harmaasta viskoositrikoosta Papercut Patternsin puseron, Bowline Sweaterin. Kokeilupusero onnistui hyvin, vaikka sitä tehdessä epäilin – syystä ja toisesta – lähes kaikkia työvaiheita.

punainenhelmi

Toisen tein hieman paksummasta raitatrikoosta, jonka kanssa yksi epäilys, pääntiekaitaleen pituus, osottautuikin oikeaksi. Jo ensimmäisen kohdalla epäilin siis sen pituutta: onko se liian pitkä, jääkö se liian väljäksi, koska se oli yhtä pitkä kuin itse pääntiekin. Viskoositrikoisessa se kuitenkin laskeutui nätisti kaulalle, mutta nyt se sojotti kohti taivasta.

punainenhelmi3

Muutoin ompelu sujui mutkattomasti eikä purkaminenkaan iso juttu ollut, sillä ompelin pääntiekaitaleen uusiksi vain takaosan levydeltä. Näin siksi, koska kaiteleen ompelu pääntielle on jo kolmas työvaihe. Renkaaksi se ommellaan kuitenkin vasta lopussa, joten kokonaan sen uusiksi ottaminen olisi tarkoittanut puseron purkamista lähes atomeiksi. Eiih… Toki olisin sen tehnyt, jos olisi ollut pakko, mutta onnekas olin eli pääntiestä tuli hyvä näinkin.

paaluso

punainenhelmi4

Tästä tuli kyllä kiva! Raidat on vielä kankaaseen kudottu, joten niiden ei pitäisi mennä pesussakaan miksikään. Ja mustavalkoisuus on kyllä niin mun juttu, mutta vielä puuttuu se kokonaan musta

Bowline Sweater – kokeilu

Olen jokseenkin sanaton, kun sain tehtyä tämän Instagramissa nähdyn puseron. Kyseessä on siis uusiseelantilaisen Papercut  Patternsin  Bowline Sweater.

greybow3

Pusero oli yllättävän helppo ja nopea tehdä: lauantaina ompeluun meni vain pari tuntia, kun olin viikolla valmiiksi kaavan koonnut ja kankaastakin osat leikanut.

Puserosta tuli täydellinen, vaikka tekovaiheessa epäilin vähän kaikkea. Esimerkiksi kangasvalintani, harmaa viskoositrikoo mietitytti: valitsin sen, koska se oli halpa tarjouskangas, joten sen raaskin saksia, vaikka epäilinkin sen olevan liian laskeutuvaa ja valuvaa kauluksen solmun kannalta.

greybow2

Myös pääntien huolittelu epäilytti, koska yleensä sen olen tehnyt kaitaleella, jonka pituus on ollut 70-80% pääntien pituudesta. Tässä kaitale oli yhtä pitkä kuin itse pääntie, joten pelkäsin sen löpöttävän. Jälleen väärin.

Pääntie huoliteltiin lähes ensimmäisenä eikä vasta loppuvaiheessa, mikä oli mukavaa vaihtelua. Siten hiha- ja sivusaumojen ompelun jälkeen jäljellä olivat enää helman ja hihansuiden viimeistelyt. Niidenkin epäilin jäävän liian väljiksi, mutta ei – hyvät tuli. Hihat ovat liian pitkät tosin, mutta mielestäni ylipitkät hihat sopivat etuosan laskoksiin, kun ylimääräinen kangas ruttaantuu ranteisiin.

greybow

Suunnittelin tekeväni vielä kaksi samanlaista, mustan ja valkomustan. Sitten, kun olen toipunut siitä, että onnistuin näin hyvin. Sitten, kun pystyn tekemään jotain muutakin kuin vain istumaan hiljaa tyytyväisenä hymyillen.


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan tammikuun värini on harmaa, joten tämä työ sopii myös vuoden kestävän käsityöhaasteen teemaan. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.