Hope-mekko

Kevään aikana löysin kaapista, mitä kukkaisimman kankaan. Muistaakseni ostin tämän sisustusmielessä, mutta mihin, en enää muista. 😀 Sisustus-ajatusta vahvisti kankaan paksuus. Itsepintaisesti näin kuitenkin kankaan mekkona, joten päätin kokeilla.

Valitsin malliksi Style Arcin Hope Woven Dress -kaavan sen suoralinjaisuutensa vuoksi. Ajattelin, että siihen paksu kangas taipuisi. Voisi olla jopa etu runsaassa helmassa ja hihoissa.

Malli on tuttu jo entuudestaan. Ikinä en ole kuitenkaan onnistunut pääntien alavaran ompelussa: se on sopinut paikalleen, mutta jotenkin kummallisesti kiristänyt hieman reunan alapuolelta. Ajattelin syynä olleen sen, että olen joko tulostanut tai kasannut pdf-kaavan väärin.

Sisuuntuneena tilasin nyt valmiin kaava-arkin Jyväskylän Kangaskaupasta. Toiveikkaana ompelin alavaran jälleen kiinni, mutta ei. Ei se vaan sopinut siihen, vaan kiristi kuten aikaisemminkin. Aikaisemmat ratkaisin kääntämällä pääntien kanttinauhalla, mutta nyt piirsin pyöreämmän istuvan alavaran itse.

Muita muutoksia olivat helman lyhennys sekä niskan nappihalkion pois jättäminen. Mekko menee päälle ilman nappiakin.

Pääntiestä huolimatta tämä on mukava kaava. Väljyydestä huolimatta ei kuitenkaan mikään säkki, vaan kaunisti muotoiltu. Mekon voi ommella monenlaisista kankaista ja siinä on taskut.

Voiko sitä nyt mekolta enempää toivoa? ♥


Toinen mekko-postaus harsokankaasta ommeltuna:

Eerika-paidat

Kässäopinnot ovat vieneet niin paljon aikaa viimeisen kahden vuoden aikana, että ompeleminen on ollut lähes tauolla. Jospa se taas tästä. Aloitin ihan peruspertsan ompelulla.

Kaavaksi valitsin Puuhakaspajan Eerikan, mikä on suunniteltu joustaville kankaille. Päädyin Eerikaan sillä, että tarvitsen työarkeeni juuri rennon väljiä laatikkopaitoja joko sellaisenaan tai neuletakin alle sujuvaksi.

Eerikassa on alaslaskettu olkalinja, rintalaskokset ja useita eri hiha- sekä helmavaihtoehtoja. Omani tein suoralla helmalla ja 3/4-hihalla. Kaavan olin piirtänyt jo vuosia sitten, mihin olin merkannut kuuden senttimetrin helman pidennyksen. Muita muutoksia en tehnyt.

Kaapeistani valitsin aarteita vuosien takaa (yllä oleva kuva): alin on Vimman Rikkaruoho, Hellinin Kukin sidottu, Paapiin Ou Mua Mua (ainoa trikoo, mikä on vielä ostettavissa) ja Hellinin Sisaret. Valitsin nämä, jotta ei tarvitse vaihtaa lankoja välillä. Se auttaa vauhdin ylläpitämisessä sekä valmiiksi saattamisessa. Itseasiassa aikoinaan ompelukerhossani oli tunnin ompeluhaaste, jolloin ompelin tällaisen niukin naukin. Nyt hauskuutin itseäni – järjestämällä omatoimisen Sewing Been – kellottamalla yhden paidan ompelun, niin valmista tuli reilussa 40 minuutissa. 😀

Toki nämä trikoot tuli valittua silläkin, että ne ovat niin kauniita. Ei niitä turhaan ole hillottu! 😉 Mutta suosikikseni nousi tämä Sisaret-kuosi geometrisyydellään ja värityksellään.

Ehkä seuraavaksi kaivelen esille Puuhakaspajan Pinja-kaavan, hupparin, mikä oli aikoinaan suuri suosikkini. ♥ Siinä on yhtä kaunis pääntie kuin tässä Eerikassa, että se kaava on hyvä hupulla tai ilman.

Onko sinulla näitä aarteita – kankaita tai kaavoja – jemmoissa? Minkälaisia?

Kesäverstaan virtuaaliset avoimet ovet

Koska käsityömestari-opinnoissa on vuorossa näyttö, johon täytyy muun muassa jollakin tapaa osoittaa oma osaaminen piirtäen, piirros-, valokuva-, video-, ääni- tai tekstimateriaalin avulla, päätin avata ns. kesäverstaani ovet YouTubessa kesän ajan.

Kesäverstas on todellisuudessa mökki meren rannassa, mikä teistä monelle on jo tuttu paikka kuvien kautta. Tai ainakin sen rannat, aallokot ja linnut. Se voi tulla kuitenkin uutena, että sitä puhutellaan leikkisästi verstaaana. Se johtuu siitä, että täytän sen erityisesti aina näin kesän alussa kaikilla käsityöjutuilla. Istumapaikat on pienessä mökissä vähissä. 😀

Ja taas sitä siis mennään! Nyt vain edellisiin vuosiin verrattuna teen viikoittain jakson @lankasorvari-tililleni, ikään kuin virtuaaliset avoimet ovet. Tarkoituksena on kertoa sekä tulevista suunnitelmista että valmistuneista töistä ja samalla avata käsityömestari-opintojen etenemistä.

Ensimmäinen jakso on tuossa alhaalla nähtävissä. Siinä esittelen lyhyesti sekä kesäverstaan että itseni ja kerron, mitä kaikkea valkoisilla langoilla aion tehdä viikon aikana. Ja perustelen tietenkin sen, miksi juuri keskityn valkoisiin.

YouTubesta löytyy jo toinen jakso katsottavaksi: mitkä yllä olevan jakson suunnitelmista toteutui ja millä tavalla sekä uusia suunnitelmia virkkauksen, neulomisen sekä tulevien Jyväskylän Neulefestereiden suhteen.

Niinpä! Ihan hirveän nopeasti aika on juossut, kun jo ensi viikonloppuna on festit! Mutta niin mukavaa. ♥

Musta tuntuu

Musta on ollut minulle aina tuttu ja turvallinen väri.

Gellilevyllä kuosisuunittelua

Viime vuonna opiskellessani käsityöntekijäksi, musta alkoi viehättämään vähän liiaksi. Aikaisemmin olin lukenut, että musta edustaa lähinnä jotain pysähtynyttä, raskasta ja/tai alakuloisuutta. Opintojen keskellä tuntui juuri siltä, että musta otti ylivallan luovuudestani: oli vaikea suunnitella ja ideoida (esimerkiksi uutta kangaskuosia), kun mikään muu väri ei tuntunut miltään.

”Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi” – tulkintani metallilangasta

Viehtymys synkkyyteen oli huipussaan, vaikka elin elämäni luovinta aikaa. Se tuntui hämmentävältä, kunnes törmäsin juttuun, että mustaan ei liity vain kielteisiä piirteitä. Mustan myönteiset puolet symboloivat esimerkiksi alkua – uudelleen syntymistä, hiljaista kasvua ja luovuutta, joka nousee jostain syvältä. Tämä näkökulma selvensi. Minulle käsityöntekijä-koulutus antoi siis niin paljon: se ravisteli, ravitsi ja jätti jälkeensä uudenlaisen ymmärryksen tekemisestä. Tuntuu kuin siemenet olisi istutettu opintojen aikana ja nyt ne alkavat hiljalleen versoa.

Koin tarvetta tehdä tämän postauksen, koska kaikki kokemani on ollut kovin hämmentävää enkä osaa pukea niitä sanoiksi. Vähän riippuu kumpi – kaaos vai kontrolli – ottaa kunakin päivänä vallan. Vastaukseni opintojen mielekkyydestä ( niin viime vuotisten kuin nyt käsityömestariopintoihin jatkaessani) ovat sen mukaisia eli välillä epämääräistä mutinaa ja välillä puolestaan selkeän ryhdikästä. Joten tämä vaihe elämässäni on nyt tällainen musta tuntuu -hetki: näkymätön työ on käynnissä, jotain uutta on muotoutumassa, vaikka kaikki näyttää vielä tutulta.

Musta väri voi siis muistuttaa myös siitä, että alku ei aina näytä kirkkaalta – joskus se on varjossa, hiljainen ja täynnä potentiaalia. Se haastaa katsomaan tarkemmin, tunnustelemaan ja luottamaan siihen, että jokainen silmukka sekä pisto, ovat osa suurempaa. ♥