Make Nine ja moni muu

Haastehamsterina olen jälleen miettinyt, mitä sitä tänä vuonna kässäilisi. Viime vuonna bingoiluni ei ihan kaikilta osin onnistuneet, koska korona ja kaikki muut tuhannet eri flunssataudit, mutta ei sen niin väliä – tärkeintä on matka, ei päämäärää! Mutta tavoitteita pitää kuitenkin asettaa, jotta sille matkalle tulee lähdettyä. 🙂

Make Nine

Vuoden tauon jälkeen asetin itselleni yhdeksän ompelutavoitetta Make Nine -tyyliin, mikä on tuttu haaste monelle erityisesti Instagramista. Kuvakollaasi tavoitteistani on vielä tekemättä. Sen sijaan listasin sekalaiset tavoitteeni:

  1. Taru-takkikaava / PuuhakasPaja: vaikuttaa tarpeeksi simppeliltä takkikaavalta, kun en ole takkeja juurikaan ommellut. Siinä on myös vetoketju, niin tulee samalla harjoiteltua sitäkin.
  2. The Dress Shirt / Merchant and Mills : kerran kokeillut ja todennut, että pääntietä pitäisi hieman viilata. Nyt sen teen, jotta kaava ei jää yhden tempun poniksi. Haluasin tehdä tämän harmaasta pellavasta.
  3. Phoenix-pusero / Hey June Handmade : on pyörinyt mielen päällä vuosi kaudet monenlaisena versiona, niin laitan tavoitteekseni toteuttaa monista haaveistani edes yhden.
  4. Ulla Sport -rintaliivit / Make Bra: huh, tämän liivikaavan materiaalipaketti on ollut kaapin täytteenä niin pitkään, etten edes muista. Liivien ompelu tuntuu vain niin kovalta haasteelta, että en uskalla edes kokeilla. Mutta niinhän ne eivät valmistu ikinä eikä taidot – varmuus ja rohkeuskaan – lisäänny.
  5. Sadie-tunika / Style Arc: kesää varten olisi kiva. Tätä varten olen jemmannut nättiä fuksian väristä struktuuriviskoosia.
  6. Mula-housut / Tauko (No. 5): housujen ompelu on yksi haave. Näistä kesähousuista voisin aloittaa, koska ne kiehtovat jollakin kummallisella tavalla. Siitäkin huolimatta, että housujen lahkeet auki olleessaan muistuttavat minua lapsuuden traumasta, housuhameesta. 😀
  7. Pulmu-hame / Named Clothing: haavehame niin mitaltaan kuin malliltaan ! ♥
  8. Kalle-pusero / Closet Core Patterns: koska kaipaan joustavien vaatteiden rinnalle myös jotain ns. parempaa seppälää… 😉
  9. Tallukkaat: olin jo aikeissa ostaa Kepsut-verkkokurssin, kun huomasin, että Opistomme tarjontaan oli tullut Tallukkaat-kurssi tammikuulle. Kepsut ja tallukkaat eivät tokikaan ole sama asia, mutta lähiopetus vei tällä kertaa voiton. Viime viikonloppuna aloitimme ja ensi viikonloppuna vielä jatkamme. Tässä postauksessa jo fiilistelykuvia keskeneräisistä sisäkengistäni.

Bingot

Viime vuoden tyyliin aion osallistua FaceBookissa Elina Wikstömin valmiiksi suunnitelmiin ruudukoihin eli Neulebingo 2023 ja Ompelubingo 2023. Viime vuonna osallistuin edellä mainittujen lisäksi Hommahuoneen neule- ja ompelubingoihin, mitkä olivatkin ainoat, mitkä sain tehtyä kokonaan. Luonnollisesti suunnitelmat minulla oli alussa kaikkein bingojen suhteen kovat, mutta toteutus oli sitten vähän toista. 😀

Bingojen etenemisen kirjaan FaceBookin bingoryhmien lisäksi Instagram-tilini kohokohtiin eli tänne, klik, siis.

Sukkalaatikko ja epäkerät

Tavoitteeni ovat näin alkuvuodesta melko maltilliset tänä vuonna, koska en ota enää huomioon esimerkiksi sitä ompelua, mikä on jo rutiinin omaista, kuten esimerkiksi tavanomaisten tunikoiden ja t-paitojen ompelua. Neulonnan suhteen puolestaan kaikkia tavoitteita ei voi vielä kertoa, koska osa liittyy salaisiin testineulontoihin.

Saattaa kuitenkin olla, että tässä vuoden edetessä, matkan varrella, innostun vielä hamstraamaan haasteita lisää. Ainakin Sukkalaatikko-haasteeseen tekisi mieli osallistua, mutta nyt jo tiedän, ettei meidän perheessä ole tarvetta sukkatusinalle. Tammikuun teemana oli kuitenkin neuloa sukat omista jemmalangoista, mikä on mielestäni hyvä idea. En kuitenkaan taida enää tälle kuulle ehtiä sitä ajatusta toteuttamaan, mutta onhan noita kuukausia vielä tässä vuodessa jäljellä, että vielä ehtii…

Toinen haaste, mikä kiehtoo, on Hommahuoneen EPÄKERÄKAL. Epäkerä on siis yksittäinen lankakerä, mikä on tullut ostettua syystä ja toisesta, mutta se ei sitten löydä paikkaansa eikä ohjettansa. Tässä haasteessa on siis tarkoitus ottaa nuo aarteet syyniin ja miettiä, mitä niillä voisi tehdä yksin tai yhdessä toisten epäkerien kanssa.

Että näillä reissueväillä nyt mennään, ja toivotaan, että matka olisi säkenöivän inspiroiva sekä huolella hurmaava, vastoin- ja myötäkäymisillä opettava ja loppujen lopuksi kotiin paluutta huokaisten juhlistava eli Hyvää matkaa! Pidetään hauskaa! 😀

Smile-mekko

Uuden kaavan testaaminen tuntuu usein jo ajatuksena työläältä. Varsinkin silloin, jos kaava on ostettu itselle täysin uudelta yritykseltä, joten ei ole kertynyt kokemusta heidän mitoituksesta. Siinäpä sitten pähkäillä, mikä koko olisi hyvä valita, että menisi edes jokseenkin sinnepäin…

Näin oli tämän uuden kaavan, Smile-mekon, kanssa: se on odottanut oman aikansa, että jaksoin pähkäillä kaavan istuvuutta. Halusin kuitenkin kokeilla sitä, koska se vaikutti hauskan malliselta, sellaiselta mutkattomalta arkivaatteelta, missä on kuitenkin jotain.

Kaavan ostin Mutcat Desing House -nettikaupasta, mistä löytyy muitakin mielenkiintoisia kaavoja sekä ihania kangaskuoseja. Minun mekkoni on ommeltu Hujauksen Linnut-joustocollegesta.

Kokovalinta meni aika hyvin, vaikka pähkäilin kauan kahden koon välillä: M-koko vaikutti liian istuvalta kiristettävää vyötärönauhaa ajatellen ja L-koko taas aivan liian suurelta eli mietin, onko pienemmässä rypytysvaraa lainkaan ja suuremmassa puolestaan ihan liikaa. Lopulta valitsisin pienemmän koon, koska muutoin alaosa olisi käynyt turhan suureksi. Siinä usein kohdallani on väljyyttä muutoinkin liikaa, niin saati sitten tällaisessa runsaassa tulppaanin mallisessa alaosassa.

Nauhakujia jouduin nostamaan ylöspäin, koska ompelin ne kummallisesti mutkille. Merkkasin niiden paikat – omasta mielestä tietenkin 😀 – erinomaisen hyvin, mutta silti ne ikään kuin tipahtivat kylkiä kohti rumasti alaspäin.

Mutkaisuus saattoi johtua tosin siitä, että lisäsin nauhakujat jälkikäteen: ajattelin yläosan vähäisen väljyyden vuoksi, etten laita niitä lainkaan. Mutta valmis mekko tuntui kuitenkin nauhoja kaipaavan, joten ratkoin sivusaumoja vähän auki, lisäsin sirkkarenkaat sekä nauhakujat ja ompelin sivusaumat takaisin kiinni. Nauhakujien mutkaisuutta puolestaan sitten suoristin tekemällä rintalaskokset, mitkä jatkuvat jonkin matkaa myös selän puolelle. Nämä korjaukset piiloutuvat melko hyvin kirjavaan mustavalkoiseen kuosiin.

Tästä tuli varsin kiva! Mielestäni niin lintukuosi kuin käyttämättömäksi jääneet satiiniset kengännauhat sopivat tähän hyvin. Eikä sovi unohtaa, että tässä mekossa on TASKUT! ♥

Mekkokuvat on ottanut Uunimies, kun kävimme loppiaisajelulla Oulun taidemuseossa. Siellä oli Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2022 -näyttely, minkä tavoitteena museon nettisivujen mukaan on esitellä suomalaisten museokokoelmien tanssia, tanssillista liikettä ja ruumiillisuutta kuvaavia teoksia 1800-lopulta nykypäivään. Näyttely kestää vielä sunnuntaihin 15.1. 2023 saakka.

Näyttelystä jäi monta asiaa pyörimään mielen päälle, mutta tässä teille maistiaisena Kerttu Horilan Naisten huone -teoksen naishahmoja. Asettelin niistä ottamani kuvat kertomaan tarinaa, miten minä nämä tulkitsin. Mutta jääkööt se minun mielen päälle, jotta sinä voit nauttia näistä tekemällä omasi. 🙂 Nähdään taas!

Lyhyempi Hulmuhuppari

Uusille blogin seuraajille tämä on uusinta uutta, mutta vanhoille saattaa tulla Déjá-vu-tunne tästä postauksesta. Onhan tämä lyhyen ajan sisällä jo kolmas Ommellisen Hulmuhuppari. Aikaisemmissa postauksissani täällä ja täällä taisin kuitenkin jo uhkailla, että yritän tehdä vielä yhden version, missä olisi lyhyempi helma.

Sen siis tein eli lyhensin helmaa 10 senttimetriä. Myös hihan mittaa vielä viilasin, sillä ensimmäisessä oli liian pitkä ja toisessa vähän liian sopiva (eli inasen liian lyhyt ehkä… ). Kolmas kerta toden sanoo, sillä nyt hihojen mitta on just eikä melkein.

Huppuun ei riittänyt enää kangasta, kuten ei ensimmäistä vihreätä tehdessä. Tämän lyhennetyn myötä annoinkin sen ensimmäisen Äiti Armaalle, vaikka se niin hyvin sopi minulle värinsä ja siihen sopivien asusteiden vuoksi, mutta kolme uutta Hulmuhupparia tuntui liialliselta yhdelle ihmiselle. Sitä paitsi ennen vuodenvaihdetta tein tämän lisäksi toisenkin mekon, uuden kaavakokeilun, joten mekkoja riittää. Se on tämän ompelun sokeri ja suola, kun kaikki pitää aina testata ennen kuin on hyvä: tehdä kuperkeikat eteen ja taaksepäin, jotta voi olla tyytyväinen.

Tykkään aikaisemmistakin, mutta tämä lyhyempi helma liikkuu tosi nätisti liikkeen mukana (olen 163 cm pitkä).

Että tämmöisiä vuoden viimeisiä ompeluksia. Palaan siihen uuden mekkokaavan testaukseen loppuviikosta tai ensi viikolla. Miten nyt kuvaaminen onnistuu… Tsau tsau siihen saakka! 😀

Käsityövuosi 2022 aakkosin

A niin kuin Aika. Vuoden 2021 koosteaakkosissa totesin, että aikaa ei koskaan ole käsitöitä varten riittävästi. Kuinka väärässä olinkaan! Vuonna 2022 neulonta-aikaa oli vähän liiankin kanssa, koska olin kipeänä jatkuvasti. Siksi toivon tältä uudelta vuodelta enemmän terveyttä ja vähemmän puikkojen kilinää. Uskomatonta, että näin, mutta jatkuva sairaana oleminen alkaa olla jo melko kuluttavaa.

Vuoden 2022 aikana sain siis valmiiksi neuloen paljon: 18 puseroa/toppia, viisi pipoa, kaksi huivia sekä sukkaparia. Lisäksi virkkasin jotain pieniä juttuja, kuten tiskirättejä.

Ompelun suhteen puolestaan oletin, etten tehnyt juuri mitään. Ehkäpä aikaa myös siihen oli kuitenkin ollut, sillä vuonna 2022 ompelin kolmetoista mekkoa, neljä hametta, kolme pooloa, kahdet housut, neljät leggingsit, kolme neulostakkia, kolme t-paitaa ja seitsemän hupparia/tunikaa. 😉 Lisäksi ompelin epämääräisen kasan toppeja ja alusvaatteita sekä koristelin kirjomalla neljä ompelustani.

Ajanpuute ja väsymys näkyy siinä, että täällä blogissa postauksia ei kaikesta tekemästäni löydy. Itseasiassa 2022 postauksia oli puolet vähemmän kuin aikaisempana vuonna, mikä selittyy esimerkiksi joulukalenterin puutteella. Sen viimeistelyyn ei yksinkertaisesti ollut voimia syksyllä, vaikka sisältöäkin olisi löytynyt. Mutta onneksi joulu on joka vuosi. 😊 Itselleni kalenterin tekeminen on iso osa jouluun valmistautumista, niin ilman sitä joulu ja uusi vuosi tulivat kuin varkain ja menivät myös ohi melko huomaamattomasti.

B niin kuin Bingot. Kuluneen vuoden aikana otin osaa useampaan bingoon ja niissä menestyin melko hyvin: Hommahuoneen neulebingoruudukon sain täyteen kolme kertaa ja ompelubingon kerran sekä viittä vaille valmiiksi muutaman muunkin bingon. Kaikkia valmiita ruutuja en ehtinyt kuvaamaan, mutta suurimman osan tekemistäni tallensin Instagram-tilini kohokohtiin. Toki niitä olen vuoden mittaan esitellyt myös täällä blogin puolella.

C niin kuin Cumulus Blouse. Vuosi sitten neuloin tämän suosikkineuleeni huurteisen värisenä. Siitä oli Instagramissa tykätty niin paljon, että kuva siitä nousi #bestnine-kollaasiin eli yhdeksi viime vuoden tykätyimmistä kuvistani.

D niin kuin Design eli suunnittelu. Nyt näyttää olevan trendikästä suunnitella omia neulemalleja. Viime vuonna koosteessani totesin, että minä en kuulu sellaisten velhojen joukkoon, mutta joudun sen – kuten ajankäytön – suhteen kääntämään takkini. Aikeissani ei ole vieläkään suunnitella malleja toisten iloksi, vaan itselleni tärkeästä aiheesta, mistä ei neulekuvioita vielä ole tehty (kyllä, luit aivan oikein, niitäkin aiheita vielä on olemassa, joista ei ole kaaviota tehty 😀 ). Sitä varten olen vähän kurssejakin käynyt, mutta kovin työläältä suunnittelua tuntuu tällä hetkellä. Joten etenen rauhassa pikku hiljaa: kerron lisää, kun kerrottavaa on.

E niin kuin Entiset. Niihin entisiin, keskeneräisiin, töihin ajattelin panostaa tänä vuonna. Käyttövaatteita tulee toki tehdä jonkin verran, mutta erityisesti kesältä jäi koronan takia läjä valmiiksi leikattuja odottamaan. Myös moni haave viime vuodelta, kuten vohvelikankainen kylpytakki ja tilkkutyöt, jäi sairastelujen vuoksi toteuttamatta. Niihin on nyt tänä vuonna palattava, tehtävä jemmoja pois jo ihan tarpeen vuoksi. Neuleista puolestaan keskeneräisenä on yhä, jo viime vuoden koosteessa päivitelty Caitlin Hunterin Galisteo, mutta nyt myös Annan Johannan Juxtaposition sekä muutama sukanraato…

F niin kuin Fiilikset ovat toiveikkaan rauhalliset viime vuoden jälkeen. Vielä en ole tehnyt mitään suunnitelmia tämän vuoden suhteen, mutta aikeissani on osallistua muutamaan testineulontaan sekä suunnitella ompelujuttuja varten #makenine-kollaasi. Keskeneräisten lisäksi ajatuksissani on siis toteuttaa yhdeksän haavekaavaa, joiden kunkin avulla opettelisin yhdestä kolmeen uutta ompelutekniikkaa.

G niin kuin Ghost Horses oli viime vuoden suosituin blogipostaus. Kovin luettu oli myös siihen liittyvä Liukuvärjättyä-postaus.

H niin kuin Halibut ja Helene. Nämä neuleet olivat myös Instagramin suosituimpia kuvia. Halibut-neuleitahan neuloin kaksi, hänelle ja minulle. Erityisen ylpeä olen Uunimiehen neuleesta, koska se istuu miehelleni niin hyvin ja on ollut kovalla käytöllä. Näin on ollut omani kanssa sen korkean kauluksen ja kapeutensa vuoksi. Sen vuoksi se sopii hyvin ulkoilutakin alle.

I niin kuin Ilya. Harvemmin osallistun testineulontaan, mutta sitäkin tuli viime vuonna sairasteluturhautumisen keskellä tehtyä. Eipä siinä, se on ihan hauskaa hommaa. Nyt varsin kutkuttavaa vielä oli, kun pääsin testaamaan neuleidolini, Caitlin Hunterin, uusinta kuvioneuletta Ilyaa. Neuloinkin niitä heti pari: toisen orjallisesti ohjeen mukaan ja toisen soveltaen. Puseroihin liittyvät blogipostaukset kiinnostivat kovasti teitäkin.

J niin Jyväskylän Neulefestarit. Tätä kohtaa ei varmaan tarvitse selittää. ♥

K niin kuin kirjonta. Ihan mahtavaa hommaa! Siinä on vaan niin jotain mieltä rauhoittavaa, kun kuviot syntyvät pisto pistolta. Lisäksi tein yhden onnistuneen kirjontakokeilun myös ompelukoneella t-paidan rintaan, mutta se on jäänyt vielä – toistaiseksi – pitämättä ja kuvaamatta.

L niin kuin Louize-pusero, minkä neuloin merinon venymistä murehtien. Lopputulos oli kuitenkin varsin valloittava ja blogipostauksinkin yksi vuoden luetuimmista.

M niin kuin Mukava-collegemekko. Tämäkin ompelus oli yksi viime vuoden Instagramin tykätyimmistä, #bestnine-kuvista.

N niin kuin Nova Midi Dress. Tällä kaavalla tein kolme mekkoa, yhden pitkän ja kaksi lyhyttä, mitä käytin kesällä todella paljon. Loistava hellevaate. Erityisesti käytin pitkää mustaa, mikä sai myös Instagramin kaikista kuvistani eniten huomiota viime vuoden aikana. Itse pidin siitä, että sen alle tarvittaessa pystyi lisäämään leggingsit ja se sopi monien cropattujen neuleideni, kuten esim. Nordiskan, kanssa. Varsin monikäyttöinen siis.

O niin kuin oma raitapaita. Sorvasin omasta päästä oman kesäisen raitaneuleen, kun epäonnistuin niin kovin Veera Välimäen Maijan teossa. Oma raitapaita onnistui oikein hyvin, mutta projekti on vielä kesken Maijan suhteen. Aion ensi kesänä pitää sille purkajaiset, kastelen ja kuivatan langat merituulessa. Tavoitteenani on kierrättää langat villahousuihin, Stephen Westin Marled Mania -legginseihin.

P niin kuin Poetria. Osallistuin tänä vuonna ensimmäisen kerran Instagramissa järjestettyyn viikon mittaiseen neulemaratoniin. Taisin olla silloinkin sairaana, ja maraton toimi hyvänä piristeenä, kun jotain sain aikaan ja sain osallisuuden kokemuksen, mitä kotona kipeänä ei omasta normilaumastaan, työyhteisöstä, saanut. Neulemaratonin aikana sain vihdoin viimeisteltyä muun muassa tämän kauniin vihreän Poetrian, mitä olin veivannut edes takaisin useamman kuukauden eli minun mittapuullani lähes ikuisuuden. 😀

Q niin kuin Querencia on Meiju K-P:n suunnitelma neule, minkä ohje löytyy hänen Kontrasti-kirjasta. Tämän neuleen neuloin jo kesällä Meijun kurssin innoittamana, jolle osallistuin Neulefestareilla. Blogipostaus tästä neuleesta on jäänyt, koska hukkasin siitä otettu kuvat hetkellisesti. Luulin kadottaneeni ne kokonaan, mutta luulin väärin. 😀 Ehkäpä postaan myöhemmin, jossain vaiheessa, mutta tiedoksi nyt tässä vaiheessa, että lanka on Tukuwool DK värissä kajo. Todella kaunis väri. ♥

R niin kuin Rohkelikko-asusteet, mitkä neuloin lähes vuosi sitten suvun nuorelle syntymäpäiväsankarille. Niihin liittyvä blogipostaus on ollut yksi viime vuoden luetuimpia.

S niin kuin Sukkalaatikkohaaste, mikä on tehnyt comebackit vuoden tauon jälkeen! Tammikuun haasteena olisi neuloa sukat jostakin jemmalangasta. Saattaapa olla, että ainakin tammikuun osalta lähden haasteeseen mukaan, sillä Uunimies tarvitsisi uusia ohuempia villasukkia. Entisiä on kuitenkin sen verran, etten taida ihan koko laatikkoa eli kahtatoista paria vuoden aikana neuloa.

T niin kuin Talvinen, mikä on varmaan kaunein neule, mitä ikinä olen neulonut. Olitte varmaan samaa mieltä kanssani, sillä se oli toiseksi luetuin blogipostaus viime vuodelta.

U niin kuin Unelmien Uunimies on kannustava mieheni, joka toimii blogin taustalla muun muassa kuvaajana. ♥

V niin kuin Virkkaus, mikä on viime aikoina pyörinyt mielen päällä. Syyllisenä taitaa olla kätköistäni löytämäni puuvillalangat. Olen varmaan aikoinani jemmannut niitä kirjovirkkauspussukoita varten, mutta nykyään olisi saatavia ihania virkattuja yläosiakin. Eikä vain kesätoppeja, vaan muutakin. Esimerkiksi Linda Skujalla olisi monta ihanaa mallia.

W kuin Wafflepatterns, jolla olisi monta hyvää takkikaavaa toteutettavaksi. Useamman vuoden olen jemmannut villankangaspalaa, mikä riittäisi johonkin yksinkertaiseen malliin. Tuolta kaavafirmalta löysin pari hyvää vaihtoehtoa, mutta pitää ajan kanssa vielä varmistaa niiden vaikeusaste eli selvittää, mitä taitoja kaava vaatii ja mitä niistä minä jo osaan ja mitä pitää opetella. Projektin onnistumiseksi uusia taitoja kaavan toteuttaminen ei saisi vaatia kuin kahdesta kolmeen. Muutoin riski, että keskeneräisten töiden kasani kasvaa, on sitä suurempi.

X niin kuin X-määrä kässätavaroita. Kesällä oikein kunnolla alkanut sairastelukierre laittoi arjen niin sekaisin, ettei keskittymiskykyni riittänyt enää seuraamaan grammojen ja metrien menoja ja tuloja. Mutta pitää yrittää tänä vuonna olla sitkeämpi, koska tilanteen tasalla pysyminen pitää mielihalut paremmin kurissa ja käsityöhuoneen järjestyksessä. 😉

Y niin kuin Yhteensopivat värit. Tänä vuonna aion vahvasti pysyä ns. omissa talviväreissäni. Yritin loppuvuodesta repäistä ja valitsin itselle epätyyppillisiä värejä todetakseni, ettei niihin silmäni totu. Ja jos ei totu, nehän jäävät pitämättä. Onneksi nämä värivirheet tein neuloen, niin langat voi aina uudelleen käyttää jollain tapaa. Toisekseen, otin opikseni, en yritä enää repäistä. 🙂 Tuttu ja turvallinen musta-harmaa-valkoinen tyylini vihreällä höystettynä siis jatkukoot tästä eteenpäinkin.

Z niin kuin Zen. Sitä tulevalta vuodelta odotan ja sitä kaikille toivotan – ajatuksenjuoksun rauhoittamista, suorittamisen vähentämistä ja enemmän hetkestä nauttimista! Lisäksi lämmin kiitos menneestä! Odotan innolla tulevaa yhdessä inspiroitumista, kuplivan kipinän sytyttämistä. ♥