Musta on ollut minulle aina tuttu ja turvallinen väri.
Gellilevyllä kuosisuunittelua
Viime vuonna opiskellessani käsityöntekijäksi, musta alkoi viehättämään vähän liiaksi. Aikaisemmin olin lukenut, että musta edustaa lähinnä jotain pysähtynyttä, raskasta ja/tai alakuloisuutta. Opintojen keskellä tuntui juuri siltä, että musta otti ylivallan luovuudestani: oli vaikea suunnitella ja ideoida (esimerkiksi uutta kangaskuosia), kun mikään muu väri ei tuntunut miltään.
”Tuttu helvetti vai tuntematon paratiisi” – tulkintani metallilangasta
Viehtymys synkkyyteen oli huipussaan, vaikka elin elämäni luovinta aikaa. Se tuntui hämmentävältä, kunnes törmäsin juttuun, että mustaan ei liity vain kielteisiä piirteitä. Mustan myönteiset puolet symboloivat esimerkiksi alkua – uudelleen syntymistä, hiljaista kasvua ja luovuutta, joka nousee jostain syvältä. Tämä näkökulma selvensi. Minulle käsityöntekijä-koulutus antoi siis niin paljon: se ravisteli, ravitsi ja jätti jälkeensä uudenlaisen ymmärryksen tekemisestä. Tuntuu kuin siemenet olisi istutettu opintojen aikana ja nyt ne alkavat hiljalleen versoa.
Koin tarvetta tehdä tämän postauksen, koska kaikki kokemani on ollut kovin hämmentävää enkä osaa pukea niitä sanoiksi. Vähän riippuu kumpi – kaaos vai kontrolli – ottaa kunakin päivänä vallan. Vastaukseni opintojen mielekkyydestä ( niin viime vuotisten kuin nyt käsityömestariopintoihin jatkaessani) ovat sen mukaisia eli välillä epämääräistä mutinaa ja välillä puolestaan selkeän ryhdikästä. Joten tämä vaihe elämässäni on nyt tällainen musta tuntuu -hetki: näkymätön työ on käynnissä, jotain uutta on muotoutumassa, vaikka kaikki näyttää vielä tutulta.
Musta väri voi siis muistuttaa myös siitä, että alku ei aina näytä kirkkaalta – joskus se on varjossa, hiljainen ja täynnä potentiaalia. Se haastaa katsomaan tarkemmin, tunnustelemaan ja luottamaan siihen, että jokainen silmukka sekä pisto, ovat osa suurempaa. ♥
Tämä taitaa olla viides kerta, kun olen mukana TAUKO Magazinen Make and Share -ryhmässä eli pääsin valitsemaan etukäteen tänään julkaistusta lehdestä yhden kaavan ommeltavaksi etukäteen. Tämän kerran aiheena on juuret ja minun valintani on Marcia Lois Riddingtonin Prudence-liivimekko sen monikäyttöisyyden vuoksi: sitä voi pitää muita vaatekerroksia muuttamalla kunkin vuodenajan mukaan.
Alla on kuvakaappaus Tauko-lehdestä, jotta pääsisitte paremmin selville, millainen mekkomalli on kyseessä. Kaikki kappaleet on mahdollista viimeistellä vinonauhalla, helmakin piirroksesta huolimatta. Olkasaumat ovat ainoat saumat, mitkä ommellaan yhteen suoriltaan, mutta esimerkiksi sivusaumat ensin kantataan, astellaan pari senttimetriä päällekkäin ja ommellaan huomaamattomasti vinonauhan vierestä kiinni jättäen pitkät halkiot sivulle.
Ainoa muokkaukseni liittyykin tuohon sivusaumaan, mitä jouduin suoristamaan kainalon alta hieman eli ompelin sieltä etu- ja takakappaleita päällekkäin reilut kolme senttiä kahden sijaan. Ilman tätä viilausta kädentie olisi jäänyt roikkumaan epäsiististi. Muutoin koko pituuksineen ja väljyyksineen oli hyvä, kun valitsin sen ohjeessa annetun mittataulukon ja suositusten perusteella.
Toinen muokkaaminen liittyi sivusauman koristenappeihin, mitkä jätin pois. Toki ohjeessa neuvottiin sovittamaan, että pään yli pukeminen onnistuu sujuvasti ja suositeltiin tekemään napinlävet tarvittaessa.
Kolmas muokkaukseni liittyi helmaan. Tai ei se ehkä ollut muokkaaminen, vaan pikemminkin sellainen oma päätös, kuinka sen viimeistelin. Ohjeessa annetaan vaihtoehdoksi kääntää helma joko sellaisenaan tai kantata vinonauhalla näkyvästi, kuten kaikki muutkin reunat. Minä päätin kääntää helman vinonauhalla niin, että se kääntyi kokonaan sisäpuolelle piiloon. Näin siksi, että mustavalkoinen nauha loppui kesken, niin käytin helmaan hyllytavarana löytyvää vihreää nauhaa, kun nyt kerta nauhojen kanssa alettiin pelleilemään… 😉
Syy mustavalkoisen nauhan loppumiseen oli siinä, että kanttasin kaikki päällitaskujen reunat. Siis myös ne, jotka kääntyivät piiloon. Meni ehkä vähän överiksi, mutta tulipa tehtyä. Ja tässä pitää ne nyt esitellä, koska eihän niitä muuten kukaan näe. 😀
Syy övereydelleni oli se, että taskut olivat suurin ompeluhaasteeni tässä mallissa. Eikä edes ne taskut, vaan niiden kuvioiden kohdistaminen. Ehkä näin kirjavassa kuosissa kuvioiden kohdistaminen oli turhaa, mutta halusin pitkästä aikaa harjoitella sitäkin taitoa. Aika hyvin onnistuinkin, ainakin riittävän hyvin, kun nauhalla tuetut reunat helpottivat taskujen paikalleen ompelua.
Motivaatiota kohdistusharjoituksille tuli myös muiden ompelijoiden seuraamisesta, heidän upeita kohdistuksia nähdessä. Se onkin yksi syy, miksi tykkään osallistua tähän Make and Share -ryhmään, koska näin tulee ikään kuin pakotettua itsensä niin vahvistamaan jo opittuja taitoja kuin opettelemaan uutta.
Uusin taito tässä mekossa minulle oli tämän tyylisen mekon väljyyden ymmärtäminen. Alkuun olin varma, että sivusaumoja pitää suoristaa enemmänkin, mutta eihän se sitten olisi mennyt enää päälle pään yli. Myös alle tuleville vaatteille tulee jättää tilaa. Väljyys on nyt hyvä niin kapeammille (postauksen ensimmäiset kuvat) kuin leveimmille hihoille (postauksen kaksi viimeistä kuvaa).
Kirsikkana kakun päällä on upea kankaani, mikä on Atelier Jupen viskoosia. Se vaatimalla vaati tulla valituksi tähän mekkoon, kun sitä Jyväskylän Ompelukone Keinosella silittelin. 😉 😀 Siinä silitellessä unohdin täysin, että tähän malliin suositeltiin käytettäväksi puuvillaa, farkkua tai pellavaa, mutta ei mitään liukasta ja/tai joustava kangasta. Tämä viskoosi ei onneksi olekaan mitenkään liukasta, toki hyvin laskeutuvaa, mutta kädentunto kankaasta oli pehmeä ja hieman tahkea, jos tiedättemitätarkoitan… Eli onnistui hyvin tästäkin.
Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana. Mutta muutin mieltäni, ja ensimmäiset 12 kirjainta postasin viime viikolla: puolet tuolloin ja puolet nyt, jotta tekstin määrä pysyisi lukijaystävällisempänä.
Tässä siis loput 12 kirjainta. Muutama kirjain puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024. Aikaisemmat vuodet löytyvät täältä: 2020, 2021, 2022 ja 2023.
Näyttelyn suunnittelu- ja toteutustyöpajaan liittyen tein useamman postauksen alkusyksystä. Yhä voisin kirjoittaa tuosta oppimisprosessista ainakin yhden postauksen verran, sillä sen verran opettavainen ja tunnepitoinen kokemus oli. Eikä oppiminen liittynyt vain näyttelyyn, vaan siinä joutui menemään myös syvälle itseensä ja peilaamaan suhdettaan ympärillä olevaan sekä aikaisemmin oppimaansa. Sen vuoksi koen, että tämä työpaja oli enemmän alku kuin loppu jollekin, mitä en osaa vielä sanoittaa.
Omat ensimmäiset kangaskuosit suunnittelin ns. kässäkoulun ulkopuolella Elina Savolaisen Piirrä omat kuosisi -etäkurssilla. Tavoitteena oli tehdä käsin piirretty kuosi, mikä yhdessä Elinan kanssa digiviimeisteltiin tehdaskuntoon.
Koska en ole mikään piirtäjä, alku tuntui tahmealta, mutta kolme kuosia loppujen lopuksi sain tehtyä. Ne kaikki ehdittiin jopa Elinan kanssa viimeistellä sovitun digiajan puitteissa, vaikka yleensä kullekin kurssilaisella varattu digiaika takaa varmuudella vain yhden kuosin viimeistelyn. Eikä siinä kaikki, vaan olen jo kangastilauksen tehnyt ja ne on jopa tulleetkin (yllä oleva kuva). Ihan ei priimaa pukannut, mutta nälkä kasvaa syödessä tässäkin asiassa, joten tämän(kin) suhteen harjoitukset tänä vuonna vielä jatkukoot.
Pirtanauhan opettelu on ollut haaveeni, mikä toteutui käsityöopintojeni kautta viime vuoden lopulla. Jatkojalostin tekemiäni nauhojani korvakoruiksi ja ansiomerkiksi reippaudestani. 😉
Rohkelikkokaulahuivi ja -pipo on yllätyksekseni ollut yksi viime vuoden suosituimmista postauksista. Se sai minut itsenikin innostamaan postauksestani uudestaan ja neuloin 10-vuotiaan päähän tarkoitetusta ohjeestani itselleni sopivan palmikkopipon: joulukuun puolessa välissä tarvitsin koko mustan pipon mummun hautajaisiin.
Suunnittelun alla viime vuonna oli Lysti-pitsipaita sekä olen hahmotellut näyttötöihini tulevaa neuletuoteperhettä. Suunnittelin myös, että käärisin hihat teidän kanssa ja luotaisiin yhdessä silmukat uuden vuoden kunniaksi. Ajattelin siis alkuun esitellä lempitapani luoda silmukat eli italialaisittain. Voidaan sitten vertailla, mikä kenenkin suosikki on ja miksi sekä jatkaa matkaa alusta loppuun esim. lapasohjeen avulla, minkä joulun aikaan hahmottelin Alafosslopi-langalle. Kunhan vaan päivät pitenisi ja valo kuvaamista varten lisääntyisi…
Tilaihme–laukku oli yksi ompelukerhoni yhteisompelu viime vuonna. Laukun ompelua ei – kuten ei takinkaan – kannata tehdä väsyneenä, se on selvä, sillä saumanvarojen soisi olla tarkkaan mitatut ja tukikappaleet hyvin silitetyt. Erityisesti saumanvarojen tarkkuuteen tarvitsen vielä harjoitusta, mutta kelpo laukun sain aikaan, vaikka viimeistään vetoketjun ompelu oli viedä hermot, järjen jamitänäitänyton. Mutta laukku on ollut hyvä ja todella tarpeellinen koulu-/harrastelaukku.
Uunimieheni mun ♥ eli rakas aviomieheni.
Villaviitta taisi olla viime vuoden ensimmäinen ompelutyö. Pääsin siis mukaan Jujunan kaavatestaukseen, minkä takia ompelin yhden vanhaakin vanhemman kangasjemmani. Lopputulos oli niin onnistunut, että jemmaaminen – ainakin tällä kertaa – oli kannattavaa.
Wacom Intuos -piirtopöytä tuli hankittua tämän vuoden uuden kuosikurssin vuoksi. Eli jatkan Savolaisen Elinan kahdella etäkurssilla, joissa toisessa opetellaan itse viimeistelemään digitaalisesti omat kuosit. Taitona se kiehtoo, mutta kieltämättä myös vähän hirvittää, koska piirtopöydän ja kynähiiren käyttö ei ole vielä itsellä kovin hyvin hallussa. Enkä ota kantaa, onko ostamani piirtopöytä hyvä. Siihen ei asiantuntijuus todellakaan riitä.
Yrittäjyysopinnot tuli kahlattua syksyn aikana. Ne ovat merkittävä osa käsityöntekijä-opintoja, mutta oma kiinnostus asiaa kohtaan oli melko vähäistä. Opettaja oli kyllä niin hyvä ja selkeä, että sai innostumaan ja tekemään tehtävät parhaat mahdollisella tavalla, mutta silti. Huh. Mutta kokemus tämäkin ja ainahan sitä oppii, kun on kotoa pois. Että näkökulmat, ymmärrys, lisääntyi siihenkin suuntaan, jos ei muuta.
Ääretön määrä ideoita on tarttunut mukaan viime vuoden aikana. Käsityöntekijä-opintojen myötä olen saanut huomata, ettei ikinä ole riittävästi aikaa käsitöille. Nyt opintovapaalla minulla periaatteessa on kaikki aika käytettävissä vain käsitöiden tekemiseen, muttakun oppii koko ajan uusia tekniikoita, vuorokauden hereillä oloaika tuntuu ikävän vähäiselle. 😀
Överi määrä iloa, valoa ja inspiraatiota myös kaikille teille tähän vuoteen! Vaikka vähän kaikesta tapahtuneesta hänmmentynyt olen, niin sen viime vuosi opetti, että heittäytyminen on pelottavaa, mutta kannattavaa. Kiitos kaunis teille kanssamatkustajat, hurjastellaan yhdessä eteenpäin myös tänä vuonna! ♥
Ajattelin ensin, etten tee tänä vuonna vuosiaakkosia lainkaan. Vuosi on ollut alusta loppuun saakka niin kokemusrikas, että sitä on hankala pukea sanoiksi: monenlaista tapahtumaa on ollut niin työ- kuin opiskelurintamalla, ettei pää ole oikein pysynyt mukana.
On sellainen tunne, että niin monta asiaa on vasta alullaan eikä loppua vielä näy. Se ilmenee esimerkiksi siinä, kun minulta kysytään kuulumisia, menen ihan mykäksi, kun en osaa oikein kaikesta tapahtuneesta ottaa kiinni. Kun viimein saan suuni auki, höpöttelen irrallisia lauseita sieltä sun täältä, ettei puheesta saa mitään tolkkua.
Näistä syistä siis ajattelin, että antaapa olla, kunnes tajusin, että aakkostaminen voisi parhaimmillaan selkeennyttää mennyttä vuotta minulle itsellenikin. Joten tuumasta toimeen: jaoin kirjaimet kahteen osaa, jotta postaukset pysyisivät joten kuten nopeasti luettavassa mitassa. Tässä siis ensimmäiset 12 kirjainta. Muutama kirjain loppupäästä puuttuu, mutta – kuten aikaisemmin – en keinotekoisesti lähde niihin mitään miettimään, jos niihin ei itsestään mitään kirjoitettavaa ole. Perinteikkäästi osa kirjaimista edustaa niin tulevia suunnitelmia ja haaveita vuodelle 2025 kuin mennyttä vuotta 2024.
Aikuisten perusopinnot. Syksyn mittaan mietin, kuinka mukavaa on opiskella monenlaisia käsityötekniikoita porukassa. Heräsi ajatus, että tätä pitää jotenkin jatkaa ensi syksynä, kun palaan kässäopintojen parista työn äärelle. Ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan: olen käynyt 1-4-luokat Kalajoen Jokisuun koululla, missä nykyään toimii Taito Keski-Pohjanmaa. Heidän ohjelmasta löytyi aikuisten käsityön perusopinnot, jotka laajuudeltaan kestävät viisi vuotta ja kokoontumistahti on verkkaisesti joka toinen viikko. Matka ei ole sinne ole pitkä ja kokoontumistahti vaikuttaa sopivalta, joten se olkoot minun jatkosuunnitelma tulevan varalle. Vielä en vielä ehtinyt montaa kertaa siellä käymään, mutta oli aika nostalgista palata samaan rakennukseen jälleen käymään koulua, missä oman koulupolkuni aikoinaan aloittanut. ♥
Bleiseri. Opintovapaalle jäädessä minulla oli suuret haaveet ompelemisen suhteen. Opiskelujen leppoisa eteneminen on kuitenkin osoittautunut täysin harhaksi ja vuosi meni niin, etten ole aikoihin näin vähän ommellut. Yhden haaveompelun sain elokuussa kyllä toteutettua, sillä ompelin rennon bleiserin The Assembly Linen Blazer Patternin avulla. Se on jäänyt niin tänne kuvaamatta kuin pitämättäkin. Ompelin sen Pakopiste-näyttelyn avajaisiin, mikä olikin niin helteinen päivä, että sen olisi mielellään viettänyt kokonaan vaatteetta. 😀 Joka tapauksessa, toivottavasti aikaa ompelulle tänä vuonna löytyisi paremmin: vaikka päälle pantavaa on tähän asti ilman ompelujakin löytynyt, alkaa tilanne olla jo vähän kriittinen.
Dyad-kääntö-ja kietaisumekko oli niitä harvoja ompelutöitä, mitä viime vuoden aikana tein. Sekin tuli tehtyä, kun lähdin mukaan Tauko Magazinen Make and Share -ryhmään eli sain valita etukäteen ommeltavaksi jonkun tulevan lehden malleista. Sillä samalla tyylillä sain itseni motivoitumaan seuraavan kirjaimen, E-kohdan.
Festarit viime vuonna kävin niin talvisilla kuin kesäisillä Jyväskylän Neulefestereilla. Talviset oli siinä mielessä mukavammat, että tungos oli vähäisempää ja oli aikaa jutella vähän siellä sun täällä. Kesällä olin puolestaan jo niin puhki kevään työrutistuksesta sekä koulumatkoista ja -kiireistä, että ihmisvilinä oli hieman liikaa. Mutta inspiroivia kokemuksia molemmat! Tulevana kesänä festariviikonloppuna minulla on – oletettavasti – viimeiset koulupäivät, joten eiköhän sitä ehdi Toivolan Vanhalla Pihalla jossain välissä piipahtamaan, kun paikkakunnalla olen.
Gelli-painanta on helpon oloinen painantamenetelmä Pinterestistä katsottuna. Olen tutustunut tekniikkaan ihan itsekseni somen avulla, mutta toistaiseksi se ei ole minusta niin helpolta tekniikalta tuntunut, joten harjoittelu jatkukoot. Ehkä jokin kurssi olisi kuitenkin paikallaan, vaikka muutaman kangaskuosin sen avulla olen jo saanut aikaiseksi. Nekin vähän sattumalta, joten varmuutta kannattaisi ehkä hankkia itseään viisaammalta…..
Haasteet ovat olleet minulle aikaisemmin kovin mieluisia, mutta nyt en tällä kertaa tee mitään erityisiä suunnitelmia. Tähtään vain siihen, että saisin kouluni käytyä loppuun tämän kevään aikana. Tosin Jujunan ompelubingo hieman kutkuttelisi, sillä siinä oli sellaiset ruudut, mitkä saisin melko vaivatta tehtyä ihan vaan tarveompeluilla. Ja haasteeseen osallistuminen toisi ehkä tarvittavan lisämotivaation.
Jalometalli-työpaja tulee olemaan keväällä jatkoa tähän astisille koruopinnoille. Toiveissa on ainakin juottamisen oppiminen.
Kankaanpainanta-työpaja oli viime keväänä. Nyt keväällä on vuorossa seulapainanta, mikä on jo jollain tapaa tuttua kansalaisopiston kursseilta, mutta viikon työpaja on yleensä intensiivisempää tekemistä ja oppimista.
LankaSorvari on nimimerkkini Instagramissa. Perustin sinne uuden tilin, jotta voisin erotella kaikesta käsityö- ja valokuvauskaaoksesta neuletyöt omanaan. Olisin halunnut perustaa tilin ihan omalla nimellä, mutta se ei näin mattimyöhäisenä onnistunut, sillä koko nimikaimoja minulla on useita. Perustin samalla nimellä myös Ravelry-tilin, mutta se on jostain syystä jumissa, en itse pääse sinne tällä hetkellä, vaikka siellä se näyttää olevan. Mutta se on selvittelyn alla, kuten omien ohjeiden tekeminen, joita sinne tulen laittamaan. Toistaiseksi useampi malli on jo neulottuna ( ja monen monta vielä vain päässäni 😉 ), mutta opinnot hidastaa ohjeiden kirjoittamista monin tavoin. Oletan, että kevään aikana esteet madaltuu ainakin joltain osin, niin toiveissa olen…
Metallilanka-korvakorut olivat tämän vuoden ensimmäiset valmistuneet työt. Tai pikemminkin viimeistellyt työt, sillä korut olin punonut jo viime keväänä, mutta koukut olivat jääneet lisäämättä. Että ei mikään suuren suuri urotyö ollut, mutta valmista tuli kuitenkin.
Näitä viimeistelyä vaille valmiita koruja löytyykin melkoinen määrä, että näissä tekemistä löytyy aina. Toisaalta sellainen keskeneräisyys tuntuu kuuluvan tähän prosessiin, sillä usein joutuu joko odottamaan lisämateriaalia, oivallusta tekniikan suhteen ja/tai pajalle pääsyä. Mutta kivaa hommaa, aina löytyy jotain uutta opittavaa ja selvästi silmän ja käden yhteistyö paranee. Esimerkiksi löysä käsialani on tiukentunut näiden taitojen myötä. Joskin vaikutus tuntuu olevan kuin joogassa, että se notkeus pysyy vain sen ajan, kun säännöllisesti harjoittelee. 😀
