Emppu-hupparimekko ja messukuulumisia

Viikonloppuna ovat olleet kuudennet käsityömessut netissä. Tämä on tapahtuma, joka on minusta ollut korona yksi hyvä puoli: messuille on voinut osallistua ilman tungosta ja aivan rauhassa tuoksuyliherkkänäkin.

Messujen myötä näytteilleasettajat tuottavat myös monenlaista innostavaa sisältöä, kuten tänä viikonloppuna Ommellisen Liisa. Huh, mitä menoa oli tuossa Facebookin ompelulivessä, jossa Liisa ompeli näytösluontoisesti heidän hupparimekkonsa. Hänen työskentelyä on aivan ihana seurata: hän on selkeä ja rempseä sekä antaa hyviä ompeluvinkkejä ylipäätään. Eli todella lämmin suositus tuon liven katsomiseen sekä heidän kaavoihin, joiden mukana tulee myös liven kaltaiset ompeluvideot sähköpostiin. ♥

Liven innostamana itsekin intouduin pitkästä aikaa ompelemaan monta viikkoa valmiiksi leikattuna odottavan Ommelkuplan Emppu-hupparimekon.

Tein sen samoilla tuunauksilla kuin aikaisemman kanervanpunaisen, mitä viime viikolla olen pitänyt ensimmäisiä kertoja tälle syksylle ja todennut nuo sivusaumojen taskut ihanan syviksi ja ah, niin tarpeellisiksi. Vyötärön noston ja takasauman lisäämisen lisäksi tällä kertaa kuitenkin jätin hupun pois, koska minulla ei ollut Hellinin Poniletti-joustocollege riittävästi. Se ei riittänyt ihan kaulukseenkaan saakka, vaan sen sisäpuoli oli tehtävä mustasta trikoosta. Tämä kaulus on siis kaavaan kuuluva, valmis vaihtoehto hupulle.

Tykkään, että siitä tuli oikein kiva sekä mukavan kevyt ja sulava vaihtoehto hupun sijaan esimerkiksi takin alle.

Neulomisen suhteen innostuksesta pirskahtelemaan minut sai puolestaan Ihastu suomalaiseen villaan! -live, jonka pitivät Jenni Vanhanen ja Anni Laitinen. He jakoivat vinkkejä ja esittelivät syksyn uutuuslankoja. Jos et heidän liveä innostu katsomaan, mutta suomalainen lanka kiinnostaa, niin käy tutustumassa Suomalainen Villa -sivustoon. Sieltä löytyy esimerkiksi ostopaikat, mistä suomalaista villaa on saatavilla sekä tietoa suomalaisesta langasta yleisesti. Tiedon puutteesta ei siis enää suomalaisen langan suosiminen voi olla kiinni!

Itselle mielen päälle pyörimään jäivät ainakin Myrksyluodon Villa sekä Wetterhoffin Wanja -langat. Kunhan nyt saisin ensin entisiä vähemmäksi… Ylipursuavien varastojen vuoksi nyt en ostanutkaan mitään muuta kuin tarpeeseen mustaa trikoota ja Ommellisen uutuuskaavoja, jotta se entisten vähentäminen onnistuisi paremmin.

Miten sinun messuillut sujuivat? Vai sujuivatko lainkaan? Mikä ostos ja/tai live sai sinun silmäsi säihkymään?

Annu

Heipä hei, pitkästä aikaa! Elokuu vierähti töihin paluun ja sairastelujen merkeissä. Jotain pientä kässäilyviritystä on toki ollut kulissien takana koko ajan meneillään, mutta kiire ja kipeänä oleminen vaikuttaa vieneen kässäilyjumalten suosion jonnekin muualle: ei ole onnistunut ompelut eikä oikein neulomisetkaan. Siksi jumittaa vähän kaikella tapaa, ja tämä Ommelkuplan Annu-kaavalla tehty tunikakin (vai lieneekö mekko näin lyhyelle) on jäänyt kuvaamatta.

Tämän epäsymmetrisen helman omaavan Annun tein jo elokuun alussa. Se suositellaan tehtäväksi joustocollegesta, mutta minulla tässä on Dream Circuksen magentan värinen Serenity-trikoo. Se toimi ihan hyvin tässä mallissa, koska on napakkaa ja laskeutuu hyvin.

Annussa on useampi helmavaihtoehto. Itse valitsin edestä lyhyemmän ja taakse pitenevän vaihtoehdon, koska ihastuin siihen aikaisempien Kyyhky-mekkojen myötä.

Itseasiassa Annu on lähes identtinen Nupun Kyyhky-kaavan kanssa. Kyyhkystä se eroaa raglanhihoillaan ja takasaumallaan sekä pituudeltaan se on hieman lyhyempi. Myös pääntie on pyöreämpi, jota ei huolitella Kyyhkyn tavoin alavaralla.

Yleisilmeeltään a-malliset taskumekot Annu ja Kyyhky ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Jopa väljyys on mekoissa sama. Onko minulla nyt siis kaksi eri kaavaa, joilla saan aikaiseksi saman mekon? Oliko Annu-kaava turhaostos?

Itse en ajattele niin. Kyyhkyä voin käyttää silloin, kun haluan takakappaleen kuvioiden jatkuvan yhtenäisenä tai haluan hieman juhlavamman mekon, minkä pääntie on huoliteltu alavaralla. Annu on puolestaan raglaneiden vuoksi yläosastaan suoraan ilman muokkauksia minulle istuvampi kuin Kyyhky, mikä tekee luonnollisesti Annusta mukavamman päällä. Se on arjessa tärkeää.

Tämä Annu on tehty siis suoraan ilman muokkauksia hihoja ja pääntien resoreiden pois jättämistä lukuun ottamatta. Pääntien siis huolittelin samalla trikoolla 0,8 kertoimella ja hihat olivat hyvät sellaisinaan.

Ehkä nämä samantyyliset mekot nyt riittää, kun niitä näin vahingon kautta syntyi kolme. Annu-kaava sisältää kuitenkin lyhyemmän puseroversiokin, mitä taidan kokeilla, koska raglanit on vaan niin mun juttu. 🙂

T-paitoja

Hah. Kesäkuun alussa ompelin muutaman t-paidan valmiiksi syksyn töihin paluuta ajatellen. Olen niitä säästellyt kaapissa, mutta näyttää kovasti siltä, että teepparikelit menivät jo. Voihan sää vielä toki lämmetäkin, tai sitten ei. Mutta onneksi se on varmaa, että kesä on ensi vuonnakin.

Lyhyt t-paita on PuuhakasPajan Eerika-laatikkopaita, mutta siinä on Ellen-paitulin hihat. 🙂 Trikoo on Dream Circuksen Black Lives Matter.

Tämä on puolestaan ihan PuuhakasPajan Elleniä kokonaan. 🙂 Myös tämä trikoo on Dream Circuksen, 2021 – Year of Friendship.

Muistin kerrankin lisätä ompelumerkin ja sain sen jopa ommeltua suoraan. Mutta etukappaleen epähuomioissa leikkasin väärinpäin. 😀 Vaikuttaa siltä, että aina sählään jotain pienempää tai suurempaa, mutta onneksi sitä ei niin tästä(kään) kuosista huomaa.

Tämän t-paidan olen ommellut tässä ihan vasta ikään ompelukerhoni kesäbingon merkeissä. Kuosi on varmaan ruminta, mitä ikinä olen ommellut. 😀 Mutta en voinut vastustaa sitä, kun se on Missä Vallu -trikoota. Vallu-kirjat ovat opettajan työssä ihan korvaamaton apua niinä päivinä, kun motivaatio työntekoon on hukassa ja saattaa jopa vähän kiukuttaa.

Vallu-kirjat ovat hyvin sekavia aukeamia, mistä kyseinen herra pitäisi aina löytää. Se tässä kankaassa vähän ihmetyttikin, kun se on niin selkeä ja kirjat ovat kaikkea muuta. Siksi sekoitin kuosia itse ompelemalla Misusun The Shift Teen, mikä olisi erinomainen kaava myös tilkkujen tuhoamiseen: niin etu- kuin takakappale hihoineen koostuu neljästä eri palasta. Moniulotteisuutta kaavaan lisää vielä se, että sivusaumat ovat ikään kuin keskellä paitaa päätyen helmahalkioihin.

Tämä oli tällainen testiversio, mikä kaikessa rumuudessaan menee kyllä jonkin neuletakin alla töissä. Pääntien resorikin on aivan liian valkoinen. Seuraavissa tuunaan hieman olkapäille lisää tilaa, sillä olkasaumat kaartuvat hieman liian jyrkästi alaspäin minun suorille olkapäille. Mutta puseron idea on hauska ja tässäkin kaavassa on monta eri mahdollisuutta helman ja hihojen suhteen, joten enköhän vielä muutaman tee lisää. 🙂

Kiuru-mekko

Tämä hihaton, taskullinen ja vesipääntiellä varustettu mekko on Nupun Kiuru ja trikoo on Accidental Ideasin Matters of the Dark. Mekon taustalla on tähän astisen elämäni erikoisin tarina.

Trikoon sain alkukesästä muun kangastilaukseni yhteydessä ns. nopean tilaajan etuna. Siihen liittyi haaste suunnitella viidelle valmiiksi nimetylle tai jollekin itse valitsemalle tiedehenkilölle annetusta 1,5 metristä jotain. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minun keksinkertaisella ja jähmeällä ajatuksen juoksullani keksitä mitään neroa ja nokkelaa yhdellekään tieteilijälle. Olinkin antamassa asian olla, mutta myöhemmin automatkan aikana, kun ajatuksilla oli aikaa vaeltaa rauhassa sinne sun tänne, keksin punaisen langan, kuinka ommella vaate ihmiselle, jota en oikein tiedä edes työsaavutuksiltaan.

Päätin lähestyä asiaa juurikin oman osaamiseni eli keskikertaisuuden kautta: yleensähän valmiskaavat valmistetaan keskiarvojen mukaan. Satuin myös muistamaan, että keskiverto suomalaisnainen on 164 cm pitkä ja 70,4 kg painava. Lisäksi suomalaisten naisten keski-ikä on noin 44,5 vuotta. Nämä faktat ovat jääneet mieleeni sen vuoksi, että ne kaikki sopivat melko hyvin minuun itseeni. 🙂

Näistä kriteereistä minulle ei ollut haasteessa käytettävissä kuitenkaan mitään muuta kuin ikä ja sukupuoli, joten valintani kohdistui annetuista vaihtoehdoista avaruusfyysikko ja filosofian tohtori Minna Palmrothiin. Mekon mallin puolestaan valitsin sillä periaatteella, että tyypillisesti suomalaiset naiset pitävät vaatteista, mitkä ovat käytännöllisiä ja mukavia. Sellainen on tämä Kiuru-mekko, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan pääntiensä ansiosta. Lisäksi hihattoman version oletettu kangasmenekki oli 1,5 metriä. Kiuru oli luonnollinen valinta myös siksi, että Accidental Ideas -konseptin taustalla häärivät samat ihmiset kuin Nupun: nämä geometriset kuosit eivät sovi Nuppu-brändin alle, joten niitä myydään aina silloin sun tällöin erikseen omassa verkkokaupassaan.

Myös kuosi vahvisti henkilövalintaani, sillä arvostettu Minna Palmroth toimii Helsingin yliopiston laskennallisen avaruusfysiikan professorina. Näin puolestaan Accidental Ideas on kuvannut tätä kuosiaan Instagram-tilillään:

Matters of the dark.

Dark matter is a form of unseen matter thought to cover about 85 % of all matter in the Universe. It fills all expanding voids and keeps galaxies bound together – calculation show that star systems would actually fly apart if not for dark matter. It is like the love of the Universe, making the hearts of all stars and their companions beat in the same rhythm. For us humans, matters of the heart often dictate our doings, but it’s matters of the dark that really make a difference.

Valitsin siis mekon koon minun keskivertomittojen mukaan, joiden avulla sain aikaiseksi melko istuvan mekon. Seuraavissa mekoissa – kuten aikaisemmassa Nupun Kyyhky-mekossa – olkasaumoja saan kuitenkin siirtää eteenpäin, sillä ne jäävät minulla melko taakse. Myös sivusaumoja voisi hieman kaventaa lantiolta helmaa kohden: kolmannessa kuvassa näkyy, kuinka sauman linja ei jatku sulavasti helmaan saakka. Ei se ole hirvittävän huono tuollaisenaankaan, mutta mekon silhuetista tulisi parempi, jos helmaa kaventaisi hieman tulppaaninmalliin. Aloitteleville ompelijoille tiedoksi myös, että mekko oli nopea ja helppo ommella (huomasin myöhemmin, että Nupulta löytyy YouTubesta myös ohjevideo Kiurun ompeluun).

Vastasin haasteeseen siis kylmän viileästi tilastojen avulla, koska ne sattuivat nyt vaan olemaan minun puolellani. 😀 Eli sellainen accidental idea of mine. Kiitos haasteen heittäjille: tämä oli virkistävän erilainen, vaikka aluksi kylmä hiki nousikin otsalle! 😉 Mutta kuten Anna Taipale mainitsee Nuppunen 1 -kirjassa, että itse matka on tärkeämpi kuin lopputulos, niin näin taisi tämän prosessin aikana käydä, kun uskalsin ja yritin heittäytyä kaikessa keskinkertaisuudessani. ♥