Blogini täytti syyskuussa vuoden, jolloin tein kolme postausta siitä, miten tähän on tultu ja kuinka eteenpäin (ensimmäinen, toinen ja kolmas). Tässä kuitenkin vielä muutama vuoden kohokohta.
Bowline Sweater. Se on ollut tämän vuoden kaunein pusero, minkä olen tehnyt.
Erilaisia päiviä. Niitä on vuodessa 365, minkä mukaan nimesin kuva päivässä -projektini. Syyskuussa sain kun sainkin tuon 365 erilaista päivää -valokuvausprojektini loppuun. Olihan matka! Kaikki kuvat löytyvät Instagramista @maaritseblogi.
Jyväskylän Kesän Neulefestarit. Kävin festareilla viime kesänä ensimmäistä kertaa. Tein lähtöpäätökseni vasta kesän kynnyksellä, jolloin vapaita kurssipaikkoja festareille oli jäljellä enää vain muutamia. Mielenkiintoisimmalta niistä vaikutti Molla Millsin popcorn-virkkauskurssi, vaikka virkkaaminen ei olekaan minulle mikään suuri intohimo. Mutta kannatti, sillä Molla oli aivan ihana, kurssi tosi kiva ja tunnelma festareilla muutoinkin mahtava, joten ensi kesänä uudelleen!
Kirjovirkkaus. Mollan kurssilla opeteltiin siis jäätelökuosin virkkaamista kolmivärisesti. Lapasestahan se lähti, sillä loppukesästä harjoitustyön lisäksi olin virkannut kaksi laukkua (jotka odottavat vielä sankojaan) ja ostanut kolme Virkkuri-kirjaa sekä ergonomisen Clover-koukun puuvillalangoista puhumattakaan.
Makrotex-haaste. Se on todella kiva viikottainen Pieni Lintu -blogin valokuvahaaste, johon olen osallistunut lokakuusta lähtien ja ensi vuonna toivon mukaan edelleen.
Muitaihania-kaulahuivi. Tämä oli toukokuun terapiatyö, koska töissä oli kiireempi kuin koskaan, joten en ehtinyt ommella. Jokin käsityö piti kuitenkin levottomille käsille ja mielelle keksiä, joten tätä tikuttelin iltaisin onnellisena, vaikka kesää kohden mentiinkin.
Ompelukerho. Olen tilannut kolme kertaa Verson Puodin Ompelukerhon mysteerikankaan, joista yhdestä syntyi juhannusmekko ja toisesta peruspaita. Kolmas on vielä kankaana, sillä joulukuun alussa, jolloin ompeluaika olisi ollut, kaaduin niin, että kylkiluut rutisi. Toipuminen otti aikansa, blogikin hetkeksi hiljeni, mutta nyt tilanne on jo rauhoittunut ja uuden vuoden pääsen aloittamaan kaikki raajat ehjinä.
Poniletti. Ihastun usein, mutta harvoin rakastun, eri kuoseihin, mutta Poniletin kohdalla se oli menoa: se on vuoden 2017 aikana ostamistani kankaista ehdottamasti ihanin ja laadukkain. ♥ Ostin sitä neonviolettina ja mustavalkoisena, joista loppuvuodesta ompelin lepakkohihaisen puseron sekä talvimekon. Olenkin pitänyt niitä paljon, mutta ne eivät ole vielä ehtineet blogiin asti.
Relaxed-kaava. Ottobren taskumekkokaavalla olen ommellut monen monta mekkoa ja tunikaa. Kaavaa jouduin kylläkin tuunaamaan melko paljon: suoristin selkäsaumaa, kavensin lantiolta ja levensin olalta. Myös etutaskun jätin pois. Suurin osa näistä mekoista on jäänyt postaamatta, vaikka nämä ovat olleet mutkattomia arkivaatteita päivästä toiseen. Ehkä ne vielä blogissakin vilahtavat, vaikkapa jonkin steekatun villatakin alla… 😉
Steekkaus. Voi veljet! Nyt tulee jo tunne, että postattuja käsitöitä on vähemmän kuin postaamattomia, sillä ensimmäinen steekkattu villatakkinikin on ollut valmiina jo useamman kuukauden, muttei vieläkään blogissa. Ensimmäinen on siis harmaa, ja nyt puikoilla on musta. Jospa saisin ne molemmat uunista ulos alkuvuodesta, mutta tosiaan – tätäkin tekniikkaa tuli onnistuneesti kokeiltua. 🙂
Vuosi väriterapiaa -haaste. Osallistuminen haasteeseen onnistui joka kuukausi, mutta bloggaaminen on ollut loppuvuodesta kaiken kaikkiaan nihkeää: niin marraskuun kuin joulukuun teemavärien mukaiset työt on tehty, mutta postaamatta kuten moni muukin työ. Bloggausrytmi meni siis sekaisin uuden työn, kaatumisen (ks. ompelukerho-kohta) ym. arjen kuperkeikkojen vuoksi, ja loppuvuosi hurahti ohi päivä kerrallaan -tyylillä. Haasteeseen pitää vielä siis palata tammikuun puolella.
Ylhäältä-alas. Eli top-down-tekniikka on mielestäni sujuvin tapa kutoa neuleita: en voisi kuvitellakaan tekeväni enää saumallisena, sillä en kestäisi sitä pettymystä, ettei valmis neule sopisikaan kaiken vaivan jälkeen. Tuleehan huteja välillä näinkin, kuten tehdessäni mustaa Snug-tunikaa, mutta purkaminen ja uudelleen kutominen on näin niiiiiiin paljon helpompaa kuin että pitäisi saumat purkaa ja kutoa kaikkineen uudelleen. Tästä tekniikasta on innostunut moni muukin ja vuoden 2017 katsotuin postaukseni olikin saumaton neulehupparini, viininpunainen Well Water Hoodie.
Iso kiitos kaikille tästä vuodesta!
Hyvää uutta vuotta!
♥