Viikonlopun aikana osallistuin erääseen haalarihaasteeseen, vaikka kovin epäileväinen olin haalarimuodin sopivuudesta minulle. Yhtä epäileväinen kuin viime viikolla ennustettuihin lämpimiin juhannussäihin… Niin varmaan!
Siinä missä juhannuksen sääennuste muuttui kuin muuttuikin tänään pohjoisen osalta vesisateeksi, alkoi puolestaan haalarin aiheuttama ompelukrapulani helpottamaan: usein heti ompelun jälkeen koen, että valmis vaate on ihan hirveä, siinä on kerta kaikkiaan kaikki pielessä. Se tunne yleensä helpottaa parin päivän jälkeen, mutta joskus jokin vaate on odottanut selviämistäni jopa vuoden verran. 🙂
Haalarin tein siis South Shore Romper -kaavalla, mikä oli suurin pdf-palapeli mitä ikinä olen koonnut: kaava-arkki muodostui reilusta 50:stä paperiarkista. Huh! Kaava ei kuitenkaan vaatinut osaltani mitään muokkauksia, vaan ompelin suoraan ohjeen mukaan hihattoman ja shortsimittaisen version. Lisäksi haalariin tuli taskut sivusaumoihin ja vyötärölle erillinen vyö. Trikoo oli vanha jemma, aikoinaan Majapuulta ostettu.
Koon valinta aiheutti – kuten yleensä aina uuden kaavan kanssa – päänvaivaa, sillä koot oli ilmoittu melko laajasti. Esimerkiksi valitsemaani XL-kokoon pitäisi ohjeen mukaan mahtua noin 101-108 mittainen povi. Olisin mahtunut yhtä pienempään kokoon, mutta mittani olivat niin noiden mittavälien ylärajoilla, että epäilin haalarista tulevan minun makuuni epämiellyttävän tiukan. Siksi valitsin väljemmän vaihtoehdon.
Vielä en ole täysin vakuuttunut, oliko kokovalinta oikea: haalari näyttää nyt hyvältä, mutta muutaman kerran sen sisään päänaukosta sujantaneena, huomaan, että pääntie alkaa venymään paljastaen alla olevat rintaliivit. Olisko pienempi koko ollut nimenomaan käytön suhteen parempi? Vai olisko pienempi pääntie ollut hankala pukea päälle? Vai pitääkö liivit jättää pois? 😀 😀 😀
Aluksi koin haalarin siis olevan ihan kamalan. Vyökin tuntui kovin oudolta enkä osannut sitä nätisti eteen sitoa, niin sidoin sen taakse. Se ei kyllä juurikaan erotu kankaan kirjavuudesta johtuen (vertailun vuoksi alimmassa kuvissa haalari päällä ilman vyötä), mutta tekee toki haalarista istuvamman näköisen ja antaa ryhdikkäämmän tunteen.
Eli nyt tämä on mielessäni jo ihan ok ompelus, vaikka en vieläkään ole varma, sytynkö tähän trendiin, osaanko ihmisten ilmoille tämmöisessä lähteä. Käytännöllisyyskin, että miten vessassa käynnit yms., jos kauemmaksi kotoa lähtisi… No, tulipa tehtyä ja pidän, jos pidän. Jos ei nyt, niin ehkä ensi vuonna. 😀