Luottopaita ja Lea-tunika

Ompeluinnostus on tällä hetkellä huipussaan! Kesäisten ompelusten sijaan mielessä on jostain syystä lähinnä ensi syksy ja kesäloman jälkeinen töihin paluu. Sellaisten perusvaatteiden sorvaus.

Yllä on kuva Ommellisen Luottopaidasta, testiversiosta, minkä ompelin jo tammikuussa. Ompelin sen selkään alikeompeluna timantin, koska osallistuin tuolla kokeilulla mustaa mustalla -ompeluhaasteeseen. Alikeompelu onnistui, mutta paidasta tuli liian hitusen liian pieni. Toisaalta pinkeä paita on juuri omiaan neuleiden alle aluspaidaksi, mutta tuolloin selän kuvio luonnollisestikaan näy mihinkään. Mutta tulipahan kokemusta.

Pääsiäisen aikaan kokeilin paitakaavaa uudemman kerran. Tällä kertaa tyrin toisella tapaa, sillä onnistuin 😉 tekemään reiän valmiiksi leikattuun takakappaleeseen ratkojalla, kun siivosin käsityötavaroitani kasaan. Reikä ei ollut suuren suuri, mutta korjattavahan se oli.

Peitin reiän kirjomalla takakappaleen keskelle jo aikaisemminkin tekemäni rauhanmerkin Kirjontajuttuja-kirjasta. Sinne se peukalon kynsilakan alle jäi.

Paikkaus eli kirjontajälkeni onnistui aika hyvin, mutta sitten langanpätkiä leikatessani, paitaa viimeistellessäni, leikkasin palkeenkielen sivusauman viereen. Voi vietävä, kun meinasi pää haljeta! 🙂 Siinä vaiheessa oli selvää, että pusero ei vieläkään ollut riittävän iso minun makuuni. Niin kiristi valmiiksi jo päätä kaikki ne edelliset kuperkeikat, mitkä olin tehnyt, niin tämäkin vielä.

Paineet pään sisällä hellitti, kun muistin oikotien onneen eli keinonahkamerkit. Että paidassa on nyt sellainenkin ja paita on ainakin valmis, vaikka ei välttämättä käyttöön pääsekään. 😀

Hihaan olin ommellut heti ompelumerkin, minkä siististi viimeistelin nurjalle puolelle peittarin ompeleella. Sen vuoksi tein ensin tikkauksen melko lähelle hihansuun reunaa. Tein vielä kauemmaksi toisen tikkauksen, koska muistin, että tässä mallissa on melko leveä käänne juuri sitä varten, että hihansuun voi siististi tarvittaessa kääntää. Että ilman tuota toista, kauempaa tikkausta, menettäisin kääntövaran. Viimeistelin sitten myös helman ja pääntien samalla yhtenäisellä tyylillä.

Toinen pääsiäisen testaukseni oli Ommellisen Lea-tunika. Tässä koko oli heti kerrasta sopiva.

Mitäpä tästä sanoa muuta kuin hyvä on! Kuvassa tunika ei ole ehkä niin edukseen, mitä se a-mallisena minulle on (näyttää tuossa melko suoralta). Lisäksi trikooni oli ehkä hitusen liian jämäkkää tähän malliin, minkä vuoksi yläosa on hieman peltisen oloinen. Mutta sekään – kuten huono kuvakaan – ei ole kaavan vika, vaan minun ja kuvaajani moka.

Taskut on ihanan syvät ja ne tulevat hauskasti ikään kuin kylkien jatkoksi. Olen myös testannut useamman neuleen kanssa, niin hyvin sujuu alle.

Tällaista tällä kertaa. Ensi viikolla ehkä ehdin esittelemään tämän viikonlopun ompelukseni, mitkä liittyvät Kirjan ja ruusun päivä -ompeluhaasteeseen. Siihen haasteeseen sain liitettyä myös työpaikan tulevat naamiaiset ja kaikki tykötarpeet löytyivät vielä omista jemmoista. Nähdään! 🙂

Sporttimekko

Viime postauksessani oli Ommellisen Sporttipaita, niin tässäpä nyt paidasta mekkoversio. Siinä on samanlainen pitkä kaulus kuin paidassa, mihin tällä kertaa tein nyörin reiät reilujen napinläpien avulla, jotta sain tuon paksupäisen 😉 nyörin kujaan. Viimeistellyn näköinen nyöri on – kuten paidassakin – ostettu FabriKingiltä.

Sporttipaidan kanssa kauluksen lisäksi tässä oli samaa istuva olkalinja ja hihat, mutta muuten mekko on malliltaan rinnalta istuvampi, alaosaltaan reilu ja siinä on taskut.

Malli on niin pallomainen, että alkuun mietin, voikohan tätä pitää vai ei. Mutta muutaman sovituskerran jälkeen tulin tulokseen, että voi. Aika herkku itseasiassa. 🙂

Runsas helma vaikutti sovitusvaiheessa jäävän kiinni tavallisiin trikooleggingseihin, niin ompelin sille kaveriksi muutamat liukaspintaiset leggarit lycrasta. Ylläolevassa kuvassa on Mereenin Betoniromu-kuosilla ja alla olevassa kuvassa – hieman näkyy – Taskutunikan kanssa yksiväriset mustat. Taskutunika on siis myös Ommellisen kaava ja minun yksi lemppareistani, minkä tein tällä kertaa MieliDesingin Hide n` Seek -joustocollegesta.

Leggingsit tein puolestaan Ommellisen Sporttileggarit-kaavalla. Ne tein siis tarpeeseen, mutta ompelua siivitti ompelukerhoni haaste: kahdessa tunnissa piti tulla valmista. Työn/työt sai valmistella kaavoineen, mutta leikkaaminen ja ompelu piti sisällyttää kahteen tuntiin. Ja kuten olen joskus aikaisemmin jo todennut, niin suosittelen aikaa vastaan ompelua! Siinä näkee, kuinka on kehittynyt, ja onhan se kutkuttavan jännääkin. 😀

Stina-hame

Ompelukerhossani oli hamehaaste, johon osallistuin Atelier Jupen Stina-kaavalla. Haaste oli osuva, sillä tämän kaavan olin jo muutama kuukausi sitten ostanut sekä tulostanutkin.

Itse hameen tekeminen ei sitten ollutkaan niin mukavaa, vaan ärsyynnyin vähän kaikesta sekä tein virheitä joka käänteessä. En kuitenkaan jaksa valittaa, niin päätin nyt tässä postauksessa tukahduttaa kaiken maailman ikä- ja painokriisiini ja kelvottomuuden tunteeni – ja siinä samalla ehkä teidät lukijatkin – kääntämällä kaiken positiiviseksi. 😀

Eli:

  • Onnistuin osallistumaan ompeluhaasteeseen ja saamaan vielä aikaiseksi pidettävän hameen annetussa ajassa. Yhteisöllisyys, mukana oleminen, on aina mukavaa. ♥
  • Onnistuin vähentämään varastoistani 3,5 metriä kevyen kevyttä viskoosia (joiden ostopaikkaa en enää muista). Hameessa on siis vuorikin.
  • Onnistuin leikkaamaan ohuita kankaita aikaisempaa sujuvammin. Siinä helpotti Jyskistä ostamani taittopöytä, minkä ostin nimenomaan kaavojen piirtämistä ja teippaamista sekä kankaiden leikkaamista varten. Pöydässä on hieman karhea pinta, minkä ansioista sille on kangas kuin kangas melko helppo asetella. Toisin on keittiönpöytämme laita, mikä on kovin liukas pintainen eikä neliönmallisena sovi syvyydeltään leikkaamiseen yms. Taittopöytä on myös kevyt siirtää ja helppo säilyttää.
  • Onnistuin lukemaan kaavamerkintöjä niin huonosti, että tein vyötärölle tulevat laskokset väärin. Tästä huolimattomuudestani johtuen vyötärö kapeni sen verran, että hame ei mene enää päälleni alakautta. Mutta yläkautta kuitenkin onnistuu.
  • Onnistuin huolimattomuudestani huolimatta tekemään hameen loppuun eli sain sorvattua vuorin ja vyötärökappaleen sopimaan päällihameen kanssa.
  • Onnistuin valitsemaan sellaisen hamemallin, mikä ei minulle sovi. Some on tainnut tehdä tepposensa, kun näin luulin: näitä hulmuhelmojahan näkyy nyt vähän kaikkialla, niin silmä on niihin tottunut. Mutta tätä tehdessä muistin, että minulle sopii paremmin esimerkiksi Namedin Pulmu-hameen tyyliset (mikä myös odottaa ompeluvuoroaan) eikä tällaiset, missä vyötärölle tulee laskoksia ja/tai rypytystä.
  • Onnistuin joka tapauksessa tämän kaavan nyt kokeilemaan, niin tästä kuumeesta pääsin yli ja voin keskittyä taas olennaisempiin projekteihin kuin trendien seuraamiseen. 🙂 Ei minulta löytynyt oikein mitään muuta sopivaa yläosaakaan tällaiselle kuin Halibut-neuleeni.
Tässä on taskut. ♥
  • Onnistuin kuitenkin lukemaan ohjeet siltä osin huolella, että niissä kehotettiin ompelemaan ompelumerkki taakse. Jes! Nekin siis vähäni tämän projektin myötä.
  • Onnistuin saamaan hyvää kokemusta tukikankaan käytöstä. Koska ompelen harvemmin joustamattomista, niin puuvillapohjaisen tukikankaan käyttö on jäänyt vähemmälle. Siksi en ymmärtänyt, että näin ohuille kankaille olisi riittänyt vähempikin tuki eli kuitupohjainen harsokangas. Vyötärökappaleen viimeistely olikin melkoinen taistelu, siistiä jälkeä ei tahtonut millään tulla sauman paksuuden vuoksi.
  • Onnistuin ompelemaan ohuita ja kevyitä viskooseja onnistuneesti. Siitä kiittäminen ompelukoneeni yläsyöttäjää ja joululahjaksi saatuja ohuen kankaan nuppineuloja.
  • Onnistuin kaiken sähläämisen jälkeen saamaan aikaiseksi ihanan kevyen ja ilmavan hamosen. Ja jos mieli ei sen pitämiseen taivu kesään mennessä, niin ainakin siinä on niin paljon kangasta, että siitä voi vielä jonkin topin tuunata. Leikittelin tosin ajatuksella, että ompelisin vielä samasta kuosista ( kangasta kun vielä jäi) hameelle yläosan Hyacinth Bucket -tyylisesti. Voin sitten alkaa järjestelemään kynttiläillallisia ja huushollaamaan residenssiä. 😀

Orono Top

Lankalaihikseni etenee hyvin, mutta uusien kankaiden tulva näyttää olevan ehtymätön. Tilanne ei ole vielä hirvittävän paha, sillä kun vauhtiin pääsen, saatan ommella kymmenenkin metriä esimerkiksi viikonlopun aikana. Vielä en vaan ole oikein vauhtiin päässyt, vaikka minulla on jo kova tarve uusille käyttövaatteille, koska monet mekot ja tunikat ovat kuluneet kovin epäsiistin näköisiksi.

Mutta hieman on valoa tunnelin päässä nähtävissä eli sain ommeltua pari uutta yläosaa: ompelin Eurokankaan viskoosineuloksesta, tummanvihreästä ja mustasta Royal Puntosta Itch to Stichin Orono Topit.

Tämän malliset yläosat ovat mieleeni eli raglanhihat ja taskut. ♥

Ohjeen mukaan taskujen ompelu vaati hieman tavallista enemmän keskittymistä. Ne onnistuivat ihan hyvin, vaikka vahviketikkaukset vahingossa meni vähän sivuun: painoin vahingossa koneeni päälle jo siinä vaiheessa, kun asettelin kangasta paikalleen. Piti siis painaa käynnistysnapin sijaan paininjalka alas…. En alkanut kuitenkaan purkamaan, vaan tähtäsin loputkin ompeleet sivu suun. 😀

Ylläolevassa kuvassa tummanvihreä väri toistuu parhaiten, mitä se luonnossa on. Väri on todella kaunis vihreä, jalokivimäinen, vaikka Eurokankaan valikoimissa tämä väri on nimetty joulu-kankaaksi. Itse en tätä väriä ihan jouluiseksi miellä, mutta mielipiteensä kullakin. 🙂 Samaa mieltä olen kuitenkin Eurokankaan kuvauksen kanssa, että tämä napakka neulos on loistava materiaali esim. mekoiksi ja pooloihin. Kyllä! Ylläolevasta kuvasta näkyy hyvin myös puntoneuloksen pinta, mikä tuntuu kättä vasten mukavan sileältä ja viileältä.

Vihreän ompelin täysin ohjeen mukaan paitsi lisäsin hihoihin resorit samasta kankaasta sekä nostin vyötäröä hieman ylemmäs. Mustassa hihat ovat puolestaan ohjeen mukaisesti suorat, mutta kaikkea muuta menin sitten hieman säätämään vyötärön noston lisäksi.

Esimerkiksi taskut tein niin, että pystyin huolittelemaan ne peittarilla ja ompelemaan sivusaumat saumurilla. Käytin siis itselleni tutumpaa tapaa, mikä ei ole sen yksikertaisempi, mutta jokseenkin selvempi eikä vaadi ohjeen mukaisesti niin kovasti näpräämistä. Ohjeen mukaan siis kaikki saumat tuli ommella ompelukoneella, jotta siinä opastetun taskutekniikan käyttäminen auki silitettyjä saumoja hyödyntäen oli mahdollista.

Myös helman käänsin ohjeesta poiketen alavaralla ja kauluksen muokkasin korkeammaksi, kaksin kerroin käännettäväksi.

Mustasta jätin tukikankaat raglansaumoilta pois, minkä vuoksi rinnan päälle tulee ryppyä. Ne tulevat siihen joka tapauksessa, mutta tuosta oikotie onneen -ratkaisustani johtuen korostutusti. Eli tuolta osin en jatkossa oikaise ja muokkaan kaavaa vielä sopivammaksi. 🙂

Mielestäni tämä oli kiva perusmalli, johon oli lisätty sitä jotain taskuilla ja ristiin menevillä etukappaleilla. Kaavan löysin FaceBookissa olevan Sewing for my not-pregnant belly -ryhmän kautta. Ryhmään liityin taannoin, koska oman pyöreän vatsani vuoksi karttelevan istuvia vaatteita, vaikka kapean vyötäröni vuoksi liikaan kangasmäärään hukuttautuminen ei ole minulle edustavin tapa pukeutua. Tuosta ryhmästä ajattelin saavani vinkkejä, kuinka korostaa vartalon kaarevuutta kauniisti. Tämä kaava oli ainakin hyvä alku! Seuraava testikaava saattaa ollakin tämä: Radiant Rouched Top.