Tämä taitaa olla viides kerta, kun olen mukana TAUKO Magazinen Make and Share -ryhmässä eli pääsin valitsemaan etukäteen tänään julkaistusta lehdestä yhden kaavan ommeltavaksi etukäteen. Tämän kerran aiheena on juuret ja minun valintani on Marcia Lois Riddingtonin Prudence-liivimekko sen monikäyttöisyyden vuoksi: sitä voi pitää muita vaatekerroksia muuttamalla kunkin vuodenajan mukaan.
Alla on kuvakaappaus Tauko-lehdestä, jotta pääsisitte paremmin selville, millainen mekkomalli on kyseessä. Kaikki kappaleet on mahdollista viimeistellä vinonauhalla, helmakin piirroksesta huolimatta. Olkasaumat ovat ainoat saumat, mitkä ommellaan yhteen suoriltaan, mutta esimerkiksi sivusaumat ensin kantataan, astellaan pari senttimetriä päällekkäin ja ommellaan huomaamattomasti vinonauhan vierestä kiinni jättäen pitkät halkiot sivulle.
Ainoa muokkaukseni liittyykin tuohon sivusaumaan, mitä jouduin suoristamaan kainalon alta hieman eli ompelin sieltä etu- ja takakappaleita päällekkäin reilut kolme senttiä kahden sijaan. Ilman tätä viilausta kädentie olisi jäänyt roikkumaan epäsiististi. Muutoin koko pituuksineen ja väljyyksineen oli hyvä, kun valitsin sen ohjeessa annetun mittataulukon ja suositusten perusteella.
Toinen muokkaaminen liittyi sivusauman koristenappeihin, mitkä jätin pois. Toki ohjeessa neuvottiin sovittamaan, että pään yli pukeminen onnistuu sujuvasti ja suositeltiin tekemään napinlävet tarvittaessa.
Kolmas muokkaukseni liittyi helmaan. Tai ei se ehkä ollut muokkaaminen, vaan pikemminkin sellainen oma päätös, kuinka sen viimeistelin. Ohjeessa annetaan vaihtoehdoksi kääntää helma joko sellaisenaan tai kantata vinonauhalla näkyvästi, kuten kaikki muutkin reunat. Minä päätin kääntää helman vinonauhalla niin, että se kääntyi kokonaan sisäpuolelle piiloon. Näin siksi, että mustavalkoinen nauha loppui kesken, niin käytin helmaan hyllytavarana löytyvää vihreää nauhaa, kun nyt kerta nauhojen kanssa alettiin pelleilemään… 😉
Syy mustavalkoisen nauhan loppumiseen oli siinä, että kanttasin kaikki päällitaskujen reunat. Siis myös ne, jotka kääntyivät piiloon. Meni ehkä vähän överiksi, mutta tulipa tehtyä. Ja tässä pitää ne nyt esitellä, koska eihän niitä muuten kukaan näe. 😀
Syy övereydelleni oli se, että taskut olivat suurin ompeluhaasteeni tässä mallissa. Eikä edes ne taskut, vaan niiden kuvioiden kohdistaminen. Ehkä näin kirjavassa kuosissa kuvioiden kohdistaminen oli turhaa, mutta halusin pitkästä aikaa harjoitella sitäkin taitoa. Aika hyvin onnistuinkin, ainakin riittävän hyvin, kun nauhalla tuetut reunat helpottivat taskujen paikalleen ompelua.
Motivaatiota kohdistusharjoituksille tuli myös muiden ompelijoiden seuraamisesta, heidän upeita kohdistuksia nähdessä. Se onkin yksi syy, miksi tykkään osallistua tähän Make and Share -ryhmään, koska näin tulee ikään kuin pakotettua itsensä niin vahvistamaan jo opittuja taitoja kuin opettelemaan uutta.
Uusin taito tässä mekossa minulle oli tämän tyylisen mekon väljyyden ymmärtäminen. Alkuun olin varma, että sivusaumoja pitää suoristaa enemmänkin, mutta eihän se sitten olisi mennyt enää päälle pään yli. Myös alle tuleville vaatteille tulee jättää tilaa. Väljyys on nyt hyvä niin kapeammille (postauksen ensimmäiset kuvat) kuin leveimmille hihoille (postauksen kaksi viimeistä kuvaa).
Kirsikkana kakun päällä on upea kankaani, mikä on Atelier Jupen viskoosia. Se vaatimalla vaati tulla valituksi tähän mekkoon, kun sitä Jyväskylän Ompelukone Keinosella silittelin. 😉 😀 Siinä silitellessä unohdin täysin, että tähän malliin suositeltiin käytettäväksi puuvillaa, farkkua tai pellavaa, mutta ei mitään liukasta ja/tai joustava kangasta. Tämä viskoosi ei onneksi olekaan mitenkään liukasta, toki hyvin laskeutuvaa, mutta kädentunto kankaasta oli pehmeä ja hieman tahkea, jos tiedättemitätarkoitan… Eli onnistui hyvin tästäkin.
Aikaisemmat TAUKO-postaukset:
- TAUKO Magazine – julkkaribileet
- Dyad-mekko
- Delocalized Bag
- Excited State -toppi
- Nepeta-mekko
