Hupparimekko

Kesäkuun viimeisellä viikolla kasasin fuksian värisiä kankaitani ompelujonoon.

Ompelukerhoni kesäisen ompeluhaasteen vuoksi tuo pino jäi odottamaan. Haasteen lisäksi en myöskään osannut päättää, mitkä mekot ompelisin: olin valinnut kaavat jo valmiiksi, mutta kesän kuluessa uusia sieviä kaavoja tuli kaupan ja pääni meni sekaisin, että mikä sitten olisikaan se unelmakaava.

Vain pinon päällimmäisenä oleva Kimmiltä ostettu joustocollege samanvärisen resorin kanssa pääsi työn alle. Niistä testasin syksyä varten Ommelkuplan kaavaa Emppu-hupparimekko. Siinä on minulle mieluisat raglanhihat ja taskut.

Koon valitsin kaavasta mittaamalla rinnanympäryksen. Vyötäröä nostin ylöspäin useamman sentin, koska kaava oli miehustan osalta kovin suora ja minä olen puolestaan kurvikas. Muutenkin vyötäröni kapein kohta on hieman tavallista ylempänä, joten tämän muutoksen joudun useimmiten tekemään kaavalle kuin kaavalle.

Lisäsin mekkoon taakse myös sauman sen sijaan, että olisin leikannut takakappaleen taitteelta. Näin siksi, että epäilin sivujen suoruuden tekevän selkäpussin. Se on myös ongelmani usein valmiskaavojen suhteen: siinä missä vyötäröni kapein kohta on korkeammalla, niin on myös selän notkoni.

Epäilykseni osui oikeaan, joten ennakointini kannatti. Keskisauman avulla oli helppo neulata ja ommella ylimääräinen kangas pois.

Muita muutoksia en tehnyt eli helman ja hihojen pituuden olivat sopivat juuri sellaisinaan. Muutama kuosikangas odottaakin ompelijaa, sillä helteiden hellittäessä, sitä heräsi siihen tosiasiaan, että ihan kohta on syksy …

Hope Woven Dress

Aina ei ompelut eikä kuvaamiset helpolla onnistu, mutta tässäpä tämä nyt on eli Hope Woven Dress Mereenin tuplaharsosta.

Kuvaaminen oli vaikeaa, koska päivä oli hyvin tuulinen: helmat ja hiukset olivat karata koko ajan. 😉

Ompelun suhteen puolestaan haasteena oli pääntie, mikä olisi kaavan mukaan pitänyt tehdä alavaralla. Olin aikaisemmin tehnyt jo tällä kaavalla yhden mekon, mutta silti, tähän samalla kaavalla tehty alavara ei yllätyksekseni sopinut. Lopulta kaivoin jemmoistani vihertävän kukikkaan kanttinauhan ja käänsin sen avulla, koska alavara ei kaiken sorvaamisen jälkeen istunut paikalleen. Niin monta kertaa kuitenkin yritin, että kangas hieman venyi, niin jouduin korjailemaan raglansaumoja suoriksi ja leikkaamaan hieman pääntietä suuremmaksi, jotta sain venyneen ja haperon kankaan pois.

Kanttinauhalla sain siis pääntien viimein onnistumaan, joten nyt minulla kevyesti peittävä hellemekko, missä on taskut! ♥

Hihat ovat 3/4-hihat, mitkä on kasattu kapean kuminauhan avulla pussimaiseksi.

Vaikka yritin pitää helmoista kiinnikin, ei mekosta oikein kunnollista kuvaa saanut. 🙂

Siksi otin kuvakaappauksen mekosta kaavafirman Style ARC -sivuilta. Ehkä piirustukset tukevat paremman mielikuvan muodostamista mekosta.

Kuvasta voi päätellä, että taakse pääntielle olisi pitänyt tulla nappi. Mutta mekko sujahti ihan hyvin pään yli ilman sitä, niin jätin sen pois. Lisäksi lyhensin kaavaa noin 15 senttimetriä alkuperäisestä puolipohkeeseen yltävästä mitasta.

Tämä Mereenin puuvilla-bambuinen tuplaharso eli double gauze oli mukava yllätys. Olen kerran aikaisemmin ommellut double gauze -kangasta, mutta se oli huomattavasti hankalampaa työstää. Tuolla ensimmäisellä kerralla mekkomallini oli haastavampi, mutta siltikin tämä ei ollut mielestäni esimerkiksi niin paksua kuin aikaisempi kokeiluni ja oli sen vuoksi helpommin ommeltavissa. Lisäksi tykkään, että tässä oli kiva eläväisempi, rosoisempi pinta, minkä vuoksi tästä ei ensimmäisenä tule mieleen vauvan vaipat. 🙂 Kaiken sen päälle tämä tuntuu päällä höyhenen kevyeltä.


Ompeluvinkit:

  • Tulpaharsoa ommellaan yleisneulalla (universal) koossa 70-80. Tämän ompelin neulakoolla 70.
  • Rypytyslangoilla rypyttäessä ne kannattaa purkaa varovaisesti pois, ettei tee reikiä kankaaseen (been there, done that 😉 ).
  • Itse tykkäsin pääntien huolittelusta kanttinauhalla. Sitä aion käyttää jatkossakin, jos malli sen sallii. Sain myös vinkin, että kanttinauhaa voi tehdä tulpaharsosta purkamalla siitä toisen kerroksen pois. Tuplaharsohan on nimensä mukaisesti kaksi harsokangasta päällekkäin, niin sellaisenaan se on kanttaamiseen liian paksua.
  • Englannin kielinen vinkkipostaus tuplaharson eli double gauzen ompeluun löytyy täältä, Tilly and the Buttons -blogista, klik.

Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.

Rentoilutakki

Viime aikaisiin kaavatestauksiini kuului myös Ommellisen Rentoilutakki. Kuten edellisen postauksen kaavat, myös takin kaavat olivat irti leikattavia ja kankaalle silitettäviä. Mutta en tällä(kään) kertaa uskaltanut niitä irti leikata, vaan perinteisesti piirsin ja asettelin kankaalle kaavapainojen avulla.

Tiedän kuitenkin silitettävän kaavapaperin toimivan, koska ostin Ommelliselta kaavapakettien lisäksi pelkkää kaavapaperia. Silitystä olen siis jo testannut toisen kaavan kohdalla. Erityisesti ajattelin jatkossa käyttää kiinnisilitettävää kaavapaperia viskoosien kanssa, jotka keveytensä vuoksi usein tuntuvat karkaavan neulojen, kaavapainojen sekä saksien alta.

Näiden testailujen jälkeen ajatuksenani on siis leikata myös nuo Ommellisen kaava-arkit ja käyttää niitä kiinni silittämällä hyödyntääkseni ne kaikin tavoin.

Rentoilutakin koon valitsin Kamoonmekon mukaisesti. Ainoastaan helmaa lyhensin niin, että muu takki on kokoa L, mutta helma on piirretty koossa S.

Alustavasti luulin, että vyötäröä pitää nostaa, mutta sivukaari tulee todella hyvin kohdalleen. Takki on siis istuva yläosastaan ja levenee a:n mallisesti helmaa kohti.

Hihoja olisin voinut lyhentää käänteen verran, mutta menee näinkin. Lisäksi jäin miettimään yläosan istuvuutta, raglanhihoja, että pitäisikö niihin lisätä väljyyttä, koska ovat kovin istuvat. Mitään suurempaa hihaa takin alle ei siis mahdu. Onneksi Kamoonmekko kuitenkin. 😉 Tosin tein tämän testiversion ponte-neuloksesta, mikä ei todellakaan ollut takiksi ihanteellisin materiaali: tämä ponte oli melko jämäkkää ja joustamatonta sekä jotenkin inhottavan tuntoista materiaalia muutoinkin (vaikka siinä niin ihania kohopallukoita onkin). Materiaalin vaihtaminen merinovillaan tai joustocollegeseen toisi hihoihin vähän väljyyttä ja takkiin yleensäkin käyttömukavuutta lisää.

Kaavan mukana tuleva linkki opastusvideoon on loistava. Siinä neuvotaan vaihe vaiheelta takin ompeleminen. Selkeä opastusvideo kestää noin 16 minuuttia, missä ajassa Ommellisen Liisa ompelee siis kokonaisen takin. Ihailtavan sujuvaa toimintaa, mitä on jo sellaisenaan mukava seurata. Jonkin verran olen kellottanut omaa ompeluani, koska se on hyvä tapa tehostaa keskittymistä ja siten ompelun etenemistä. Tykkään siis aikapaineistaa itseäni ommellessa, mutta että lähes vartissa takki valmiiksi. Tuntuu lähinnä utopialta. 😀