Saa mitä sattuu tulemaan…

Kun itse tekee, saa mitä haluaa. Tällä kertaa halusin sitten leggingsit, joiden toinen lahje on nyrjähtänyt nurin kurin sekä…

maaritse_vimman_fisuista_leggingsit

tunikan, missä on taskut polvissa.

maaritse_patterns_for_freestylers_birdy

No joo, vähän liioittelin, mutta taskut ovat joka tapauksessa hippasen liian alhaalla. Eikä niissä välttämättä pysy muuta kuin nyrkit, koska taskun suu avautuu tuossa kohdin jotenkin alasuin, joten tavarat saattavat tippua matkan varrelle.

maaritse_ompelublogi

Ironista on, että kerrankin muistin ommella tunikaan ompelumerkin, joita olen vuoden vaihteessa ostanut. Merkki ei nyt vaan oikein vastaa todellisuutta. Tekstikin näkyy taaksepäin.

Tai sitten tuo merkki osui kohdalleen täydellisesti, sillä syksy on ollut melko vauhdikas: näinhän se usein kiireessä menee, että ajatus on hyvä ja touhua paljon, mutta siltikään ihan maaliin ei mene. Ajatella, mitä syntyisi, jos oikein keskittyisi. 😉 😀

maaritse_lepakkohihainen_birdy

Kaavat sinällään olivat toimivat: tunika on Hellinin kaavakirjan lepakkohihainen Birdy ja leggingsit tein Puuhakaspajan Usva-treenihousujen kaavalla. Hellinin kaavaan lisäsin vaan taskut ja leggingsien kaavaan hieman reilummat saumanvarat, mitä oli lycrasta ompelemissani ja hyvät tuli. Erityisesti tykkään siitä, että lahje on istuva, tarpeeksi kapea, ihan nilkkaan asti.

maaritse_tunika_ja_leggingsit_naiselle

maaritse_hellinin_kaavakirjasta_birdy_tunika

Myös värit menivät nappiin, sillä mustahan on aina musta.  ♥ Tunikan joustocollege on Kangaskapinalta ja leggingsit ovat hyvin kaapissa hillottuja Vimman Fisuja.

maaritse_perusompelua_tunika_leggingsit

Että tuli taas kokemusta! 😀 Mites teillä muilla ovat käsityöt sujuneet?

Namedin Esme ja Selja

Ompelutahtini on niin hurja, ettei kamera perässä pysy. 😉 Nämäkin, Namedin Esme Maxi Cardigan ja Selja Knot Tee, ovat valmistuneet heinäkuussa.

maaritse_esme_maxi_cardigan_namedclothing

Tämä oli minun ensimäinen merinovillaompelus eli neuletakin kangas on Mereenin Merenpohja-merinovillaa (näytti siltä, että heinäkuussa viimeisiä ostelin, enää ei kaupasta juuri tätä merinoa löytynyt).

maaritse_esme_maxi_cardigan

Takin alla on puolestaan siis musta Selja eli solmullinen t-paita, minkä tein Nappinjan trikoosta.

maaritse_selja_knot_tee

Kokeilin molempia kaavoja ensimäistä kertaa. Tykkään, että niissä molemissa on kivat yksityiskohdat, kuten neuletakissa taskut ja paidassa etuosan solmu, mutta molemissa on minulle myös sellaisenaan hieman liian reilu yläosa. T-paidan hihan pyöriötä pitää siis sorvata korkeammaksi, syvemmäksi, ja olkasaumaa vähän lyhentää, mutta neuletakki menisi varmaan sellaisenaan, kunhan kangas olisi jämäkkäämpää.

selja_knot_tee

Yllätyinkin merinovillan ohuudesta ja laskeutuvuudesta sekä muutaman käyttökerran jälkeen hengittävyydestä ja lämpimyydestä. Tämä taitaa olla ensi talven vaatehittini!

maaritse_esme_maxi_cardigan_merinowool

Esme on siis hartialinjaltaan väljä, mutta alaspäin kapeneva. Koon valitsin mittataulukon mukaan ja muutin vain helman mitan lyhyemmäksi.

maaritse_esme_cardigan

Saatan vielä lisätä neuletakkiini nepparit, jotta takki näin väljempänäkin pysyy paremmin menossa mukana ja taskut ojennuksessa.

elokuinen_kalastaja

rannan_elokuista_heinikkoa

rannan_elokuinen_heinikko

elokuinen_ranta

merenpohjaa

Merinon kuosi on kyllä niin kaunis ja aihe niin rakas, sillä meri ja merenranta ♥.

maaritse_namedclothing_esme_cardigan_selja_knot_tee

Nyt vain kylmempiä kelejä odotellessa….

Haalari – hot or not?

Viikonlopun aikana osallistuin erääseen haalarihaasteeseen, vaikka kovin epäileväinen olin haalarimuodin sopivuudesta minulle. Yhtä epäileväinen kuin viime viikolla ennustettuihin lämpimiin juhannussäihin… Niin varmaan!

maaritse_trikoohaalari_shortsimittaisena_ja_sivutaskuilla

Siinä missä juhannuksen sääennuste muuttui kuin muuttuikin tänään pohjoisen osalta vesisateeksi, alkoi puolestaan haalarin aiheuttama ompelukrapulani helpottamaan: usein heti ompelun jälkeen koen, että valmis vaate on ihan hirveä, siinä on kerta kaikkiaan kaikki pielessä. Se tunne yleensä helpottaa parin päivän jälkeen, mutta joskus jokin vaate on odottanut selviämistäni jopa vuoden verran. 🙂

maaritse_itse_ommeltu_haalari_majapuun_trikoosta

Haalarin tein siis South Shore Romper -kaavalla, mikä oli suurin pdf-palapeli mitä ikinä olen koonnut: kaava-arkki muodostui reilusta 50:stä paperiarkista. Huh! Kaava ei kuitenkaan vaatinut osaltani mitään muokkauksia, vaan ompelin suoraan ohjeen mukaan hihattoman ja shortsimittaisen version. Lisäksi haalariin tuli taskut sivusaumoihin ja vyötärölle erillinen vyö. Trikoo oli vanha jemma, aikoinaan Majapuulta ostettu.

maaritse_trikoohaalari

Koon valinta aiheutti – kuten yleensä aina uuden kaavan kanssa – päänvaivaa, sillä koot oli ilmoittu melko laajasti. Esimerkiksi valitsemaani XL-kokoon pitäisi ohjeen mukaan mahtua noin 101-108 mittainen povi. Olisin mahtunut yhtä pienempään kokoon, mutta mittani olivat niin noiden mittavälien ylärajoilla, että epäilin haalarista tulevan minun makuuni epämiellyttävän tiukan. Siksi valitsin väljemmän vaihtoehdon.

maaritse_ompelublogi

Vielä en ole täysin vakuuttunut, oliko kokovalinta oikea: haalari näyttää nyt hyvältä, mutta muutaman kerran sen sisään päänaukosta sujantaneena, huomaan, että pääntie alkaa venymään paljastaen alla olevat rintaliivit. Olisko pienempi koko ollut nimenomaan käytön suhteen parempi? Vai olisko pienempi pääntie ollut hankala pukea päälle? Vai pitääkö liivit jättää pois? 😀 😀 😀

maaritse_south_shore_romper_

Aluksi koin haalarin siis olevan ihan kamalan. Vyökin tuntui kovin oudolta enkä osannut sitä nätisti eteen sitoa, niin sidoin sen taakse. Se ei kyllä juurikaan erotu kankaan kirjavuudesta johtuen (vertailun vuoksi alimmassa kuvissa haalari päällä ilman vyötä), mutta tekee toki haalarista istuvamman näköisen ja antaa ryhdikkäämmän tunteen.

maaritse_south_shore_haalari_majapuun_trikoosta

Eli nyt tämä on mielessäni jo ihan ok ompelus, vaikka en vieläkään ole varma, sytynkö tähän trendiin, osaanko ihmisten ilmoille tämmöisessä lähteä. Käytännöllisyyskin, että miten vessassa käynnit yms., jos kauemmaksi kotoa lähtisi… No, tulipa tehtyä ja pidän, jos pidän. Jos ei nyt, niin ehkä ensi vuonna. 😀

Hupparitakki neuloksesta

Suunnitelmissani on tehdä takki Papercutin Waver Jacket –kaavalla, mitä varten tein testiversion ompelemalla hupparitakin neuloksesta. Neulos joustaa jonkin verran eikä siten ole yksi yhteen tulevan joustamattoman takkikankaani kanssa. Sen sijaan tarkoitukseni oli lähinnä testata yleisesti mittataulukon paikkansapitävyyttä sekä ymmärrystäni ompeluohjeiden suhteen eli kannattaako takin ompelusta edes haaveilla.

Kaavakokeilussani päädyin neulokseen siksi, että ostin sen puoleen hintaan värivirheen vuoksi. Eli sen mahdollinen haaskuuseen heittäminen ei tulisi harmittamaan niin paljon kuin jonkin kalliimman kankaan (kolme metriä neulosta maksoi vain 18 €), ja toisaalta aina olisi myös mahdollisuus onnistua, saada kiva takki kesäisimmille keleille.

maaritse_hupparitakki_neuloksesta

Kaikki onnistuikin surutta. Ensinnäkin liialla värillä kyllästetty neulos toipui esipesussa ja kaava osoittautui sopivaksi. Oikean koon valintaa helpotti selkeä mittataulukko niin vartalon mitoista kuin valmiista vaatteesta. Tiesin jo entuudestaan Bowline Sweaterin vuoksi, että Papercutin mittataulukko on melko reilu: yleensä satasen rinnanympärykseni vaatii ainakin koon L, mutta tästä tuli hyvä kokona S. Takin tulen tekemään koossa M.

maaritse_hupparitakin_takaosa

Toisekseen ompelu onnistui päällitaskuista huolimatta eli ne ovat elämäni ihka ensimmäiset. Ensin olin ajatellut jättää ne pois, mutta muutin mieleni lopuksi, koska ilman niitä takki näytti kuin joku Harry Potterin kaveri olisi kadottanut koulukaapunsa. Heh, puuttui vain kirjailtu monogrammi rinnasta ja kuluneiden kirjojen kasa kainalosta.

maaritse_paallitaskutOlihan se toki hieman hankalaa ommella taskut jälkikäteen, mutta kaikki se kankaan veivaaminen paininjalan alla kyllä kannatti: taskuilla takin yleisilme muuttui naamiaisasusta arkivaatteeksi, ja takki toimii ainakin uuden Poniletti-mekkoni kanssa. ♥

hupparitakki12

Hupparitakki on ensimmäinen valmis työ Make Nine -haasteeseen, johon osallistun vähentämällä olemassa olevia kässävarastojani. Itseasiassa se on aikomukseni kaiken käsillä tekemisen suhteen, kuten monella muullakin someselailun perusteella. Esimerkiksi blogisisareni, Lumisiivet- ja Craft Candidate -blogit toteuttavat yhdessä tähän liittyen #kässähamsterihaaste2019, käyhän kurkkaamassa. 🙂

maaritse_hupparitakki_ja_ponilettimekko

Tarkoitukseni on siis vähentää olemassa olevia varastoja, ja ommella tarpeeseen, kuten aikaisemminkin. Lisäksi yritän miettiä, että käsityöt sopisivat toinen toistensa kanssa, jottei syntyisi turhaa kaapin täytettä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön minunkin kohdalla: uutta saa ostaa, jos aikaisemmin ostetusta materiaalista ei yksinään saa valmista.

maaritse_waverjacket_kaavalla_hupparitakki

Lisäksi uutta saa ostaa hyvin perustein. Esimerkiksi minulle tarjoutui mahdollisuus opetella helmikuun aikana farkkujen ompelua hyvässä ohjauksessa ja seurassa. Tuon pitkäaikaisen haaveeni toteutumista varten piti siis ostaa farkkukangasta ja muita tykötarpeita. Jännittää kovasti, mitähän siitä tulee: farkkujen ompelu tuntuu hurjalta ajatukselta, mutta olisihan se hienoa osata ommella siedettäviä alaosia mekkojen ja tunikoiden lisäksi!

Muutakin uuden opettelua olen kevääksi suunnitellut, mikä ajallisesti tulee olemaan täältä blogikodistani pois. Teen sen pitkin hampain, vaikka muutos ei luultavasti tule olemaan mikään suuren suuri, sillä tarvitsenhan jatkossakin simppeleitä perusvaatteita. Tyylini ei siis tule rajusti muuttumaan eikä siten ehkä postaustahtinikaan. Eihän se olisi hetkessä mahdollistakaan: vaikka nyt uskallan rohkeammin kokeilla haastavampia ompelutöitä, ei hamstraamani joustavat itsekseen työhuoneestani katoa. 😉