Kevään aikana löysin kaapista, mitä kukkaisimman kankaan. Muistaakseni ostin tämän sisustusmielessä, mutta mihin, en enää muista. 😀 Sisustus-ajatusta vahvisti kankaan paksuus. Itsepintaisesti näin kuitenkin kankaan mekkona, joten päätin kokeilla.
Valitsin malliksi Style Arcin Hope Woven Dress -kaavan sen suoralinjaisuutensa vuoksi. Ajattelin, että siihen paksu kangas taipuisi. Voisi olla jopa etu runsaassa helmassa ja hihoissa.
Malli on tuttu jo entuudestaan. Ikinä en ole kuitenkaan onnistunut pääntien alavaran ompelussa: se on sopinut paikalleen, mutta jotenkin kummallisesti kiristänyt hieman reunan alapuolelta. Ajattelin syynä olleen sen, että olen joko tulostanut tai kasannut pdf-kaavan väärin.
Sisuuntuneena tilasin nyt valmiin kaava-arkin Jyväskylän Kangaskaupasta. Toiveikkaana ompelin alavaran jälleen kiinni, mutta ei. Ei se vaan sopinut siihen, vaan kiristi kuten aikaisemminkin. Aikaisemmat ratkaisin kääntämällä pääntien kanttinauhalla, mutta nyt piirsin pyöreämmän istuvan alavaran itse.
Muita muutoksia olivat helman lyhennys sekä niskan nappihalkion pois jättäminen. Mekko menee päälle ilman nappiakin.
Pääntiestä huolimatta tämä on mukava kaava. Väljyydestä huolimatta ei kuitenkaan mikään säkki, vaan kaunisti muotoiltu. Mekon voi ommella monenlaisista kankaista ja siinä on taskut.
Tämä taitaa olla viides kerta, kun olen mukana TAUKO Magazinen Make and Share -ryhmässä eli pääsin valitsemaan etukäteen tänään julkaistusta lehdestä yhden kaavan ommeltavaksi etukäteen. Tämän kerran aiheena on juuret ja minun valintani on Marcia Lois Riddingtonin Prudence-liivimekko sen monikäyttöisyyden vuoksi: sitä voi pitää muita vaatekerroksia muuttamalla kunkin vuodenajan mukaan.
Alla on kuvakaappaus Tauko-lehdestä, jotta pääsisitte paremmin selville, millainen mekkomalli on kyseessä. Kaikki kappaleet on mahdollista viimeistellä vinonauhalla, helmakin piirroksesta huolimatta. Olkasaumat ovat ainoat saumat, mitkä ommellaan yhteen suoriltaan, mutta esimerkiksi sivusaumat ensin kantataan, astellaan pari senttimetriä päällekkäin ja ommellaan huomaamattomasti vinonauhan vierestä kiinni jättäen pitkät halkiot sivulle.
Ainoa muokkaukseni liittyykin tuohon sivusaumaan, mitä jouduin suoristamaan kainalon alta hieman eli ompelin sieltä etu- ja takakappaleita päällekkäin reilut kolme senttiä kahden sijaan. Ilman tätä viilausta kädentie olisi jäänyt roikkumaan epäsiististi. Muutoin koko pituuksineen ja väljyyksineen oli hyvä, kun valitsin sen ohjeessa annetun mittataulukon ja suositusten perusteella.
Toinen muokkaaminen liittyi sivusauman koristenappeihin, mitkä jätin pois. Toki ohjeessa neuvottiin sovittamaan, että pään yli pukeminen onnistuu sujuvasti ja suositeltiin tekemään napinlävet tarvittaessa.
Kolmas muokkaukseni liittyi helmaan. Tai ei se ehkä ollut muokkaaminen, vaan pikemminkin sellainen oma päätös, kuinka sen viimeistelin. Ohjeessa annetaan vaihtoehdoksi kääntää helma joko sellaisenaan tai kantata vinonauhalla näkyvästi, kuten kaikki muutkin reunat. Minä päätin kääntää helman vinonauhalla niin, että se kääntyi kokonaan sisäpuolelle piiloon. Näin siksi, että mustavalkoinen nauha loppui kesken, niin käytin helmaan hyllytavarana löytyvää vihreää nauhaa, kun nyt kerta nauhojen kanssa alettiin pelleilemään… 😉
Syy mustavalkoisen nauhan loppumiseen oli siinä, että kanttasin kaikki päällitaskujen reunat. Siis myös ne, jotka kääntyivät piiloon. Meni ehkä vähän överiksi, mutta tulipa tehtyä. Ja tässä pitää ne nyt esitellä, koska eihän niitä muuten kukaan näe. 😀
Syy övereydelleni oli se, että taskut olivat suurin ompeluhaasteeni tässä mallissa. Eikä edes ne taskut, vaan niiden kuvioiden kohdistaminen. Ehkä näin kirjavassa kuosissa kuvioiden kohdistaminen oli turhaa, mutta halusin pitkästä aikaa harjoitella sitäkin taitoa. Aika hyvin onnistuinkin, ainakin riittävän hyvin, kun nauhalla tuetut reunat helpottivat taskujen paikalleen ompelua.
Motivaatiota kohdistusharjoituksille tuli myös muiden ompelijoiden seuraamisesta, heidän upeita kohdistuksia nähdessä. Se onkin yksi syy, miksi tykkään osallistua tähän Make and Share -ryhmään, koska näin tulee ikään kuin pakotettua itsensä niin vahvistamaan jo opittuja taitoja kuin opettelemaan uutta.
Uusin taito tässä mekossa minulle oli tämän tyylisen mekon väljyyden ymmärtäminen. Alkuun olin varma, että sivusaumoja pitää suoristaa enemmänkin, mutta eihän se sitten olisi mennyt enää päälle pään yli. Myös alle tuleville vaatteille tulee jättää tilaa. Väljyys on nyt hyvä niin kapeammille (postauksen ensimmäiset kuvat) kuin leveimmille hihoille (postauksen kaksi viimeistä kuvaa).
Kirsikkana kakun päällä on upea kankaani, mikä on Atelier Jupen viskoosia. Se vaatimalla vaati tulla valituksi tähän mekkoon, kun sitä Jyväskylän Ompelukone Keinosella silittelin. 😉 😀 Siinä silitellessä unohdin täysin, että tähän malliin suositeltiin käytettäväksi puuvillaa, farkkua tai pellavaa, mutta ei mitään liukasta ja/tai joustava kangasta. Tämä viskoosi ei onneksi olekaan mitenkään liukasta, toki hyvin laskeutuvaa, mutta kädentunto kankaasta oli pehmeä ja hieman tahkea, jos tiedättemitätarkoitan… Eli onnistui hyvin tästäkin.
Jihuu! Tänään on tiistai, mutta ei mikä tahansa tiistai, sillä tänään on Tauko Magazine nro 14 julkaisupäivä! 😀
Olin kolmatta kertaa mukana lehden Make & Share -ryhmässä eli sain etukäteen valita tulevan lehden malleista yhden ommeltavaksi. Aikaisemmin valinnan tekeminen on ollut helpompaa ( ei helppoa, mutta helpompaa), mutta nyt oli todella hankala tehdä päätös, sillä lehden kymmenestä mallista voisin ommella heittämällä seitsemän. Päädyin lopulta tekemään Malena Hjerpen suunnitteleman Nepeta-mekon, koska tarvitsen kipeästi tällä hetkellä ompelujumin aiheuttaman vaatepulan vuoksi mutkattomia arkivaatteita, mitkä vaan vedetään päälle ja mennään. 😀
Koska kukallinen kankaani vaikeuttaa mallin hahmottamista, erityisesti kaulusten näkemistä, otin kuvakaappauksen lehden piirroskuvasta (yllä). Nepetassa on siis taskut (jeij!), laskos niin edessä kuin takana ja pyöristetty helma. Hihavaihtoehdoista tein pitkät hihat.
Lehden teemana tällä kertaa on farkku, mutta minä tein oman Nepetani kevyestä viskoosista, mikä toimii mallissa myös erinomaisesti. Alkuperäinen ajatukseni oli ommella mekko itse suunnitelmastani kuosista, mutta se ei ollutkaan hyvä ajatus etukeskisauman vuoksi. Koin, että se ei minun kuosiini sopinut. Toisekseen kainalon kaari edestä oli niin suuri, että epäilin sen toimivuutta, joten en halunnut haaskata siihen omaakangasta.
Mutta ei, huoli pois. Sen kaaren vuoksi kapeiden hihojen istuvuus on todella hyvä ja käsien liikkeet vaivattomat. Muutenkin mekon istuvuus on ihan kymppi: valitsin koon mittataulukon ja ohjeen väljyyssuosituksen mukaisesti, enkä muuttaisi mitään. Tai ehkä lyhyenä ihmisenä taskut voisivat olla inasen ylempänä, mutta kyllä noihinkin voi kätensä piilottaa, sillä eihän näin kevyen mekon taskuissa oikein voi muuta pitää. 😉
Mekon ompelu otti oman aikansa, joten ihan aloittelijan työ tämä ei ole, mutta jos et pelkää haasteita, niin anna mennä. Make & Share -ryhmässä osalle haastetta aiheutti kauluksen ja takakappaleen yhdistäminen sekä viimeistely, mutta omalla kohdalla vaikeinta oli etulaskoksen tekeminen. Mutta edestakaisin englanninkielisiä ohjeita tavaamalla sekä kaavamerkkejä ja ohjeen piirroskuvia seuraamalla sain kun sainkin sen tehtyä. Ja sen jälkeen kauluksen tekeminen näytti ihan selvältä, että miksi en tätä heti tajunnut….
Mäenkestä kuinka kiva tästä tuli! Ja tähän sopii todella monet neuletakit niin värien kuin hihojen kapeuden vuoksi. Vuodenaikojen mukaan myös alaosia voi vaihtaa kapeista leveisiin lahkeisiin tai sitten vain olla ilman, pitää mekkona.
Nyt pitää vain lähteä ostamaan koko lehti itselleen, jotta saan vähintään haaveilla jäljelle jäävien mallien toteuttamisesta: siellä on hapsuja, kolmiulotteisuutta, geometrisiä muotoja, struktuuria ja käytännöllisiä taskuja. ♥
Tämän viikon hiihtoloma tiesi ompeluaikaa ja yleisesti siivoilua. Otin esille kankaita, mitkä vievät kaapissa eniten tilaa. Näin saisin uusia vaatteita ja samalla tilaa kaappeihin. 😀 Tällä periaatteella tulin valinneeksi neuloksia. Neulosten valintaa puolsi myös viikko kaupalla keittiön pöydällä pyörinyt Ommellisen Särmä-kaava, minkä testaamista olin siirtänyt ja siirtänyt….
Yleensä uusi kaava vaatii testiversion tekemisen. Tällä kertaa tein sen Kainoneuleen vanhaakin vanhemmasta neuloksesta, sillä kauneudestaan huolimatta se ei enää oikein sytyttänyt, ei tuntunut omalta. Siitä pieleen mennyt pusero ei siis niin haittaisi. Tai niin uskottelin itselleni ja silti jännitin koko ajan, onnistuuko paita vai ei. Ikinähän sitä ei haluaisi mitään materiaalia tuhlata. Varsinkaan näin kaunista ja laadukasta.
Ja onnistuihan se. Ommellisen kaavoista minulle sopii yleensä koko L, ja sillä mentiin myös tällä kertaa. Hihoja kavensin ja helmaa lyhensin 7-8 cm, koska suoraan kaavan mukaiset mittasuhteet eivät toimineet minulla. Lisäksi lisäsin tukikankaan kauluksen vuorikappaleeseen, koska Kainoneuleen neulos oli niin laskeutuvaa; ilman tukea se olisi valahtanut.
Testipaidasta tuli ihan kevyt ja ilmava, vaikka se on neulosta. Epäilen kuitenkin, että se oli tähän malliin hitusen liian laskeutuvaa, sillä kauluksesta olisi pitänyt tulla siisti ilman tukikangastakin. Lisäksi neulos venyi kaavoja astellessa melkoisesti. Vaikka kuinka yritin asetella sen pöydälle varovasti venyttämättä ja vanuttamatta, silti se tuntui jäävän leikkuupöytäni karheaan pintaan kiinni ja ylijännittyen kaavojen leikkuu vaiheessa. Siksi tästä tuli pienempi kuin toisesta Särmästäni.
Mutta onhan se kaunis. Ja sujahtaa hyvin PuuhakasPajan Katinka-neulostakin alle. Sen ompelin puolestaan Mind the Makerin Lehti-neuloksesta. Sitä muistan ostaneeni alennuksesta pari vuotta sitten kuin Sulo Vilén 😉 , joten metrejä riittää vielä Katinkan jälkeen esimerkiksi Ommellisen Luottohousuihin. Ne sopisivat suorina ja leveä lahkeisina täydellisesti Särmä-paitojen kanssa pidettäviksi.
Testipaidan jälkeen ompelin ikään kuin sen oikean version Vanja Sean Beehave-luomuneuloksesta. Ihana ja helppo materiaali! Tähän tein samat muutokset kuin ensimmäiseen, mutta nyt kaulusta ei tarvinnut tukea.
Esimerkiksi takaa niskasta näkee, kuinka hyvin kangas kantaa tässä mallissa itsensä. En tosin ole varma, oliko tämä neulos puolestaan hieman liian jäykkää tähän malliin… Mutta lopputulos palkitsee joka tapauksessa. Edes paitojen vaikeimmat kohdat eli eturaglansaumojen ja kauluksen yhtymäkohta ei aiheuttanut harmia, kun tuijottelin kaavan mukana tulleen ohjelinkin ja rauhassa etenin.
Pitkästä aikaa näiden myötä iski oikein ompeluhimo! Siinä hurmoksessa menin ilmoittautumaan Tauko Magazinen Make and Share -ryhmään. Ja pääsin vielä mukaan! Eli olen saanut tutustua etukäteen huhtikuussa julkaistaviin ompelumalleihin ja valita niistä yhden ommeltavakseni ennen muita. Oli kuulkaa vaikea valita vain yksi, sillä nyt lehdessä oli heti useampi, mikä olisi kiinnostanut. 🤩
