Serene-tunika

Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.

Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.

Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.

Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.

Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.

Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.

Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.

Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂

Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.

Smile-mekko

Uuden kaavan testaaminen tuntuu usein jo ajatuksena työläältä. Varsinkin silloin, jos kaava on ostettu itselle täysin uudelta yritykseltä, joten ei ole kertynyt kokemusta heidän mitoituksesta. Siinäpä sitten pähkäillä, mikä koko olisi hyvä valita, että menisi edes jokseenkin sinnepäin…

Näin oli tämän uuden kaavan, Smile-mekon, kanssa: se on odottanut oman aikansa, että jaksoin pähkäillä kaavan istuvuutta. Halusin kuitenkin kokeilla sitä, koska se vaikutti hauskan malliselta, sellaiselta mutkattomalta arkivaatteelta, missä on kuitenkin jotain.

Kaavan ostin Mutcat Desing House -nettikaupasta, mistä löytyy muitakin mielenkiintoisia kaavoja sekä ihania kangaskuoseja. Minun mekkoni on ommeltu Hujauksen Linnut-joustocollegesta.

Kokovalinta meni aika hyvin, vaikka pähkäilin kauan kahden koon välillä: M-koko vaikutti liian istuvalta kiristettävää vyötärönauhaa ajatellen ja L-koko taas aivan liian suurelta eli mietin, onko pienemmässä rypytysvaraa lainkaan ja suuremmassa puolestaan ihan liikaa. Lopulta valitsisin pienemmän koon, koska muutoin alaosa olisi käynyt turhan suureksi. Siinä usein kohdallani on väljyyttä muutoinkin liikaa, niin saati sitten tällaisessa runsaassa tulppaanin mallisessa alaosassa.

Nauhakujia jouduin nostamaan ylöspäin, koska ompelin ne kummallisesti mutkille. Merkkasin niiden paikat – omasta mielestä tietenkin 😀 – erinomaisen hyvin, mutta silti ne ikään kuin tipahtivat kylkiä kohti rumasti alaspäin.

Mutkaisuus saattoi johtua tosin siitä, että lisäsin nauhakujat jälkikäteen: ajattelin yläosan vähäisen väljyyden vuoksi, etten laita niitä lainkaan. Mutta valmis mekko tuntui kuitenkin nauhoja kaipaavan, joten ratkoin sivusaumoja vähän auki, lisäsin sirkkarenkaat sekä nauhakujat ja ompelin sivusaumat takaisin kiinni. Nauhakujien mutkaisuutta puolestaan sitten suoristin tekemällä rintalaskokset, mitkä jatkuvat jonkin matkaa myös selän puolelle. Nämä korjaukset piiloutuvat melko hyvin kirjavaan mustavalkoiseen kuosiin.

Tästä tuli varsin kiva! Mielestäni niin lintukuosi kuin käyttämättömäksi jääneet satiiniset kengännauhat sopivat tähän hyvin. Eikä sovi unohtaa, että tässä mekossa on TASKUT! ♥

Mekkokuvat on ottanut Uunimies, kun kävimme loppiaisajelulla Oulun taidemuseossa. Siellä oli Tanssi! Liikettä kuvataiteessa 1880-2022 -näyttely, minkä tavoitteena museon nettisivujen mukaan on esitellä suomalaisten museokokoelmien tanssia, tanssillista liikettä ja ruumiillisuutta kuvaavia teoksia 1800-lopulta nykypäivään. Näyttely kestää vielä sunnuntaihin 15.1. 2023 saakka.

Näyttelystä jäi monta asiaa pyörimään mielen päälle, mutta tässä teille maistiaisena Kerttu Horilan Naisten huone -teoksen naishahmoja. Asettelin niistä ottamani kuvat kertomaan tarinaa, miten minä nämä tulkitsin. Mutta jääkööt se minun mielen päälle, jotta sinä voit nauttia näistä tekemällä omasi. 🙂 Nähdään taas!

Lyhyempi Hulmuhuppari

Uusille blogin seuraajille tämä on uusinta uutta, mutta vanhoille saattaa tulla Déjá-vu-tunne tästä postauksesta. Onhan tämä lyhyen ajan sisällä jo kolmas Ommellisen Hulmuhuppari. Aikaisemmissa postauksissani täällä ja täällä taisin kuitenkin jo uhkailla, että yritän tehdä vielä yhden version, missä olisi lyhyempi helma.

Sen siis tein eli lyhensin helmaa 10 senttimetriä. Myös hihan mittaa vielä viilasin, sillä ensimmäisessä oli liian pitkä ja toisessa vähän liian sopiva (eli inasen liian lyhyt ehkä… ). Kolmas kerta toden sanoo, sillä nyt hihojen mitta on just eikä melkein.

Huppuun ei riittänyt enää kangasta, kuten ei ensimmäistä vihreätä tehdessä. Tämän lyhennetyn myötä annoinkin sen ensimmäisen Äiti Armaalle, vaikka se niin hyvin sopi minulle värinsä ja siihen sopivien asusteiden vuoksi, mutta kolme uutta Hulmuhupparia tuntui liialliselta yhdelle ihmiselle. Sitä paitsi ennen vuodenvaihdetta tein tämän lisäksi toisenkin mekon, uuden kaavakokeilun, joten mekkoja riittää. Se on tämän ompelun sokeri ja suola, kun kaikki pitää aina testata ennen kuin on hyvä: tehdä kuperkeikat eteen ja taaksepäin, jotta voi olla tyytyväinen.

Tykkään aikaisemmistakin, mutta tämä lyhyempi helma liikkuu tosi nätisti liikkeen mukana (olen 163 cm pitkä).

Että tämmöisiä vuoden viimeisiä ompeluksia. Palaan siihen uuden mekkokaavan testaukseen loppuviikosta tai ensi viikolla. Miten nyt kuvaaminen onnistuu… Tsau tsau siihen saakka! 😀