Ompeluryhmäni innoittamana kokeilin paitapuseron ompelua, vaikka en sellaista tarvitsekaan. Mutta huvin ja kannatuksen vuoksi, oppiakseni. Ja voihan se olla, että en aikaisemmin tiennyt tarvitsevani paitapuseroa. 😉
Aikaisemmin en ole siis paitapuseroa ommellut, joten opeteltavaa, mutta erityisesti vastoinkäymisiä riitti.
Suurin murhe oli Eurokankaan Vitosen viikoilta ostettu mustavalkoinen kangas, minkä olin aikoinaan ostanut edullisuutensa vuoksi kaavatestausta varten. Edullisuutensa lisäksi kangas oli omiaan tähän projektiin keveytensä ja laskeutuvuutensa ansiosta, mutta harmittavasti se osottautui myös hyvin hankalaksi leikata. Kaavapainotkaan eivät auttaneet, joten raitoja oli todella vaikea saada pysymään suorassa. Lisäksi pystyraidat alkoivat ikävästi vilisemään silmissäni, kun olin niitä hetken tuijotellut. Kaavojen leikkaaminen oli siis täyttä kidutusta.
Kaikesta tuosta kuitenkin selviydyin. Menin kyllä siitä, mistä aita oli matalin eli kohdistin vain etukappaleiden raidoituksen yhtenäiseksi. Lisäksi kohdistin mustan raidan nappilistan keskelle, koska en ole koskaan näin montaa napinläpeä ommellut. Mustan raidan ajattelin tarvittaessa ”piilottavan” mustalla langalla ommellut napinlävet, jos ne niistä ei tule riittävän siistejä.
”Varasuunnitelmaa” ei olisi tarvittu, koska napinlävet onnistuivat uudella ompelukoneellani vaivatta (Pfaff 720). Napit kuitenkin ompelin käsin kiinni, kun oli tarpeeksi jännää muutenkin. Ensi kerralla voin opetella taas lisää…
Paitapuseroksi valitsin rennon mallisen Namedin Stella-paitapuseron, koska harvemmin tulee tilanteita, joissa minun pitäisi olla aivan kovat kaulassa. Rentoudesta huolimatta paita ei ole muodoton säkki, vaan myötäilee kevyesti vartalon muotoja. Lisäksi paidassa oli minulle istuvat raglanhihat sekä pituudet – niin miehustan kuin hihojen osalta – olivat sellaisenaan sopivat.
Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan, ja tosiaan, sopiva tuli. Tosin jotain olin kaavoja teipatessa sohlannut, sillä kaulus oli aluksi aivan liian pieni. Tapani on, että piirtämisen sijaan leikkaan pdf-kaava-arkilta tarvittavat kaavat irti, jos se vaan on mahdollista. Näin olin tehnyt nytkin, joten en voinut tarkistaa, missä kohdin virheeni oli tullut.
En laiskuuttanut jaksanut kaavaa uudestaan kasata. Toki joudun tekemään sen, jos ompelen toisen Stellan, mutta nyt mittasin paidan pääntien ja sorvasin sen mukaisesti uuden suuremman.
Sekin onnistui! Kaulus on hauskan mallinen, ja kangasvaikeuksista huolimatta pystyraidatkin tuovat minusta mukavasti paitapuseroon sitä jotain. Ja tietenkin, mustavalkoisuus sopii hyvin värimaailmaani (tai sen puuttumiseen 😉 ).
Ehkä jo ensi viikon pakkasilla pääsen testaamaan tätä mustan No Frills -neuleen alla, olenko paitapusero-ihminen vai en. 🙂 Ensivaikutelma on yllättävän hyvä. Ja hitsit, mä osasin!
Mukavaa lomaa lomalaisille ja tsemppiä arjen ahertajille! ♥