Glow-mekko

Yritin kiireellä pilata tämän mekon, mutta en onnistunut. 😀 Mekon kaava on Glow MUTCAT Design Houselta ja viskoosi FabriKingiltä.

Kiireessä olin ilmeisesti piirtänyt eripari kokoja, mistä johtuen hihat eivät meinanneet millään istua paikalleen. Myös taskut olivat ihan liian alhaalla, koska olin nipsnaps leikannut hakkimerkit ihan vaan sinne päin syystä ja toisesta, mitä en ymmärrä.

Mekko oli myös liian suuri. Onneksi. Niin oli pakko tehdä suurempi korjausliike ja olla huolellisempi. Eli kiltisti purin yläosan irti valmiista helmasta, piirsin pienemmän koon kaavat ja surauttelin uuden miehustan hihoineen. Tällä kertaa hihatkin istuivat paikalleen mukisematta, mistä hoksasin, että ensimmäisen mekkoversion hihojen täytyi olla jotain ihan muuta, mitä olin ajatellut piirtäväni ja tekeväni…

Tällä kertaa korjasin myös kuosin suoraan: ensimmäisellä kerralla leikkasin etu- ja takakappaleet taitteella, mistä johtuen kolmiot eivät ihan suoraan sitten menneetkään. Liukas kangas karkasi siis leikatessa paikaltaan. Toista kertaa samaa virhettä en tehnyt, vaan piirisin pienemmän koon etu- ja takakappaleet kokonaisena puolikkaan sijaan. Näin sain aseteltua kaavat paremmin kankaalle ja kuosin suorassa pitäminen oli helpompaa.

Jo tehtyä helmaosaa lyhensin yläosastaan kuusi senttiä, niin taskut asettuivat oikealle kohdalla ja helman mitta muuttui alkuperäisestä mitasta minulle sopivammaksi nilkkapituudeksi.

Että sellaista pientä säätöä tuli tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta. Hihoihin vielä lisäsin kuminauhat, vaikka ne ovat kaikista hihaversioista kapeimmat. Kuminauhan kanssa ne on vaan niin helppo nykäistä ylöspäin kyynärtaipaleelle, kun siltä tuntuu.

Lopputulos on ihanan kevyt, mutta pukeva. ♥ Ja tämä sopii niiiiiiin monen neuleeni kanssa, niin lyhyempien kuin pitempien neuletakeista puhumattakaan!

Mekon kuvauspäivänä sudenkorentoja lensi ympärillä huimia määriä. En malttanut olla laittamatta niitä tähän postaukseen. Onhan nuo pienet siivekkäät yhtäaikaisesti ihan karmeita karvoineen päivineen ja kuitenkin niin lumoavia herkkine siipineen. Lopussa on vielä muutama mekkokuvakin.

Serene-tunika

Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.

Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.

Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.

Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.

Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.

Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.

Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.

Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂

Pestyä puuvillaa

Ompelukerhossani oli keväthaaste, minkä puitteissa testasin The Assembly Linen Box Pleat Dress -kaavan. Testimekkoni ompelin Kimmiltä ostetusta mustasta pestystä puuvillasta, mikä on niin sanotusti keskivahva lakanapuuvilla. Pehmeytensä vuosi sitä suositellaan kuitenkin monenlaiseen ompeluun, kuten lasten vaatteisiin sekä tuplaharson tilalle.

Tässä on ihanan mattainen pinta, minkä vuoksi musta värikin on toistuu harmahtavana. Tykkään myös, että tämä on mukavampaa ommella kuin tuplaharso, joka vaikuttaa vähän hankalan paksulta esimerkiksi pääntietä ja nappilistoja tehdessä.

Pestyn puuvillan nimi tulee siitä, että se on pesty liian kuumalla, jolloin pinta ei ole vain mattainen, vain siinä on rösöinen struktuuri. Tosin kuvissani kankaan mattaisuus ja struktuuri korostuvat kirkkaan päivän valon vuoksi hieman liikaa saaden kankaan näyttämään paikoittain jopa pölyiseltä. Sitä se ei ole, mutta ei kyllä ihan mustan mustaakaan eikä sileän sileäkään.

Kaavatestaukseni onnistui monelta osin. Esimerkiksi pesty puuvilla sopi mekon malliin hyvin. Myös koon valinta meni nappiin, vaikka kaavan ohjeistuksen mukaan minun olisi pitänyt valita suurempi koko: L-koon sijaan ompelin M-kokoon, koska tämän kaavafirman kaavat ovat yleensä reiluja. L-koossa rinnanympärykselle olisikin tullut väljyyttä pitkästi toistakymmentä senttiä. Tiesin kuitenkin, että kahdeksan sentin väljyys riittäisi, minkä sain aikaiseksi M-kokoon pienellä sorvauksella, muutaman sentin lisäyksellä.

Lyhensin myös takakappaleen helman etuhelman kanssa samaan pituuteen, koska taaksepäin pitenevät mallit eivät oikein sovi minulle. Tasainen helma keventää kokonaisuutta kivasta.

Kolmas muutos oli kuminauhojen lisääminen hihansuille ja neljäs pääntien avartaminen edestä sekä sen huolittelu vinokaitaleella alavaran sijaan (toinen kuva ylhäältä).

Jatkossa pitää vielä siirtää olkasaumaa eteenpäin reippaasti, jopa kolmesta neljään senttiin. Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyy, kuinka kauas olkasauma jää olan korkeimmasta kohdasta. Näistä takaa, mekon laskoksesta, otetuista kuvista puolestaan näkyy, kuinka mekon pääntie jää olkasauman väärän kohdan vuoksi liian alas. Siinäpä taas askartelua ja arvuuttelua, saanko seuravasta pääntiestä paremman…. 😉 Onneksi tällaisena testiversionakin mekko menettelee eikä kangasta tullut saksittua turhaan.

Katinka jacquard-kankaasta

Kesällä ompelukerhossani oli useamman viikon kestänyt ompeluhaaste, mikä omalta kohdaltani jäi puolitiehen koronan vuoksi. Suunnitelmat olivat toki suorittajaluonteeni mukaisesti valtavat, mutta sairastamisen pitkittyessä ne jäivät – suurin osa – leikattuna odottamaan parempia ompeluaikoja. Jotain sain kuitenkin ihan valmiiksi asti, joista yritän postailla tulevien viikkojen aikana ( tosin koronan jälkitaudit yhä hidastavat oloa ja eloa kaikin puolin 😖).

Yksi valmistuneista on tämä PuuhakasPajan Katinka-neulostakki. Kangas on jacquardia, minkä ostin itselleni ns. lahjaksi keväällä kesälomalle jäätyäni ranskalaisesta Églantine & Zoé -nettikaupasta. Ihastuin siihen, että kankaan langoista 72 % on kierrätettyjä. Myös vihreäsävyinen väritys oli niin mieleinen, että halusin kangasta, vaikka siinä on talvityypille sopimatonta lämpimän sävyistä kuparilankaa kuteessa.

Isommista kuvista nuo kimaltelevat kuparilangat eivät tule oikein esille, mutta lähikuvissa auringonpaiste saa raidat loistamaan.

Kangas oli alkuihastukseeni verrattuna pienoinen pettymys. Usein tietokoneen näytöllä värit eivät toistu oikein, mutta siitä ei tällä kertaa ollut kysymys. Pettymyksen aiheena oli kankaan tuntuma: paksuudesta, täkkimäisyydestä ja tönkköydestä johtuen siitä tuli mieleen enemmän verhoilukankaat kuin vaatetuskankaat. Oletin siis kankaan olevan ohuempaa ja laskeutuvampaa, koska nettikaupassa siitä oli ommeltu malliksi esim. korkeavyötäröiset shortsit laskoksilla. Hämmentävää.

Itse yritin miettiä mallia, missä ei ainakaan laskoksia olisi, vaan pikemmin jotain hyvin yksinkertaista. Toisekseen mallin piti olla sellainen, missä paksuus olisi edukseen. Kolmanneksi mietin, mikä vaatekappale ei joudu kovin suurelle kulutukselle eikä altistu jatkuvalle pesulle, sillä ne kimaltelevat kuparilangat vaikuttavat valitettavan herkästi löystyvän ja nousevan epäsiististi kankaan pinnalle nypyiksi. Näillä kriteereillä päädyin siis Katinka-takkiin. Sitä voisin pitää syksyn viilenevillä keleillä ja talven tullen paukkupakkasilla sisällä.

Kaikista hyvistä puolista huolimatta, Katinkan ompelu tästä kankaasta vaati heittäytymistä, sillä siinä on useampi moninkertainen sauma ommeltavana. Esimerkiksi taskujen kohdalla sivusaumoissa jo itsestään paksu kangas on nelinkertaisena ja reunakaitaleen puolella jopa kuusinkertaisena. Myös Katinkan kapeiden hihojen toimivuus mietitytti kankaani joustamattomuuden ja paksuuden vuoksi. Niitä hieman levensinkin, mutta valitettavasti en riittävästi.

Hihat olisivat siis saaneet olla vielä hieman reilummat kauttaaltaan, mutta muutoin – jopa paksujen kohtien – ompelu onnistui. Hihatkin menevät tuollaisinaan (ja mentävä onkin, kun kangasta ei ollut enempää 😉 ), mutta takin alle ei mahdu mitään, missä on reilummat hihat.

Onneksi sekään ei ole ongelma, sillä minultahan löytyy jo valmiina siihen yhdisteltäväksi muun muassa Ommellisen kapeahihainen Lea-tunika, Kamoon-mekko ja Mekkotunika. 🙂


Ompeluvinkki:

  • Jotta ompelemani vaatteet sopivat toinen toisiinsa eli ne tulevat käyttöön eikä hyllyjen täytteeksi, yritän miettiä aina ennen ompeluprojektiin ryhtymistä, mihin jo olemassa oleviin vaatteisiin uuden kuosi ja vaatteen voisi yhdistää.
  • Pyrin miettimään ainakin kolme vanhaa vaatetta yhdistelmien pohjaksi. Tämän kikan kuulin Seamwork Radion englanninkielisistä podcastisista. En enää muista varmuudella, missä jaksossa kyseinen vinkki mainittiin, mutta oletan sen tulevan esille jaksossa 35 How to Use the Rule of Three Outfits. Suosittelen aiheeseen liittyen myös 87. How Can I Get More Wear Out of the Things I Sew? -jakson kuuntelua.
  • Ja löytyy tuolta monta muutakin hyvää podcastia ompeluharrastukseen liittyen, että vink vink, suuntaa sinne siis, jos ompelusanasto taittuu myös englanniksi. Itse ajattelin seuraavaksi täällä kotona sairauslomalla ollessa kuunnella jakson 101., kuinka siivota ompelutila 15 minuutissa. 😅