The Dress Shirt

Auringon suojaksi tarvitsin rennon kesähelttanan, mikä suojaisi erityisesti olkapäitä ja rintakehää. Ne kohdat tuppaavat herkästi palaamaan, vaikka en varsinaisesti aurinkoa koskaan otakaan.

Kaavana käytin Merchant & Millsin The Dress Shirt -mekkokaavaa, mitä lyhensin reilusti kankaani vähyyden vuoksi. Mekon vuoro on sitten joskus toiste kokoa pienempänä, sillä tämä ei istu minulle yläosasta: pääntie löpöttää ja olkasaumat tippuvat liian alas. Mutta pikkuvikoja. Ei haittaa aurinkosuojana toimimista, vaikka väljyyttä on liikaa. 😉

Ilmava valkoinen kangas on nimeltään seersucker, mitä Carl Magazine luonnehtii näin:

Seersucker, joka tunnetaan myös suomenkielisellä nimellä puuvillakreppi, on ohutta, aaltomaista ja myötäilevää kangasta, jonka ominaisuudet syntyvät niin, että osa kuiduista kudotaan toisia tiukemmalle. Tästä syystä suuri osa kankaasta ei ole kosketuksissa ihoon, mikä helpottaa ilman kiertämistä ja estää lämmön johtumisen. Lopputuloksena on kangas, joka hengittää hyvin ja pitää käyttäjän olon viileänä.

Kaavassa oli kaksi hihamahdollisuutta, joista ompelin pitemmän hihan kääntövaralla.

Vaikka koko menikin vähän metsään tällä kertaa, niin silti koen, että onnistuin: ajattelin mekkomittaan saksia kauniin pellava-aarteeni, niin kaava on nyt testattu valmiiksi sitä varten ja se mahdollisesti menee sitten kerralla nappiin.

Oli myös mukava tutustua uuteen kangaslaatuun. Ohuena kankaana ompelin sitä yleisneulalla (universal) koossa 70. Tarkkana sai olla nuppineulojen ja harsimisen kanssa, että ei vahingossa neulalla nostanut lankalenkkejä/langanjuoksuja. Pari kertaa niin kävi, mutta onneksi ne lenkit jäivät saumanvaroihin. Muutoin ompelu oli sujuvaa, kuten yleensäkin joustamattomien kanssa.

Piper Boho Tunic

Nyt tuli kiva! Tämän viskoosipuseron kaava on Piper Boho Tunic (Wardrobe by Me). Päädyin siihen, koska ompelukerhoni yhdessä haasteessa piti etsiä nappi/nappeja ompeluprojektin lähtökohdaksi. Nämä tulivat ensimmäisenä vastaan eikä niitä ollut kuin kaksi, mutta juuri riittävästi tähän malliin, sen hihatamppeihin.

Kankaaksi valikoin mustavalkoisen viskoosin, minkä kuvioilla ja napeilla pystyin vähän leikittelemään. Kuosittelin siis tamppeihin puolikkaat kasvot ja napit niiden silmien kohdille.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tällaisia tein. En kokenut vaikeaksi.

Kuten en pääntien halkiotakaan. Se oli hyvin samankaltainen kuin aikaisemmin tehdyissäni Roscoe-puseroissa. Siihen kaavaan kuului hyvin seikkaperäiset ohjeet, joita käytin tähänkin: alavarana ommellaan loiva V, minkä pohjan leveys on 1,5 tikillä kahden tikin levyinen. Ompelun jälkeen V leikataan huolellisesti auki lähes alas asti sekä käännetään ja silitetään alavara tarkasti, niin hyvä tulee. 🙂

Tästä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: kevyt ja rento. Hihoja voi rullailla tarpeen mukaan siistimmin tai koota tampin avulla ylös.

Suorana hihat ovat riittävän kapeat esimerkiksi uusimman neuletakkini, Anna Johannan JoJo-neuletakin, alle.

Se on varmaan seuraavan postauksen aihe, kunhan siihen saan ommeltua napit kiinni ja höyrytettyä nappilistan.

Ompelin loppuun toisenkin puseron joustamattomista. Tämä piti tulla valmiiksi jo jouluksi, mutta aina ei mene niin kuin suunnittelee. 😉 Paita on Array Top (Papercut Patterns) ja kangas on Eurokankaan tenceliä. Ihanan tuntoista päällä. Sovituskuvaa tästä nyt ei ole, mutta aikaisemmin olen jo ommellut näitä pussihihaisia, joista postaus löytyy täältä, klik.

Seuraava joustamattomien kaava on jo suunnitelmissa: laiska kun olen, niin nyt olisi sopivat neulat koneissa. Tästä olisi siis hyvä jatkaa valitsemallaan tiellä. 😀

Ps. Eikö ole ihana ranskalainen postimerkki kaavapaketin kuoressa? ♥

Ommeltu tuubihuivi

Tämä tuubihuivi syntyi metrin viskoosipalasta.

Mustavalkoisen Farren-viskoosin tilasin alkukesästä Eurokankaalta. Ihastuin kuosiin, mutta olin epävarma kankaan painosta, koska se ei nettisivuilta selvinnyt: halusin tehdä siitä hulmuhelmaisen Mira-mekon, mutta pelkäsin viskoosin olevan liian raskasta. Sillä tilasin sitä aluksi, kokeiltavaksi, vain metrin verran.

Kangas osoittautui hyväksi niin Mira-mekkoon kuin tähän tuubiin. Kankaan leveys, 145 senttimetriä, ei kuitenkaan riittänyt tuubin leveydeksi. Sillä mitalla tuubista olisi tullut yksinkertaisena pidettynä liian suuri tai kaksinkertaisena kiepautettuna kurkkua kuristava.

Riittävät lisäsentit leveyteen tein niin, että esipestyn kankaanpalan lyhensin 70 senttimetriin ja irti leikatut 30 senttimetriä ompelin lisäleveydeksi langansuunnan vastaisesti. Lisäykseni ei erotu tuubista millään tavalla, sillä kuviot peittävät saumat ja kaulallahan ne viimeistään menevät piiloon huivin laskostuessa olkapäille. Eli hyvin tätä on voinut koko syksyn ajan pitää joko takin alla tai sisällä tunikan kanssa.

Lisäykseni jälkeen ompelin tuubin kasaan tämän Eurokankaan ohjeen mukaan, minkä löydät tuosta klik. 🙂

Postauksen kuvissa puseroni ja tuubihuivi näyttävät hieman epäsiisteiltä, sillä viime lauantaina, kuvanotto hetkellä, oli sellainen sumutinpullosade. 🙂 Sellainen sade, mitä ei oikein edes havaitse, mutta pieniä pisaria on kuitenkin kaikkialla. No, kuvat saatiin kyllä otettua, mutta tuo sade vei kaiken lumen, mikä osassa kuvia näkyi. Nyt talvi-ihmisenä toivon kovasti, että saataisiin pian kunnon lumisateet sekä pakkaset. Eikö olisi ihanaa?

Mira Dress

Voi ie! Tästä tuli kiva!

Mekko on Fibre Moodin Mira Dress ja kangas on Eurokankaan viskoosia nimeltään Farren.

Takasauman kuvioita ei ole kohdistettu, koska päätin käyttää kankaan niin hyvin kuin mahdollista. Esimerkiksi halusin mekkoon pidemmät hihat, mitkä pussitin kuminauhalla.

Lisäksi halusin pidemmän helman: kokoon 42 sain kolmesta metristä riittämään yhteen ylimääräiseen helmasalsaan. Tykkään.

Muita muutoksia kaavaan en tehnyt, koska ei ollut tarpeen, vaan kaava istuu minulle jopa olkapäiltä.

Helman rypytyksistä huolimatta, mekko oli myös melko nopea ommella, koska siinä ei ole erityisiä yksityiskohtia. Pukemisen helpottamiseksi taakse pääntiellekin tuli vain halkio ja hakanen, joten aikaa ei mennyt nappeihin tai vetoketjuihin.

Runsaasta helmasta huolimatta, valuva viskoosimekko sujuu hyvin neuleiden alle. Tässä kuvassa vuosia, vuosia sitten Novitan Kaisla-nauhalangasta neulomani kitin värinen kesäpaita. Se on jo melko rouhea ja nuhjaantunutkin, mutta semmoisella hyvällä tavalla, etten raaski siitä luopuakaan.

Tästä mekosta tuli sellainen fiilis, että sain pitkäikäisen kaverin moneen tilanteeseen. 🙂