Pääsin mukaan Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 11:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Valinta oli vaikea, koska hyviä vaihtoehtoja oli monia. Loppujen lopuksi valitsin Dyad-kietaisumekon, jonka on suunnitellut Alyssa Marcheleta.
Valintaani vaikutti se, että olen suunnitellut kietaisumekon ompelemista jo kauan. Tässä oli siis hyvä tilaisuus tehdä haaveesta totta. Päätöksen kruunasi vielä se, että Dyad ei ole mikä tahansa kietaisumekko, vaan se on vielä käännettävä, joten voin pitää sitä päälläni joko koko mustana tai paisley-kuosisena.
Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan mekko on käänteinen myös etu- ja takakappaleittensa puolesta. Tästä syystä pääntie on takaa melko matala, koska sen voi kääntää myös etuosaksi ja solmia nauhat selän sijaan vatsan puolelle. Melko kätevää! Neljän vaihtoehdon lisäksi kauluksia voi käännellä, niin saa vielä lisää vaihtelua.
Ihastuin tässä mekossa myös siihen, että tämä käy hyvin kerrospukeutumiseen. Esimerkiksi viileänä päivänä tämän kanssa voin pukea päälleni trikoisen mekkoni (Ommellisen Hulmuhelma). Suunnitelmissani on tehdä tälle kaveriksi vielä myös mustat leveälahkeiset housut ja vihreä poolo.
Koska vaihtoehtoja eri kerroksiin löytyy, niin tästä kesämekosta taisi tulla koko vuoden mekko. Mietin myös sitä, miltä mekko näyttäisi lyhempänä, toimisiko ihan liivi-mitassa, jos sellaisen kokeilisi sorvata…
Mekon moninaisuutta olisi ollut kiva esitellä kuvien kera, mutta juuri sinä päivänä, kun ehdimme kuvaamaan, oli sisällä liian hämärää ja ulkona taas kylmä. Kesken kaiken vihmoi vähän luntakin ja vettä, niin sillä ilmeeni on hieman kärsivä. 😀 Tästä syystä pidän visusti Dyad-mekkoni päällä vain tällä yhdellä tavalla enkä alkanut sitä kääntelemään, mutta niitäkin kuvia muiden mekoista löytyy Tauko-lehden sivuilta, täältä klik.
Syksyisen kalseasta kevätsäästä huolimatta, on se kesä sieltä tulollaan. ♥
Mekkoni tein ohuesta kuviollisesta popliinista sekä mustasta struktuuriviskoosista. Valitsin koon mittataulukon mukaan ja tämä koko 4 oli minulle sopiva. Ompelin muutoin ohjeen mukaan, mutta siirsin laskoksia – jotka eivät kuvistani tosin erotu – hieman ylemmäksi sopimaan paremmin mittasuhteisiini. Samoin tein kietaisunauhoille, jotka jäivät tosin pituutensa suhteen minun makuun hieman lyhyiksi. En saa niitä tällä pituudella solmittua kovinkaan nätisti.
Mekon myötä opin myös uuden taidon, tehdä itse joustamattomasta kankaasta kanttinauhaa. Sitä piti tehdä melkoinen määrä. Itse tehdyn kanttinauhan olisi voinut korvata ostetulla, mutta en löytänyt mistään riittävän leveää. Onneksi, sillä nyt tuntuu tosi kivalta, että mekko on täysin minun itse tekemäni. Kanttinauhan tekeminen ei kuitenkaan vienyt ihan hirveästi aikaa ja sain siihen käytettyä mustaa pestyä puuvillaa, mitä oli jäänyt pieni jämäpalanen muilta ompeluilta.
Haastavin kohta mekossa taisi ollakin kanttinauhan ompelu mekon reunaan ja hihoihin, mutta hyvin silitettynä ja neulattuna myös se onnistui. Kaiken kaikkiaan tästä tulikin kovin hyvä mieli, osallistumisesta, tekemisestä ja valmiista mekosta kaikkinensa. ♥
