Stella-paitapusero

Ompeluryhmäni innoittamana kokeilin paitapuseron ompelua, vaikka en sellaista tarvitsekaan. Mutta huvin ja kannatuksen vuoksi, oppiakseni. Ja voihan se olla, että en aikaisemmin tiennyt tarvitsevani paitapuseroa. 😉

maaritse_stella_raglan_shirt

Aikaisemmin en ole siis paitapuseroa ommellut, joten opeteltavaa, mutta erityisesti vastoinkäymisiä riitti.

Suurin murhe oli Eurokankaan Vitosen viikoilta ostettu mustavalkoinen kangas, minkä olin aikoinaan ostanut edullisuutensa vuoksi kaavatestausta varten. Edullisuutensa lisäksi kangas oli omiaan tähän projektiin keveytensä ja laskeutuvuutensa ansiosta, mutta harmittavasti se osottautui myös hyvin hankalaksi leikata. Kaavapainotkaan eivät auttaneet, joten raitoja oli todella vaikea saada pysymään suorassa. Lisäksi pystyraidat alkoivat ikävästi vilisemään silmissäni, kun olin niitä hetken tuijotellut. Kaavojen leikkaaminen oli siis täyttä kidutusta.

maaritse_stella_raglan_hihainen_naisten_paitapusero

Kaikesta tuosta kuitenkin selviydyin. Menin kyllä siitä, mistä aita oli matalin eli kohdistin vain etukappaleiden raidoituksen yhtenäiseksi. Lisäksi kohdistin mustan raidan nappilistan keskelle, koska en ole koskaan näin montaa napinläpeä ommellut. Mustan raidan ajattelin tarvittaessa ”piilottavan” mustalla langalla ommellut napinlävet, jos ne niistä ei tule riittävän siistejä.

”Varasuunnitelmaa” ei olisi tarvittu, koska napinlävet onnistuivat uudella ompelukoneellani vaivatta (Pfaff 720). Napit kuitenkin ompelin käsin kiinni, kun oli tarpeeksi jännää muutenkin. Ensi kerralla voin opetella taas lisää…

maaritse_ompelublogi_stella_paitapusero

Paitapuseroksi valitsin rennon mallisen Namedin Stella-paitapuseron, koska harvemmin tulee tilanteita, joissa minun pitäisi olla aivan kovat kaulassa. Rentoudesta huolimatta paita ei ole muodoton säkki, vaan myötäilee kevyesti vartalon muotoja. Lisäksi paidassa oli minulle istuvat raglanhihat sekä pituudet – niin miehustan kuin hihojen osalta – olivat sellaisenaan sopivat.

Koon valitsin mittataulukon rinnanympäryksen mukaan, ja tosiaan, sopiva tuli. Tosin jotain olin kaavoja teipatessa sohlannut, sillä kaulus oli aluksi aivan liian pieni. Tapani on, että piirtämisen sijaan leikkaan pdf-kaava-arkilta tarvittavat kaavat irti, jos se vaan on mahdollista. Näin olin tehnyt nytkin, joten en voinut tarkistaa, missä kohdin virheeni oli tullut.

maaritse_stella_paitapusero_raitapaita

En laiskuuttanut jaksanut kaavaa uudestaan kasata. Toki joudun tekemään sen, jos ompelen toisen Stellan, mutta nyt mittasin paidan pääntien ja sorvasin sen mukaisesti uuden suuremman.

maaritse_stella_paitapusero

Sekin onnistui! Kaulus on hauskan mallinen, ja kangasvaikeuksista huolimatta pystyraidatkin tuovat minusta mukavasti paitapuseroon sitä jotain. Ja tietenkin, mustavalkoisuus sopii hyvin värimaailmaani (tai sen puuttumiseen 😉 ).

maaritse_sewingblog_stella_raglan_shirt

Ehkä jo ensi viikon pakkasilla pääsen testaamaan tätä mustan No Frills -neuleen alla, olenko paitapusero-ihminen vai en. 🙂 Ensivaikutelma on yllättävän hyvä. Ja hitsit, mä osasin! 

Mukavaa lomaa lomalaisille ja tsemppiä arjen ahertajille! ♥

Käsityövuosi 2019

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.

Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.

maaritse_bestnine_2019

Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.

  1. Saumuri
  2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland)
  3. Kaavapainot
  4. Oikean koon valinta
  5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
  6. Kotiompelijan vaatekaappi
  7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
  8. Kirjoneule
  9. Kirjonta

1. Saumuri

Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.

Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.


2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)

Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.

maaritse_prym_nuppineulat

Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀


3. Kaavapainot

Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.

maaritse_prikat_kaavapainoina


4. Oikean koon valinta

Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.

Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.


5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen

Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.

maaritse_pdf_kaavojen_tulostus

Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.


6. Kotiompelijan vaatekaappi

Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.

maaritse_ompelulankoja

Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…


7. Sukat varpaista varteen looppaamalla

Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.

MaarItse - neulontablogi


8. Kirjoneule

Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.

IMG_20200106_235255

Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥


9. Kirjonta

Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.

maaritse_joustavalle_kankaalle_kirjailu

Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.


Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀

Välineurheilua

Ostin reilu kolme viikkoa sitten saumurin, ja harjoitustyönä surauttelin kaikki trikoiset Poniletti-jemmani paidoiksi: ompelin kaksi lyhythihaista ja yhden hihallisen paidan Ottobren Elaine-paidan kaavalla. Sitä kaavaa olen muokannut vahingossa paremmaksi, mistä postasin aikaisemmin tarkemmin täällä, klik.

maaritse_poniletti_tpaidat_elaine_kaavalla

Harjoitustyönä ompelin paitojen lisäksi myös mustasta Poniletistä mekon, mutta se oli jäänyt mökille lähtiessä kotiin. Ehkä siitä syystä, että tämän viikon loppua lukuunottamatta ei ole oikein ollut mekkokelejä. Näitä paitoja on  tullut pidettyä senkin edestä.

maaritse_hellinin_poniletti_trikoosta_paita

maaritse_lyhyt_hihainen_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Mutta palatakseeni siihen saumuriin. Aikaisemmin olen siis pärjännyt pelkällä ompelukoneella. Ostin kuitenkin vuoden vaihteessa elektronisen ompelukoneen, mikä oli yllätyksekseni huomattavasti hitaampi kuin entinen manuaalinen ompelukoneeni. Oli mennä hermot siihen hitauteen. Tai varmaan menikin, niin päätin vihdoin ja viimein hankkia saumurin.

maaritse_musta_poniletti_paita

Se oli hyvä päätös, sillä saumuri tekee ompelusta älyttömän nopeaa sekä mahdollistaa siisitimmän ompelujäljen kaiken kaikkiaan. Näinkin lyhyen ajan jälkeen tuntuu, että en voisi olla enää ilman.

maaritse_paita_ottobren_elaine_kaavalla

Koska mietin vielä vaihtavani uuden karhean elektronisen ompelukoneeni toiseen malliin, en nyt keskity siihen tässä kohdin sen enempää. Sen verran kuitenkin mainitsen, että vaihdoin Husqvarnasta Pfaffiin yläsyöttäjän vuoksi. Vanhassa Husqvarnassani, Eden Rose 250M -koneessa ei kylläkään ollut mitään moitittavaa, vaan se on hyvä, sellainen varma peruskone, minkä tyyppisiä löytyy useasta peruskoulusta. Siksi siihen aikoinaan päädyin, koska aikaisemmin opetin jonkun verran käsitöitä: pystyin paremmin keskittymään oppilaiden eteenpäin auttamiseen, kun koneet olivat jo entuudestaan tuttuja.

maaritse_poniletti_paita

Enää en kuitenkin opeta käsitöitä, niin hankin himoitsemani Pfaffin, koska niiden yläsyöttäjää on kehuttu monelta taholta. Tähän saakka se on osoittautunut hyväksi, ilman sitä en – kuten en sitä saumuriakaan – enää haluaisi ommella. Yläsyöttäjä helpottaa siis niin paksujen kuin ohuiden kankaiden ompelemista.

Tosin annan vanhan koneeni äidilleni, joten Husqvarnakin pysyy lähellä, jos tulee ikävä tuttua ja turvallista. 🙂 Elektroninen kone ei siis vielä ole tullut oikein tutuksi, vaan vaatii vielä aikaa: tykkään sen siisteistä tikeistä ja aikaisempaa konetta suuremmista puolista, mutta eri kone on eri kone, mikä pitää sisäänajaa, totutella.

maaritse_rullaantunut_kaarna

Saumuria olin käyttänyt viimeksi teinivuosien, mistä en muistanut kuin langoittamisen vaikeuden. Muita teknisiä ominaisuuksia ostohetkellä en osannutkaan arvioida, ja siksi luotin asiantuntevan kauppiaan apuun.

maaritse_koivu_merenrannassa

Päädyinkin siihen, mitä erityisesti kehuttiin niin valmistajan kuin myyjän taholta hyvin helpoksi langoittaa. Saumurin on siis Juki MO-114D, minkä pitäisi olla muutoinkin varmatoiminen ja helppo kotikäyttäjälle. Sellaiselta se vaikuttaakin, vaikka enhän vielä ole sitä ehtinyt kovinkaan monipuolisesti testaamaan.

maaritse_200719_rahtilaiva_ja_vene

En, vaikka olen viime aikoina ommellut paljon. Siitä siis kiitos saumurin uutuudenviehätyksen, mutta myös ompeluryhmäni kesäbingon: kaiken kaikkiaan laskeskelin, että postaamatta on noin 20 ompelusta. Kuvaamisen suhteen pitää siis ryhdistäytyä, mutta nautitaan nyt ensin näistä kesäkeleistä. Blogin äärelle ehtii rauhoittua sitten syksymmälläkin.  🙂

maaritse_poniletti_trikoo_paidat

Ihania hellepäiviä!