Kuluneella viikolla sain päähäni kutoa talvipipon, vaikka paljon muuta ajankohtaisempaa puuttuisi vaatekaapistani: ensin yritin vastustella, hetken itselleni selitellä, ettei tämä ole nyt tarpeellisin asia, mutta ihan kuin varkain kädet tarttui puikkoihin.
Pipon kutomiseen ei hirmuisen kauaa mennyt, koska lanka oli kohtuullisen paksua. Myös malli oli entuudestaan tuttu Veera Välimäen Looking Ahead -pipo: samanlaisia pipoja olen aikaisemmin kutonut jo kaksi, sillä tykkään kovasti tästä mallista, korkeasta resorista ja päälaen neljästä kavennussaumasta.
Tumman harmaa lanka on Gjestal Garnin 100 % Merinovillaa ja tupsu puolestaan Rosala-neuleestani jäänyttä Lystig Yarnsia. Ihana yhdistelmä, tykkään!
Rykäisin siihen samaan syssyyn myös peruskaulurin pipon kaveriksi. Tämäkin on lempparini, hyvin takin alle sujahtava. Erityisesti tykkään napituksesta eli siitä, ettei kauluria tarvitse vetää pään yli niin, että tukka menee sekaisin tai sähköistyy. Kauluri kudotaan poikittain lyhennetyin kierroksin. Ohje siihen löytyy ilmaiseksi täältä, Dropsin sivuilta, klik.
Tällaisissa päähänpistoissa on se etu, että olen – ainakin osittain – ajoissa talven suhteen. Ennakoinnin sijaan pipon tekeminen taisi kuitenkin olla itsepetosta parhaimmillaan: nyt en saa ajoissa valmiiksi vaikeaksi kokemaani syystakkia, minkä tekemistä tällä siis välttelin. Kas, kun en alkanut siivoamaan… 😀
Aiemmat pipot löytyvät täältä: