Rohkelikko-kaulahuivi ja -pipo

Olen todella hyvä kieltäytymään kaikenlaisista tilaustöistä kaikkien muiden kanssa, mutta tietyt pienet ihmiset ovat heikko kohtani. Sen vuoksi huomasin yhtäkkiä olevani tilanteessa, että raivoneulon kaiken muiden arjen kuperkeikkojen keskellä Harry Potter -teemaisia neuleita yhdelle tammikuun synttärisankarille.

Jee! Ehdin ja onnistuin, vaikka mitään valmista ohjetta ei ollut. Sopivat Rohkelikon väriset langatkin löysin helposti Menitalta, jonka sivuilta kannattaa käydä myös värejä ihastelemassa, koska hämärässä otetuissa kuvissani viininpunainen väri ei taida toistua ihan oikein. Lanka on siis Sandnes Garnin konepestävää ja pehmeää Smart-lankaa väreissä okra (2527)ja viininpunainen (4065). Mukava oli huomata, että tuo viininpunainen sopi talviseen väriviuhkaani eli vink vink!, jos olet talvi ja viininpunaista lankaa halajat…

Kaulahuivissa on 60 silmukkaa ja neuloin sen pyörönä. Yhden raidan korkeus on aina 25 kerrosta ja raitoja on yhteensä 17, joilla pituutta huiville tuli ilman hapsuja noin 160 senttimetriä. Tuohon pituuteen päädyin selailemalla useampia lasten, noin 10-vuotiaiden, kaulahuiviohjeita, joista hahmottelin jonkinlaisen keskiarvon päässäni. En siis tiedä yhtään, onko tämä mitta käytännössä toimiva. Yritin kuitenkin tehdä ennemmin liian pitkän kuin lyhyen, jotta tarvittaessa on riittävästi solmimis- ja kieputteluvaraa. Tyhjästä kun on paha nyhjästä!

Viimeistelin kaulahuivin kiinnisilitettävällä merkillä ja hapsuilla. Pottereiden mukaan hapsujen olisi pitänyt olla vuorotellen punaisia ja keltaisia, mutta huomasin kesken tylsääkin tylsemmän kaulahuiviputken neulomisen, että olin arvioinut langanmenekin reilusti yläkanttiin: olin ostanut viisi kerää kutakin väriä, josta vain puolet vaikutti uppoavan huiviin. Siksi piristin itseäni neulomalla kesken huivin teon palmikkopipon, millaisen olin jossain mainoksessa nähnyt, kun valmista huiviohjetta haeskelin.

Heh, kesken huivin teon otin ja kulutin siis kaiken ylimääräisen punaisen langan pipoon, joten hapsuista oli tehtävä pelkästään keltaiset. Mutta näin sain lähes kaiken langan kulumaan: puolesta lankakilosta jäljellä jäi vain keltaista lankaa puolitoista kerää. Eli pipo meni noin 200 grammaa punaista (ja ripaus keltaista) sekä kaulahuiviin yhteensä noin 225 grammaa lankaa.

Pipollekaan minulla ei ollut valmista ohjetta eikä mitään ymmärrystä, minkä kokoisia päitä lapsilla on. Rohkenin kuitenkin kokeilla, koska ajattelin palmikkopipon joustavan sopivasti pään kuin pään mukaan. Neuloin pipoon myös kahdeksan senttimetriä korkean 2o, 2 n -reunajoustimen, niin siinä on melko hyvä kääntövara, jos sen korkeus tuntuu liialliselta.

Joustinneuleen neuloin puolinumeroa pienemmillä puikoilla kuin muun pipon, mutta silmukoita oli alusta lähtien koko ajan 108 silmukkaa. Yhdellä kuviokerralla oli leveyttä 12 silmukkaa (2 oikein, 2 nurin, kuuden silmukan palmikko joka kuudes kerros, 2 nurin), mitkä toistuivat pipon ympäri yhdeksän kertaa. Päälaen kavennukset aloitin, kun pipolla oli käännetystä reunasta mitattuna noin 17 senttimetriä. Periaatteessa kavensin joka toinen kerros vähän sieltä sun täältä. Ainoastaan 2 oikean silmukan raidat jätin rauhaan, koska niiden kaventaminen muutti pipon ilmettä suuntaan, mistä en pitänyt. Yhden kerran jouduin siis purkamaan. 🙂

Kaikesta epävarmuudestani huolimatta loppujen lopuksi minussakin taitaa olla vähän velhon vikaa, kun palautteen mukaan synttärisankari oli näistä ikionnellinen. ♥


Neulontavinkit:

  • Hapsujen mittaan ja kiinnittämiseen ohjevideo löytyy täältä, klik.
  • Tupsun kiinnitän napin avulla, niin sen saa otettua tarvittaessa esim. pesun yhteydessä pois.
  • Hyvä vinkin siistiin värin vaihtoon joustinneuletta raidoittaessa löydät täältä Neulemedia-blogista. Alla olevassa kuvassa näkyy joustimen nurjapuoli, mikä on melko sekavan näköinen, mutta päällipuoli sen sijaan on siisti kuin mikä. Jos tämä raidoitusvinkki ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan, sillä näin saat hyvin helposti siistimmät ja viimeistellymmät raidat esimerkiksi villasukan varsiin.

Lilou-pipo

Kirjoneule-innostukseni alkoi jo kesällä: osallistun Neulefestareilla Soile Pyhänniskan pitämälle kirjoneulontakurssille, mistä inspiroituneena ostin ainoat lankavyyhtini tuolta reissulta tätä pipoa varten. Käyttämäni lanka on siis BC Garnin Bio Shetland -luomuvillalankaa, mitä ostin kutakin väriä 50 gramman vyyhdit. Ne riittivät hyvin, ylikin vielä jäi.

maaritse_caitlin_hunterin_lilou_pipo

Tämän Caitlin Hunterin Lilou-pipon piti olla siis ensimmäinen kirjoneuleharjoitustyöni sitten vuosiin, mutta Soldotnasta innostuneena, se jäi toiseksi. Jälkikäteen ajateltuna, tämä oli parempi järjestys, sillä Soldotna-pusero onnistui kuin unelma, mikä tietenkin motivoi harjoittelemaan lisää.

maaritse_lilou_hat

Pusero olisi siis saattanut jäädä tekemättä, jos olisin neulonut Liloun ensin: pikkupusero onnistui kaikin puolin tiheyden ja langanjuoksujen suhteen, mutta pipo piti liian suurena aloittaa kolme kertaa uudelleen. Otin sen vielä mukaani syysloman reissuneuleeksi, joten en ehtinyt tehdä mallitilkkua. Jokin viisaus kuitenkin oli matkassa, sillä olin varautunut eri kokoisilla kaapeleilla. Lopullinen piponi on kudottu 2 ja 2,5 mm puikoilla koossa S/M (mikä siis tarkoitti ohjeen mukaan 47 senttiä ja pääni on 56 senttinen, ettei tiheys nyt ihan mennyt kuin strömsössä).

maaritse_caitlin_hunterin_lilou

Resorin tein hieman ohjetta korkeammaksi yksi oikein ja yksi nurin, oikeat kiertäen. Jätin myös lopun mallikertoja pois, koska piposta olisi muutoin tullut ihan liian korkea. Lisäksi reissussa, mihin sisältyi yksi koulutuspäiväkin, tuli neulottua vähän sitä sun tätä, joten eivät nuo tehdyt kuviotkaan menneet ihan ohjeen mukaan…

maaritse_kirjoneulottu_pipo_lilou

Onhan tämä ihan pidettävä, mutta käyttöäkin tärkeämpää nyt taisi olla saatu kokemus. Esimerkkiksi viimestelyn tärkeys, sillä kuviot olivat häiritsevän epätasaisia ennen lankojen päättelyä ja pipon kastelua. Siksi sievät suukkosuut näyttivät enemmän irvisteleviltä kurpitsanaamoilta. Osalla oli nenäkin ihan poskella. Kastelun jälkeen ne siisteytyivät kuitenkin huomattavasti, vaikka osalla on vieläkin huulipunat vähän levinneet. 😉 Muttei olenkaan enää niin pahasti.

maaritse_kirjoneule_pipo_lilou_hat

maaritse_neulontablogi_kirjoneulepipo

Ja pipon pingottaminen, huh: se on joka kerta semmoista värkkäämistä. Nyt kuivattelin tasona ensin enimmät pois, minkä jälkeen tein pyyhkeistä pallon pipon sisälle ja annoin kuivua kuivaksi asti. Jotenkin vaivalloista. Ehkä seuraavalla kerralla kokeilen instassa näkemääni ilmapallon ja mariskoolin yhdistelmää…

maaritse_lilou_pipo

Onko sinulla jokin kikkakolmonen pipojen pingoittamiseen?

Kolmiopipo ja -lapaset

Heh ja eh. Kesken olivat jääneet niin monta vuotta sitten, ettei enää muista. Tekisi mieli sanoa, että viisi vuotta sitten. Todellisuudessahan siitä on sitten varmaan kymmenen vuotta. 😀

maaritse_kirjoneulottupipo

Eikä puuttunut kuin piposta tupsu ja lapasista peukalot.

maaritse_kolmio_pipo

maaritse_kolmio_lapaset

Vielä ihan nätitkin. Muistaakseni Novitan Nallea väreissä vadelma ja farkku sekä jokin violetti, mikä lie.

maaritse_kirjoneulottu_pipo

Pipon ja lapasten yksinkertaiset kuviot ja mallit ovat omasta päästä sekä muutamalla ulkoilukerralla oikein hyväksi todettu. Että voi vaan ihmetellä, millä logiikalla tällaisia raatoja tulee. Näissä ei ainakaan ollut mitään vikaa eikä lankakaan ollut loppu.

maaritse_pompom_pipo

Mites sinulla, tökkiikö kässäilyt joskus? Minulla – todistetusti – ainakin välillä jostain kumman syystä. Mutta olihan tuo mukava saada uusi pipo ja lapaset niin vähällä vaivalla, ja jälleen kässähamsterivarastoni  vähän pieneni!


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

♥ Ohje kolmioiden kutomiseen löytyy täältä, klik.

Päähänpistoinen pipo

Kuluneella viikolla sain päähäni kutoa talvipipon, vaikka paljon muuta ajankohtaisempaa puuttuisi vaatekaapistani: ensin yritin vastustella, hetken itselleni selitellä, ettei tämä ole nyt tarpeellisin asia, mutta ihan kuin varkain kädet tarttui puikkoihin.

Pompom-pipoja

Pipon kutomiseen ei hirmuisen kauaa mennyt, koska lanka oli kohtuullisen paksua. Myös malli oli entuudestaan tuttu Veera Välimäen Looking Ahead -pipo: samanlaisia pipoja olen aikaisemmin kutonut jo kaksi, sillä tykkään kovasti tästä mallista, korkeasta resorista ja päälaen neljästä kavennussaumasta.

maaritse_neulontablogi_kudottu_pipo

Tumman harmaa lanka on Gjestal Garnin 100 % Merinovillaa ja tupsu puolestaan Rosala-neuleestani jäänyttä Lystig Yarnsia. Ihana yhdistelmä, tykkään!

Merinovillainen Looking Ahead -pipo.

Rykäisin siihen samaan syssyyn myös peruskaulurin pipon kaveriksi. Tämäkin on lempparini, hyvin takin alle sujahtava. Erityisesti tykkään napituksesta eli siitä, ettei kauluria tarvitse vetää pään yli niin, että tukka menee sekaisin tai sähköistyy. Kauluri kudotaan poikittain lyhennetyin kierroksin. Ohje siihen löytyy ilmaiseksi täältä, Dropsin sivuilta, klik.

Kudottu kauluri merinovillasta Dropsin ilmaisohjeella.

Tällaisissa päähänpistoissa on se etu, että olen – ainakin osittain – ajoissa talven suhteen. Ennakoinnin sijaan pipon tekeminen taisi kuitenkin olla itsepetosta parhaimmillaan: nyt en saa ajoissa valmiiksi vaikeaksi kokemaani syystakkia, minkä tekemistä tällä siis välttelin. Kas, kun en alkanut siivoamaan… 😀


Aiemmat pipot löytyvät täältä: