Muitaihania-kaulahuivi

Tämän hetken lempivärini näyttävät yhdessä tältä!

muitaihania_kaulahuivi

Huivihan on siis Muitaihania-kaulahuivi. Kudoin sen näin kesähelteiden kynnyksellä lähinnä siksi, koska mä voin. 😀

Kiireiltäni en toukokuussa ehtinyt ompelemaan, mutta en osannut olla ilman minkäänlaista käsityötä. Siksi piti keksiä jotain riittävän yksinkertaista, kiireessä onnistuvaa, mutta koukuttavaa.

muitaihania_kaulahuivi_pää

Huivi osottautuikin hyväksi ”välityöksi”, sillä kirjoneuleesta huolimatta se eteni nopeasti, ja lopputulos on näyttävä, vaikka osa langanjuoksuista kiristääkin.

muitaihania_kaulahuivi_kireät_langanjuoksut

Kaikki kuviotkaan eivät ole ohjeen mukaisia, koska kiireen keskellä osan niistä aloitin väärin. Virheet huomatessani en viitsinyt niitä kuitenkaan purkaa, vaan tein omanlaisiani.

Hapsujen tilalle tein tupsun eli niitä on yhden pään sijaan molemmissa päissä.

muitaihania_kaulahuivi_tupsut

Lanka on Novitan Seitsemän Veljestä. Osa oli jämiä, mutta osan langoista jouduin ostamaan. Niitä siis vielä jäi Muitaihania-sukkia varten… Aikeissani ei siis ole laittaa puikkoja eikä edes villalankoja kesäteloille, vaan kudon yleensä aina kesät talvet.

Vaikuttaako vuodenajat sinulla käsitöiden tekemiseen? 


Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Kesäkuun värini ovat pinkki ja vaaleanpunainen. 

Lempipiponi Rikke

Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.

Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin ”oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?

Ja miksi kolme? No,  kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…

rikkevih

… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….

rikkepun

… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!

rikkex3

Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen ”kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?

Pipo perässähiihtäjälle

Jostain syystä vuodenajat yllättävät minut kerta toisensa jälkeen; tuntuu, että olen – jos en aina, niin ainakin useimmiten – jotenkin jälkijunassa. Esimerkiksi keväällä, kun t-paita ym. kesävaatteiden ompelu pitäisi olla täydellä teholla, aloitan vasta suunnittelun ja ensimmäinen t-paita on valmis syksyllä kaikkien kaava- ja ompeluhasardien jälkeen. Jos ei into ole sitten jo loppunut jossain vaiheessa kesää.

Nyt olen kerrankin ajoissa pipoasioiden suhteen, sillä muutama päivä sitten kudoin lämpimän talvipipon. Ajoissa olemisen syynä on se, että minuunkin on iskenyt – luonnollisesti jälkijunassa tämäkin ilmiö – konmaritus-into inventoida kaappeja ja hävittää mahdollisia turhia tarvaroita pois.

perassahiihtaja5

Siivotessani löysin siis tämän aarteen eli pari kerää Schachenmayerin pehmeää alpakkaa, joka sopi ihailemaani Veera Välimäen Looking Ahead– pipomalliin (malli löytyy Ravelrystä täältä, klik). Kerät olivatkin todellinen aarre, sillä olin ne ostanut kolme vuotta sitten, joten ne olivat varmasti marinoituneet kaapissa jo ihan riittävästi…

perassahiihtaja1

Ohje oli helppo ja lanka suhteellisen paksua, joten pipo syntyi vauhdikkaasti nelosen puikoilla. Värivalintani olisivat voineet olla ”leikkisimmät” tavan musta-harmaan sijaan, sillä vaalean harmaan kaveriksi olisi makeasti sopinut jokin tehosteväri kuten pinkki tai vihreä. Tyydyin kuitenkin mustaan pom-pom-tupsuun, jotta pipo sopisi useamman takin kanssa pitkin syksyä ja talvea.

perassahiihtaja2

Pipo syntyi ”välityönä” kaikkien muiden keskeneräisten keskellä, joita on syksyn aikana tullut aloitettua innokkaasti melkoinen määrä. Yksi keskeneräinen ihanuus on Breathing Space – pusero, joka taitaa valmistua seuraavaksi, sillä neule on niin koukuttava, etten tahdo maltaa käsistäni laskea.

perassahiihtaja4

Heh, höpisen niin kuin olisi olemassa muunlaisiakin neuletöitä kuin koukuttavia ”vielä tämä kierros” -neuleita. Ei taida olla, vai mitä? 😉