Mohairkauluri

Viime viikolla postattusta Soldotnasta jäi yli sen verran lankoja, että sain niistä neulottua muhkean kaulurin.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, mikä on kaunis kolmionmallinen kauluri mosaiikkapinnalla ja i-cord-reunoilla. Englanninkielinen ohje on ostettavissa Ravelrystä täältä, klik.

Kesällä neuloin saman kaulurin ohuemmasta langasta ohjetta soveltaen, mutta tällä kertaa neuloin täysin ohjeen mukaisesti ja ohjeen paksuisella langalla. Paitsi 😉 vihreät ja violetit osuudet neuloin merino- ja mohairlangoilla yhtäaikaa. Vihreät lankani olivat siis Amore 240 sekä Gepard Kid Seta ja violetit lankani Arwetta sekä Anisia. Niin vihreitä kuin violettejä lankoja kului reilut 50 grammaa kutakin (30 g + 20 g). Liila lanka puolestaan oli Hjertergarnin Extrafine Merino 120 -lankaa, jota kului noin 70 grammaa.

Muhkea kauluri sopii kuitenkin hyvin takin alle sekä moniin muihin asusteisiini, kuten vihreään Törröpipooni sekä violettiin Oslooni ja solmupantaani.

Vaikka neuloin tällä kertaa ohjeen mukaan, tein saman muutoksen kauluriin kuten kesäiseeni eli lisäsin taakse nappilistan sen sijaan, että olisin ommellut kaulurin lyhyistä reunoista tuubiksi. Napit kuitenkin helpottavat niin paljon talvella, kun hiukset sähköistyvät herkästi muutoinkin.

Kiva tuli eivätkä enää mohairlankojen jämätkään kiusaa minua, sillä niitä jäi enää vain pienen pienet nökköset. Sellaiset, jotka on hyvä olla siltä varalta, jos joutuu esimerkiksi korjaamaan jotain. Vielä kuitenkin minulla on jäljellä mustaa mohairlankaa, että sen tuhoamista voisin miettiä seuraavaksi. Ehkä jokin simppelin sievä slipoveri…


Vinkki napinlävin tekemiseen neuleeseen sekä napin ompeluun

  • Napinlävet usein neuloin yksinkertaisesti tämän Punomon ohjeen mukaan: pieni näpinläpi langankierrosta
  • Napit ompelen usein kiinni tulitikun avulla, jotta saan napin nostettua neulotusta pinnasta koholleen (ks. nappikuvat). Tämä napin kaula helpottaa sen läpi pujoittamista paksuun neuleeseen tehtyyn napinlävestä. Hyvin tapaani havainnollistavat kuvat löytyvät esimerkiksi täältä, Kodin Kuvalehden sivuilta. Huomioi, että yleensä tulitikku laitettaan napin päälle, mutta tällä kertaa pörröinen mohairlanka, ompelulankani, takertui siihen kiinni, joten napin kiinnittäminen oli helpompaa, kun tikku oli napin alla.

The Shift-kauluri

Aikaisemmin neulomiseen tuli tauko aina kesäksi, mutta nyt on toisin: puikot heiluu tasaiseen tahtiin kesät talvet. Neulominen ei siis enää katso paikkaa eikä aikaa, joten viimeisin puikoilta pudonnut on varsin syksyinen tai jopa talvinen asuste, kauluri.

Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, minkä maksullinen ja englannin kielinen ohje löytyy Raverlystä täältä, klik. Sovelsin ohjetta kuitenkin melko paljon, koska ohje oli sport-vahvuiselle langalle ja minun lankani olivat ohuempia fingereitä. Siitä syystä toistin joitain kerroksia huomattavasti useammin, mitä ohjeessa sanottiin.

Lisäkerrokset olivat tarpeen, vaikka halusin alunperinkin ohjetta pienemmän huivin, mutta ilman niitä tästä olisi tullut ihan mini. Lisäysten suhteen menin ihan näppituntumalla eli ohjekuvista yritin päätellä, missä vaiheessa olen menossa ja minkä kokoinen huivista on tulossa. Että vähän veikkaamalla tälle tuli kokoa seuraavanlaisesti: suora reuna on noin 56 cm leveä ja kolmion kärki noin 43 cm korkea.

Kauluri siis aloitetaan neulomaan vasemmasta yläkulmasta silmukoita lisäten aina päättelyreunaan saakka, mikä on oikean puolen pitkä reuna.

Ohjeen mukaan kaulurista tulisi tehdä yhtenäinen tuubi ompelemalla lyhyet pystyreunat yhteen.

Minä lisäsin taakse kuitenkin nappilistan, koska en pidä pään yli vedettävistä. Sähköistävät vaan hiukset talvisin kattoa kohti.

Kauluri neulotaan mosaiikkineuleena, mitä luulin, etten ole aikaisemmin kokeillut. Olinhan minä, mutta en ollut vain tiennyt tekniikan nimeä. Muistaakseni esimerkkisi körttisukissa on tällaista kuvioneuletta, mikä on neulottu yhdellä värillä kerrallaan. Mosaiikkineuleessa lankoja ei siis vaihdella ja juoksuteta mukana, vaan jokainen kerros neulotaan yhdellä värillä ja kuviot syntyvät nostetuin silmukoin. Kaunista ja helppoa. 🙂

Kauluri on viimeistellyn ja siistin näköinen i-cord-reunusten ansiosta.

Neuloin kaulurin kolmea lankaa käyttäen: Nurjan merino singleä väreissä (vanha) sielu ja kuuran kukka sekä Hedgehog Fibresin skinny singles ( lisään viimeisimmän langan värin ja kuvan kaikista vyyhdeistä tänne myöhemmin, koska en enää muista Hedgehogin väriä ja vielä hukkasin vyötteet sekä kuvat vyyhdeistä jonnekin). Ihania uusia lankatuttavuuksia kaikkinensa, mitkä ostin alkukeväästä koronan ja #tuenkäsityötä -hengen siivittämänä.

Tykkään, että tästä tuli juuri sopivan kokoinen: menee takin alla, mutta voi talvella pitää ihan asusteena muuten vain. Lisäksi kauluri sopii hyvin muihin neulomiin yksivärisiin pantoihin ja kämmekkäisiin. Erityisesti violetit asusteet näyttivät hyvältä yhteen. Eli ihan napakymppi kokemus ja lopputulos! \o/


Nyt on meneillään #nurjalankakal Ravelryssä ja Instagramissa, mihin osallistun tällä kaulurilla. Tarkempia ohjeita löydät täältä Nurjan-sivulta, klik. Yksi kriteeri KALiin eli yhteisneulontaan osallistumisella on kuitenkin se, että monivärisessä työssä tulee olla ainakin puolet Nurja-lankaa (yhteisneulontaan voi siis osallistua myös yksi- tai kaksivärisellä työllä): minun työni painaa 124 grammaa, mistä 84 grammaa on nurjaa ( sielua 60 ja kuuran kukkaa 24) eli yli puolet täyttyy tällä erää ja vielä vyyhdeistä jää toisiinkin projekteihin. 🙂

PS. Toinen Shift-kaulurini, mikä on paksumpi ja mohair- ja merinolangoista neulottu, löytyy täältä: Mohairkauluri

Jämäkauluri

Minulla on tauti. Tai oikeastaan kaksi: kamala blogijumi ja sitten jokin todellisen elämän virustauti, kuumetta ja kurkku on kipeä. Kuumeisena sain sitten idean alkaa hoitamaan noista toista, blogijumia, kuvaamalla jo alkukesästä neulomaani kauluria, kun se nyt on ajankohtainen: tälläkin hetkellä ulkona sataa välillä vettä ja välillä rakeita.

maaritse_neulontablogi_kauluri

Idea oli huono, sillä tuli vaan hiki ja hankala olo. Blääh, kuvatkaan ei oikein onnistuneet. Tai ainakin siltä väsyneenä tuntui. Mutta hetken huokasin, ja päätin viedä homman loppuun, kun olin aloittanut. Sillä täällä nyt valittelen. 😉

maaritse_kauluri_arwetta

Kaulurissa ei kyllä ole mitään valittamisen aihetta, vaan se on tosi jees. Yhdistin siihen kaksi mallia eli Joji Locatellin 3 Color Cashmere Cowl sekä Hanna Leväniemen Stripes to Keep Me Warm. Molemmat ohjeet löytyvät Ravelystä. Jojin ohje on maksullinen ja Hannan puolestaan ilmainen.

maaritse_oslopipo_ja_kauluri_arwettasta

Yhdistin nämä ohjeet, koska halusin käyttää kauluriin Oslo-pipojen jämät, harmaan ja violetin Arwettan. Ne värit sopivat hyvin Jojin tuubikauluriin, mutta levensin sitä alaosastaan Hannan ohjeen mukaan, jotta se suojaisi myös hartioita.

maaritse_mohair_oslo_pipo_ja_kauluri

Eli aloitin Jojin ohjeella, mutta väärästä päästä ylhäältä – alaspäin. Sillä kuvioneulepinnat ovat kaulurissani nurinkurin. Hieman tuli matkan varrella sävellettyäkin, joten eivät ne ihan samanlaiset ole kuin ohjeessa. Ylhäältä päin aloittamalla sain kuitenkin käytettyä varmuudella kaikki jämät loppuun, kun pystyin neulomaan niin pitkään kuin lankaa riitti.

Harmaa ja violetti olivat siis jämiä, mutta keltaista jäi vielä ylikin. Tilasin sitä itseasiassa lisääkin, kun sain idean keltaisesta poolopuserosta. Että semmoista sitten myöhemmin, kun sain inspiraation elokuun Suuresta Käsityö -lehdestä…

maaritse_kauluri_arweta_langasta

Mutta vielä tästä kaulurista. Se on siis hyvä, kun siitä voi pyöräytellä esille aina sen värin ja struktuurin mikä sopii kunkin päivän fiilikseen ja pipoon/pantaan. Arwettasta tehtynä se on myös ihanan pehmeä ja kevyt, niin ei ahdista eikä purista, mutta on lämmin.

maaritse_jamalanka_kauluri

Tarkalleen tähän meni Arwettaa yhteensä 120 grammaa. Silmukoita alussa oli reippaat 150 ja neuloin 2,5 mm puikoilla. Tuubin korkeus on 45 ja leveys 32 senttiä. Olkapäille tuli korkeutta kymmenen senttiä.

maaritse_3_color_cashmere_cowl_stripes_to_keep_me_warm_arwetta

No, niin. Nyt on hoidettu tätä virtuaalimaailman tautia, seuraavaksi toisen taudin vuoro pyjamapäivän muodossa. 🙂 Mukavaa lauantaita!

Päähänpistoinen pipo

Kuluneella viikolla sain päähäni kutoa talvipipon, vaikka paljon muuta ajankohtaisempaa puuttuisi vaatekaapistani: ensin yritin vastustella, hetken itselleni selitellä, ettei tämä ole nyt tarpeellisin asia, mutta ihan kuin varkain kädet tarttui puikkoihin.

Pompom-pipoja

Pipon kutomiseen ei hirmuisen kauaa mennyt, koska lanka oli kohtuullisen paksua. Myös malli oli entuudestaan tuttu Veera Välimäen Looking Ahead -pipo: samanlaisia pipoja olen aikaisemmin kutonut jo kaksi, sillä tykkään kovasti tästä mallista, korkeasta resorista ja päälaen neljästä kavennussaumasta.

maaritse_neulontablogi_kudottu_pipo

Tumman harmaa lanka on Gjestal Garnin 100 % Merinovillaa ja tupsu puolestaan Rosala-neuleestani jäänyttä Lystig Yarnsia. Ihana yhdistelmä, tykkään!

Merinovillainen Looking Ahead -pipo.

Rykäisin siihen samaan syssyyn myös peruskaulurin pipon kaveriksi. Tämäkin on lempparini, hyvin takin alle sujahtava. Erityisesti tykkään napituksesta eli siitä, ettei kauluria tarvitse vetää pään yli niin, että tukka menee sekaisin tai sähköistyy. Kauluri kudotaan poikittain lyhennetyin kierroksin. Ohje siihen löytyy ilmaiseksi täältä, Dropsin sivuilta, klik.

Kudottu kauluri merinovillasta Dropsin ilmaisohjeella.

Tällaisissa päähänpistoissa on se etu, että olen – ainakin osittain – ajoissa talven suhteen. Ennakoinnin sijaan pipon tekeminen taisi kuitenkin olla itsepetosta parhaimmillaan: nyt en saa ajoissa valmiiksi vaikeaksi kokemaani syystakkia, minkä tekemistä tällä siis välttelin. Kas, kun en alkanut siivoamaan… 😀


Aiemmat pipot löytyvät täältä: