Ei haaste turha kuitenkaan ollut, mutta ehkä ei kuitenkaan mun juttu. Tai mistä sitä tietää, haluanko vuoden päästä juhlistaa omaa ompelutaitoani näin. 😉 Nyt se ei lopulta tuntunut kuitenkaan omalta. Varsinkaan siitä syystä, että olen tullut ihan kamalan laiskaksi kuvaamaan tekemisiäni.
Kuten esimerkiksi tämä kukallinen viskoosipusero on ollut valmis tammikuusta lähtien. 😀 Se on Roscoe Blouse, millaisen tein jo viime kesänä ensimmäisen kerran. Toisen ompelin kokeillakseni, että olisiko yhden koon pienempi mukavampi, sillä ensimmäisen väljyys yllätti. Tuolloin en siis ymmärtänyt, mitä puseron bohotyyli tarkoitti eli hyvin väljäää ja laskeutuvaa silhuettia.
Mutta eihän se silhuetti muutu toiseksi kokoa vaihtamalla. 🙂 Ei ainakaan yhden koon erolla. Eikä sen niin väliäkään, sillä olen oppinut pitämään tämän mallista puseroa sitten viime kesän: nyt väljyys viehtää siinä, missä se viime kesänä hirvitti telttamaisuudellaan.
Eli näitä eri haasteita ja puseron malleja näyttäää menevän ja tulevan, mutta mitä ihmettä sitä keksisi kuvaamisen helpottamiseksi? Tuntuu, etten enää millään jaksaisi nähdä vaivaa. Mutta sitten pitäisi luopua kaikista ompelukerhoista ja muista, jos ei kuvan kuvaa saa aikaiseksi. Höh. Kuinka te muut kuvauskammon ratkaisette?
Kaunista kesää kaikille! ♥
