Ei haaste turha kuitenkaan ollut, mutta ehkä ei kuitenkaan mun juttu. Tai mistä sitä tietää, haluanko vuoden päästä juhlistaa omaa ompelutaitoani näin. 😉 Nyt se ei lopulta tuntunut kuitenkaan omalta. Varsinkaan siitä syystä, että olen tullut ihan kamalan laiskaksi kuvaamaan tekemisiäni.
Kuten esimerkiksi tämä kukallinen viskoosipusero on ollut valmis tammikuusta lähtien. 😀 Se on Roscoe Blouse, millaisen tein jo viime kesänä ensimmäisen kerran. Toisen ompelin kokeillakseni, että olisiko yhden koon pienempi mukavampi, sillä ensimmäisen väljyys yllätti. Tuolloin en siis ymmärtänyt, mitä puseron bohotyyli tarkoitti eli hyvin väljäää ja laskeutuvaa silhuettia.
Mutta eihän se silhuetti muutu toiseksi kokoa vaihtamalla. 🙂 Ei ainakaan yhden koon erolla. Eikä sen niin väliäkään, sillä olen oppinut pitämään tämän mallista puseroa sitten viime kesän: nyt väljyys viehtää siinä, missä se viime kesänä hirvitti telttamaisuudellaan.
Eli näitä eri haasteita ja puseron malleja näyttäää menevän ja tulevan, mutta mitä ihmettä sitä keksisi kuvaamisen helpottamiseksi? Tuntuu, etten enää millään jaksaisi nähdä vaivaa. Mutta sitten pitäisi luopua kaikista ompelukerhoista ja muista, jos ei kuvan kuvaa saa aikaiseksi. Höh. Kuinka te muut kuvauskammon ratkaisette?
Kaunista kesää kaikille! ♥
Minä olen ajatellut, että omalla naamallani esiinnyn blogissani niissä vaatteissa, jotka olen itselleni tehnyt ja sitten täytyy vaan rohkeasti asettua kameran eteen. Vähän niin kuin, että ken leikkin ryhtyy, se leikin kestäköön. Mieluummin kuitenkin suoraan sanoen kuvaisin itse ja muita ihmisiä eli käyttäisin toisia malleina, mutta esimerkiksi omia lapsiani en halua kuvata lainkaan blogiin enkä muitakaan tohdi pyytää, joten joudun sitten pyytämään muita kuvaamaan itseäni. Toki jos vaate on tehty jollekulle toiselle niin saatan kuvata heitä, mutta ilman päätä, jotteivät tule tunnistetuiksi tai käytän vaikkapa jonkun jalkoja sukkamalleina niin pääsen itse kuvaamaan sukat. 😀
Totta tuokin. Ite en kuitenkaan koe luentavaksi kasvojen näyttämistä, ainakaan ihan suoraan. Tunnistettavuuskaan ei niin haittaa, sillä eihän tässä enää anonyyminä postailla, mutta vaatekuvani ovat jo nyt tuollaisenaan päätyneet muutamaan huijausnettivaatekauppaan. Niitä ei näytä pystyvän kontroloimaan millään, niin yritän sitten edes rajoittaa sitä, etten kasvoillani niissä esiinny. Epämielyttävä ajatus kaikkineensa. 🙁
On todella inhottavaa, että omat kuvat päätyvät ties mihin. Hyvä idea on kyllä rajoittaa jonkun verran vaikka kasvojen näkymistä. En minäkään tykkää oman naaman näkymisestä kyllä, joten ehkä voisi alkaa jotenkin taiteellisempaa kuvakulmaa harrastamaan. 😀