Serene-tunika

Mekoksi suunnittelu kirjava viskoosi päätyikin tunikaksi. Kaavana käytin jo kerran kokeilemaani MUTCAT Desing Housen Serene-mekkokaavaa.

Tällä kertaa kuitenkin muutin mieleni kesken ompelun, kun sovitusvaiheessa kuosi näytti niin kivalta useampien mustien alaosien kanssa, joten jätin frillahelman pois ja mekko muuttui tunikaksi.

Lisäksi nostin hieman ylemmäksi nauhakujia kuten ensimmäisen Sereneni kohdalla, mutta muutoin ompelin kaavan mukaan.

Ensimmäisen mekon kohdalla mietin pääntien pienentämistä olkasaumoista, koska se jäi hieman lörpöttämään. Luulen, että tuo pääntien istuvuusongelma tuli kuitenkin silittämiselläni eli venytin kangasta liialla lämmöllä. Se on minun sellainen perisynti, mihin innokkaana silittäjänä sorrun tuon tuosta. Mutta tällä kerralla silitin varovaisemmin ja ompelin heti pääntien reunaan suoranompeleen tueksi, niin se päässyt venymään ja näin istuu ongelmitta.

Pienikuosinen viskoosi on Tiny Birds Fabricsilta ( mutta tämä taisi olla viimeinen pala laatuaan). Ihastuin siihen, vaikka siinä on montaa minulle sopimatonta lämmintä väriä.

Mutta viskoosissa on kuitenkin minulle montaa sopivaa väriä, minkä vuoksi se on helppo yhdistää eri neuleideni kanssa.

Vihreä mohairneuletakki on PetiteKnitin Copenhagen Cardigan. Pinkin neuleen olen puolestaan neulonut omalla ohjeella.

Oman vaatekaapin tekijöille hyvä vinkki onkin se, että uusia vaatteita tehdessä kannattaa miettiä ainakin kolme muuta vaatetta, mihin uuden voi yhdistää. Tässä minulla siis esimerkkinä kaksi neuletakkia, mutta kaapista löytyy vielä ainakin kolmas sopiva, viimeisin neuletakkini, Syringa. Lisäksi kesää kohden pitkien leggingsien tilalle voin vaihtaa muun muassa ompelemani mustat pyöräilyshortsit, ja taas mennään… 🙂

Louize-pitsineule

Kesällä aloin ompelemaan Namedin off-shoulder mallista Ilma-mekkoa, mikä ei sitten omaan silmään istunutkaan. Kevyttä viskoosia en kuitenkaan halunnut haaskata turhuuteen, vaikka sen väritys ei niin mieluinen olekaan, niin jatkojalostin sen hameeksi.

Eli leikkasin hihat pois ja lisäsin kuminauhan vyötärölle ja TADAA – siinä se on epäsymmetrisineen helmoineen. Mutta seuraava haaste oli miettiä – minun mielestäni – omituisen väriselle kankaalle yläosa, jotta se ei jäisi kaappiin käyttämättömänä.

Lankajemmoistani löytyi hameen kanssa yhteensopivaa violettia BC Garnin Semilla-lankaa. Malliksi valikoitui kesäisen keveä pitsinen Berangere Cailliaun Louize-pusero, mikä neulotaan ylhäältä-alas saumattomasti.

Malli oli helppo, kun alkuun oli päässyt, selkäpuolen lyhennettyjen kerrosten yli. Neulomisen suhteen suurin haaste olikin – jälleen – merinolangan venyvyyden arviointi: viimeistelyn pesun yhteydessä neuleen vyötärömitta muuttui reilusti lähemmäksi lantiota. Hihoja en tehnyt ennen kastelua edes loppuun, vaan jätin niiden silmukat kaapeleille lepäämään ja viimeistelin vasta kuivumisen jälkeen. Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä jouduin purkamaan lähes viisi senttiä pois, jotta sain haluamani hihapituuden.

Tykkään, että neuleesta tuli nätti ja monikäyttöinenkin, vaikka ajatuksissani se odottaa lähinnä ensi kesää. Kaapistani tosin löytyy useampikin paksumpi neule hameen kaveriksi, jos sitä aikaisemmin haluan käyttää: musta No Frills, huurteinen Cumulus, magneta No Frills sekä turkoosi Querencia.

Mutta auringosta huolimatta, hameen keveys ja puseron pitsisyys ei enää oikein houkuta.

Mielikuvissani näenkin vahvasti neuleen alla valkoisen topin…

ja jalassani valkoiset tennarit, kun viiletän kesän ensi säteiden alla. 🙂

Mukavaa lauantaita! ♥

Nova Midi Dress

Juhannushelteet yllätti, niin piti ommella nopeasti aatonaattona jotain kevyempää. Päädyin ompelemaan Style ARCin lyhyen version Nova Midi -mekosta, koska siihen minulla oli tarpeeksi kangasta ja sopivaa lankaa mökillä mukana. Kaavakin oli odottanut jo vuoden toteutumistaan. Lisäksi malli vaikutti helpolta, koska tässä ei ole nappeja, neppejä eikä vetoketjujakaan.

Kangas oli jokin vanha jemma, muistaakseni pellavan ja viskoosin sekoitusta. Muistelen, että tämän epätasaisen kankaan myyntinimi oli struktuuripellava. Kangas ei ole siis täysin sileää, vaan käden tuntuma on epätasainen ja pehmeän nahkea, mutta laskeutuvuudestaan, raskaudestaan, huolimatta kangas on ilmavaa. Eli täydellinen helteille.

Periaatteessa mekon olisi pitänyt onnistua helposti, mutta sen kanssa kävi samoin kuin yrittäisit olla silmät auki kovassa auringonpaisteessa: saattaa hetkellisesti onnistua siristellen, mutta ihan selvästi kaikkea ei näe. Näin kävi siis mekon vuoritetun yläosan kanssa: periaatteessa ohjeet olivat selvät ja tällä kertaa jopa kuvitetut, mikä tälle kaavafirmalle on erikoista. Yleensä heidän ohjeet on puristettu niin vähäiseksi kuin mahdollista, maksimissaan A4:n mittaisiksi. Eli tällä kertaa oli tarjolla harvinaista herkkua, kun oli kuvat sanallisten ohjeiden lisäksi. Mutta kun. Ymmärsin silti ohjeet väärin, niin hetki meni purkamisen ja miettimisen kanssa, että miten tämä nyt oikein pitäisi mennä

Onnistuin korjaamaan virheeni, vaikka rehellisesti hetken teki laittaa silmät kiinni ja työntää koko tekele roskiin. Tunteet veivätkin niin mukanaan, ettei edes mielen vieressä käynyt kysyä Googlelta ohjetta vuorin ompeluun. Vasta yöunien aikana nousi mieleen pari vuoritetun liivimekon ohjetta, jotka olin joskus monen monituista vuotta sitten lukenut. Tätä kirjoittaessani löysin myös Sew Along-tutoriaalin mekolle, mitä pitääkin ainakin vielä yhden mekon verran testata. 🙂

Ihanaa juhannusta! Nautitaan ♥

Stina-hame

Ompelukerhossani oli hamehaaste, johon osallistuin Atelier Jupen Stina-kaavalla. Haaste oli osuva, sillä tämän kaavan olin jo muutama kuukausi sitten ostanut sekä tulostanutkin.

Itse hameen tekeminen ei sitten ollutkaan niin mukavaa, vaan ärsyynnyin vähän kaikesta sekä tein virheitä joka käänteessä. En kuitenkaan jaksa valittaa, niin päätin nyt tässä postauksessa tukahduttaa kaiken maailman ikä- ja painokriisiini ja kelvottomuuden tunteeni – ja siinä samalla ehkä teidät lukijatkin – kääntämällä kaiken positiiviseksi. 😀

Eli:

  • Onnistuin osallistumaan ompeluhaasteeseen ja saamaan vielä aikaiseksi pidettävän hameen annetussa ajassa. Yhteisöllisyys, mukana oleminen, on aina mukavaa. ♥
  • Onnistuin vähentämään varastoistani 3,5 metriä kevyen kevyttä viskoosia (joiden ostopaikkaa en enää muista). Hameessa on siis vuorikin.
  • Onnistuin leikkaamaan ohuita kankaita aikaisempaa sujuvammin. Siinä helpotti Jyskistä ostamani taittopöytä, minkä ostin nimenomaan kaavojen piirtämistä ja teippaamista sekä kankaiden leikkaamista varten. Pöydässä on hieman karhea pinta, minkä ansioista sille on kangas kuin kangas melko helppo asetella. Toisin on keittiönpöytämme laita, mikä on kovin liukas pintainen eikä neliönmallisena sovi syvyydeltään leikkaamiseen yms. Taittopöytä on myös kevyt siirtää ja helppo säilyttää.
  • Onnistuin lukemaan kaavamerkintöjä niin huonosti, että tein vyötärölle tulevat laskokset väärin. Tästä huolimattomuudestani johtuen vyötärö kapeni sen verran, että hame ei mene enää päälleni alakautta. Mutta yläkautta kuitenkin onnistuu.
  • Onnistuin huolimattomuudestani huolimatta tekemään hameen loppuun eli sain sorvattua vuorin ja vyötärökappaleen sopimaan päällihameen kanssa.
  • Onnistuin valitsemaan sellaisen hamemallin, mikä ei minulle sovi. Some on tainnut tehdä tepposensa, kun näin luulin: näitä hulmuhelmojahan näkyy nyt vähän kaikkialla, niin silmä on niihin tottunut. Mutta tätä tehdessä muistin, että minulle sopii paremmin esimerkiksi Namedin Pulmu-hameen tyyliset (mikä myös odottaa ompeluvuoroaan) eikä tällaiset, missä vyötärölle tulee laskoksia ja/tai rypytystä.
  • Onnistuin joka tapauksessa tämän kaavan nyt kokeilemaan, niin tästä kuumeesta pääsin yli ja voin keskittyä taas olennaisempiin projekteihin kuin trendien seuraamiseen. 🙂 Ei minulta löytynyt oikein mitään muuta sopivaa yläosaakaan tällaiselle kuin Halibut-neuleeni.
Tässä on taskut. ♥
  • Onnistuin kuitenkin lukemaan ohjeet siltä osin huolella, että niissä kehotettiin ompelemaan ompelumerkki taakse. Jes! Nekin siis vähäni tämän projektin myötä.
  • Onnistuin saamaan hyvää kokemusta tukikankaan käytöstä. Koska ompelen harvemmin joustamattomista, niin puuvillapohjaisen tukikankaan käyttö on jäänyt vähemmälle. Siksi en ymmärtänyt, että näin ohuille kankaille olisi riittänyt vähempikin tuki eli kuitupohjainen harsokangas. Vyötärökappaleen viimeistely olikin melkoinen taistelu, siistiä jälkeä ei tahtonut millään tulla sauman paksuuden vuoksi.
  • Onnistuin ompelemaan ohuita ja kevyitä viskooseja onnistuneesti. Siitä kiittäminen ompelukoneeni yläsyöttäjää ja joululahjaksi saatuja ohuen kankaan nuppineuloja.
  • Onnistuin kaiken sähläämisen jälkeen saamaan aikaiseksi ihanan kevyen ja ilmavan hamosen. Ja jos mieli ei sen pitämiseen taivu kesään mennessä, niin ainakin siinä on niin paljon kangasta, että siitä voi vielä jonkin topin tuunata. Leikittelin tosin ajatuksella, että ompelisin vielä samasta kuosista ( kangasta kun vielä jäi) hameelle yläosan Hyacinth Bucket -tyylisesti. Voin sitten alkaa järjestelemään kynttiläillallisia ja huushollaamaan residenssiä. 😀