Avainsana: viskoosi

Käsityöt

Prudence

by MaarItseLeave a Comment on Prudence

Tämä taitaa olla viides kerta, kun olen mukana TAUKO Magazinen Make and Share -ryhmässä eli pääsin valitsemaan etukäteen tänään julkaistusta lehdestä yhden kaavan ommeltavaksi etukäteen. Tämän kerran aiheena on juuret ja minun valintani on Marcia Lois Riddingtonin Prudence-liivimekko sen monikäyttöisyyden vuoksi: sitä voi pitää muita vaatekerroksia muuttamalla kunkin vuodenajan mukaan.

Alla on kuvakaappaus Tauko-lehdestä, jotta pääsisitte paremmin selville, millainen mekkomalli on kyseessä. Kaikki kappaleet on mahdollista viimeistellä vinonauhalla, helmakin piirroksesta huolimatta. Olkasaumat ovat ainoat saumat, mitkä ommellaan yhteen suoriltaan, mutta esimerkiksi sivusaumat ensin kantataan, astellaan pari senttimetriä päällekkäin ja ommellaan huomaamattomasti vinonauhan vierestä kiinni jättäen pitkät halkiot sivulle.

Ainoa muokkaukseni liittyykin tuohon sivusaumaan, mitä jouduin suoristamaan kainalon alta hieman eli ompelin sieltä etu- ja takakappaleita päällekkäin reilut kolme senttiä kahden sijaan. Ilman tätä viilausta kädentie olisi jäänyt roikkumaan epäsiististi. Muutoin koko pituuksineen ja väljyyksineen oli hyvä, kun valitsin sen ohjeessa annetun mittataulukon ja suositusten perusteella.

Toinen muokkaaminen liittyi sivusauman koristenappeihin, mitkä jätin pois. Toki ohjeessa neuvottiin sovittamaan, että pään yli pukeminen onnistuu sujuvasti ja suositeltiin tekemään napinlävet tarvittaessa.

Kolmas muokkaukseni liittyi helmaan. Tai ei se ehkä ollut muokkaaminen, vaan pikemminkin sellainen oma päätös, kuinka sen viimeistelin. Ohjeessa annetaan vaihtoehdoksi kääntää helma joko sellaisenaan tai kantata vinonauhalla näkyvästi, kuten kaikki muutkin reunat. Minä päätin kääntää helman vinonauhalla niin, että se kääntyi kokonaan sisäpuolelle piiloon. Näin siksi, että mustavalkoinen nauha loppui kesken, niin käytin helmaan hyllytavarana löytyvää vihreää nauhaa, kun nyt kerta nauhojen kanssa alettiin pelleilemään… 😉

Syy mustavalkoisen nauhan loppumiseen oli siinä, että kanttasin kaikki päällitaskujen reunat. Siis myös ne, jotka kääntyivät piiloon. Meni ehkä vähän överiksi, mutta tulipa tehtyä. Ja tässä pitää ne nyt esitellä, koska eihän niitä muuten kukaan näe. 😀

Syy övereydelleni oli se, että taskut olivat suurin ompeluhaasteeni tässä mallissa. Eikä edes ne taskut, vaan niiden kuvioiden kohdistaminen. Ehkä näin kirjavassa kuosissa kuvioiden kohdistaminen oli turhaa, mutta halusin pitkästä aikaa harjoitella sitäkin taitoa. Aika hyvin onnistuinkin, ainakin riittävän hyvin, kun nauhalla tuetut reunat helpottivat taskujen paikalleen ompelua.

Motivaatiota kohdistusharjoituksille tuli myös muiden ompelijoiden seuraamisesta, heidän upeita kohdistuksia nähdessä. Se onkin yksi syy, miksi tykkään osallistua tähän Make and Share -ryhmään, koska näin tulee ikään kuin pakotettua itsensä niin vahvistamaan jo opittuja taitoja kuin opettelemaan uutta.

Uusin taito tässä mekossa minulle oli tämän tyylisen mekon väljyyden ymmärtäminen. Alkuun olin varma, että sivusaumoja pitää suoristaa enemmänkin, mutta eihän se sitten olisi mennyt enää päälle pään yli. Myös alle tuleville vaatteille tulee jättää tilaa. Väljyys on nyt hyvä niin kapeammille (postauksen ensimmäiset kuvat) kuin leveimmille hihoille (postauksen kaksi viimeistä kuvaa).

Kirsikkana kakun päällä on upea kankaani, mikä on Atelier Jupen viskoosia. Se vaatimalla vaati tulla valituksi tähän mekkoon, kun sitä Jyväskylän Ompelukone Keinosella silittelin. 😉 😀 Siinä silitellessä unohdin täysin, että tähän malliin suositeltiin käytettäväksi puuvillaa, farkkua tai pellavaa, mutta ei mitään liukasta ja/tai joustava kangasta. Tämä viskoosi ei onneksi olekaan mitenkään liukasta, toki hyvin laskeutuvaa, mutta kädentunto kankaasta oli pehmeä ja hieman tahkea, jos tiedättemitätarkoitan… Eli onnistui hyvin tästäkin.

Aikaisemmat TAUKO-postaukset:

Käsityöt

Nepeta-mekko

by MaarItse2 kommenttia artikkeliin Nepeta-mekko

Jihuu! Tänään on tiistai, mutta ei mikä tahansa tiistai, sillä tänään on Tauko Magazine nro 14 julkaisupäivä! 😀

Olin kolmatta kertaa mukana lehden Make & Share -ryhmässä eli sain etukäteen valita tulevan lehden malleista yhden ommeltavaksi. Aikaisemmin valinnan tekeminen on ollut helpompaa ( ei helppoa, mutta helpompaa), mutta nyt oli todella hankala tehdä päätös, sillä lehden kymmenestä mallista voisin ommella heittämällä seitsemän. Päädyin lopulta tekemään Malena Hjerpen suunnitteleman Nepeta-mekon, koska tarvitsen kipeästi tällä hetkellä ompelujumin aiheuttaman vaatepulan vuoksi mutkattomia arkivaatteita, mitkä vaan vedetään päälle ja mennään. 😀

Koska kukallinen kankaani vaikeuttaa mallin hahmottamista, erityisesti kaulusten näkemistä, otin kuvakaappauksen lehden piirroskuvasta (yllä). Nepetassa on siis taskut (jeij!), laskos niin edessä kuin takana ja pyöristetty helma. Hihavaihtoehdoista tein pitkät hihat.

Lehden teemana tällä kertaa on farkku, mutta minä tein oman Nepetani kevyestä viskoosista, mikä toimii mallissa myös erinomaisesti. Alkuperäinen ajatukseni oli ommella mekko itse suunnitelmastani kuosista, mutta se ei ollutkaan hyvä ajatus etukeskisauman vuoksi. Koin, että se ei minun kuosiini sopinut. Toisekseen kainalon kaari edestä oli niin suuri, että epäilin sen toimivuutta, joten en halunnut haaskata siihen omaa kangasta.

Mutta ei, huoli pois. Sen kaaren vuoksi kapeiden hihojen istuvuus on todella hyvä ja käsien liikkeet vaivattomat. Muutenkin mekon istuvuus on ihan kymppi: valitsin koon mittataulukon ja ohjeen väljyyssuosituksen mukaisesti, enkä muuttaisi mitään. Tai ehkä lyhyenä ihmisenä taskut voisivat olla inasen ylempänä, mutta kyllä noihinkin voi kätensä piilottaa, sillä eihän näin kevyen mekon taskuissa oikein voi muuta pitää. 😉

Mekon ompelu otti oman aikansa, joten ihan aloittelijan työ tämä ei ole, mutta jos et pelkää haasteita, niin anna mennä. Make & Share -ryhmässä osalle haastetta aiheutti kauluksen ja takakappaleen yhdistäminen sekä viimeistely, mutta omalla kohdalla vaikeinta oli etulaskoksen tekeminen. Mutta edestakaisin englanninkielisiä ohjeita tavaamalla sekä kaavamerkkejä ja ohjeen piirroskuvia seuraamalla sain kun sainkin sen tehtyä. Ja sen jälkeen kauluksen tekeminen näytti ihan selvältä, että miksi en tätä heti tajunnut….

Mäenkestä kuinka kiva tästä tuli! Ja tähän sopii todella monet neuletakit niin värien kuin hihojen kapeuden vuoksi. Vuodenaikojen mukaan myös alaosia voi vaihtaa kapeista leveisiin lahkeisiin tai sitten vain olla ilman, pitää mekkona.

Nyt pitää vain lähteä ostamaan koko lehti itselleen, jotta saan vähintään haaveilla jäljelle jäävien mallien toteuttamisesta: siellä on hapsuja, kolmiulotteisuutta, geometrisiä muotoja, struktuuria ja käytännöllisiä taskuja. ♥

Käsityöt

Dyad-mekko

by MaarItseLeave a Comment on Dyad-mekko

Pääsin mukaan Tauko-lehden Make and Share -ryhmään eli sain valita tänään ilmestyneestä lehdestä, numero 11:sta, kaavan etukäteen ommeltavaksi. Valinta oli vaikea, koska hyviä vaihtoehtoja oli monia. Loppujen lopuksi valitsin Dyad-kietaisumekon, jonka on suunnitellut Alyssa Marcheleta.

Valintaani vaikutti se, että olen suunnitellut kietaisumekon ompelemista jo kauan. Tässä oli siis hyvä tilaisuus tehdä haaveesta totta. Päätöksen kruunasi vielä se, että Dyad ei ole mikä tahansa kietaisumekko, vaan se on vielä käännettävä, joten voin pitää sitä päälläni joko koko mustana tai paisley-kuosisena.

Mutta ei siinä vielä kaikki, vaan mekko on käänteinen myös etu- ja takakappaleittensa puolesta. Tästä syystä pääntie on takaa melko matala, koska sen voi kääntää myös etuosaksi ja solmia nauhat selän sijaan vatsan puolelle. Melko kätevää! Neljän vaihtoehdon lisäksi kauluksia voi käännellä, niin saa vielä lisää vaihtelua.

Ihastuin tässä mekossa myös siihen, että tämä käy hyvin kerrospukeutumiseen. Esimerkiksi viileänä päivänä tämän kanssa voin pukea päälleni trikoisen mekkoni (Ommellisen Hulmuhelma). Suunnitelmissani on tehdä tälle kaveriksi vielä myös mustat leveälahkeiset housut ja vihreä poolo.

Koska vaihtoehtoja eri kerroksiin löytyy, niin tästä kesämekosta taisi tulla koko vuoden mekko. Mietin myös sitä, miltä mekko näyttäisi lyhempänä, toimisiko ihan liivi-mitassa, jos sellaisen kokeilisi sorvata…

Mekon moninaisuutta olisi ollut kiva esitellä kuvien kera, mutta juuri sinä päivänä, kun ehdimme kuvaamaan, oli sisällä liian hämärää ja ulkona taas kylmä. Kesken kaiken vihmoi vähän luntakin ja vettä, niin sillä ilmeeni on hieman kärsivä. 😀 Tästä syystä pidän visusti Dyad-mekkoni päällä vain tällä yhdellä tavalla enkä alkanut sitä kääntelemään, mutta niitäkin kuvia muiden mekoista löytyy Tauko-lehden sivuilta, täältä klik.

Syksyisen kalseasta kevätsäästä huolimatta, on se kesä sieltä tulollaan. ♥

Mekkoni tein ohuesta kuviollisesta popliinista sekä mustasta struktuuriviskoosista. Valitsin koon mittataulukon mukaan ja tämä koko 4 oli minulle sopiva. Ompelin muutoin ohjeen mukaan, mutta siirsin laskoksia – jotka eivät kuvistani tosin erotu – hieman ylemmäksi sopimaan paremmin mittasuhteisiini. Samoin tein kietaisunauhoille, jotka jäivät tosin pituutensa suhteen minun makuun hieman lyhyiksi. En saa niitä tällä pituudella solmittua kovinkaan nätisti.

Mekon myötä opin myös uuden taidon, tehdä itse joustamattomasta kankaasta kanttinauhaa. Sitä piti tehdä melkoinen määrä. Itse tehdyn kanttinauhan olisi voinut korvata ostetulla, mutta en löytänyt mistään riittävän leveää. Onneksi, sillä nyt tuntuu tosi kivalta, että mekko on täysin minun itse tekemäni. Kanttinauhan tekeminen ei kuitenkaan vienyt ihan hirveästi aikaa ja sain siihen käytettyä mustaa pestyä puuvillaa, mitä oli jäänyt pieni jämäpalanen muilta ompeluilta.

Haastavin kohta mekossa taisi ollakin kanttinauhan ompelu mekon reunaan ja hihoihin, mutta hyvin silitettynä ja neulattuna myös se onnistui. Kaiken kaikkiaan tästä tulikin kovin hyvä mieli, osallistumisesta, tekemisestä ja valmiista mekosta kaikkinensa. ♥

Käsityöt

Glow-mekko

by MaarItse4 kommenttia artikkeliin Glow-mekko

Yritin kiireellä pilata tämän mekon, mutta en onnistunut. 😀 Mekon kaava on Glow MUTCAT Design Houselta ja viskoosi FabriKingiltä.

Kiireessä olin ilmeisesti piirtänyt eripari kokoja, mistä johtuen hihat eivät meinanneet millään istua paikalleen. Myös taskut olivat ihan liian alhaalla, koska olin nipsnaps leikannut hakkimerkit ihan vaan sinne päin syystä ja toisesta, mitä en ymmärrä.

Mekko oli myös liian suuri. Onneksi. Niin oli pakko tehdä suurempi korjausliike ja olla huolellisempi. Eli kiltisti purin yläosan irti valmiista helmasta, piirsin pienemmän koon kaavat ja surauttelin uuden miehustan hihoineen. Tällä kertaa hihatkin istuivat paikalleen mukisematta, mistä hoksasin, että ensimmäisen mekkoversion hihojen täytyi olla jotain ihan muuta, mitä olin ajatellut piirtäväni ja tekeväni…

Tällä kertaa korjasin myös kuosin suoraan: ensimmäisellä kerralla leikkasin etu- ja takakappaleet taitteella, mistä johtuen kolmiot eivät ihan suoraan sitten menneetkään. Liukas kangas karkasi siis leikatessa paikaltaan. Toista kertaa samaa virhettä en tehnyt, vaan piirisin pienemmän koon etu- ja takakappaleet kokonaisena puolikkaan sijaan. Näin sain aseteltua kaavat paremmin kankaalle ja kuosin suorassa pitäminen oli helpompaa.

Jo tehtyä helmaosaa lyhensin yläosastaan kuusi senttiä, niin taskut asettuivat oikealle kohdalla ja helman mitta muuttui alkuperäisestä mitasta minulle sopivammaksi nilkkapituudeksi.

Että sellaista pientä säätöä tuli tehtyä yrityksen ja erehdyksen kautta. Hihoihin vielä lisäsin kuminauhat, vaikka ne ovat kaikista hihaversioista kapeimmat. Kuminauhan kanssa ne on vaan niin helppo nykäistä ylöspäin kyynärtaipaleelle, kun siltä tuntuu.

Lopputulos on ihanan kevyt, mutta pukeva. ♥ Ja tämä sopii niiiiiiin monen neuleeni kanssa, niin lyhyempien kuin pitempien neuletakeista puhumattakaan!

Mekon kuvauspäivänä sudenkorentoja lensi ympärillä huimia määriä. En malttanut olla laittamatta niitä tähän postaukseen. Onhan nuo pienet siivekkäät yhtäaikaisesti ihan karmeita karvoineen päivineen ja kuitenkin niin lumoavia herkkine siipineen. Lopussa on vielä muutama mekkokuvakin.