On huikeata ajatella, kuinka monen ihmisen kädenjälki näkyy näissä sukissa: joku on tämän langan (Tôt le matin yarns) käsin värjännyt ja sukkamalli on Minna Sorvalan päässä syntynyt. Nonnu Neuloja puolestaan on haastanut tänä vuonna kutomaan 12 paria sukkia laatikkoon sekä siinä samalla, nyt maaliskuussa, innostunut kutojia myös tähän Leymus-sukkien knit-a-longiin (KAL eli yhteisneulonta), mihin minäkin elämäni ensimmäisen kerran lähdin mukaan.
Sukissa näkyy siis monen ihmisen luovuuden suma, minkä minä viimeistelin. Esimerkiksi langan värin valintaan vaikutti sukkamallin nimi, Leymus, mikä tarkoittaa rantavehnää. Siitä johtuen mieleeni tulvahti monenlaisia muistoja merenrannasta, missä rantavehnää kasvaa. Lisäksi näin heti sukat mielessäni sellaisena sinisenä hohkana, mikä rantavehnän viiltävän terävillä lehdillä on nähtävissä tietyssä auringonvalossa.
Langan postista haettuani tajusin, että värivalintani taisi olla enemmän muistojeni sekametelisoppa kuin vain yhden asian perusteella tehty tietoinen valinta: mietin vyyhtiä pyöritellessä, mikä tuttu fiilis siinä on, jokin, mikä ei varsinaisesti rantavehnään edes viittaa…. Kunnes muistin nämä pari vuotta vanhat syksyiset merenrantakuvani.
Vaikka langan väriroiskeet jonkin verran häiritsevät sukkien pitsikuvion hahmottamista, näistä tuli superhyvät: olen vuoden vaihteesta lähtien opetellut sukkien kutomista varpaista varteen tavoitteenani oppia tekemään ohuita ja hyvin istuvia sukkia, joita voisi pitää tyyliin aina. Tässä ne nyt ovat!
Esimerkiksi näissä on todella kiva kärki. Tähän saakka itsekseni opettelemalla, netin eri aloitusohjeita kokeilemalla, olen saanut aikaiseksi melko pyöreitä aloituksia. Ne eivät ole olleet kovin istuvia sekä näyttävät enemmän lapasilta kuin sukilta. Sellaiset lapassukat eivät oikein kenkiinkään suju, luulen.
Ohjeen avulla opin myös uuden kantapään tekemisen. Toimiva on tämäkin. Mutta note to myself, että älä katso Voicea samalla, kun opettelet uutta! Siksi unohdin kesken kaiken kantalapun vahvistetun neuleen. Unohdukseni huomasin, kun ensimmäinen kantapää oli jo lähes valmis. Koska en ole kovinkaan halukas purkaja, niin tein sitten tuollaiset pienet vahvikkeet molempien kantapäiden alle, toiseen samanlaisen kuin ensimmäiseenkin. 😀
Sukat on kudottu ohjeen small-koon mukaan, mikä oli hyvä 37-kokoiseen jalkaani. Käsialastani johtuen vaihdoin kuitenkin ohjeen 2,5 mm kaapelin puoli numeroa pienempään. Ensimmäistä kertaa käytössäni oli myös punainen ChiaoCoo-kaapeli, ja se oli todella kaikkien kuulemieni kehujen arvoinen. Letkeä kuin mikä!
Jatkoin sukkien vartta niin pitkälle kuin lankaa riitti, koska en halunnut jämäkerää, en ainakaan mitään suuren suurta, koska olen niitä alkuvuoden yrittänyt hävittää. Joten sukan varressani on ohjeesta poiketen neljä kuviota enemmän sekä pitempi resori. Lankaa näihin kului 90 grammaa.
Lopputulosta ihaillessa mieltä lämmittää erityisesti se, että näissä on tosiaan monen ihmisen mielenmutkan yhteistulos. Että kudoin nämä yksin, mutta kuitenkin yhdessä. Kiitollinen olen. Niin opettavaistakin. ♥
Neulontavinkki:
- Kärjen aloitustapa, Judy’s Macig Cast-On, löytyy esim. täältä, YouTube-linkki