Ruusutarhurit-neuletakki

maaritse_steekattu_villatakki

Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.

maaritse_kirjoneulottu_neuletakki_looppaamalla

Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.

Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema.  Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.

maaritse_lumi_karmitsan_ruusupuutarhurit_neuletakki_taitolehti

Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.

Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.

Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.

maaritse_ruusupuutarhurit_neuletakki_neuleblogi

Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.

maaritse_auki_leikattu_neuletakki_ruusupuutarhurit

Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Kotoilumekko

Joku saattaa muistaa, kuinka alkuvuodesta ajatuksissani oli hiljentää postaustahtia keskittyäkseni opettelemaan uusia kässäjuttuja. Aivan suunnitelmien mukaan kevät ei ole kuitenkaan edennyt: blogissa on kyllä ollut hiljaisempaa kuin aikaisemmin, mutta keskittymiskyky ja voimat ovat olleet tipotiessään, sillä toinen leukanivel vihottelee ja aiheuttaa kasvokipuja, päänsärkyä ja hartiajumeja. Sen vuoksi on pitänyt hiljentää tahtia kaiken suhteen.

maaritse_kotoilumekko

Onneksi pahin taitaa olla takana, sillä jatkuva migreeni on loppunut, puheestani saa jälleen selvää ja muistini vaikuttaa palautuvan. Voimien palautuminen näkyy myös siinä, että käsityöt alkavat vetämään puoleensa kuten ennenkin. Olen toki tässä välissäkin jotain tehnyt, mutta ihan eri rytmillä kuin aikaisemmin eikä valmiiden valokuvaaminen tai niistä postaaminen ole puolikuntoisena oikein huvittanut.

maaritse_eka_perhonen

Mutta nyt huvitti. Rikoin ompelutaukoni tekemällä pitkän yömekon, mikä on ollut haaveenani pitkään. Nyt sen ompeleminen sopi viimein yhteen toipuvan mieleni kanssa.

Siitä tulikin kaunis kotoilumekko, mikä päällä voi häpeilemättä viettää tarpeen mukaan vaikka kokonaisen pyjamapäivän. Pohjana käytin Namedin Ruska-mekon kaavaa, mitä muokkasin jo vuoden vaihteessa. Nyt muokkasin sitä vielä enemmän leikkaamalla helman leveämmäksi ja pitemmäksi sekä avartamalla pääntietä.

maaritse_trikoinen_kotoilumekko

Kerrankin ompelin jotain, mistä en löydä mitään parannettavaa, en yhtään muttaa. 🙂 Esimerkiksi tykkään helman mitasta, minkä summassa leikkelin. Myös pääntien avartaminen onnistui.

maaritse_trikoomekon_koristeommel

maaritse_kotoilumekon_helma

maaritse_ruskamekon_sopiva_hiha

Lisäksi tässä kaavassa alunperinkin oli minulle hyvin istuvat hihan pyöriöt sekä täydellinen hihan mitta eikä Ommellisen Anemone-trikoossakaan ole moitittavaa. Päinvastoin, tämä on yksi lempikuoseistani.

maaritse_namedin_ruskamekosta_kotoilumekko

Myös #sukkalaatikko2019-haasteen seitsemännet sukat onnistuivat: istuvuuteensa ja langan ohuuden vuoksi nämä käyvät hyvin arkisukiksi. Kudoin ne 2 mm pyöröllä varpaista varteen Leymus-sukkien ohjetta soveltaen Roosa nauha-langasta. Tulipa taas yksi jemmavyyhti tuhottua!

maaritse_roosanauha_langasta_sukkalaatikkosukat

maaritse_perussukka_varpaista_varteen

Myös kahdeksas pari on jo alullaan: näidenkin perussukkien pohjana on Minna Sorvalan Leymus-ohje, mutta yhdistin niihin myös Nonnu Neulojan sukkalaatikkoonhaasteen huhtikuun KAL-ohjetta, Petty Harbour-sukkien pintaneuletta. Nämä räsymattosukat tulevat fingering-vahvuisista jämäkeristäni, jotka ovat painoltaan 7-11 grammaa. Ihmeellisen riittoisia ovat nuo söppänät pikkukerät!

maaritse_huhtikuun_sukkalaatikkopari

Näin ikään toipuva kässähamsteri on täällä kovin tyytyväinen niin onnistuneisiin sukkiin ja yömekkoonsa kuin siihen, että taas vanhat jemmat vähenivät. Mutta aivan erityisesti tietenkin siihen, että olen taas enemmän oma itseni. Hitaasti, mutta varmasti. 🙂 Voikaa hyvin!

maaritse_ompelublogi

Leymus-sukat

On huikeata ajatella, kuinka monen ihmisen kädenjälki näkyy näissä sukissa: joku on tämän langan (Tôt le matin yarns) käsin värjännyt ja sukkamalli on Minna Sorvalan päässä syntynyt. Nonnu Neuloja puolestaan on haastanut tänä vuonna kutomaan 12 paria sukkia laatikkoon sekä siinä samalla, nyt maaliskuussa, innostunut kutojia myös tähän Leymus-sukkien knit-a-longiin (KAL eli yhteisneulonta), mihin minäkin elämäni ensimmäisen kerran lähdin mukaan.

Sukissa näkyy siis monen ihmisen luovuuden suma, minkä minä viimeistelin. Esimerkiksi langan värin valintaan vaikutti sukkamallin nimi, Leymus, mikä tarkoittaa rantavehnää. Siitä johtuen mieleeni tulvahti monenlaisia muistoja merenrannasta, missä rantavehnää kasvaa. Lisäksi näin heti sukat mielessäni sellaisena sinisenä hohkana, mikä rantavehnän viiltävän terävillä lehdillä on nähtävissä tietyssä auringonvalossa.

MaarItse - käsityöblogi

Langan postista haettuani tajusin, että värivalintani taisi olla enemmän muistojeni sekametelisoppa kuin vain yhden asian perusteella tehty tietoinen valinta: mietin vyyhtiä pyöritellessä, mikä tuttu fiilis siinä on, jokin, mikä ei varsinaisesti rantavehnään edes viittaa…. Kunnes muistin nämä pari vuotta vanhat syksyiset merenrantakuvani.

makrotex_marraskuu_maaritse_rantaheina

makrotex_marraskuu_maaritse_hiekkapolku

makrotex_marraskuu_maaritse_merileva

Vaikka langan väriroiskeet jonkin verran häiritsevät sukkien pitsikuvion hahmottamista, näistä tuli superhyvät: olen vuoden vaihteesta lähtien opetellut sukkien kutomista varpaista varteen tavoitteenani oppia tekemään ohuita ja hyvin istuvia sukkia, joita voisi pitää tyyliin aina. Tässä ne nyt ovat!

MaarItse - käsityöblogi

Esimerkiksi näissä on todella kiva kärki. Tähän saakka itsekseni opettelemalla, netin eri aloitusohjeita kokeilemalla, olen saanut aikaiseksi melko pyöreitä aloituksia. Ne eivät ole olleet kovin istuvia sekä näyttävät enemmän lapasilta kuin sukilta. Sellaiset lapassukat eivät oikein kenkiinkään suju, luulen.

MaarItse - neulontablogi

Ohjeen avulla opin myös uuden kantapään tekemisen. Toimiva on tämäkin. Mutta note to myself, että älä katso Voicea samalla, kun opettelet uutta! Siksi unohdin kesken kaiken kantalapun vahvistetun neuleen. Unohdukseni huomasin, kun ensimmäinen kantapää oli jo lähes valmis. Koska en ole kovinkaan halukas purkaja, niin tein sitten tuollaiset pienet vahvikkeet molempien kantapäiden alle, toiseen samanlaisen kuin ensimmäiseenkin. 😀

MaarItse - käsityöblogi

Sukat on kudottu ohjeen small-koon mukaan, mikä oli hyvä 37-kokoiseen jalkaani. Käsialastani johtuen vaihdoin kuitenkin ohjeen 2,5 mm kaapelin puoli numeroa pienempään. Ensimmäistä kertaa käytössäni oli myös punainen ChiaoCoo-kaapeli, ja se oli todella kaikkien kuulemieni kehujen arvoinen. Letkeä kuin mikä!

MaarItse - neulontablogi

Jatkoin sukkien vartta niin pitkälle kuin lankaa riitti, koska en halunnut jämäkerää, en ainakaan mitään suuren suurta, koska olen niitä alkuvuoden yrittänyt hävittää. Joten sukan varressani on ohjeesta poiketen neljä kuviota enemmän sekä pitempi resori. Lankaa näihin kului 90 grammaa.

MaarItse - neulontablogi

Lopputulosta ihaillessa mieltä lämmittää erityisesti se, että näissä on tosiaan monen ihmisen mielenmutkan yhteistulos. Että kudoin nämä yksin, mutta kuitenkin yhdessä. Kiitollinen olen. Niin opettavaistakin. ♥


Neulontavinkki:

  • Kärjen aloitustapa, Judy’s Macig Cast-On, löytyy esim. täältä, YouTube-linkki