Vauhti ei korjaa virheitä, vaan tekee minusta impulsiivisen ja harkitsemattoman. Eli olen sairastelut viimeisen vuoden aikaan paljon kaiken maailman tauteja, mistä johtuen vähän sitä sun tätä olisi rästissä. Niin mitä teen. Kerään tekemistä lisää. Esimerkiksi syyslomalla, kun yritin ottaa ihan loman kannalta, ilmoittauduin Caitlin Hunterin testineulojaksi.
Että näin nyt meni. 😀 Kaikenlaista muutakin tässä taustalla on ollut vireillä, jotta ei pääse vapaa-aika liian vapaalta tuntumaan. 😉
Tässä vaiheessa en saa näyttää kuvaa koko neuleesta, mutta sen vilauttelu on kuulemma suotavaa. Eli tässä niitä nyt olisi, pilkahduksia tulevasta Ilya-neuleesta.
Lankanani on Tukuwool DK:ta, mikä pehmenee vielä käytössä. Siten kaulus tulee vielä asettumaan paremmin paikoilleen, muuttuu laskeutuvammaksi, mutta nyt yritin kuvata sitä sen kummemmin asettelematta, jotta malli tulee näkyviin.
Kaulus saattaa siis nyt näyttää vähän hassulta, mutta ei päällä tunnu mitenkään erikoiselta. Itseasiassa esimerkiksi takin kaulusten alla tuntui se kivalta. Kivalta tuntuu myös koko pusero istuvuudeltaan, mutta minulle epätavalliset värit saavat aikaan epävarmuuden, onko tämä sittenkään minun neule. Siksi etukäteen kävin jo Äiti Armaalla sitä sovituttamassa, josko se päätyisi hänelle ja minä voisin tehdä itselle uuden… 😀
Laittaessani edellisen postauksen sukkia sukkalaatikkooni, huomasin unohtaneeni useammat valmiit parit. Laatikossani on siis jo seitsemän paria, joista tässä nyt muutamat. Loput postaamatta jääneet parit jäivät vielä odottamaan päättelyjä.
Näitä oli melko hankala kuvat: pinkit ovat värinsä mukaisesti niin ärjyt, että suorastaan räjähtivät kameran kennolle ja mustat puolestaan imivät kaiken valon itsensä.
Nämä sukat ovatkin kuin toistensa vastakohdat, mutta molemmat kovin mieluisat: tykkään kovasti noiden eriväristen mustien harmonisista raidoista ja pinkkien värikylläisyydestä.
Mustat palkkiraidalliset sukat neuloin Y-sukista jäämistä jämistä, Väinämöisestä värissä noki sekä mustasta Mondimista. Pinkit ovat puolestaan Väinämöistä ärjyn värissä.
Molemmat sukat neuloin varpaista varteen ns. oman pään mukaan ja tein niihin tiimalasikantapäät. Eli tein ihan vain perussukat reilun kymmenen senttimetrin 2 o, 2 n – joustin varrella.
Tutusta langasta nämä istuvat sukat syntyivät nopeasti ja mutkattomasti. Pinkkien kärkiin tuli tosin kauneusvirheet, kun kesken kaiken aloin neulomaan jokaisen oikean raidan ensimmäisen silmukan kiertäen: ärsyynnyin, kun ensimmäinen silmukka näytti erilaiselta kuin muut. Se näytti siis jotenkin löysemmältä ja leveämmältä. No, temppuni auttoi, raidat muuttuivat tasaisemmiksi, mutta sehän tarkoitti sitä, että myös käsialani muuttui ja kärjet näyttävät muuhun sukan resoriin nähden erilaisilta. Mutta siinäpä näyttävät. 😉 Kukapa näitä kärkiä tulee kenkien läpi näkemään.
Neulon usein uutta työtä aloittaessa mallitilkun, koska minulla on tavallista löysempi käsiala. Siitä syystä en yleensä saa aikaiseksi ohjeen mukaista tiheyttä suositellulla puikkokoolla, vaan tarvitsen 0,5-1 mm pienemmät puikot.
Käsialastani johtuen teen mallitilkut mielellään, koska muutoin epäonnistumisen vaara on liian suuri. Erityisesti silloin, jos en ole aikaisemmin kyseisestä langasta neulonut.
Tosin tällä kertaa suunnittelen neuleprojektia vanhasta tuttavastani, Louhittaren Luolan Väinämöisestä. En kuitenkaan ole siitä koskaan neulonut kovinkaan tiheää kirjoneuletta. Mallitilkku tuli siis tehdä. LIsäksi tuleva projektini neulotaan ylhäältä-alas eli pyörönä, joten keksin testata neuletiheyttäni neulomalla pienet kirjoneulesukat. Näin nämä käytännölliset mallitilkkunikin on neulottu pyörönä tason sijaan, kuten tuleva puseroni.
Nämä sukat ovat siis Väiskiä väreissä hopea ja ärjy. Neuloin ne varpaista varteen looppaamalla mukaillen Leymys-sukan ohjetta.
Kuvio on sama kuin aikaisemmin neulomassani JoJo-neuletakissa, koska seuraavaksi aion neuloa Anna Johannan Juxtaposition-puseron alla olevilla väreillä. Kirjassa tuo sama kuvio toistuu ihanan seesteisen mustaharmaavalkoisena, mutta minä ihastuin näihin väreihin vahingon kautta: alkukeväästä huomasin, kuinka ihanasti Väisikin värit, magneta, bystantti ja ärjy, sopivat taivaansiniseen Lettlopiini. Väinämöisestä löytyikin sama sävy, lemmikki. Sitten piti vielä keksiä jokin neulemalli, mihin näitä värejä käyttäisi. Siihen rakoon sopivasti ilmestyikin Anna Johannan Onnensäikeitä-kirja…
Että tällaisia suunnitelmia. Mutta kuinka ahkera mallitilkun tikuttaja sinä olet vai elätkö vaarallisesti ja neulot suorilta menemään? 🙂 Oli miten oli, niin hyviä vinkkejä sen tekemiseen sekä kiertämiseen löytyy mm. Kotikutoisesti-blogista otsikolla Hyvä, paha mallitilkku.
Minun ei pitänyt lähteä tähän islantilaisnorjalaishössötykseen mukaan. Niinpä niin. Tässä sitä nyt sitten ollaan Lettlopista neulottu Hnetur-paita päällä.
Totuus kuitenkin on, että en ihan vieläkään ymmärrä tätä hypetystä, vaikka ensimmäinen islantilaisneule tulikin tehtyä. Tein sen lähinnä silkasta uteliasuudesta, mitä on tämä ihmeellinen Lettlopi, mikä on jatkuvasti kaikkialta loppu. Toisekseen ihmettelin Käsityökekkerit-blogin Veera Jussilan ja kirjailijan Satu Rämön alulle laittamaa Hnetur-buumia. Niinpä ostin islantilaista lankaa ja Kässäkekkerit-kaupasta ohjeen.
Itseasiassa ostin ohjeen sijaan verkkokurssin, mihin kuului ohjeen lisäksi ohjevideoita. Kurssia suosittelen heille, joita ylhäältä-alas neulominen jännittää ja suosit mieluummin suomenkielisiä ohjeita. Itsellä kurssin ostamisen tavoitteena oli tarkistaa omat oppini, jotka ovat pitkälti ajoilta ennen somea. Sen vuoksi olen tällaisena tee-se-itse-naisena välillä epävarma, olenko varmasti ymmärtänyt englanninkieliset tekniikkaohjeet oikein. Lisäksi tärkeä kannuste verkkokurssin ostamiselle oli myös suomalaisen työn eli tässä kohdin Veeran työn tukeminen: pidän hänen tyylistään ja selkeydestään, mutta rennosta otteesta, ohjeistaa käsitöiden tekemisessä.
Puserosta tuli kaunis, mutta myös reilu. Tosin sen alle mahtuu kerroksia tarpeen mukaan enemmän, joten no harm done. Kuvissa minulla on alla vain merinopaita.
Se nyt ainakin tuli selväksi, että Lettlop on hyvin huopuvan oloista lankaa, mikä asettuu kirjoneuleessa kauniisti jopa ilman langan sitomisia. Näin ainakin itselle kävi, kun kastelin ja pingotin kaarrokkeen ennen vartalo-osan ja hihojen erottelua. Kaarroke tasoittui nurjalta puolelta siis hyvin tasaiseksi pinnaksi, vaikka olin kaarrokkeen viimeisten kerrosten aikana laiska enkä enää sitonut lyhyempiä enkä pitempiäkään langanjuoksuja. Lisäksi neule kannattaa kastella vielä kokonaan lopuksi, koska kastelun avulla lanka vaikuttaa pehmenevän ja silottuvan paljon.
Paksusta langasta tehty neule tulee myös valmiiksi nopeasti. Kuivuminen tosin ottaa hieman tavallista enemmän aikaansa.
Jotain selkeyttä hämmennykseeni siis tuli, mutta silti en vielä täysin pysty ostamaan tätä ajatusta. No, nähtäväksi jää, mutta luulen, että tämä jää ainokaisekseni, vaikka maailma vaikuttaa olevan niin monen monta kaunista islantilaista ja/tai norjalaista mallia pullollaan. Miehelle tosin lupasin yrittää oman tehdä, jos lankoja löydän, mutta. Ehkäpä se oli siinä sitten. En osaa oikein sanoittaa, mikä tässä nyt tökkii. Ilun neulepodcastissa, jaksossa 32., oli vähän samankaltaisia haparoivia ajatuksia kuin minulla. Siinä on muuten sellainen YouTube-kanava (eli Ilun Handu duunaa), että jos et vielä ole tutustunut, niin kannattaa.
Puseroni värit valitsin vaihtoehdoista, joita Veera ja Satu olivat koonneet valmiiksi. Pohjavärini oli Heaven Blue 1402. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että kuvauspäivänä taivaanranta toisti hieman tuota sinisen väriä, mutta valon puutteessa kuviovärit eivät loistaneet niin kirkkaasti kuin alla olevassa kuvassa auringon paisteessa. Erityisesti tuo viimeinen väri Galaxy 1707 näkyy valmiissa puserossa lähinnä mustana, vaikka mielestäni se muistuttaa enemmän revontulia monine värisävyineen. Muut värit olivat White 0051 ja Grape 9432.
Neuloin muutoin ohjeen mukaan, mutta helmaresorista tein lyhyemmmän, koska aloin jännittämään sinisen langan riittävyyttä. Se siis vaikutti uhkaavasti loppuvan, vaikka loppujen lopuksi sitä jäikin yksi kerä eli olisi pitänyt vain luottaa ohjeessa annettuihin määriin. Resorit tein myös yksi oikein takareunasta, yksi nurin sekä hihaan lisäsin kolmannen värin kahden sijaan. Että sellaisia pikku viilauksia…
Miten on sinun laitasi – onko Lettlopia hamstrattu ja koko suku paidotettu vai annatko islantilaisten lampaiden pitää villansa? 😃
