Huh, tätä Ruusutarhurit-neuletakkia neuloin melko pitkään: alotin sen heti, kun Lumi Karmitsan ohje ilmestyi keväällä Taito-lehdessä (2/2019). Muutaman mutkan vuoksi sen neulomiseen tuli kuitenkin kesän mittainen tauko, minkä jälkeen uudelleen aloittaminen tuntui kovin vaikealta. Ehkä helman kirjoneule hirvitti, sillä siihen saakka ennen taukoani pääsin.
Alkuun olinkin epävarma, millaisen helman haluan, koska somen perusteella melko monet kokivat pääkallot sopimattomaksi tavalla tai toisella ja aikoivat siksi neuloa vain ruusut. Nämä ajatukset saivat siis hetken harkitsemaan, ovatko pääkallot soveliaita varsinkin yli nelikymppiselle kansankynttilälle.
Lopen päätin, että muista viis, sillä kuviosta ei herännyt minulle juurikaan muita mielikuvia kuin sen suunnittelun inspiraationa toiminut Hugo Simbergin Kuoleman puutarha-teema. Itseasiassa vuosia sitten olen käynyt katsomassa sen tunnetuimman version Tampereen Tuomiokirkossa ystäväni luona vieraillessa, joten nämä pääkallot muistuttavat minua pikemminkin elämän myönteisistä kuin nurjista puolista.
Alotin neulomaan takkia minulle sopivassa koossa S/M, mutta lisäsin kainaloiden alle tasaisesti silmukoita saadakseni aikaiseksi koon L. Näin siksi, että suuremman koon kuvioon kuuluu yksi erilainen kuvio: pienemässä koossa on vain sivulle katsovia pääkalloja, ei takaosan suoraan eteenpäin katsovaa, mikä minusta oli hurjan hieno. Toki lisäysten takia takista tuli melko reilu, mutta ainakin sen alle mahtuu melkein mitä vain.
Muistaakseni lisäysten lisäksi neuloin takin myös hieman ohjetta lyhyemmäksi, koska en ollut varma riittääkö musta Milla-lankani. Sitä olin hamstrannut sen edullisuuden vuoksi toista takkia varten vuosia sitten. Se projekti ei kuitenkaan koskaan valmistunut, koska en tykännyt langan karheudesta ja paksuudesta.
Nyt nuo kertaalleen neulotut, pestyt ja uudelleen kerityt langat pääsivät takaisin puikoille: koska takki neulottiin ensin ylhäältä-alas saumattomana puserona, mikä lopuksi steekattiin neuletakiksi, auki-leikkauksen mahdollinen epäonnistuminen ei näistä langoista niin harmittaisi. Steekkauksen lisäksi epävarmuutta lisäsi se, että pääntien v-muoto muodostui vasta auki-leikkauksen myötä eli neuloessa pääntie oli sovittamista varten liian pieni ja takki muutoinkin yläosastaan muodoton möykky.
Ohjeesta poiketen jätin myös hihojen ruusukuviot pois, koska valkoinen kuviolankani loppui helmaa tehdessä. Kuviolankani ei ollut Milla-lankaa vaan vanhoja Seitsemän Veljestä -jemmojani, joten en halunnut ostaa sitä hihoja varten lisää, kun kerrankin sain lankavarastojani vähemmäksi siltäkin osin.
Tosin hihoista olisi tulleet varmaan muutenkin yksiväriset, koska minulta loppui sisu: hihoihin päästeessä olin jo melko kyllästynyt koko projektiin, sillä huono lanka ja helman työläys tympi. Kuvio oli siis minulle vaativa, kun joka kerros piti tarkkaan katsoa ja silmukoita laskea. Jälkiviisaana ajattelenkin, että näin suuritöistä ei olisi kannattanut ainakaan tehdä langasta, minkä laadusta ja kestävyydestä ei ole tietoa… Että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon lankaan, vai miten se nyt meni. 🙂
Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit järjestävät yhdessä tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Marraskuun blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.
