Minun ei pitänyt lähteä tähän islantilaisnorjalaishössötykseen mukaan. Niinpä niin. Tässä sitä nyt sitten ollaan Lettlopista neulottu Hnetur-paita päällä.
Totuus kuitenkin on, että en ihan vieläkään ymmärrä tätä hypetystä, vaikka ensimmäinen islantilaisneule tulikin tehtyä. Tein sen lähinnä silkasta uteliasuudesta, mitä on tämä ihmeellinen Lettlopi, mikä on jatkuvasti kaikkialta loppu. Toisekseen ihmettelin Käsityökekkerit-blogin Veera Jussilan ja kirjailijan Satu Rämön alulle laittamaa Hnetur-buumia. Niinpä ostin islantilaista lankaa ja Kässäkekkerit-kaupasta ohjeen.
Itseasiassa ostin ohjeen sijaan verkkokurssin, mihin kuului ohjeen lisäksi ohjevideoita. Kurssia suosittelen heille, joita ylhäältä-alas neulominen jännittää ja suosit mieluummin suomenkielisiä ohjeita. Itsellä kurssin ostamisen tavoitteena oli tarkistaa omat oppini, jotka ovat pitkälti ajoilta ennen somea. Sen vuoksi olen tällaisena tee-se-itse-naisena välillä epävarma, olenko varmasti ymmärtänyt englanninkieliset tekniikkaohjeet oikein. Lisäksi tärkeä kannuste verkkokurssin ostamiselle oli myös suomalaisen työn eli tässä kohdin Veeran työn tukeminen: pidän hänen tyylistään ja selkeydestään, mutta rennosta otteesta, ohjeistaa käsitöiden tekemisessä.
Puserosta tuli kaunis, mutta myös reilu. Tosin sen alle mahtuu kerroksia tarpeen mukaan enemmän, joten no harm done. Kuvissa minulla on alla vain merinopaita.
Se nyt ainakin tuli selväksi, että Lettlop on hyvin huopuvan oloista lankaa, mikä asettuu kirjoneuleessa kauniisti jopa ilman langan sitomisia. Näin ainakin itselle kävi, kun kastelin ja pingotin kaarrokkeen ennen vartalo-osan ja hihojen erottelua. Kaarroke tasoittui nurjalta puolelta siis hyvin tasaiseksi pinnaksi, vaikka olin kaarrokkeen viimeisten kerrosten aikana laiska enkä enää sitonut lyhyempiä enkä pitempiäkään langanjuoksuja. Lisäksi neule kannattaa kastella vielä kokonaan lopuksi, koska kastelun avulla lanka vaikuttaa pehmenevän ja silottuvan paljon.
Paksusta langasta tehty neule tulee myös valmiiksi nopeasti. Kuivuminen tosin ottaa hieman tavallista enemmän aikaansa.
Jotain selkeyttä hämmennykseeni siis tuli, mutta silti en vielä täysin pysty ostamaan tätä ajatusta. No, nähtäväksi jää, mutta luulen, että tämä jää ainokaisekseni, vaikka maailma vaikuttaa olevan niin monen monta kaunista islantilaista ja/tai norjalaista mallia pullollaan. Miehelle tosin lupasin yrittää oman tehdä, jos lankoja löydän, mutta. Ehkäpä se oli siinä sitten. En osaa oikein sanoittaa, mikä tässä nyt tökkii. Ilun neulepodcastissa, jaksossa 32., oli vähän samankaltaisia haparoivia ajatuksia kuin minulla. Siinä on muuten sellainen YouTube-kanava (eli Ilun Handu duunaa), että jos et vielä ole tutustunut, niin kannattaa.
Puseroni värit valitsin vaihtoehdoista, joita Veera ja Satu olivat koonneet valmiiksi. Pohjavärini oli Heaven Blue 1402. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että kuvauspäivänä taivaanranta toisti hieman tuota sinisen väriä, mutta valon puutteessa kuviovärit eivät loistaneet niin kirkkaasti kuin alla olevassa kuvassa auringon paisteessa. Erityisesti tuo viimeinen väri Galaxy 1707 näkyy valmiissa puserossa lähinnä mustana, vaikka mielestäni se muistuttaa enemmän revontulia monine värisävyineen. Muut värit olivat White 0051 ja Grape 9432.
Neuloin muutoin ohjeen mukaan, mutta helmaresorista tein lyhyemmmän, koska aloin jännittämään sinisen langan riittävyyttä. Se siis vaikutti uhkaavasti loppuvan, vaikka loppujen lopuksi sitä jäikin yksi kerä eli olisi pitänyt vain luottaa ohjeessa annettuihin määriin. Resorit tein myös yksi oikein takareunasta, yksi nurin sekä hihaan lisäsin kolmannen värin kahden sijaan. Että sellaisia pikku viilauksia…
Miten on sinun laitasi – onko Lettlopia hamstrattu ja koko suku paidotettu vai annatko islantilaisten lampaiden pitää villansa? 😃
