Mukulasukat ja muita neulehaaveita

Kovin on alkuvuosi ollut kiireistä, niin ei ole liiemmin ollut aikaa (eikä tule hetkeen olemaankaan) kellua käsityökuplassa. Se ei tietenkään ole estänyt haaveilemasta, minkä ansiosta tein neulebingoruudukon vuoden lottoamista varten.

Bingoni on aika suuri, mutta tapani on käsitöiden suhteen ajattella suuresti. 😀 Eikä ruudukko ole niin suuritöinen, mitä aluksi saattaa vaikuttaa, koska useampi ruutu liittyy jollain tapaa toinen toisiinsa. Seassa on myös keskeneräisiä.

  • Lahjasukat: nämä neljä ruutua ovat todennäköisesti ne hankalimmat minulle, joka ei mielellään tee kenellekään muille kuin itselle. Mutta ainakin Uunimies on piirtänyt itselleen ensi vuoden lahjasukat, joten yritettävä on. 🙂
  • Hyväntekeväisyyslapaset: jokin järjestö (en nyt muista enkä löydä muistiinpanoani…) kaipasi lapasia asunnottomille, joita minulla löytyy viimeistelemättöminä heti ainakin pari paria. Eli ne valmiiksi laatikon pohjalta ja eteenpäin tarvitseville.
  • Galisteo: sen olen aloittanut jo viime vuonna ja se odottaa hihojaan. Se jotenkin ärsyttää, vaikka suurin työ eli helman kirjoneuleosuus on ohi. En vaan ole varma, tuleeko siitä pidettävä, koska helman kirjoneule ja loppuosan yksivärinen osuus jotenkin riitelevät…
  • Langaton kuukausi: näitä bingossa on kolme. Vaikuttaa vähältä, mutta siinä on kuitenkin kaksi enemmän, mitä onnistuin viime vuonna. Toki enempään pyritään, mutta jo tuo olisi parannus entiseen.
  • Makramee: näitäkin ruutuja bingossani on kolme, sillä materiaaleja on hamstrannut kovasti. Tavoitteena on tehdä yksi amppeli ja parit korvakorut. Ainakin. 🙂
  • Oma kauluri: ufo, mikä odottaa inspiraatiota nappilistan toteuttamiselle.
  • Grain: voitin arvonnassa Anna Johannan ohjeen, joista valitsin tämän. Puseroon on jo langatkin valmiina, joten sehän on jo melkein tehty. Vai mitä? 😉
  • Hyväntekeväisyyssukat: yritän neuloa paksumpien sukkalankojen jämiä pois tarvitsevien varpaita lämmittämään.
  • Onnensäikeitä: olen tilannut Anna Johannan neulekirjan, mistä luulen tietäväni jo, mitä haluan neuloa. Voi tosin olla olla, että se mielessä oleva kirjoneule ei mahdu tämän vuoden haavelistalle. Ehkä siellä kirjassa on kuitenkin jotkut vähemmällä vaivalla tulevat sukat, jotka voin sukkalaatikkoon tekaista.
  • Virkkaus?: en vielä tiedä mitä, mutta aina joka vuoteen jotain on tullut virkattua.
  • Enkeli-ohje: yritän tehdä ohjeen jouluenkelistäni.
  • Kolmiotakki: on yksi ufoni, mikä odottaa purkamista joko vähän tai kokonaan. Teen sitä omasta päästä, niin tein laskuvirheen, mistä johtuen kaarrokkeessa on tällä hetkellä liikaa silmukoita. Se siis tulee vaatimaan hieman pään sisäistä jumppaa ennen kuin valmistuu, ennen kuin saan silmukkamäärät täsmäämään minun mittoihini ja haluamiini kuvioihin.
Luotsi-huivi
  • Urban Knit: siihen liittyen ruudukossa on viisi ruutua, joita osa tulee olemaan sukkia eli näiden ruutujen toteuttaminen tulee edistämään sukkalaatikon neulomista. Tällä hetkellä minulle on tuosta kirjasta tekeillä Sula-huivi, minkä värivalinnat näkyy ensimmäisessä kuvassa. Kirjasta olen jo neulonut viime vuoden puolella Luotsi-huivin ja Huvila-pipon, joista postaan myöhemmin.
Luotsi-huivi ja Huvila-pipo
  • Sukkalaatikko: viime vuoden pidin taukoa sukkalaatikon tikuttelusta, mutta tänä vuonna se imaisi jälleen mukaan. Jopa niin, että neuloin jopa ihan ensimmäisen yhteismallin eli Jenni Pelkosen Mukulasukat. En oikein tiedä, miten siinä nyt näin kävi, sillä olin ajatellut neuloa itselleni tiun ohuita villasukkia. Niin sitten puikoille päätyivät nämä. 🙂

Mukulasukat neulottiin Novitan 7 veljestä -langasta. Neuloin ohjeen mukaan kääntövarren, mutta lopun tikuttelin oman pään mukaan ohjetta enää katsomatta.

Ohjeen mukaan sukka olisi ollut yksi värinen, mutta minulla ei ollut mitään paksua lankaa riittävästi eli noin 120 grammaa (koko 39). Harmaata löysin yhteensä noin 100 grammaa, joten keksin neuloa kääntövarren sisäpuolen eri värillä, jotta saisin sen harmaan riittämään eikä puuttuvien 20 gramman vuoksi pitäisi ostaa kokonaan uutta kerää.

Keltainen sattui olemaan ensimmäinen jämäkerä, mitä oli riittävästi eli puuttuvat grammat. Se mielestäni sopi myös hyvin harmaan kanssa. Myöhemmin tajusin, että nämähän – keltainen ja harmaa – ovat juuri tämän vuoden Pantonen valitsemat värit.

Sievästi ne toisiinsa sopivatkin. Vähän kuin talvipäivän kirkas aurinko on lupaus paremmasta: tuo valoa, mutta ei vielä lämmitä. Odotellaan. ♥

Käsityövuosi 2020 aakkosin

Alavaran avulla mielestäni saa pääntiestä tyylikkäämmän kuin kanttaamalla (esimerkiksi Oliver-tunika), mutta silti sitä tulee melko harvoin käytettyä. Sen nimistä ompeluryhmää puolestaan seuraan tiiviisti FaceBookissa, minkä ansiosta olen tämänkin vuoden aikana inspiroitunut ja hullaantunut vähän siitä sun tästä. Kunnianhimoisimmat tavoitteeni taitavat kyseisen ryhmän ansioista olla alkuvuodesta ommeltu Stella-paitapusero ja loppuvuodesta osittain sen eri ompeluhaasteista kerätty blogijoulukalenteri.

B niin kuin Blogi. Tässä vaiheessa kiitän jo kaikkia teitä kuluneesta vuodesta! Toivotan myös lämpimästi tervetulleeksi uudet lukijat, joita viime kuukausien aikana on tullut niin tänne kuin muihin somekanaviin. ♥ Selväksi varmaan on jo kaikille tullut, että minä en ole mikään ohjenikkari. Sen homman jätän niille velhoille, jotka sen osaavat. Minä siis vain innokkaasti kokeilen, testaan, sovellan ja sähellän sitä, mitä muut ovat suunnitelleet. Käsitöiden lisäksi haluaisin ottaa inspiroivia valokuvia, joita aina välillä innostun harjoittelemaan, mutta suurimmaksi osaksi se harrastus jää ajan puutteen takia haaveen tasolle.

Bowline

Copenhagen Cardigan  

Dear Björn

Englannin kieli on nykyisin minulle jo lähes vaivattomampi neulekieli kuin suomi, koska useita tekniikoita olen opetellut alunperinkin englanniksi. Hassua ja vähän hämmentävääkin.

FaceBook aiheuttaa minulle päänvaivaa tuon tuosta, koska postausteni linkittäminen onnistuu vaihtelevasti. Eli välillä blogin FB-sivuilta postaukseni pääsee lukemaan suoraan kuvaa klikkaamalla ja toisinaan kuvan liittäminen ei onnistu mitenkään, jolloin postaukseen pääsee vain tekstissä olevan linkin kautta. Syy todennäköisesti on tietokoneen ja tuolin välissä, mutta niin kauan kuin en tiedä, miten ongelman ratkaista, tämä sekavuus jatkukoot. 😉

Geodesic

Haasteet ovat elämän suola! Pidän siis paljon erilaisista käsityöhaasteista. Vuosien saatossa ajatukseni niitä kohtaan ovat muuttuneet, sillä aikaisemmin ajattelin, että tärkeintä on päämäärä eli toteuttaa kaikki haasteet alusta loppuun ja vielä huolella. Nykyisin ajattelen, että ei se päämäärä, vaan matka itsessään on tärkeämpi. Esimerkiksi tämän vuoden haasteita kaikkia en saanut loppuun saakka, mutta olen kuluneen vuoden aikana oppinut ompelijana ja neulojana varmaan enemmän kuin ikinä, koska haasteiden vuoksi olen kokeillut monenlaista, mitä en olisi muutoin kokeillut.

Iltasanomat lähestyivät minua kesällä Ellen-paitulini vuoksi. Jutun teksti osaltani on tosin vähän niin ja näin, mutta Ellen on toki yksi suosikkikaavoistani ja huomionsa ansainnut. Ilmeisesti Iltasanomien ansiosta, vaikka jutun linkkaus ohjaakin Instagram-tililleni, Ellen-postaukset nousivat viime vuoden luetuimmiksi ompelupostauksiksi.   

Joulukalenteri oli lähinnä kesäprojektini, kuten myös muutama muu käsityöhaaste, jotka hoksasin yhdistää toisiinsa. Näin joulukalenteri ei ollut kovin työläskään.

Kirjoneuleita olen tehnyt tämän vuoden aikana useamman. Harjoitus todella tekee mestarin! Tosin en minä vielä mikään mestari ole, ei suinkaan, mutta enää kirjoneule ei aiheuta suurta jännitystä ja/tai ärsytystä, tuleeko tästä mitään…

Luovus Neon on Ommelkuplan joustocollegea, mistä ompelemani tunika on ollut Instagramissa yksi vuoden suosituimmista.

Mira – ja Myosotismekot löytyvät myös Instagramin bestnine-kollaasista.

Nurin nurinpaita oli keväällä neulotun Bowlinen lisäksi vuoden aikana pidetyimpiä puseroitani.

Oslopipo vaikuttaa olevan yhä kova hitti, sillä pari vuotta sitten kirjoitetut postaukseni minun osloistani ovat yhä myös tämän vuoden luetuimpia ja googlatuimpia postauksia. Vaikka Oslo on helppo ja hyvänmallinen pipo, silti hieman sen suosio yllättää, kuinka se kiinnostaa niin paljon aina vaan.

Pfaffin ompelukoneen yläsyöttäjä ja automaattinen päättely ♥

Quilting eli tilkkutyöt kiinnostavat kovasti, joten siinä on yksi haave ja opettelun kohde ensi vuodelle.

Roscoe

Stella-paitapusero

Törröpipo oli Oslojen lisäksi yksi luetuimmista neulepostauksista.

Unelmien Uunimies ♥ on siis kannustava mieheni mun, joka toimii blogin taustalla muun muassa elävänä kameranjalustana ja -kaukolaukaisijana.  

Varakoukku on neulekerhoni, mikä myös osaltaan inspiroi minut joulukalenterin tekoon: ilman sitä en olisi keskellä kesää virkannut tiskirättejä, neulonut tonttua, virkannut kuteesta lumihiutaletta jne. 😀

Waver Jacket!

X-määrä eli tuntematon määrä on kankaita varastoissani. Onnistuin tänä vuonna ompelemaan lähes yhtä paljon kuin ostinkin (eli lähes 70 metriä!!!), mutta vielä riittää petrattavaa. Mutta suunta on todella hyvä: jos olisin ehtinyt kaikki leikatut ommella, olisi kangasvarastoni päätynyt miinuksen puolelle eikä viisi metriä plussan puolelle kuten nyt.

Ylimääräiset lankani hieman vähenivät kuluneen vuoden aikana, mutta uuttakin tuli ostettua. Lankojen suhteen tilanteeni on kuitenkin vielä parempi kuin kankaiden, sillä niiden kulutus jäi selvästi miinuksen puolelle: neuloin vuoden aikana reilut viisi kiloa ja ostin lähes 4,5 kiloa eli miinusta tulio puoli kiloa. Lankalaihis olisi onnistunut paremmin ilman virtuaalimessuja yms., sillä en kyennyt kaikkia tarjouksia vastustamaan. Varsinkaan kun olin juuri saanut Leeni Hoimelan Urban Knit -kirjan, mistä löytyi monta niin ihanaa mallia. Niitä tikuttelen siis ensi vuonna.

Zeuraava vuosi 😉 olkoon edellistä parempi! Kiitos, että olet jakanut sen kanssani. ♥ Pysytään terveinä!

Hyväntekeväisyyssukkia

Tänä vuonna olen osallistunut tavallista useampaan koulutukseen, joiden aikana olen tikutellut pois paksumpia sukkalankojani eli Novitan 7 veljestä -jemmojani.

Neuloin niistä ihan perussukkaa, jotta keskittyminen pysyy koulutuksen sisällössä, mutta myös sukka etenisi ilman purkamista. Ihan ilman virheitä en kuitenkaan selvinnyt, mutta hui hai, muutama silmukka oikein tai väärin, ei niin haittaa…

Sukat ovat aikuisten sukkia pääasiassa koossa 37-38. Sukat aion lähettää hyväntekeväisyyteen.

Hyväntekeäväisyyskohteita olisi ollut paljon, mutta jostain syystä päätin ottaa osaa Tytti Mäkelän vetämään Viluset varpaat -villasukka-/peittoprojektiin. Ehkä minua miellytti se, että sukkien mukana pyydettiin lähettämään myös pätkät lankaa mahdollista parsimista varten: tuli tunne, että sukkia todella tarvitaan ja käytetään. Sivustolla oli myös kuvia, kuinka Tytti on vienyt sukkia ja neulottuja peittoja perille Latviaan ihan itse latenkotien lapsille ja kurjissa oloissa asuvilla vanhuksille. Osa neuleistä lähtee myös Romaniaan ja Moldovaan.

Minä neuloin aikuisten sukkia, koska projektin FaceBook-sivuilla niitä toivottiin erityisesti syksyn aikana.

Ajatuksena on vielä neuloa joulunpyhinä muutamat lisää, sillä joulukuun posti oli jo ehtinyt lähteä, kun osoitetietoja kyselin. Tammikuussa on kuitenkin uusi postituspäivä, joten siihen sitten nämä mukaan.

Kirjoneulepanta

Postauksessa esitellyn Latvian Lapaset -kirjan olen saanut Kustannusyhtiö Moreenilta.

Blogiyhteistyö: Kustannusyhtiö Moreeni

Yleensä esittelen blogissani sellaisia kirjoja, mitkä olisin voinut hankkia ihan itsekin. Toisekseen tykkään ensin itse testata jotakin kirjan ohjetta, jotta tietäisin paremmin, mitä esittelen. Siksi kirjaesittelyihini voi mennä aikaa: tämäkin kirja on julkaistu jo viime vuonna.

Tällä kertaa en kuitenkaan tehnyt lapaskirjasta lapasia, vaan sovelsin yhtä kirjoneulekaaviota solmupannan tekemiseen. Pannassani on siis yhden lapasen mallikaavio leveytensä puolesta sellaisenaan, mutta jätin joitain kerroksia niin alusta kuin lopusta pois.

Itse olen aikoinaan ostanut solmupannan ohjeen, mutta googlettamalla on mahdollista löytää monenmonituista ilmaista ohjetta niiden tekemiseen. Solmu kätevästi siis piilottaa pitkän tuubin yhdistämiskohdan sekä tuo pantaan istuvuutta. Hiusten auki ollessa tosin käännän solmun usein niskan puolelle, sillä silloin panta pysyy paremmin päässä kapeimman kohdan ollessa selän puolella.

Lankana minulla oli fingering-vahvuinen Arwetta vaalean harmaana ja mustana. Puikkoni olivat 2 mm.

Vaikka tykkään yksinkertaisista malleista, tässä kirjassa oli jotain kovin kiehtovaa.

Ulkoasultaan se on selkeän viehättävä ja latvialaisen kansanperinteen symbolit selitykseen mielenkiintoisia.

Minun soveltama neulekaavio oli nimeltään Tuulimylly.

Postauksen kuvat on muuten otettu jo alkuvuodesta kirkkailla keväthangilla. Ihanan talvisen näköistä! Tuota odotellessa. 🙂