Materiaalina muovi

Asetin kässäopintojeni yhdeksi tavoitteeksi materiaalituntemuksen lisäämisen. Sitä on tullut muun muassa korujen tekemisen myötä, nyt viimeisimpänä muovin muodossa.

En kylläkään voi esitellä mitään valmista, koska materiaalina muovi vaikuttaa olevan minulle hankalaa. Tähän saakka olen lähinnä tehnyt erilaisia kokeiluja ja korun osia, joita voin myöhemmin jatkojalostaa esimerkiksi nahan kanssa. Opin siis työstämään erilaisilla tavoilla tavallista muovia, mitä ympäriltämme niin paljon löytyy. Esimerkiksi ensimmäisissä kuvissa oleva sininen muovi on rakennusmuovia, missä eräs kangaskauppa aikoinaan lähetti tilaukset. Sitä olen säästellyt vuosia ilmeisesti tätä hetkeä varten. 😉

Muovia työstettiin eritoten lämmöllä, kuten silittämällä ja kynttilän liekillä. Sitä varten piti opetella, millaista muovia on turvallista lämmittää ja mitä ei. Materiaalituntemus siis lisääntyi roppakaupalla, mutta miten mikäkin muovi reagoi lämpöön, vaikuttaa olevan aina lähes ennalta arvaamatonta.

Materiaalituntemuksen lisäksi ovat lisääntyneet myös kaikenmaailman korutavarat: aikaisemmin minulla ei ollut mitään, mutta nyt löytyy pihtejäkin kuin hyvin varustellusta Motonetistä tai muusta vastaavasta kaupasta. Ja sotkun määräkin vaikuttaa olevan vakio, teinpä siten mitä tahansa. 😀 Tosin yksi hyvä puoli muovin työstämisessä oli se, että tuli käytyä läpi kempparikaappeja ja käytettyä pois sellaisia pulloja, joissa oli jäljellä ehkä vielä tippa tai kaksi. Nyt nämä jämät tuli käytettyä pois, koska ensinnäkin muistin ne ja toisekseen sillä tavalla sain työstettäväksi mm. mustaa muovia. ♥

Mikä muovissa minulle on sitten niin hankalaa?

Yksinkertaisesti se, että se on muovia eli en pääse yli muovisuudesta, vaikka miten olen yrittänyt. En kuitenkaan ole vielä valmis luovuttamaan, sillä osa opiskelijakavereistani pääsi asian yli yhdistelemällä muoviin ketjuja ja helmiä. Sillä tavoin muovi menetti tietynlaisen halvan ominaisuutensa ja näytti elegantilta ja kauniilta korun osalta.

Minä en – ainakaan vielä – ole löytänyt minulle luontaista tapaa häivyttää muovin muovisuutta riittävästä. Sen sijaan yhä vahvana on tuntemukseni, että työstän muoviroskasta vain erinäköistä muoviroskaa. Että saapas nähdä, miten tämä asia minulle vielä avautuu vai avautuuko koskaan…

Mutta tähän loppuun esittelen vielä vähän lankoja, mikä on tuttu ja turvallinen aihe. Tällä hetkellä eniten inspiroivat muun muassa yllä olevat Preselit, mitkä ostin Nurjan vinkkilistan mukaan. Nurjan vinkkilistassa on listattuna värejä, mitä sopivat eri värityypeille. Preseli-vyyhdit ovat talvelle sopivassa Spearmint-värissä, mikä puolestaan sopii viime talvena neulomaani mohairpipoon. Jonkinlaisen tuubikaulurin ajattelin pipon kaveriksi tehdä.

Toiseksi mielen päällä ovat olleet Saga Woolin pienet neonväriset vyyhdit, koska löysin jemmoistani aivan ihanat aarteet näiden rinnalle – kaksi vyyhtiä Hedgehog Fibresin grafiitinharmaata sinkkua. Näistä pitää kehitellä jotain, missä voin käyttää viimeisillä Neulefestareilla oppimaani taitoa, intarsiaa pyörönä -tekniikkaa.

Mielessä kuplii monta muutakin asiaa, mitä olisi ihana tehdä ja kokeilla. Yhtenä uutena asian olisi akryylimaalaus, mitä pääsin kokeilemaan opettajien virike-illassa. Tauluni jäi hieman kesken, joten (näitäkin) maaleja joudun investoimaan jossain vaiheessa… 😅Asetelmani taulussa on kovin avoin eli aihe niin sanotusti jatkuu kehysten ulkopuolella, minkä vuoksi ainakin Uunimiehen oli vaikea hahmottaa, mitä olen maalannut. Hoksasitko sinä? 🙂

Vuokko ja Veljenpaita

Nyt saan postata näistä testineulontapuseroista, mitkä neuloin jo talvella. Ne ovat Vuokko ja Veljenpaita Neuloosiskojen uudesta kirjasta, mikä julkaistiin tällä viikolla. Testineulonnan ajankohta sopi alkuvuodesta syntyneiden vanhempieni syntymäpäiviin, niin neuloin nämä heille.

Äiti Armaalle neuloin yllä olevan kaarrokeneuleen, Vuokon. Uutta siinä minulle oli pääntien aloitus i-cord-reunuksella. Vuokon värit saivat inspiraation suoraan kirjan mallista, koska minulla oli jäänyt omasta neuleesta vihreää ( 9322) Casdade 220 -lankaa jäljelle. Tilasin sitä hieman lisää kuviovärien mukana, mitkä minulla olivat tummanvioletti ( 7808), pinkki ( 7802) ja vaaleanpunainen ( 9477).

Vuokko neulottiin siis ylhäältä-alas, kaarroke ensin ennen miehustaa ja hihoja. Miehusta on malliltaan suora ja hihat hieman pussimaiset.

Isä Aurinkoisen paidanmalliksi valitsin Veljenpaidan. Neuloin sen samassa vihreässä värissä, mitä oli äidin puserossa. Että ei tullut ihan samanlaiset tuulipuvut, mutta melkein kuitenkin. 🙂

Tämä mallin neulotaan puolestaan alhaalta-ylös. Takapuolella hihan raglansaumat eli -lisäykset tulevat niin sanotusti normaaliin tapaan, mutta edestä ne lähentyvät toisiaan kohti kuvitteellista keskietusaumaa. Tykkään kovasti tuosta yksityiskohdasta.

Itse lisäsin yhden yksityiskohdan lisää, sillä tein pääntien resorin kiertäen 1o, 1n -joustinta. Täsmäytin kierretyt oikeat niin, että raglansaumat näyttävät jatkuvan pääntiellä saumattomasti ylös-asti. Ohjeesta poiketen jätin myös kauluksen kääntämättä kaksin kerroin isäni toiveesta, koska hän pitää korkeammista kauluksista.

Muutama muunkin mallin otin tuolloin puikoille, mutta niitä en ehtinyt viimeistellä testiajassa. Ne jäivätkin kesken valitsemani langan pölyisyyden vuoksi enkä kesälläkään ehtinyt niitä ulkosalla neuloa loppuun. Että menee varmaan ensi kesään, jos en muuta tapaa keksi. 🙂

#neulefaktahaaste

Instagramin puolella sain neulehaasteen, minkä idea on jakaa viisi neulefaktaa itsestä. Haaste on lähtöisin @ajatuksianni:lta. Minä sain puolestaan haasteen @HommaHuone:lta, kiitos siitä! 😍

Minä en haasta ketään erityisesti, koska haaste on tainnut jo monet kiertää. Eli kuka innostuu ja haluaa mukaan, Instagramista löytyy muiden postauksia #neulefaktahaaste-hastagilla. Samalla hashtagilla voit heittäytyä omien faktojen kera mukaan.

Minun viisi neulefaktaa:

  1. Hankalin vaihe neulonnassa on minulle se hetki, kun pitää odottaa valmiin neuleen kuivumista viimeistelypesun jälkeen. Odottavan aika todellakin on pitkä. 😀 Pipot ja sukat yleensä maltan jättää rauhaan, kuivumaan kokonaan, mutta puserot on eri asia. Niitä on usein pitänyt puolimärkinä jo kokeilla, kuinka ihana tulikaan tehtyä. 😅
  2. Olen oppinut neulomaan jo ennen kouluun menoa. Siksi se on yhä minulle luontevin käsityötekniikka ja pystyn sorvaamaan valmiita ohjeita aika mutkattomasti omien mieltymyksieni mukaisiksi.
  3. En ole aikaisemmin ajatellut suunnitella itse neuleohjeita, mutta sitä olen harjoitellut kaikessa hiljaisuudessa aloitettuani taideteollisuusalan ammatti-opinnot työni ohessa. Ideoita on ihan hirveästi, mutta niiden todeksi saattaminen ohjeeksi asti on vielä kovin vaikean oloista. Jospa hiljaa hyvää tulee….
  4. Tykkään neuloa ennemmin ohuista langoista kuin paksuista. Tällä hetkellä suosikki on rustiikkinen Bio Shetland.
  5. Taidan useimmiten neuloa mustaa, harmaata tai vihreää, mutta suosin niiden lisäksi muitakin talvi-värejä. Olen siis väritykseltäni talvi, minkä mukaan tykkään valita värit, jotta niin ompelemani kuin neulomani vaatteet sopivat toinen toisiinsa. Totisen mustan ja harmaan lisäksi värikarttani sisältää myös useampia kirkkaita värejä, joita on tullut ihan kohtuu hyvin hamstarattuakin. 😀

Misurina

Olen neulonut niin monta Caitlin Hunterin mallia, että voin huoletta todeta hänen olevan lempisuunnittelijani. Hänen malleissaan on muun muassa tietynlaista selkeää rytmiä, mikä miellyttää minua.

Näin on tässä hänen suunnitelmassaan Misurina-paidassa, vaikka ensin ihmettelin pääntiellä olevaa pitsineuletta. Että mitä turhaa krumeluuria! Mutta loppujen lopuksi se istuu siihen kuin nenä päähän: ilman pitsiosuutta graaffinen kukkakuvio ei olisi niin täydellinen.

Neuloin paitani silkkilangoista, mikä oli hieman uhkarohkea teko, koska silkkilanka ei ole paras mahdollinen kirjoneuleeseen. Kovin tarkkana langanjuoksujen kanssa saikin olla, jotta kuvio asettuisi. Pohjavärini on BC Garnin Tussah Tweediä värissä valtameri ja musta kuvioväri on Lana Gatton Silkyä.

Kaarrokkeen kuviot onnistuivat hyvin, kun tein ne rauhassa ja huolella. Myös Tussah Tweed -lanka oli onnistumisen suhteen armeliasta: mustat langanjuoksut nousivat paikoittain liikasi esille, mutta onneksi pohjalangan eläväinen väri nyppyineen lopulta peitti ne joukkoonsa. Luulin, että esille nouseminen johtui silkkilangasta, mutta Jyväskylän neulefestareilla minua moikkasi toinen Misurinan neulonut, jota harmitti minun tavoin palmikoiden kohdalla esiin tulevat langanjuoksut. Kuulin, että Tässä mallissa se on ollut haaste vähän yhdellä ja toisella, minkä monet ovat ratkaisseet jättämällä tekemättä langan sitomiset. Siinä suhteessa silkkilanka kohdallani toimi siis paremmin mitä olisi voinut ajatella, koska ne eivät ole loppujen lopuksi silmiin pistävät eli varsinkaan ei-neulovat ei niitä huomaa.

Silkkilangan joustamattomuuden vuoksi tein helmaan pienen halkion neulomalla lopusta noin viisi senttiä tasona edes-takaisin kaventaen muutamin kerran halkion molemmin puolin. Halkioon ja helmaan tein i-cord-reunat sekä nauhat, millä ajattelin sääteleväni helman venymistä.

Ajatukseni oli ihan hyvä, mutta ei ehkä käytännössä niin toimiva eikä sieväkään kuin ajattelin. Helma venähti viimeistelypesussa hieman liian pitkäksi. Luulen, että halkion olisi pitänyt olla myös suurempi, jotta se olisi toiminut mielikuvieni mukaisesti. Mutta epäonnistuneessa halkiossa on kuitenkin etunsa, sillä käytännössä silkkinen joustinreuna olisi varmaankin levennyt tätäkin epäsiistimmäksi. Että tällä mennään.

Ja on siis jo menty. Paita oli muun muassa Jyväskylän Neulefestareilla päällä, kuten sen kaveriksi ommeltu festarimekko. Mekkokaava on muokattu Helen’s Closetin Reynolds toppi- ja mekkokaavasta. Kangas on puolestaan vuoden vanha viskoosiostos saksalaisesta nettikaupasta, minkä nimeä en juuri nyt muista millään. 😬 Mekkoon palaan myöhemmin, kun teen toisen: pitää kokeilla vielä yhtä kokoa pienempänä, koska tämän yläosa joudin kaventamaan melkoisesti vähän sieltä sun täältä ja olkaimiakin lyhentämään kuutisen senttimetriä eli melko reilu oli, vaikka valitsin koon rinnanympäryksen mukaan.