Copenhagen Cardigan

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten kuluneen viikon hiihtoloma. Hyvillä mielin kuitenkin arkeen, sillä takana on hirveä määrä ulkoilua sekä vastapainona sille rauhoittumista eli istumista ja neulomista.

maaritse_saumaton_neuletakki

Valmiiksi viikon aikana sain PetiteKnitin Copenhagen Cardiganin. Neuloin sen 3 ja 3,5 mm kaapeleilla looppaamalla ylhäältä-alaspäin. Lankana olivat ihanan vihreät villalanka Amore 240 ( 112 tumman vihreä) sekä silkkimohair Gepard Kid Seta ( 844 Forest Green).

maaritse_darkgreen_mohaircardigan_with_pockets

maaritse_topdownknitted_copenhagencardigan_petiteknit

Mohairlanka oli tuttua jo törröpiposta, mutta fingering vahvuinen Amore 240 oli uusi tuttavuus. Valitsin sen lähinnä värinsä puolesta, mutta toki mieltä lämmitti sen ekologisuus, koska se on valmistettu muotialan ylijäämämateriaalista. Vaikutelma langasta oli muutoinkin hyvä: pehmeää ja kuohkeaa sekä riittoisan oloista lankaa.

maaritse_raglan_hihainen_mohair_neuletakki

Neuletakin neuloin koossa L pääosin, mutta lisäsin miehustaan neljä senttiä. Lisäksi lisäsin hihoihin muutaman lisäsilmukan, jotta saisin niihin leveyttä lisää, jotta se varmuudella mahtuu muidenkin kuin vain kapeahihaisten yläosien päälle. Esimerkiksi kuvissa olevassa raidallisessa Stella-paitapuserossa on melko leveä hiha, ja näin se mahtuu hyvin alle. Näillä muutoksilla neuleelle tuli painoa reilut 360 grammaa: molempia lankoja takkiin meni noin viisi kerää kutakin.

maaritse_copenhagen_cardigan_taskullinen_mohair_neuletakki

Tykkään kovasti neuletakin yksinkertaisesta ilmeestä, mutkattomista raglanhihoista, taskuista ja kapeista 1 oikein, 1 nurin resoreista. Ne neuloin kierrettynä ohjeesta poiketen eli oikeat silmukat oikealla takareunasta ja nurjalla nurjat takareunasta. Näin siis tasona neuloessa. Hihansuuthan pyörönä sujuvat kierrettynä resorina helpommin, kun ei tarvitse nurja kerroksia tehdä lainkaan.

maaritse_copenhagen_cardigan_bottlegreen_neuletakki

Takista puuttuvat vielä napit ja napinlävet, jotka tehdään neulalla ja langalla jälkikäteen. Se tulee olemaan uutta minulle, jos löydän sopivat napit. Jos en, voisin ommella tähän myös huomaamattomat nepparit. Nappiasia jää siis vielä harkintaan, sillä meneehän tämä näinkin enkä halua hosua, kun tämä on niin ihana: etten vain pilaisi kokonaisuutta. 🙂

maaritse_mohair_neuletakki


Neulontavinkit:

  • Maksullinen ja englanninkielinen ohje löytyy niin Ravelrystä tai PetiteKnit-sivustolta. Itse ostin ohjeen Ravelryn kautta, niin se tallentui sinne minun virtuaaliseen neulekirjastooni. Kävin kuitenkin tutustumassa myös PetiteKnitin sivuilla ohjeeseen, sillä sinne on koottu kunkin ohjeen kohdalle kirjallisten ohjeiden lisäksi YouTube-videoita. Esimerkiksi taskut oli tehty tässä tavalla, mikä oli minulle uusi, niin videolta pystyi tarkistamaan, että olen varmasti ymmärtänyt kirjoitetun ohjeen oikein.
  • PetiteKnitin ohjeet ovat mielestäni ihanan mutkattomia, eleettömiä malleja, joita on myös helppo tehdä englannin kielestä huolimatta. Aikaisemmin olen jo neulonut heidän ohjeillaan seuraavat:

maaritse_neulontablogi_mohairneuletakki_copenhagencardigan

Törröpipo

maaritse_helppo_neulottu_joustinpipo

Uusimmassa Suuri Käsityölehdessä (2/2020) oli ohje kivan näköiseen Törröpipoon, minkä luvattiin olevan todella helpon ja nopean neuloa.

maaritse_neulontablogi_pipo_sk2020

Todellakin! Tämä valmistui muutaman illan tikuttamisella. Pipo neulottiin kaksinkertaisella langalla eli villa- ja silkkimohairlangalla yhdessä. Minun lankani olivat ohjeen mukaiset Cascade 220 (värissä Hunter Green) sekä Gepard Kid Seta (Forest Green).

maaritse_pipo_cascade2020_gepardkidseta

Lankojensa ansiosta piposta tuli mukavan pehmeä, mutta kahdella langalla neulottuna myös jämäkän oloinen, joten uskon sen pitävän muotonsa.

maaritse_nopea_pipo

Painoa pipolle tuli noin 90 grammaa: villalankaa kului lähes 70 ja silkkilankaa 20 grammaa.

maaritse_neulontablogi_helppo_mohairpipo

Ohjeesta poiketen käytin puolinumeroa pienempiä puikkoja, koska käsialani on löysä. Neuloin pipon siis looppaamalla 4 mm kaapelilla. Lisäksi neuloin käännettävän reunuksen vain 8 senttiä korkeaksi, koska sen olen aikaisemmista Oslo-pipoistani kokenut hyväksi korkeudeksi.

maaritse_helppo_ja_nopea_neulepipo

Avattuna pipo näyttää metkalta tonttulakilta. Yläkuvassa on siis avattuna reunus, mikä ensin neulotaan 1 oikein kiertäen, 1 nurin -joustinneuleena. Kun se on riittävän korkea, käännetään se nurjalle, ja jatketaan varsinaisen pipo-osuuden neulomista reunuksen tavoin kierrettynä joustinneuleena.

maaritse_helppo_neulottu_mohairpipo

Tykkään tästä ihan hirveästi: väri on ihana, joustinneule on pintana kaunista sekä pipon muoto on mukavan erilainen ja päähän istuva.

No Frills Sweater

Tämän vuoden ensimmäinen neule on PetiteKnitin No Frills Sweater. Hassu yhteensattuma, sillä viime vuoden tammikuussa neuloin samasta mallista takkiversion, violetin No Frills Cardiganin.

maaritse_mohairneule_neulontablogi

Myös käyttämäni langat ovat samoja eli mustaa Filcolanan Arwettaa (merinolanka) yhdessä Cewecin Anisian (kidmohair) kanssa.

maaritse_neulontablogi_naisten_mohairneuleita

Painoa neuleelle tuli 400 g. Se on neulottu koossa M muutoin, mutta pituutta sillä on L-koon mukaan.

maaritse_ingen_frills_sweater_top_down

Tämähän on tämmönen ylhäältä-alas neulottava raglanhihainen perusneule. Ohje on ostettavissa englannin kielellä PetiteKnitin sivuilta täältä, klik tai Ravelystä, klik.

maaritse_ingen_frills_sweater

Tätä pystyi neulomaan menemään siellä sun täällä ja valmista tuli melko nopeasti. Varsin aivoton työ siis.

maaritse_perusneule_ingen_frills_sweater

Mustan kuvaamisessa oli puolestaan omat haasteensa, kuten puseron nukka: paljain silmin en puseroa noin nukkaiseksi huomannut eli noita valkoisia pallukoita. Se on sinällään ihme ja kumma, koska harmaat ohimoni näkyivät selvästi ilman kameraakin. 😉

maaritse_topdown_ingen_frills_sweater

Eipä tästä tämän pitempiä lauluja syntynyt, kun neule on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan mutkaton, moneen sopiva. Taidan tarvita toisenkin. 🙂

Käsityövuosi 2019

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.

Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.

maaritse_bestnine_2019

Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.

  1. Saumuri
  2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland)
  3. Kaavapainot
  4. Oikean koon valinta
  5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
  6. Kotiompelijan vaatekaappi
  7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
  8. Kirjoneule
  9. Kirjonta

1. Saumuri

Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.

Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.


2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)

Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.

maaritse_prym_nuppineulat

Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀


3. Kaavapainot

Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.

maaritse_prikat_kaavapainoina


4. Oikean koon valinta

Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.

Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.


5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen

Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.

maaritse_pdf_kaavojen_tulostus

Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.


6. Kotiompelijan vaatekaappi

Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.

maaritse_ompelulankoja

Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…


7. Sukat varpaista varteen looppaamalla

Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.

MaarItse - neulontablogi


8. Kirjoneule

Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.

IMG_20200106_235255

Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥


9. Kirjonta

Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.

maaritse_joustavalle_kankaalle_kirjailu

Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.


Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀