Aikaisemmin neulomiseen tuli tauko aina kesäksi, mutta nyt on toisin: puikot heiluu tasaiseen tahtiin kesät talvet. Neulominen ei siis enää katso paikkaa eikä aikaa, joten viimeisin puikoilta pudonnut on varsin syksyinen tai jopa talvinen asuste, kauluri.
Kauluri on Andrea Mowryn The Shift, minkä maksullinen ja englannin kielinen ohje löytyy Raverlystä täältä, klik. Sovelsin ohjetta kuitenkin melko paljon, koska ohje oli sport-vahvuiselle langalle ja minun lankani olivat ohuempia fingereitä. Siitä syystä toistin joitain kerroksia huomattavasti useammin, mitä ohjeessa sanottiin.
Lisäkerrokset olivat tarpeen, vaikka halusin alunperinkin ohjetta pienemmän huivin, mutta ilman niitä tästä olisi tullut ihan mini. Lisäysten suhteen menin ihan näppituntumalla eli ohjekuvista yritin päätellä, missä vaiheessa olen menossa ja minkä kokoinen huivista on tulossa. Että vähän veikkaamalla tälle tuli kokoa seuraavanlaisesti: suora reuna on noin 56 cm leveä ja kolmion kärki noin 43 cm korkea.
Kauluri siis aloitetaan neulomaan vasemmasta yläkulmasta silmukoita lisäten aina päättelyreunaan saakka, mikä on oikean puolen pitkä reuna.
Ohjeen mukaan kaulurista tulisi tehdä yhtenäinen tuubi ompelemalla lyhyet pystyreunat yhteen.
Minä lisäsin taakse kuitenkin nappilistan, koska en pidä pään yli vedettävistä. Sähköistävät vaan hiukset talvisin kattoa kohti.
Kauluri neulotaan mosaiikkineuleena, mitä luulin, etten ole aikaisemmin kokeillut. Olinhan minä, mutta en ollut vain tiennyt tekniikan nimeä. Muistaakseni esimerkkisi körttisukissa on tällaista kuvioneuletta, mikä on neulottu yhdellä värillä kerrallaan. Mosaiikkineuleessa lankoja ei siis vaihdella ja juoksuteta mukana, vaan jokainen kerros neulotaan yhdellä värillä ja kuviot syntyvät nostetuin silmukoin. Kaunista ja helppoa. 🙂
Kauluri on viimeistellyn ja siistin näköinen i-cord-reunusten ansiosta.
Neuloin kaulurin kolmea lankaa käyttäen: Nurjan merino singleä väreissä (vanha) sielu ja kuuran kukka sekä Hedgehog Fibresin skinny singles ( lisään viimeisimmän langan värin ja kuvan kaikista vyyhdeistä tänne myöhemmin, koska en enää muista Hedgehogin väriä ja vielä hukkasin vyötteet sekä kuvat vyyhdeistä jonnekin). Ihania uusia lankatuttavuuksia kaikkinensa, mitkä ostin alkukeväästä koronan ja #tuenkäsityötä -hengen siivittämänä.
Tykkään, että tästä tuli juuri sopivan kokoinen: menee takin alla, mutta voi talvella pitää ihan asusteena muuten vain. Lisäksi kauluri sopii hyvin muihin neulomiin yksivärisiin pantoihin ja kämmekkäisiin. Erityisesti violetit asusteet näyttivät hyvältä yhteen. Eli ihan napakymppi kokemus ja lopputulos! \o/
Nyt on meneillään #nurjalankakal Ravelryssä ja Instagramissa, mihin osallistun tällä kaulurilla. Tarkempia ohjeita löydät täältä Nurjan-sivulta, klik. Yksi kriteeri KALiin eli yhteisneulontaan osallistumisella on kuitenkin se, että monivärisessä työssä tulee olla ainakin puolet Nurja-lankaa (yhteisneulontaan voi siis osallistua myös yksi- tai kaksivärisellä työllä): minun työni painaa 124 grammaa, mistä 84 grammaa on nurjaa ( sielua 60 ja kuuran kukkaa 24) eli yli puolet täyttyy tällä erää ja vielä vyyhdeistä jää toisiinkin projekteihin. 🙂
PS. Toinen Shift-kaulurini, mikä on paksumpi ja mohair- ja merinolangoista neulottu, löytyy täältä: Mohairkauluri
On huikeata ajatella, kuinka monen ihmisen kädenjälki näkyy näissä sukissa: joku on tämän langan (Tôt le matin yarns) käsin värjännyt ja sukkamalli on Minna Sorvalan päässä syntynyt. Nonnu Neuloja puolestaan on haastanut tänä vuonna kutomaan 12 paria sukkia laatikkoon sekä siinä samalla, nyt maaliskuussa, innostunut kutojia myös tähän Leymus-sukkien knit-a-longiin (KAL eli yhteisneulonta), mihin minäkin elämäni ensimmäisen kerran lähdin mukaan.
Sukissa näkyy siis monen ihmisen luovuuden suma, minkä minä viimeistelin. Esimerkiksi langan värin valintaan vaikutti sukkamallin nimi, Leymus, mikä tarkoittaa rantavehnää. Siitä johtuen mieleeni tulvahti monenlaisia muistoja merenrannasta, missä rantavehnää kasvaa. Lisäksi näin heti sukat mielessäni sellaisena sinisenä hohkana, mikä rantavehnän viiltävän terävillä lehdillä on nähtävissä tietyssä auringonvalossa.
Langan postista haettuani tajusin, että värivalintani taisi olla enemmän muistojeni sekametelisoppa kuin vain yhden asian perusteella tehty tietoinen valinta: mietin vyyhtiä pyöritellessä, mikä tuttu fiilis siinä on, jokin, mikä ei varsinaisesti rantavehnään edes viittaa…. Kunnes muistin nämä pari vuotta vanhat syksyiset merenrantakuvani.
Vaikka langan väriroiskeet jonkin verran häiritsevät sukkien pitsikuvion hahmottamista, näistä tuli superhyvät: olen vuoden vaihteesta lähtien opetellut sukkien kutomista varpaista varteen tavoitteenani oppia tekemään ohuita ja hyvin istuvia sukkia, joita voisi pitää tyyliin aina. Tässä ne nyt ovat!
Esimerkiksi näissä on todella kiva kärki. Tähän saakka itsekseni opettelemalla, netin eri aloitusohjeita kokeilemalla, olen saanut aikaiseksi melko pyöreitä aloituksia. Ne eivät ole olleet kovin istuvia sekä näyttävät enemmän lapasilta kuin sukilta. Sellaiset lapassukat eivät oikein kenkiinkään suju, luulen.
Ohjeen avulla opin myös uuden kantapään tekemisen. Toimiva on tämäkin. Mutta note to myself, että älä katso Voicea samalla, kun opettelet uutta! Siksi unohdin kesken kaiken kantalapun vahvistetun neuleen. Unohdukseni huomasin, kun ensimmäinen kantapää oli jo lähes valmis. Koska en ole kovinkaan halukas purkaja, niin tein sitten tuollaiset pienet vahvikkeet molempien kantapäiden alle, toiseen samanlaisen kuin ensimmäiseenkin. 😀
Sukat on kudottu ohjeen small-koon mukaan, mikä oli hyvä 37-kokoiseen jalkaani. Käsialastani johtuen vaihdoin kuitenkin ohjeen 2,5 mm kaapelin puoli numeroa pienempään. Ensimmäistä kertaa käytössäni oli myös punainen ChiaoCoo-kaapeli, ja se oli todella kaikkien kuulemieni kehujen arvoinen. Letkeä kuin mikä!
Jatkoin sukkien vartta niin pitkälle kuin lankaa riitti, koska en halunnut jämäkerää, en ainakaan mitään suuren suurta, koska olen niitä alkuvuoden yrittänyt hävittää. Joten sukan varressani on ohjeesta poiketen neljä kuviota enemmän sekä pitempi resori. Lankaa näihin kului 90 grammaa.
Lopputulosta ihaillessa mieltä lämmittää erityisesti se, että näissä on tosiaan monen ihmisen mielenmutkan yhteistulos. Että kudoin nämä yksin, mutta kuitenkin yhdessä. Kiitollinen olen. Niin opettavaistakin. ♥
Neulontavinkki:
Kärjen aloitustapa, Judy’s Macig Cast-On, löytyy esim. täältä, YouTube-linkki
