Samistelusukat

Ennen kuin aloin neulomaan sukkia varpaista varteen, neuloin usein pitkävartiset sukat samalla tavalla tuli ne sitten minulle tai miehelleni, Unelmien Uunimiehelle. Esimerkiksi Novitan Nalle-langasta meidän samistelusukkiin tuli 75 aloitussilmukkaa 2,5 mm puikoilla.

Varren ensimmäiset kymmenen senttiä neuloin 3 nurin, 2 oikein -joustinta. Sen jälkeen kavensin joka toisen nurjan raidan kahden silmukan levyiseksi neulomalla kaksi nurjaa yhteen (kavennusten jälkeen silmukoita oli yhteensä 68-69 silmukkaa). Jälleen kymmenen sentin jälkeen kavensin loput kolmen nurjan raidat kahden nurjan levyiseksi ja jatkoin viimeiset kymmenen senttiä 2 nurin, 2 oikein -joustinta lopuilla 60:llä silmukalla. Näin varresta tuli siis 30 senttiä korkea, mikä on sopiva mitta esimerkiksi miehen työkenkien varta ajatellen.

Joustinneuletta jatkoin sukan istuvuuden vuoksi myös jalkapöydän päälle niin, että päällimmäinen kerros alkoi ja loppui aina kahteen oikeaan silmukkaan.

Varren jälkeen jaoin silmukat kahteen (huomoiden joustimen jatkumisen edellä mainitulla tavalla) eli niin päällä kuin kantalapussa oli 30 silmukkaa kussakin. Kantapään tein aina miten milloinkin, mutta yleensä vahvistettuna kuitenkin. Varsinkin, jos vielä ei ollut varmuutta kummalle sukat tulevat: omillani ei ollut niin väliä, mutta keston vuoksi miehen sukkaan vahvistus oli tarpeellinen. Näissä sattuu molemissa olemaan ristiinvahvistetut kantapäät.

Kantalapun jälkeen yleensä viimeistään päätettiin kumpi sukat, jotta tiesin terän pituuden neuloa sen mukaisesti ennen kärkikavennuksia ja sileää neuletta.

Päätös siitä, kummalle sukat tulivat, tehtiin yleensä lähinnä fiiliksen mukaan: ne vain jostain syystä näyttivät aina enemmän toisen kuin toisen sukilta. Tosin nämä postauksen sukat ovat poikkeus tähän sääntöön, koska näiden värit ovat menneet ikään kuin väärin päin, mutta olin jo tuosta sinisävyisestä Nallesta neulonut itselleni ainakin kahdet sukat. Se ei tietenkään estä minua olemasta kateellinen miehelleni näistä uusvanhoista sukista, sillä olen tämän kaksikon neulonut jo pari vuotta sitten, mutta jemmannut jostain syystä kaapin perälle. Ehkä niiden söpöyttä varjellen, tiedä häntä, mutta nyt ne on korkattu käyttöön. 😀 Ja sitä erityisesti mieheni arvostaa: hänelle nämä ovat mieluisia kesät talvet, mutta itse tykkään nykyisin hitusen enemmän vielä ohuemmista.

PS. Yhdellä sukkaparilla on painoa 120 grammaa, joten näihin kuluu melko hyvin lankajemmoja…

Neulottu Bowline

Neuloin uusiksi ennen tätä blogia neulomani Atelier-neuleatakin, mikä oli jäänyt käyttämättä. Syy siihen oli, ettei se istunut päälle oikein mitenkään, valui sinne sun tänne, koska tuolloin en vaivautunut neulomaan mallitilkkuja. Aikoinaan siitä tuli siis liian suuri, koska en ymmärtänyt käsialani olevan liian löysää.

Pitkä matka on niistä ajoista tultu, sillä nykyään en näin isoja töitä ilman mallitilkkua hevin aloita: se on pieni vaiva, jotta kerralla saa aikaiseksi sopivan neuleen eikä työ mene hukkaan. Kuten tämäkin, että kerin vyydit kertaalleen, neuloin neuletakin, purin sen, pesin langat ja kerin ne toistamiseen sekä veivasin taas valmiiksi vaatteeksi. Ennen purkamista vielä useamman vuoden kaapissa hyllyltä toiselta siirtelin ja siunailin…

Eniten harmitti pohjavärini hukkaan heittäminen, sillä se on Shilasdarin jo poistunutta kasvivärjättyä Luxury DK w/Camel -lankaa ( 40 % lampaanvillaa, 40 % angoraa, 10 % kashmiria, 10 % kamelia). Kuviovärit ostin varta vasten tälle kavereiksi: pinkki on Walcot Yarnsin Opus-lankaa (love posion) ja harmaa roiskevärjättyä La Bien Aimeen Merinoa ( pop grunge).

Puseron ohje on puolestaan Veera Välimäen Bowline, ylhäältä-alas neulottava kaarrokepusero. Omani neuloin koossa M, mutta sovelsin kuvioita ja lisäsin helmaan mittaa, jotta sain mahdollisimman paljon kulutettua pohjalankaani pois pölyttymästä. Painoa neuleelle tuli 390 grammaa.

Tästä tuli hirvittävän sievä. Värit eivät kylläkään oikein hyvin kuvissa toistu: en saanut aikoinaan enkä nyt pohjaväriä kuvattua täysin oikein. Todellisuudessa se on hieman pehmeämpi väri, mutta kyllä näistä kuvista osviittaa siitä saa, kuinka hyvin värien suhteen onnistuin. Ainakin omaan makuuni nämä kolme lankaa sopii kovin hyvin toisiinsa, vaikka pinkin langan ja pohjavärin kontrasti on hyvin pieni. Itseasiassa se on olematon, koska ne eivät erotu toisistaan mustavalkokuvassa lainkaan.

Mutta minusta se on juuri se juttu, mikä tekee tästä puserosta niin kauniin: lankojen keskinäinen kontarasti sekä sen puute eli kuinka harmaa erottuu hyvin pohjasta pilkkuineen ja samalla kehystää esille myös pinkit kuviot. Olen siis erittäin tyytyväinen, että uskalsin kokeilla, hullutella hieman.

Vielä onnistuin, mikä on aika minulle melko harvinaista kuvioneuleen värivalintojen suhteen yleensäkin.


Neulontavinkki:

  • Kuvioneuleiden kontrastia, kuinka hyvin ne toisistaan erottuvat, voi testata ottamalla niitä mustavalkokuvan. Jos ne erottuvat kuvasssa hyvin toisistaan, myös kuviot tulevat erottumaan hyvin.

Copenhagen Cardigan

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten kuluneen viikon hiihtoloma. Hyvillä mielin kuitenkin arkeen, sillä takana on hirveä määrä ulkoilua sekä vastapainona sille rauhoittumista eli istumista ja neulomista.

maaritse_saumaton_neuletakki

Valmiiksi viikon aikana sain PetiteKnitin Copenhagen Cardiganin. Neuloin sen 3 ja 3,5 mm kaapeleilla looppaamalla ylhäältä-alaspäin. Lankana olivat ihanan vihreät villalanka Amore 240 ( 112 tumman vihreä) sekä silkkimohair Gepard Kid Seta ( 844 Forest Green).

maaritse_darkgreen_mohaircardigan_with_pockets

maaritse_topdownknitted_copenhagencardigan_petiteknit

Mohairlanka oli tuttua jo törröpiposta, mutta fingering vahvuinen Amore 240 oli uusi tuttavuus. Valitsin sen lähinnä värinsä puolesta, mutta toki mieltä lämmitti sen ekologisuus, koska se on valmistettu muotialan ylijäämämateriaalista. Vaikutelma langasta oli muutoinkin hyvä: pehmeää ja kuohkeaa sekä riittoisan oloista lankaa.

maaritse_raglan_hihainen_mohair_neuletakki

Neuletakin neuloin koossa L pääosin, mutta lisäsin miehustaan neljä senttiä. Lisäksi lisäsin hihoihin muutaman lisäsilmukan, jotta saisin niihin leveyttä lisää, jotta se varmuudella mahtuu muidenkin kuin vain kapeahihaisten yläosien päälle. Esimerkiksi kuvissa olevassa raidallisessa Stella-paitapuserossa on melko leveä hiha, ja näin se mahtuu hyvin alle. Näillä muutoksilla neuleelle tuli painoa reilut 360 grammaa: molempia lankoja takkiin meni noin viisi kerää kutakin.

maaritse_copenhagen_cardigan_taskullinen_mohair_neuletakki

Tykkään kovasti neuletakin yksinkertaisesta ilmeestä, mutkattomista raglanhihoista, taskuista ja kapeista 1 oikein, 1 nurin resoreista. Ne neuloin kierrettynä ohjeesta poiketen eli oikeat silmukat oikealla takareunasta ja nurjalla nurjat takareunasta. Näin siis tasona neuloessa. Hihansuuthan pyörönä sujuvat kierrettynä resorina helpommin, kun ei tarvitse nurja kerroksia tehdä lainkaan.

maaritse_copenhagen_cardigan_bottlegreen_neuletakki

Takista puuttuvat vielä napit ja napinlävet, jotka tehdään neulalla ja langalla jälkikäteen. Se tulee olemaan uutta minulle, jos löydän sopivat napit. Jos en, voisin ommella tähän myös huomaamattomat nepparit. Nappiasia jää siis vielä harkintaan, sillä meneehän tämä näinkin enkä halua hosua, kun tämä on niin ihana: etten vain pilaisi kokonaisuutta. 🙂

maaritse_mohair_neuletakki


Neulontavinkit:

  • Maksullinen ja englanninkielinen ohje löytyy niin Ravelrystä tai PetiteKnit-sivustolta. Itse ostin ohjeen Ravelryn kautta, niin se tallentui sinne minun virtuaaliseen neulekirjastooni. Kävin kuitenkin tutustumassa myös PetiteKnitin sivuilla ohjeeseen, sillä sinne on koottu kunkin ohjeen kohdalle kirjallisten ohjeiden lisäksi YouTube-videoita. Esimerkiksi taskut oli tehty tässä tavalla, mikä oli minulle uusi, niin videolta pystyi tarkistamaan, että olen varmasti ymmärtänyt kirjoitetun ohjeen oikein.
  • PetiteKnitin ohjeet ovat mielestäni ihanan mutkattomia, eleettömiä malleja, joita on myös helppo tehdä englannin kielestä huolimatta. Aikaisemmin olen jo neulonut heidän ohjeillaan seuraavat:

maaritse_neulontablogi_mohairneuletakki_copenhagencardigan

Käsityövuosi 2019

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.

Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.

maaritse_bestnine_2019

Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.

  1. Saumuri
  2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland)
  3. Kaavapainot
  4. Oikean koon valinta
  5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
  6. Kotiompelijan vaatekaappi
  7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
  8. Kirjoneule
  9. Kirjonta

1. Saumuri

Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.

Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.


2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)

Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.

maaritse_prym_nuppineulat

Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀


3. Kaavapainot

Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.

maaritse_prikat_kaavapainoina


4. Oikean koon valinta

Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.

Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.


5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen

Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.

maaritse_pdf_kaavojen_tulostus

Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.


6. Kotiompelijan vaatekaappi

Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.

maaritse_ompelulankoja

Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…


7. Sukat varpaista varteen looppaamalla

Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.

MaarItse - neulontablogi


8. Kirjoneule

Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.

IMG_20200106_235255

Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥


9. Kirjonta

Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.

maaritse_joustavalle_kankaalle_kirjailu

Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.


Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀