Neulottu tonttulakki

”Joulutervehdysten” päälle neuloin tonttulakkeja lämmittämään.

Olin omasta mielestäni tallentanut monta ohjetta pienen tonttulakin neulomiseen, mutta pah ja pöh, nyt en löytänyt niistä ainuttakaan. Sohlasin sitten ohjeen omasta päästä.

Lankana minulla oli fingering-vahvuisia jämiä ja 2 mm pyöröpuikot. Minullahan on löysä käsiala, niin 2,5 mm puikot voisivat olla normaalikäsialan omaaville sopivammat.

Neuloin lakin looppaamalla alhaalta-ylöspäin 1 o, 1 n -joustinneuleella aloittaen. Aloitussilmukoita oli yhteensä 28 eli 14 per puikko. Joustinneuletta tein alkuun kuusi kerrosta ja sen jälkeen sileää neuletta niin kauan, että lakin korkeus oli aloitusreunasta noin 4 cm.

Sen jälkeen aloitin kavennukset eli neuloin kaksi yhteen kerroksen alussa sekä lopussa kaksi yhteen takareunoistaan. Näin jatkoin, kunnes silmukoita oli jäljellä enää neljä. Näistä kolme neuloin yhteen ja kahdella viimeisellä tein ylivetokavennuksen. Jätin pitkän hännän, minkä avulla sain ommeltua kulkusen kiinni.

Näin kavenneltuna lakista ei ihan parhaan mahdollisen mallinen tullut. Olisi ollut järkevämpi kaventaa harvemmin kuin joka kerros, mutta tasaisemmin esimerkiksi neljässä eri kohdassa. Sillä tavoin lakki saattaisi näyttäisi paremmalta kaikista kulmista eikä vain sivulta päin. Mutta pikku vikoja… 😀 Huomenna tonttuillaan lisää.

Neulottu keittiöpyyhe

Täksikin jouluksi yritin kuluttaa vanhoja varastoja pois muuttamalla niitä esimerkiksi kodin tekstiileiksi. Viime vuonnahan muun muassa ompelin aika paljon kankaanpainokokeiluistani uutta kotiin:

Löysin vanhan puuvillalankajemmani, jossa oli yksi täysi kerä puuvillalankaa ja aloitettu työ. Tuo työ ei enää kuitenkaan houkuttanut, niin purin sen ja ajattelin neuloa langan kauniiksi keittiöpyyhkeiksi.

Silmukkamäärät keksin omasta päästä ja pintaneuleen ohjeen katsoin Molla Millsin Lato-viltistä.

Pyyhe jäi – ainakin toistaiseksi – ainoaksi laatuaan. Syy siihen on, että hoksasin langan olevan merseroitua: jostain syystä edes täydessä kerässä ei ollut vyötettä. Muistelin sen olevan kuitenkin Novitan jo nyt poistunutta Huvila-lankaa. Neuloessa kuitenkin jäin miettimään langan kiiltoa, mitä ei mattapintaisessa Huvilassa pitäisi olla. Joten etsin lankaa netistä uudelleen: lanka oli kyllä Novitaa, mutta tosiaan Huvilasta juhlavampaa versiota, merseroitua Kartanoa, sillä vain sen värikartasta löytyi tämä nuden sävy.

Muistaakseni merseroitu puuvilla ei ole imukyvyltään paras mahdollinen, joten loppulangat jäivät odottamaan vanhaan jemmaansa tämän pyyhkeen testiajoja. Huomenna palaankin tähän teemaan, testaukseen, mitä kuluneen vuoden aikana olen oivaltanut, vastauksen yhteen kässäpähkäilyyni saanut.


Neulonta – ja virkkausvinkki:

  • Lankavan sivuilta löytyy paljon ihania ilmaisia neuleohjeita, joita kannattaa käydä kurkkaamassa. Muutaman esimerkin nostaakseni, niin sieltä muun muassa neulottu joulukalenteri, mikä on kaunis kuin taulu ja mikä olisi oiva jämälankaprojektikin. Tai nämä upeat Timpuri-sukat. Ja vaikka mitä!
  • Lankavan sivuilta löytyy myös paljon ihania ilmaisia virkkausohjeita, joista osa ovat ihanan Molla Millsin suunnitelmia. Aina ei siis tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. 😉

Emppu-hupparimekko ja messukuulumisia

Viikonloppuna ovat olleet kuudennet käsityömessut netissä. Tämä on tapahtuma, joka on minusta ollut korona yksi hyvä puoli: messuille on voinut osallistua ilman tungosta ja aivan rauhassa tuoksuyliherkkänäkin.

Messujen myötä näytteilleasettajat tuottavat myös monenlaista innostavaa sisältöä, kuten tänä viikonloppuna Ommellisen Liisa. Huh, mitä menoa oli tuossa Facebookin ompelulivessä, jossa Liisa ompeli näytösluontoisesti heidän hupparimekkonsa. Hänen työskentelyä on aivan ihana seurata: hän on selkeä ja rempseä sekä antaa hyviä ompeluvinkkejä ylipäätään. Eli todella lämmin suositus tuon liven katsomiseen sekä heidän kaavoihin, joiden mukana tulee myös liven kaltaiset ompeluvideot sähköpostiin. ♥

Liven innostamana itsekin intouduin pitkästä aikaa ompelemaan monta viikkoa valmiiksi leikattuna odottavan Ommelkuplan Emppu-hupparimekon.

Tein sen samoilla tuunauksilla kuin aikaisemman kanervanpunaisen, mitä viime viikolla olen pitänyt ensimmäisiä kertoja tälle syksylle ja todennut nuo sivusaumojen taskut ihanan syviksi ja ah, niin tarpeellisiksi. Vyötärön noston ja takasauman lisäämisen lisäksi tällä kertaa kuitenkin jätin hupun pois, koska minulla ei ollut Hellinin Poniletti-joustocollege riittävästi. Se ei riittänyt ihan kaulukseenkaan saakka, vaan sen sisäpuoli oli tehtävä mustasta trikoosta. Tämä kaulus on siis kaavaan kuuluva, valmis vaihtoehto hupulle.

Tykkään, että siitä tuli oikein kiva sekä mukavan kevyt ja sulava vaihtoehto hupun sijaan esimerkiksi takin alle.

Neulomisen suhteen innostuksesta pirskahtelemaan minut sai puolestaan Ihastu suomalaiseen villaan! -live, jonka pitivät Jenni Vanhanen ja Anni Laitinen. He jakoivat vinkkejä ja esittelivät syksyn uutuuslankoja. Jos et heidän liveä innostu katsomaan, mutta suomalainen lanka kiinnostaa, niin käy tutustumassa Suomalainen Villa -sivustoon. Sieltä löytyy esimerkiksi ostopaikat, mistä suomalaista villaa on saatavilla sekä tietoa suomalaisesta langasta yleisesti. Tiedon puutteesta ei siis enää suomalaisen langan suosiminen voi olla kiinni!

Itselle mielen päälle pyörimään jäivät ainakin Myrksyluodon Villa sekä Wetterhoffin Wanja -langat. Kunhan nyt saisin ensin entisiä vähemmäksi… Ylipursuavien varastojen vuoksi nyt en ostanutkaan mitään muuta kuin tarpeeseen mustaa trikoota ja Ommellisen uutuuskaavoja, jotta se entisten vähentäminen onnistuisi paremmin.

Miten sinun messuillut sujuivat? Vai sujuivatko lainkaan? Mikä ostos ja/tai live sai sinun silmäsi säihkymään?

Hopi

Viime maaliskuussa neulomastani islantilaispaidastani jäi hieman lankoja, joista päätin neuloa myös miehelleni Hnetur-kaarrokepaidan. Jämien vuoksi miehen puseron värit ovat siis lähes samat kuin itselläni: valitsin Käsityökekkereiden sivulta löytyvistä värivinkeistä vaihtoehdon, minkä avulla saisin kulutettua jäljelle jääneet Lettlopit pois. Näin pohjaväriksi valikoitui 1707 Galaxy sekä kuvioväreiksi 1402 Heaven Blue, 0051 White ja 9426 Golden. Miehen paita on kuitenkin lahjapaita, joten siitä teen postauksen myöhemmin. Sen verran siitä kuitenkin voin kertoa, että siitä tuli väriensä vuoksi ihan kamalan ihana! 🙂

Miehenikin puserosta jäi ylimääräisiä lankoja lähes puolikkaan puseron verran, niin päätin tehdä samoilla väreillä kauan himoitsemani Linka Neumannin Hopi-neuleen itselleni. Ohje löytyy hänen Norjalaisia Villapaitoja 2 -kirjastaan.

Neuleestani tuli kiva, mutta en onnistunut taikaa enää toista kertaa uusimaan eli ei tästä niin upea tullut kuin mieheni neuleesta. Mutta hämmentävää kokemusta kuitenkin, kuinka erilaiselta voi sama malli (miehen ja minun Hneturit) näyttää eri väreillä tehtynä sekä siitä, kuinka samat värit näyttävät erilaisilta eri kuvioneuleissa (minun Hopini ja miehen Hnetur). Tämän vertailun voin tosiaan näyttää toteen paremmin sitten tulevaisuudessa, kun miehen paidan voi julkaista….

Eihän tämä tokikaan huono ole, ja sainpas Lettlopit kulutettua loppuun: ihan pienet nyssäkät enää jäi, joista voisi taikoa vaikka patalaput (esim. nämä Eerot olisivat ihanat). Painoa neuleelleni tuli noin 540 grammaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun neulon puseron saumattomasti alhaalta-ylöspäin eli ensin neulottiin miehusta helmaresorista ylöspäin sekä hihat hihansuista kainaloihin ja kaarroke viimeisenä. Uusi tapa tuntui hieman epämiellyttävältä, koska yleisesti neuleen kokoa sekä helman ja hihojen lopullista pituutta oli vaikea arvioida.

Kokopohdintoihin käytin kuitenkin hyväkseni aikaisemmin neulomaani Hneturia. Esimerkiksi sen silmukkamäärien mukaan Hopin kooksi valikoitui itselle hieman reilu L-koko, mutta näin sen alle tarvittaessa mahtuu lisävaatetusta.

Helma on Hopin ohjeen mukainen, mutta hihat ovat puolestaan kolme senttiä lyhyemmät. Silti niistä tuli hieman liian pitkät eikä niitä voi purkaa niin sujuvasti kuin toisin päin, ylhäältä-alas-neuloessa. Tälle tekniikalle miinus siis siitä. Kuviovärit ovat myös ohjeesta poikkeavat hihansuiden ja kaarrokkeen suhteen: neuloin kaarrokkeen kahteen kertaa, sillä vaihdoin sinisen ja valkoisten kuviovärien paikkaa saadakseni kuvion näyttämään paremmalta. Ylhäältä-alaspäin neuloessa olisin varmaankin vaihtanut kokonaan mallia tässä vaiheessa, koska huomasin, etteivät värit toimi kovin hyvin yhteen tässä kuviossa. Mutta en raaskinut, kun paita oli kaarroketta vaille valmis, joten tyydyin tähän ja neuloin loppuun. Mutta toinen miinus siitä.

Mutta suuri plussa alhaalta-ylös neuloessa on se, että pusero tulee ikään kuin kerrasta valmiiksi eikä puuttuvat hihat saa jättämään neuletta keskeneräisenä nurkkaan pölyttymään. Tällä tavoin ne on pakko tehdä aikanaan, koska muutoin homma ei etene mihinkään.

Muutaman muutoksen tein myös pääntielle: koska vaihdoin kuviovärit lennossa toisenlaiseksi, piti pääntien viimeisiä kuviokerroksia sorvata. Muuten viimeiset kuviot eivät olisi erottuneet oikein. Ratkaisin ongelman neulomalle kaulalle samanlaisen kuviorenkaan, mitä hihansuilla on. Lisäksi neuloin pääntielle 2 o, 2n -resorin, johon tein taakse lyhennettyjä kerroksia istuvamman pääntien toivossa.

Aika suureksi pääntie silti jäi, mutta mahtuupa alle hupullinenkin takki, jos niikseen tulee. 🙂


Neulontavinkki:

  • Koska Hopin kuviot muodostuvat lähes kokonaan yhden rivin silmukoista, on lankadominanssin muistaminen tärkeää. Kuvioväri kannattaa pitää siis dominoivana, jotta yksittäiset silmukat erottuvat hyvin pohjasta. Lankadominanssin avulla itse sain Hopin raidat nousemaan pohjasta näin paksulla langalla jopa niin erottuvaksi, että korkeusero on sormenpäillä tunnusteltavissa. Ohjeita lankadominanssiin löytyy netistä paljon, yksi esimerkiksi Novitan Neulekoulun sivuilta täältä, klik.