Käsityövuosi 2019

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti uusi vuosi on yhtä käsityöpainotteinen kuten edeltäjänsä. Itse kässäilin niin paljon, että kaikkea en ehtinyt kuvata ja tänne blogiin asti tuoda: ompelin reilut 60 työtä sekä neuloin viisi neuletta, kaksi neuletakki ja pipoa, kaulurin, lapaset, pannan ja yhdeksän sukkaparia.

Postatuista käsitöistä teitä eniten viime vuonna kiinnostivat neuleet, mikä näkyi niin täällä blogissa kuin Instagramissakin, sillä #bestnine-kollaasiin yhdeksästä kuvasta vain yhdessä oli ompelemani vaate, Poniletti-mekko. Muissa kahdeksassa tykätyimmässä kuvassa oli siis lankoja ja puikkoja tavalla tai toisella.

maaritse_bestnine_2019

Sen enempää en mene tilastoihin, vaan tein koosteen viime vuodesta käsityöpäiväkirjaimaiseen tyyliini. Eli kokosin teille oman bestnine-tilaston viime vuonna oppimistani käsityönikseistä: tiivistetysti parhaimmat siitä, mitä tuli tehtyä ja niistä opittua.

  1. Saumuri
  2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland)
  3. Kaavapainot
  4. Oikean koon valinta
  5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen
  6. Kotiompelijan vaatekaappi
  7. Sukat varpaista varteen looppaamalla
  8. Kirjoneule
  9. Kirjonta

1. Saumuri

Ostin kesällä saumurin, Jukin MO-114-mallin, vaikka olin pitkään ajatellut pärjääväni pelkällä ompelukoneella. Voi pah ja pöh! Niin väärin ajateltu. Toki yksistään ompelukoneella pärjää, mutta saumuri lisää ompeluvauhtia ihan tajuttomasti ja jälki on siistiä kerrasta.

Saumurin valitsin osaavan ompelukonemyyjän/-korjaajan avulla, koska oma ymmärrys ei yksistään riittänyt. Siitä syystä en osaa sanoa, onko tuo valintani ihan paras mahdollinen, mutta puolen vuoden kokemuksen perusteella ainakin hyväksi havaittu: helppo langoittaa, lujan oloinen eikä ole vaatinut lankojen säätelyä vielä kertaakaan, vaikka olen ommellut lycraa, trikoota, merinovillaa, joustamattomia kankaita jne.


2. Ergonomiset nuppineulat (*Blogiyhteistyö: Prym Consumer Finland Oy)

Sain kesällä Prym Consumer Finland Oy:ltä paketin, johon oli koottu heidän tuotteitansa testattavaksi. Paketti sisälsi monenlaista mielenkiintoista, mutta palaan niihin myöhemmin, koska kaikkea en ole ehtinyt vielä testaamaan.

maaritse_prym_nuppineulat

Kuvassa olevat Ergonomic-sarjan nuppineulat ovat olleet kuitenkin kovassa käytössä heti alusta lähtien. Itseasiassa olin aikeissa ostaa niitä ihan itse ennen paketin saamista, sillä mm. Hupistatrallaan Terhi oli niitä blogissaan kehunut. Eikä suotta. Noista ergonomisesti muotoilluista pitkistä nupeista saa todella hyvän otteen. Ainut miinus minunlaiselle ahkeralle silittäjälle on se, että nupit eivät kestä kuumuutta. Tosin neulan pituus on niin pitkä, että ne voi helposti asetella, niin ettei niiden yli tarvitse silittää. Kunhan sen vaan muistaa… 😀


3. Kaavapainot

Ompelin kesällä kevyestä joustamattomasta viskoosista Roscoe-puseron. Sen kaikista työvaiheista tuskaisinta oli leikkaaminen, koska kangas ei millään tuntunut asettuvan kaavojen alle. Harmissani muistin jonkun joskus kehuneen prikkoja kangaspainoina. Testasin enkä ole sen jälkeen enää yhtään kaavaa kankaalle, oli se sitten joustavaa tai joustamatonta, neulannut.

maaritse_prikat_kaavapainoina


4. Oikean koon valinta

Jonkin verran saan kyselyjä, millä koolla olen milloinkin vaatteita ommellut. Näihin kyselyihin vastaaminen on välillä vaikeaa, koska koon valinta on usein monesta asiasta kiinni ja sen avaaminen ei ole ihan yksinkertainen asia. Tai siis on ja ei, sillä valitsen koon aina vartalon mittojeni, en ns. standardikokojen numeron tai kirjaimen mukaan.

Ommellessa ei siis välttämättä voi valita sitä kokoa, minkä kaupasta valitsee. Minäkin voin yleensä ostaa valmisvaatteista huomattavasti pienemmän koon, mitä ommellessa joudun valitsemaan. Lisäksi mitoitus vaihtelee eri kaavalehtien ja -yritysten mukaan, joten koko pitää valita joka kerta uudelleen. Hyvä vielä olisi, jos ymmärtäisi omia mittasuhteita paremmin. Siinä sitä onkin tekemistä: tiedän jo, että minulla on vyötärö hieman normaalia korkeammalla ja usein sen osaan jo kaavoissa huomioida, mutta eriparia olevat olkapäät ovat sitten toinen tarina… Omien mittojen ottamisesta on kuitenkin hyvä aloittaa, johon vinkit ja hyvät perustelut löytyvät esim. tältä Seamworkin YouTube-videolta.


5. Pdf-kaavoista vain oman koon tulostaminen

Olen varmaan joskus aikaisemmin jo tunnustanut, kuinka tykkään pdf-kaavoista: kaava-arkkia teippaillessa sitä samalla orientoituu uuteen ompeluprojektiin miettien viivoja ja kaaria, miltä ne valmiina tulevat näyttämään sekä kangasta, sen väriä ja kuosia jne. Lisäksi pdf:t ovat kaavalehtiä selkeimpiä ja selkeyttä voi usein vielä lisätä tulostamalla vain oman koon viivat. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa on Oliver-kaava, josta on saatavissa kaikkinensa koot 0-26, mutta minä olen tulostanut vain koot 10 ja 12 tarpeeni mukaisesti.

maaritse_pdf_kaavojen_tulostus

Pelkkien oman koon viivojen tulostaminen onnistuu niin, että tiedoston auki ollessa etsin vasemmalta sivulta joko hammasrattaan kuvan tai ikonin, jossa on ikään kuin paperiarkkeja päällekkäin. Niitä klikkaamalla avautuvat tiedoston asetukset ja tasot (tai englannin kielellä ”Layers”), joista voi valita, minkä koon viivat jäävät näkyviin. Kaikissa kaavatiedoissa tätä toimintoa ei ole, mutta aina kannattaa rohkeasti etsiä ja kokeilla.


6. Kotiompelijan vaatekaappi

Kuuntelin netin kautta Ommel-festareiden luentoja, joista mieliinpainuvin oli Rinna Saramäen puheenvuoro ”Trendien tulkinta ja ennakointi kotiompelijan näkökulmasta”. Tuosta luennosta sain mm. vinkkejä, kuinka omaa vaatekaappia järjestää eli kuinka suunnitella ja toteuttaa ompelutöitään viisaammin.

maaritse_ompelulankoja

Luennon avulla oivalsin esimerkiksi sen, että arjen sanelemana minun toimiva vaatekaappini sisältää tunika/mekko-leggingsit-yhdistelmää, vaikka se ei aina ihan omalta tyyliltä tunnukaan. Tasapaino on vain unohtunut, koska tuo tyyli on helppo ommellen toteuttaa, joten muut, kuten juhlavampaan arkeen sopivat yläosat, ovat jääneet taka-alalle. Lisäksi kaapissani on yhä liikaa eri kuoseja, joten vielä enemmän pitää tyyliäni yksinkertaistaa keskittymällä yksivärisiin sekä ommella mm. joustamattomista hieman juhlavampaa päälle pantavaa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vielä näin vuodenkaan harjoittelun jälkeen ei edes yksiväristen joustavien ompelu tahdo sujua…


7. Sukat varpaista varteen looppaamalla

Tämä! Miksi en aikaisemmin opetellut neulomaan sukkia varpaista varteen looppaamalla? Ei ollut edes vaikeata. Parasta on, että tällä tavalla ei välttämättä jää jämäkeriä. Istuvuuskin on hyvä, että ihan huippu tekniikka. Ainakin, jos käyttää rennon letkeää Chiaogoon punaista kaapelia.

MaarItse - neulontablogi


8. Kirjoneule

Kirjoneule on tuntunut aina kovin työläältä, mutta innostun siitä, kun osallistuin Neulefestareilla Soile Pyhänniskan kurssille. Oivalsin, ettei oikotietä onneen ole, vaan tätäkin pitää harjoitella. Syksyn aikana olenkin neulonut neljä kirjoneuletta, eikä se enää tekniikkana ärsytä eikä pelota.

IMG_20200106_235255

Suurin oivallus liittyy langanjuoksujen sitomiseen, niiden hyväksymiseen olennaisena osana kirjoneuletta (ihan kuin ommellessa ärsyttävä kaavojen piirtäminen/kasaaminen 😉 ): mitä tiheämmin sitä tekee, sitä siistimpi ja tasaisempi jälki on. Oivalluksen myötä kirjoneuleen haasteellisuus onkin kääntynyt mukavaksi ajanvietteeksi sen sijaan, että aikaisemmin jaksoin keskittyä vain hyvin rajallisen ajan kuviokaavion ja langanjuoksujen seuraamiseen sekä lankojen suorassa pitämiseen. Nyt siis huomaan jääväni koukkuun kuvion muodostumiseen enkä malta laskea neuletta käsistä. Nautin siitä, kuinka pitää keskittyä eikä voi vain aivottomana neuloa menemään: on pakko pysähtyä ja olla läsnä. ♥


9. Kirjonta

Viime vuonna kirjoin ensimmäisen kerran joustavaan kankaaseen, hupparin rintaan rauhanmerkin, muliinilangoilla ja kiinnisilitettävän tukikankaan avulla.

maaritse_joustavalle_kankaalle_kirjailu

Lopputulos oli työn helppoudesta huolimatta huumaavan hieno. Samalla kuitenkin murehdin, miten pesussa käy. Nyt voin kertoa, että hyvin. Itseasiassa pesujen myötä vaikuttaa siltä, että pistot ovat pureutuneet kankaaseen tiukemmin. Myös tiukkaan silitetty tukikangas on kokonaan irronnut, joten sekään ei pönötä taustalla enää ikävästi.


Huh, siinäpä viime vuoden tärkeimmät. Palaan vielä ensi viikolla tämän uuden vuoden suunnitelmiin sekä viime vuoden käsityöhaasteisiin, kuinka ne eivät aivan putkeen menneet. Silti se ei tunnu häiritsevän uuden vuoden supersuunnittelua. 😀

Neulottujen kolmioiden ohje

Viime postauksen piposta ja lapasista on tullut ohjekyselyä sen verran, että yritin muistella ja kirjoittaa ohjetta niissä olleeseen kirjoneuleeseen, kolmioiden kutomiseen.

MaarItse-käsityöblogi

Nythän vain lisäsin noihin pitkäikäisiin ufoihin, pipoon tupsun ja lapasiin peukalot, joten kovinkaan seikkaperäistä ohjetta en lupaa. Mutta mielestäni kolmioiden lisääminen malliin kuin malliin on helppoa, kunhan otat muutaman seikan huomioon.

Alla on siis listattuna muun muassa minun silmukkamääräni, mutta voit ohittaa ne ja valita esimerkiksi oman pipomallisi, minkä kudot kolmioita täyteen. 🙂 Ja aina voit kysyä, jos jokin asia vielä mietityttää eikä tästä postauksesta aukene!


  • Tarvitset ainakin kahta eriväristä lankaa, pohja – ja kuviovärin. Minun lankani oli Novitan Nallea väreissä vadelma, farkku ja violetti (?).
  • Puikkokokoa en enää muista, mutta oletan sen olleen 3 ½ eli puoli numeroa Nalle-langan suositusta suurempi, jotta kirjoneule ei kiristäisi.
  • Resorit niin pipossa kuin lapasissa on kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

MaarItse-käsityöblogi

  • Pipon resorilla on korkeutta viisi senttiä ja siinä on silmukoita 108. Resorin olen kutonut kolmosen puikoille tai jopa vielä pienemmillä, jotta siitä tulee napakka.
  • Viimeisellä resorikierroksella olen vaihtanut suuremmat puikot ja lisännyt 28 silmukkaa. Nuo 136 silmukkaa ovat olleet sopivat tällä langalla ja käsialallani minun 56 senttiseen päähäni.
  • Teitpä sitten minkä tahansa pipo-ohjeen mukaan, ota huomioon, että kuvion vuoksi silmukkamäärän tulee olla kahdeksalla jaollinen. 

MaarItse-neulontablogi

  • Kun puhun kolmioista, tarkoitan kärki alaspäin olevia kolmioita eli niitä, mitkä tehdään kuviovärillä. Nämä kuviovärillä kudottavat silmukat olen merkinnut ruudukkoon rastilla ja tyhjät tarkoittavat puolestaan pohjaväriä.
  • Yhden kolmion leveys on siis kahdeksan silmukkaa (sininen laatikko), joita toistetaan. Tosin itse alotin niin pipon kuin lapasten kuvioinnin kolmion kärjestä eli piirroksen alusta, vihreästä ruudusta.
  • Toiset kolmiot eli piponi vadelman väriset kolmiot kudotaan ikään kuin ensimmäisten kolmioiden väliin (pinkki laatikko). Kolmansien kolmioiden kärjet tulevat puolestaan samaan kohtaan kuin ensimmäisten ja neljänsien samaan kohtaan kuin toisten ja niin edelleen.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

  • Ennen päälaen kavennuksia pipollani on kaikkineen noin 19 cm korkeutta.
  • Aloittaessani kavennukset, lopetin kirjoneuleen ja kudoin loppuosan pohjavärillä.
  • Kavensin joka toinen kerros kutomalla joka toisen ja kolmannen yhteen eli yksi oikein, kaksi oikein yhteen, yksi oikein, kaksi oikein yhteen….
  • Huomioi, että kavennukset tein melko jyrkästi, lähes kaikki kerralla -tyyliin, jotta kuvio jatkuisi mahdollisimman korkealle. Siksi pipon päälaki rypyttyy kovasti ja se on malliltaan hieman kanttinen. Tällainen malli sopii minun päähäni hyvin, mutta vaatii ehdottomasti tupsun päälaelle. Muutoin pipo näyttää mielestäni kömpelöltä pannumyssyltä. 😉

MaarItse-käsityöblogi

  • Jos haluat pyöreämmän ja sileämmän päälaen, tee toisin kuin minä eli aloita kavennukset aikaisemmin ja tee niitä harvemmin.
  • Tupsuni halkaisija on noin 6 cm.

MaarItse

  • Lapaseni ovat peruslapaset aukkopeukolla. Lapasten kutomiseen hyvä ohje löytyy muun muassa Novitan Neulekoulusta täältä, YouTubesta.
  • Minun lapasessa kolmioita on yhteensä seitsemän eli 3 ½ kolmiota per puoli, joten yhdessä lapasessa on silmukoita yhteensä 56 (14 silmukkaa per puikko). Kolmiot aloitin kuten pipossakin yllä olevan piirroksen alusta, kolmion kärjestä, vihreästä ruudusta.

#maaritsekolmiot

#maaritsekolmiot

MaarItse-neulontablogi

Kutomisiin ♥

Kolmiopipo ja -lapaset

Heh ja eh. Kesken olivat jääneet niin monta vuotta sitten, ettei enää muista. Tekisi mieli sanoa, että viisi vuotta sitten. Todellisuudessahan siitä on sitten varmaan kymmenen vuotta. 😀

maaritse_kirjoneulottupipo

Eikä puuttunut kuin piposta tupsu ja lapasista peukalot.

maaritse_kolmio_pipo

maaritse_kolmio_lapaset

Vielä ihan nätitkin. Muistaakseni Novitan Nallea väreissä vadelma ja farkku sekä jokin violetti, mikä lie.

maaritse_kirjoneulottu_pipo

Pipon ja lapasten yksinkertaiset kuviot ja mallit ovat omasta päästä sekä muutamalla ulkoilukerralla oikein hyväksi todettu. Että voi vaan ihmetellä, millä logiikalla tällaisia raatoja tulee. Näissä ei ainakaan ollut mitään vikaa eikä lankakaan ollut loppu.

maaritse_pompom_pipo

Mites sinulla, tökkiikö kässäilyt joskus? Minulla – todistetusti – ainakin välillä jostain kumman syystä. Mutta olihan tuo mukava saada uusi pipo ja lapaset niin vähällä vaivalla, ja jälleen kässähamsterivarastoni  vähän pieneni!


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

♥ Ohje kolmioiden kutomiseen löytyy täältä, klik.

Leymus-sukat

On huikeata ajatella, kuinka monen ihmisen kädenjälki näkyy näissä sukissa: joku on tämän langan (Tôt le matin yarns) käsin värjännyt ja sukkamalli on Minna Sorvalan päässä syntynyt. Nonnu Neuloja puolestaan on haastanut tänä vuonna kutomaan 12 paria sukkia laatikkoon sekä siinä samalla, nyt maaliskuussa, innostunut kutojia myös tähän Leymus-sukkien knit-a-longiin (KAL eli yhteisneulonta), mihin minäkin elämäni ensimmäisen kerran lähdin mukaan.

Sukissa näkyy siis monen ihmisen luovuuden suma, minkä minä viimeistelin. Esimerkiksi langan värin valintaan vaikutti sukkamallin nimi, Leymus, mikä tarkoittaa rantavehnää. Siitä johtuen mieleeni tulvahti monenlaisia muistoja merenrannasta, missä rantavehnää kasvaa. Lisäksi näin heti sukat mielessäni sellaisena sinisenä hohkana, mikä rantavehnän viiltävän terävillä lehdillä on nähtävissä tietyssä auringonvalossa.

MaarItse - käsityöblogi

Langan postista haettuani tajusin, että värivalintani taisi olla enemmän muistojeni sekametelisoppa kuin vain yhden asian perusteella tehty tietoinen valinta: mietin vyyhtiä pyöritellessä, mikä tuttu fiilis siinä on, jokin, mikä ei varsinaisesti rantavehnään edes viittaa…. Kunnes muistin nämä pari vuotta vanhat syksyiset merenrantakuvani.

makrotex_marraskuu_maaritse_rantaheina

makrotex_marraskuu_maaritse_hiekkapolku

makrotex_marraskuu_maaritse_merileva

Vaikka langan väriroiskeet jonkin verran häiritsevät sukkien pitsikuvion hahmottamista, näistä tuli superhyvät: olen vuoden vaihteesta lähtien opetellut sukkien kutomista varpaista varteen tavoitteenani oppia tekemään ohuita ja hyvin istuvia sukkia, joita voisi pitää tyyliin aina. Tässä ne nyt ovat!

MaarItse - käsityöblogi

Esimerkiksi näissä on todella kiva kärki. Tähän saakka itsekseni opettelemalla, netin eri aloitusohjeita kokeilemalla, olen saanut aikaiseksi melko pyöreitä aloituksia. Ne eivät ole olleet kovin istuvia sekä näyttävät enemmän lapasilta kuin sukilta. Sellaiset lapassukat eivät oikein kenkiinkään suju, luulen.

MaarItse - neulontablogi

Ohjeen avulla opin myös uuden kantapään tekemisen. Toimiva on tämäkin. Mutta note to myself, että älä katso Voicea samalla, kun opettelet uutta! Siksi unohdin kesken kaiken kantalapun vahvistetun neuleen. Unohdukseni huomasin, kun ensimmäinen kantapää oli jo lähes valmis. Koska en ole kovinkaan halukas purkaja, niin tein sitten tuollaiset pienet vahvikkeet molempien kantapäiden alle, toiseen samanlaisen kuin ensimmäiseenkin. 😀

MaarItse - käsityöblogi

Sukat on kudottu ohjeen small-koon mukaan, mikä oli hyvä 37-kokoiseen jalkaani. Käsialastani johtuen vaihdoin kuitenkin ohjeen 2,5 mm kaapelin puoli numeroa pienempään. Ensimmäistä kertaa käytössäni oli myös punainen ChiaoCoo-kaapeli, ja se oli todella kaikkien kuulemieni kehujen arvoinen. Letkeä kuin mikä!

MaarItse - neulontablogi

Jatkoin sukkien vartta niin pitkälle kuin lankaa riitti, koska en halunnut jämäkerää, en ainakaan mitään suuren suurta, koska olen niitä alkuvuoden yrittänyt hävittää. Joten sukan varressani on ohjeesta poiketen neljä kuviota enemmän sekä pitempi resori. Lankaa näihin kului 90 grammaa.

MaarItse - neulontablogi

Lopputulosta ihaillessa mieltä lämmittää erityisesti se, että näissä on tosiaan monen ihmisen mielenmutkan yhteistulos. Että kudoin nämä yksin, mutta kuitenkin yhdessä. Kiitollinen olen. Niin opettavaistakin. ♥


Neulontavinkki:

  • Kärjen aloitustapa, Judy’s Macig Cast-On, löytyy esim. täältä, YouTube-linkki