Vuoden vaihteessa innostuin mukaan #stashistasukiksi -haasteeseen, vaikka normaalisti neulon mieluiten sukkaa suurempia töitä, kuten puseroita ja/tai takkeja. Koen, että koostaan huolimatta ne valmistuvat nopeammin ja vähemmällä vaivalla kuin sukat. Isommissa projekteissa on ikään kuin enemmän tilaa hengittää: neulomisen rytmi on rennompaa ja työ etenee sujuvampaa.
Tällä kertaa sukkainnostuksen taustalla on kuitenkin syksyinen työpaikan vaihto. Uusi koulu ja uudet toimintatavat toivat tullessaan jouluna yllättäviä muistamisia. Häkellyin ja hieman hävettikin, koska en ollut varautunut sellaiseen lainkaan. Siitä ajatus sitten lähti: yritän neuloa vuoden mittaan sukkia kiitokseksi.
Ensimmäiset lahjasukat valmistuivat paksuista sukkalangoista. Molemmissa pareissa musta lanka on Sandnes Garn Perfectiä, joka oli minulle mukavan tuntuinen uusi tuttavuus (enkä edes muista, mihin tarkoitukseen olin sen alun perin hankkinut 😬).
Toiseen pariin valitsin malliksi #sukkalaatikko -haasteen ilmaisohjeen, Johanna Walliuksen Vuodenvartijat. Varren väripilkut ovat jokin Smart-lankajämä, mikä ei ole vahvikkeellista sukkalankaa, mutta konepestävää, mikä on mielestäni lahjasukissa erityisen tärkeää. Oletan sen kuitenkin kestävän käyttöä sukanvarressa.
Näihin sukkiin neuloin ristiin vahvistetun kantapään. Lisäksi tein kantalapun molemmin puolin kaksi silmukkaa aina-oikeaa, jolloin silmukoiden poimiminen lapun reunasta onnistuu takuu siististi. Kärjet päättelin nauhakavennuksin.
Toinen sukkapari puolestaan mukailee Lankavan Körttisukka-ohjetta, mikä oli #stashistasukiksi-haasteen helmikuun malli. Ohjeesta poiketen neuloin sukat varpaista varteen, tein tiimalasikantapään ja jätin varret lyhyemmiksi. Sininen lanka on jokin vanha 7 veljestä -jemma.
Molemmat sukat onnistuivat ja ne otettiin ilolla vastaan. Joten projekti etenee ja lankavarastot siinä sivussa: näiden sukkien myötä emotionaalinen painolastini keveni 240 grammaa… 😀 Tekemistä vielä siis riittää, vaikka en tarkalleen lankavarastoni suuruutta tiedäkään. 🫣
