Laittaessani edellisen postauksen sukkia sukkalaatikkooni, huomasin unohtaneeni useammat valmiit parit. Laatikossani on siis jo seitsemän paria, joista tässä nyt muutamat. Loput postaamatta jääneet parit jäivät vielä odottamaan päättelyjä.
Näitä oli melko hankala kuvat: pinkit ovat värinsä mukaisesti niin ärjyt, että suorastaan räjähtivät kameran kennolle ja mustat puolestaan imivät kaiken valon itsensä.
Nämä sukat ovatkin kuin toistensa vastakohdat, mutta molemmat kovin mieluisat: tykkään kovasti noiden eriväristen mustien harmonisista raidoista ja pinkkien värikylläisyydestä.
Mustat palkkiraidalliset sukat neuloin Y-sukista jäämistä jämistä, Väinämöisestä värissä noki sekä mustasta Mondimista. Pinkit ovat puolestaan Väinämöistä ärjyn värissä.
Molemmat sukat neuloin varpaista varteen ns. oman pään mukaan ja tein niihin tiimalasikantapäät. Eli tein ihan vain perussukat reilun kymmenen senttimetrin 2 o, 2 n – joustin varrella.
Tutusta langasta nämä istuvat sukat syntyivät nopeasti ja mutkattomasti. Pinkkien kärkiin tuli tosin kauneusvirheet, kun kesken kaiken aloin neulomaan jokaisen oikean raidan ensimmäisen silmukan kiertäen: ärsyynnyin, kun ensimmäinen silmukka näytti erilaiselta kuin muut. Se näytti siis jotenkin löysemmältä ja leveämmältä. No, temppuni auttoi, raidat muuttuivat tasaisemmiksi, mutta sehän tarkoitti sitä, että myös käsialani muuttui ja kärjet näyttävät muuhun sukan resoriin nähden erilaisilta. Mutta siinäpä näyttävät. 😉 Kukapa näitä kärkiä tulee kenkien läpi näkemään.
Neulon usein uutta työtä aloittaessa mallitilkun, koska minulla on tavallista löysempi käsiala. Siitä syystä en yleensä saa aikaiseksi ohjeen mukaista tiheyttä suositellulla puikkokoolla, vaan tarvitsen 0,5-1 mm pienemmät puikot.
Käsialastani johtuen teen mallitilkut mielellään, koska muutoin epäonnistumisen vaara on liian suuri. Erityisesti silloin, jos en ole aikaisemmin kyseisestä langasta neulonut.
Tosin tällä kertaa suunnittelen neuleprojektia vanhasta tuttavastani, Louhittaren Luolan Väinämöisestä. En kuitenkaan ole siitä koskaan neulonut kovinkaan tiheää kirjoneuletta. Mallitilkku tuli siis tehdä. LIsäksi tuleva projektini neulotaan ylhäältä-alas eli pyörönä, joten keksin testata neuletiheyttäni neulomalla pienet kirjoneulesukat. Näin nämä käytännölliset mallitilkkunikin on neulottu pyörönä tason sijaan, kuten tuleva puseroni.
Nämä sukat ovat siis Väiskiä väreissä hopea ja ärjy. Neuloin ne varpaista varteen looppaamalla mukaillen Leymys-sukan ohjetta.
Kuvio on sama kuin aikaisemmin neulomassani JoJo-neuletakissa, koska seuraavaksi aion neuloa Anna Johannan Juxtaposition-puseron alla olevilla väreillä. Kirjassa tuo sama kuvio toistuu ihanan seesteisen mustaharmaavalkoisena, mutta minä ihastuin näihin väreihin vahingon kautta: alkukeväästä huomasin, kuinka ihanasti Väisikin värit, magneta, bystantti ja ärjy, sopivat taivaansiniseen Lettlopiini. Väinämöisestä löytyikin sama sävy, lemmikki. Sitten piti vielä keksiä jokin neulemalli, mihin näitä värejä käyttäisi. Siihen rakoon sopivasti ilmestyikin Anna Johannan Onnensäikeitä-kirja…
Että tällaisia suunnitelmia. Mutta kuinka ahkera mallitilkun tikuttaja sinä olet vai elätkö vaarallisesti ja neulot suorilta menemään? 🙂 Oli miten oli, niin hyviä vinkkejä sen tekemiseen sekä kiertämiseen löytyy mm. Kotikutoisesti-blogista otsikolla Hyvä, paha mallitilkku.
Y niin kuin ystävä! ♥ Tai sitten Y kuin Leeni Hoimelan suunnittelamat Y-sukat, joiden ohje löytyy Urban Knit -neulekirjasta. 🙂
En valinnut tätä mallia ystävänpäivän kunniaksi, vaikka ne tänään sattuivatkin ikään kuin teeman mukaisesti valmistumaan. Nämä ovat itseasiassa jo toiset neulomani Y-sukat, mutta postaamistahtini (kuten myös käsitöiden tekeminen) on tällä hetkellä hyvin hidasta opintojeni ja työkiireiden vuoksi. Eilen havahduinkin kiirettäni miettien, että olen syksystä tähän päivään mennessä suorittanut töiden lomassa ja ohessa lähes 40 opintopistettä. Ettei ole kummakaan, kun olen ihmetellyt muiden koronan tuomaa lisäkotoiluaikaa… 😀 Minulle tosiaan korona on avannut etäyhteyksien ja muutaman sattuman kautta sellaisia osallistumismahdollisuuksia, mistä en aikaisemmin päässyt nauttimaan.
Tämä malli toimii varmasti paremmin yksivärisenä, mutta kiireitteni lomassa tein virhearvion ja aloitin sukat Louhittaren Luolan fingering-vahvuisella Väinämöisellä. Tuo noen värinen lanka ei riittänyt varsiin saakka, minkä toki tiedostin jo alussa, mutta ajatukset eivät nyt olleet oikein mukana kuitenkaan. Varret jatkoin sitten Retrosarian mustalla Mondim -langalla, mikä on muoviton sukkalanka: ihan uusi tuttavuus minulle, mutta neuletuntuma siinä oli samantyylinen kuin Väinämöisessä eli rouhea rehellinen sukkalanka.
Y-sukissa on tiimalasikantapää ja ne neulotaan varpaista varteen. Malli on simppelin kaunis ja pintaneule tuo sukkaa istuvuutta. Erityisesti nuo nilkkojen kohdalla alkavat y:n kaarteet tukevat sukan asettumista hyvin jalkaan.
Ihanaa ystävänpäivää ja mukavaa talven jatkoa! Nautitaan kirkkaista, kirpeistä päivistä! Minä vielä tänään tosin jatkan opintojani muutaman opintopisteen verran, jotta ensi viikonloppuna ehtisin ulkoilemaan tai polkaisemaan Pfaffini käyntiin. Sitä olen erityisesti kaivannut, mutta onneksi langat kuitenkin välillä kaipuussani lohduttavat. 🙂
Kun Laineelta ilmestyi villasukkakirja52 x villasukat, ensimmäinen ajatukseni oli, etten tarvitse sitä: to do -listalla oli jo niin monta sukkamallia enkä oikein mikään sukanneuloja ole muutoinkaan. Että miksi tilata kirjaa, kun ohjeita on jo kaikkialla vähän liiankin kanssa… Mutta toisin kävi. Suuri somekuhina sai minut pyörtämään mielipiteeni, ja ajatus vuoden jokaisella viikolle omasta sukkamallista alkoi viehättämään.
Tilasin kirjan nimenomaan suomenkielisenä, vaikka kirja on saatavana myös englanniksi ja neulojana olen enemmän englanninkielinen ( kun on opetellut useita tekniikkoja alunperin englanninkielellä, en aina ymmärrä niitä suomennettuna). Tällä kertaa päädyin siis suomenkieliseen versioon, koska jo ammattini puolesta koen, että suomen kieltä pitää varjella ja korostaa. Koska se on vaan niin, että oma kieli, oma mieli. Halusin siis omalta osaltani tukea, että jatkossakin kansainvälisiä neulekirjoja tehtäisiin myös meidän omalla kielellä.
Kirja on yksinkertaisesti upea! Siinä on tosiaan 52 sukkaohjetta lähinnä ohuemmille sukkalangoille sekä macig loop -tekniikalle (mutta useamman voi myös neuloa neljällä sukkapuikolla!). Kirjan kuvitus on kauttaaltaan Laineelle ominaista, hieman hämyistä ja maanläheistä, ihanan tunnelmallista. Ainut miinus on, että joidenkin mallien kohdalla kuva on niin pieni, että informatiivisuus hieman kärsii. Tosin ymmärrän, ettei näin monen ohjeen kirjaan ole voinut laittaa kuvia samalla tavalla kuin 20 ohjeen sukkakirjaan. Silloin kirja venyisi ihan raamatullisiin mittoihin, ja tärkeämpää taitaa kuitenkin neulomisen kannalta olla ne kirjoitetut ohjeet ja kaaviot.
Pukinkonttiin itselleni olen kirjasta neulonut kahdet sukat, joista toiset ovat viikon 34. Gerste-sukat. Minun sukkani eivät ole värivalintojen vuoksi millään muotoa maanläheiset, vaan ihanan pirskahtelevat: vihreä lanka on Louhittaren Luolan fingering-vahvuista Väinämöistä ja speclelanka on puolestaan Hedgehog Fibres Sock Yarn -lankaa.
Pintaneuleen ansiosta nämä sukat istuvat jalkaani kuin hansikas! 😀
Toiset sukat ovat myös räväkkään väriset, Filcolanan Limelight-värisestä Arwettasta neulotut Dear Björn -sukat (viikko 52.).
Näistä sukista tuli minulle hieman liian napakat, sillä päälliosan neulepinta ei ole kovin joustavaa. Sen takia tein varret ohjetta lyheymmiksi, jotta ne sujahtaisi jalkaan paremmin. Taisinpa neuloa resoritkin ihan vain 1 o kiertäen, 1 n – neuleella. Ohjeessa oli jotenkin erilainen versio (mitä en enää muista), mutta se jäi lyhyessä varressani törröttömään ikävästi.
Erityisesti toisesta sukasta tuli tiukempi, kun nostettuja silmukoita nostettiin ns. väärään suuntaan, koska kuviot peilaantuvat sukissa eri tavalla. Vähän sama asia kuin paritansseissa, että oikealle pyöriminen on luontevampaa ja helpompaa kuin vasemmalle. Aikaisemmin en ollut tätä asiaa käsialastani tajunnutkaan, että kokemusta tuli nyt siitäkin. Pitää siis harjoitella. Onnistunhan pyörimään tanssiessa vasemmallekin. 🙂
Näiden sukkakokemusten jälkeen voin todeta, että kaikki se somekohu tuli syystä. Itsellä ei rahkeet riittäneet siihen, että olisin neulonut kaikki kirjan sukat vuoden aikana, mutta tiedän monen sellaisesta haasteesta innostuneen. Enkä ihmettele yhtään! Minäkin odotan jo tulevaa kesää siinä mielessä, että voin neuloa itselleni uudet lahjasukat, jos toisetkin, tästä kirjasta: langat jo valmiina odottavat. 🙂
Tälle kirjalle annan siis vahvan suosituksen. Jos kiinnostuit, niin some on täynnä tämän kirjan malleja, että googlettamalla löydät lisää kokemuksia yllin kyllin. Erityisen lämmöllä suosittelen katsomaan Hupsistarallaa -blogin Terhin paria videota, joissa hän esittelee neulomiaan malleja. Terhin videot nostan esille siksi, koska fanitan hänen tyyliään olla nopea, mutta informatiivinen ( mistä ihmeestä teillä monilla muilla on aikaa katsoa niitä tunnin mittaisia…). Eli alla olevista linkeistä pääset katsomaan Terhin reilut 10-15 minuuttiset esitellyt:
