Minä pidän yleensä mustasta ja vielä kerran mustasta. Siksi ensimmäisen kerran nähdessäni tämän värin Hellinin Paintboxissa sai se minut lähes voimaan pahoin. Tilasin kuitenkin siitä, kuten muista talviväreistä, mallitilkun. Siitä se sitten lähti: huomasin hypisteleväni sitä kerta toisensa jälkeen, ja kohta hain postista hupparin verran kangasta…
Kevättä varten, farkkujen kaveriksi, tarvin tällaisen lyhyen hupparin, millaisen olen ommellut jo kertaalleen PattyDoon Lynn-kaavalla. Kaava on muuten hyvä, mutta hihansuiden peukalonrei’istä tulee liian ahtaat, joten tuunasin nyt hihansuut korkeimmiksi ja peukalonreiät suuremmiksi. Harjoitusversiot teinkin viime viikon postauksessa olleeseen valkoiseen aluspaitaan.
Onnistuneesta hupparista huolimatta, en ole ihan varma, onko tämä pinkki kuitenkin liian vaalea minulle vai onko se synkeä mieleni, mikä tätä imelää hempeyttä vastustaa.
Oli miten oli, tajusin kotiuttaneeni tätä värisävyä enemmänkin. Että taidan nyt yksinkertaisesti olla keväisen kirkkauden sekä mainosten uhri. 🙈
Tuota pinkkiä sävyä oli yhtenä raitana jopa tässä ensimmäisessä #sukkalaatikko2019 parissani. Langan ( Schoppel Adimiral R Druck) olen ostanut ainakin kuusi vuotta sitten, mutta en tykännytkään noista hempeistä raidoista ja se jäi kutomatta. Kunnes nyt. 🙂
Tämä on siis minun tammikuun sukkaparini Nonnu Neulojan sukkalaatikkohaasteeseen. Ne ovat myös ensimmäiset sukkani, mitkä olen tehnyt looppaamalla yhtä aikaa varpaista varteen. Ruttuvarret niihin apinoin Pipo-otuksen päheistä säärystimistä. Patenttineulevarren ohje löytyy siis täältä, Kotivinkin sivuilta.
Helmikuun sukkaparin piti olla Niina Laitisen Äärettömät. Varret ovat jo pitkällä, mutta pitkään jatkuneen migreenin takia ne saavat vielä hetken odotella: keskittyminen neulekaaviohon ei päänsäryltä onnistu. Toki sitä piti yrittää, mutta sain aikaiseksi vain virheitä, joten odottakoot hetken parempaa aikaa tulevaa.
Näiden pinkkien ajatusteni keskellä tunnustan teille nyt vielä senkin, että katsoin viime viikolla ensimmäisen kerran neulepodcastin ihan alusta loppuun asti: kerrankin sairaana sohvalla maatessa sinni riitti alusta loppuun asti, ja katsoin Nonnun viimeisimmän.
En siis aikaisemmin ollut katsonut yhtään podcastia kokonaan, koska ne ovat niin pitkiä, ettei aika riitä eikä oikein mielenkiintokaan. No, nyt aloitin – sukkalaatikkohaasteenkin takia – Nonnusta ja sain pelottavan monta ideaa. 😀 Esimerkiksi Nonnu mainitsi podcastissaan Kalajoen, vanhan kotipaikkakuntani (mistä monet kuvat tänne blogiini on otettu), niin enhän minä malta olla tarttumatta haasteeseen, minkä Nonnu heitti. Maaliskuun sukkaparin malli on siis jo tiedossa, mutta sopivan hillitty lanka niihin vielä puuttuu…