Lettimekkoja

Vihdoinkin oli aikaa ja intoa ommella muutama kesämekko: toinen on Vimman minttua joustocollegea ja toinen Hellinin vaaleanpunaista trikoota. Kesähelteiden lisäksi näillä mekoilla osallistuin Mehukekkerit-blogin kässävuosihaasteeseen, #mekkotoukokuu


Hihattoman mekkokaavan muokkasin Ottobren (5/2016) Relaxed-taskumekon kaavasta. Aikaisemmin olin tuota mekkokaavaa jo muokannut itselleni sopivammaksi kaventamalla hieman lantion kohdalta sekä suoristamalla takakappaleen keskisaumaa. Nyt yhdistin siihen vielä jonkun vanhan Suuri Käsityö -lehden toppikaavan ja Namedin Ruri-housujen taskut.

Mintun värinen lettimekko ei onnistunut niin hyvin kuin vaaleanpunainen, koska yritin välttää rintalaskosten tekemisen. Ensimmäisen mekon teinkin lähinnä suin päin suunnittelematta. Touhukkaana nostin vahingossa vyötärön liian ylös ja lyhensin helmaakin melkoisesti. Mokien takia tunnin mekkosurautus venyikin lähes koko päivän mittaiseksi ompelutuokioksi.

maaritse_hihaton_mekko_minttu_lettikangas_vimma

Lopputulos on kuitenkin ihan ok. Kangas on mukavan tuntuinen iholla: joustava ja melko paksu. Juuri sellainen, mikä toimii tällaisessa mekossa, koska ohuemmasta kankaasta tehtynä mekko vaatii alusmekon pysyäkseen siistinä päällä. Se ajatus ei näin kesällä kyllä viehätä. Jätin kuitenkin taskut pois, ettei etuosasta tulisi toisaalta liiankaan pönäkkä.

Vaaleanpunaisen kohdalla tein kaavat huolella, ja niinhän siinä kävi, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tämän ompeluun meni ainakin puolet vähemmän aikaa kuin mintunvihreään, vaikka tosiaan piirsin kaavat sekä ompelin mekkoon taskut ja rintalaskoksetkin.

maaritse_ponilettimekko_tasku

maaritse_taskumekko_poniletista

maaritse_poniletti_hellin_taskumekko

maaritse_poniletti_taskumekko_takaa

Mekosta tuli tosi hyvä, sellainen rento tennareiden ja farkkutakin kanssa pidettävä. Myös tätä voi pitää ilman alusmekkoa, vaikka Hellinin trikoinen Poniletti oli Vimman joustocollegea ohuempaa. Taskut tuovat kuitenkin etuosaan sopivasti jämäkkyytä ja painoa, niin se laskeutuu hyvin eikä ala kiertymään epäedullisesti vartalon jokaiseen mutkaan kiinni.

maaritse_ponilettimekko_farkkutakki

Kolmas kerta toden sanoo, että vielä yksi on suunnitelmissani. Siitä taidan sorvata toispuoleisen, olkapään paljastavan. Ja nyt teen kaavan heti enkä kantapään kautta. 😀

Vuodenaika-haaste: kevätpaitoja

Kevättä kohden piti saada jotain kevyempää talven raskaiden sekä tummien mekkojen ja tunikoiden tilalle. Halusin vaihteluakin, kokeilla lyhempien yläosien ompelua välillä.

maaritse_ottobre_elaine_paidat

Sopiva malli löytyi Ottobre-lehdestä 2/1018, Elaine-paita. Se vaikutti mutkattomalta arkivaatteelta, jossa oli laskettu olkalinja, helma edestä takaosaa lyhyempi ja sivussa kivat helmahalkiot.

Halkioita en kuitenkaan onnistunut ompelemaan, vaan ne törröttivät monen yrityksen jälkeen kuin huutomerkit. Niiden kanssa menivät hermot ja loppujen lopuksi ompelinkin sivusaumat kokonaan kiinni ylhäältä alas asti. Sen vuoksi helmakin piti tasata.

maaritse_ottobre_elaine_vimma_muva_letti

Mutta se oli hyvä ratkaisu eli vahingossa muutin mallia vielä paremmaksi, itselleni sopivammaksi: koska halkioiden kohdalta kaava kapeni alaspäin viistoon, niiden kiinni ompelun ansiosta paidasta tuli hieman tulppaanin mallinen. Siten paidassa on yhä hyvin väljyyttä sen olematta kuitenkaan säkki ja helmakin laskeutuu nätisti.

maaritse_elaine_ottobre_vimma_lettikangas

Muita muutoksia en kaavaan tehnyt, mutta koon valinnassa piti kuitenkin huomioida se, että kaava oli tarkoitettu trikoon ja joustocollegen sijasta pellavalle. Oikean koon löysin kaavasta rinnanympäryksen mittaamalla.

maaritse_elaine_paita_vimma_lettikangas

Mutta tosiaan, onnistuin ja innoistuin loppujen lopuksi niin, että ompelin näitä neljä: kolme pitkä- ja yhden lyhythihaisen. Ne kaikki onnistuivat, mutta Vimman lettikankaisesta taisi tulla suosikkini. Jännä sinällään, koska tämä kuosi ei ole koskaan oikein sytyttänyt: alunperin tilasin tätä silkasta mielenkiinnosta nähdäkseni, miksi ihmiset ovat tähän niin hullaantuneet. Se aukeni minulle nyt vasta valmiissa vaatteessa: paitani näyttää kivalta ja tuntuu päällä aivan ihanalta. ♥

maaritse_vimma_lettipaita

Pari kertaa olen tätä töissä pitänyt ja palellut. Vielä on siis ollut liian viileää näin ohuelle paidalle. Ehkä huomenna yritän kuitenkin uudelleen, jospa kolmas kerta toden sanoisi, ja kevät alkaisi näkymään vaatetuksessakin.

Aurikoista viikkoa sulle ja mulle! 


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #kevät. Tarkemmin haasteesta – kuinka osallistua ja keitä on jo mukana – voit lukea edellä mainitusta Pipo-otuksen blogista täältä, klik

Jämätammikuu

Tarkoitukseni ei ole aloittaa työviikkoa aina uudella SmartAss-puserolla, vaikka tämä on jo toinen viikon sisään (ensimmäinen neulostunika löytyy täältä). 🙂 Ei, vaikka tämä niin hauska kuosi onkin, vaan taustalla on jämien hyödyntäminen osana Mehukekkerit-blogin kässävuosihaastetta, jossa tammikuun teemana on siis jämät.

maaritse_handypocket_mehukekkeritkassavuosihaaste

Viime viikolla ompelin siis tunikan, jossa käytin niin SmartAss – kuin Raidat-neulosta, joita riitti vielä tämän puseron etuosaan. Loput leikkasin mustasta, melko paksusta joustocollegesta.

maaritse_handypocket_smartassneulos

Pusero on Ottobre-lehden Handy Pocket (5/17), mikä vaikutti kivalta perusmallilta, vaikka valitsinkin liian suuren koon, mikä saa minut näyttämään suuremmalta kuin olenkaan. Ottobren mallit ovat usein melko väljiä, joten tarkistin koon kaava-arkilta mittaamalla, mutta silti meni väärin, koska luulin tarvitsevani tavallista enemmän väljyyttä kankaitteni jäykkyyden vuoksi.

maaritse_handypocket_smartassass_raidat

Neulos oli kuitenkin taskujen suhteen hyvä valinta, koska se on omalla tavallaan ryhdikästä, joten uskon taskunsuiden pysyvän hyvin mallissaan. Kuviakin varten niitä piti hieman ikään kuin taitaa alaspäin, jotta erottaisitte taskujen paikat ja niiden raitaiset sisällöt.

maaritse_handypocket_neuloksesta_jamatammikuu

Ensimmäistä kertaa tein taskut tällä tapaa. Niiden ompelu oli helppoa kuin heinänteko. En kyllä tiedä, ovatko ne kovinkaa käytännölliset koostaan ja paikastaan johtuen, mutta ehkä jotain pientä niihin voi ujuttaa. Ainakin työavaimet hetkellisesti, jos on jo kädet täynnä…

maaritse_handypocket_resorikanttaus_mehukekkeritkassavuosihaaste

Tämän jämäprojektin avulla tuli siis opeteltua uusi taskujen ompelutapa, mutta ensimmäisen kerran onnistuin myös kanttaamaan pääntien hieman leveämällä resorilla. Sitä olen koettanut aikaisemmin jo ties kuinka monet kerrat onnistumatta.

maaritse_handypocket_jamatammikuu_smartass

Ensi keskiviikkona on vielä luvassa pienen pieni jämävinkki. Silloin esittelen helpon pipon ja kämmekkäät osana Blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaa, joka on alkanut muutama päivä sitten ja jatkuu aina helmikuulle asti: ensin vuorossa ovat talviset käsityöt, mutta tulossa on myös kotiin, hyvinvointiin ja ruokaan liittyviä juttuja. Minun vuoroni on siis keskiviikkona, jonka jälkeen alan keskittymään housuhelmikuuhun.

Mukavaa alkavaa viikkoa, nähdään!

Sininen syyskuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klikSyyskuun värini oli sininen ja tuleva lokakuu on sinivihreä. 


Syyskuun sininen työni oli NOSHin Kiila-pusero, jonka kaava löytyy uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (9/2017). Se oli täydellinen valinta Vimman sinisille fisu-kuosille, sillä mielestäni se pääsee parhaiten oikeuksiinsa suurena ja liikkuvana pintana.

Oversize-pusero olisi siis fisuja ajatellen mitä parhain, mutta itsestäni en ollut varma, koska olen melko lyhyt ja leveä. Mielestäni Kiilan tapaiset reilut paidat sopivat enemmän pitkille ja laihoille. Siis sellaiselle mallille, jollainen käsityölehdessäkin oli. Googlettamalla löysin kuitenkin kuvia Kiilasta monen eri kokoisen naisen päällä, ja vaikutti siltä, että se voisi olla ihan sopiva ennakkoluuloistani huolimatta.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

Tästä tuli oversize, vaikka valitsin pienemmän koon, mitä normaalisti pidän. Mansetit näyttivät tekovaiheessa hurjan pieniltä, ja liian tiukat olisi tullutkin, jos olisin tehnyt ne taitteella. Kaksinkertaisena ne eivät siis joustaneet tarpeeksi, joten leikkaisin osan pois ja päärmäsin ne siksak-ompeleella, kuten kaiken muunkin, koska laiskotti.

vimma_fisut_kiila_oversize_nosh

Ihastuin tähän kovasti, ja pusero olikin päällä lähes koko viime viikon. Työkaveritkin kehuivat ja oppilaat puolestaan ihastelivat kaloja niin, että matematiikan laskut olivat jäädä toiseksi. Pusero on siis hyväksi havaittu, vaikka pääntie olisi voinut olla minun makuuni hieman kapeampi. Sen muutoksen voin tehdä sitten toiseen, jonka huolittelen siistimmin kaksoisneulalla. 🙂

Vimma-ihastus

Yksi lempisanoistani kautta aikojen on ollut vimma siitä syystä, että lapsena minulla oli naapurissa hoitohevonen nimeltään Vimma. Oi niitä aikoja, mitä tuon ison eläkkeellä olevan ravitamman kanssa elettiinkään… Nostalgian lisäksi pidän muutoinkin vimma-sanan vahvasta tunnelatauksesta, koska rauhallisesta olemuksestani huolimatta olen sellainen, joka innostuessaan jostakin voi uppoutua täysillä niin, että paikka ja aika unohtuvat, periksi antamatta, vaikka ei heti osaisikaan.

Nykyisin tuo rakas sana on saanut uuden ulottovuuden, ja sehän taitaa ollakin jo kaikille ompelijoille tuttu eli Vimma Company. En tiedä, miksi juuri nyt Vimman kankaat kolahtivat, sillä jos totta puhutaan, en ole oikein ikinä ymmärtänyt jo pitkään jatkunutta lettikankaan suosiota. Ilmiö alkoi kuitenkin kiinnostamaan, ja tietenkin siinä kävin niin, että kohta minullakin oli Vimmaa: lettejä ja fisuja.

vimma_muva_lettikangas

Uteliaisuudestani tilasin lettejä, mutta en vieläkään oikein niistä syttynyt. Valkopohjaisena se on mielestäni tähän hetkeen liian kesäinen, joten ne jäävät odottamaan oikeaa aikaa ja oikeaa kaavaa. Niitä pitää siis sulatella, mutta fisut – oi että! Muva-vaihtoehtohan toimii aina, mutta erityisesti ihastuin sinisten fisujen sävyyn.

vimma_fisu_joustocollege.jpg

Kädenvääntö itseni kanssa oli kova, koska en olisi raaskinut kangasta leikellä, mutta ei se jättänyt rauhaankaan. Lopullinen niitti oli se, että samalla viikolla kankaiden kanssa postilaatikkoon kolahti uusin Suuri Käsityö- lehti (9/2017), jossa oli oversize-kaava Noshin Kiila-puseroon. Se mielestäni sopi tähän kuosiin, kun fisut pääsevät uiskentelemaan vapaasti suurena pintana ilman häiritseviä saumoja.

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero_nosh

vimma_fisut_kiila_oversize_pusero

Nyt kun olen tutustunut Vimman kankaisiin, vielä haaveilen saavani Rikkaruoho-, Mystical flower-, Maailma muovautuu- ja Voimakukka-kuoseja. Niitä – kuten kaikkia muutakin Vimman kankaita – on varsin vaikea saada verkkokaupasta: Teresan Belle Époque Wedding -blogissa onkin mainio postaus tästä Vimman kehittelemästä nettipelistä, missä verkkokaupan sivuja tulee päivittää niin vimmatusti. 😀 Koska aika ei tahdo riittää tuohon peliin, jonkinlanen diileri pitäisi kivijalkakauppaa ajatellen saada…

 

Onko  sinulla omat Vimma-suosikit? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan syyskuun värini on sininen. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik