Sporttimekko

Viime postauksessani oli Ommellisen Sporttipaita, niin tässäpä nyt paidasta mekkoversio. Siinä on samanlainen pitkä kaulus kuin paidassa, mihin tällä kertaa tein nyörin reiät reilujen napinläpien avulla, jotta sain tuon paksupäisen 😉 nyörin kujaan. Viimeistellyn näköinen nyöri on – kuten paidassakin – ostettu FabriKingiltä.

Sporttipaidan kanssa kauluksen lisäksi tässä oli samaa istuva olkalinja ja hihat, mutta muuten mekko on malliltaan rinnalta istuvampi, alaosaltaan reilu ja siinä on taskut.

Malli on niin pallomainen, että alkuun mietin, voikohan tätä pitää vai ei. Mutta muutaman sovituskerran jälkeen tulin tulokseen, että voi. Aika herkku itseasiassa. 🙂

Runsas helma vaikutti sovitusvaiheessa jäävän kiinni tavallisiin trikooleggingseihin, niin ompelin sille kaveriksi muutamat liukaspintaiset leggarit lycrasta. Ylläolevassa kuvassa on Mereenin Betoniromu-kuosilla ja alla olevassa kuvassa – hieman näkyy – Taskutunikan kanssa yksiväriset mustat. Taskutunika on siis myös Ommellisen kaava ja minun yksi lemppareistani, minkä tein tällä kertaa MieliDesingin Hide n` Seek -joustocollegesta.

Leggingsit tein puolestaan Ommellisen Sporttileggarit-kaavalla. Ne tein siis tarpeeseen, mutta ompelua siivitti ompelukerhoni haaste: kahdessa tunnissa piti tulla valmista. Työn/työt sai valmistella kaavoineen, mutta leikkaaminen ja ompelu piti sisällyttää kahteen tuntiin. Ja kuten olen joskus aikaisemmin jo todennut, niin suosittelen aikaa vastaan ompelua! Siinä näkee, kuinka on kehittynyt, ja onhan se kutkuttavan jännääkin. 😀

Sporttipaita

Pitkään jatkunut ompelujumini alkaa hellittämään: edellisen postauksen onnistuneet ribbipoolot saivat minut niin innostumaan, että pääni sisällä kone surraa koko ajan. 🙂

Haaveilun lisäksi jotain konkreettistakin olen jo saanut aikaiseksi, kuten tämän Ommellisen kaavalla tehdyn Sporttipaidan Vimman joustocollegesta.

Tykkään kovasti tästä mustavalkoisesta kuosista, minkä onnekkaasti olen saanut lahjaksi kässäsiskoltani 🖤 vuosi sitten, kun valmistuin neuropsykiatriseksi valmentajaksi. Tämän kangasaarteen jemmaamista edesauttoi myös se, että Vimma on lopettanut kankaiden myynnin. Siitäkin syystä olen tarkoin miettinyt ja harkinnut, mihin tämän kangasaarteeni kesyttäisin.

Harkinta kannatti, sillä tämän kaavan nähdessäni tiesin heti, että tässä se on.

Tästä tulikin oikein onnistunut paita, minkä tein kaavan mukaisesti mitään muutamatta. Koon valitsin vertaamalla kaava-arkin mittoja aikaisemmin ompelemiani Ommellisen Kamoon-mekkojen rinnanympärykseen. Hihan mittakin olisi kannattanut tarkistaa, sillä niistä tuli käänteen verran liian pitkät.

En lähtenyt hihoja kuitenkaan lyhentämään, koska Ommellisen kaavoissa se ei niin haittaa: leveän käänteen vuoksi hihansuu kääntyy sujuvasti sisälle päin. Voinpa valita sitten kunkin päivän mukaan käsille suojaa, pitemmän hihan, tai lyhyemmän kääntämällä, jos siltä tuntuu.

Ompelujärjestystä hieman muutin, sillä tein kauluksen ja helman nauhoille reiät sirkkarenkailla. Ohjeen mukaan niitä ei siis tarvita, mutta niitä nyt oli pöydällä lähettyvilläni, niin puristin kiinni pois kuleksimasta. Sirkkarenkaiden vuoksi jätin helman halkion pois.

Nice-nauhat olen ostanut FabriKingiltä. Ne sopivat kuosiin, mutta ehkä ovat turhan hienot tähän malliin, koska kiinni sidottuna ne eivät näy helman eikä kauluksen alta juuri lainkaan. Ehkä vaihdan ne vielä tavallisiin mustiin, niin nämä säästyvät hienona yksityiskohtana johonkin parempaan paraatipaikkaan. Nyt en vaan löytänyt mustaa nauhaa, mikä tuntuu ihan käsittämättömältä. Että minäkö olisin käyttänyt jonkin kässämateriaalin loppuun… 😀

Kaulus oli ainut asia, mitä tässä mallissa hieman epäilin ennen aloittamista. Se kun on niin kovin runsas, niin epäilin se ahdistavan käytössä. Mutta se pelko oli turha: olen pitänyt tätä paitaa jo pari päivää, eikä kaulus tunnu missään.

Kangasta leikatessa kauluksen koko kuitenkin tuntuu, sillä siihen kuluu paljon kangasta. Minulla se ei meinannut riittääkään. Siksi toinen kaulus on leikattu väärään kuvio- ja langansuuntaan. Se ei kuitenkaan haittaa mitään (olisin voinut leikata sen kokonaan esimerkiksi mustasta joustocollegestakin), koska se ei näy päälle päin. Sisempi kauluskappale on puolestaan leikattu oikein päin, koska se kääntyy näkyviin. Sen suhteen pitikin hetki hengähtää, jotta kuviot tulivat oikein päin kauluksen kääntyessä. Onnistuin siinä, vaikka aivot olikin mennä hetkellisesti niks-naks. Tosin huokailuni menivät vähän hukkaan, sillä eihän tästä kuosista huomaa, miten päin se on kauluksen osalta. Että lähinnä voin vain itsekseni hymistellä, että onnistuin siinäkin. 🙂

Hyvää palmusunnuntaita!

Mukava-collegemekko

Kuten viime postauksessa, taas olen käynyt ulkona palelemassa. 🙂 Tosin kuvat on otettu jo viime viikonloppuna, koska silloin minun ompelukerhossani on yllätyskaavahaasteena Intoisan Mukava-collegemekko ja -pusero.

Tämä yllätys oli kuin tehty minulle, sillä tämän tyyppisen mekon olin haaveillut ompelevani Ommellisen vihreästä Camo-joustocollegesta. Kaavassa oli siis monta eri vaihtoehtoa, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, mutta minä olin ajatellut juuri alarivin tyyppistä mekkoa taskuilla ja kaarevalla helmalla. Huppukin olisi ollut kiva, mutta siihen kangas ei riittänyt, niin tein tuon keskimmäisen kaulusvaihtoehdon.

Tästä kaavasta on todella moneksi, sillä monen eri mittaisen helman lisäksi kaavasta voi valita suoremman ja väljemmän selkäkappaleen taitteelta leikattuna tai istuvamman version muotoiltuna ja keskitakasaumalla. Minä valitsin suoran ja väljän, koska pelkäisin mekosta tulevan liian istuvan (mikä ei työni kannalta ole niin hyvä juttu). Lisäksi muokkasin sivusaumoja vielä kaavan mukana tulleiden – runsaiden esimerkkien – avulla sporttisempaan suuntaan, jotta se sopisi varmasti arkeeni enkä saksisi ihanaa kangasta turhaan.

Pelko liian istuvasta vaatteesta oli turha, mutta minulle niin tyypillinen, vaikka kuinka mittataulukosta olen mitat tarkistanut. Toki hyvä tästä väljemmästäkin tuli, mutta seuraavan ajattelin tehdä täysin kaavan mukaisesti istuvammaksi. Ja voinhan tätä jo nyt tehtyä tuunata jälkikäteen lisäämällä kaavan mukaiset muotolaskokset taakse. Myös ne voidaan siis jättää joko pois tai ommella sen mukaan, millaisen väljyyden ja istuvuuden kukin mekolleen haluaa.

Monien kirjoitettujen muokkausvinkkien lisäksi kaavan mukana saa sähköpostiin ohjevideoita mekon ompeluun eli tämä oli varsin kattava kaavapaketti. Viime lauantaina minulla olikin sellainen olo kuin olisin jollakin ompelukurssilla, kun kaikkeen tähän – kaavaan, kirjoitettuihin ompeluohjeisiin ja muokkausvinkkeihin sekä videoihin – perehdyin. Luksusta, kun tällaista palvelua saa omaan kotiin saakka!

Tämä ei ole siis mikään maksettu mainospostaus, vaan olen ihan itse kaavan ostanut. Silti en voi muuta kuin myyntimiehen tavoin todeta, että ei siinä vielä kaikki! 😉 Eli kaiken muun lisäsi kaavan voi vielä ostaa eri vartalotyypin mukaan: minä sovin standarin eli S-tyypin mittataulukkoon, mutta valittavana on myös leveälanteisen (A-tyyppi) sekä kapealanteisen, mutta harteikkaan (Y-tyypppi) kaavat.

Tosiaan S-kaava oli minulle sopiva sellaisenaan hihoja lukuun ottamatta. Mutta ne ovat useimmiten minulle liian pitkät, joten se ei ollut yllätys. Se oli yllätys, että unohdin lyhentää ne. 😀 Ehkä syynä oli väsymys, mikä alkoi pitkän kurssipäiväni päätteeksi jo painaa, niin annoin niiden olla, sillä ei niissä ylimääräistä niin paljon ole. Ja kuten kuvasta näkyy, ylimääräinen mitta voi olla joskus ihan hyväksikin: niiden voimalla sain jonkinlaisen hymyn aikaiseksi hyytävässä tuulessa.

Niin ommellinen!

Vaikka tätä vuotta on vielä jäljellä, voin nyt jo todeta, että tämän vuoden suurimmat ompeluoivallukset ovat olleet peittarin ja Ommellisen kaavojen ostaminen. Nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa siten, että Ommellisten kaavojen mukana tulee ompeluvideo sähköpostiin. Epäilen, että ilman näitä videoita en olisi oppinut niin sujuvasti käyttämään peittariani. En ainakaan näin helpolla ja nopeasti, vaan itseopiskelu olisi ottanut oman aikansa ja paikkansa (mitä on niin harvoin tarjolla…).

Toisekseen Ommellisen kaavat istuvat minulle hämmentävän hyvin: aikaisemmin olen ommellut Kamoonmekkoja, Rentoilutakin ja Sporttileggingsit. Nyt vuorossa oli Hupparimekko, mistä tuli aikaisempien ompelusten mukaan sopiva ilman mitään muokkauksia.

Toki mekossa on väljyyttä ja se on ommeltu joustocollegesta, mikä armahtaa jonkin verran istuvuuden suhteen. Mutta varmasti jokainen koti-ompelija tietää, että rajansa on niilläkin, mikä voi ilmetä esim. pussina kainaloissa tai selän puolella.

Ompelin hupparimekon Accidental Ideasin joustocollegesta, minkä tekstejä kääntelin sinne sun tänne. Yritin hyödyntää kuosin rytmiä asettelemalla kaavan osat tekstien soljuvuuden mukaan. Tästä syystä jätin kaavaan kuuluvan taskun pois, koska ajattelin, että liikaa on liikaa… Paikkatasku olisi pitänyt ommella etuosan kapeammalle puolelle, sunnilleen lantiolle nojaavan käden korkeudelle (alla oleva kuva).

WE ARE NOTHING BUT 
Ripples in the water. 
Particles trying to find their way.
Irregular beats on the steady pulse of time.
Flashes of color in gray nothingness. 

- Accidental Ideas -