Hupparimekko

Kesäkuun viimeisellä viikolla kasasin fuksian värisiä kankaitani ompelujonoon.

Ompelukerhoni kesäisen ompeluhaasteen vuoksi tuo pino jäi odottamaan. Haasteen lisäksi en myöskään osannut päättää, mitkä mekot ompelisin: olin valinnut kaavat jo valmiiksi, mutta kesän kuluessa uusia sieviä kaavoja tuli kaupan ja pääni meni sekaisin, että mikä sitten olisikaan se unelmakaava.

Vain pinon päällimmäisenä oleva Kimmiltä ostettu joustocollege samanvärisen resorin kanssa pääsi työn alle. Niistä testasin syksyä varten Ommelkuplan kaavaa Emppu-hupparimekko. Siinä on minulle mieluisat raglanhihat ja taskut.

Koon valitsin kaavasta mittaamalla rinnanympäryksen. Vyötäröä nostin ylöspäin useamman sentin, koska kaava oli miehustan osalta kovin suora ja minä olen puolestaan kurvikas. Muutenkin vyötäröni kapein kohta on hieman tavallista ylempänä, joten tämän muutoksen joudun useimmiten tekemään kaavalle kuin kaavalle.

Lisäsin mekkoon taakse myös sauman sen sijaan, että olisin leikannut takakappaleen taitteelta. Näin siksi, että epäilin sivujen suoruuden tekevän selkäpussin. Se on myös ongelmani usein valmiskaavojen suhteen: siinä missä vyötäröni kapein kohta on korkeammalla, niin on myös selän notkoni.

Epäilykseni osui oikeaan, joten ennakointini kannatti. Keskisauman avulla oli helppo neulata ja ommella ylimääräinen kangas pois.

Muita muutoksia en tehnyt eli helman ja hihojen pituuden olivat sopivat juuri sellaisinaan. Muutama kuosikangas odottaakin ompelijaa, sillä helteiden hellittäessä, sitä heräsi siihen tosiasiaan, että ihan kohta on syksy …

Kyyhky ja muutama muu

Pääntien huolittelu alavaralla ilman päällitikkausta.

Kurkataanpa hieman taaksepäin kesäkuun alkuun. Silloin tuli tarve juhlamekolle pienessä piirissä. Aikaa ei ollut millekään suuren suurelle ompelutyölle eikä oikein mikään kangaskaan houkuttanut.

Vähän aikaisemmin olin innostunut jälleen Hellinin Poniletti-kuosista. Olin jo luullut, että se innostus meni kohdaltani ohi, mutta toisin kävi. Kimmiltä tilasin sitä itselle uusissa väreissä, Sprite ja Seaweed, t-paidat mielessä. Spriten raikkaat ja kylmät värit hurmasivat kovasti. Kuosi tulisi esille parhaimmillaan suurena pintana. Hetken pähkäilyn jälkeen muistin ostaneeni Nuppu Print Companyn kaavakirjan, jossa oli jonkinlainen A-mallinen mekko. Kyyhky – sehän olisi helppo ja nopea projekti sekä tälle kuosille omiaan. Lisäksi siinä olisi taskut! ❤

Joten tuumasta toimeen. Tilasin samaa kuosia lisää, ja tilausta odotellessa tein Vimman Syystanssit-joustocollegesta testiversion (kuvat alempana). Totesin mekkokaavan muuten hyväksi, mutta olkasaumoja olisi hyvä siirtää vähän eteenpäin ja takapääntietä voisi samalla korottaa. Ne muutokset tein tähän Poniletti-mekkoon (vieläkin voisin vähän olkasaumaa siirtää ja korottaa pääntietä) eli lisäsin reilun sentin takakappaleen olkasaumaa ja otin saman verran etukappaleen olalta pois. Muita muutoksia en tehnyt. Koon valitsin mittataulukosta rinnanympäryksen mukaan.

Testiversion ompelin siis Vimman Syystanssit-joustocollegesta. Se onkin ompelun tietynlainen kirous, kun kaikki pitää tehdä aina ainakin kaksikerroin, testiversio ja sitten vasta se varsinainen vaate. Siksi tällä kertaa ajan ja alun inspiraation puutteesta harkitsin ostomekkoa. En ole sitä mieltä, että kaikki pitää tehdä itse, mutta yllättävän harvoin enää vaatteiden ostaminen tuntuu mielekkäältä. Kun on niin paljon niitä kankaita jemmassakin.

Pääntien huolittelu alavaralla ja päällitikkauksella.

Loppujen lopuksi taisin päästä näin kuitenkin helpommalla sen sijaan, että olisin kiertänyt kaupasta kauppaan. Siitä huolimatta mieluinen mekko olisi saattanut jäädä löytämättä. Mielestäni nämä molemmat vielä onnistuivat kivasti ja sopivat materiaaleista huolimatta pieniin perhejuhliin, mutta syksyllä arjen taas alkaessa, myös silloin. Että win-win. 🙂

Malliltaan Kyyhky-mekko on siis A-mallinen, ylhäältä istuva ja alaspäin levenevä. Helma loivasti pitenee taaksepäin. Aluksi ajattelin suoristaa sen, koska puseroissa ja tunikoissa minulle harvoin sopii sellaiset helmat. Mutta se olikin ihana, joten se sai jäädä molempiin mekkoihin sellaisenaan.

Lopuksi vielä kuvat niistä t-paidoista, joita varten Ponilettiä varsinaisesti tilasin.

Spriten värisen tein PuuhakasPajan Eerika-kaavalla. Käytin lyhyintä helmaversiota, jota pidensin kolme senttiä eli sama tuunaus kuin aikaisemmin tehtyihin, tämä ja tämä.

Hihoihin muokkasin käänteet puolestaan PuuhakasPajan Ellen-paitulin kaavalla.

Spriten värinen on siis laatikkomallinen, mutta vihreän värisen tein aikaisemmin hyväksi tuunatulla kaavalla, mikä on pussimaisempi.

Alun alkaen suunnitelmissa oli yksiväriset t-paidat, mutta näin siinä taas kävi…

Heh, eikä ne tähän loppuneet, vaan lettejä on luvassa vielä myöhemminkin.

Kamoonmekko

Heipä hei! Näin pitkää suunnittelematonta taukoa ei blogissani ole ollut koskaan. Uusille lukijoillekin tiedoksi, että tämä on harvinaista. Mitään draamaa taukoon ei liity, vaan ihan vain loppukevään arkinen kiire ja väsymys. Mutta nyt blogitahtini taitaa kiihtyä entiseensä, ainakin postaus per viikko, kun lomani on alkanut. Postausaiheita onkin kertynyt, sillä pelkästään jo viime viikolla ompelin reilut kymmenen metriä ja myös muutama muukin aikaisempi ompelus on jäänyt kuvaamatta.

Kuten esimerkiksi tämä Ommellisen Kamoonmekko-kaavalla ommeltu joustocollegemekko. Kangas on Hellinin Sisarukset.

Mekkokaavan olen ostanut jo kevättalvella, kun Ommelliselle tuli kaavoja myyntiin. Uusien kaavojen testaamiseen minulla menee yleensäkin aika kauan, koska mahdollinen pettymyksen tunne kaavan epäsopivuudesta ja viilaamisen tarpeesta hidastaa aina aloittamista. Tämän kaavan suhteen aloittamista vaikeutti vielä se, että kyseessä ei ollut mikä tahansa kaava-arkki, vaan täysin valmis kaava leikattavaksi ja silitettäväksi leikkuuta varten kankaalle.

Minkä koon siis valita, että se menisi oikein enkä tuhoaisi kaava-arkkia. Lopulta jätin arvailut sikseen, mittasin rinnanympäryksen kaavalta, ja piirsin sen mukaisen kaavan. En siis raaskinut leikata kiinni silitettävää kaava-arkkia.

Hyvä niin, sillä tästä tuli hieman liian reilu. Pidettävä toki, mutta tämä ei istu yläosasta niin hyvin kuin mallin pitäisi. Mitään muokkauksia en siis tehnyt kaavaan, jätin vain pois hihoihin kuuluvat peukalonreiät.

Viime viikolla piirsin testattavaksi yhden koon pienemmän, niin nyt tuli hyvä, ellei jopa ihan jo täydellinen. 🙂 Hihavaihtoehdoista valitsin tällä kertaa kesäisemmän version. Lyhensin myös helmaa kymmenisen senttiä.

Tänään ei vaan ollut sellainen päivä, että olisin halunnut kovin sääriä vilautella, koska tuuli niin hirveän kylmästi ja kovasti. Jalassa minulla onkin uudet legginssit. Nekin olen ommellut Ommellisen sporttilegginssit -kaavalla. Testiversion tein kuitenkin Verson Puodin Paratiisin universumi -trikoosta. Sporttikaava taitaa kuitenkin olla tarkoitettu lycralle, niin postailen paremmin sitten, kun sellaiset teen. Näiden testiversioiden avulla testasin koon (jep, jälleen jäljensin kaavat, koska en uskaltanut leikata) niin leveyden kuin pituuden suhteen. Koon valitsin sen mukaan, minkä kokoinen oli musta mekkokin, vaikka vyötärökaitale näytti siinä samassa koossa kovin pieneltä. Mutta sopivat tuli, kaiken puolin. 🙂

Olen ostanut näitä Ommellisen kaavoja enemmänkin, koska ne vaikuttavat toimivalta arkivaatteilta, joissa on kuitenkin se jokin. Erityisesti kaavoissa on mahtavaa se ajatus, että ompelijalle on yritetty tehdä kaikki ne vaiheet, mitkä usein ovat tylsimpiä, kuten mm. kaavojen piirtäminen, kankaalle asettelu ja leikkaaminen, helpoksi. Kaavat on myös pakattu kauniisti ja käytännöllisesti. Lisäksi niiden mukana sähköpostiin saa myös ohjelinkin, missä neuvotaan vaatteen ompelu vaihe vaiheelta. Eli kaavan ostaessasi, saat kaupan päälle ompelukurssin. Äärimmäisen kätevää!

Mystical Flowers x 3

Viime syksynä harmittelin sitä, että Vimman Mystical Flowers -trikoosta ompelemani leggingsit olivat kovasti haalistuneita eikä tuota ihanaa kuosia ollut kummassakaan olemassa olevassa värissä saatavilla. Universumi kuitenkin kuuli harmitteluni, sillä meni ehkä viikko, kun Vimma avasi ennakkomyynnin uudistetusta kolmannesta versiosta. Mikä yhteensattuma! Iloistuin (ja sokaistuin) niin, että tilasin niin trikoota kuin joustocollegea kutakin kolmen metrin verran siitäkin huolimatta, että tämä uusittu kuosihan on todella oranssi, mikä on siis inhokkivärini. 😅 Ei siis ollut ihan loppuun asti harkittu ostos, mutta nyt olen lähes kaikki nuo metrit kaavatestaillut vaatteiksi.

Trikoosta testasin PuuhakasPajan Eerikaa, että olisiko tämä se mun t-paitakaava. Paidan ompeluun liittyi ompelukerhoni hauska tunnissa valmiiksi -haaste, mihin osallistuin ja vielä onnistuneesti. Yläkuvassa on kuitenkin nähtävissä olkapäältä törröttävä lanka, joita taisi jäädä roikkumaan vielä muuallekin, sillä niin tiukille tunnin kaikki 60 minuuttia meni. Aikapaineistettuna ompelu oli kuitenkin hyvin terapeuttista, sillä päästä katosi kaikki arkiset asiat, kun piti niin kovin keskittyä: virheisiin ei ollut varaa. 😄

Sen lisäksi, että Eerikan sain ommeltua nopeasti tunniksi valmiiksi, malli on kiva. Eerika on siis laatikkopaita, jossa on rintalaskokset (jotka eivät värikkäästä kukkakuosista erotu) ja alaslaskettu olkalinja.

Kaavaan kuuluu kolme hihamittaa, joista kokeilin 3/4-hihaa. Myös helmavaihtoehtoja oli useampi. Minulla on tässä tasapitkä versio, mutta Eerikan helman voi tehdä myös sivuhalkioilla. Aikeissani on ommella näitä lisää samalla helman pituudella, mutta t-paitahihaisena useammassa värissä.

Joustocollegen tuhosin Suuri Käsityö -lehdessä (2/2021, mallinro 4) olleeseen joustocollegemekkoon, mikä oli varsinainen murheenkryyni. Näitä en kyllä ompele enempää, vaikka kädet taskuissa mekko näyttää aika siedättävältä. Mutta tästä tuli turhan reilu ja ommellessa tapahtui vaikka ja mitä. Sain melko suuren reiänkin helmaan aikaiseksi. No, se on korjattu, kuten äärimmäisen huonosti istuva olkalinja: kaavassa oli pudotettu olkalinja, jolloin hihan pyöriön pitäsi olla melko suoran. Mutta tässä hihan kaava muistutti istutettua hihaa eli pyöriö oli aivan liian korkea. Sen takia hiha jäi ikävästi törröttämään olkapäältä.

Tämän mekon kanssa ei siis mennyt kuin strömssössä. Ehkä tuunaan tähän kuminauhan vyötärölle tai jopa katkaisen puseroksi kokonaan. Ompelin tämän kuitenkin niin pieleen ja jouduin purkamaan niin useasti sitä sun tätä, että tuunaukset saivat nyt jäädä odottamaan parempia aikoja ja hermoja.

Ja kyllähän tällä reilummalla mallilla yhden pääsiäisen pärjää. 😀 Toisekseen peilailin, että ikivanha Relaxed-mekkokaava voisi hyvinkin toimia tämänkaltaisen jc-mekon pohjana minulle paremmin. Siinä olisi vähän muotojakin (kuten yllä kuvassa mallailen) säkkimäisyyden sijaan, joten siihen voisin sorvata tuollaisen rypytetyn helman. Siinä mielessä tämäkin idea pääsee siis jatkoon.

Postauksen viimeisin vaate on trikoinen mekko, minkä olen jo aikaisemmassa postauksessa vilauttanut. Tämä on ihana! Mekko on Ommelkuplan Maikki-mekko, minkä tein kesäksi enkä pääsiäiseksi, vaikka vitsojen kanssa tuossa seisoskelenkin. Vitsat on vain teitä varten, jotta voin kaikille hyvää pääsiäistä toivottaa eli:

Minä virvon vitsasella, varvon koivun oksasella. Toivon sinulle terveyttä, vitsan myötä virkeyttä.

Hyvää pääsiäistä!