Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

Olin haaveillut reilusta tikkihupparista, millainen löytyikin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2018). Tikkineulos löytyi puolestaan Eurokankaan palalaarista, johon yhdistin jämiäni, Hellinin Poniletti-joustocollegea sekä Ehtalta ostettua second skiniä eli joustavaa keinonahkaa.

MaarItse-blogi: tikkineuloshuppari.

Yleensähän ensimmäiseksi osoitetaan virheet, mitä tuli tehtyä, niin aloitetaan nyt niistä.  😉 Eli tuo huppu, se piti alunperin tulla kokonaan Poniletistä, mutta vahingossa leikkasin kaksi saman puolen kappaletta. Tietenkään jämäpalasta ei enää rittänyt uuteen, kolmanteen. Se harmitti niin, että melkein leikkelin Poniletti-mekostani puuttuvan kappaleen.

Harmiltani en tajunnut luopua alkuperäisestä ajatuksestani kokonaan, joten tein yksivärisen hupun sijasta toispuoleisen: ajattelin kengurutaskun jäävän jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta ihan yksinään. Että Ponilettiä pitää olla jossain muuallakin kuin vain taskussa. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi tarvinnut, yksivärinen olisi ollut parempi, mutta toki, ihan ok näinkin….

MaarItse-blogi: sirkkojen kiinnitys huppuun.

Ohjeesta poiketen tein huppuun vuoren ohuesta joustocollegesta alavaran sijaan. Ensimmäisen kerran kokeilin myös sirkkojen laittamista ja se kyllä kannatti: lopputulos on viimeistellymmän näköinen kuin aikaisemmat nahanpaloilla tekemäni nyörinreiät. Sirkkojen laittamiseen katsoin kuvalliset ohjeet täältä, Jujunan blogista.

MaarItse-blogi: huppari tikkineuloksesta, joustocollegesta ja joustavasta keinonahasta. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2018.

Minun sirkkani ovat lävistäjältään 1,1 cm, mihin sopii hyvin Ehtan litteä nyöri. Ja näet aivan oikein, nyörin päät ovat vielä viimeistelemättä, muttaku en osaa päättää pituutta jne…. 

MaarItse-ompelublogi: tikkineuloshuppari.

Yritin mittailla kaava-arkilta oikea kokoa, mutta tuhraan: en ole koskaan tehnyt mitään näin reilulla mitoituksella, joten en hahmottanut mittasuhteita, vaikka kuinka mitoin. Siksi summanmutkassa vain piirsin kaavat yhden koon pienempänä kuin ns. normikokoni (jokseenkin inhoan koko normikoko-sanaa, koska mielestäni ompelussa ei ole normikokoa olemassa, vaan aina pitää koko kaava-arkilta mitata ja muokata, soveltaa ja säheltää, jos meinaa onnistua). Lisäksi jätin sivusaumaan kuuluvan vetoketjun turhakkeena pois.  

MaarItse-käsityöblogi: tikkineuloshuppari.

Pienempi koko ei kuitenkaan riittänyt, vaan lopputulos oli teltta. Onnistuin kuitenkin kaventamaan siitä hyvän tekemällä takasauman, minkä avulla ompelin takaa kolmion mallisen palan pois: ylhäällä oli ikään kuin kolmion kärki, josta ompelin alaspäin tasaisesti sivuja kohti leventäen. Ylhäältä kavennuksen syvyydeksi tuli siis noin sentti ja alhaalta puolestaan viisi senttiä. Näin hyvä pääntie ja hartiaseutu sekä kengurutasku pysyi ennallaan, mutta ylisuuri vartalo-osa kapeni.

MaarItse-blogi. Jämäompelua: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä. Kaava Suuri Käsityölehti, 11-12/2018.

Lisäksi lyhensin helmaa, koska alkuperäinen mitta oli hupparin sijaan minulle enemmän mekko. Tuon muutoksen tein jo kaavoja piirtäessä, koska muutoin kengurutasku olisi jäänyt liian alas ja pienentynyt kovasti. Nyt tasku on siis alkuperäisessä koossa, nostin sitä vain ylemmäs noin kymmenen senttiä eli sen verran, mitä helmaa lyhensin. Myös hihat piti lopuksi lyhentää.  

MaarItse-blogi: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä.

Huppari onnistui kaikkiin muutoksiin nähden hyvin ja on mukava päällä. Vaikuttaa lämpimältäkin, että tästä tuli nyt tällainen ylisuuri ysärihuppari, mihin on ihana kietoutua pakkassäillä. ♥ Kunhan niitä nyt vain tulisi!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #talvi. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.  Minun aikaisemmat vuodenaikahaasteenpostaukseni löytyvät alta: 

Elämä ei ole mustavalkoista

Ihan ensimmäisenä pyydän anteeksi sähköpostitse minua seuraavilta, kun sohlasin, vahingossa julkaisin postausluonnoksen. En tiedä, miten sen tein, sillä se ei onnistu yhdellä klikkauksella: puhelin lipesi kädestä kesken kirjoittamisen ja varmennuksesta huolimatta se lähti jakoon ennen aikojaan.

Poistin luonnoksen heti blogistani enkä asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes tänä aamuna mieheni, Unelmien Uunimies, luki sähköpostejaan ja ihmetteli, kuinka huonon postauksen olin tehnyt: huonoa suomen kieltä eikä kuvan kuvaa (kyllä, hän on ensisijaisesti blogini lukija, mutta tarpeen mukaan toimii myös oikolukijana ja elävänä kamerajalustana ♥ ). Silloin vasta tajusin, että vaikka poistin raakileen blogistani, se ei luonnollisestikaan poistunut teidän sähköposteista.

Musta Peura-tunika Suuri Käsityölehdestä (9/18).

Aluksi mokani hieman nolotti, mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Eihän siinä ollut kuin listattuna ajatuksia, mitä yhden mekon tekemiseen liittyi. Käsitöitä tehdessähän mieli tekee monen monta mutkaa, koska se on aikaa omille ajatuksille ja tunteille tulla käsitellyksi, saati sitten pohdinnat materiaalien ja mallien suhteen jne.

Kaikista noista ajatuksista postauksiini yleensä päätyy kuitenkin vain murto-osa, koska en osaa vielä tiivistää kovin hyvin. Lisäksi haluaisin pitää postaukset melko lyhyenä ja siten luettavampana. Joskus siinä onnistun, joskus en (nyt varmaan jo huomasit, ettei tämä ole sellainen kerta… 😀 ).

Maaritse

Vaikka nolottikin, niin en kuitenkaan kokonaista postausta halunnut tehdä vain pyytäkseeni anteeksi. En kuitenkaan voinut tehdä karannutta mekkoluonnostakaan loppuun, koska tarvin tuon edellä mainitun elävän kamerajalustan sen viimeistelyyn eikä aikataulut sopineet tänään yksiin. Omillaan piti siis pärjätä, joten päätin ottaa kuvat viimeisistä ompeluksistani sekä vihdoin ja viimein Poniletti-mekostani, kuten olen joskus vuoden vaihteessa luvannut. Samalla otin uusia, parempia kuvia myös steekatusta villatakistani, koska aikaisemmat ovat harmittavan huonoja.

maaritse_kasityoblogi

Alunperin en siis ajatellut postata näistä tunikoista, mutta toisaalta nämä on niin mutkatonta arkityyliäni, mustaa ja valkoista harmaalla höystettynä, että miksipä ei. Olenhan moneen otteeseen todennnutkin, että tarvitsen yksivärisiä yläosia, sellaisia, mitä olisi helppo yhdistellä jo olemassa oleviin vaatteisiin ja mahtuisi sujuvasti villatakin alle. Nyt niitä on siis kaksin kappalein, talviväritykseni mukaisesti musta ja valkoinen, mikä kylläkin vaikuttaa niin kirkkaalta tähän vuoden aikaan, että sen käyttö taitaa odottaa kevätaurinkoa. Musta puolestaan tuntui heti omalta, ja onkin ollut päällä jo moneen otteeseen.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Tunikat tein aikaisemmin testatulla Suuri Käsityö -lehden Peura-kaavalla (9/2018), missä on juuri sopivan kapeat hihat villatakin alle. Se on siis perusedellytys yläosille, sillä tykkään erityisesti talvisin kerrospukeutua.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Viime talvena yksi pidetyin villatakkini oli tämä harmaa, jäkälän värinen. Se oli ensimmäinen aukileikkaamani, steekattu. Muokkasin sen Mountain High -neuleesta ja se onnistui yli odotusten.

maaritse_steekattu_villatakki

Kovasta pidosta huolimatta villatakki on myös pysynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka on kudottu Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jota moni on moittinut aikaisempaa huonommaksi laadultaan. Eli tämä harmaa on kestänyt ainakin minun käytössäni enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen karheaa (tosin muutama muu väri on nyppääntynyt nopeasti, ja mustaa seiskaveikkaa en voi edes kutoa, koska se yskittää ja kutisee silmiä).

Harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta.

Ensin luulin, että villatakista tuli liian kapea varsinkin näin pitkänä, mutta itseasiassa se on ollut oikein hyvä. Se on lähes yhtä hyvä kuin kahvi, mitä rakastan. Huomasin vasta jälkikäteen, että tuon rakkauden voi bongata näistä kuvistakin… 🙂

Steekkaamalla harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta. Muokattu Mountain High -puserosta.

Villatakin alle sopii erinoimaisesti monet mekkoni, mitkä olen ommellut luottomekkokaavallani, Ottobren Relaxed-taskumekosta muokatulla kaavalla.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Tämä mustavalkoinen Poniletti-mekko on ehdoton suosikkini. Sen värit onkin hieman jo kovasta käytöstä kuluneet, mutta onhan se siltikin aivan ihana.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Että tällaista tällä kertaa – kiitos ja anteeksi! 😀 Mukavaa viikonloppua!

Lumoavat mekot

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Ommellisen Lumous-kuosin suosio tempaisi minut kevättalvella mukaansa, vaikka värit, joita onnistuin saamaan, eivät ole minun värejä lainkaan: vaaleanvihreä on ehkä vähän tummanvihreää parempi.

Tummanvihreästä Lumous-kankaasta mekko

Suuri kuosikaan ei lopen tuntunut omalta, vaikka kuinka pyörittelin kangaspalojani suuntaa ja toiseen. Ensimmäinen, tummanvihreä, tuntuikin aluksi kovin väärin leikatulta, että kukat menivät liian sivuun. Näin kuosi ei mielestäni pääse oikein oikeuksiinsa, ja sitä meni melko paljon haaskuuseenkin.

Ompelublogi MaarItse

Olen ommellut tämän mekon jo keväällä, ja aika on tehnyt tehtävänsä: se ei enää näytä niin valjulta kuin silloin heti valmistuttuaan. Mutta tuo kukallinen hiha pistää yhä silmääni. Noin kamalaan kohdistukseen ei auta edes aika. 😀

Käsityöblogi MaarItse

Tämä on siis tehty muokkaamallani, jo aikaisemmin postatulla Relaxed-luottokaavalla.

Ompelublogi - MaarItse

Koska ensimmäinen Lumous-mekko ei mielestäni oikein onnistunut, hautautui vaaleampi kangaslaatikkoni pohjalle hyväksi aikaa. Mutta pari viikkoa sitten rohkaisin mieleni, ja leikkasin siitä mekon pidentämällä viimeisimmässä Suuri Käsityö-lehdessä (9/2018) ollutta Peura-tunikaa.

Ompelublogi - MaarItse

En tietenkään laittanut ylös kuinka paljon sitä pidensin, koska ajattelin asian muistavani… Hah, turhan optimistinen olin. Helman pidennyksen lisäksi lisäsin sivutaskut, koska ilman niitä en osaa enää olla, mutta muutoin mekko on täysin kaavan ja ns. normikokoni mukainen.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Melko onnistunut lopputulos, vai mitä? Että siinä missä ensimmäinen sai päättämään, etten ikinä osta enää näin suurta kuosia, varsinkaan hetken mielihalusta, vielä väärän värisenä, toinen mekko palautti uskoni. En kylläkään tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia…

MaarItse - taskumekko

Keskeneräisissä on sittenkin ideaa

Hip hei! Tällä viikolla oivalsin, kuinka hyvä onkaan, ettei kaikkea tee aina heti kerrasta loppuun. Kutomisen suhteen tämän idean olen oivaltanut jo vuosia siten, että aina pitää olla monta erilaista työtä viereillä, mistä valita kulloiseenkin mielenmaisemaan sopiva.

Keskeneräiset ompelukset puolestaan yleensä vain ärsyttävät: joskus jokin kohta, yleensä viimeistelyvaiheessa, tökkii niin, että työ jää kesken, nurkkiin pyörimään ja pölyttymään, vaikka olisikin viittä vaille valmis. Mutta ei, homma venyy ja venyy eikä siihen ole oikein edes kunnollista syytä, että miksi …

Ottobren Hide Away -huppari ja Noshin leggingsit

Nyt sain kuitenkin nämä valmiiksi: Hide Away -huppari ja Noshin ilmaiskaavalla leggingsit. Toisesta puuttui pääntien huolittelu ja toisesta lahkeiden päärmäys, ettei sen ihmeempiä. Silti lähes vuosi meni näitä hautoessa…

Ottobren Hide Away -huppari joustocollegesta

Ai, että tuntui hyvältä saada nämä valmiiksi! Toki se on aina mukavaa, mutta nyt erityisesti, sillä olen ollut kaksi viikkoa puolikuntoinen eikä mikään oikein luista: ei työt, kotihommat eivätkä käsityötkään.

En siis olisi jaksanut tehdä mitään alusta loppuun asti, joten nämä viittä vaille valmiit olivat oikein paikallaan: olin niin tyytyväinen, että sain edes jotain aikaiseksi tämän kaaoksen keskellä. Voimaannuin jopa niin, että pienesti jo uskallan ajatella, että ehkä tämä pahuksen tauti menee ohi ja selviän tästä taas jotenkin. Että tällä kertaa keskeneräiset toimivat todellakin tee-se-itse-naisen itse tehtynä terapiana. 🙂

Ommellisen Mindflow-trikoosta leggingsit

Vinkkinä leggingseistä, että pdf-kaava niihin näytti olevan vielä toistaiseksi saatavilla. Itse olen tykännyt tästä, todennut paremmaksi kuin muutamat ostokaavat. Tykkään myös siitä, että tässä on vain sisäsaumat.

Noshin leggingskaavalla ommellut trikooleggingsit

Leggingsien ompelu ilman ulkosaumaa

Eli jos sinulla ei ole vielä hyvää leggingskaavaa, nyt se kannattaa heti käydä tallentamassa, koska muutama päivä sitten näin jossain ompeluryhmässä kommentin, että Nosh poistaisi kaavat sivuiltaan. Siellä on siis muitakin kivoja kaavoja, kuten esim. Kiila-tunika. Että käyhän ottamassa pikaisesti talteen!

Viikonloppuja!


Aiheeseen liittyviä muita postauksia:

Lettimekkoja

Vihdoinkin oli aikaa ja intoa ommella muutama kesämekko: toinen on Vimman minttua joustocollegea ja toinen Hellinin vaaleanpunaista trikoota. Kesähelteiden lisäksi näillä mekoilla osallistuin Mehukekkerit-blogin kässävuosihaasteeseen, #mekkotoukokuu


Hihattoman mekkokaavan muokkasin Ottobren (5/2016) Relaxed-taskumekon kaavasta. Aikaisemmin olin tuota mekkokaavaa jo muokannut itselleni sopivammaksi kaventamalla hieman lantion kohdalta sekä suoristamalla takakappaleen keskisaumaa. Nyt yhdistin siihen vielä jonkun vanhan Suuri Käsityö -lehden toppikaavan ja Namedin Ruri-housujen taskut.

Mintun värinen lettimekko ei onnistunut niin hyvin kuin vaaleanpunainen, koska yritin välttää rintalaskosten tekemisen. Ensimmäisen mekon teinkin lähinnä suin päin suunnittelematta. Touhukkaana nostin vahingossa vyötärön liian ylös ja lyhensin helmaakin melkoisesti. Mokien takia tunnin mekkosurautus venyikin lähes koko päivän mittaiseksi ompelutuokioksi.

maaritse_hihaton_mekko_minttu_lettikangas_vimma

Lopputulos on kuitenkin ihan ok. Kangas on mukavan tuntuinen iholla: joustava ja melko paksu. Juuri sellainen, mikä toimii tällaisessa mekossa, koska ohuemmasta kankaasta tehtynä mekko vaatii alusmekon pysyäkseen siistinä päällä. Se ajatus ei näin kesällä kyllä viehätä. Jätin kuitenkin taskut pois, ettei etuosasta tulisi toisaalta liiankaan pönäkkä.

Vaaleanpunaisen kohdalla tein kaavat huolella, ja niinhän siinä kävi, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tämän ompeluun meni ainakin puolet vähemmän aikaa kuin mintunvihreään, vaikka tosiaan piirsin kaavat sekä ompelin mekkoon taskut ja rintalaskoksetkin.

maaritse_ponilettimekko_tasku

maaritse_taskumekko_poniletista

maaritse_poniletti_hellin_taskumekko

maaritse_poniletti_taskumekko_takaa

Mekosta tuli tosi hyvä, sellainen rento tennareiden ja farkkutakin kanssa pidettävä. Myös tätä voi pitää ilman alusmekkoa, vaikka Hellinin trikoinen Poniletti oli Vimman joustocollegea ohuempaa. Taskut tuovat kuitenkin etuosaan sopivasti jämäkkyytä ja painoa, niin se laskeutuu hyvin eikä ala kiertymään epäedullisesti vartalon jokaiseen mutkaan kiinni.

maaritse_ponilettimekko_farkkutakki

Kolmas kerta toden sanoo, että vielä yksi on suunnitelmissani. Siitä taidan sorvata toispuoleisen, olkapään paljastavan. Ja nyt teen kaavan heti enkä kantapään kautta. 😀