Avainsana: huppari

Treenivaatteita

MaarItse

Alunperin olin ajattelut ompelevani uudet treenitrikoot Noshin leggingskaavalla, jonka olen jo pari vuotta sitten sorvannut omaan jalkaan sopivaksi. Mutta minä onneton olin hukannut tuon kaavan!

maaritse_urheilutrikoot_lycrasta

Hajamielisyydestäni harmistuneena en innostunut kasaamaan vanhaa pdf-kaavaa uudelleen, vaan ostin uuden testattavaksi. Se kannatti, sillä PuuhakasPajan Usva-treenitrikoot on suunniteltu hyvin joustavalle kankaalle, kuten lycralle, mitä olin siis uusia housujani varten varannut. Noshin kaava olisi ollut puolestaan trikoisille leggingseille, mistä johtuen siinä olisi ollut liikaa väljyyttä ja lopputulos olisi ollut liian suuri. Joten kävi onni onnettomuudessa, sillä enhän minä muuten olisi muistanut ottaa eri kankaille tarkoitettuja väljyyksiä huomioon, kun lycraa ei ole tullut ommeltua sitten teinivuosien pyöräilyshortsien. 🙂

maaritse_juoksutrikoot_hellinin_neonvioletti_urheilulycra

Tykkäsin myös siitä, että Usva-trikoissa ei ole kuin sisäsaumat, niin Hellinin kaunis Poniletti-kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun ulkosaumat eivät riko kuvioita.

maaritse_korkeat_juoksutrikoot

Ainoa muutokseni kaavaan oli se, että korotin vyörärökaitaletta alkuperäisestä viidestä kahdeksaan senttiin, koska halusin kunnolla korkean vyötärön. Viiden sentin korkuinen vyötärökappale olisi tullut hieman navan yläpuolelle, joten tämä on reippaasti ylempänä. Itseassa näin se tuntuu mukavan istuvalta, koska korkeampi vyötärö yltää minun vyötäröni kapeimpaan kohtaan, joka on muutaman sentin normaalia korkeamalla.

maaritse_ompelublogi_juoksutrikoot

Trikoiden kaveriksi ompelin pari Pinja-hupparia, mikä on myös PuuhakasPajan kaava. Tästäkin tykkään kovasti! Pinja on istuva ja mutkaton peruspusero kauniilla pääntiellä ilman huppua tai hupun kanssa.

maaritse_kangaskapinan_limelight_trikoo

maaritse_ompelublogi_pinja_huppari

maaritse_puuhakaspajan_pinjahuppari_kangaskapinan_newyorktrikoosta

Poniletti-kuosihan on yksi suosikkini ja varsinkin tässä värissä, neonviolettinä, johon sopivat hyvin ompelemani yksiväriset hupparit. Ne on tehty Kangaskapinan syksy/talvi New York 2019 -trikoista (värit Limelight/ärhäkkä kylmä keltainen ja Ultraviolet/raikas violetti), joista löytyy muuten melko monta talvityypille sopivaa väriä. Vinkkinä siis ihan yleisesti, mutta tosiaan omia talvivärejä hamstraaville, että viime sesongin väreinä nämä trikoot ovat tällä hetkellä myynnissä alennettuun hintaan ja ovat vielä 175 senttiä leveitä kankaita…

maaritse_puuhakaspajan_treenitrikoot_usva_hellinin_poniletti_lycra

Nämä trikoot tulivat niin tarpeeseen entisten vedellessä loppujaan. Ehkä oisin voinut paremmin kohdistuksia miettiä, sillä nyt leikkelin kangasta säästellen siitä mistä sain. Silti aion ihan ylpeänä häntää heilutella! 😀 Ehkäpä ensi viikolla jopa ihan hihattomissa, niin tarkenisin valmiita toppejanikin kuvata…

Kirjottu Pinja-huppupaita

MaarItse

Postauksen kuvat on otettu Oulun taidemuseossa Outi Pieskin teoksen ”Kokoontuminen” alla. Tuo suuri teos, jonka sisälle pystyi sukeltamaan, oli tehty saamenpuvun huivien solmituista hapsuista: ihastuttavia värejä ja muotoja. Pieskin näyttelyn lisäksi taidemuseossa oli kolme muutakin näyttelyä: Terttu Jurvakaisen ”Loistava paletti”, Maija-Liisa Niemen taidekokoelma ja Helena Kaikkosen ”Kaipuun horisontti”. Suosittelen!

Kuulostaa kovin kummalliselta, mutta käsityöt ovat minulle melko pitkälle hermoja raastavaa hommaa: useinkaan taidot ja unelmat eivät kohtaa, ei ole tarpeeksi aikaa tai muuten vain universiumi vastustaa eikä mikään onnistu. Mutta. Parhaimmillaan ne voivat olla sitten niin kuin tämä huppari: helppoa, sujuvaa ja lopputulos on parempi kuin uskalsi toivoakaan.

MaarItse - käsityöblogi

Huppari on Puuhakaspajan Pinja-huppupaita, missä on kolme helmavaihtoehtoa: normaalin lisäksi niin lyhyt kuin pitkä kaareva. Minä halusin sellaisen perusharmaan hupparin, joten tämä on ns. normaali.

maaritse_pinja_hupparipaita

Tästä tuli kyllä hyvä. Esimerkiksi pääntie oli niin sievä, että hetken teki mieli jättää huppu kokonaan pois. Toisaalta pääntie on myös sellainen, että huppu asettuu hyvin. Että toimii kummin vaan. Myös hihan ja helman mitat olivat hyvät. Edes hieman alaspäin laskettu olkasauma ei häirinnyt, vaikka usein sellainen suurentaa suoraa hartialinjaani vielä suuremmaksi. Sopivan koon valitsin vertailemalla kaavaa aikaisemmin ompelemiin puseroihini.

MaarItse - ompelublogi

Koristelin vielä harmaan peruspaidan rintamuksen kirjomalla siihen rauhan käsimerkin. Siitä tuli hieno! Käsimerkki on silityskuva aikaisemmin esittelemästäni kirjontakirjasta, minkä ohjeiden mukaan tämä oli helppoa kuin heinänteko.

MaarItse - käsityöblogi

Ensimmäisenä ompelin olka-, hiha- ja sivusaumat, jotta käsimerkin paikan hahmottaminen olisi helpompaa. Eli sovitin puolivalmista paitaa ja merkitsin siihen taikatussilla (tussi, jonka jälki haihtuu ajan kanssa pois) kohdan, ettei kuvio tulisi liiaksi kainaloon eikä pääntielle. Sen jälkeen silitin silityskuvan päälle ja irtirevittävän tukikankaan nurjalle puolelle.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Aluksi kirjominen jännitti, mutta se olikin helppoa ja melko nopeaakin tikki- ja laakapistoin. Mutta nyt puolestaan jännittää hupparin peseminen, että pysyykö nuo pistot paikallaan: muliinilankojen pitäisi kestää pesua, mutta hieman hirvittää, että voiko esimerkiksi tikkipistot jäädä kiinni johonkin tai jotain…

MaarItse - käsityöblogi

Toisaalta odotan, että pesu pehmentäisi hieman irtirevittävää tukikangasta, minkä onnistuin kiinnittämään niin tiukkaan, että sitä jäi nurjalle puolelle melko paljon. Sen ääriviivat näkyvät hieman ikävästi päällepäin, erityisesti hihasauman puolelta, koska jäykkyyttään kangas ei siitä kohdin myötäile kovin hyvin rinnan muotoa. Siksi toivon, että pesussa tukikangas pehmenisi ja saisin sitä edes vähän enemmän kuvion ympäriltä irrotettua ilman suurempaa väkivaltaa.

MaarItse

Mutta tukikankaasta huolimatta, onhan tämä hieno! Pesun jälkeen palaan vielä asiaan, että toimiko tämä vai ei. Tämä oli siis ensimmäisiä kirjontakokemuksiani ja varsinkin ihka ensimmäinen arkivaatteeseen, joustavaan kankaaseen, tehty, niin vielä en uskalla kovin tyhjentäviä vinkkejä antaa. Että niistä myöhemmin – toivon mukaan – lisää. Kysy toki, jos jokin asia nyt jo mietityttää! Tai kerro omat vinkkisi, jos olet kirjontakonkari. ♥

Imelän ihana huppari

MaarItse

MaarItse - ompelublogi

Minä pidän yleensä mustasta ja vielä kerran mustasta. Siksi ensimmäisen kerran nähdessäni tämän värin Hellinin Paintboxissa sai se minut lähes voimaan pahoin. Tilasin kuitenkin siitä, kuten muista talviväreistä, mallitilkun. Siitä se sitten lähti: huomasin hypisteleväni sitä kerta toisensa jälkeen, ja kohta hain postista hupparin verran kangasta…

MaarItse - käsityöblogi

maaritse_blizzard_joustocollege_huppari

Kevättä varten, farkkujen kaveriksi, tarvin tällaisen lyhyen hupparin, millaisen olen ommellut jo kertaalleen PattyDoon Lynn-kaavalla. Kaava on muuten hyvä, mutta hihansuiden peukalonrei’istä tulee liian ahtaat, joten tuunasin nyt hihansuut korkeimmiksi ja peukalonreiät suuremmiksi. Harjoitusversiot teinkin viime viikon postauksessa olleeseen valkoiseen aluspaitaan.

maaritse_hupparin_peukalonaukot_hihansuissa

maaritse_Lynn_huppari_Hellinin_Azalea_Pink_joustocollegesta

Onnistuneesta hupparista huolimatta, en ole ihan varma, onko tämä pinkki kuitenkin liian vaalea minulle vai onko se synkeä mieleni, mikä tätä imelää hempeyttä vastustaa.

maaritse_joustocollege_hellin_blizzard_azaleapink_ja_ehta_dream_circus

Oli miten oli, tajusin kotiuttaneeni tätä värisävyä enemmänkin. Että taidan nyt yksinkertaisesti olla keväisen kirkkauden sekä mainosten uhri. 🙈

kukat2

maaritse_ninni_muki

MaarItse - neulontablogi

Tuota pinkkiä sävyä oli yhtenä raitana jopa tässä ensimmäisessä #sukkalaatikko2019 parissani. Langan ( Schoppel Adimiral R Druck) olen ostanut ainakin kuusi vuotta sitten, mutta en tykännytkään noista hempeistä raidoista ja se jäi kutomatta. Kunnes nyt. 🙂

MaarItse - neulontablogi

Tämä on siis minun tammikuun sukkaparini Nonnu Neulojan sukkalaatikkohaasteeseen.  Ne ovat myös ensimmäiset sukkani, mitkä olen tehnyt looppaamalla yhtä aikaa varpaista varteen. Ruttuvarret niihin apinoin Pipo-otuksen päheistä säärystimistä. Patenttineulevarren ohje löytyy siis täältä, Kotivinkin sivuilta.

MaarItse - neulontablogi

Helmikuun sukkaparin piti olla Niina Laitisen Äärettömät. Varret ovat jo pitkällä, mutta pitkään jatkuneen migreenin takia ne saavat vielä hetken odotella: keskittyminen neulekaaviohon ei päänsäryltä onnistu. Toki sitä piti yrittää, mutta sain aikaiseksi vain virheitä, joten odottakoot hetken parempaa aikaa tulevaa.

MaarItse - käsitöitä | valokuvia

Näiden pinkkien ajatusteni keskellä tunnustan teille nyt vielä senkin, että katsoin viime viikolla ensimmäisen kerran neulepodcastin ihan alusta loppuun asti: kerrankin sairaana sohvalla maatessa sinni riitti alusta loppuun asti, ja katsoin Nonnun viimeisimmän.

En siis aikaisemmin ollut katsonut yhtään podcastia kokonaan, koska ne ovat niin pitkiä, ettei aika riitä eikä oikein mielenkiintokaan. No, nyt aloitin – sukkalaatikkohaasteenkin takia – Nonnusta ja sain pelottavan monta ideaa. 😀 Esimerkiksi Nonnu mainitsi podcastissaan Kalajoen, vanhan kotipaikkakuntani (mistä monet kuvat tänne blogiini on otettu), niin enhän minä malta olla tarttumatta haasteeseen, minkä Nonnu heitti. Maaliskuun sukkaparin malli on siis jo tiedossa, mutta sopivan hillitty lanka niihin vielä puuttuu…

Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

MaarItse

Olin haaveillut reilusta tikkihupparista, millainen löytyikin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2018). Tikkineulos löytyi puolestaan Eurokankaan palalaarista, johon yhdistin jämiäni, Hellinin Poniletti-joustocollegea sekä Ehtalta ostettua second skiniä eli joustavaa keinonahkaa.

MaarItse-blogi: tikkineuloshuppari.

Yleensähän ensimmäiseksi osoitetaan virheet, mitä tuli tehtyä, niin aloitetaan nyt niistä.  😉 Eli tuo huppu, se piti alunperin tulla kokonaan Poniletistä, mutta vahingossa leikkasin kaksi saman puolen kappaletta. Tietenkään jämäpalasta ei enää rittänyt uuteen, kolmanteen. Se harmitti niin, että melkein leikkelin Poniletti-mekostani puuttuvan kappaleen.

Harmiltani en tajunnut luopua alkuperäisestä ajatuksestani kokonaan, joten tein yksivärisen hupun sijasta toispuoleisen: ajattelin kengurutaskun jäävän jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta ihan yksinään. Että Ponilettiä pitää olla jossain muuallakin kuin vain taskussa. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi tarvinnut, yksivärinen olisi ollut parempi, mutta toki, ihan ok näinkin….

MaarItse-blogi: sirkkojen kiinnitys huppuun.

Ohjeesta poiketen tein huppuun vuoren ohuesta joustocollegesta alavaran sijaan. Ensimmäisen kerran kokeilin myös sirkkojen laittamista ja se kyllä kannatti: lopputulos on viimeistellymmän näköinen kuin aikaisemmat nahanpaloilla tekemäni nyörinreiät. Sirkkojen laittamiseen katsoin kuvalliset ohjeet täältä, Jujunan blogista.

MaarItse-blogi: huppari tikkineuloksesta, joustocollegesta ja joustavasta keinonahasta. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2018.

Minun sirkkani ovat lävistäjältään 1,1 cm, mihin sopii hyvin Ehtan litteä nyöri. Ja näet aivan oikein, nyörin päät ovat vielä viimeistelemättä, muttaku en osaa päättää pituutta jne…. 

MaarItse-ompelublogi: tikkineuloshuppari.

Yritin mittailla kaava-arkilta oikea kokoa, mutta tuhraan: en ole koskaan tehnyt mitään näin reilulla mitoituksella, joten en hahmottanut mittasuhteita, vaikka kuinka mitoin. Siksi summanmutkassa vain piirsin kaavat yhden koon pienempänä kuin ns. normikokoni (jokseenkin inhoan koko normikoko-sanaa, koska mielestäni ompelussa ei ole normikokoa olemassa, vaan aina pitää koko kaava-arkilta mitata ja muokata, soveltaa ja säheltää, jos meinaa onnistua). Lisäksi jätin sivusaumaan kuuluvan vetoketjun turhakkeena pois.  

MaarItse-käsityöblogi: tikkineuloshuppari.

Pienempi koko ei kuitenkaan riittänyt, vaan lopputulos oli teltta. Onnistuin kuitenkin kaventamaan siitä hyvän tekemällä takasauman, minkä avulla ompelin takaa kolmion mallisen palan pois: ylhäällä oli ikään kuin kolmion kärki, josta ompelin alaspäin tasaisesti sivuja kohti leventäen. Ylhäältä kavennuksen syvyydeksi tuli siis noin sentti ja alhaalta puolestaan viisi senttiä. Näin hyvä pääntie ja hartiaseutu sekä kengurutasku pysyi ennallaan, mutta ylisuuri vartalo-osa kapeni.

MaarItse-blogi. Jämäompelua: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä. Kaava Suuri Käsityölehti, 11-12/2018.

Lisäksi lyhensin helmaa, koska alkuperäinen mitta oli hupparin sijaan minulle enemmän mekko. Tuon muutoksen tein jo kaavoja piirtäessä, koska muutoin kengurutasku olisi jäänyt liian alas ja pienentynyt kovasti. Nyt tasku on siis alkuperäisessä koossa, nostin sitä vain ylemmäs noin kymmenen senttiä eli sen verran, mitä helmaa lyhensin. Myös hihat piti lopuksi lyhentää.  

MaarItse-blogi: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä.

Huppari onnistui kaikkiin muutoksiin nähden hyvin ja on mukava päällä. Vaikuttaa lämpimältäkin, että tästä tuli nyt tällainen ylisuuri ysärihuppari, mihin on ihana kietoutua pakkassäillä. ♥ Kunhan niitä nyt vain tulisi!

Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #talvi. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.  Minun aikaisemmat vuodenaikahaasteenpostaukseni löytyvät alta: