Nyt kukaan ei voi sanoa not my circus, not my monkeys, vaikka kaikki tutusta poikkeava ei niin mukavaa olisi eikä helpolla tulisi.
Omalla kohdalla kotona oleminen on jo tuttua, koska kemikaaliyliherkkänä olen joutunut jo vuosia suojaamaan itseäni ja ennen kaikkea työkuntoani eristäytymällä vapaa-ajalla kotiin, välttämään joukkotapahtumia, opetellut pitämään riittävää etäisyyttä ihmisiin jne. Eli kotona oleminen on minulle ihan normaali arkea ja se on se syy, miksi yleensä ehdin tehdä niin paljon käsitöitä.
Paitsi nyt, kun työtkin tulee tehdä kotoa käsin: etäopetuksen järjestäminen on vaatinut lyhyessä ajassa niin paljon uuden opettelua ja asioiden järjestelyjä puhelimitse, Wilma-viestein, Meet-tapaamisin yms., että käsityöt ovat saaneet odottaa. Kiirettä on siis pitänyt ja huolta riittänyt. Huokailun sijaan yritän kuitenkin keskittyä siihen ajatukseen, että tämäkin asia menee ajallaan ohi ja teen tässä tilanteessa parhaani, sen minkä omalta osaltani voin.
Muun muassa käsityöharrastajana voin tukea tuomalle esille hyväksi havaitsemiani käsityöalan yrittäjiä. Yksi sellainen on esimerkiksi Ehta, mistä olen tämän hupparin kankaan ostanut jo parisen vuotta sitten. Kuosi on Laura Ikosen suunnitelma Jemmoi. Aika veikeä vai mitä? Tykkään Ehtan kuoseista juuri siitä syystä, että niissä on sopivassa määrin leikkisyyttä kankaan olematta kuitenkaan liian lapsekas ja laatu on hyvä. Eli nämä ovat sellaisia kankaita, joita ei oikein raaski leikata. 🙂
Mutta nyt oli jotain kepeää päälle saatava, ja leikkasin tämän pari vuotisen aarteeni huppariksi. Kaavana käytin jo aikaisimmin käyttämääni Lynn-kaavaa / PattyDoo.
Hihoista tuli hieman liian pitkät, koska hihansuiden resoreihin kuuluisi peukalonreiät. En jaksanut niitä nyt värkätä, vaan summassa lyhensin niille tarkoitettua liikkumavaraa ranteelta pois. Olin turhan varovainen eli enemmänkin olisi voinut lyhentää. Toisaalta ylipitkät hihat voi vetää käsiä lämmittämään ilman niitä peukalonreikiäkin, että no harm done.
Myös hupparin nauhat ovat vielä liian pitkät, koska muistini mukaan tämä nauha kutistuu ensimmäisessä pesussa.
Taskut on upotettu vinoihin sivusaumoihin. Etuosa on siis takaosaa kapeampi, v-kirjaimen mallinen.
Sen lisäksi, että voin laittaa hyvää kiertämään blogini kautta, ajattelin myös lanka- ja kangaslaihiksistani huolimatta ostaa muutamia lankakeriä ja kankaita, joista olen pitemmän aikaa haaveillut. Niitä varten pitää ostaa myös muutama neuleohje ja ompelukaava. Huomenna osallistun myös FaceBookin virtuaalisille käsityömessuille tavoitteena ostaa uudet korvakorut arjen piristykseksi. Mutta kaiken tämän teen maltilla, sillä tarkoituksenani ei ole hillitön kuluttaminen: siinä en näe mitään järkeä, kun olen jonkin verran saanut, jos en vähennettyä varastoani, niin ainakin toteutettua vanhempia materiaaleja pois uuden alta.
Miten sinun kässäilyt ovat viime aikoina sujuneet? ♥
Ompeluvinkki:
- Ehtan kankaiden hulpioon on painettu kankaan tiedot aina pesumerkinnöistä kuosin nimeen saakka. Ajattelisin, että sen avulla voisi huolitella pääntien. Esimerkiksi HommaHuone-blogissa on selkeän oloinen ohje, minkä avulla pääntiestä tulisi siisti ja mm. tärkeät pesumerkit jäisivät talteen. Itse en vielä ohjetta testannut, koska joustocollegehuppu oli jo itsessään niin paksu ommella, niin en halunnut pääntielle enempää kangaskerroksia lisätä. Mutta seuraavien puseroprojektien kohdalla sitten…
