Vuodenaikahaaste: talvihuppari tikkineuloksesta

Olin haaveillut reilusta tikkihupparista, millainen löytyikin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (11-12/2018). Tikkineulos löytyi puolestaan Eurokankaan palalaarista, johon yhdistin jämiäni, Hellinin Poniletti-joustocollegea sekä Ehtalta ostettua second skiniä eli joustavaa keinonahkaa.

MaarItse-blogi: tikkineuloshuppari.

Yleensähän ensimmäiseksi osoitetaan virheet, mitä tuli tehtyä, niin aloitetaan nyt niistä.  😉 Eli tuo huppu, se piti alunperin tulla kokonaan Poniletistä, mutta vahingossa leikkasin kaksi saman puolen kappaletta. Tietenkään jämäpalasta ei enää rittänyt uuteen, kolmanteen. Se harmitti niin, että melkein leikkelin Poniletti-mekostani puuttuvan kappaleen.

Harmiltani en tajunnut luopua alkuperäisestä ajatuksestani kokonaan, joten tein yksivärisen hupun sijasta toispuoleisen: ajattelin kengurutaskun jäävän jotenkin irralliseksi kokonaisuudesta ihan yksinään. Että Ponilettiä pitää olla jossain muuallakin kuin vain taskussa. Jälkiviisaana voin vain todeta, ettei olisi tarvinnut, yksivärinen olisi ollut parempi, mutta toki, ihan ok näinkin….

MaarItse-blogi: sirkkojen kiinnitys huppuun.

Ohjeesta poiketen tein huppuun vuoren ohuesta joustocollegesta alavaran sijaan. Ensimmäisen kerran kokeilin myös sirkkojen laittamista ja se kyllä kannatti: lopputulos on viimeistellymmän näköinen kuin aikaisemmat nahanpaloilla tekemäni nyörinreiät. Sirkkojen laittamiseen katsoin kuvalliset ohjeet täältä, Jujunan blogista.

MaarItse-blogi: huppari tikkineuloksesta, joustocollegesta ja joustavasta keinonahasta. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä 11-12/2018.

Minun sirkkani ovat lävistäjältään 1,1 cm, mihin sopii hyvin Ehtan litteä nyöri. Ja näet aivan oikein, nyörin päät ovat vielä viimeistelemättä, muttaku en osaa päättää pituutta jne…. 

MaarItse-ompelublogi: tikkineuloshuppari.

Yritin mittailla kaava-arkilta oikea kokoa, mutta tuhraan: en ole koskaan tehnyt mitään näin reilulla mitoituksella, joten en hahmottanut mittasuhteita, vaikka kuinka mitoin. Siksi summanmutkassa vain piirsin kaavat yhden koon pienempänä kuin ns. normikokoni (jokseenkin inhoan koko normikoko-sanaa, koska mielestäni ompelussa ei ole normikokoa olemassa, vaan aina pitää koko kaava-arkilta mitata ja muokata, soveltaa ja säheltää, jos meinaa onnistua). Lisäksi jätin sivusaumaan kuuluvan vetoketjun turhakkeena pois.  

MaarItse-käsityöblogi: tikkineuloshuppari.

Pienempi koko ei kuitenkaan riittänyt, vaan lopputulos oli teltta. Onnistuin kuitenkin kaventamaan siitä hyvän tekemällä takasauman, minkä avulla ompelin takaa kolmion mallisen palan pois: ylhäällä oli ikään kuin kolmion kärki, josta ompelin alaspäin tasaisesti sivuja kohti leventäen. Ylhäältä kavennuksen syvyydeksi tuli siis noin sentti ja alhaalta puolestaan viisi senttiä. Näin hyvä pääntie ja hartiaseutu sekä kengurutasku pysyi ennallaan, mutta ylisuuri vartalo-osa kapeni.

MaarItse-blogi. Jämäompelua: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä. Kaava Suuri Käsityölehti, 11-12/2018.

Lisäksi lyhensin helmaa, koska alkuperäinen mitta oli hupparin sijaan minulle enemmän mekko. Tuon muutoksen tein jo kaavoja piirtäessä, koska muutoin kengurutasku olisi jäänyt liian alas ja pienentynyt kovasti. Nyt tasku on siis alkuperäisessä koossa, nostin sitä vain ylemmäs noin kymmenen senttiä eli sen verran, mitä helmaa lyhensin. Myös hihat piti lopuksi lyhentää.  

MaarItse-blogi: huppari Eurokankaan tikkineuloksesta, johon yhdistetty jämäpaloja, Hellinin Poniletti-joustocollegea ja Ehtalta ostettua second skiniä.

Huppari onnistui kaikkiin muutoksiin nähden hyvin ja on mukava päällä. Vaikuttaa lämpimältäkin, että tästä tuli nyt tällainen ylisuuri ysärihuppari, mihin on ihana kietoutua pakkassäillä. ♥ Kunhan niitä nyt vain tulisi!


Osallistun tällä postauksella Tavaroiden taikamaailma -blogin vuodenaika-haasteeeseen #talvi. Tarkemmin haasteesta, kuinka osallistua ja keitä on jo mukana, voit lukea täältä, klik.  Minun aikaisemmat vuodenaikahaasteenpostaukseni löytyvät alta: 

Huputon Kuura-huppari

Innostuin Jujunan Kuura-hupparitunikasta, sillä sen levenevä ja taaksepäin pitenevä helma olivat jotain sellaista, mitä en ollut aikaisemmin kokeillut. Tämä kokeilu ei edes maksanut mitään, sillä kaavan voi tilata ilmaiseksi Jujunan sivuilta täältä, klik. Se on siis pdf-kaava, joten se pitää itse tulostaa ja teipata kasaan.

makrotex_maaritse_ennenjajalkeen_kaava-arkkia

Yleensä piirtämisen sijaan mielummin teippailenkin kaavani, jos kaavassa – kuten tässä – on hyvät kohdistusmerkit. Myöskään hyvää teippirullaa ei sovi unohtaa, koska ilman sitä hommasta ei tahdo tulla mitään!

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika

Omani tein suositusta ohuemmasta kankaasta, trikoosta, joten valitsin oikean koon mittaamalla kaavasta rinnanympäryksen. Siltä osin tunikasta tulikin sopiva, mutta mittaamista olisi kannattanut tehdä enemmänkin, sillä takakappale ja helma olivat aivan liian suuria. Esim. Belle Époque Diary -blogin Teresa oli piirtänyt oman Kuuransa niin, että yläosa oli kokoa 44 ja alaosa kokoa 40. Luulen, että tuollainen muokkaaminen, ylä- ja alaosan eriparisuus, olisi voinut toimia minullakin. 

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika_takasauma

Tosin minulla toimii paremmin sellaiset mallit, joissa takakappale on etukappeletta kapeampi. Se oli nyt helppo toteuttaa, kun mallissa oli valmiina istuvuutta parantava takasauma. Kavensin siis sen avulla, lapojen alaosasta lähtien, alussa loivasti, helmaa kohti syventäen. 

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika_kaula_aukkoMyös pääntietä tuli muokata, koska se nousi ikävästi olkapäiltä (kuvassa olen jo toista puolta hieman matalammaksi leikannut), koska olen melko harteikas.

maaritse_jujunan_kuura_hupparitunikan_paantien_kanttaus

Pääntie ei kuitenkaan vaatinut sen kummempia kikkailuja, vaan yksinkertaisesti leikkasin sen vain matalammaksi. Siltikään en jaksanut ommella huppua enää kaiken miettimisen jälkeen, vaan kanttasin sen mustalla trikoolla. Helmaa kuitenkin vielä lyhensin, koska se alkoi tuntumaan liian pitkältä.

maaritse_jujunan_kuura_huppari_tunika_sivutasku

Melko monen muutoksen jälkeen ajattelinkin, etten toista Kuuraa enää tee. Mutta muutin mieleni, kun olen tätä pitänyt: erityisesti yläosan istuvuus ja muotoillut sivusaumat taskuineen viehättävät. 🖤 Jospa siihen seuraavaan  sitten se huppukin. 🙂


Mehukekkerit-blogissa on meneillään kässävuosihaaste, missä kuukausittain vaihtuu teema. Nyt on meneillään #paitamaaliskuu. HommaHuone-blogissa puolestaan keskitytään yksityiskohtiin, tällä hetkellä erityisesti #helmat2018.

Minttu toukokuu

Osallistun Vuosi väriterapiaa-haasteeseen, jossa tehdään kuukausittain yksi tai useampi työ ennalta sovitun värin mukaisesti. Aikaisemmat haastepostaukseni löydät täältä, klik. Toukokuun värini oli minttu. 


Mintun värisiä töitä ei syntynyt toukokuussa kuin yksi, mutta tällä kertaa laatu korvaakin määrän: hupparini on saanut eniten kehuja, mitä yksikään aikaisemmin tekemäni vaate.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Minttua toukokuuta seuraa pinkki kesäkuu. Alustavista suunnitelmistani poiketen aion tehdä pinkin lisäksi myös vaaleanpunaisia töitä. Muutoinkin venytän sääntöjä, joten tulevan kuukauden aikana tulette näkemään niin pinkkejä kuin vaaleanpunaisia töitä sekä monivärisiä, joissa ne ovat yhtenä värinä muiden joukossa eli ei välttämättä pääosissa.

Kesäkuun ensimmäinen postaus on jo liki valmis, kunhan saan kaikki miljoona langanpätkää pääteltyä ja kuvat otettua. Sen voit tulla kurkkaamaan ensi viikon alussa. Varoitus, että se on varsin talvinen, mutta loput työt tulevat olemaan pääsääntöisesti kesäisen kukkaisia. Toivottavasti kelitkin muuttuisivat sellaisiksi…

vuosiväriterapiaa_haaste_muitaihania_kaulahuivi

vuosiväriterapiaa_haaste

Tuntuu hurjalta ajatella, että suurinpiirtein juhannuksen tienoilla näemme, mitä näistä ehdin tehdä. Että keskikesän juhla on ihan juuri täällä, vaikka hetki sitten vielä lumessa tarvottiin… Tulevana lauantaina onkin suvivirren aika, alku uuden seikkailun.

 Oikein hyvää kesää kaikille!

Rennompi ompeluote

Kun vuosien tauon jälkeen aloin jälleen ompelemaan, olin ihan hirveä tiukkis. Mikään ei kelvannut, vaan aina löysin ompeluistani jotain vikaa. Kummallisinta oli, että ostovaatteissa hyväksyin kieroja saumoja ja muutakin virheitä, mutta itse tehtyihin suhtauduin ylikriittisesti.

hide away huppari upotetut taskut

hide away huppari sielunlintu minttu

Hide away-hupparia (Ottobre 2/2017) tehdessä tajusin tulleeni rennomaksi ompelijaksi: upotettujen etutaskujen saumat jäivät silittämisestäkin huolimatta ikävästi koholleen, joten yritin litistää niitä koristetikkillä. Tikkauksista piti tulla huomaamattoman pienet ja vielä sievätkin… No, näin ei käynyt. Silti mielessäni ei käynyt ratkominen, vaan ajatus, että ensi kerralla onnistun paremmin

hide away huppari sielunlintu minttu taskunsuu

Huppukaan ei mennyt ihan ajatusten mukaan: halusin kokeilla kaksoisneulan sijaan jotain koneeni koristetikkiä alavaran kiinnittämiseen. Juu ei. Kaksoisneula olisi ollut tuttu ja turvallinen, että muistanpa senkin sitten ensi kerralla…

hide away huppari hupunreuna

Aikaisemmin kaikki nuo olisivat menneet purkuun, mutta nyt pystyn enemmän nauttimaan ompelemisesta: parasta on itse tekeminen ja oppiminen. On löytynyt luotto siihen, että tämänkin asian vielä ajan kanssa opin. Rentouden ansiosta sovitustilanteissakin pystyn näkemään kokonaisuuden eikä pelistä heijastu pelkästään virheet.

hide away huppari upoteut taskut sielunlintu minttu

Nyt tästä harrastuksesta alkaa nauttimaan, vaikka yhä hampaiten kiristelyä aiheuttavat huonosti istuvat kaavat, koska en osaa niitä (ainakaan vielä) muokata paremmin istuviksi. Tämänkin hupparin alaosa on liian suuri minulle, mutta en osannut sitä kaventaa upotettujen etutaskujen vuoksi. Mutta yrittämällä, kokeilemalla sekin asia varmaan ratkeaa ensi kerralla… 😀

Mitkä asiat saavat sinut nauttimaan käsitöiden tekemisestä tai harrastamisesta ylipäätään? 


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan toukokuun värini on minttu. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.

Nuolihuppari

nuolitakaa

Kokeilin kolmannen kerran Pattydoon Lynn-hupparikaavaa, vaikka kaksi ensimmäistä hupparia eivät oikein onnistunutkaan ( timanttipusero ja Babushka Roses-pusero).

nuolihuppari

Aikaisemmista vaikeuksistani huolimatta kolmannen hupparin tekeminen oli helppoa kuin heinäteko, kun en yrittänyt muokata kaavaa suuntaan enkä toiseen, vaan tein kiltisti ohjeiden mukaan.

peukalonreikä

Ohjeet olivatkin ihan huippuhyvät, sillä selkeän kaava-arkin ja ohjevihkosen lisäksi YouTubessa oli tutoriaali, missä hupparin ompelu näytettiin vaihe vaiheelta. Siten sivutaskut kuin peukalonreiätkin onnistuivat moitteettomasti.

nuolisivusta

Ohjeista poikkesin ainostaan hupun nyörikujan osalta, sillä tein huppuun reiät Kiiruhda hitaasti -blogin ohjeen mukaan mustasta nahasta, mummun vanhojen nahkasaappaiden varsista. 🙂

nyörinreikä

Reiät onnistuivat melko hyvin, vaikka olikin ihan hirveätä leikata reikiä kankaaseen, lähes valmiiseen huppariin. No, siitäkin jännityksestä selvisin, ja nyt enää jännittää, miten nuo pienet nahan palaset käyttäytyvät pesussa: että käykö tässä ahneelle nyt juuri sellainen loppu ja joudun purkuhommiin sekä sirkkaostoksille…


Vuosi väritepiaa-haasteen mukaan huhtikuun värini on musta. Tarkemmin haasteesta voit lukea Sirpukan solmuissa-blogista ja minun osallisuudestani puolestaan täältä, klik.