Esittelin jo aikaisemmin pari PuuhakasPajan Ellen-paitulia, joista toinen päätyi yllättäen jopa Ilta-Sanomien klikkiotsikkoon. 😀
Klikkiotsikosta saa mielestäni heiman vaikutelman, että Ellen-paitulin ompelu olisi jokin urotyö, mutta ei. 😉 Helppo ja mutkaton ommella sekä ihana pitää. Niinpä tällä opettajalla on uudet vaatteet kertaa kolme.
Ensimmäisen tein Dream Circuksen Smartass in Space -joustocollegesta. Nämä mököt ovat niin ihania!
Koon valitisin mittataulukon mukaan ja paitulista tuli sopiva. Muutoin ompelin ohjeen mukaan, jopa pääntien huolittelin alavaralla, mutta hihoja pidensin reilut 20 senttimetriä.
Toisen tein Mereenin Kuviot -joustocollegesta. Tykkään ihan hirveästi tästä heidän uudesta kuosista. Kuvitella, että sen on suunnitellut 9-vuotias Vertti Pelho korona-aikana saadun käsityöopettajan tehtävän pohjalta!
Kolmatta muokkasin enemmän eli tein hupparin. Muutoksiin hyödynsin Pinja-kaavan pääntietä, huppua ja hihoja.
Harmaa joustogollege on Ommellisen, väriltään kylmä meleerattu vaaleanharmaa.
Nyt ajattelin antaa tämän kaavan miehelle, jotta voi laittaa sen jonnekin hyvään piiloon: eiköhän tämä määrä elleneitä jo riitä… 😀
Nyt kukaan ei voi sanoa not my circus, not my monkeys, vaikka kaikki tutusta poikkeava ei niin mukavaa olisi eikä helpolla tulisi.
Omalla kohdalla kotona oleminen on jo tuttua, koska kemikaaliyliherkkänä olen joutunut jo vuosia suojaamaan itseäni ja ennen kaikkea työkuntoani eristäytymällä vapaa-ajalla kotiin, välttämään joukkotapahtumia, opetellut pitämään riittävää etäisyyttä ihmisiin jne. Eli kotona oleminen on minulle ihan normaali arkea ja se on se syy, miksi yleensä ehdin tehdä niin paljon käsitöitä.
Paitsi nyt, kun työtkin tulee tehdä kotoa käsin: etäopetuksen järjestäminen on vaatinut lyhyessä ajassa niin paljon uuden opettelua ja asioiden järjestelyjä puhelimitse, Wilma-viestein, Meet-tapaamisin yms., että käsityöt ovat saaneet odottaa. Kiirettä on siis pitänyt ja huolta riittänyt. Huokailun sijaan yritän kuitenkin keskittyä siihen ajatukseen, että tämäkin asia menee ajallaan ohi ja teen tässä tilanteessa parhaani, sen minkä omalta osaltani voin.
Muun muassa käsityöharrastajana voin tukea tuomalle esille hyväksi havaitsemiani käsityöalan yrittäjiä. Yksi sellainen on esimerkiksi Ehta, mistä olen tämän hupparin kankaan ostanut jo parisen vuotta sitten. Kuosi on Laura Ikosen suunnitelma Jemmoi. Aika veikeä vai mitä? Tykkään Ehtan kuoseista juuri siitä syystä, että niissä on sopivassa määrin leikkisyyttä kankaan olematta kuitenkaan liian lapsekas ja laatu on hyvä. Eli nämä ovat sellaisia kankaita, joita ei oikein raaski leikata. 🙂
Mutta nyt oli jotain kepeää päälle saatava, ja leikkasin tämän pari vuotisen aarteeni huppariksi. Kaavana käytin jo aikaisimmin käyttämääni Lynn-kaavaa / PattyDoo.
Hihoista tuli hieman liian pitkät, koska hihansuiden resoreihin kuuluisi peukalonreiät. En jaksanut niitä nyt värkätä, vaan summassa lyhensin niille tarkoitettua liikkumavaraa ranteelta pois. Olin turhan varovainen eli enemmänkin olisi voinut lyhentää. Toisaalta ylipitkät hihat voi vetää käsiä lämmittämään ilman niitä peukalonreikiäkin, että no harm done.
Myös hupparin nauhat ovat vielä liian pitkät, koska muistini mukaan tämä nauha kutistuu ensimmäisessä pesussa.
Taskut on upotettu vinoihin sivusaumoihin. Etuosa on siis takaosaa kapeampi, v-kirjaimen mallinen.
Sen lisäksi, että voin laittaa hyvää kiertämään blogini kautta, ajattelin myös lanka- ja kangaslaihiksistani huolimatta ostaa muutamia lankakeriä ja kankaita, joista olen pitemmän aikaa haaveillut. Niitä varten pitää ostaa myös muutama neuleohje ja ompelukaava. Huomenna osallistun myös FaceBookin virtuaalisille käsityömessuille tavoitteena ostaa uudet korvakorut arjen piristykseksi. Mutta kaiken tämän teen maltilla, sillä tarkoituksenani ei ole hillitön kuluttaminen: siinä en näe mitään järkeä, kun olen jonkin verran saanut, jos en vähennettyä varastoani, niin ainakin toteutettua vanhempia materiaaleja pois uuden alta.
Miten sinun kässäilyt ovat viime aikoina sujuneet? ♥
Ompeluvinkki:
Ehtan kankaiden hulpioon on painettu kankaan tiedot aina pesumerkinnöistä kuosin nimeen saakka. Ajattelisin, että sen avulla voisi huolitella pääntien. Esimerkiksi HommaHuone-blogissa on selkeän oloinen ohje, minkä avulla pääntiestä tulisi siisti ja mm. tärkeät pesumerkit jäisivät talteen. Itse en vielä ohjetta testannut, koska joustocollegehuppu oli jo itsessään niin paksu ommella, niin en halunnut pääntielle enempää kangaskerroksia lisätä. Mutta seuraavien puseroprojektien kohdalla sitten…
Viimeiset viikot olen ommellut melko paljon uuden saumurini ja ompelukerhoni kesäbingon ansioista, mutta aikaa ei ole riittänyt kuvaamiselle kaiken muun kesätouhun keskellä. Viimeinen pisara oli, kun kamerani piuha meni rikki.
Nyt minulla on jälleen toimiva piuha, mutta kesä oli ja meni. Siksi enää ei oikein innostaisi kesävaatteista postaaminen saati kuvata niitä ulkona koleassa säässä. Mutta kiitos käsityöhaasteiden, mihin olen lähtenyt mukaan, joudun kuvaamaan ne joka tapauksessa. 😉 Samallahan ne sitten tännekin tuon.
Kesävaatepostauksia tulee siis vielä blogiini, vaikka vaikuttaakin siltä, että siirryimme suoraan heinäkuun helteistä syksyyn. Mutta hei, siitä johtuen olen kerran ajoissa, kun osa vaatteista menee suoraan kaappiin ensi kesää odottamaan! 😀 No, joitakin voi kyllä käyttää jo nyt, kuten esimerkiksi tätä aurinkoista huppupaitaa.
Huppari on siis Puuhakaspajan Pinja, joita olen tehnyt aikaisemmin jo kolme.
Kaunis auringonkukkainen trikoo on puolestaan Ommellisen, minkä mieheni valitsi minulle ommeltavaksi.
Paidasta tuli kiva vaate arkeen, mikä on kohta edessä, minkä voi huomata autioituneesta hiekkarannastakin…
Alunperin olin ajattelut ompelevani uudet treenitrikoot Noshin leggingskaavalla, jonka olen jo pari vuotta sitten sorvannut omaan jalkaan sopivaksi. Mutta minä onneton olin hukannut tuon kaavan!
Hajamielisyydestäni harmistuneena en innostunut kasaamaan vanhaa pdf-kaavaa uudelleen, vaan ostin uuden testattavaksi. Se kannatti, sillä PuuhakasPajan Usva-treenitrikoot on suunniteltu hyvin joustavalle kankaalle, kuten lycralle, mitä olin siis uusia housujani varten varannut. Noshin kaava olisi ollut puolestaan trikoisille leggingseille, mistä johtuen siinä olisi ollut liikaa väljyyttä ja lopputulos olisi ollut liian suuri. Joten kävi onni onnettomuudessa, sillä enhän minä muuten olisi muistanut ottaa eri kankaille tarkoitettuja väljyyksiä huomioon, kun lycraa ei ole tullut ommeltua sitten teinivuosien pyöräilyshortsien. 🙂
Tykkäsin myös siitä, että Usva-trikoissa ei ole kuin sisäsaumat, niin Hellinin kaunis Poniletti-kuosi pääsee paremmin oikeuksiinsa, kun ulkosaumat eivät riko kuvioita.
Ainoa muutokseni kaavaan oli se, että korotin vyörärökaitaletta alkuperäisestä viidestä kahdeksaan senttiin, koska halusin kunnolla korkean vyötärön. Viiden sentin korkuinen vyötärökappale olisi tullut hieman navan yläpuolelle, joten tämä on reippaasti ylempänä. Itseassa näin se tuntuu mukavan istuvalta, koska korkeampi vyötärö yltää minun vyötäröni kapeimpaan kohtaan, joka on muutaman sentin normaalia korkeamalla.
Trikoiden kaveriksi ompelin pari Pinja-hupparia, mikä on myös PuuhakasPajan kaava. Tästäkin tykkään kovasti! Pinja on istuva ja mutkaton peruspusero kauniilla pääntiellä ilman huppua tai hupun kanssa.
Poniletti-kuosihan on yksi suosikkini ja varsinkin tässä värissä, neonviolettinä, johon sopivat hyvin ompelemani yksiväriset hupparit. Ne on tehty Kangaskapinan syksy/talvi New York 2019 -trikoista (värit Limelight/ärhäkkä kylmä keltainen ja Ultraviolet/raikas violetti), joista löytyy muuten melko monta talvityypille sopivaa väriä. Vinkkinä siis ihan yleisesti, mutta tosiaan omia talvivärejä hamstraaville, että viime sesongin väreinä nämä trikoot ovat tällä hetkellä myynnissä alennettuun hintaan ja ovat vielä 175 senttiä leveitä kankaita…
Nämä trikoot tulivat niin tarpeeseen entisten vedellessä loppujaan. Ehkä oisin voinut paremmin kohdistuksia miettiä, sillä nyt leikkelin kangasta säästellen siitä mistä sain. Silti aion ihan ylpeänä häntää heilutella! 😀 Ehkäpä ensi viikolla jopa ihan hihattomissa, niin tarkenisin valmiita toppejanikin kuvata…
