Ostin tämän paidan langat vuosi sitten Pieniltä Lankafestivaaleilta Ruskanlehdeltä. Merino Sport -langat oli aseteltu esille valmiiksi värisuoraksi (tai pikemminkin värittömäksi suoraksi 😉 ), mikä vetosi minuun heti.
Värit olivat tummimmasta vaaleimpaan korppi, asfaltti, teräs ja pöytähopeat. Näin jo lankoja katsellessani mielessäni paidan, jossa sävyt liukuisivat toisiinsa tummasta vaaleaan.
Kaikissa neljässä värissä on sama sinisenharmaa pohjavire, toisessa vähän enemmän ja toisessa taas vähemmän.
Lähimpänä toisiaan ovat tummimmat värit, korppi ja asfaltti. Kontrastia niiden välillä on niin vähän, että ne sulautuvat toisiinsa täydellisesti. Tuo kohta onkin minun lempikohtani koko paidassa. Pidän yhdistelmästä niin paljon, että suunnittelen jo toista neuletta pelkästään niistä: ajatuksissani on intarsianeule, missä olisi yksiväriset hihat ja miehusta täynnä kirjoneuletta.
Alkuperäinen ajatukseni oli siis tehdä selvästi fade-tyylinen neule, jossa värit sulautuisivat vähitellen toisiinsa. Valmiista paidasta tuli kuitenkin enemmän raitapaita, kun päätin neuloa siihen meren väreilyä, ristikkäisiä aaltoja ja niiden väliin jääviä raitoja.
Näin syntyi Ristiaallokko-neule, missä raitojen väliin syntyivät pienet kirjoneulekuviot, joiden suunnat vaihtelevat. Ne näyttävät liikkuvan toisiaan kohti ja risteävän keskenään.
Tästä piti tulla fade-neule. Meri teki siitä raitapaidan. ♥
Neuloin ensimmäisen Lento-paitana, koska mä voin. 😀 En siis osaa sanoa miksi, mutta neuloin nyt kuitenkin. Ohje on Jonna Helinin ja se on suosittu yksinkertainen raglanpaita, mikä neulotaan ylhäältä alas saumattomasti.
Lankani on jo lopettaneen Louhittaren Luolan Pohjan Akkaa värissä sarastus. Pohjan Akka on melko paksua ja pehmeää 100 % villalankaa. Suosituspuikko koko oli 4-5 mm.
Lennon ohjeesta poiketen tein maltillisen v-pääntien pyöreän sijaan. Helman ja hihojenkin mitat taitavat olla omasta päästä, kuten myös resoreiden korkeudet.
Resorit neuloin kierrettynä joustimena. Neuloin nurjan kerroksen aina ennen resoria, jotta sain kauniin kumpumaisen reunan joustimelle.
Hihansuusta hieman pilkottaa, miltä näyttää islantilainen päättely nurjalta. Käytin sitä päättelytapaa, koska se muistuttaa kumpumaisia nurjia silmukoita. Näin resorin molemmat reunat näyttivät samantyylisiltä.
Viimeistelin pehmeääkin pehmeän paitani neulomalla eteen muutaman lyhennetyn kerroksen helmaan ennen resoria. Hyvin tarkkasilmäiset saattavat ne löytää, mutta käännöskohdat piilotutuvat erityisen hyvin nurjan kerroksen vuoksi. Lyhennettyjen kerrosten avulla helma on samassa korossa niin edestä kuin takaa.
Aloitin neulomaan tätä jo keväällä. Aluksi mieleni valtasi kumma haikeus, kun tätä neuloin. Hetki meni ennen kuin tajusin, että paidan värit ovat kuin syksyllä nuorten joutsenien höyhenpeitteet. Siis sillä hetkellä, kun taas aika on.
Tuoksujen tiedän herkästi vievän aikaisemmin koetun ja eletyn äärelle, mutta aikaisemmin mikään neulomani väri ei ole mennyt näin tunteisiin. Entä sinä? Oletko kokenut vastaavaa? Haikeus kyllä hellitti, kun ymmärsin, mistä se tuli. Että vielä ei ole aika jättää taakseen, vaan kaikki on vielä edessä – leppoisat silmukat ja aurinkoiset päivät. ♥
Jo viime syksynä ostin Dropsin Cotton Light -lankaa, vaikka se on koostumukseltaan puoliksi keinokuitua: 50 % puuvillaa ja 50 % polyamidia. Syynä oli aikomukseni neuloa uusi, parempi versio vanhasta pitsipaidastani, jonka olin vuosia sitten tehnyt Novitan Kaisla-langasta. Kyseessä oli hyvin samankaltainen sekoitelanka.
Vanhaa paitaa en enää löytänyt kuvattuna kuin alla olevassa kuvassa. Siitä ei ehkä täysin välity syy siihen, miksi halusin tehdä uuden version, mutta ongelma oli ennen kaikkea pääntiessä. Tämä oli luultavasti ensimmäinen neuleohje, jonka muokkasin ylhäältä alas neulottavaksi ja samalla saumattomaksi.
Alkuperäinen ohje oli jokin Novitan malli, joka neulottiin muistaakseni paloina tai ainakin alhaalta ylös kainaloihin saakka. Joka tapauksessa paitani pääntie venyi käytössä valtavasti, sillä en vielä tuolloin osannut toteuttaa sitä kovin hyvin. Vuosien mittaan myös neulepinta on kulunut melko nukkavieruksi.
Uuden version tavoitteena oli ennen kaikkea parempi istuvuus. En ollut täysin tyytyväinen alkuperäisen paidan käsialaankaan. Sen sijaan paidan muotokieli miellytti edelleen: kapeat hihat, laatikkomainen ja melko lyhyt miehusta sekä avara pääntie saisivat säilyä myös uudessa versiossa.
Pääntien muotoon otin mallia Caitlin Hunterin Manarola -puserosta. Tällä kertaa toteutin aloituksen Meiju Kallion opettamalla tavalla siten, että alkuun luodaan vain puolet pääntien silmukoista jämälangalle. Opin tekniikan viime kesän Neulefestareilla Meijun kurssilla, mutta sen voi opiskella kuka tahansa myös hänen YouTube-videoidensa avulla täältä klik.
Pitsikuvion puolestaan valitsin yhdestä Vogue Knittingin mallikirjasta. Kirjassa kuvio näytti kuitenkin hieman erilaiselta, sillä mallitilkku oli neulottu villalangasta. Pörröinen villa täytti aukkoja enemmän, jolloin neulepinta vaikutti vähemmän reikäiseltä kuin minun neuleessani. Lopputulokseen olen silti tyytyväinen. Sain sovitettua pitsikuvion, olkapäiltä jatkuvat kierretyt joustimet sekä lisäykset hyvin yhteen. Myös pitsin kohdistaminen keskelle neuletta sekä pääntien ja helman joustimien kanssa onnistui täydellisesti.
Pitsikuvio tosin muistuttaa kovin jo aikaisemmin suunnitelmaani räyheän keltaisen Lysti-neuleen pitsiä. Mutta minkäs teet, kun samanlainen geometrisyys viehättää. 😄
Huomasin yhdennäköisyyden niin myöhään, etten enää halunnut purkaa. Varsinkin kun tämän langan neulominen ei minulle ollut mikään nautinto: nihkeä lanka ei juossut metallisista puikoista huolimatta, mistä johtuen käsivarret olivat kovilla. Onneksi erilaisten lankojen sekä värien ääripäiden vuoksi lopputulokset näyttävät kuitenkin kovin erilaiselta.
Hihat neuloin tarkoituksella melko kapeiksi, lähes tiukoiksi. Kokemuksesta tiedän, että puuvillaneule venyy käytössä ja vetäytyy pesussa jälleen kasaan. Pyrin tukemaan muodon säilymistä myös kaventamalla pitsikuviota ja lisäämällä joustinneuleen osuutta hihansuita kohti.
Hihansuiden kaunis, hieman epäsymmetrinen muoto syntyi siitä, että tein kaarrokkeen lisäykset ainoastaan olkapäiltä jatkuvien joustinnauhojen molemmin puolin.
Ylhäältä alas -neulominen on yksi lempitekniikoistani. Voisin melkeinpä sanoa, että se on ainoa tapani neuloa yläosia, koska harvoin neulon neuleita muutoin. Alhaalta-ylöspäin neulominen toki onnistuu, mutta toisinpäin koen neulomisen olevan helpompaa ja mutkattomampaa, kun neuletta voi sovitella heti alusta lähtien.
Olen tehnyt kaksi lyhyttä ohjevideota, jotka helpottavat ylhäältä alas neulottavien neuleiden tekemistä. Koska tykkään koota kaiken tärkeän materiaalin myös tänne blogiin, jaan ne nyt tässä samassa paikassa.
Alla olevassa videossa näytän, miten voit luoda silmukat niin vartaloon kuin hihaan yhtäaikaisesti.
Seuraavalla videolla puolestaan näytän tavan, jolla saat kainalokohdasta siistin ja napakan ilman ylimääräisiä aukkoja.
Jos nämä vinkit olivat sinulle hyödyllisiä, löydät vastaavaa sisältöä LankaSorvarin Instagramista ja YouTubesta. Toki yritän niitä koota aina tännekin, mutta aina ei muista…😅
