Viime viikonloppuna osallistuin kässäopintoihini liittyen Jyväskylän talvisille Neulefestareille. Festareilla käyminen ei ollut mitenkään pakollinen, mutta koska ne sattuivat olemaan samaan aikaan neuleporukkamme kokoontumisen kanssa, niin toki menimme sinne ihmettelemään, katselemaan ja oppimaan. Samalla reissulla kävimme tutustumassa myös Suomen käsityömuseoon.
Käsityömuseosta ostin ihastuttavan kangasmerkin ja puisen neulemitan niin puikkokoolle kuin neuletiheydelle. Kangasmerkkiä olin jo aikaisemmin somessa ihaillut, niin sen löytämisestä innostuin kovin. Siitä tulee johonkin projektipussukkaan oiva yksityiskohta. Neulemitta puolestaan lähti mukaan ikään kuin yhteenkuuluvuuden merkeissä. Tuosta mitasta kun on tullut hieman sellainen neuleporukkamme meidän juttu syystä ja toisesta. 🙂
Itse festareilla oli yhtä ihana tunnelma kuin kesälläkin. Jo astellessani Toivolan vanhan pihan porteista sisään, vastaan tuli hymyileviä festarilaisia tervehtimällä, että ”Sieltä löytyy taas vaikka minkälaisia houkutuksia!”. Se välittömyys, mikä toisilleen entuudestaan tuntemattomien kohtaamisessa festareilla on läsnä, lämmittää aina niin kovin sydäntä ja mieltä.
Tällä kertaa festareilla en kuitenkaan tutustunut vain uusiin neulojiin. Nyt siellä oli luonnollisesti opiskelijakaverini ja vuosien varrella tutuksi tulleita ihmisiä muutoinkin, joten jäin suustani kiinni joka välissä ja mutkassa. 😉 Lisäksi olin tehnyt tiukan ostoslistan, koska en tarvinnut muuta kuin paksumpaa pipolankaa. Senkin olin netin kautta valinnut jo valmiiksi eli kolme kerää violettia Sandnes Garnin Fritids Garn – lankaa. Sivuille ei siis tullut paljon vilkuiltua, mutta mielestäni festarianti oli samankaltainen kuin viime kesänäkin: mohairia, boucleen pörröä, suomivillaa, sekä luonnonvärejä, mutta myös kirkkaita – neonkin – värejä.
Kesään verrattuna nyt oli esillä enemmän oranssiin taittuvia värejä varmaankin Pantonen vuoden värin ansiosta. Ainakin Laineen 52 x Asusteet -kirjassa oli useampi malli neulottu trendivärin eri sävyissä, mutta toki kirjassa on muutakin. Mukavan oloinen kokonaisuus, varmasti kaikille jotain, tällä kertaa virkkaajillekin. Itse ottaisin puikoille ensimmäisen Elena Dimchevskan Ina-pipon.
Lankojen suhteen itse festareilla ostokseni jäivät vähäisiksi, mutta ostelu jatkui festareiden jälkeen kotona netissä omassa rauhassa. Eli sen verran ehdin sivuilleni vilkuilla kaikelta muulta festaritohinalta, että kävin tutustumassa Idän Kehräämön lankoihin. Sieltä löysin kauniin hopeista harmaata suomalaista villaa, missä on myös upea kiilto. Näissä langoissa ei ollut sellaista keltaista lämpöä, mitä monissa suomivilloissa on, niin kylmien sävyjen ystävänä innostuin näistä kovin.
Tuota hopeanharmaata lankaa tilasin yhdessä tummemman sävyn kanssa yhden paidan verran. Näistä suunnittelin tehdä näyttöäni varten kirjoneulepuseron. Näyttöni on vasta vuoden päästä, mutta tykkään ennakoida, niin nyt on valmiina langat, joita hypistellä ja ehkä tikutella jo mallitilkkuakin. Langat ovat siis Parhaita ystäviä Gotti harmas väreissä vaaleanharmaa/hopea ja savu.
Lankojen hamstraaminen pysyi siis melko hyvin kurissa festareilla, mutta toisin kävi kankaiden suhteen. Festareilla sattui olemaan Kehystämö-Galleria Patinan Ella myymässä käsinsidottuja nahkakantisia muistikirjoja Mufindin tyttöjen koulutuksen tukemiseen. Lisäksi ostin useamman metrin Ellan mukana olleita tansanialaisia puuvilloja. Ihanan raikkaita kuoseja.
Neulojille tiedoksi, että tätä hyväntekeväisyyttä, Tansanian orpolasten auttamista, voi tukea myös neulomalla muun muassa villanuttuja, -pipoja ja -sukkia esimerkiksi jämälangoista. Lisätietoja löydät täältä, klik.
Että tämmöistä tällä kertaa eli aina sitä jotain oppii kun on kotoa pois 😀 : neulefestareilla oli mukavaa, Käsityömuseossa-käynti monine näyttelyineen oli inspiroivaa ja toisten auttamisesta sai kaupan päälle vielä erityisen hyvän mielen. ♥