Neuletakki-kokeilu

Tämä neuletakki on viime vuoden neulekokeiluni, jonka lähtökohtana oli ajatus monikäyttöisestä, pitkästä neuletakista. Halusin neuleen, jota voisi käyttää alku- ja loppukesällä takin sijaan, talvella taas lisälämmikkeenä pakkasilla. Malliltaan neuletakin tuli olla yläosasta istuva, jotta se pysyy hyvin olkapäillä eikä valu käytössä.

Minulle sopivat parhaiten raglanhihat ja v-pääntie. Hihojen leveyden halusin maltilliseksi: ei liian kapeita, mutta ei myöskään ylikorostetun leveitä.

Tällaisen joka paikan ja -tilanteen takin päätin neuloa muutama vuosi sitten ostetuista Noron Silk Garden Sock Solo -langasta yhdessä mustan silkkimohairin kanssa. Ajattelin Noron eläväisen värin (T20) olevan omiaan minulle aina lähes mustaan pukeutuvalle: se toisi yksitotiseen pukeutumiseen leikkisyyttä, mutta sopisi hyvin yhteen mustan kuin mustan kanssa. 😂

Neuletakin mitat ja silmukkamäärät laskin itse, ja neuloin takin ylhäältä-alas saumattomasti. Valmiin neuleen etukappaleen nappilistan reunat vahvistin ompelukoneella ennen kuin leikkasin työn auki. Steekkauksen jälkeen poimin silmukat nappilistaa varten.

Ainoa merkittävä muutos alkuperäiseen suunnitelmaan syntyi työn edetessä: yksipuolisen neuletakin sijaan päätin tehdä tästä kääntöneuletakin. Molemmat puolet olivat yksinkertaisesti liian viehättäviä, niin en osannut valita oikeaa puolta.

Käännettävyyden huomioin jo kainalosilmukoissa. Loin ne huomaamattomasti silikonikaapelin ja turkkilaisella aloitustekniikan avulla. Tätä tekniikkaa käytetään yleensä sukkia neuloessa varpaista varteen, mutta sitä voi hyödyntää myös kainalosaumojen luomisessa: kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, kainalo ja miehusta yhdistyvät saumattomasti raglansauman uran jälkeen.

Käännettävyyden vuoksi myös langanpäät tuli päätellä huomaamattomasti. Tätä olen harjoitellut jo aikaisemmin Käsityökekkereiden Veeran ohjeiden avulla. Suosittelen!

Nappilistan tein niin, että steekattu reuna jäi ikään kuin pussiin piiloon. Se onnistui niin, että silmukoita kerätessä pyöräytin aina teknisellä nurjalla puolella langan silikonikaapelin ympäri (alakuva). Näin sain luotua reunasilmukat molemmin puolin samaan kohtaan ja saman verran.

Ensin neuloin molempien puolien silmukoita steekkausreunan korkeuden verran eli neljä kerrosta, minkä jälkeen yhdistin reunapiilon neulomalla samassa kohdassa olevat silmukat yhteen. Vasta tämän jälkeen aloin neulomaan varsinaista nappilistaa 2 oikein, 2 nurin – joustimena.

Yksityiskohtana neuloin reunapiilon aina puolensa mukaisesti vastaamaan päällipuolen neulosta (alakuvassa tekninen nurja nähtävissä).

Napinlävet on vain toisella puolella, joten nurjan puolen ollessa päällä, myös napit ovat nurinkurin. Siis sitten, kun saan ne ommeltua kiinni… 🫣😉

Viehättävät vihreät

Mennyt syksy on ollut melko levotonta aikaa: viimeistelin käsityöntekijä-tutkinnon neljä näyttöä, palasin töihin uuteen kouluun ja yritin päästä jyvälle, mistä uudessa oppimisen tuen laissa oikein on kyse.

Ponnistelu on heijastunut käsitöiden tekemiseen niin, että kaikki suurempaa keskittymistä vaativammat (kuten näyttöneuleiden ohjeiden kirjoittamiset) ovat jääneet. Kapasiteetti on riittänyt vain helppoon neulematematiikkaan ja peruspertsan neulomiseen, (mikä ei sinällään ole ollut huono asia soljuvan arjen kannalta). Sen verran olen kuitenkin itseäni haastanut, että peruspaitojenkin suhteen olen itse laskenut silmukkamäärät ja kokeilut erilaisia tekniikkoja, joita muun muassa somevilinässä on tullut vastaan.

Nämä vihreät yhdistin vahingon kautta, sillä tilaamani Sandnes Garnin Tynn Silk Mohairia ( 7772 Rainforest) oli täysin epäsopiva alun perin ajattelemani villalangan kaveriksi. Ylitsepursuvat lankavarastoni eivät kuitenkaan motivoineet ostamaan uutta sopivampaa villaa mohairin pariksi. En myöskään suostunut säilömään sitä kaappiinkaan, kun siellä sitä täytettä on jo muutoinkin.

Turhautuneena päätin, että tavoitteeni on palauttaa mieliin, kuinka neulottiin saumattomasti ylhäältä-alas istuva hiha, v-pääntie ja pyöristetty helma. Eli värillä ei nyt olisi niin väliä, joten valitsin jemmoistani toisen epäsopivan, mutta hieman paremman vaihtoehdon mohairille, BC Garnin Bio Shetland – villalangan värissä tumma oliivivihreä.

Kukapa olisi uskonut, että tällä reseptillä – viileä mohair ja lämpimän sävyinen villa – tulee ihan täydellisen vihreä paita. Yhdistelmä on kertakaikkisen ihana! Melko hyvin onnistui paitakin. 😉

Kaskas-emalikorvakorut @eeva.fly

Tavoitteeni oli neuloa yläosasta istuva paita kapeilla hihoilla. Istuva hiha onnistui muutoin (hihan ruma keskisauma on jäänyt pingotuksesta, en ehtinyt tähän hätään höyrytellä pois, mutta olkapää on siis kuvasta huolimatta istuva ja kaunis), mutta kainalo valahti hieman liian alas (alakuva).

Koska minulla on suuret olkapäät, joudun niille neulomaan yleensä tilaa enemmälti. Siksi en uskonut näkemääni, vaan koin, että olka-kainalomittani on liian lyhyt ja neuloin muutaman ylimääräisen sentin ennen hihojen erottelua miehustasta. Mutta mittanauha ei valehdellut tälläkään kertaa, eikä silmä aina ymmärrä näkemäänsä, joten … olisi pitänyt uskoa mittoja eikä mutuilla silmämääräisesti.

Kuvista tosin näkee, ettei se käyttöä haittaa, mutta tuntuma voisi olla parempi.

Halusin istuvalle yläosalle vastavuoroisesti hieman a-linjaisen ja pyöristetyn helman. Pyöristys onnistui ihan kivasti lyhennetyillä kerroksilla, mutta ehkä siitä tuli hieman liian maltillinen makuuni. Leveyttä sekä pyöristystä helmassa voisi siis olla hieman reilummasti, mutta erinomainen harjoituskappalehan tästä tuli ja jotain valmistakin kaiken kaaoksen keskellä. ♥

Suomusiipi-takki

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöneuleisiin:


Suomusiipi-takki on näyttöneuleistani vaativin, koska se neulotaan aikaisempia neuleita ohuemmasta langasta, Fjallalopista. Lisäksi miehusta steekataan auki ja sen jälkeen siihen liitetään huppu, mikä puolestaan on kirjoneulottu ennen yhdistämistä tasona. Huppu yhdistetään yhden silmukan vaakaraidalla. Viimeiseksi neulotaan nappilista.

Kuviot ovat helppoja, mutta niitä on määrällisesti eniten kaikista kolmesta Suomusiipi-neuleesta, koska takissa ne jatkuvat hihoissa aina ranteeseen saakka.

Kaikki sai ikään kuin alkunsa tästä mallista eli kaksi aikaisempaa yläosaa ovat tästä yksinkertaistettu. Takissa yhdistyykin monta minulle tärkeää asiaa: siinä näkyy perhosen siipien linjakkuutta, ahvenien vauhdikkuutta ja monen monituista linnun siiven iskua. Näiden lisäksi kuviot muodostavat tietynlaista tuijotusta, mikä muistuttaa, että luonnossa et ole koskaan yksin. Vaatii vain hiljentymisen, jottet vain sinä tule nähdyksi.

Esimerkiksi näitä kuvia ottaessa huomasin takana olevassa kuusessa hämähäkin, joka erehdyttävästi näytti ”pukeutuneen” yhtä geometrisesti kuin minä. Tämän kesän muistettavin kohtaaminen tosin oli lumikon kanssa: istuin rannassa merta ihaillen, kun yhtäkkiä huomasin silmäkulmassani liikettä. Katsoin alas jalkojeni juureen ja katseeni kohtasi eloisat nappisilmät kuin kysyen, kuka sinä olet.


Tämä oli siis viimeinen näyttöneuleeni: koska näyttööni kuuluu vain valmiiden tuotteiden valmistus, mahdollisten ohjeiden kirjoittaminen jää myöhempään ajankohtaan. Ensin kuitenkin keskityn 5.-6.9.2025 Oulussa olevaan Pieni Lankafestivaali  2025 – tapahtumaan. Minä olen siellä monen muun mukana lauantaina näiden näyttöneuleiden kanssa. Ne eivät ole kuitenkaan pääosissa, vaan neuletuen antaminen, jos langat ovat solmussa. Toki voit tulla kyselemään myös käsityöntekijä-opinnoistani  sekä kokeilemaan mukanani olevia Tukuwoolin lankoja sekä The Knitting Barberin kultaisia pyöräpuikkoja. Eli siis viikon päästä Oulussa – tuuhan mukaan!

Suomusiipi-paita

Aikaisemmat postaukset liittyen käsityöntekijän ammattitutkinnon näyttöihin :


Jos edellisen puseron täytti lokit, Suomusiipi-paidassa lentävät joutsenet. Paita on neulottu saumattomasti ylhäältä-alas Lettlopi-langasta. Edellisen postauksen pusero oli neulottu siis Alafosslopista ja tulevassa, seuraavassa postauksessa vuorossa on vielä Fjallalopista neulottu takki.

Joutsenia lentää paidassa niin lähempänä kuin etäällä, samaan- ja eritahtiin sekä ylilentävinä varjoina että pienen pieninä pisteinä jossain horisontissa matkalla kaukaisuuteen. Kirjoneuleessa on hieman pintaneuletta imitoiden joutsenien siipien liikettä.

Edellisessä puserossa oli kahden silmukan raita pystyssä raglansaumoissa, tässä on se on puolestaan yhden silmukan vaakaraitana kauluksella.

Joustimet ovat 1 oikein, 1 nurin -resoria. Aloitukset ja päättelyt tein italialaisittain, mutta myönnän, että tässä kohdin se oli turhaa. Pidän vaan niin kovin siitä tekniikasta, etten hoksannut, etteivät nämä yksityiskohdat oikein mustasta ja karheasta langasta erotu. Toki tunne päällä on tukevampi ja tykkään, että tällä tekniikalla joustimet pitävät paremmin muotonsa, näkyvät ne sitten tai ei. Erottuvuus voisi olla kuitenkin parempi pehmeämmällä ja eri värisellä langalla.

Hihat hieman pussittavat, sillä kavennukset rannetta kohden tehdään vasta hihojen kirjoneuleen osuudella. Itse ihastuin tähän neuleeseen juuri hihojen vuoksi: ne onnistuivat heti kerrasta. ♥