Copenhagen Cardigan

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten kuluneen viikon hiihtoloma. Hyvillä mielin kuitenkin arkeen, sillä takana on hirveä määrä ulkoilua sekä vastapainona sille rauhoittumista eli istumista ja neulomista.

maaritse_saumaton_neuletakki

Valmiiksi viikon aikana sain PetiteKnitin Copenhagen Cardiganin. Neuloin sen 3 ja 3,5 mm kaapeleilla looppaamalla ylhäältä-alaspäin. Lankana olivat ihanan vihreät villalanka Amore 240 ( 112 tumman vihreä) sekä silkkimohair Gepard Kid Seta ( 844 Forest Green).

maaritse_darkgreen_mohaircardigan_with_pockets

maaritse_topdownknitted_copenhagencardigan_petiteknit

Mohairlanka oli tuttua jo törröpiposta, mutta fingering vahvuinen Amore 240 oli uusi tuttavuus. Valitsin sen lähinnä värinsä puolesta, mutta toki mieltä lämmitti sen ekologisuus, koska se on valmistettu muotialan ylijäämämateriaalista. Vaikutelma langasta oli muutoinkin hyvä: pehmeää ja kuohkeaa sekä riittoisan oloista lankaa.

maaritse_raglan_hihainen_mohair_neuletakki

Neuletakin neuloin koossa L pääosin, mutta lisäsin miehustaan neljä senttiä. Lisäksi lisäsin hihoihin muutaman lisäsilmukan, jotta saisin niihin leveyttä lisää, jotta se varmuudella mahtuu muidenkin kuin vain kapeahihaisten yläosien päälle. Esimerkiksi kuvissa olevassa raidallisessa Stella-paitapuserossa on melko leveä hiha, ja näin se mahtuu hyvin alle. Näillä muutoksilla neuleelle tuli painoa reilut 360 grammaa: molempia lankoja takkiin meni noin viisi kerää kutakin.

maaritse_copenhagen_cardigan_taskullinen_mohair_neuletakki

Tykkään kovasti neuletakin yksinkertaisesta ilmeestä, mutkattomista raglanhihoista, taskuista ja kapeista 1 oikein, 1 nurin resoreista. Ne neuloin kierrettynä ohjeesta poiketen eli oikeat silmukat oikealla takareunasta ja nurjalla nurjat takareunasta. Näin siis tasona neuloessa. Hihansuuthan pyörönä sujuvat kierrettynä resorina helpommin, kun ei tarvitse nurja kerroksia tehdä lainkaan.

maaritse_copenhagen_cardigan_bottlegreen_neuletakki

Takista puuttuvat vielä napit ja napinlävet, jotka tehdään neulalla ja langalla jälkikäteen. Se tulee olemaan uutta minulle, jos löydän sopivat napit. Jos en, voisin ommella tähän myös huomaamattomat nepparit. Nappiasia jää siis vielä harkintaan, sillä meneehän tämä näinkin enkä halua hosua, kun tämä on niin ihana: etten vain pilaisi kokonaisuutta. 🙂

maaritse_mohair_neuletakki


Neulontavinkit:

  • Maksullinen ja englanninkielinen ohje löytyy niin Ravelrystä tai PetiteKnit-sivustolta. Itse ostin ohjeen Ravelryn kautta, niin se tallentui sinne minun virtuaaliseen neulekirjastooni. Kävin kuitenkin tutustumassa myös PetiteKnitin sivuilla ohjeeseen, sillä sinne on koottu kunkin ohjeen kohdalle kirjallisten ohjeiden lisäksi YouTube-videoita. Esimerkiksi taskut oli tehty tässä tavalla, mikä oli minulle uusi, niin videolta pystyi tarkistamaan, että olen varmasti ymmärtänyt kirjoitetun ohjeen oikein.
  • PetiteKnitin ohjeet ovat mielestäni ihanan mutkattomia, eleettömiä malleja, joita on myös helppo tehdä englannin kielestä huolimatta. Aikaisemmin olen jo neulonut heidän ohjeillaan seuraavat:

maaritse_neulontablogi_mohairneuletakki_copenhagencardigan

No Frills Sweater

Tämän vuoden ensimmäinen neule on PetiteKnitin No Frills Sweater. Hassu yhteensattuma, sillä viime vuoden tammikuussa neuloin samasta mallista takkiversion, violetin No Frills Cardiganin.

maaritse_mohairneule_neulontablogi

Myös käyttämäni langat ovat samoja eli mustaa Filcolanan Arwettaa (merinolanka) yhdessä Cewecin Anisian (kidmohair) kanssa.

maaritse_neulontablogi_naisten_mohairneuleita

Painoa neuleelle tuli 400 g. Se on neulottu koossa M muutoin, mutta pituutta sillä on L-koon mukaan.

maaritse_ingen_frills_sweater_top_down

Tämähän on tämmönen ylhäältä-alas neulottava raglanhihainen perusneule. Ohje on ostettavissa englannin kielellä PetiteKnitin sivuilta täältä, klik tai Ravelystä, klik.

maaritse_ingen_frills_sweater

Tätä pystyi neulomaan menemään siellä sun täällä ja valmista tuli melko nopeasti. Varsin aivoton työ siis.

maaritse_perusneule_ingen_frills_sweater

Mustan kuvaamisessa oli puolestaan omat haasteensa, kuten puseron nukka: paljain silmin en puseroa noin nukkaiseksi huomannut eli noita valkoisia pallukoita. Se on sinällään ihme ja kumma, koska harmaat ohimoni näkyivät selvästi ilman kameraakin. 😉

maaritse_topdown_ingen_frills_sweater

Eipä tästä tämän pitempiä lauluja syntynyt, kun neule on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihanan mutkaton, moneen sopiva. Taidan tarvita toisenkin. 🙂

Kuru-neuletakki

Ostin Walcot Yarnsin Opus-langan jo vuonna 2017 Jyväskylän Neulefestareilta Dre-neule mielessä, mutta parin yrityksen ja erehdyksen kautta tämä ihanan pehmeä lanka päättyi kuitenkin Jonna Hietalan Kuru-neuletakiksi. Ohje siihen lyötyy Ravelrystä, klik, tai viidennestä Laine Magazinestä.

maaritse_opus_langasta_kuru_neuletakki

maaritse_kuru_neule_opus_langasta

Aikaisemmat kaksi neuletakkiyritystä päättyi purkkuun siitä syystä, etteivät ne tuntuneetkaan omilta eikä näin ihanaa lankaa hyllyntäytteeksikään voi jättää. Mutta tämä kolmas on kiva: perusneuletakki perusmustana. Tai ei ihan perusmusta, vaan väri toistuu enemmän hopeisen hiilenmustana.

maaritse_laine_magazine_kuru_opus_yarn

Neuloin takin hieman ohjetta pidemmäksi. Onnistuin myös tekemään niin siistit nappilistat ja pääntienresorin, etten viimeistellyt niitä ohjeen mukaisesti i-cord-reunuksella kuten hihansuita.

maaritse_kurun_nappilista_opus

Myönnän, että loppuvaiheessa kaikessa ihanuudessaan lanka alkoi jo vähän kyllästyttämään, että eikö tästä ikinä valmista tule, joten päätös reunusten viimeistelemättömyydestä oli siitäkin syystä helppo tehdä.

maaritse_kuru_neuletakki_opuslangasta

Mutta siinä se nyt vihdoin on. 🙂 Sopii ainakin kukkallisen Roscoe-puseroni päälle lämmikkeeksi.

maaritse_kuru_cardigan_opus_yarn

Seuraavaksi ajattelin neuloa toisen keväällä aloitetun neuletakin, Lumi Karmitsan Ruusupuutarhurit, valmiiksi. Se on sentään tänä vuonna aloitettu, kuten muutama pariton sukkakin… Että onhan näitä.

Mikä on sinun viimeisin ikuisuusprojekti, minkä sait valmiiksi?


Craft Candidate – ja Lumisiivet-blogit yhdessä järjestävät tänä vuonna haasteen kässähamstereille, jota voit tulla seuraamaan ja/tai mukaan osallistumaan esimerkiksi täältä, Facebook-sivuilta. Tämän kuukauden blogipostauslinkit puolestaan löydät täältä ja täältä.

Poolopusero nro 19

Elokuun Suuri Käsityö -lehdessä toimituspäällikkö Leeni Hoimela kuvasi neuleiden suunnittelua muun muassa niin, että ikinä ei tiedä, kuinka käy, ja se juuri kiehtoo. Olen täysin samaa mieltä. Tosin itse en suunnittele neuleita, mutta tuo on juuri se juttu, mikä koukuttaa neulomaan toistuvasti sen yhden kerroksen lisää: jotta näkisin, onnistunko vai enkö, miltä neulepinta näyttää ja tuntuu, riittääkö lanka ja niin edelleen.

maaritse_mohairneule_arwetta_ja_tilia_langoista

Harvoin neulon kuitenkaan täysin ohjeiden mukaan. Myönnän, että kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan suunniteltuja, vaan tulevat usein vahingon kautta. Pienen vahingon vuoksi muuttui käsissäni myös tämä Leenin suunnittelema poolopusero. Ohje siihen löytyy tuosta jo aikaisemmin mainitsemastani elokuun lehdestä, pusero mallinumerolla 19.

maaritse_neulontablogi_mohairneule

Lankavarastostani löytyi tähän kylmän kirkasta keltaista, Filcolanan Arwettaa ja Tiliaa värissä Limelight, joilla tiesin pääseväni ohjeen tiheyteen aikaisempien Oslo-pipojeni vuoksi (mitkä löytyvät täältä, täältä ja täältä).

maaritse_neulepuseron_resorit_silmukat_kiertaen

Aloitin M2-koon mukaan, millä sain aikaiseksi hyvin istuvan yläosan, sillä raglansaumat osuvat juuri oikeaan kohtaan.

maaritse_poolopusero_neuloen

Raglanit jatkuvat kauniisti pitkästä kauluksesta, minkä neulominen oli alkuun tuskastuttavan hidasta. Se ei siis alkuun tuntunut etenevän millään, koska käännöksen verran piti neuloa kiertäen myös nurjat oikeiden silmukoiden lisäksi, jotta se olisi saman näköinen niin suorana kuin käännettynä.

maaritse_mohairneule_poolopuseron_raglansaumat

Jostain syystä tuossa aloitusvaiheessa, kun piti neuloa kaikki kiertäen, minulta jäi usein paksumpi merinolanka, Arwetta, ottamatta puikolle ohuen silkkimoharin, Tilian, mukana. Virkkuukoukun kanssa kaulusta sitten paikkailin eli nostelin Arwettaa kuin pudonneita silmukoita, minkä vuoksi kauluksesta tuli hieman epätasainen eikä se silottunut oikein edes viimeistelypesussa: se on yhtä ihanan ryppyinen kuin omistajansa. 😀

maaritse_neulottu_poolopusero

Olin niin tyytyväinen yläosan istuvuuteen, että sovitin puseroa toisen kerran vasta kun helma oli jo melkein valmis. Yllätykseni se oli liian sopiva eikä mielikuvieni mukainen rento mohairneule. Mittanauhan kanssa tajusin, että se olikin kokoa M1, joten väljyyttä oli puolet vähemmän kuin olin ajatellut. Ei siis ihme, että pusero tuntui liian istuvalta.

maaritse_mohairneuleen_helman_koristeraidat

Syyksi huomasin tiheyteni, mikä olikin ollut suurempi kuin puseron ohjeessa eli  olin muistanut Oslo-pipojen tiheyden väärin. Pusero ei ollut kuitenkaan peltiä enkä halunnut menettää hyvin istuvaa yläosaa, joten neuloin helman uudelleen: purin sen lähes alkuunsa ja neuloin uudestaan tehden lisäyksiä tasaisesti helmaa kohti. Lisäsin rentoutta malliin vielä lisää lisäämällä pituuteen noin 13 senttiä, mitä varten jouduin tilaamaan lankaakin hieman lisää. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului noin seitsemän kerää kutakin.

maaritse_top_down_mohairsweater

Lisätilaus ja purkaminen kuitenkin kannatti, koska muutoin neule olisi mennyt hukkaan: tiedän nykyisin aika nopeasti, mitä pidän ja mitä en. Siksi jätin myös helman taskut pois, koska en uskonut niiden toimivan tässä pitemmässä mitassani, vaikka yhdenlainen taskufriikki olenkin.

maaritse_syksyinen_laituri

maaritse_laiturin_kettingit

Tästä tuli kyllä kiva! Mietinkin, kuinka neuloessa sitä sietää huomattavasti enemmän epävarmuutta ja purkamista kuin ommellessa. Esimerkiksi inhoan ratkomista, mutta neuloessa purkaminen kuuluu ikään kuin tähän juttuun, että veivataan edes takaisin, kunnes lopputulos on halutunlainen. Ommellessa puolestaan hyväksyn usein vaatteen, mikä on jotain sinne päin, ja ratkominen pakon edessä aiheuttaa tunnemyrskyn vihasta aina ahdistukseen. Voi, kuinka usein olenkaan miettinyt ompelukoneen ja kankaiden myyntiä… 😉

maaritse_mohairneule

Ehkä nämä asenne-erot liittyvät materiaalien eroihin, sillä neuloessa voi purkaa aina uudelleen ja uudelleen, mutta kankaan voi hetkessä menettää esimerkiksi leikkaamalla väärin. Vai liittyisikö siihen, että olen neulojana taitavampi kuin ompelijana: usein tiedän, kuinka neuleen voi korjata, mutta ompelukoneen edessä istuin sormi suussa…

Kuinka sujuvasti sinulta sujuvat erilaiset käsityöt?


Edit. Instagramin syöväreistä löysin tänään 30.9. tälle puserolle nimenkin, Sahra Sweater, minkä ohje näyttäisi tulevan myöhemmin myös Ravelryyn myyntiin, englannin kielisenä tosin.