Elämä ei ole mustavalkoista

Ihan ensimmäisenä pyydän anteeksi sähköpostitse minua seuraavilta, kun sohlasin, vahingossa julkaisin postausluonnoksen. En tiedä, miten sen tein, sillä se ei onnistu yhdellä klikkauksella: puhelin lipesi kädestä kesken kirjoittamisen ja varmennuksesta huolimatta se lähti jakoon ennen aikojaan.

Poistin luonnoksen heti blogistani enkä asiaa sen kummemmin ajatellut, kunnes tänä aamuna mieheni, Unelmien Uunimies, luki sähköpostejaan ja ihmetteli, kuinka huonon postauksen olin tehnyt: huonoa suomen kieltä eikä kuvan kuvaa (kyllä, hän on ensisijaisesti blogini lukija, mutta tarpeen mukaan toimii myös oikolukijana ja elävänä kamerajalustana ♥ ). Silloin vasta tajusin, että vaikka poistin raakileen blogistani, se ei luonnollisestikaan poistunut teidän sähköposteista.

Musta Peura-tunika Suuri Käsityölehdestä (9/18).

Aluksi mokani hieman nolotti, mutta onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Eihän siinä ollut kuin listattuna ajatuksia, mitä yhden mekon tekemiseen liittyi. Käsitöitä tehdessähän mieli tekee monen monta mutkaa, koska se on aikaa omille ajatuksille ja tunteille tulla käsitellyksi, saati sitten pohdinnat materiaalien ja mallien suhteen jne.

Kaikista noista ajatuksista postauksiini yleensä päätyy kuitenkin vain murto-osa, koska en osaa vielä tiivistää kovin hyvin. Lisäksi haluaisin pitää postaukset melko lyhyenä ja siten luettavampana. Joskus siinä onnistun, joskus en (nyt varmaan jo huomasit, ettei tämä ole sellainen kerta… 😀 ).

Maaritse

Vaikka nolottikin, niin en kuitenkaan kokonaista postausta halunnut tehdä vain pyytäkseeni anteeksi. En kuitenkaan voinut tehdä karannutta mekkoluonnostakaan loppuun, koska tarvin tuon edellä mainitun elävän kamerajalustan sen viimeistelyyn eikä aikataulut sopineet tänään yksiin. Omillaan piti siis pärjätä, joten päätin ottaa kuvat viimeisistä ompeluksistani sekä vihdoin ja viimein Poniletti-mekostani, kuten olen joskus vuoden vaihteessa luvannut. Samalla otin uusia, parempia kuvia myös steekatusta villatakistani, koska aikaisemmat ovat harmittavan huonoja.

maaritse_kasityoblogi

Alunperin en siis ajatellut postata näistä tunikoista, mutta toisaalta nämä on niin mutkatonta arkityyliäni, mustaa ja valkoista harmaalla höystettynä, että miksipä ei. Olenhan moneen otteeseen todennnutkin, että tarvitsen yksivärisiä yläosia, sellaisia, mitä olisi helppo yhdistellä jo olemassa oleviin vaatteisiin ja mahtuisi sujuvasti villatakin alle. Nyt niitä on siis kaksin kappalein, talviväritykseni mukaisesti musta ja valkoinen, mikä kylläkin vaikuttaa niin kirkkaalta tähän vuoden aikaan, että sen käyttö taitaa odottaa kevätaurinkoa. Musta puolestaan tuntui heti omalta, ja onkin ollut päällä jo moneen otteeseen.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Tunikat tein aikaisemmin testatulla Suuri Käsityö -lehden Peura-kaavalla (9/2018), missä on juuri sopivan kapeat hihat villatakin alle. Se on siis perusedellytys yläosille, sillä tykkään erityisesti talvisin kerrospukeutua.

MaarItse-blogi: käsitöitä | valokuvia

Viime talvena yksi pidetyin villatakkini oli tämä harmaa, jäkälän värinen. Se oli ensimmäinen aukileikkaamani, steekattu. Muokkasin sen Mountain High -neuleesta ja se onnistui yli odotusten.

maaritse_steekattu_villatakki

Kovasta pidosta huolimatta villatakki on myös pysynyt melko hyvässä kunnossa, vaikka on kudottu Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jota moni on moittinut aikaisempaa huonommaksi laadultaan. Eli tämä harmaa on kestänyt ainakin minun käytössäni enkä kokenut sen olevan mitenkään erityisen karheaa (tosin muutama muu väri on nyppääntynyt nopeasti, ja mustaa seiskaveikkaa en voi edes kutoa, koska se yskittää ja kutisee silmiä).

Harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta.

Ensin luulin, että villatakista tuli liian kapea varsinkin näin pitkänä, mutta itseasiassa se on ollut oikein hyvä. Se on lähes yhtä hyvä kuin kahvi, mitä rakastan. Huomasin vasta jälkikäteen, että tuon rakkauden voi bongata näistä kuvistakin… 🙂

Steekkaamalla harmaa pitkä villatakki Novitan Seitsemän veljestä -langasta. Muokattu Mountain High -puserosta.

Villatakin alle sopii erinoimaisesti monet mekkoni, mitkä olen ommellut luottomekkokaavallani, Ottobren Relaxed-taskumekosta muokatulla kaavalla.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Tämä mustavalkoinen Poniletti-mekko on ehdoton suosikkini. Sen värit onkin hieman jo kovasta käytöstä kuluneet, mutta onhan se siltikin aivan ihana.

Mustavalkoinen mekko Hellinin Poniletti-kankaasta.

Että tällaista tällä kertaa – kiitos ja anteeksi! 😀 Mukavaa viikonloppua!

Kohta festareille

Viikon päästä alkavat Jyväskylässä Neulefestarit, joihin osallistuin viime kesänä ensimmäisen kerran: päiväseltään kävin niin Toivolan Vanhan Pihan markkinoilla kuin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille.

toivolan_vanha_piha_portti_hannikaisenkatu

jyvaskylan_neulefestarit_molla_mills

En tätä näin suunnitellut, mutta sattumalta kaikki viime vuoden festarituliaiset ovat valmistuneet viimeisten viikkojen aikana.

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta

maaritse_glacier_tunic
Glacier-tunika

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta_ostettua

mondayfunday_neule_maaritse_lystig_yarn
Monday Funday -neuletakki

Viime vuonna heräsin vasta toukokuussa, että festareille ja jollekin kurssille olisi päästävä. Tapahtuma on kuitenkin hyvin suosituttu, ja monet kurssit täytyvät jo kevättalvella heti lippujen tullessa myyntiin.

popcornvirkkaus_Molla_Mills_jyvaskylanknitfestival_2017

Onneksi tällaiselle mattimyöhäiselle löytyi vielä tilaa Molla Millsin popcorn-virkkauskurssilta. Vaikka virkkaaminen ei niin suuri intohimoni olekaan, ja kirjo- sekä popcorn-virkkaus olivat tuttuja tekniikkoja jo entuudestaan, siitä huolimatta Molla sekä hänen tuleva kirjansa (eli tuolloin neljäs Virkkuri) ja siitä opeteltava jäätelökuosi kuullostivat niin hauskalle, että päätin mennä sinne.

Eikä kaduta! Innostuin virkkaamista pitkästä aikaa niin, että hankin kurssin jälkeen muutaman Virkkurin ja ergonomisen virkkuukoukun sekä virkkasin pari pikkulaukkua. Toisesta tuli  mustavalkoinen ja

mustavalkoinen_virkattu_triforce_pikkulaukku_maaritse

toisessa on kurssilla opeteltuja jäätelötötteröitä.

maaritse_jaatelototteroita_virkatussa_laukussa

Viikon päästä tarkoitukseni on osallistua Neulefestareille toistamiseen. Alkukeväästä sain vain niin kovan flussan, mistä toipuminen on ollut hyvin hidasta, koska saan herkästi poskiontelotulehduksen. Nyt tulehduskierre on alkanut rauhoittumaan, mutta loma on tähän saakka mennyt pitkälti lepäillessä (ja käsitöitä tehdessä). Vielä siis vähän arveluttaa, että kestääkö vointi lähtemistä. Toivottavasti, sillä festareiden anti kantaa pitkälle, kuten tästä minunkin postauksesta voi huomata. Ja onhan ne vielä ihanassa Jyväskylässä, entisellä kotipaikkakunnallani, minne on aina mukava mennä.

Onko sinulla festarisuunnitelmia, villaisia tai jotain muunlaisia? 🙂 

 

Monday Funday -neuletakki

Tämän neuletakin esittelin jo Helmikuun keskeneräiset -postauksessa. Sen tekeminen on edennyt hitaasti, mutta varmasti, koska lanka, Lystigin Merino Single (väri Monday Funday), oli sen verran ohutta, että sitä piti kutoa ajatuksen kanssa. Lanka oli myös niin ihanaa, etten halunnut pilata sitä kiireellä, ja kesäneuletakki tästä piti alunperinkin tulla.

mondayfunday_neule_maaritse

Keskittymistä vaati myös se, etten löytänyt mielestä mallia fingervahvuisella langalle. Jouduin soveltamaan Neulistin Rosalaa, mikä hurmasi minut mutkattomuudellaan, mutta oli suunniteltu paksumalle langalle. Tosin lopputulokseni on tällainen jotainsinnepäinRosala, sillä jätin kylkien ja hihojen pitsit pois sekä kaula-aukonkin viimeistelin aina-oikeaa-neuleena.

Myös pituuden tein oman maun mukaan, mutta muutoin hyödynsin Rosala-ohjeen M2-koon silmukkamääriä kertomalla ne oman tiheyteni mukaisella kertoimella (ohje kertoimen laskemiseen täällä, esimerkki c). Nappilistalle tuli pituutta 52 senttiä ja lankaa kului n. 350 grammaa.

mondayfunday_neule_maaritse_lystig_yarn

Aikaisemmin en ollut siis kutonut mitään näin ihanaa enkä kertoimen avulla, joten välillä piti pidättää ihan henkeä, kun jännitti niin paljon, että onnistunkohan. 🙂 Oman jännityksen aiheutti myös se, että minulla oli lankaa neljä vyyhtiä, mistä vain kaksi ilmeisesti oli samaa värjäyserää: ne eivät vyyhteinä eivätkä kerillä näyttäneet kovinkaan erilaisilta, mutta kutoessa sävyerot olivat selvästi nähtävissä. Siksi raidoitin aina kerän vaihtumiskohdassa, minkä valitisin ihan summanmutkassa yrittäen huolehtia kuitenkin siitä, että lankaa riittäisi vielä hihoihinkin.

Raidoittaminen onnistui, mutta nyt jälkiviisaana saattaisin vaihtaa vyyhtien kutomisjärjestystä. Tarkkasilmäiset ehkä erottavat, että aloitin vyyhdillä, mikä olin pinkein ja jatkoin rinnan kohdalla tummimalla. Helmasta tuli kaikista vaalein osio, sillä sen kudoin samasta värjäyserästä olevilla vyyhdeillä, joissa oli eniten valkoista.

mondayfunday_neule_maaritse_back

Joten note to myself, että ensi kerralla speckle-langasta kutoessa pitää tehdä mallitilkut kaikista vyyhdeistä, jotta värien sommittelu onnistuu paremmin. Lopputulos kun olisi voinut olla vielä kivempi, jos olisin aloittanut vaaleimmilla, jatkanut pinkillä ja jättänyt tummimman helmaan. Muttei tämäkään huono, ei huono lainkaan, vaan …

mondayfunday_rosala_neule_maaritse

 täydellinen kesäneule, lämmin ja pehmeä, mikä sopii sadetakin alle. 😉

maaritse_sadepilvi_merella

Satoi tai paistoi, mukavaa juhannusta itse kullekin! 

Glacier-tunika jouluksi vai juhannukseksi?

Ostin nämä langat viime kesän Neulefestareilta Veera Välimäen Breathing Space -puseroa  varten. Talven aikana aloin kuitenkin epäilemään taitojani, ja purkamiskammoisena vaihdoin mallin Jojin Glacier-tunikaan. Joitain myönnytyksiä jouduin tämänkin suhteen tekemään, sillä varaamani lankametrit eivät täysimittaiseen tunikaan riittäneet. Leveät raidatkaan eivät oikein silmiäni hivele, ja lisäksi raitalangan blingblingistä tulee enemmän mieleen joulu kuin juhannus. Mutta se ei taida haitata, sillä näyttää taas siltä, että villaiset ovat tänäkin juhannuksena tarpeen… 


maaritse_glacier_tunika

Langat

Vihreä lanka on unelmanpehmeää Heritage-lankaa. Sitä kului noin 300 g eli kaikki kolme vyyhtiäni.

maaritse_mossy_rock_heritage

Raitalangan vyötteen tietenkin hukkasin varmaan talteen enkä muista, mitä se oli. Sitä kului kuitenkin vain  50 grammaa, mutta ne 200 metriä tulivat todella tarpeeseen, jotta sain tunikalle jonkilaisen säädyllisen mitan. Neule on siis kudottu koossa M.

maaritse_glasier_tunic_raitalanka

Ylhäältä-alas, yhdessä ja erikseen, tasona sekä pyörönä

Tämä oli monella tapaa erilainen ylhäältä-alas-malli, mitä olen aiemmin tehnyt. Tähän saakka olen siis kutonut vain sellaisia, jotka on aloitettu suoraan suljettuna neuleena ja kaula-aukko on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Tämän tunikan taka- ja etupuoli aloitettiin kuitenkin erikseen kutomalla tasona ikään kuin kolmiot, mitkä myöhemmin yhdistettiin luomalla niiden väliin olan silmukat.

maaritse_glacier_tunikan_kaulus

Työn edetessä kolmiot kasvoivat aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Raidoituksen aloitin siinä vaiheessa, kun raglanlisäykset olivat valmiit ja hihasilmukat erotettiin vartalosta. Ennen helmaa kudoin kuitenkin hihat valmiiksi, koska tykkään siitä, ettei helman jälkeen tarvitse enää hihojen kanssa hikoilla. Erityisesti nyt se oli tarpeen langan vähyydenkin vuoksi: kun hihat olivat jo valmiit, pystyin rauhassa tikuttelemaan helmaa niin pitkästi kuin lankaa riitti. Lisäksi tässä vaiheessa hihojen tekeminen rasittaa vähemmän hartioita, kun niitä tehdessä ei tarvi pyöritellä koko työtä edestakaisin.

maaritse_glasier_tunic

Kun kolmioilla oli korkeutta noin 50 senttimetriä, jätin toisen kyljen silmukat odottamaan ja jatkoin vain toisen sivun – niin etu- kuin takapuolen – silmukoilla sileää neuletta tasona. Sivut kudoin siis pelkästään vihreällä eli enää ei tullut raitoja värien eikä nurjien kierrosten muodossa.

maaritse_glacier_tunic_side

Silmukoita vähennettiin aina niin alussa ja lopussa kuin välillä sivusauman molemmin puolin, jolloin helma pikku hiljaa alkoi suoristua. Vaikka koko ajan kudoin tasona, jälki hauskasti näyttää siltä kuin olisin kutonut vinoon. Helmasta tuli siis valmis ja suora, kun jäljellä oli enää vain keskelle jääneet muutamat silmukat.

Muutokset

Yleensä joudun muuttamaan ohjetta ainakin yläosasta, koska minulla on melko suorat hartiat. Tämä ohje kuitenkin yllätti, sillä sitä ei tarvinnut muuttaa miltään osin. Tosin langan vähyyden vuoksi lyhensin helmaa neljän senttimetrin+resorin verran ja hihoihin puolestaan lisäsin pari raitaa, koska tunikasta tulee mieleen joulunaika: ajattelin talvella pitempien hihojen olevan ohjeen 3/4-hihoja mukavammat.

maaritse_glacier_tunika_heritage

maaritse_glacier_tunic_heritage_yarn

maaritse_glacier_tunic_backside

Entä sitten?

Tämän tunikan myötä syntyi uusia neulehaaveita. Ensinnäkin Heritage-lanka oli niin ihanaa, että sitä haluaisin enemmänkin. Ehkäpä Jyväskylästä sitä voi ostaa tänäkin kesänä (festareihin ei ole muuten enää kuukauttakaan!). Toisaalta Jojin mallitunika oli kudottu vaaleasta specklelangasta, niin sellainenkin olisi ihana. Ja kyllähän se alkuperäinen ajatukseni Veeran upeasta epäsymmetrisestä Breathing Space -puserosta elää yhä mielessäni.  Voihan rohkeus, missä olet? 🙂

maaritse_glacier_tunic

Helmikuun keskeneräiset

Vuoden vaihteessa Craft Candidate -blogissa Teresa aloitti Keskeneräisten keskiviikko -postaussarjan, missä hän esittelee niin omia kuin muidenkin keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta – kuinka tulla mukaan ja mitä muilla on meneillään – löydät täältä, klik!  


Keskeneräiseni eivät ole oikein edenneet sitten tammikuun ja syy on tässä:

maaritse_lystigyarn_puikoilla

En saa millään irrotettua tätä kudelmaa kädestäni! Ihan kamalan koukuttavaa. Kyseessä on Lystigin Merino Single -lanka, mikä on ihan järkyttävän pehmeää. Ja nämä Monday Funday -värit. Aivan taivaalliset!

maaritse_lystigyarn_mondayfunday_vyyhdit

Lanka on vahvuudelltaan fingering eli se on ohutta ja siksi nurjat kierrokset tuntuvat kahden ja puolen puikoilla ottavan ikuisuuden. Langan ohuuden vuoksi tähän joutuu myös keskittymään kovasti, että silmukat tulee kudottua kokonaisina halkaisun sijaan. Tämä ei siis ole mikään televisioneule, mutta en vaan malttaisi odottaa, onnistuuko tämä. Siksi aina viimeistä kierrosta seuraa vielä yksi…

maaritse_lystigyarn_mondayfunday_ikkunalla

Ohueen lankaan tottumattomana käsialani on hirveän epätasaista, mutta tiedän sen tasoittuvan pingottaessa, joten se ei huoleta. Enemmän neuleen valmis väripinta mietityttää, että millainen siitä loppujen lopuksi tulee: myyjä suositteli raidottamaan kerien vaihtumiskohdissa, koska kyseessä on käsinvärjätty lanka, joten jokainen vyyhti oma uniikki taideteoksensa. Olenkin raidoittanut, mutten tiedä, raidoitinko tarpeeksi. Ja olisiko sittenkin pitänyt raidottaa ihan koko takki…

maaritse_lystigyarn_mondayfunday_keskenerainen

Oman jännityksensä tuo vielä se, että valitsin malliksi Rosala-neuletakin, minkä Neulisti on suunnitellut hieman paksumalle langalle. En aio kuitenkaan kutoa sen kylkien ja käsivarsien pitsikuvioita, koska luulen, etteivät ne tästä langasta erottuisi. Mutta malliltaan Rosala oli vaan niin kiva, että halusin kokeilla, osaanko muuttaa ohjeen silmukkamäärät vastaamaan käsialaani. Kertoimen silmukoiden muuttamiseen laskin mallitilkusta tämän ohjeen mukaan, klik.

Yhden kerran jouduin ottamaan aloituksen uusiksi, mutta nyt vaikuttaisi tulevan sopiva liian suuren sijaan. Onneksi ylhäältä-alas kudottuna sovittaminen on niin helppoa!

maaritse_lystigyarn_mondayfunday_kera

Vaikka tämän piti olla vasta kesäksi, luulen, että joudun tekemään tämän valmiiksi nyt heti: jonossa olisi akuutimpiakin käsitöitä, mutta niihin keskittyminen ei vaan ole onnistunut. Sen sijaan olen huomannut kerta toisensa jälkeen istuvani tämä kädessä. Vyötärön kohdalla mennään…

Ps. Tästä langasta tuli mieleen, kun sen viime vuonna ostin Neulefestareilta, että oletko huomannut, että ensi kesän festariohjelma on jo julkaistu? ♥