top-down

Siiri-neuletoppi

25.10.2026by MaarItse2 kommenttia

En yleensä innostu trendeistä. Olen pikemminkin käytännöllinen neuloja, joka miettii tarkkaan, millaisia vaatteita tarvitsee ja tulee käyttämään. Mutta nyt tuli vastaan neule, minkä halusin tehdä ilman sen kummempia perusteluja. Sellainen oli Jonathan Ingbergin Siiri-neuletoppi Novitan syksy 2026 lehdestä.

En oikeastaan osaa edes sanoa, mikä mallissa alun perin viehätti. Ehkä se oli kukkien kolmiulotteisuus. En ollut aikaisemmin yhdistänyt neulomista ja virkkaamista tällä tavalla. Niinpä päätin neuloa Siirin. Ihan vain siksi, että huvitti. 😀

Siiri neulotaan kahdella mohairsäikeellä yhtä aikaa. Minun mohairini olivat True Crime Yarnsin Party värissä Vera Stanhope ja Lana Gatto Silk Mohair 9370. Alun perin olisin halunnut neuloa koko topin pelkästään Party-mohairista, jossa on pieniä paljetteja. Lankaa ei kuitenkaan ollut riittävästi, joten yhdistin siihen yksivärisen silkkimohairin.

En noudattanut ohjetta kuitenkaan aivan sellaisenaan. Muutin alhaalta ylös neulottavan mallin ylhäältä alas neulottavaksi, muokkasin pääntiestä matalan ja neuloin toppiin 3/4-pituiset hihat. Etuhelmaan tein lisää pituutta lyhennetyillä kerroksilla ja resoreihin valitsin 3 oikein, 1 nurin -joustinneuleen. Muutoksia ja Siiri-toppia yleisesti esittelen myös uusimmalla YouTube-jaksollani ( sekä kaikkea muutakin neulomaani kimmellystä): videolta muutokset ovat nähtävissä ehkä näitä kuvia paremmin.

Kukkien terälehdet virkattiin jälkikäteen ja niiden tekemisessä riitti puuhaa. Hihojen lisääminen tarkoitti tietysti myös lisää kukkia. Eikä langanpäiden päättelykään aivan hetkessä valmistunut. Viimeistelyssä kastelin ja pingotin neuleen, jolloin silmukat rentoutuivat ja kukkien terälehdet asettuivat paremmin paikoilleen.

Vaikka tein Siiriin useita muutoksia, yksi asia olisi vielä kannattanut muuttaa. Mallissa käytetty eurooppalainen olka eli taakse jäävä, viistoon putoava olkasauma ei nimittäin istu kovin hyvin suurille olkapäilleni. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä kannattanut inspiroitua Siirin ideasta ja toteuttaa koko neule toisella rakenteella.

Siiri ei ehkä ole vaatekaappini käytännöllisin neule, eikä sen istuvuuskaan ole aivan täydellinen, mutta silti sen tekeminen tuotti paljon iloa. Ja sehän on lopulta aika hyvä syy tarttua puikkoihin; kuten jo alussa mainitsin, niin neuloin, koska huvitti. Ehkä ajankuva on nyt niin kovin totinen, että piti hullutella näin käsitöitä tehden. Varsinainen keski-ikäisen kapina. 😀

Miten sinä suhtaudut neulomiseen? Pitääkö jokaiselle neuleelle löytyä käyttötarkoitus, vai teetkö joskus jotakin ihan vain siksi, että huvittaa? Entä oletko huomannut kaipaavasi käsitöiltä viime aikoina tavallista enemmän iloa ja keveyttä?

LankaSorvari

Lento

24.6.2026by MaarItseLeave a Comment

Neuloin ensimmäisen Lento-paitana, koska mä voin. 😀 En siis osaa sanoa miksi, mutta neuloin nyt kuitenkin. Ohje on Jonna Helinin ja se on suosittu yksinkertainen raglanpaita, mikä neulotaan ylhäältä alas saumattomasti.

Lankani on jo lopettaneen Louhittaren Luolan Pohjan Akkaa värissä sarastus. Pohjan Akka on melko paksua ja pehmeää 100 % villalankaa. Suosituspuikko koko oli 4-5 mm.

Lennon ohjeesta poiketen tein maltillisen v-pääntien pyöreän sijaan. Helman ja hihojenkin mitat taitavat olla omasta päästä, kuten myös resoreiden korkeudet.

Resorit neuloin kierrettynä joustimena. Neuloin nurjan kerroksen aina ennen resoria, jotta sain kauniin kumpumaisen reunan joustimelle.

Hihansuusta hieman pilkottaa, miltä näyttää islantilainen päättely nurjalta. Käytin sitä päättelytapaa, koska se muistuttaa kumpumaisia nurjia silmukoita. Näin resorin molemmat reunat näyttivät samantyylisiltä.

Viimeistelin pehmeääkin pehmeän paitani neulomalla eteen muutaman lyhennetyn kerroksen helmaan ennen resoria. Hyvin tarkkasilmäiset saattavat ne löytää, mutta käännöskohdat piilotutuvat erityisen hyvin nurjan kerroksen vuoksi. Lyhennettyjen kerrosten avulla helma on samassa korossa niin edestä kuin takaa.

Aloitin neulomaan tätä jo keväällä. Aluksi mieleni valtasi kumma haikeus, kun tätä neuloin. Hetki meni ennen kuin tajusin, että paidan värit ovat kuin syksyllä nuorten joutsenien höyhenpeitteet. Siis sillä hetkellä, kun taas aika on.

Tuoksujen tiedän herkästi vievän aikaisemmin koetun ja eletyn äärelle, mutta aikaisemmin mikään neulomani väri ei ole mennyt näin tunteisiin. Entä sinä? Oletko kokenut vastaavaa? Haikeus kyllä hellitti, kun ymmärsin, mistä se tuli. Että vielä ei ole aika jättää taakseen, vaan kaikki on vielä edessä – leppoisat silmukat ja aurinkoiset päivät. ♥

Käsityöt

Manarola

7.3.2026by MaarItse2 kommenttia

Pitkästä aikaa en säveltynyt omiani, vaan neuloin valmiista ohjeesta. Lankajemmoistani löytyi kauniita viileitä sävyjä, joista riitti Caitlin Hunterin suunnittelemaan Manarola-neuleeseen. Ostin tämän neuleohjeen jo vuosia sitten, kun hurmaannuin mallin kauniista v-pääntiestä sekä tietenkin lempisuunnittelijani upeista kirjoneulekuvioista.

Neulominen eteni kuitenkin vähän omalla twistillä. Alkuperäinen malli on lyhythihainen ja helmastaankin lyhyempi. Lisäksi olin tällä kertaa vähän kapinallinen: en tehnyt tyylilleni uskollisesti mallitilkkua. Olin vielä niin villi, etten edes sitonut pitkiä langanjuoksuja. Huh, kuinka hurjaa menoa. 😂

Onneksi lankani suhtautuivat kapinallisuuteni armollisesti. Viimeistelykastelussa ne avautuivat niin, että ne ikään kuin sitoivat itse itsensä toisiinsa kiinni. Minttu pohjalankani oli Garthenor Organic Preseli (väri Spearmint). Musta kuviolanka Bc Garn Bio Shetland, ja muut kuviovärit Tukuwool Fingering – lankaa väreissä Syringa ja Kajo (poistunut väri). Puseroon kului yhteensä 300 grammaa jemmalankoja.

Neuleen koko on jotakin kolmosen ja nelosen väliltä. Nelonen olisi ollut rennompi, mutta tähän on nyt tyytyminen, kun sitä mallitilkkua ei tullut tehtyä. Lopputuloksena syntyi tällainen lyhyehkö pikkupaita, joka yltää juuri vyötärökaitaleelle.

Yritin ensin neuloa puseroon lisää pituutta, mutta miehustan kapeus ei sopinut pidempään mittaan. Ylimääräinen pituus pussitti selän puolelle ikävästi. Jotta mitta olisi toiminut, olisi pitänyt purkaa kainaloihin saakka ja leventää miehustaa helmaa kohti. Siihen pohjalankani ei ehkä olisi riittänyt, enkä rehellisesti sanottuna muutenkaan ollut kovin innokas purkamaan. Nykyinen mitta on kuitenkin osoittautunut toimivaksi esimerkiksi leveälahkeisten suorien housujen kanssa. Sitä yhdistelmää on tullut käytettyä jo aika monta kertaa.

Loppuun vielä yhdet sukat, jotka valmistuivat tällä viikolla. Aikaisemmin postasin sukkavillityksestäni, yhdestä tavasta yrittää pienentää lankavarastojani. Tämä pari jatkaa sitä samaa teemaa (aikaisemmat postaukset ovat Palkkiraitaa sekä Vuodenvartijat ja körttiset). Minähän en varsinaisesti ole mikään sukanneuloja, mutta tämä pari on tälle vuodelle jo neljäs sukkapari!

Nämä neuloin Rva SilmuSolmun Villa Sukkis -langasta värissä Sinivuorten yö. Malli on Footnote Socks, joissa oli minulle ihan uudet kantapäät ja kärkikavennukset. Kiva perusmalli, joten toiset on jo puikoilla.

LankaSorvari

Paljettineule

23.12.202523.12.2025by MaarItseLeave a Comment

Syksyn ajan olen inspiroitunut jo olemassa olevista langoistani, neulonut niitä vähemmäksi tavalla tai toisella: viime postauksessa yhdistin uutta mohairia Bio Shetland -jemmoihin ja nyt vaaleanharmaaseen Kos-lankaan paljetteja.

Molemmat langat ovat siis Sandnes Garnin: Kos 1021 vaaleanharmaa ja Paljett 1120 Silver Spoon.

Paidasta tuli ihana! Neuloin sen yläosastaan ja hihoistaan istuvaksi. Hihat neuloin lyhyiksi ja helmaa levensin kevyesti a-malliseksi. Olen tätä nyt pitänyt niin housujen kuin hameiden kanssa. Istuvasta yläosasta huolimatta se toimii myös kerrospukeutumisessa (alla oleva paitamekko on aikaisemmin ompelemani Nepeta).

Paljettilanka oli minulle uusi tuttavuus. Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi neulonut siitä uutta mallia omin mitoin. Tätä oli melkoisen mahdotonta purkaa, koska sommat paljetit jäivät silmukoihin kiinni, joten tätä ei niin vain purettu auki vetämällä. Totuus on, että helman levennykset eivät onnistuneet ihan kerrasta, niin leikkasin surutta helmasta kaistaleen, poimin silmukat takaisin puikolle ja neuloin sellaisen helman kuin halusin. Se leikattu osa odottaa yhä kärsivällistä purkajaa…

Purkamishaasteiden vuoksi viimeistelyt on myös tehty vähän sinne päin. Ne näyttää ihan hyvältä, mutta mielessäni oli ihan jotain muuta: muistelin somessa näkemääni kapean päärmeen ohjetta, mutta muistini petti ja tein ihan omiani. Jätin kuitenkin epäonnistuneen päärmeen paikalleen ja neuloin helmaan lyhyen resorin, jotta se asettuisi aloilleen.

Hihansuihin ja pääntiellä tein puolestaan muistini mukaiset – omanlaiset – päärmeet, jotta ne yhdistyisivät jollakin tapaa helman kupruun. Resorin jätin niistä pois, koska ne asettuivat hyvin sellaisenaan ja näin ilme säilyi kevyempänä, vähemmän villapaitamaisena.

Alla on kuvista koostamani videonpätkä, minkä julkaisin mm. YouTube-kanavallani. Näitä tulee nyt tehtyä, koska jatkoin syksyllä valmiiksi saamiani käsityöntekijä-opintoja käsityömestari-opintoihin. Tutkintotavoitteessa on mm. oman osaamisen portfolio, minkä tekeminen on minulle sujuvinta tällä tavoin pitkin matkaa. Ensi tammikuussa aloitankin viikonloppuopintoina graafisen suunnittelun perusteet, jolloin näihin somesisältöihinkin saan lisäoppia.

Mutta ennen vuoden vaihdetta palaan vielä kahden jemmalankaneuleeni kanssa tänne (jos vain hovikuvaajani, Uunimieheni mun, on vapailla yhtä aikaa minun ja riittävän luonnonvalon kanssa 😉 ).