Poetria

Tämä vihreä ihanuus on Sari Nordlundin suunnitelma Poetria, minkä englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Tänään ja huomenna eli 14.-15.12.2022 ohjeesta saa 24 % alennuksen koodilla POETRIA. Tämä teille ilmaisena vinkkinä, ei siis maksettuna, kun satuin asian suunnittelijan Instagram-tililtä huomaamaan.

Ihan orjallisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin kaikki resorit 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Muistaakseni kaikki resorini ovat myös ohjetta lyhyemmät, kuten hihojen pituus ylipäätään. Helma on puolestaan pitempi.

Lankani on luomuvillaa Nurjalta, BC Garnin Semilla GOTSia värissä 21 kylmä vihreä.

Semilla on vahvuudeltaan sporttia, ohjeen DK-suositusta ohuempaa, joten jouduin säätämään silmukkamäärien kanssa. Niiden laskeminen sopivaksi onnistuu helposti Punomon ohjeella.

Olen samaa mieltä Nurjan luonnehdinnan kanssa, että Semilla on muun muassa hauskan pyöreä, kaksisäikeinen ja pehmeä lanka. Pyöreyden vuoksi käsialani oli neuloessa minulle epätavallisen epätasaista, mutta silottui hyvin kastellessa. Pituuksia miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että pitsineule vetää kovasti työtä kasaan. Lisäksi merinon kanssa olen tuskaillut ennenkin (kuten esimerkiksi täällä, klik), koska se tuppaa venymään kastuessaan. Sen vuoksi tein tätä pikku hiljaa osissa ja kastelin sekä kuivatin tuon tuosta, jotta sain haluamani lopputuloksen.

Neuleesta tuli kaiken veivaamisen arvoinen ja näen tälle monta käyttömahdollisuutta. Ehkä siitä tulee yhtä suosittu kuin vuonna 2016 neulomani Veera Välimäen Looking Ahead -tupsupipo, mikä tuppaa menemään päähän päivästä toiseen, vaikka kaapissa olisi varaa valita vaikka ja mitä. 🙂

Ilya I

Testineuloin Caitlin Hunterin Ilya-neuleen muutamia viikkoja sitten. Koko kuvaa puserosta ei saanut julkaista vasta kuin tänään, ohjeen julkistamispäivänä.

Ilya neulotaan ylhäältä-alaspäin, aina kauluksesta helmaan. Pääntieltä jos otettaisiin kaulus pois, on se malliltaan melkoisen suora, venepääntien mallinen. Siitä johtuen kirjoneule asettuu yläosaan raitojen lailla ja jatkuu aina hihoista miehustaan.

Kuviot ovat helppoja, aloittelevillekin sopivia, koska niissä ei ole pitkiä langanjuoksuja.

Koska kyseessä oli testineulonta, ohjetta piti seurata säntillisesti ja tarkistaa, ettei siinä ollut virheitä. Ainoastaan mittoja sai muuttaa oman mielen mukaiseksi, niin minun koon kolme puseron helma on lähes 20 cm pitempi kuin ohjeessa. Hihoja puolestaan jouduin lyhentämään – kuten yleensä – viisi senttimetriä. Näillä muutoksilla lankaani, Tukuwool DK:ta, kului seuraavanlaisesti: violetti haavetta kolme vyyhtiä sekä turkoosia kajoa yksi ja kullankeltaista valoa puolikas vyyhti.

Testineulojana pitää pyrkiä samaan tiheyteen, mikä ohjeessa on annettu. Se olikin tämän neuleen suurin haasteeni: en tiedä, miten siinä niin kävi, mutta neuleen edistyessä, tiheyteni suureni korkeuden osalta. Sen takia kaarrokkeeni on jopa viisi senttimetriä korkeampi kuin pitäisi. Onneksi se ei haitannut, niin vältin purkamisen ja sain myös omille suurille hartioilleni istuvan puseron. Ohjeen mukainen mitta kaarrokkeen osalta olisi ollut minulle todennäköisesti siis liian pieni, sillä tämä istuu ja tuntuu hyvältä.

Tykkään myös kovasti tuosta korkeasta kauluksesta, mutta valitsemani värit vaativat totuttelua. Näin siinä käy, kun yrittää kokeilla jotain uutta ja erilaista. Mutta ajattelin, etten – taas – tekisi vihreää tai musta-harmaa-valkoista ja yritin heittäytyä. Edellisestä postauksestani tosin voi jo päätellä, miten tässä lopulta kävi. Toinen Ilya-postaus on siis tulossa lähiaikoina… 🙂

Neulemaratoni

Osallistuin viime viikolla ensimmäisen kerran Wool Me Oncen järjestämään Neulemaratoniin Instagramissa. Viikon aikana tarkoituksena oli yhdessä neuloa maratonin eli 42 kilometrin verran lankaa sekä hupsutella yhdessä bingon ja valokuvahaasteen kanssa.

Maratonin alussa kukin sai asettaa omat tavoitteensa viikolle. Minun tavoitteeni olivat varsin vihreät: halusin neuloa loppuun Poetria-pitsineuleen ja toisen Ilya-testineuleen sekä keriä muutaman vihreän vyyhdin pipoja varten.

Nämä kaikki onnistuin tekemään ja vähän enemmänkin, sillä kaikki ajateltu tuli valmiiksi. Vihreän sävyistä Ilay-kirjoneuletta en voi vielä kokonaan paljastaa, mutta sen ohje julkaistaan tämän viikon lopulla, niin sitten postaan molemmista. Etukäteen voin myöntää, että tästä toisesta, vihreäsävyisestä, tuli heittämällä lempparini, sillä ovathan nuo Cascaden värit vaan niin ♥.

Myös Poetria-neule tuli valmiiksi, mutta postaan myös tästä paremmalla ajalla. Nyt siitä on vain muutama kuva nopeasti otettuna. Mutta kaunis, niin kaunis, on tämäkin. Lanka on Semillaa.

Maratoni aikana neuloin yhteensä 613 metriä lankaa. Näiden yllä olevien lisäksi en vaan kerinyt pipolankoja, vaan neuloinkin jo muutaman Laineen ilmaisella Softie-ohjeella.

Toiseen pipoon piti käyttää jämälankoja Ilyasta, mutta ne jäävät päässä käänteen alle. Toiseen pipoon puolestaan laitoin tupsun laelle, koska tein päälaen kavennukset väärin. Eli peitin sillä pöljän näköiset päättelyt, joiden ansiosta pipo näytti päässä puolikkaalta sydämeltä. 😀

Viikkoni oli siis varsin onnistunut. Innostuin niin bingoilemaankin, että viimeisenä aamuna piti keriä sukkalankaa viimeistä puuttuvaa ruutua varten. Sitä varten piti neuloa Allium Cepa -sukkia, joiden ohjeen olinkin ostanut jo elokuussa. Nytpä nekin on puikoilla ja koko bingoruudukko tuli täyteen! Ehkäpä postausintokin vielä löytyy, kunhan nämä kaikki saan kuvattua. 🙂 Nähdään!

Ilya-testineulonta

Vauhti ei korjaa virheitä, vaan tekee minusta impulsiivisen ja harkitsemattoman. Eli olen sairastelut viimeisen vuoden aikaan paljon kaiken maailman tauteja, mistä johtuen vähän sitä sun tätä olisi rästissä. Niin mitä teen. Kerään tekemistä lisää. Esimerkiksi syyslomalla, kun yritin ottaa ihan loman kannalta, ilmoittauduin Caitlin Hunterin testineulojaksi.

Että näin nyt meni. 😀 Kaikenlaista muutakin tässä taustalla on ollut vireillä, jotta ei pääse vapaa-aika liian vapaalta tuntumaan. 😉

Tässä vaiheessa en saa näyttää kuvaa koko neuleesta, mutta sen vilauttelu on kuulemma suotavaa. Eli tässä niitä nyt olisi, pilkahduksia tulevasta Ilya-neuleesta.

Lankanani on Tukuwool DK:ta, mikä pehmenee vielä käytössä. Siten kaulus tulee vielä asettumaan paremmin paikoilleen, muuttuu laskeutuvammaksi, mutta nyt yritin kuvata sitä sen kummemmin asettelematta, jotta malli tulee näkyviin.

Kaulus saattaa siis nyt näyttää vähän hassulta, mutta ei päällä tunnu mitenkään erikoiselta. Itseasiassa esimerkiksi takin kaulusten alla tuntui se kivalta. Kivalta tuntuu myös koko pusero istuvuudeltaan, mutta minulle epätavalliset värit saavat aikaan epävarmuuden, onko tämä sittenkään minun neule. Siksi etukäteen kävin jo Äiti Armaalla sitä sovituttamassa, josko se päätyisi hänelle ja minä voisin tehdä itselle uuden… 😀