Nyt saan postata näistä testineulontapuseroista, mitkä neuloin jo talvella. Ne ovat Vuokko ja Veljenpaita Neuloosiskojen uudesta kirjasta, mikä julkaistiin tällä viikolla. Testineulonnan ajankohta sopi alkuvuodesta syntyneiden vanhempieni syntymäpäiviin, niin neuloin nämä heille.
Äiti Armaalle neuloin yllä olevan kaarrokeneuleen, Vuokon. Uutta siinä minulle oli pääntien aloitus i-cord-reunuksella. Vuokon värit saivat inspiraation suoraan kirjan mallista, koska minulla oli jäänyt omasta neuleesta vihreää ( 9322) Casdade 220 -lankaa jäljelle. Tilasin sitä hieman lisää kuviovärien mukana, mitkä minulla olivat tummanvioletti ( 7808), pinkki ( 7802) ja vaaleanpunainen ( 9477).
Vuokko neulottiin siis ylhäältä-alas, kaarroke ensin ennen miehustaa ja hihoja. Miehusta on malliltaan suora ja hihat hieman pussimaiset.
Isä Aurinkoisen paidanmalliksi valitsin Veljenpaidan. Neuloin sen samassa vihreässä värissä, mitä oli äidin puserossa. Että ei tullut ihan samanlaiset tuulipuvut, mutta melkein kuitenkin. 🙂
Tämä mallin neulotaan puolestaan alhaalta-ylös. Takapuolella hihan raglansaumat eli -lisäykset tulevat niin sanotusti normaaliin tapaan, mutta edestä ne lähentyvät toisiaan kohti kuvitteellista keskietusaumaa. Tykkään kovasti tuosta yksityiskohdasta.
Itse lisäsin yhden yksityiskohdan lisää, sillä tein pääntien resorin kiertäen 1o, 1n -joustinta. Täsmäytin kierretyt oikeat niin, että raglansaumat näyttävät jatkuvan pääntiellä saumattomasti ylös-asti. Ohjeesta poiketen jätin myös kauluksen kääntämättä kaksin kerroin isäni toiveesta, koska hän pitää korkeammista kauluksista.
Muutama muunkin mallin otin tuolloin puikoille, mutta niitä en ehtinyt viimeistellä testiajassa. Ne jäivätkin kesken valitsemani langan pölyisyyden vuoksi enkä kesälläkään ehtinyt niitä ulkosalla neuloa loppuun. Että menee varmaan ensi kesään, jos en muuta tapaa keksi. 🙂
Olen neulonut niin monta Caitlin Hunterin mallia, että voin huoletta todeta hänen olevan lempisuunnittelijani. Hänen malleissaan on muun muassa tietynlaista selkeää rytmiä, mikä miellyttää minua.
Näin on tässä hänen suunnitelmassaan Misurina-paidassa, vaikka ensin ihmettelin pääntiellä olevaa pitsineuletta. Että mitä turhaa krumeluuria! Mutta loppujen lopuksi se istuu siihen kuin nenä päähän: ilman pitsiosuutta graaffinen kukkakuvio ei olisi niin täydellinen.
Neuloin paitani silkkilangoista, mikä oli hieman uhkarohkea teko, koska silkkilanka ei ole paras mahdollinen kirjoneuleeseen. Kovin tarkkana langanjuoksujen kanssa saikin olla, jotta kuvio asettuisi. Pohjavärini on BC Garnin Tussah Tweediä värissä valtameri ja musta kuvioväri on Lana Gatton Silkyä.
Kaarrokkeen kuviot onnistuivat hyvin, kun tein ne rauhassa ja huolella. Myös Tussah Tweed -lanka oli onnistumisen suhteen armeliasta: mustat langanjuoksut nousivat paikoittain liikasi esille, mutta onneksi pohjalangan eläväinen väri nyppyineen lopulta peitti ne joukkoonsa. Luulin, että esille nouseminen johtui silkkilangasta, mutta Jyväskylän neulefestareilla minua moikkasi toinen Misurinan neulonut, jota harmitti minun tavoin palmikoiden kohdalla esiin tulevat langanjuoksut. Kuulin, että Tässä mallissa se on ollut haaste vähän yhdellä ja toisella, minkä monet ovat ratkaisseet jättämällä tekemättä langan sitomiset. Siinä suhteessa silkkilanka kohdallani toimi siis paremmin mitä olisi voinut ajatella, koska ne eivät ole loppujen lopuksi silmiin pistävät eli varsinkaan ei-neulovat ei niitä huomaa.
Silkkilangan joustamattomuuden vuoksi tein helmaan pienen halkion neulomalla lopusta noin viisi senttiä tasona edes-takaisin kaventaen muutamin kerran halkion molemmin puolin. Halkioon ja helmaan tein i-cord-reunat sekä nauhat, millä ajattelin sääteleväni helman venymistä.
Ajatukseni oli ihan hyvä, mutta ei ehkä käytännössä niin toimiva eikä sieväkään kuin ajattelin. Helma venähti viimeistelypesussa hieman liian pitkäksi. Luulen, että halkion olisi pitänyt olla myös suurempi, jotta se olisi toiminut mielikuvieni mukaisesti. Mutta epäonnistuneessa halkiossa on kuitenkin etunsa, sillä käytännössä silkkinen joustinreuna olisi varmaankin levennyt tätäkin epäsiistimmäksi. Että tällä mennään.
Ja on siis jo menty. Paita oli muun muassa Jyväskylän Neulefestareilla päällä, kuten sen kaveriksi ommeltu festarimekko. Mekkokaava on muokattu Helen’s Closetin Reynolds toppi- ja mekkokaavasta. Kangas on puolestaan vuoden vanha viskoosiostos saksalaisesta nettikaupasta, minkä nimeä en juuri nyt muista millään. 😬 Mekkoon palaan myöhemmin, kun teen toisen: pitää kokeilla vielä yhtä kokoa pienempänä, koska tämän yläosa joudin kaventamaan melkoisesti vähän sieltä sun täältä ja olkaimiakin lyhentämään kuutisen senttimetriä eli melko reilu oli, vaikka valitsin koon rinnanympäryksen mukaan.
Viime kesän neulefestareilla osallistuin Meiju K-P:n pitämälle neulesuunnittelukurssille. Siellä toivoimme Meijun suunnittelevan perusneuleen, missä olisi meistä monelle sopiva v-pääntie. Toiveemme myös toteutui viime kuussa, sillä Meiju julkaisi Syringa-ohjeen, joka on ostettavissa mm. Ravelrysta suomeksi tai englanniksi. V-aukkoinen Syringa neulotaan ylhäältä-alas ja ohje on suunniteltu neulottavaksi yhtä aikaa kahdella langalla, fingering-vahvuisella ja mohairilla.
Kuten kuvista näkyy, poikkesin ohjeesta jonkin verran. Suurin muutos oli se, että etukäteen suunnittelin tämän sopivan viime postauksen Serene-mekon kanssa. Mutta mekon helman mittaan neulepusero ei oikein sopinut, joten ompelin ompelukoneella keskelle neuletta ompeleet sur-sur ja leikkasin etukappaleen kahtia nips-naps. Näin sain puserosta neuletakin rennosti mekon päälle heitettäväksi eli alkuperäinen ajatukseni mekon ja neuleen yhdistämisestä on turvattu.
Nyt oli vaan liian kylmä poseerata mekon kanssa. Ei oikein onnistunut edes farkut jalassa, koska oli niin kylmä. Toki tiesin ulos lähtiessä, että on melko paljon pakkasta, mutta yleensä silloin on myös tuuletonta. No, ei ollut, ei, vaan aamun rapsakka – 14 astetta tuntui tuulen kanssa reilulta 20 asteen pakkaselta. Siksi neuletakki näyttää ikään kuin se olisi päälle vain heitetty, kun en kyennyt sitä yhtään oikomaan.
Toinen muutos oli se, että neuloin Syringan pelkästään fingering-vahvuisesta langasta, Louhittaren Luolan Väinämöisestä, koska en löytänyt sille riittävän kirkasta mohairlankaa kaveriksi. En halunnut mohairlangalla haalistaa bysantista tummanviolettia väriä, joten tein mallitilkun ja sen mukaan valitsin suuremmat silmukkamäärät ohjeesta.
Kolmas muutokseni koski hihoja, joiden kavennukset aloitin myöhemmin, jotta ne olisivat riittävän leveät alle tulevan mekon hihoja varten. Ne – kuten takki muutoinkin kokonsa puolesta – onnistuivat hyvin, vaikka kuvissa takki jääkin vähän bombertakkimaisesti kiinni alla olevaan pooloon enkä kylmyydeltä ymmärtänyt sitä oikoa. 😀
Neuletakin alla olevaan poolon olen tehnyt aikaisemmin Ottobren kaavalla. Pipo on puolestaan Anna Tanskasen The Silk Mohair Beanie eli Silkkimohairpipo, minkä voi ladata suomenkielellä ilmaiseksi Ravelrysta.
Pipossa lankana on Filcolanan Tilia, värissä Rime Frost. Nämä mohairit jäivät yli aikaisemmasta Cumuluksestani. Pipo on mukavan muhkea ja pehmeä, sillä se neulotaan viidellä mohairsäikeellä yhtä aikaa.
Vaikka ei ole koiraa karvoihin katsominen, nyt joudun itseäni vähän moittimaan: vaikka onnistuin muuttamaan ohjeen ohuemmalle langalle sekä muotoilemaan sievästi pääntien sekä nappilistan lyhennetyillä kerroksilla, vyyhtien keskinäisässä häivyttämisessä epäonnistuin.
Lankaa kului takkiin noin 360 grammaa eli lähes kaikki neljä vyyhtiä, mitkä minulla oli. Kaikki vyyhdit eivät olleet samaa värjäyserää, mutta siitä ajattelin selviäni niin, että neulon hihat ja yläosan saman värjäyserän vyyhdeillä ja loput häivyttelen raidoittamalla. Mutta takista tuli kovin laikukas, koska ne kaksi saman erän vyyhtiä olivat ihan eri väriset (mikä on toki ihan mahdollista käsin värjätyn langan kanssa) enkä – tietenkään – ollut varannut lankaa hihojen raidoitusta varten. Siitä johtuen hihoissa on selvä tumma raja, missä hihat on eroteltu vartalo-osasta.
Toisaalta ulkona valo on tällä hetkellä niin kirkas ja raaka, että värjäyserot näkyvät ulkokuvissa kovin selvästi osittain sen vuoksi. Sisällä otettuihin kuviin sain aikaiseksi pehmeämmän valon, mikä on selvästi armollisempi tasoittaen eri sävyt yhteneväisemmäksi.
Huomasitko muuten, että Syringassa on kauniina yksityiskohtana nurjat kerrokset ennen kierrettyjen resoreiden aloittamista? Ne näkyvät aina tuollaisina sievinä kumpareina resoreiden alussa.
Tämä vihreä ihanuus on Sari Nordlundin suunnitelma Poetria, minkä englanninkielisen ohjeen voi ostaa Ravelrystä. Tänään ja huomenna eli 14.-15.12.2022 ohjeesta saa 24 % alennuksen koodilla POETRIA. Tämä teille ilmaisena vinkkinä, ei siis maksettuna, kun satuin asian suunnittelijan Instagram-tililtä huomaamaan.
Ihan orjallisesti en ohjetta seurannut, vaan neuloin kaikki resorit 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Muistaakseni kaikki resorini ovat myös ohjetta lyhyemmät, kuten hihojen pituus ylipäätään. Helma on puolestaan pitempi.
Lankani on luomuvillaa Nurjalta, BC Garnin Semilla GOTSia värissä 21 kylmä vihreä.
Semilla on vahvuudeltaan sporttia, ohjeen DK-suositusta ohuempaa, joten jouduin säätämään silmukkamäärien kanssa. Niiden laskeminen sopivaksi onnistuu helposti Punomon ohjeella.
Olen samaa mieltä Nurjan luonnehdinnan kanssa, että Semilla on muun muassa hauskan pyöreä, kaksisäikeinen ja pehmeä lanka. Pyöreyden vuoksi käsialani oli neuloessa minulle epätavallisen epätasaista, mutta silottui hyvin kastellessa. Pituuksia miettiessä on hyvä ottaa huomioon myös se, että pitsineule vetää kovasti työtä kasaan. Lisäksi merinon kanssa olen tuskaillut ennenkin (kuten esimerkiksi täällä, klik), koska se tuppaa venymään kastuessaan. Sen vuoksi tein tätä pikku hiljaa osissa ja kastelin sekä kuivatin tuon tuosta, jotta sain haluamani lopputuloksen.
Neuleesta tuli kaiken veivaamisen arvoinen ja näen tälle monta käyttömahdollisuutta. Ehkä siitä tulee yhtä suosittu kuin vuonna 2016 neulomani Veera Välimäen Looking Ahead -tupsupipo, mikä tuppaa menemään päähän päivästä toiseen, vaikka kaapissa olisi varaa valita vaikka ja mitä. 🙂
