Nyt saan postata näistä testineulontapuseroista, mitkä neuloin jo talvella. Ne ovat Vuokko ja Veljenpaita Neuloosiskojen uudesta kirjasta, mikä julkaistiin tällä viikolla. Testineulonnan ajankohta sopi alkuvuodesta syntyneiden vanhempieni syntymäpäiviin, niin neuloin nämä heille.
Äiti Armaalle neuloin yllä olevan kaarrokeneuleen, Vuokon. Uutta siinä minulle oli pääntien aloitus i-cord-reunuksella. Vuokon värit saivat inspiraation suoraan kirjan mallista, koska minulla oli jäänyt omasta neuleesta vihreää ( 9322) Casdade 220 -lankaa jäljelle. Tilasin sitä hieman lisää kuviovärien mukana, mitkä minulla olivat tummanvioletti ( 7808), pinkki ( 7802) ja vaaleanpunainen ( 9477).
Vuokko neulottiin siis ylhäältä-alas, kaarroke ensin ennen miehustaa ja hihoja. Miehusta on malliltaan suora ja hihat hieman pussimaiset.
Isä Aurinkoisen paidanmalliksi valitsin Veljenpaidan. Neuloin sen samassa vihreässä värissä, mitä oli äidin puserossa. Että ei tullut ihan samanlaiset tuulipuvut, mutta melkein kuitenkin. 🙂
Tämä mallin neulotaan puolestaan alhaalta-ylös. Takapuolella hihan raglansaumat eli -lisäykset tulevat niin sanotusti normaaliin tapaan, mutta edestä ne lähentyvät toisiaan kohti kuvitteellista keskietusaumaa. Tykkään kovasti tuosta yksityiskohdasta.
Itse lisäsin yhden yksityiskohdan lisää, sillä tein pääntien resorin kiertäen 1o, 1n -joustinta. Täsmäytin kierretyt oikeat niin, että raglansaumat näyttävät jatkuvan pääntiellä saumattomasti ylös-asti. Ohjeesta poiketen jätin myös kauluksen kääntämättä kaksin kerroin isäni toiveesta, koska hän pitää korkeammista kauluksista.
Muutama muunkin mallin otin tuolloin puikoille, mutta niitä en ehtinyt viimeistellä testiajassa. Ne jäivätkin kesken valitsemani langan pölyisyyden vuoksi enkä kesälläkään ehtinyt niitä ulkosalla neuloa loppuun. Että menee varmaan ensi kesään, jos en muuta tapaa keksi. 🙂
Viime postauksesta on vierähtänyt tovi lähinnä koronan vuoksi, mihin sairastuin heinäkuun alussa. Toipilasaika vaikuttaakin pitkää pitemmältä vaihtelevineen oireineen. Harmillisinta on väsymys, minkä vuoksi niin käsityöt kuin kaikki muu tekeminen on jäänyt vähälle. Mutta hiljaa hyvä tulee, että ei se nyt muu auta, kun ottaa rauhallisesti.
Ihan tekemättömänä en tokikaan ole ollut. Väsymyksen mukana on vaan tullut sellainen tylsämielisyys, että postausten tekeminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Siten tämän kesätopin lisäksi on muutama muukin vaate valmistunut neuloen ja ommellen, mutta postataan nyt tästä ensin, kun se on _kesä_neule ja sitähän meillä on vielä hetki jäljellä. 🙂
Neule on Caitlin Hunterin suunnitelma Marrettimo, minkä neuloin elämäni ensimmäisen kerran silkkilangasta, Iton Kinusta värissä charcoul. Se on pehmeää ja ohutta, mutta rouhean tuntuista tweed-lankaa, minkä pitäisi silkille ominaisesti tuntua viileältä kuumalla säällä. Silkkilankaa neuloin kahdella säikeellä yhtä aikaa.
Mustat pitsiosuudet neuloin helmassa BC Garinin Bio Shetlandista ja hihoissa Louhittaren Luolan Väinämöisestä värissä noki. Alun perin kaikki pitsiosuudet piti tulla samasta langasta, mutta sekoitin pienet lankakerät keskenään. Minulla kun on tekeillä toinen pusero samaan aikaan, ja sattumoisin noita mustia oli molemmissa projekteissa saman kokoiset kerät jäljellä. Eli neuloin epähuomioissa siltä kerältä, mikä sattui projektipussista ensimmäisenä käteen osumaan… 🙂 Huomasin tämän sekaannukseni vasta myöhemmin, mutta lopputuloksesta eri lankoja ei kylläkään huomaa.
Neule neulottiin helmasta ylöspäin. Uutena asiana, uutena tekniikkana, minulle tässä oli olkapäiden muotoilu lyhennetyin kerroksin. Sinällään lyhennetyt kerrokset eivät olleet se uusia asia, mutta en ollut aikaisemmin niitä hyödyntänyt olkapäillä. Onnistuin niissä kuitenkin hyvin, ja tykkään, että neule on kivan mallinen: se on muutoin neulottu koossa M, mutta hihansuun korkeus ja hihan leveys on kokoa L suurten hartioitteni vuoksi.
Neuleen alla minulla on viskoosipellavasta ommeltu pitkä versio Nova Midi -mekosta (lyhyt versio löytyy täältä, klik), mikä sopii vähän tilaisuuteen kuin tilaisuuteen ja monen neuleen(kin) seuraksi, joiden avulla käyttöä voi venyttää alkusyksyyn. Tai ainakin toivon niin.
Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa testineulojaksi, kun @neuloosisko eli sisarukset Laura Pajula ja Liisa Saarenmaa huhuilivat vapaaehtoisia testaajia uudelle Aivi-ohjeelle: olin nähnyt siitä vilauksen heidän Instagram-tilillä aikaisemmin ja jo silloin päätin, että tuon neuletakin haluan.
Ilmoittauduin siis vapaaehtoiseksi testineulojaksi ja kävin vielä niin onnellisesti, että kelpasin. ♥
Pahus sentään! Helmakuvioon tuli virhe ja vielä melko näkyvälle paikalle. Pitää siis opetella silmukointi. 🙂
Aivi on siis neuletakki, missä on kuvioneuletta niin hihansuilla kuin helmassa. Sen päätie, helma ja nappilista viimeistellään helmineuleena. Se neulotaan alhaalta-ylöspäin ensin pyöränä ja lopuksi steekataan eli auki-leikataan neuletakiksi. Hihoissa on raglansaumat ja hihan muoto hihansuuta kohden on hieman pallomainen pussihiha. Juuri tuo hihanmuoto sai minut alun perin haluamaan Aivin, koska kaapistani puuttuu neuletakki, minkä alle mahtuisi myös suuremmat hihat. Esimerkiksi tämmöisten paitojen päälle, klik.
Aivin ohje oli helppolukuinen ja -tajuinen: tykkään @neuloosiskojen tyylistä esittää asiat lyhyesti, mutta informatiivisesti. Myös neulekaaviot olivat selkeitä seurattavia. Sen vuoksi tämä ohje sopisi mielestäni hyvin aloittelijankin neuletyöksi. Lisäksi Aivi neulotaan vielä keskipaksulla langalla (ja kuvioita on vain helmoissa), niin neule edistyy nopeasti. Minulla oli lankana tässä Filcolanan Peruvian Highland Woolia mustana, sinisenä (Fisherman Blue 818) ja keskiharmaana (Medium Grey 955). Naalien naamat ovat puolestaan pehmeääkin pehmoista Sandnes Garn Kos-lankaa värissä vaaleanharmaa (1021). Ohjeessa suosituslankana on mainittu Lettlopi.
Neuloin testineuleeni koossa L, mikä osoittautui minulle suureksi: neuletakki on malliltaan rento, mutta siitäkin huolimatta hippasen häiritsevästi roikkuu päälläni (koon väärä valinta ei johtunut ohjeesta, vaan se oli ihan oma vika). Suuruus näkyy erityisesti hihoissa, mitkä yleensäkin saan neuloa muutaman sentin ohjetta lyhyemmäksi. Nyt seurasin orjallisesti kuitenkin ohjetta, jotta voisin tarkistaa ohjeen langankulutuksen. Lisäksi luotin siihen, että ne ovat noin neljä senttiä liian pitkät eli resorin verran, mitkä voisin halutessani kääntää takin sisälle päin. Sehän vain korostaisi hihojen muotoa (alla).
Kokoa voin hieman kyllä puolustella sillä, ettei neule näytä ihan noin säkkimäiseltä normi-oloissa. Kuvat on otettu Helsingin reissulla nopeasti hyisessä tuulessa eikä siinä tullut mieleen (ei minun eikä kuvaajan), että takin alla neule oli valahtanut alaspäin. Että se näyttäisi ryhdikkäämmältä, kun olisin pienellä liikkeellä nostanut pääntietä edes hiukan ylemmäs. Mutta aina ei voi voittaa… 😉
Aivia neuloessa sain ihmeellisiä mielikuvia, kuinka tämä olisi huikea bilehileneule, jos neuloisi kuviot sekä viimeistelisi helmineule-osiot erilaisilla efektineuloilla: kultaa, glitteriä, hapsuja, pörröä… Heh hee, lopulta tajusin, että tuo helmineule laukaisee vanhat muistot niiltä neuleajoilta, jolloin in ja pop olivat TV-kuuluttajan Irene Usvasalon suunnitelmat neuleet, joissa yhdistyivät erilaiset neulepinnat niin neulottuna kuin erilaisia lankoja vuorottelemalla. Voi pojat! Silloin ei tiedetty kaarrokepuseroista mitään, mutta intarsianeuleista sitäkin enemmän. 😀 Melkein tekisi mieli neuloa jokin sellainen överihässäkkä, tehdä vielä toinen yhden koon pienempi Aivi. Tosin luulen, etten pysty ekologisuuden nimissä sellaista tekemään, koska ne langat taisivat olla melko keinokuituisia. Tai siis olivatkin, sillä olihan minullakin niitä muutama mummoni neulomana.
Että sellainen teinimuisto. 🙂 Teille muille Aivi-neule ja sen mukana tulevat mielenyhtymät ovat ostettavissa – ilmeisesti – loppuvuodesta esimerkiksi Raverlystä, täältä @neuloosisko -sivulta. Ohjeen julkaisua voi seurata myös heidän FaceBook-sivuilta ja/tai Instagram-tililtä.
Olen haavaillut Suomu-paidan neulomisesta jo pitempään, mutta paksummalle neuleelle ei ole enää oikein tarvetta, kun onhan noita. Niinpä tein Suomun ja steekkasin sen neuletakiksi, sillä niitä puolestaan ei voi koskaan olla liikaa. Eihän. 🙂
Suomu on sisarusten Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli @neuloosiskon suunnittelema. Nykyisin ohje löytyy maksullisena Ravelrystä niin suomeksi kuin englanniksi. Aikaisemmin ohje oli saatavilla ilmaiseksi heidän FaceBook-sivuilta, mistä olin sen talteen napannut ennen Ravelry–muuttoa. Voi siis olla, että ohje on noista ilmaisajoista muuttunut palautteen mukaan. Tiedä häntä, mutta hyvän sain aikaan tälläkin.
Neuloin Suomun koossa XL, koska sen koon silmukkamäärät vastasivat hetki sitten neulomaani Hopia. Se oli melko reilu minulle, mutta ajattelin sen väljyyden olevan juuri sopiva neuletakkiin, jotta allekin mahtuu vaatetta. Arvailuni osuivat väljyyden suhteen oikeaan, vaikka käyttämällä langalla, Filcolanan Peruvian Highland Woolilla, neuletiheyteni oli pienempi kuin Lettlopista neulotussa Hopissa. Tästä tuli siis pienempi kuin oletin, mutta siltikin koko on tosi hyvä.
Hihansuiden, pääntien ja helman resorit tein ohjeesta poiketen kierretyllä joustimella. Vaihdoin niiden värin myös mustaan, sillä ohjeen mukaisesti ne olisi pitänyt tehdä valkoisena. En vaan uskonut valkoisen olevan minulle kovin käytännöllinen väri. 😀
Auki-leikkauksen eli steekkauksen takia lisäsin eteen keskelle kolme silmukkaa, mitä neuloin joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Kun neule oli valmis sekä kylvetetty ja kuivattu, ompelin tiheällä suoralla ompeleet tuon raidan vierestä molemmin puolin. Muistin tällä kertaa löysätä (yleensä aina unohdan!!!) ompelukoneen paininjalan puristuksen lähes olemattomiin. Tällä kertaa siis onnistuin saamaan aikaiseksi suoran nappilistan reunan ilman aallon aaltoa. \o/
Koneompelun jälkeen leikkasin ompeleiden väliin jääneen raidan pois, nostin silmukat ja neuloin nappilistan kierrettynä joustimena, kuten muutkin resorit. Napit vielä puuttuvat, mutta jemmoista löysin ihanat mattamustat, mitkä sopivat väreihin ja neuleen luonteeseen kuin nenä päähän.
Neuleen kuvaaminen meni vähän kiemurteluksi, koska kamera hanakasti kohdisti aina taustalla olevaan syksyiseen marja-aroniapensaaseen. Kauempaa otetut kuvat ovat siksi vähän utuisia ja ylläoleva lähikuva tarkempana on lähempänä totuutta kuvion selkeydestä ja värien kontrasteista. Väreinä minulla oli siis hieman totiset vaihtoehdot, mutta niin toimiva trio kuin musta, valkoinen ja keskiharmaa.
Tästä tuli siis varsin onnistunut neule: onnistuin steekkauksessa, malli ja värit ovat minun mieleiset sekä sopivat niin mökille kuin töihin. Myös lanka on ihana pehmeää ja neuloituikin lähes itsessään. Se on siis hyvä vaihtoehto karhealle Lettlopille, mutta suosittelen tarkistamaan neuletiheyden. Ainakin omalla kohdalla ne eivät vastanneet toisiaan, koska Lettlopia jouduin ikään kuin vetämään puikolle ja siksi käsialani on sitä neuloessa löysempi kuin tällä Filcolanan langalla.
