Aivi-neule

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa testineulojaksi, kun @neuloosisko eli sisarukset Laura Pajula ja Liisa Saarenmaa huhuilivat vapaaehtoisia testaajia uudelle Aivi-ohjeelle: olin nähnyt siitä vilauksen heidän Instagram-tilillä aikaisemmin ja jo silloin päätin, että tuon neuletakin haluan.

Ilmoittauduin siis vapaaehtoiseksi testineulojaksi ja kävin vielä niin onnellisesti, että kelpasin. ♥

Pahus sentään! Helmakuvioon tuli virhe ja vielä melko näkyvälle paikalle. Pitää siis opetella silmukointi. 🙂

Aivi on siis neuletakki, missä on kuvioneuletta niin hihansuilla kuin helmassa. Sen päätie, helma ja nappilista viimeistellään helmineuleena. Se neulotaan alhaalta-ylöspäin ensin pyöränä ja lopuksi steekataan eli auki-leikataan neuletakiksi. Hihoissa on raglansaumat ja hihan muoto hihansuuta kohden on hieman pallomainen pussihiha. Juuri tuo hihanmuoto sai minut alun perin haluamaan Aivin, koska kaapistani puuttuu neuletakki, minkä alle mahtuisi myös suuremmat hihat. Esimerkiksi tämmöisten paitojen päälle, klik.

Aivin ohje oli helppolukuinen ja -tajuinen: tykkään @neuloosiskojen tyylistä esittää asiat lyhyesti, mutta informatiivisesti. Myös neulekaaviot olivat selkeitä seurattavia. Sen vuoksi tämä ohje sopisi mielestäni hyvin aloittelijankin neuletyöksi. Lisäksi Aivi neulotaan vielä keskipaksulla langalla (ja kuvioita on vain helmoissa), niin neule edistyy nopeasti. Minulla oli lankana tässä Filcolanan Peruvian Highland Woolia mustana, sinisenä (Fisherman Blue 818) ja keskiharmaana (Medium Grey 955). Naalien naamat ovat puolestaan pehmeääkin pehmoista Sandnes Garn Kos-lankaa värissä vaaleanharmaa (1021). Ohjeessa suosituslankana on mainittu Lettlopi.

Neuloin testineuleeni koossa L, mikä osoittautui minulle suureksi: neuletakki on malliltaan rento, mutta siitäkin huolimatta hippasen häiritsevästi roikkuu päälläni (koon väärä valinta ei johtunut ohjeesta, vaan se oli ihan oma vika). Suuruus näkyy erityisesti hihoissa, mitkä yleensäkin saan neuloa muutaman sentin ohjetta lyhyemmäksi. Nyt seurasin orjallisesti kuitenkin ohjetta, jotta voisin tarkistaa ohjeen langankulutuksen. Lisäksi luotin siihen, että ne ovat noin neljä senttiä liian pitkät eli resorin verran, mitkä voisin halutessani kääntää takin sisälle päin. Sehän vain korostaisi hihojen muotoa (alla).

Kokoa voin hieman kyllä puolustella sillä, ettei neule näytä ihan noin säkkimäiseltä normi-oloissa. Kuvat on otettu Helsingin reissulla nopeasti hyisessä tuulessa eikä siinä tullut mieleen (ei minun eikä kuvaajan), että takin alla neule oli valahtanut alaspäin. Että se näyttäisi ryhdikkäämmältä, kun olisin pienellä liikkeellä nostanut pääntietä edes hiukan ylemmäs. Mutta aina ei voi voittaa… 😉

Aivia neuloessa sain ihmeellisiä mielikuvia, kuinka tämä olisi huikea bilehileneule, jos neuloisi kuviot sekä viimeistelisi helmineule-osiot erilaisilla efektineuloilla: kultaa, glitteriä, hapsuja, pörröä… Heh hee, lopulta tajusin, että tuo helmineule laukaisee vanhat muistot niiltä neuleajoilta, jolloin in ja pop olivat TV-kuuluttajan Irene Usvasalon suunnitelmat neuleet, joissa yhdistyivät erilaiset neulepinnat niin neulottuna kuin erilaisia lankoja vuorottelemalla. Voi pojat! Silloin ei tiedetty kaarrokepuseroista mitään, mutta intarsianeuleista sitäkin enemmän. 😀 Melkein tekisi mieli neuloa jokin sellainen överihässäkkä, tehdä vielä toinen yhden koon pienempi Aivi. Tosin luulen, etten pysty ekologisuuden nimissä sellaista tekemään, koska ne langat taisivat olla melko keinokuituisia. Tai siis olivatkin, sillä olihan minullakin niitä muutama mummoni neulomana.

Että sellainen teinimuisto. 🙂 Teille muille Aivi-neule ja sen mukana tulevat mielenyhtymät ovat ostettavissa – ilmeisesti – loppuvuodesta esimerkiksi Raverlystä, täältä @neuloosisko -sivulta. Ohjeen julkaisua voi seurata myös heidän FaceBook-sivuilta ja/tai Instagram-tililtä.

Viikonlopppuja!


Suomu-neuletakki

Olen haavaillut Suomu-paidan neulomisesta jo pitempään, mutta paksummalle neuleelle ei ole enää oikein tarvetta, kun onhan noita. Niinpä tein Suomun ja steekkasin sen neuletakiksi, sillä niitä puolestaan ei voi koskaan olla liikaa. Eihän. 🙂

Suomu on sisarusten Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli @neuloosiskon suunnittelema. Nykyisin ohje löytyy maksullisena Ravelrystä niin suomeksi kuin englanniksi. Aikaisemmin ohje oli saatavilla ilmaiseksi heidän FaceBook-sivuilta, mistä olin sen talteen napannut ennen Ravelrymuuttoa. Voi siis olla, että ohje on noista ilmaisajoista muuttunut palautteen mukaan. Tiedä häntä, mutta hyvän sain aikaan tälläkin.

Neuloin Suomun koossa XL, koska sen koon silmukkamäärät vastasivat hetki sitten neulomaani Hopia. Se oli melko reilu minulle, mutta ajattelin sen väljyyden olevan juuri sopiva neuletakkiin, jotta allekin mahtuu vaatetta. Arvailuni osuivat väljyyden suhteen oikeaan, vaikka käyttämällä langalla, Filcolanan Peruvian Highland Woolilla, neuletiheyteni oli pienempi kuin Lettlopista neulotussa Hopissa. Tästä tuli siis pienempi kuin oletin, mutta siltikin koko on tosi hyvä.

Hihansuiden, pääntien ja helman resorit tein ohjeesta poiketen kierretyllä joustimella. Vaihdoin niiden värin myös mustaan, sillä ohjeen mukaisesti ne olisi pitänyt tehdä valkoisena. En vaan uskonut valkoisen olevan minulle kovin käytännöllinen väri. 😀

Auki-leikkauksen eli steekkauksen takia lisäsin eteen keskelle kolme silmukkaa, mitä neuloin joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Kun neule oli valmis sekä kylvetetty ja kuivattu, ompelin tiheällä suoralla ompeleet tuon raidan vierestä molemmin puolin. Muistin tällä kertaa löysätä (yleensä aina unohdan!!!) ompelukoneen paininjalan puristuksen lähes olemattomiin. Tällä kertaa siis onnistuin saamaan aikaiseksi suoran nappilistan reunan ilman aallon aaltoa. \o/

Koneompelun jälkeen leikkasin ompeleiden väliin jääneen raidan pois, nostin silmukat ja neuloin nappilistan kierrettynä joustimena, kuten muutkin resorit. Napit vielä puuttuvat, mutta jemmoista löysin ihanat mattamustat, mitkä sopivat väreihin ja neuleen luonteeseen kuin nenä päähän.

Neuleen kuvaaminen meni vähän kiemurteluksi, koska kamera hanakasti kohdisti aina taustalla olevaan syksyiseen marja-aroniapensaaseen. Kauempaa otetut kuvat ovat siksi vähän utuisia ja ylläoleva lähikuva tarkempana on lähempänä totuutta kuvion selkeydestä ja värien kontrasteista. Väreinä minulla oli siis hieman totiset vaihtoehdot, mutta niin toimiva trio kuin musta, valkoinen ja keskiharmaa.

Tästä tuli siis varsin onnistunut neule: onnistuin steekkauksessa, malli ja värit ovat minun mieleiset sekä sopivat niin mökille kuin töihin. Myös lanka on ihana pehmeää ja neuloituikin lähes itsessään. Se on siis hyvä vaihtoehto karhealle Lettlopille, mutta suosittelen tarkistamaan neuletiheyden. Ainakin omalla kohdalla ne eivät vastanneet toisiaan, koska Lettlopia jouduin ikään kuin vetämään puikolle ja siksi käsialani on sitä neuloessa löysempi kuin tällä Filcolanan langalla.

Muscari-neuletakki

Loppukesästä Wool Me Once Fibersin Instagramin tilillä oli pohdintaa siitä, että somessa joku oli pähkäillyt käsityötubettamisen kulutus- ja suorituskeskeisyyttä sekä epäekologisuutta: kuinka työlästä ja rankkaa on saada sisältöä aikaiseksi joka viikolle joko valmiin neuleen tai uusien lankojen muodossa. Tuosta pohdinnasta inspiroituneena tuolle lankatilille on kerätty hyviä vinkkejä Tubeideapankki-otsikon alle. Vaikka ne vinkit ovat tarkoitettu vloggaajille, mielestäni ne sopivat hyvin myös käsitöistä bloggaaville.

Omakohtaisesti en ajatelle, että blogin vuoksi pitäisi saada joka viikolle jotain uutta tehtyä, mutta silti voisin enemmän tehdä vinkkien avulla jonkinlaisia fiilistelypostauksia. Käsitöissä on kuitenkin kyse usein muustakin kuin vain valmiista tuotteesta, sellaisesta arkisesta riemusta, kun niitä tekee ja käyttää eli se aika ennen valmistumista ja sen jälkeen. Näitä asioita voisi tuoda paremmin esille esimerkiksi tekemällä postaukset Neuleet osana lemppiriasuja, Jäi kesken, koska tuli muuta akuutimpaa, Mitä aion neuloa syksyn (tai muun vuodenajan) aikana, Syksyn (tai muun vuodenajan) inspiroivimmat värit jne.

Tämän postauksen otsikko olisi puolestaan voinut olla Viikonlopun neulekuulumiset: viikolla sain valmiiksi Sandrine Costan suunnitelman Muscari-neuletakin. Neulon sen Sadnes Garnin kitin värisestä merinolangasta, Merinoullista, mikä venyi viimeistelypesussa harmittavasti hihojen osalta liikaa. Neule on siis vielä kesken, koska joudun purkamaan hihat ja tekemään nimensä mukaisesti helmililjaan viittaavat kuviot uusiksi. Myös napit vielä odottavat ostajaa… 😉

Muuta syksyistä fiilistelyä käsitöiden ohella. ♥

Muscarissa on satulahihat ja miehusta on suora.

Miehustan mitta ohjeen mukaan on vyötärölle, mutta tein omastani pitemmän.

Tykkään, että väri on ihana. Mutta tämä taitaa olla ensimmäinen täysin merinosta neulomani neule, enkä ole oikein varma, että tykkäänkö merinon venyvästä tuntumasta. Ihanan pehmeä lanka kyllä, mutta mutta.

Hihat pitää siis purkaa ja lyhentää.

Vaikka kuvio on todella kaunis, taidan vain lyhentää sitä eli en pura kuviota kuin sen verran, kun on tarve. Tai eihän sitä tiedä, kuinka innostun. 😀 Tällä hetkellä tuntuu tosin siltä, että voisin purkaa nuo kuviot kokonaan pois, että voisin tehdä yhtä korkeat resorit hihan suihin kuin helmassakin. Tykkään kuitenkin sellaisista selkeistä ja mutkattomista vaatteista, niin niin…. Eli fiilistelen tätä takkia nyt hetken, etsin sopivat napit ja mietin kokonaisuuden muunkin vaatekaapin huomioiden. Sillähän se selviää. 🙂

Ihanaa ja insprioivaa lauantaita kaikille! ♥

JoJo-neuletakki

Neuloin Annan Johannan Onnensäikeitä-kirjasta JoJo-neuletakin itselleni, vaikka kirjassa sen kuvataan olevan klassinen miesten takki raglanhihoilla ja v-pääntiellä. Kirjoneuleraita on kuitenkin sellainen, mikä sopii mielestäni ihan kaikille, sukupuolesta huolimatta.

Olen tänä vuonna ajatellut kokeilevani enemmän ekologisempia lankoja. Siksi neuloin JoJoni Retrosarian Vovósta (tarkoittaa isoäitiä ♥), minkä pitäisi olla ekologisuutensa ja eettisyytensä lisäksi hyvä valinta joka päivä käytettäviin neuleisiin. Väreinä minulla olivat 25 ja 26.

Neuloin melkein ohjeen mukaisesti ylhäältä-alas, mutta minun takkini nappilista jäi ilman i-cord-reunusta. Se ei vaan istunut silmääni, niin tein sen sijaan kontrastiraidan ihan vain jatkamalla kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

Kuvionkin kanssa sohlasin jotain: olen ollut viime aikoina melko hajamielinen, mikä näkyy monessa työn alla olevassa neuleessa jonkinlaisena pienenä virheenä. Miehustan kirjoneulekuviossa pitäisi olla siis jokaisessa pallossa harmaalla neulottu yksi silmukka siellä sun täällä, mutta ne jäivät jotenkin vaiheeseen. En oikein tiedä, mitä tuossa kohdin ajattelin, vai ajattelinko lainkaan. 🤷🏻‍♀️ Nekin mitkä tein, eivät oikein erotu, niin jätin hihojen kuvioista pois kokonaan.

Myös hihat tein alas asti ilman kavennuksia, koska ne vaikuttivat niin kapeilta. Kavensin vasta ylimääräiset silmukat ennen hiharesoria.

Kannattaa olla muuten tarkkana tuon hihan kirjoneuleraidan kanssa, koska pyörönä kuvioneule herkästi lähtee kaventumaan. Ohjeen mukaisesti en vaihtanut tuossa kohdin suurempia puikkoja, niin huolellinen sai olla, että ei lähtenyt kaventumaan. Isommilla puikoilla olisi ollut siis rennompaa. Tosin kuvio on melko matala, joten ei siinä kohdin kauaa tarvitse olla kovin hereillä. Suurin osahan tätä neuletta on kuitenkin vain ns. aivotonta yhdellä värillä neulomista.

Miehustan kirjoneuleraidan kanssa puolestaan en ollut niin huolissani mahdollisesta kaventumisesta, sillä tuo raitahan tulee juuri hyvään kohtaan vyötärön molemmin puolin. Siinä kohdin takin kaventuminen olisi tuonut vain suoraan malliin naisellisia muotoja, mutta tasona neulottuna se puolestaan pysyi hyvin suorana.

Voisi kuitenkin ajatella, että sillä on jonkinlainen optinen vaikutus siitä huolimatta, vaikka malli onkin suora.

Kaunis, nopea ja moneen sopiva. Voiko sitä muuta enää neuletakilta vaatia. ♥