Syringa

Viime kesän neulefestareilla osallistuin Meiju K-P:n pitämälle neulesuunnittelukurssille. Siellä toivoimme Meijun suunnittelevan perusneuleen, missä olisi meistä monelle sopiva v-pääntie. Toiveemme myös toteutui viime kuussa, sillä Meiju julkaisi Syringa-ohjeen, joka on ostettavissa mm. Ravelrysta suomeksi tai englanniksi. V-aukkoinen Syringa neulotaan ylhäältä-alas ja ohje on suunniteltu neulottavaksi yhtä aikaa kahdella langalla, fingering-vahvuisella ja mohairilla.

Kuten kuvista näkyy, poikkesin ohjeesta jonkin verran. Suurin muutos oli se, että etukäteen suunnittelin tämän sopivan viime postauksen Serene-mekon kanssa. Mutta mekon helman mittaan neulepusero ei oikein sopinut, joten ompelin ompelukoneella keskelle neuletta ompeleet sur-sur ja leikkasin etukappaleen kahtia nips-naps. Näin sain puserosta neuletakin rennosti mekon päälle heitettäväksi eli alkuperäinen ajatukseni mekon ja neuleen yhdistämisestä on turvattu.

Nyt oli vaan liian kylmä poseerata mekon kanssa. Ei oikein onnistunut edes farkut jalassa, koska oli niin kylmä. Toki tiesin ulos lähtiessä, että on melko paljon pakkasta, mutta yleensä silloin on myös tuuletonta. No, ei ollut, ei, vaan aamun rapsakka – 14 astetta tuntui tuulen kanssa reilulta 20 asteen pakkaselta. Siksi neuletakki näyttää ikään kuin se olisi päälle vain heitetty, kun en kyennyt sitä yhtään oikomaan.

Toinen muutos oli se, että neuloin Syringan pelkästään fingering-vahvuisesta langasta, Louhittaren Luolan Väinämöisestä, koska en löytänyt sille riittävän kirkasta mohairlankaa kaveriksi. En halunnut mohairlangalla haalistaa bysantista tummanviolettia väriä, joten tein mallitilkun ja sen mukaan valitsin suuremmat silmukkamäärät ohjeesta.

Kolmas muutokseni koski hihoja, joiden kavennukset aloitin myöhemmin, jotta ne olisivat riittävän leveät alle tulevan mekon hihoja varten. Ne – kuten takki muutoinkin kokonsa puolesta – onnistuivat hyvin, vaikka kuvissa takki jääkin vähän bombertakkimaisesti kiinni alla olevaan pooloon enkä kylmyydeltä ymmärtänyt sitä oikoa. 😀

Neuletakin alla olevaan poolon olen tehnyt aikaisemmin Ottobren kaavalla. Pipo on puolestaan Anna Tanskasen The Silk Mohair Beanie eli Silkkimohairpipo, minkä voi ladata suomenkielellä ilmaiseksi Ravelrysta.

Pipossa lankana on Filcolanan Tilia, värissä Rime Frost. Nämä mohairit jäivät yli aikaisemmasta Cumuluksestani. Pipo on mukavan muhkea ja pehmeä, sillä se neulotaan viidellä mohairsäikeellä yhtä aikaa.

Vaikka ei ole koiraa karvoihin katsominen, nyt joudun itseäni vähän moittimaan: vaikka onnistuin muuttamaan ohjeen ohuemmalle langalle sekä muotoilemaan sievästi pääntien sekä nappilistan lyhennetyillä kerroksilla, vyyhtien keskinäisässä häivyttämisessä epäonnistuin.

Lankaa kului takkiin noin 360 grammaa eli lähes kaikki neljä vyyhtiä, mitkä minulla oli. Kaikki vyyhdit eivät olleet samaa värjäyserää, mutta siitä ajattelin selviäni niin, että neulon hihat ja yläosan saman värjäyserän vyyhdeillä ja loput häivyttelen raidoittamalla. Mutta takista tuli kovin laikukas, koska ne kaksi saman erän vyyhtiä olivat ihan eri väriset (mikä on toki ihan mahdollista käsin värjätyn langan kanssa) enkä – tietenkään – ollut varannut lankaa hihojen raidoitusta varten. Siitä johtuen hihoissa on selvä tumma raja, missä hihat on eroteltu vartalo-osasta.

Toisaalta ulkona valo on tällä hetkellä niin kirkas ja raaka, että värjäyserot näkyvät ulkokuvissa kovin selvästi osittain sen vuoksi. Sisällä otettuihin kuviin sain aikaiseksi pehmeämmän valon, mikä on selvästi armollisempi tasoittaen eri sävyt yhteneväisemmäksi.

Huomasitko muuten, että Syringassa on kauniina yksityiskohtana nurjat kerrokset ennen kierrettyjen resoreiden aloittamista? Ne näkyvät aina tuollaisina sievinä kumpareina resoreiden alussa.

Pinkkiä

Lankalaihiksen hengessä tammikuun lopulla otin puikolle vanhaakin vanhemman Filcolanan pinkin Arwetta-langan. Se on jäänyt nurkkiin pyörimään, koska väri on niin raikas. 😉 Pinkki on kyllä minulle mieluinen väri, mutta ihastuksestani huolimatta olen arkuuttani näiden räiskyvien lankakerien neulomista siirtänyt ja siirtänyt. Mutta nyt. Siinä se on, uusin neuletakkini.

Yhdistin pinkkiin Arwettaan Gepard Kid Seta -silkkimohairia värissä 1227.

Halusin takista v-kauluksisen ja raglanhihaisen enkä viitsinyt kahlata kaikkia netin ohjeita läpi, niin sovelsin jo olemassa olevia neuleohjeitani Cumulus-puseroa ja Muscari-neuletakkia: Cumuluksesta otin siis raglanhihat ja Muscarista puolestaan v-pääntien. Sopivat silmukkamäärät sovelsin mallitilkkuni ja näiden kahden ohjeiden pohjalta.

Muscarista muistoksi takkiin jäivät myös hihansuiden palmikoiden alut. Alun perin ajattelin mukailla Muscarin koristeellisia kädenteitä enemmänkin. Lopulta en tehnyt niin, koska mielestäni ne puuroutuivat liikaa mohairlangan pörröisyyden vuoksi. Hihansuiden kokeilut annoin kuitenkin olla, koska ne eivät juurikaan erotu eikä mohairlangan purkaminenkaan innostanut.

Muut tarvittavat resorit neuloin sitten ihan kierrettynä joustinneuleena eli 1 oikein takareunasta ja 1 nurin.

Mohairneuletakkia ei ole tarkoitettu ulkoiluun, niin kuvissa se ei – ehkä – ole niin edukseen. Sen kaveriksi olen suunnitellut poolopuseroa, mikä on vielä puolentoista metrin ribbitrikoopalana. 😉 Tulen siis kuvaamaan tämän vielä myöhemminkin, järkevimmissä vaatteissa kuin toppahousuissa ja neuleen alla mikälietoppisattuinytlaukustalöytymään… 😀 Takki olikin mukana vain viimeistelyä, nappien ompelua, varten.

Alla olevat neuleet ovat puolestaan sopineet hiihtoloman teemaan hyvin. Siinä ne toipuvat raittiissa talvisäässä iltanuotion savuista: ensin tein lumitöitä Halibut-puserossa, minkä jälkeen sytytettiin ulos nuotio, niin tarvin päälle lisää lämmikettä eli Hopin. Mukanani mökillä on vielä kolmaskin neule, Bowline-pusero, mikä on ehdottomasti paksuimmista neuleistani pidetyin. Se vaan yksinkertaisesti toimii niin kesällä kosteassa meri-ilmassa kuin kuivalla pakkassäällä. Lisäksi lanka on niin pehmeää, että se päällä voi ihan kevyesti tarpeen mukaan jopa nukkua.

Neuleita ei siis koskaan voi olla liikaa, eihän. ♥

Aivi-neule

Ilmoittauduin ensimmäistä kertaa testineulojaksi, kun @neuloosisko eli sisarukset Laura Pajula ja Liisa Saarenmaa huhuilivat vapaaehtoisia testaajia uudelle Aivi-ohjeelle: olin nähnyt siitä vilauksen heidän Instagram-tilillä aikaisemmin ja jo silloin päätin, että tuon neuletakin haluan.

Ilmoittauduin siis vapaaehtoiseksi testineulojaksi ja kävin vielä niin onnellisesti, että kelpasin. ♥

Pahus sentään! Helmakuvioon tuli virhe ja vielä melko näkyvälle paikalle. Pitää siis opetella silmukointi. 🙂

Aivi on siis neuletakki, missä on kuvioneuletta niin hihansuilla kuin helmassa. Sen päätie, helma ja nappilista viimeistellään helmineuleena. Se neulotaan alhaalta-ylöspäin ensin pyöränä ja lopuksi steekataan eli auki-leikataan neuletakiksi. Hihoissa on raglansaumat ja hihan muoto hihansuuta kohden on hieman pallomainen pussihiha. Juuri tuo hihanmuoto sai minut alun perin haluamaan Aivin, koska kaapistani puuttuu neuletakki, minkä alle mahtuisi myös suuremmat hihat. Esimerkiksi tämmöisten paitojen päälle, klik.

Aivin ohje oli helppolukuinen ja -tajuinen: tykkään @neuloosiskojen tyylistä esittää asiat lyhyesti, mutta informatiivisesti. Myös neulekaaviot olivat selkeitä seurattavia. Sen vuoksi tämä ohje sopisi mielestäni hyvin aloittelijankin neuletyöksi. Lisäksi Aivi neulotaan vielä keskipaksulla langalla (ja kuvioita on vain helmoissa), niin neule edistyy nopeasti. Minulla oli lankana tässä Filcolanan Peruvian Highland Woolia mustana, sinisenä (Fisherman Blue 818) ja keskiharmaana (Medium Grey 955). Naalien naamat ovat puolestaan pehmeääkin pehmoista Sandnes Garn Kos-lankaa värissä vaaleanharmaa (1021). Ohjeessa suosituslankana on mainittu Lettlopi.

Neuloin testineuleeni koossa L, mikä osoittautui minulle suureksi: neuletakki on malliltaan rento, mutta siitäkin huolimatta hippasen häiritsevästi roikkuu päälläni (koon väärä valinta ei johtunut ohjeesta, vaan se oli ihan oma vika). Suuruus näkyy erityisesti hihoissa, mitkä yleensäkin saan neuloa muutaman sentin ohjetta lyhyemmäksi. Nyt seurasin orjallisesti kuitenkin ohjetta, jotta voisin tarkistaa ohjeen langankulutuksen. Lisäksi luotin siihen, että ne ovat noin neljä senttiä liian pitkät eli resorin verran, mitkä voisin halutessani kääntää takin sisälle päin. Sehän vain korostaisi hihojen muotoa (alla).

Kokoa voin hieman kyllä puolustella sillä, ettei neule näytä ihan noin säkkimäiseltä normi-oloissa. Kuvat on otettu Helsingin reissulla nopeasti hyisessä tuulessa eikä siinä tullut mieleen (ei minun eikä kuvaajan), että takin alla neule oli valahtanut alaspäin. Että se näyttäisi ryhdikkäämmältä, kun olisin pienellä liikkeellä nostanut pääntietä edes hiukan ylemmäs. Mutta aina ei voi voittaa… 😉

Aivia neuloessa sain ihmeellisiä mielikuvia, kuinka tämä olisi huikea bilehileneule, jos neuloisi kuviot sekä viimeistelisi helmineule-osiot erilaisilla efektineuloilla: kultaa, glitteriä, hapsuja, pörröä… Heh hee, lopulta tajusin, että tuo helmineule laukaisee vanhat muistot niiltä neuleajoilta, jolloin in ja pop olivat TV-kuuluttajan Irene Usvasalon suunnitelmat neuleet, joissa yhdistyivät erilaiset neulepinnat niin neulottuna kuin erilaisia lankoja vuorottelemalla. Voi pojat! Silloin ei tiedetty kaarrokepuseroista mitään, mutta intarsianeuleista sitäkin enemmän. 😀 Melkein tekisi mieli neuloa jokin sellainen överihässäkkä, tehdä vielä toinen yhden koon pienempi Aivi. Tosin luulen, etten pysty ekologisuuden nimissä sellaista tekemään, koska ne langat taisivat olla melko keinokuituisia. Tai siis olivatkin, sillä olihan minullakin niitä muutama mummoni neulomana.

Että sellainen teinimuisto. 🙂 Teille muille Aivi-neule ja sen mukana tulevat mielenyhtymät ovat ostettavissa – ilmeisesti – loppuvuodesta esimerkiksi Raverlystä, täältä @neuloosisko -sivulta. Ohjeen julkaisua voi seurata myös heidän FaceBook-sivuilta ja/tai Instagram-tililtä.

Viikonlopppuja!


Suomu-neuletakki

Olen haavaillut Suomu-paidan neulomisesta jo pitempään, mutta paksummalle neuleelle ei ole enää oikein tarvetta, kun onhan noita. Niinpä tein Suomun ja steekkasin sen neuletakiksi, sillä niitä puolestaan ei voi koskaan olla liikaa. Eihän. 🙂

Suomu on sisarusten Laura Pajulan ja Liisa Saarenmaan eli @neuloosiskon suunnittelema. Nykyisin ohje löytyy maksullisena Ravelrystä niin suomeksi kuin englanniksi. Aikaisemmin ohje oli saatavilla ilmaiseksi heidän FaceBook-sivuilta, mistä olin sen talteen napannut ennen Ravelrymuuttoa. Voi siis olla, että ohje on noista ilmaisajoista muuttunut palautteen mukaan. Tiedä häntä, mutta hyvän sain aikaan tälläkin.

Neuloin Suomun koossa XL, koska sen koon silmukkamäärät vastasivat hetki sitten neulomaani Hopia. Se oli melko reilu minulle, mutta ajattelin sen väljyyden olevan juuri sopiva neuletakkiin, jotta allekin mahtuu vaatetta. Arvailuni osuivat väljyyden suhteen oikeaan, vaikka käyttämällä langalla, Filcolanan Peruvian Highland Woolilla, neuletiheyteni oli pienempi kuin Lettlopista neulotussa Hopissa. Tästä tuli siis pienempi kuin oletin, mutta siltikin koko on tosi hyvä.

Hihansuiden, pääntien ja helman resorit tein ohjeesta poiketen kierretyllä joustimella. Vaihdoin niiden värin myös mustaan, sillä ohjeen mukaisesti ne olisi pitänyt tehdä valkoisena. En vaan uskonut valkoisen olevan minulle kovin käytännöllinen väri. 😀

Auki-leikkauksen eli steekkauksen takia lisäsin eteen keskelle kolme silmukkaa, mitä neuloin joka toinen kerros oikein ja joka toinen kerros nurin. Kun neule oli valmis sekä kylvetetty ja kuivattu, ompelin tiheällä suoralla ompeleet tuon raidan vierestä molemmin puolin. Muistin tällä kertaa löysätä (yleensä aina unohdan!!!) ompelukoneen paininjalan puristuksen lähes olemattomiin. Tällä kertaa siis onnistuin saamaan aikaiseksi suoran nappilistan reunan ilman aallon aaltoa. \o/

Koneompelun jälkeen leikkasin ompeleiden väliin jääneen raidan pois, nostin silmukat ja neuloin nappilistan kierrettynä joustimena, kuten muutkin resorit. Napit vielä puuttuvat, mutta jemmoista löysin ihanat mattamustat, mitkä sopivat väreihin ja neuleen luonteeseen kuin nenä päähän.

Neuleen kuvaaminen meni vähän kiemurteluksi, koska kamera hanakasti kohdisti aina taustalla olevaan syksyiseen marja-aroniapensaaseen. Kauempaa otetut kuvat ovat siksi vähän utuisia ja ylläoleva lähikuva tarkempana on lähempänä totuutta kuvion selkeydestä ja värien kontrasteista. Väreinä minulla oli siis hieman totiset vaihtoehdot, mutta niin toimiva trio kuin musta, valkoinen ja keskiharmaa.

Tästä tuli siis varsin onnistunut neule: onnistuin steekkauksessa, malli ja värit ovat minun mieleiset sekä sopivat niin mökille kuin töihin. Myös lanka on ihana pehmeää ja neuloituikin lähes itsessään. Se on siis hyvä vaihtoehto karhealle Lettlopille, mutta suosittelen tarkistamaan neuletiheyden. Ainakin omalla kohdalla ne eivät vastanneet toisiaan, koska Lettlopia jouduin ikään kuin vetämään puikolle ja siksi käsialani on sitä neuloessa löysempi kuin tällä Filcolanan langalla.