Kuulumisia

Blogijoululoma venähti pidemmäksi kuin ajattelinkaan, koska harmillinen flunssa on vaivannut jo joulukuun alusta lähtien eikä loppua oikein näy. Tällä viikolla pääsin tosin palaamaan jo töihin, mutta hieman nilkuttaen arki on edennyt. Siksi myös blogi on jäänyt taka-alalle.

Lankalaihikseni on kaikesta huolimatta voinut oikein hyvin: nyt jo olen tuhonnut jemmojani lähes 800 gramman verran.

Tilastoani vähän huijaa joulukuussa aloittamani Halibut-puserot miehelleni ja minulle, mutta magnetan värinen No Frills -pusero on ihan tämän vuoden puolella aloitettua ja Lankalaihis-ryhmän tammikuun tavoitteen mukaisesti neulottu. Facebookissa on siis ihan tällä nimellä oleva ryhmä, jossa saa vertaistukea lankojen vähentämiseen. Ryhmässä voi siis hengata vain mukana ja/tai osallistua mukaan erilaisiin haasteisiin. Esimerkiksi aloitushaasteessa tuli valita työn alle lanka, mitä ei ole raaskinut käyttää tai ohje, jonka on kokenut liian hankalana.

Minä valitsin aloitushaasteekseni purkaa keskeneräisen neuletakin, minkä olin aloittanut jo pari vuotta sitten Arwetta-langasta. Se oli jäänyt ärsyttävästi kesken, kun en ollut varma mallista. Langan väri, Deep Orchid, on kuitenkin niin ihana, että päätin nyt tehdä sen vihdoin ja viimein vaatteeksi asti. Haasteellisin osuus minulle tässä projektissa oli siis keskeneräisen työn purkaminen, lankojen kastelut ja uudelleen keriminen, mitä olin siirtänyt ja siirtänyt. Helpon puseron neulomisessa ei puolestaan mennyt aikaakaan, kun löysin vielä Arwetta-langan kaveriksi Dropsin pörröisen ja pehmeän Alpaca Silk-langan.

Vaikka lankalaihis on edistynyt hyvin, ihan ilman uusien lankojen ostoa en ole selvinnyt. Esimerkiksi sain toiveen Harry Potter-neuleista eli piti hankkia viinipunaista ja okraa. Mutta lahjalangoissa on se hyvä puoli, että ne tulee neulottua pois saman tien eikä ne jää nurkkiin pölyyntymään.

Nämä kaikki neuleet ovat kesken vielä viimeistelyjen osalta. Siinä näkyy se, että olen vähän heikolla hapella, kun päättelyt ja kylvettämiset ei ole kiinnostaneet. Olen vain hypännyt aina yhden työn jälkeen seuraavaan. Kuten esimerkiksi nyt minulla on työn alla, testineulonnassa, alla olevassa kuvassa olevat Aalto-sukat.

Ompeleminen ei puolestaan ole oikein edistynyt. Tavoitteenani oli tehdä tässä kuussa keskeneräisten ja valmiiksi leikattujen pinoa pienemmäksi, mutta se ei kovin hyvin ole sujunut ja nekin, mitä olen tehnyt, ovat joltain osin epäonnistuneet.

Esimerkiksi ompelukerhossani oli vuoden alussa haasteena ommella mustaa mustalle. Minä kokeilin uutta paitakaavaa ja siihen alikeompeluna koristelin mustan timantin selkäpuolelle (sinne piiloon, jos se ei onnistuisi). Alikeompelu onnistui kyllä, mutta paidasta tuli liian pieni. Ainakin sen verran, ettei sitä voi julkisilla paikoilla yksinään pitää.

Toinen mustaa mustalle -työ puolestaan oli ihan liian suuri: yritin ommella kahdesta eri mustasta farkkujämäpalasta Cap Sleeve -mekon. No, postailen myöhemmin näistä sovituskuvien kera, niin kerron tarkemmin näiden molempien – trikoopuseron ja mekon – hopeareunukset. Eli ei nyt mennyt ihan maaliin, mutta uusien taitojen kannalta molemmat olivat hyvä ommella…

Tälläistähän tämä kässäilyharrastus on, että aina ei vaan onnistu. Varsinkaan ommellessa, kun kaikki pitää ensin testata, kuten tänään uutta poolokaavaa: testiversion mukaan ainakin olkasaumaa pitää siirtää eteenpäin ja pääntietä korottaa edestä. Onneksi on kuitenkin joitakin asioita, mihin voi aina luottaa, kuten Ommellisen Taskutunikaan ja siihen, kuinka ideat eivät (ompelumerkinkään mukaan) lopu koskaan kesken. 😀

Silitysrulla

Ompelukerhoni kesähaasteen puitteissa ompelin itselleni tarpeellisen ompelukaverin eli silitysrullan. Enkä ihan minkä tahansa rullan, vaan tällaisen söppänän kainolokaverin. Tai sellaiseksi sitä tituleerattiin Suuri Käsityölehdessä ( 1/2019), mistä idean sain.

Lehdessä oli siis kaava pehmoleluun, mutta tein itse pienemmän kaavan vähän summanmutikassa. Lisäksi lisäsin yksityiskohtia rullaan, kuten solmimisnauhat hännäksi ja sirkkarenkaat korvien koristeeksi.

Päälikankaan lisäksi leikkasin lämpövanusta hieman pienemmät vuorikappaleet. Ompelu- ja täyttövinkit katsoin puolestaan Nuppu Print Companyn Näin ompelet silityskinkun -videolta.

Solmimisnauhojen päädyn suljin käsin ommellen, koska muutoin en saanut rullaa suljettua tarpeeksi tiukasti. Rullanhan pitää olla hyvin täysi, jotta se on riittävän kova silitysapuri. Täyttämisessä saakin olla tosissaan, jotta se onnistuu.

Neuleprojekteille

Eilisen projektipussukan lailla tämäkin on tehty Grainline Studion The Field Bag -kaavalla.

Myös tätä tehdessä muutin kaavaa hieman, jotta saisin siihen kaikki haluamani yksityiskohdat, kuten esimerkiksi päällyspuolelle vetoketjutaskun.

Tähän työhön yksityiskohtana piti lisätä muun muassa kirjailua ja paljetteja, niin keksin tehdä oman ompelumerkin käsin kirjailemalla. Siihen yhdistin paljettikoristeen: ne toimivat ikään kuin erikseen, mutta kuitenkin yhdessä. Ompelumerkin kirjailussa käytin Kirjontajuttuja-kirjan silitysarkin valmista kuvaa neulaa pitävästä kädestä ja viimeistelin sen tikkaamalla kuvion kiinni omenanvihreälle huovalle. Näin sain merkille raikkaan reunuksen.

Myös tämän työn kaikki materiaalit löytyivät omasta takaa! 😃

Kaikki yksityiskohdat eivät ole siis kaavan mukaisia, vaan omia sovelluksiani.

Pussukkaan mahtuu yllättävän suurikin työ. Luulin näitä tehdessä, että toimisivat vain sukantekeleille. Tähän mahtuu kuitenkin neuletakkikin lähes loppumetreille saakka.

Projektipussi

Tämänkin päivän luukusta paljastuu kesän haasteompelutyö, projektipussi. Myös näiden ompelu on ollut kauan mielessä, niin vihdoin tämäkin tarve on täytetty. Itseasiassa näitä on kaksi, tämä vaatimattomampi, ja toinen koristeellisempi, minkä löydät huomisesta luukusta.

Projektinpussi on Grainline Studion The Field Bag -kaava, jota hieman muokkasin, jotta saisin siihen riittävästi ompeluhaasteeni kannalta yksityiskohtia. Esimerkiksi kaavassa ei ole etupuolella vetoketjutaskua ja sisälle puolestaan olisi pitänyt tulla muun muassa kahden taskun sijaan kapeimpia taskuja nyös puikkoja varten.

Näitä oli kiva näprätä. Ihaninta oli se, että – jälleen – kaikki tarvittava löytyi jo olemassa olevista jemmoista, niin hamstrauksen sijaan pääsin käyttämään vanhoja hankintoja pois.

Nyt kun minulla on nämä kaksi, ihmettelen, kuinka olen tullut aikaisemmin toimeen ilman pussukoita. Ovat siis olleet kovasti käytössä koko syksyn. Ainut miinus on, että näitä saisi olla enemmänkin: kaksi ei minun lankaprojektien määrälle riitä alkuunkaan. 🙂