Neljä

Ilmeisesti jo pari vuotta on ollut meneillään villitys kutoa laatikollinen sukkia. Koska minulta usein menevät nämä villitykset ohi, en ollut tästäkään kuullut kuin vasta viime viikolla. En, vaikka omanlaisen sukkalaatikkoprojektini olen vuoden vaihteessa aloittanutkin.

maaritse_makrotex_nro4_saapassukka

Eli siinä missä toiset kutovat valitsemansa laatikon vuoden aikana sukkia täyteen, minä olen päättänyt puolestaan kutoa yhden laatikollisen lankoja sukiksi. Urakakseni otin säilytyslaatikon, johon olen kerännyt kaikki Novitan Nalle-lankani ja muita jokseenkin saman paksuisia lankoja.

maaritse_makrotex_nro4_nallelanka

maaritse_makrotex_nro4_lankalaatikko

Syy sukkien urakointiin on kyllästymiseni lankojen ja kankaiden hamstraamiseen: kässäilytavaroitani on joka paikassa, joten kotimme on kuin yhtä suurta työhuonettani.  Kasat siellä sun tällä ärsyttävät, joten jo viime vuonna aloitin varastoni vimmatun tuhoamisen ja päätin ostolakosta. Se ei ole kuitenkaan täysin pitänyt, joten työtä vielä riittää. Tavoitteeni on, että varastoni mahtuisi vielä joskus siististi yhteen kaappiin.

maaritse_makrotex_nro4_villasukkat_nallelanka

Sukkia on nyt valmiina neljät parit, viidennet tulollaan. Ne ovat ihan tavallisia varresta terään kudottuja saapassukkia, koska niitä on helppo kutoa kierros silloin sun tällöin, ohi mennen, ilman sen kummemmin ajattelematta, että missä kohdin olin menossa. Eikä koolla eikä näölläkään ei ole niin väliä eli tulee sen kokosia ja näköisiä, kun sattuu tulemaan.

maaritse_makrotex_nro4_villasukkien_varret_nallelanka

Loppuvuodesta näkee keiden jalkaan nämä ja vielä tulevat sopivatkaan. 🙂


Tämä villasukkapostaus liittyy MakroTex-valokuvahaasteeseen, minkä teemana tällä viikolla on nro 4. Tarkemmat tiedot haasteesta ja mukaan tulemisesta löytyvät Pieni Lintu -blogista.  Sieltä löytyvät myös muiden neloset, joten sinne siis. Hei, hei!

Maaliskuun keskeneräiset

Vuoden vaihteessa Craft Candidate -blogissa Teresa aloitti Keskeneräisten keskiviikko -postaussarjan, missä hän esittelee niin omia kuin muidenkin keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta – kuinka tulla mukaan ja mitä muilla on meneillään – löydät täältä, klik!


Viime kuun vaihteessa esittelin uutta neuletakkiani, mikä koukuttavuudessa sivuutti kaiken muun. Hiihtolomalla menin kuitenkin vieroitukseen eli mökille lähtiessä jätin neuleen kotiin. 😀 Pakko, sillä hartiat alkoivat jo kertoa, että niille ihastukseni on liikaa.

maaritse_lystigyarn_mondayfunday_ikkunalla

Vierotus onnistui liiankin hyvin enkä ole loman jälkeen puikkoihin koskenut muuta kuin yhtenä koulutuspäivänä, missä tikuttelin perussaapassukkaa keskittymisen tueksi.

maaritse_maaliskuu_keskeneraisten_keskiviikko_saapassukka

Keskeneräisenä on siis kasa neuleita, koska aikaisempi musta villatakkikin odottaa hihoja ja steekkausta, auki-leikkaamista.

maaritse_maaliskuu_keskeneraisten_keskiviikko_haalarimekko

Neuleiden lisäksi kesken on myös aivan uutta, farkkua. Tekeillä on siis lappuhaalarimekko (vai miksi näitä nyt kutsutaan?), mikä odottaa, että kerään rohkeuteni haalarinsolkien suhteen. Nyt mekko-ompelussa on siis luova tauko.  🙂

Edellä mainitut ovat kuitenkin sellaisia, mitä teen pikkuhiljaa valmiiksi, sillä niitä tärkeämpiä ovat tällä hetkellä kevään ja kesän paidat niin pitemmällä kuin lyhyemmällä hihalla. Molemmista olen jo koeversiot tehnyt, ja pienten lisäviilausten jälkeen pääsen tositoimiin.

maaritse_maaliskuu_keskeneraisten_keskiviikko_t-paidat

Tällä aikataululla olenkin kesävaatteiden suhteen kerrankin ajoissa! Miten on sinulla, joko on kesä puikoilla tai paininjalan alla?

Keskeneräinen

Aikaisemmin olin tarkka siitä, että uutta käsityötä ei saa aloittaa ennen kuin entinen on valmis. Siitä periaatteesta luovuin, kun huomaisin sen vievän ilon tekemisestä ja aiheuttavan käsityöjumeja: aina ei jaksa innostua samasta käsityöstä, vaan päivien vireystilan ja jaksamisen mukaan on hyvä olla tekeillä eri tasoisia, eri asiaa vaativia, niin aina löytyy jotain, mitä jatkaa.

Tämän viikon MakroTex-valokuvahaasteessa teemana onkin keskeneräinen, joten tässä omani: yleensä teen viikon aikana yhden ompelutyön ja kudon aina jotain, kun on aikaa istua alas.

makrotex_keskenerainen_saapassukka_maaritse

Mustien saapassukkien lisäksi kesken on myös ylhäältä-alas kudottava villatakki, joka tulee olemaan toinen steekkausyritykseni. Sen helma oli jo hyvällä mallilla, mutta jouduin viikonloppuna purkamaan sen lähes alkutekijöihin, koska takaosa pussitti.

Lanka on onneksi sen verran paksua, joten purkaminen ei niin harmita. Muutenkin se on huomattavasti pienempi harmi tässä vaiheessa sen sijaan, että tekisin villatakin valmiiksi kyllä tämä menettelee -ajatuksella. Näin on, sillä tiedän jo nyt, että vaikka istuvuusongelma oli pieni, sen takia en pitäisi villatakkia lainkaan ja siitä tulisi vain turhaa kaapin täytettä. Se vasta ärsyttävää onkin!

maaritse_makrotex_musta_villatakki_keskenerainen

Ja tarkoitushan itse tehdyssä on se, että saisi sellaista, mitä haluaa eikä jotain sinne päin. Ainahan ei tietenkään voi onnistua, varsinkaan kun ei aina tiedä tarkaalleen, mitä on haluamassa. Esimerkiksi viikonloppuna leikkasin valmiiksi tulevan viikon ompeluhetkiä varten Namedin Ruri-housut, jotka mielestäni näyttävät tosi kivalta, mutta en ole lainkaan varma sopivatko ne minulle. Luulen, että ei, mutta kokeilen silti. 🙂

makrotex_keskenerainen_ruri_housut_maaritse

Aika synkältähän tämän viikon keskeneräiseni näyttävät, mutta musta on lempivärini ja talvi-ihmisenä se sopiikin minulle. Loppuviikosta tarkoitukseni onkin postata värikartastani ja miten ajattelin sen mukaan lajitella kangasvarastoni.

makrotex_keskenerainen_talvivarit_maaritse

Mukavaa alkanutta viikkoa!


Postaus liittyy niin Pieni Lintu -blogin MakroTex-valokuvahaasteeseen kuin Craft Candidate -blogin Keskeneräisten keskiviikkoon. Käyhän kurkkaamassa mistä niissä on kyse ja kuinka muut ovat osallistuneet. Voihan olla, että sinäkin innostut! 🙂 

Steekattu harmaa villatakki

Syyslomalla vilauttelin tätä, ensimmäistä steekkauskokeiluani. Silloin jännitin kovasti seuraavaa vaihetta, koneompelua ja auki-leikkaamista, mutta nyt villatakki on ollut valmiina jo hyvän aikaa ja käytössäkin.

Villatakin – kuten muidenkin käsitöiden – kuvaaminen on jäänyt pitkäksi aikaa mm. siksi, että valoa on ollut niin vähän eikä kameran edessä oleminen ole ikinä ollut luontevaa. Viime aikoina se on tuntunut jostain syystä erityisen vaikealta. Liian kiire, sitä kait se on ollut. 

tammikuinen_lumipyry_maaritse

Vaikka valoa ei ole ollut vieläkään, päätin eilen siitäkin huolimatta yrittää kuvaamista. Itseasiassa olimme mökillä ja lunta pyrytti ulkona vaakasuoraan, mutta ajattelin, että vain hihat käärimällä pääsisin blogijumini yli. Siinä ehkä onnistuin, mutta osa kuvista on melko tummia ja/tai kellertäviä, että niissä on mökkifiilistä kerrakseen. Mutta kyllä niistä selvää saa. Ainakin toivon niin. 🙂 

Mutta nyt takaisin aiheeseen eli ensimmäiseen steekkauskokeiluuni, mikä syntyi alunperin haaveestani saada pitkä vaaleanharmaa villatakki. Samoihin aikoihin luin Mehukekkerit-blogista steekkauksesta. Postauksessa Veera toteaa, että ”itselleni näin ompelijana tämä on aivan loistava tapa neuloa paita”. Näinpä. Steekkaamalla villatakki tehdään siis niin, että ensin neule kudotaan saumattomasti (joko ylhäältä tai alhaalta päin), minkä jälkeen etuosaan ommellaan ompelukoneella kaksi ommelta, joiden välistä neule leikataan auki ja reunoista poimitaan silmukat nappilistaa varten.

Omaksi saumattomaksi, ylhäältä-alas kudottavaksi mallisiksi valitsin Heidi Kirrmaierin Mountain High – puseron, koska sen neuletiheys sopi jäkälän väriseen seiska veikkaan, jota olin etukäteen jo hamstrannut. Myös ainaoikeat yksityiskohdat näyttivät kivalle eikä sitä tarvinut juurikaan muokata, vaikka aikomukseni oli muuttaa se pitkäksi villatakiksi.

Kutominen sujuikin hyvin mutkattomasti, mutta ennen auki-leikkaamista surffailin paljon netissä rauhoittaakseni mieltäni, jotta uskaltaisin ottaa sakset käteeni. Steekkauspostauksia, vinkkejä löytyikin hyvin: selväksi tuli ainakin se, että neule on hyvä pingottaa ennen koneompelua, koska siksak-ommel ei tule antamaan periksi ja siitä johtuen valmiin villatakin nappilista saattaa kiristää.

harmaanvillatakin_siksak

Vaikka steekatessa neuleen keskikohta merkitään yleensä kutomalla keskellä pari silmukkaa nurin, omassani niitä on kolme, koska sen levyinen ainaoikea-koristeraita kuului malliin valmiina, joten hyödynsin sitä. Pingotuksen jälkeen ompelin siis siksakin kahteen kertaan tuon koristeraidan molemmin puolin, sitten nips naps ja nappilistoja kutomaan.

steekattu_harmaa_mountainhigh_edesta_maaritse

Kaikesta jännittämisestä huolimatta, leikkaaminen ei sitten lopen tuntunutkaan miltään, mutta sen jälkeen huomasin, että olin unohtanut löysätä ompelukoneen paininjalan puristusta ja siksi neule oli hieman venynyt keskeltä. Sen vuoksi nappilista aaltoilee. Että minun neuleni ei vedä eikä kiristä, vaan päinvastoin, meni sitten ihan toiseen suuntaan.

steekattu_mountainhigh_maaritse

Aaltoilu ei tosin niin näy, jos kaikkia nappeja ei ole napitettu ja harvemmin niin olen tätä pitänyt. Yleensä napitan vain muutaman keskeltä. 

steekattu_mountain_high_maaritse

steekattu_harmaa_mountainhigh_takaa_maaritse

Toisekseen, näin pitkä takki olisi voinut olla pikkasen leveämpi, vaikka sujuu se hyvin näinkin esim. relaxed-mekkojeni päälle (kuvissa takin alla onkin yksi niistä, paljon pidetty kokomustani ja leggingsit olen ommellut Noshin hyvällä ilmaiskaavalla). Villatakki on siis pidennetty koosta M1 (vartalon ympärys noin 100 cm) ja korkeutta nappilistalla on 85 cm. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului melko tasan viisi kerää eli 750 g.

steekattu_harmaa_mountainhigh_sivusta_maaritse

Tykkään langan väristä, meleeratusta vaaleanharmaasta, mutta välissä oli muutama musta pätkä, joita en ymmärtänyt katkaista pois. Kutoessa minusta ne oli hauskoja, mutta niitä ei ollutkaan kuin vain muutamassa kohdin: luulin, että niitä olisi tullut enemmänkin. Yksittäisinä ne näyttävät vähän pöljiltä. Yksi työkaveri yrittikin pyyhkiä niitä pois tussinjälkinä… Pahuksen kauneuspilkut!

steekattu_harmaa_mountainhigh_etumus_maaritse

Niin hyvin kuitenkin onnistuin, että nyt on tekeillä jo toinen: leikkaaminen ei enää hirvitä ja ohjetta seuraamalla yläosasta tuli kerralla istuva (harteikkaana istuvuus on usein ongelma). En kuitenkaan koe tätä tapaa nopeammaksi kuin normisti ylhäältä-alas tehtynä, mutta minulle juurikin villatakin istuvuus oli näin helpompi hahmottaa. Nyt tuli kylläkin vähän liian istuva, mutta parempi sekin kuin säkit, joita yleensä kudon: liian suuret villatakit jäävät pitämättä, koska ne tuntuvat venyvän ja vanuvan päällä sekä rullaavat alla olevat vaatteet mytyiksi. Ja nythän tiedän, että hyvin istuvaan mekkoon pitää hieman lisätä väljyyttä, niin se toimii paremmin auki-leikattuna takkina. \o/

harmaanvillatakin_nappi

Ja seuraavaankin tulee tällaiset tavalliset, mutta ah niin ihanat, mattapintaiset napit. 😍

Syysloman tunnelmia

Käsitöiden suhteen blogissa on ollut viime aikoina hiljaisempaa, vaikka kovasti koko ajan jotain on tekeillä. Mikään ei vaan ota valmistuakseen, kuten esimerkiksi harmaa villatakkini on ihan vaiheessa, vaikka suurin osa kutomisesta on tehty,  koska aion yrittää steekkausta, neuleen auki-leikkausta.

maaritse_steekkaus_mountainhigh_villatakki

Seuraavaksi päätelty ja pingotettu Mountain High -neule pitäisi siis viimeistellä koneompelulla, pääntien, helman sekä nappilistan kutomisella ja tadaa – aukileikkaamisella.

maaritse_steekkaus_mountainhig

Inspiraation steekkaukseen alunperin sain Mehukekkerit-blogista. Sen jälkeen ohjeita olen lueskellut paljon muualtakin, ja vaikuttaa siltä, että yksin tämän asian opettelu on mahdollista. Tai niin ainakin vielä luulen. 😀 Palataan asiaan syyslomaviikon jälkeen, jollen sitten pelkuruuttani tyydy vain silittelemään tätä lopun loman…  Ihanan kamala tilanne!

maaritse_steekkaus_mountainhig_harmaa_villatakki

Ihanaa ovat olleet myös alkuviikon kirkkaat ja kiireettömät pakkasaamut!

maaritse_syksy_pakkasaamu_auringonnousu

syksy_pihlajanmarjat

syksy_pakkkasaamu

maaritse_syksyinen_taivas

Mukavaa loppuviikkoa niin lomalaisille kuin arjessa ahertaville!