Vaaleanpunainen villatakki

Taistelin pitkän aikaa tätä ruusunpunaista lankaa vastaan, ja ihan turhaan. Joulun aikaan se oli alennuksessa Novitan verkkokaupassa, niin tilasin sitä siltä seisomalta, silmääkän räpäyttämättä, ilman ainuttakaan harkitsevaa tai epäilevää ajatusta.

Aloitin villatakin kutomisen Novitan ylhäältä-alas-ohjeen mukaan, mutta loppujen lopuksi muokkasin ohjetta vähän joka käänteessä.

Kaulusen tein lyhennetyin kierroksin, jotta se olisi takaa etuosaa korkeampi. Muutoin tahtoo tulla sellainen fiilis, että on nuttu nurinpäin päällä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_kaulus

Harteikkaana saan yleensä aina kutoa yläosan pitämmäksi kuin ohjeessa. Niin tein nytkin. Ilokseni raglansaumat olivat kuitenkin juuri oikeissa kohdissa eli ohjeen mukainen silmukkajako toimii minulla. Ja sehän tietenkin parantaa istuvuutta ja ehkäisee kainalopussien syntymistä. Inhoan niitä yli kaiken.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_ylhaalta_alas

Kapealanteisena jätin osan helmalisäyksistä pois. Lisäksi kavensin muutaman silmukan ennen helman ainaoikeaareunusta, jotta se laskeutuisi paremmin. Niin A-mallista tuli enemmän maatuskamallinen. Kudoin villatakkiin myös valesaumat sekä päällitaskut.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_valesauma

Lopputuloksesta ensimäisenä ajattelin, että voi veljet, olikohan tämä nyt ihan loppuun asti ajateltu. Väri on ihana, mutta en ole varma tykkäänkö siitä näin suurena pintana. En aio tätä kuitenkaan purkkaakaan, koska sinällään takissa ole mitään vikaa, vaikka onhan se kooltaan aika reilu. Ehkä kuitenkin vielä tuunaan sitä, sillä mielestäni jotain särmää tähän supertyttömäiseen takkiin pitäisi saada. Ehkä jonkinlaiset yksinkertaiset sashiko-kirjontamallit voisivat  toimia, vai mitä.

neuletakki_seitsemanveljesta_ruusu_nappirivi

Oletko sinä hullaantunut vaaleanpunaiseen?

Muutama itse tehty lahja

Meidän kahden aikuisen perheessämme ei lahjoja liiemmin jaeta, mutta jotain pientä kuitenkin. Tänä vuonna itse tehtyjä lahjoja Uunimiehelle olivat villasukat sekä kyntöset.

Villasukat kudoin siksi, että niitä ei ole koskaan liikaa, ja me molemmat viihdytään niissä kesät talvet.

joulusukka

vellunsukka

Ensimmäiset kyntöset olen kutonut miehelle jo vuosia sitten, mutta ne olivat jääneet käyttämättä tähän syksyyn saakka: hitaasti, mutta varmasti, mies ymmärsi vihdoin niiden käytännöllisyyden. Mielestäni ne olivat väreiltään kuitenkin jo vanhanaikaiset, että tein turhamaisuuttani uudet. Ja eihän kahdet parit vielä paljon ole: nyt voi vaikka hukata toiset (ja mielellään juuri ne vanhemmat, ruman väriset, mutta niinhän siinä ei tule käymään, eihän 🙂 ).

vellunkyntoset

vellunkyntonen

Koska aatto on ohi, nyt voi rauhassa fiilistellä joulua kotosalla. Esimerkiksi tänään ainakin aloitan tulevan vuoden joulukortit (miksi niin, klikkaa tänne), vaikka harmittavasti tämänkään vuoden kortit – ainakaan kaikki – eivät ilmeisesti ole vielä perille päässeet. Jospa tuleva vuosi olisi senkin suhteen parempi… Tosiaan, mitähän uusia kujeita kohta vaihtuva vuosi tuokaan mukanaan… Ihan jo alkaa jännittämään!

bloggaajankalenteri

Lempipiponi Rikke

Pipotehtaani liukuhihnalta valmistui kolme Rikke -pipoa, mikä on lempipiponi kaikessa mutkattomuudessaan: se on helppo tehdä, sitä voi soveltaa eri paksuisille langoille ja se istuu päähän hyvin olivat hiukset sitten auki tai kiinni. Myös aina-oikein-neule on minusta mukavan näköistä. Eli huippu malli, vaikka tasona näyttääkin ihan pannumyssyltä.

Rikkeni eivät kuitenkaan ole ihan täysin ”oikeita”. Niin ainakin oletan, koska kudoin ne muistini mukaan. Ensimmäisen Rikkeni olen siis kutonut kolme vuotta sitten ja ohje on – luonnollisestikin – kadonnut tänä aikana. Ohje oli yhä ilmainen, mutta nykyisin sen lataaminen vaati jonkinlaisen rekisteröitymisen johonkin, joten annoin olla, koska kyllästyttää, että joka paikkaan pitää nykyisin kirjautua. Ja muistini mukaan alkuperäistäkin ohjetta jouduin hieman sorvaamaan oman päänympärykseni mukaan, joten päätökselläni hyppäsin vain ohjeen lukemisen yli. Kuka niitä nyt lukee anyway 😉 ?

Ja miksi kolme? No,  kaapista löytämäni vihreä alpakka sointui vanhaan tuubihuiviin…

rikkevih

… ja Väinämöinen-lanka uuteen takkiin….

rikkepun

… ja ainahan musta peruspipo pitää olla!

rikkex3

Seuraavaksi yritän ottaa haltuun pipojen ”kuningaslajin” eli kutoa pipon miehelleni. Siinä lajissa en ole aikaisemmin onnistunutkaan, koska miesten päät tuntuvat olevan jotenkin kummallisia (tämä havainto perustuu siis lähipiirini miehiin 🙂 ) eivätkä samat mallit naisten kanssa vaan toimi. Omalle Uunimiehelleni pitäisi olla melko matala ja leveäkin. Olisiko jollakin vinkata hyvää ohjetta tämän haasteen selättämiseen?