Hnetur miehelle

Viime talvena hurahdin pitkän vastustelun jälkeen islantilais-norjalaisvillitykseen, minkä seurauksena neuloin itselleni Hnetur-paidan. Olin varannut sitä varten liikaa lankaa, joista se ajatus sitten lähti. Eli ostin Lettlopi-lankaa lisää ja neuloin Uunimiehelle samanlaisen. Tai ainakin yritin. 😀

Eihän siitä siis samanlaista tullut, koska kaarroketta neuloessa ajatukseni karkailivat ja tein virheitä heti alkumetreillä (nuo valkoiset kuviot sinisillä keskustoilla ovat omia sähläyksiäni). Karhean ja pölisevän langan purkaminen ei kuitenkaan innostanut, niin sovelsin Käsityökekkereiltä löytyvää ohjetta ja neuloin kaarrokkeen loppuun alkuperäisiä kuvioita mukaillen.

Hihoihinkin vähän säädin sitten kuvioita enemmän ja niin edelleen. 😉 Mutta kaunis, hyvin kaunis, paidasta tuli kaikesta huolimatta. ♥

Mieheni ei suostunut malliksi, niin siksi minä poseeraan näissä kuvissa. Mikäpä siinä, hän kuitenkin auttaa niin paljon kameran toisella puolella. 🙂

Puseron koon valitsin mieheni rinnanympäryksen mukaan, mutta muutoin sovittelimme koko ajan matkan varrella, jotta siitä tulisi hänelle mieluinen. Näiden kuvien ottamisen jälkeen neuloin vielä pääntiellä tuolla kullanvärisellä langalla pääntielle reilun kolme senttiä korkean resorin, koska pääntie näytti minusta hieman liian avaralta.

Uunimiehen paidan värit ovat siis lähes samat kuin minun Hneturin. Siltin paitojen yleisilme on aivan erilainen, koska hänellä on tumma pohja ja minun on puolestaan taivaansininen. Tuon eron vuoksi mieheni paidan värit ovat selvästi paremmat, jopa niin hyvät, että minähän tein vielä kolmannen Lettlopi-paidan, Hopin, itselleni samoilla väreillä. Pohjaväri on siis Galaxy 1707 ja kuviovärit Heaven Blue 1402, White 0051 ja Golden Heather 9426.

Ensi jouluksi on jo nyt esitetty toive Luotolaisesta, että sellaista kai tässä pitäisi alkaa pikku hiljaa tekemään…

Muscari-neuletakki

Loppukesästä Wool Me Once Fibersin Instagramin tilillä oli pohdintaa siitä, että somessa joku oli pähkäillyt käsityötubettamisen kulutus- ja suorituskeskeisyyttä sekä epäekologisuutta: kuinka työlästä ja rankkaa on saada sisältöä aikaiseksi joka viikolle joko valmiin neuleen tai uusien lankojen muodossa. Tuosta pohdinnasta inspiroituneena tuolle lankatilille on kerätty hyviä vinkkejä Tubeideapankki-otsikon alle. Vaikka ne vinkit ovat tarkoitettu vloggaajille, mielestäni ne sopivat hyvin myös käsitöistä bloggaaville.

Omakohtaisesti en ajatelle, että blogin vuoksi pitäisi saada joka viikolle jotain uutta tehtyä, mutta silti voisin enemmän tehdä vinkkien avulla jonkinlaisia fiilistelypostauksia. Käsitöissä on kuitenkin kyse usein muustakin kuin vain valmiista tuotteesta, sellaisesta arkisesta riemusta, kun niitä tekee ja käyttää eli se aika ennen valmistumista ja sen jälkeen. Näitä asioita voisi tuoda paremmin esille esimerkiksi tekemällä postaukset Neuleet osana lemppiriasuja, Jäi kesken, koska tuli muuta akuutimpaa, Mitä aion neuloa syksyn (tai muun vuodenajan) aikana, Syksyn (tai muun vuodenajan) inspiroivimmat värit jne.

Tämän postauksen otsikko olisi puolestaan voinut olla Viikonlopun neulekuulumiset: viikolla sain valmiiksi Sandrine Costan suunnitelman Muscari-neuletakin. Neulon sen Sadnes Garnin kitin värisestä merinolangasta, Merinoullista, mikä venyi viimeistelypesussa harmittavasti hihojen osalta liikaa. Neule on siis vielä kesken, koska joudun purkamaan hihat ja tekemään nimensä mukaisesti helmililjaan viittaavat kuviot uusiksi. Myös napit vielä odottavat ostajaa… 😉

Muuta syksyistä fiilistelyä käsitöiden ohella. ♥

Muscarissa on satulahihat ja miehusta on suora.

Miehustan mitta ohjeen mukaan on vyötärölle, mutta tein omastani pitemmän.

Tykkään, että väri on ihana. Mutta tämä taitaa olla ensimmäinen täysin merinosta neulomani neule, enkä ole oikein varma, että tykkäänkö merinon venyvästä tuntumasta. Ihanan pehmeä lanka kyllä, mutta mutta.

Hihat pitää siis purkaa ja lyhentää.

Vaikka kuvio on todella kaunis, taidan vain lyhentää sitä eli en pura kuviota kuin sen verran, kun on tarve. Tai eihän sitä tiedä, kuinka innostun. 😀 Tällä hetkellä tuntuu tosin siltä, että voisin purkaa nuo kuviot kokonaan pois, että voisin tehdä yhtä korkeat resorit hihan suihin kuin helmassakin. Tykkään kuitenkin sellaisista selkeistä ja mutkattomista vaatteista, niin niin…. Eli fiilistelen tätä takkia nyt hetken, etsin sopivat napit ja mietin kokonaisuuden muunkin vaatekaapin huomioiden. Sillähän se selviää. 🙂

Ihanaa ja insprioivaa lauantaita kaikille! ♥

JoJo-neuletakki

Neuloin Annan Johannan Onnensäikeitä-kirjasta JoJo-neuletakin itselleni, vaikka kirjassa sen kuvataan olevan klassinen miesten takki raglanhihoilla ja v-pääntiellä. Kirjoneuleraita on kuitenkin sellainen, mikä sopii mielestäni ihan kaikille, sukupuolesta huolimatta.

Olen tänä vuonna ajatellut kokeilevani enemmän ekologisempia lankoja. Siksi neuloin JoJoni Retrosarian Vovósta (tarkoittaa isoäitiä ♥), minkä pitäisi olla ekologisuutensa ja eettisyytensä lisäksi hyvä valinta joka päivä käytettäviin neuleisiin. Väreinä minulla olivat 25 ja 26.

Neuloin melkein ohjeen mukaisesti ylhäältä-alas, mutta minun takkini nappilista jäi ilman i-cord-reunusta. Se ei vaan istunut silmääni, niin tein sen sijaan kontrastiraidan ihan vain jatkamalla kaksi oikein, kaksi nurin -resoria.

Kuvionkin kanssa sohlasin jotain: olen ollut viime aikoina melko hajamielinen, mikä näkyy monessa työn alla olevassa neuleessa jonkinlaisena pienenä virheenä. Miehustan kirjoneulekuviossa pitäisi olla siis jokaisessa pallossa harmaalla neulottu yksi silmukka siellä sun täällä, mutta ne jäivät jotenkin vaiheeseen. En oikein tiedä, mitä tuossa kohdin ajattelin, vai ajattelinko lainkaan. 🤷🏻‍♀️ Nekin mitkä tein, eivät oikein erotu, niin jätin hihojen kuvioista pois kokonaan.

Myös hihat tein alas asti ilman kavennuksia, koska ne vaikuttivat niin kapeilta. Kavensin vasta ylimääräiset silmukat ennen hiharesoria.

Kannattaa olla muuten tarkkana tuon hihan kirjoneuleraidan kanssa, koska pyörönä kuvioneule herkästi lähtee kaventumaan. Ohjeen mukaisesti en vaihtanut tuossa kohdin suurempia puikkoja, niin huolellinen sai olla, että ei lähtenyt kaventumaan. Isommilla puikoilla olisi ollut siis rennompaa. Tosin kuvio on melko matala, joten ei siinä kohdin kauaa tarvitse olla kovin hereillä. Suurin osahan tätä neuletta on kuitenkin vain ns. aivotonta yhdellä värillä neulomista.

Miehustan kirjoneuleraidan kanssa puolestaan en ollut niin huolissani mahdollisesta kaventumisesta, sillä tuo raitahan tulee juuri hyvään kohtaan vyötärön molemmin puolin. Siinä kohdin takin kaventuminen olisi tuonut vain suoraan malliin naisellisia muotoja, mutta tasona neulottuna se puolestaan pysyi hyvin suorana.

Voisi kuitenkin ajatella, että sillä on jonkinlainen optinen vaikutus siitä huolimatta, vaikka malli onkin suora.

Kaunis, nopea ja moneen sopiva. Voiko sitä muuta enää neuletakilta vaatia. ♥

Hnetur-islantilaispaita

Minun ei pitänyt lähteä tähän islantilaisnorjalaishössötykseen mukaan. Niinpä niin. Tässä sitä nyt sitten ollaan Lettlopista neulottu Hnetur-paita päällä.

Totuus kuitenkin on, että en ihan vieläkään ymmärrä tätä hypetystä, vaikka ensimmäinen islantilaisneule tulikin tehtyä. Tein sen lähinnä silkasta uteliasuudesta, mitä on tämä ihmeellinen Lettlopi, mikä on jatkuvasti kaikkialta loppu. Toisekseen ihmettelin Käsityökekkerit-blogin Veera Jussilan ja kirjailijan Satu Rämön alulle laittamaa Hnetur-buumia. Niinpä ostin islantilaista lankaa ja Kässäkekkerit-kaupasta ohjeen.

Itseasiassa ostin ohjeen sijaan verkkokurssin, mihin kuului ohjeen lisäksi ohjevideoita. Kurssia suosittelen heille, joita ylhäältä-alas neulominen jännittää ja suosit mieluummin suomenkielisiä ohjeita. Itsellä kurssin ostamisen tavoitteena oli tarkistaa omat oppini, jotka ovat pitkälti ajoilta ennen somea. Sen vuoksi olen tällaisena tee-se-itse-naisena välillä epävarma, olenko varmasti ymmärtänyt englanninkieliset tekniikkaohjeet oikein. Lisäksi tärkeä kannuste verkkokurssin ostamiselle oli myös suomalaisen työn eli tässä kohdin Veeran työn tukeminen: pidän hänen tyylistään ja selkeydestään, mutta rennosta otteesta, ohjeistaa käsitöiden tekemisessä.

Puserosta tuli kaunis, mutta myös reilu. Tosin sen alle mahtuu kerroksia tarpeen mukaan enemmän, joten no harm done. Kuvissa minulla on alla vain merinopaita.

Se nyt ainakin tuli selväksi, että Lettlop on hyvin huopuvan oloista lankaa, mikä asettuu kirjoneuleessa kauniisti jopa ilman langan sitomisia. Näin ainakin itselle kävi, kun kastelin ja pingotin kaarrokkeen ennen vartalo-osan ja hihojen erottelua. Kaarroke tasoittui nurjalta puolelta siis hyvin tasaiseksi pinnaksi, vaikka olin kaarrokkeen viimeisten kerrosten aikana laiska enkä enää sitonut lyhyempiä enkä pitempiäkään langanjuoksuja. Lisäksi neule kannattaa kastella vielä kokonaan lopuksi, koska kastelun avulla lanka vaikuttaa pehmenevän ja silottuvan paljon.

Paksusta langasta tehty neule tulee myös valmiiksi nopeasti. Kuivuminen tosin ottaa hieman tavallista enemmän aikaansa.

Jotain selkeyttä hämmennykseeni siis tuli, mutta silti en vielä täysin pysty ostamaan tätä ajatusta. No, nähtäväksi jää, mutta luulen, että tämä jää ainokaisekseni, vaikka maailma vaikuttaa olevan niin monen monta kaunista islantilaista ja/tai norjalaista mallia pullollaan. Miehelle tosin lupasin yrittää oman tehdä, jos lankoja löydän, mutta. Ehkäpä se oli siinä sitten. En osaa oikein sanoittaa, mikä tässä nyt tökkii. Ilun neulepodcastissa, jaksossa 32., oli vähän samankaltaisia haparoivia ajatuksia kuin minulla. Siinä on muuten sellainen YouTube-kanava (eli Ilun Handu duunaa), että jos et vielä ole tutustunut, niin kannattaa.

Puseroni värit valitsin vaihtoehdoista, joita Veera ja Satu olivat koonneet valmiiksi. Pohjavärini oli Heaven Blue 1402. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että kuvauspäivänä taivaanranta toisti hieman tuota sinisen väriä, mutta valon puutteessa kuviovärit eivät loistaneet niin kirkkaasti kuin alla olevassa kuvassa auringon paisteessa. Erityisesti tuo viimeinen väri Galaxy 1707 näkyy valmiissa puserossa lähinnä mustana, vaikka mielestäni se muistuttaa enemmän revontulia monine värisävyineen. Muut värit olivat White 0051 ja Grape 9432.

Neuloin muutoin ohjeen mukaan, mutta helmaresorista tein lyhyemmmän, koska aloin jännittämään sinisen langan riittävyyttä. Se siis vaikutti uhkaavasti loppuvan, vaikka loppujen lopuksi sitä jäikin yksi kerä eli olisi pitänyt vain luottaa ohjeessa annettuihin määriin. Resorit tein myös yksi oikein takareunasta, yksi nurin sekä hihaan lisäsin kolmannen värin kahden sijaan. Että sellaisia pikku viilauksia…

Miten on sinun laitasi – onko Lettlopia hamstrattu ja koko suku paidotettu vai annatko islantilaisten lampaiden pitää villansa? 😃