Monday Funday -neuletakki

Tämän neuletakin esittelin jo Helmikuun keskeneräiset -postauksessa. Sen tekeminen on edennyt hitaasti, mutta varmasti, koska lanka, Lystigin Merino Single (väri Monday Funday), oli sen verran ohutta, että sitä piti kutoa ajatuksen kanssa. Lanka oli myös niin ihanaa, etten halunnut pilata sitä kiireellä, ja kesäneuletakki tästä piti alunperinkin tulla.

mondayfunday_neule_maaritse

Keskittymistä vaati myös se, etten löytänyt mielestä mallia fingervahvuisella langalle. Jouduin soveltamaan Neulistin Rosalaa, mikä hurmasi minut mutkattomuudellaan, mutta oli suunniteltu paksumalle langalle. Tosin lopputulokseni on tällainen jotainsinnepäinRosala, sillä jätin kylkien ja hihojen pitsit pois sekä kaula-aukonkin viimeistelin aina-oikeaa-neuleena.

Myös pituuden tein oman maun mukaan, mutta muutoin hyödynsin Rosala-ohjeen M2-koon silmukkamääriä kertomalla ne oman tiheyteni mukaisella kertoimella (ohje kertoimen laskemiseen täällä, esimerkki c). Nappilistalle tuli pituutta 52 senttiä ja lankaa kului n. 350 grammaa.

mondayfunday_neule_maaritse_lystig_yarn

Aikaisemmin en ollut siis kutonut mitään näin ihanaa enkä kertoimen avulla, joten välillä piti pidättää ihan henkeä, kun jännitti niin paljon, että onnistunkohan. 🙂 Oman jännityksen aiheutti myös se, että minulla oli lankaa neljä vyyhtiä, mistä vain kaksi ilmeisesti oli samaa värjäyserää: ne eivät vyyhteinä eivätkä kerillä näyttäneet kovinkaan erilaisilta, mutta kutoessa sävyerot olivat selvästi nähtävissä. Siksi raidoitin aina kerän vaihtumiskohdassa, minkä valitisin ihan summanmutkassa yrittäen huolehtia kuitenkin siitä, että lankaa riittäisi vielä hihoihinkin.

Raidoittaminen onnistui, mutta nyt jälkiviisaana saattaisin vaihtaa vyyhtien kutomisjärjestystä. Tarkkasilmäiset ehkä erottavat, että aloitin vyyhdillä, mikä olin pinkein ja jatkoin rinnan kohdalla tummimalla. Helmasta tuli kaikista vaalein osio, sillä sen kudoin samasta värjäyserästä olevilla vyyhdeillä, joissa oli eniten valkoista.

mondayfunday_neule_maaritse_back

Joten note to myself, että ensi kerralla speckle-langasta kutoessa pitää tehdä mallitilkut kaikista vyyhdeistä, jotta värien sommittelu onnistuu paremmin. Lopputulos kun olisi voinut olla vielä kivempi, jos olisin aloittanut vaaleimmilla, jatkanut pinkillä ja jättänyt tummimman helmaan. Muttei tämäkään huono, ei huono lainkaan, vaan …

mondayfunday_rosala_neule_maaritse

 täydellinen kesäneule, lämmin ja pehmeä, mikä sopii sadetakin alle. 😉

maaritse_sadepilvi_merella

Satoi tai paistoi, mukavaa juhannusta itse kullekin! 

Glacier-tunika jouluksi vai juhannukseksi?

Ostin nämä langat viime kesän Neulefestareilta Veera Välimäen Breathing Space -puseroa  varten. Talven aikana aloin kuitenkin epäilemään taitojani, ja purkamiskammoisena vaihdoin mallin Jojin Glacier-tunikaan. Joitain myönnytyksiä jouduin tämänkin suhteen tekemään, sillä varaamani lankametrit eivät täysimittaiseen tunikaan riittäneet. Leveät raidatkaan eivät oikein silmiäni hivele, ja lisäksi raitalangan blingblingistä tulee enemmän mieleen joulu kuin juhannus. Mutta se ei taida haitata, sillä näyttää taas siltä, että villaiset ovat tänäkin juhannuksena tarpeen… 


maaritse_glacier_tunika

Langat

Vihreä lanka on unelmanpehmeää Heritage-lankaa. Sitä kului noin 300 g eli kaikki kolme vyyhtiäni.

maaritse_mossy_rock_heritage

Raitalangan vyötteen tietenkin hukkasin varmaan talteen enkä muista, mitä se oli. Sitä kului kuitenkin vain  50 grammaa, mutta ne 200 metriä tulivat todella tarpeeseen, jotta sain tunikalle jonkilaisen säädyllisen mitan. Neule on siis kudottu koossa M.

maaritse_glasier_tunic_raitalanka

Ylhäältä-alas, yhdessä ja erikseen, tasona sekä pyörönä

Tämä oli monella tapaa erilainen ylhäältä-alas-malli, mitä olen aiemmin tehnyt. Tähän saakka olen siis kutonut vain sellaisia, jotka on aloitettu suoraan suljettuna neuleena ja kaula-aukko on muotoiltu lyhennetyin kierroksin. Tämän tunikan taka- ja etupuoli aloitettiin kuitenkin erikseen kutomalla tasona ikään kuin kolmiot, mitkä myöhemmin yhdistettiin luomalla niiden väliin olan silmukat.

maaritse_glacier_tunikan_kaulus

Työn edetessä kolmiot kasvoivat aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Raidoituksen aloitin siinä vaiheessa, kun raglanlisäykset olivat valmiit ja hihasilmukat erotettiin vartalosta. Ennen helmaa kudoin kuitenkin hihat valmiiksi, koska tykkään siitä, ettei helman jälkeen tarvitse enää hihojen kanssa hikoilla. Erityisesti nyt se oli tarpeen langan vähyydenkin vuoksi: kun hihat olivat jo valmiit, pystyin rauhassa tikuttelemaan helmaa niin pitkästi kuin lankaa riitti. Lisäksi tässä vaiheessa hihojen tekeminen rasittaa vähemmän hartioita, kun niitä tehdessä ei tarvi pyöritellä koko työtä edestakaisin.

maaritse_glasier_tunic

Kun kolmioilla oli korkeutta noin 50 senttimetriä, jätin toisen kyljen silmukat odottamaan ja jatkoin vain toisen sivun – niin etu- kuin takapuolen – silmukoilla sileää neuletta tasona. Sivut kudoin siis pelkästään vihreällä eli enää ei tullut raitoja värien eikä nurjien kierrosten muodossa.

maaritse_glacier_tunic_side

Silmukoita vähennettiin aina niin alussa ja lopussa kuin välillä sivusauman molemmin puolin, jolloin helma pikku hiljaa alkoi suoristua. Vaikka koko ajan kudoin tasona, jälki hauskasti näyttää siltä kuin olisin kutonut vinoon. Helmasta tuli siis valmis ja suora, kun jäljellä oli enää vain keskelle jääneet muutamat silmukat.

Muutokset

Yleensä joudun muuttamaan ohjetta ainakin yläosasta, koska minulla on melko suorat hartiat. Tämä ohje kuitenkin yllätti, sillä sitä ei tarvinnut muuttaa miltään osin. Tosin langan vähyyden vuoksi lyhensin helmaa neljän senttimetrin+resorin verran ja hihoihin puolestaan lisäsin pari raitaa, koska tunikasta tulee mieleen joulunaika: ajattelin talvella pitempien hihojen olevan ohjeen 3/4-hihoja mukavammat.

maaritse_glacier_tunika_heritage

maaritse_glacier_tunic_heritage_yarn

maaritse_glacier_tunic_backside

Entä sitten?

Tämän tunikan myötä syntyi uusia neulehaaveita. Ensinnäkin Heritage-lanka oli niin ihanaa, että sitä haluaisin enemmänkin. Ehkäpä Jyväskylästä sitä voi ostaa tänäkin kesänä (festareihin ei ole muuten enää kuukauttakaan!). Toisaalta Jojin mallitunika oli kudottu vaaleasta specklelangasta, niin sellainenkin olisi ihana. Ja kyllähän se alkuperäinen ajatukseni Veeran upeasta epäsymmetrisestä Breathing Space -puserosta elää yhä mielessäni.  Voihan rohkeus, missä olet? 🙂

maaritse_glacier_tunic

Toukokuun keskeneräiset

Craft Candidate -blogissa on Keskeneräisten keskiviikko -postaussarja, missä Teresa esittelee niin omia kuin muiden keskeneräisiä töitä linkitysmahdollisuuden kautta. Tarkemmat tiedot tästä kuukausittaisesta postauksesta löydät täältä, klik!


Viime kuussa keskeneräisten esittely jäi välistä, koska jokin kamala tauti riivasi monta viikkoa, ja siksi arki suttasi paikallaan. Keskeneräisiä kertyikin melkoinen määrä, joten tässä postauksessa keskityn vain villaisiin.

Tekeillä olevaa Rosala-neuletakkiani olen vilautellut jo moneen otteseen niin täällä blogissa kuin Instagramissa. Tässä se taas tulee! 🙂 Nyt se on nappeja vaille valmis eli mielestäni vielä kesken: jos ajattelen sen olevan valmis, tippuu se mielen päältä pois ja napit jää ostamatta sekä takki pitämättä.

maaritse_rosala_neule_keskeneraisten_keskiviikko

Mieluisia nappeja en ole vielä löytänyt. Enkä osaa ottaa tästä kunnollisia kuviakaan…

maaritse_rosala_keskeneraisten_keskiviikko.jpg

… eli kuvista tuli suttuisia enkä saanut millään kaikkia langan ihania väripilkkuja oikein kuvattua. Omalta koneelta katsottaessa seuraavat kaksi kuvaa oli kyllä sinne päin, mutta puolestaan kännykältä tarkistaessa kuvissa jotkin värit näyttäytyvät hallitsevan räikeinä.

maaritse_monday_funday_lustigyarn

Rosalaan päädyin siksi, että halusin tuoda tämän langan esille yksinkertaisessa mallissa. Olin siinä ehkä väärässä, sillä resorissa väripilkut tulevat todella kivasti esille. Specklelankaa voisi siis sittenkin käyttää johonkin pintaneuleeseen, kuten esimerkiksi…

maaritse_kierretty_resori_hihansuu

… Joji Locatellin Glacier-tunikaan.

maaritse_glasier_tunic

Omani ei kylläään muistuta jäätikköä, vaan pikemminkin revontulia. Värivalintani tosin epäilyttää, vaikka vyyhdillä nämä värit näyttivät niin hyvältä yhdessä. Ehkä kapeampi raita tai ihan yksivärinen olisi ollut parempi, mutta harmittavasti vihreä ei yksin siihen riitä.

jyvaskylan_neulefestarit_markkinoilta

Purkaminen ei kuitenkaan kiinnosta, koska malli on minulle todella istuva. Lisäksi minulle on kodinperintönä opetettu, ettei keskeneräistä saa arvostella, joten tikuttelen nyt tämän loppuun ja katson, onko yhdistelmä hyvä vai huono. Lisäksi värit ovat myös kovin talviset, joten voi olla, että niiden yhdistelmä miellyttää talvella toisin, etteivät ne nyt vaan istu raikkaaseen kesävärimoodissa olevaan mieleen.

maaritse_glasier_tunika_raidat

Tai en nyt ihan kesämielellä ole, sillä myös sukkalaatikkoprojektissani on meneillään metsänvihreä Nalle-lanka. Ehkä tämä vihreä nyt on juuri se väri, mitä toipilaana tarvitsen, sillä vihreällä ajatellaan olevan parantava ja toivoa antavaa vaikutus. Muistaakseni erityisesti metsänvihreällä on vielä hermostoa tasapainoittava väri, joten eilen alkanut loma tulee todella tarpeeseen. 🙂

maaritse_villasukkalaatikkoprojekti_vihrea_nalle_lanka

Onko sinulla tällä hetkellä jokin tietty värikausi meneillään?

Steekattu harmaa villatakki

Syyslomalla vilauttelin tätä, ensimmäistä steekkauskokeiluani. Silloin jännitin kovasti seuraavaa vaihetta, koneompelua ja auki-leikkaamista, mutta nyt villatakki on ollut valmiina jo hyvän aikaa ja käytössäkin.

Villatakin – kuten muidenkin käsitöiden – kuvaaminen on jäänyt pitkäksi aikaa mm. siksi, että valoa on ollut niin vähän eikä kameran edessä oleminen ole ikinä ollut luontevaa. Viime aikoina se on tuntunut jostain syystä erityisen vaikealta. Liian kiire, sitä kait se on ollut. 

tammikuinen_lumipyry_maaritse

Vaikka valoa ei ole ollut vieläkään, päätin eilen siitäkin huolimatta yrittää kuvaamista. Itseasiassa olimme mökillä ja lunta pyrytti ulkona vaakasuoraan, mutta ajattelin, että vain hihat käärimällä pääsisin blogijumini yli. Siinä ehkä onnistuin, mutta osa kuvista on melko tummia ja/tai kellertäviä, että niissä on mökkifiilistä kerrakseen. Mutta kyllä niistä selvää saa. Ainakin toivon niin. 🙂 

Mutta nyt takaisin aiheeseen eli ensimmäiseen steekkauskokeiluuni, mikä syntyi alunperin haaveestani saada pitkä vaaleanharmaa villatakki. Samoihin aikoihin luin Mehukekkerit-blogista steekkauksesta. Postauksessa Veera toteaa, että ”itselleni näin ompelijana tämä on aivan loistava tapa neuloa paita”. Näinpä. Steekkaamalla villatakki tehdään siis niin, että ensin neule kudotaan saumattomasti (joko ylhäältä tai alhaalta päin), minkä jälkeen etuosaan ommellaan ompelukoneella kaksi ommelta, joiden välistä neule leikataan auki ja reunoista poimitaan silmukat nappilistaa varten.

Omaksi saumattomaksi, ylhäältä-alas kudottavaksi mallisiksi valitsin Heidi Kirrmaierin Mountain High – puseron, koska sen neuletiheys sopi jäkälän väriseen seiska veikkaan, jota olin etukäteen jo hamstrannut. Myös ainaoikeat yksityiskohdat näyttivät kivalle eikä sitä tarvinut juurikaan muokata, vaikka aikomukseni oli muuttaa se pitkäksi villatakiksi.

Kutominen sujuikin hyvin mutkattomasti, mutta ennen auki-leikkaamista surffailin paljon netissä rauhoittaakseni mieltäni, jotta uskaltaisin ottaa sakset käteeni. Steekkauspostauksia, vinkkejä löytyikin hyvin: selväksi tuli ainakin se, että neule on hyvä pingottaa ennen koneompelua, koska siksak-ommel ei tule antamaan periksi ja siitä johtuen valmiin villatakin nappilista saattaa kiristää.

harmaanvillatakin_siksak

Vaikka steekatessa neuleen keskikohta merkitään yleensä kutomalla keskellä pari silmukkaa nurin, omassani niitä on kolme, koska sen levyinen ainaoikea-koristeraita kuului malliin valmiina, joten hyödynsin sitä. Pingotuksen jälkeen ompelin siis siksakin kahteen kertaan tuon koristeraidan molemmin puolin, sitten nips naps ja nappilistoja kutomaan.

steekattu_harmaa_mountainhigh_edesta_maaritse

Kaikesta jännittämisestä huolimatta, leikkaaminen ei sitten lopen tuntunutkaan miltään, mutta sen jälkeen huomasin, että olin unohtanut löysätä ompelukoneen paininjalan puristusta ja siksi neule oli hieman venynyt keskeltä. Sen vuoksi nappilista aaltoilee. Että minun neuleni ei vedä eikä kiristä, vaan päinvastoin, meni sitten ihan toiseen suuntaan.

steekattu_mountainhigh_maaritse

Aaltoilu ei tosin niin näy, jos kaikkia nappeja ei ole napitettu ja harvemmin niin olen tätä pitänyt. Yleensä napitan vain muutaman keskeltä. 

steekattu_mountain_high_maaritse

steekattu_harmaa_mountainhigh_takaa_maaritse

Toisekseen, näin pitkä takki olisi voinut olla pikkasen leveämpi, vaikka sujuu se hyvin näinkin esim. relaxed-mekkojeni päälle (kuvissa takin alla onkin yksi niistä, paljon pidetty kokomustani ja leggingsit olen ommellut Noshin hyvällä ilmaiskaavalla). Villatakki on siis pidennetty koosta M1 (vartalon ympärys noin 100 cm) ja korkeutta nappilistalla on 85 cm. Kaiken kaikkiaan lankaa tähän kului melko tasan viisi kerää eli 750 g.

steekattu_harmaa_mountainhigh_sivusta_maaritse

Tykkään langan väristä, meleeratusta vaaleanharmaasta, mutta välissä oli muutama musta pätkä, joita en ymmärtänyt katkaista pois. Kutoessa minusta ne oli hauskoja, mutta niitä ei ollutkaan kuin vain muutamassa kohdin: luulin, että niitä olisi tullut enemmänkin. Yksittäisinä ne näyttävät vähän pöljiltä. Yksi työkaveri yrittikin pyyhkiä niitä pois tussinjälkinä… Pahuksen kauneuspilkut!

steekattu_harmaa_mountainhigh_etumus_maaritse

Niin hyvin kuitenkin onnistuin, että nyt on tekeillä jo toinen: leikkaaminen ei enää hirvitä ja ohjetta seuraamalla yläosasta tuli kerralla istuva (harteikkaana istuvuus on usein ongelma). En kuitenkaan koe tätä tapaa nopeammaksi kuin normisti ylhäältä-alas tehtynä, mutta minulle juurikin villatakin istuvuus oli näin helpompi hahmottaa. Nyt tuli kylläkin vähän liian istuva, mutta parempi sekin kuin säkit, joita yleensä kudon: liian suuret villatakit jäävät pitämättä, koska ne tuntuvat venyvän ja vanuvan päällä sekä rullaavat alla olevat vaatteet mytyiksi. Ja nythän tiedän, että hyvin istuvaan mekkoon pitää hieman lisätä väljyyttä, niin se toimii paremmin auki-leikattuna takkina. \o/

harmaanvillatakin_nappi

Ja seuraavaankin tulee tällaiset tavalliset, mutta ah niin ihanat, mattapintaiset napit. 😍

Saumaton neulehuppari

Alkuperäinen Suvi Simolan Well Water Hoodie on nimensä mukaan kaunis sininen, raikas kuin kaivovesi, mutta minä kudoin omani villiviinin värisestä Väinämöisestä. Olen niiiiin ihastunut tämän käsinvärjätyn langan väriin, missä yhdistyvät puolukat, mustikat, juolukat sekä metsän kanervat. Punaisuudesta huolimatta mielestäni siis kovin metsäinen väri.

well_water_hoodie_maaritse_huppu

Huppari on tosiaan kudottu saumattomasti hupusta helmaan ja tein sen lähes ohjeen mukaisesti. Levensin vain hieman hihoja jättämällä osan kavennuksista pois ja miehustaa lisäämällä siihen nappilistan.

well_water_hoodie_maaritse

well_water_hoodie_takaosamaaritse

Nappilistan sijaan huppariin olisi pitänyt tulla kapea i-cord-reuna ja vain muutamia nappeja, mutta minä yritin nappilistan avulla lisätä huppariin hippasen lisää väljyyttä, koska en viihdy kovin tyköistuvissa vaatteissa. Onkin perin kummallista, miksi sitten tieten tahtoen valitsin istuvan mallin, vaikka en niissä viihdy.

Totuus on, etten uskonut saavani aikaiseiksi ohjeen mittojen mukaista takkia, koska käsialani yleensä löystyy jossain kohdin ylhäältä-alas kudottaessa, ja siksi neuleista tulee liian suuria. Jostain syystä nyt ei niin kuitenkaan käynyt, vaan oikea neuletiheys pysyi koko työn ajan ja lopputulos on istuva.

well_water_hoodie_nappilista_maaritse

Täysin varma en ole, mutta oletan mitoissa pysymisen yhdeksi syyksi sen, että huppari kudottiin tasona, sillä kuulemani mukaan monilla pyöröneuleena kudottessa käsiala löystyy nurjien kierrosten puuttumisen vuoksi. Miksipä ei siis minullakin?

Toisena syynä oletan olevan langan, Väinämöisen, sillä se tuntui sopivan käsialaani: siinä oli jotain samaa tuntua kuin Kaisla-langassa, mistä kutominen on jotenkin toisia lankoja sujuvampaa, ja siten onnistuminen varmempaa eikä hartiatkaan niin rasitu.

louhittaren_luola_vyyhti_vainamoinen_villiviini

Vielä tuota kaunista Väinämöistä olisi jäljellä vyyhdin verran. Mitähän siitä tekisi? Ehdotuksia?